Onko tässä koti vai puoti?

Niille, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että ostimme 2014 kaupungin vanhan neuvolarakennuksen, jonka kadun puoleisessa päässä on putiikkini Pellavasydän ja toisessa päässä on kotimme kahdessa kerroksessa. Tätä aiemmin putiikki oli sijainnut jo viidessä eri osoitteessa.

Olen yrittäjänä "itseoppinut". Alkuun kuvittelin tietäväni paljonkin, mutta kymmenessä vuodessa on tuo luulo karissut. Varsinkin mainostamisessa ja somistamisessa olen menettänyt itsevarmuuteni. Miellän Pellavasydämen fiiliksen maanläheiseksi väritykseltään ja tyyliltään. Siksi valitsin kuusi vuotta sitten tällaisen banderollin VÄLIAIKAISEKSI ratkaisuksi.

Ja kun muutin putiikkini tuosta osoitteesta nykyiseen, tämä sama banderolli siirtyi VÄLIAIKAISESTI mukana.

Keväällä meillä kävi muutama Mystery-shoppaaja eräästä koulusta ja opiskelijat arvioivat myymälämme toimintaa. Tuloksista päättelin, että minun on syytä alkaa uudistaa myymälän ulkoasua. Useammasta suusta tuli ilmi, että myymälä ei erotu MYYMÄLÄNÄ vaan näyttää asuinrakennukselta.

Kutsuin taas tutun somistajakoulutuksen saaneen Mirvan katsomaan nyt putiikkia ulkopuolelta. Sisätiloja jo uudistimmekin aiemmin. Tämä banderolli sai lähtökäskyn pimittämästä ulko-ovea. Samalla päätimme uuden teemavärin. Aiemmin olen etsinyt värejä, jotka uppoavat talon väriin - VÄÄRIN! Päätimme pääväriksi poltetun oranssin.

Toki tämäkin uusi banderolli on vähän keskeneräinen. Se pitää kiinnittää kunnolla paikallensa maahan ja vaatii vielä vähän rimoitusta. Olimme vaan Arjan kanssa niin innokkaina heti kokeilemassa, miltä se näyttää. Juu-uh, vaarana on, että se jää tuollaiseksi. Suorassa se on, vaikka en kuvaan näköjään suoraksi saanutkaan.

Ensimmäinen tavoite oli saada kyltti toiseen suuntaan, ei tiensuuntaisesti vaan kohtisuoraan sitä vasten. Näin ohikulkijat huomaavat sen paremmin.

Lisää näkyvyyttä, hauskuutta ja eroa asuinrakennuksesta haettiin viirinauhoilla. Niidenkin väriksi otettiin sama oranssi. Nyt ne lepattavat hauskasti tuulessa.

Samaa väriä on myös tässä "matamin" puvussa. Matami nostetaan päiväksi ulos ja taas illaksi sisälle. Samoin pöytäliina toistaa täsmälleen samoja värejä. Päivisin se on kylläkin tarjouslaatikoiden peitossa. Näköjään myös tien toisella puolella oleva tietyömaa sointuu väreihin!

Pyrimme luomaan ulko-oven tienoille kutsuvan ja houkuttelevan lookin. Tuomme myytäviä tuotteita ulos ja tietysti kukat!

 

 Putiikin ja kodin ulkotilojen välissä on tuo eurolavoista tehty kaunis aita.

 Projekti jatkuu. Seuraavaksi tartumme ikkunoihin. Suunnitteilla on teippauksia.

Tuo vanhakin  banderolli tarvitsi rakennusvalvonnalta jonkunlaisen luvan, joten ehkävarmaantottakai tämä uusikin. Muttei kerrota kenellekään, eihän?

Pellavasydämen Mervi

Valopuu

Edellisjouluna Uudenkaupungin yrittäjät hankkivat yhdessä valopuita kauppojen eteen katukuvaa elävöittämään. Silloin minulla oli välivaihe, kaupassa oli loppuunmyynti, eikä uudesta alusta ollut vielä tietoakaan. Tänä jouluna halusin olla niinkuin muutkin ja ostin Pellavasydämen - ja siis myös oman kodin - pihaan valopuun.

Tässäpä kuvia "menneestä talvesta"

Näissä kuvissa puuta ei ole vielä fiksattu. Nuo oksat kuuluu laittaa "levälleen" eikä tuolleen suppuun. Kauneimmillaan tämä on kuin valopallo. Tykkään tästä kovasti. Heti kohta kun olin ostanut tämän ja maksanut siitä 139 euroa, Tokmanni ilmoitti samantyyppisen hinnalla 58 euroa. Uskon kuitenkin ettei halvalla saa hyvää....


Pellavasydämen Mervi

Hetki pihalla

Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa leikkauksesta. En ole käynyt missään tuona aikana, en saa ajaa autoa, enkä edes istua autoon. Kävelemään en kykene muutamaa metriä enempää, joten täällä kökötän sisällä. Silti olen hurjan tyytyväinen.

Asumme keskellä kaupunkia, ikkunoista näen ihmisiä, pullakaupassa kävijöitä. Koululaiset kulkevat enemmän ja vähemmän äänekkäästi ohitsemme. Saan seurustella asiakkaitten kanssa. Pääsen itse ulos, koska nyt ei ole ulkoportaita. Kymmenen minuuttia heräämisestä olen työpaikalla.

Tänään hengitin vähän aikaa raitista ilmaa ja ihailin pihan muutamaa kauneuspilkkua.

Luulin, etten saisi tätä ihanuutta uuteen kotiin, mutta ilokseni huomasin, että mieheni oli tuonut tämänkin ja kelpuuttanut pihalleen.

Tuosta pöytäliinasta hankkiudun heti huomenna eroon. Kirpputoritavarat ulkona katoksessa antavat väärän kuvan putiikista. Muutama on käynyt kirpputoria kyselemässä.

 Vanhoja esineitä, osa käsitöihin liittyviä.

 Vanha hevosen valjaisiin liittyvä osa, setolkka. Eikö olekin kaunis esine?

 Vieläköhän nämä kauniit nuput ehtivät aueta ennen pakkasia?

Pellavasydämen Mervi

valoa pimeään

Nyt alkaa olla se aika, että putiikissakin -pari tuntia ennen sulkemisaikaa- voi nostaa lyhdyn ulos ja laittaa kynttilän palamaan.

 Minun mielestäni aika tunnelmallinen kuva, jos huomaa sisällä olevan keinutuolinkin. Eikö vaan houkuttele astumaan sisälle lämpimään ja valoon?

Tämä ständi on vaan osoittautunut kaikkein parhaaksi!

Jaa niin, tuosta en ole tainnut vielä kirjoittaakaan - kun meille laitettiin kaide...Kovin pettynyt kylläkin olin siihen noinniinkuin esteettisesti. Kyllähän se asiansa ajaa, jos ei siihen alle laitettaisi kaikenmaailman koristuksia, niinkuin tässä kuvassa. Mutta että kylpyhuonekaide hienon tammisen oven viereen, mikä tyylirikko! No, ei se papparainen tuollaisia ajatellut, kun halusi äkkiä saada homman hoidettua. Työ tehtiin VPK:n toimesta ja laskuun, joten ei siihen minulla ollut sanomista.

Myrskykö vai varasko asialla?

Eilen illalla odotellessani taas kudetukun autoa putiikin pihalla huomasin, että yksi kukka-asetelmistani on hävinnyt! Olihan se arvattavissa, mutta silti toivoin, että saisivat olla ohikulkijoita ilahduttamassa.

Myrskyn jäljiltä sen luulisi löytyvän jostain lähitienoolta, mutta taitaapa olla kaunistamassa jonkun pihapiiriä?
Uskallankohan tänään mennä paikalle, jos on loputkin lähteneet...harmi. Tuo sinkkinen/alumiininen/mitälie ruukku siinä eniten harmittaa.

Mutta  - tänään paistaa aurinko - ei anneta pikkuharmien mieltä masentaa! Valitus sitä paitsi tuhoaa aivoja (linkki)  ja sitähän me ei toivota! Mervi

Crusell-viikko

Uudessakaupungissa vietetään joka vuosi Crusell-viikkoa, musiikillista festivaalia, johon kuuluu puhallinmusiikkia, sen opiskelua ja konsertteja. Tuon viikon ajan kaupungissa on tavallistakin enemmän kesäturisteja. Nyt kun Pellavasydän sijaitsee aivan torin kulmalla, myös meillä näkyy tämä hieno tapahtuma. Vaikka ei minulta keskustelun aiheet muutenkaan lopu, niin tästäkin voi puhua.

Tänä vuonna viikon aiheena on linnut. Yrittäjät haastoivat kaikki liikkeet laittamaan lintuja näkyville. Siis mielikuvituksellisia, eri materiaaleista tehtyjä. Tällaiselta ne meillä näyttivät.

 

Yrittäessäni saada linnut samaan kuvaan Crusell-herran kanssa, sain aikaiseksi hassun yhdistelmän: tummat silmänaluset ja vinon suun!

Juuri kun olin saanut tämän oksan hankaluuksien kautta tähän tyttylöityä, sisustusta muutettiinkin ja tähän paikkaan tuli jotain ihan muuta. Sen seurauksena linnut lennähtivätkin ulos!

Kyllä tämä sisäänkäynti minusta näyttää aika hauskalta ja houkuttelee poikkeamaan sisälle. Ulko-oveen kiinnitin aukiololapun, mutta se ei ole oikein onnistunut. Tämä näkyy siis vain kaupan ollessa suljettuna, sillä muulloin ovi on aina auki.

Niihin keskustelunaiheisiin vielä - mainitsin jollekin asiakkaalle, etten itse ole KOSKAAN osallistunut YHTEENKÄÄN Crusell-konserttiin, kun en oikein pidä "pillin puhalluksesta". Sen sanottuani tuli ahaa-elämys. Hei, minähän olen itse soittanut klarinettia, silloin joskus, nuorena tyttönä! Missähän se klarinetti on? Aamulla klarinettikotelo oli odottamassa minua oven edessä - mieheni oli löytänyt sen autotalli/varastosta. Nyt se komeilee putiikissa luomassa Crusell-tunnelmaa. Ja taas on yksi puheenaihe lisää. Pari asiakasta jo kyseli sen hintaa. Kerroin, ettei se ole myynnissä, koristeena vain.

Tämä on enoni pöytä, jonka moni asiakas olisi halunnut ostaa.

Tänään tuli postissa jotain suurta ja näyttävää Pellavasydäntä. Siitä ei ole vielä kuvaa, sillä kiinnittäminen vaatii vielä valmisteluja. Toivottavasti huomenna, kun "PÄIVÄN PUHALLUS" torilta puolen päivän aikaan kajahtaa, moni tietää, missä Pellavasydän on!