Lasten kangaspuihin loimet

Omilla lapsillani oli pikkuruiset kangaspuut, mutten muista, että kumpikaan olisi niistä kovasti innostunut. Itseäni varten yritin niihin jotkut naruloimet laittaa, mutta ajatus oli lopulta tuhoon tuomittu.

Asiakas toi meille samanlaiset puut ja pyysi laittamaan loimet, jotta lapsenlapsi pääsee kutomaan. Otin työn vastaan edelleen kuvitellen, että tuosta vaan Arjan kanssa ne paikalleen laitamme. Hetken asiaa pähkäiltyämme totesimme, ettei tulee mitään. Muutama soitto tutuille asiantuntijoille ja saimme paikalle eläkkeellä olevan käsityöopettajan.

Minä olin naivisti kuvitellut, että me vaan otetaan muutaman metrin pätkiä lankaa ja pujotellaan paikoilleen. Vaikka puut on pienet, työvaiheet on ihan samat kuin aikuisten oikeissa. Opettajamme kävi luomassa kahden metrin kalalankaloimen.Aika söpö, pieni letti.

Jos olikin letti pieni, niin lainassa ollut käärinpirta oli ylisuuri!

Oli siinä pähkäilemistä tottumattomalle, mutta lopputulos näyttää kyllä hienolta!

Pappa oli tyytyväinen ja varmaan lapsenlapsi innoissaan kun pääsee opettelemaan vaikka maton kutomista.

pellavasydämen Mervi

Laiskan ryijyn kohtalo

Eläkkeelle jäämisen ja kauppiaaksi ryhtymisen välissä (2000 -luvun puolivälin paikkeilla) osallistuin kansalaisopiston kudontakursseille. Kudoin mattoja, poppanoita, pyyhkeitä - niitä tavanomaisia. Monet töistä on vieläkin, yli 10 vuoden jälkeen, viimeistelemättöminä.

Ryhdyin myös kunnianhimoiseen luomistyöhön, päätin tehdä ryijyn. Laiskanryijyn. En muuten löytänyt guuglettamalla laiskanryijyn määritelmää. Joku lukijoista varmaan osaa kertoa?

Takapuolelta näyttää tältä 

Tää mun ryijy on kudottu johonkin juuttilankaan poppanakuteella. Poppanajuoksut leikattiin poikki ja näin muodostuu ryijyn tapainen. Olin tähän laittanut sieluni mukaan, oikein maiseman suunnitellut. Näettehän: kalliota, hiekkaa, nurmea, merta, taivasta pilvineen ja auringon lasku!

Tosiasia on, etten ikinä tule tätä seinälleni laittamaan.


Mutta nyt se tulee käyttöön kuitenkin. Olen mukana teatteriproduktiossa - teen puvustusta tulevan kesän kesäteatteriin "Aina joku eksyy". Siinä tarvitaan ryijy. "Viimeistelin" laiskanryijyni hyvin krouvilla kädellä ja kaksi kärpästä saavutettiin yhdellä iskulla. Teatterissa on ainutlaatuinen ryijy ja minun varastoni pieneni pienesti.

Vielä on iso pahvilaatikollinen viimeistelemättömiä töitä, joita en ole kaivannut, enkä ehkä tule koskaan kaipaamaankaan....

Pellavasydämen Mervi

Pöytäpuut ja röyhelöhuivilanka

Harjoittelijallani Veeralla alkaa toinen ja viimeinen harjoittelukuukausi. Nyt, kun aikaa oli näin vähän, olen ollut toimelias. Yleensä vain suunnittelen, että "sitten joskus kun on aikaa, tehdään sitä ja tätä..." Nyt onkin Veera saanut tarttua monenlaisiin haasteisiin. Juuri niihin, joihin minun aikani, taitoni tai kärsivällisyyteni ei ole riittänyt.

Tänään muistin pöytäpuut. Varmaan 10 vuotta sitten ostin Toikan pikkupuut, kun niin kovin innostuin kansalaisopiston kudontapiirissä kutomaan. Nooh, nyt ne on olleet monta vuotta vintillä, mutta muutossa tuotiin puodin keittiön nurkkaan isompien kangaspuiden kainaloon. Nyt nostimme ne keittiön pöydälle. Juuri ja juuri mahtuivat.

Lointa on ihan hiukan vielä jäljellä. Tarkoitus olisi, että Veera tekisi sen loppuun ja laittaisi myös uuden loimen, jota minä (ehkä) jatkaisin. Tai Pirkko, kun tekee sijaisuuksia, eikä ole muuta tekemistä.

Mitään tavallista poppanaa en halunnut. Vain hetken mietin eri materiaalivaihtoehtoja ja päädyin RÖYHELÖHUIVILANKAAN, jota meillä on laatikkokaupalla jäljellä muutaman vuoden takaisesta buumista.

Veera kokeili tuollaista toimikasta ainaisen palttinan tilalle. Koska langassa on vakiovärinvaihto, myös kudottu kuvio toistuu samanlaisena.

Toinen puoli onkin loimivaltainen. 

Mahtaako tulla liian pitkät "lankajuoksut" - vai miksi niitä kudonnassa sanotaan?

Siitä en saanut kokonaiskuvaa, kun tilaa nurinpäin kuvaamiseen ei ole tarpeeksi.

Semmoinen kokeilu tiivistahtisen viikon päätteeksi. Veera on lauantainakin töissä, kun maanantai on vapaapäivä. Ensi maanantai onkin poikkeuksellinen, kun olen varannut avustajan tositoimiin. On tarkoitus pestä koko putiikin lattia ja levittää sille vaha. Mutta enhän minä mitään, kuha päältä katson.

Tämän viikon olen aika tiiviisti viettänyt ompelukoneen äärellä. Pienen pieni mainos korjausompelusta on huomattu ja meillä on tiuhaan ovi käynyt ja asiakkaita saapunut nyssyköitten kanssa. Kenellä rikkinäisiä vetoketjuja, kenellä liian pitkiä lahkeita, liian ahtaita vyötäröitä ja sen semmoisia. Onpa yksi hääpukukin "kaunistamassa" muuten ikävän näköistä työhuonetta. Tätä työtä varten piti myös pestä lattia, ettei sovituksessa helma harmaantuisi. Ja pöytä samoin. Nyt on työ minun selälleni sopivalla korkeudella.

Oletko sinä muuten jo oppinut, että ASENNE RATKAISEE? Niin paljon kuin olenkin inhonnut korjausompelua, nyt teen sitä mielelläni. Yksi päivä ja vain päätin, että se on kivaa. Ja sitä paitsi siitä saa rahaa. Pellavasydämessä huomattavasti vähemmän kuin muualla, mutta sen verran kuin olen itse määrännyt.

Pellavasydämen Mervi

Mattopuut / kangaspuut

Jo kauan minulla on ollut toive saada kangaspuut asiakkaiden käyttöön. Edelliseen putiikkiin ne eivät kertakaikkiaan mahtuneet, vaikka suunnitelma oli. Nyt niille varattiin tila alusta pitäen. Kokoaminen on vaan jäänyt. Pirkko on menossa polvileikkaukseen ja huolehti, ettei vaan aika tule ennen kuin puut on pystytetty. Minähän en sitä osaa, Pirkkoa jälleen kerran tarvitaan.

Viime viikolla ryhdyimme toimeen. Nyt kun avustajia on tarjolla yksi tai peräti kaksi.

Puut on vanhat ja Pirkon kärsivällisyys koetuksella, kun osat olivat kovin solmussa. Tila on ehdottomasti liian pieni, mutta juuri ja juuri ne mahtuvat. Kutojalle täytyy esittää ympärysmittarajoite. Minua paksumpi ei yksinkertaisesti mahdu veivaamaan tukkia!

Löysimme varastoistani valmiin loimen. Musta poppanaloimi, 15 metriä. Tämä on kylläkin tehty pienille pöytäpuilleni, mutta kelpaa nyt harjoitteluun. Nähdään sitten, että kaikki toimii kuten pitää.

Pasmakaiteen Pirkko kävi lainaamassa, se kun oli lähes käyttökelvottomassa kunnossa ja sellainen ilman kantta oleva.

Siellä se mummo istuu lattialla kipeän polvensa kanssa!

Pirkko se on varsinainen tehopakkaus. Nyt on loimi jo niisitty. Jahka tilaamani nailonnyörit polkusimiin saapuvat ja ne saadaan paikoilleen, päästään koklaamaan. Niin ja pingotin piti myös uusia.

Onko ehdotuksia, mitä mustasta poppanaloimesta voisi muuta tehdä kuin poppanaliinoja?

Pellavasydämen Mervi

Puupuoliin puolaaminen

Joku lukijoista ihmetteli, miten puisille puolanpohjille saa aloitettua puolaamisen, kun ei lankaa voi kiinnittää mihinkään... noh, se onnistuu aivan helposti, kun ensin puolaa käsin muutaman kierroksen.

 Puolaamista varten minulla on tällainen järeä metallinen vehje.

Netistä tuli vastaani selkeät kuvat, miten tavalliseen pahvipuolanpohjaan puolataan. Tässä.
Näissä puisissa on se hyvä puoli, että saa puolata langan vaikka sikinsokin ja se pysyy kuitenkin noiden päässä olevien "tappien" sisällä.

Että silleen.

Pellavasydämen Mervi

Esittelyssä puiset puolanpohjat

Nyt ne on valmistuneet! Puiset puolanpohjat. Ei tällaisia taida muualla ollakaan. Edes täkäläiset kudontavirtuoosit eivät ole nähneetkään mokomia. Ollessani kansalaisopiston kudontapiirissä lähes kymmenen vuotta sitten, näin siellä ehkä kymmenkunta tällaista. Nyt siellä on kuulemma enää kaksi jäljellä.... ovat karanneet kutojien matkaan.

Eräs asiakkaani kiikutti toisen näistä kallisarvoisista puolanpohjista minulle malliksi. Sen mukaan puuseppäni teki koko joukon uusia. Ei se ihan helppoa ollut, vaikka meikäläinen puutöitä taitamaton kuvittelee tuosta vaan tuollaisia pyöräytettävän.

Puolia on kahta pituutta, toinen on 10 cm ja toinen vähän lyhyempi.

Puolan valmistamisessa hankalinta oli tuon läpi kulkevan reiän tekeminen.

Reikä pitää olla halkaisijaltaan 5 mm eikä siinä ole varaa yhtään poran harhautua.

Tällaiseen vanhempaan sukkulamalliin pitää olla vähän lyhyempi puola

Sensijaan tähän malliin voisi olla pidempikin kuin 10 cm.

Siinä niitä olisi kestäviä ja helppokäyttöisiä puolanpohjia. Maksavat 8 euroa kappale. Ideana näissä on - paitsi se, että ovat kestäviä, eritoten se, että lanka ei pääse päistä karkaamaan. Tottakai kokeneet kutojat osaavatkin puolat täyttää niin, että lanka pysyy, mutta aloittelijoille ainakin tämä helpottaa työtä.

Jäi ottamatta kuva, miten nämä täytetään. Palaan siihen joku toinen kerta.

Kankuritar, Eija ja muut kudontaa harrastavat - miltäs tämä näyttää?

Pellavasydämen Mervi

Sekin jäi kertomatta, että kuvausalustana on käsin neulottu shaali.
Arvatkaapa, mistä materiaalista se on tehty?