Lehtijuttu minusta

Olenhan kertonut, että tapanani on ilmoittautua, kunhan joku kysyy "olisko joku halukas..." Minähän olen. Niinpä, kun toimittaja kyseli facebookissa haastateltavaa kauneusjuttuun, minä nostin käteni. Juttu tehtiin teamsin välityksellä ja erikseen kävi valokuvaaja meillä kotona. Nyt juttu on mukana uusimmassa et-lehdessä. Ja kannessakin lukee:  

"Mervi, 61, satsaa kauneuteen - tässä iässä laitan rahaa itseeni hyvällä omallatunnolla"

Meni muutama päivä totutellessa omaan kuvaan koko lehden sivun kokoisena.

Jutun ideana oli "kaksi näkökulmaa" eli toinen haastateltava ei satsaa kauneuden hoitoon. Hän kertoo, että tultuaan uskoon jätti meikkauksen pois. Sama teema pätee minuunkin, mutta toisinpäin. Uskovaisessa kodissa ei meikkausta sallittu ja olenkin vasta aikuisiällä saanut tarpeeksi rohkeutta "rikkoa rajoja".

Tuo toinen kuva saattaa olla lukijoille tuttu, sillä otin itse kuvia samalla lokaatiolla. Täällä. https://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2021/07/meikkauksesta-olen-kirjoittanut.html

Ja  tuotteet on siis aseteltu hyllyyn vain kuvausta varten. Ympäri huushollia etsittiin jokikinen puteli, jotta niitä olisi PALJON. 

Hassua, että meikkauksesta on tullut niinkin iso osa elämääni. Kerran viikossa käyn koulussa ja kun viikonloppureissulla poikkesimme Porin Puuvillassa, niin arvatkaa, mitä liikkeitä yritin bongata - no, kemppareita tietysti. Mieheni ehti kierrellä koko kauppakeskuksen ja ilmoitti, ettei siellä ole....

Mervi

Jos haluat seurata oppimispolkuani kauneudenhoidossa, ota seurantaan instagramissa

https://www.instagram.com/mervilamminenmakeup/

Ilmaista mainosta

Tänään oli paikallislehdessä (Uudenkaupungin Sanomat) kirjoitus Pellavasydämestä. Nää on niin ihania lahjoja yrittäjälle, joka maksaa maltaita jokaisesta mainoksestaan. Tämä on nyt toinen lehtikirjoitus ja vielä on yksi tulossa, haastattelu siihen on jo tehty. Mielestäni tämä uutinen on oikein hyvin kirjoitettu ja antaa oikean kuvan. Haastattelijana Maija Ala-Jääski, joka teki myös ensimmäisen lehtijutun vuonna 2008 aloittaessamme Pellavasydämen toiminnan.

Tänään oli kaupungissa syysmarkkinat ja kun lehtikin ilmestyi aamulla, niin meillä oli kyllä vilskettä. Raha ei kovin kummoisesti liikkunut, mutta ihmiset tulivat tutustumaan ja ihastelemaan. Kävin itsekin markkinoilla ja huomasin olevani "melkein julkkis".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet lukeakin!

Pellavasydämen Mervi
nyt se "pommin asennusohje" jäi kaupalle, joten vieläkin pidän teitä jännityksessä - hyi minua!

Mielipidepalstalla

Liitän tähän edellisessa postauksessa mainitsemani lehtikirjoituksen, joka julkaistiin tämän päivän paikallislehdessä. Nyt saisit sinäkin avata sanaisen arkkusi ja kertoa, minkälaisia tuntemuksia tämä lukijassa herättää. Pääsääntöisesti olen saanut positiivisita palautetta, mutta yhden kovin hämmentävän  - en ikinä olisi arvannut, että tekstini voi niinkin käsittää.

Palveleeko kauppias asiakasta vai asiakas kauppiasta?

Mennyt talvi oli raskas monille kauppiaille. Vähän aikaa joulun jälkeen vielä kassa kilisi, mutta sitten alkoi pitkä hiljaisuus. Minne menivät asiakkaat? Käpertyivätkö peittojen alle takan lämpöön vai ottivatko suunnan kohti M****ä ostoksia tekemään?

Eri tahoilta on kovasti yritetty liputtaa sen puolesta, että Ugista löytyy kaikki. En allekirjoita tuota väitettä ja ymmärrän kyllä hyvin, jos asiakas on pari kertaa etsiessään saanut vastaukseksi ei, että hän kolmannella kerralla jo lähteekin suoraan ”merta edemmäs kalaan”. Aina ei auta sekään, vaikka me kauppiaat lupaamme tilata ja tavaran olevan täällä jo ylihuomenna.

Aasiakkaan ja kauppiaan tarpeet eivät aina kohtaa. Joskus emme edes ymmärrä toisiamme. Uskallan kirjoittaa tähän muutaman puodissa kuulemani tokaisun, sillä tuskin kukaan muu kuin sanoja itse tästä tunnistaa. Sanotaanko tällaista tyylilajia tragikoomiseksi= surkuhupaisaa? Minua nämä ainakin vähän hymyilyttävät.

1)Joulun jälkeen minulta kysyttiin toppavaatetta. Asiakas oli pahoillaan ettei hänelle oltu toisessa kaupassa sellaista myyty. Ihmettelin että miten niin ei myyty? No kun ne eivät antaneet alennusta. ”Kyllä kauppiaan pitäisi sen verran ajatella asiakastakin, eikä aina vaan itseänsä, että myisi toppavaatteet alennuksella tammikuussa, eikä vasta heinäkuussa, kuka niitä silloin ostaa?”

2)Toinen tapaus on liikkeeni alkuajoilta, kun puolituttu tuli katselemaan tuotteitani ja sanoi: ”Kyllä minä haluan sinua kannattaa." Jos ostan tällaisen virkkaamasi laukun, niin paljonko saan alennusta?

3) Kolmas kohtaus on aivan lähiajalta, kun kerroin asiakkaalle lopettavani liiketoiminnan. ”No, ei minun nyt sitten kannatakaan mitään ostaa, ostan sitten kun sinulla on loppuunmyynti, silloin saan halvalla!

1) Ihannehan olisi, ettei tarvitsisi ollenkaan myydä alennuksella, se on aina pois kauppiaan ”palkasta”.

2) Hmmm… siis kumpi kannattaa kumpaa?

3) Totta kai ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta en voinut sille mitään, että pikkusen veti suuta alaspäin.

Mikä tämän kirjoitukseni pointti on? Haluan muistuttaa itselleni ja meille jokaiselle,  että OSTAKAAMME TARVITSEMAMME TAVARAT OMAN KAUPUNGIN OMISTA KAUPOISTA! Jos jotain ei löydy ja myyjä tarjoutuu sen tilaamaan, malta odottaa muutama päivä.

Miksi -  mitä me hyödymme tästä?

Ei ole kenenkään edun mukaista, että pikkuliikkeet lopettavat toimintansa kannattamattomana. Uusikaupunki on vähän liian pieni ylläpitämään erikoisliikkeitä, mutta jos ne täältä katoavat, sitten täältä ei ainakaan erikoistavaroita saa ja ostosmatkat pitenevät. Erityisen huolissani olen iäkkäästä väestämme, jotka ovat tottuneet hyvään, tuttuun palveluun ja siihen, että tavaran voi nähdä ja sitä voi koittaa. Nettikauppa ei ole kaikille vaihtoehto ollenkaan.

Olen kauhuissani, jos todella ajaudumme siihen, että hyvin alkanut kesäinen torielämä päästetään hiipumaan. Turistit kaipaisivat toria joka päivä, ei vain lauantaisin ja varmaan me itsekin nautimme pienestä hulinasta kivassa porukassa. Kuitenkin olemme toivorikkaita, sillä 1,2,3,4 – viiden viikon kuluttua tulevat turistit paikkaamaan kassavajettamme! Kyllä me taas teemme kaikkemme, että he viihtyvät, löytävät sen, mitä etsivät ja vievät hyvän tuulen terveiset kotipaikkakunnilleen. Ei kai tekisi pahitteeksi vähän kerratakin, mitä se hyvä asiakaspalvelu tarkoittaa, mutta ainakin nostamme suupielet korviin, ojennamme kätemme valmiina palvelemaan. Kysymme toiveita, ja jos emme itse voi niitä toteuttaa, ohjaamme naapurikauppaan (tottahan tiedämme liikkeet ja niiden valikoiman?)

Toivon kaikille kauppias-kollegoilleni oikein virkistävää kesäsesonkia! Kesä on lyhyt ja me haluamme siitä kaiken irti, mutta silti pitäisi välillä huilatakin. Me haluamme tarjota parasta palveluamme teille hyvät kaupunkilaiset samoin kuin teidänkesävieraillennekin. Auttakaa te myös meitä -  pysymään pystyssä!

 Mervi Lamminen

ps. Sitten kun kesäsesonki on mennyt, Pellavasydän – sydänkäpyseni, lakkaa tässä muodossa toimimasta. Mutta nähdään siihen asti.