Mikä kuva parempi? Ja punaiset sukat

Olen huono valokuvaaja. En malta opiskella enkä harjoitella, kunhan napsin kuvia. Enkä hallitse edes kameroitteni (yhteensä 5 kpl) säätöjä. Aina on "mukakiire". Ja vallan hyvin tiedän, että myyntitarkoituksessa kuvien pitäisi olla timangit. Nyt olen tehnyt edes vähän auttaakseni asiaa.

Normaalitilassaan mun kotona ja mun puodissa on kaikki paikat täynnä tavaraa, joten mistään ei löydy yksiväristä ja rauhallista taustaa kuvaamiselle. Ja nyt kun yhteydenpito erinäisissä porukoissa tapahtuu videoinnin välityksellä, harmittaa, kun taustalla näkyy - liian paljon.

Aikoinaan virittelin toimistoni kattoon verhotangon, kun kuvittelin sillä saavani yksityisyyttä ja peittäväni työpöytäni sotkut asiakkaiden silmiltä. No, se ei sitten toiminut kuitenkaan. Mutta nyt taas viriteltiin verho - eri tarkoitukseen vaan.

Hienosti toimii. Tähän tulee ikkunasta suoraan valo, mutta pitää vaan katsoa, miten se tulee. Tässä kaksi kuvaa, joista  näkee hyvin valon merkityksen.

Miksi tämä nyt? No siksi, että olen perustamassa verkkokauppaa ja pitäisi alkaa kuvata tuotteita. Nyt tässä on jo aika kiva ottaa kuvia ilman häiritsevää taustaa. Ja mikä parasta, mun ei tartte nousta tuoliltani!

Mikä näistä seuraavista kuvista on sinun mielestäsi paras? 
- 1. Uuden taustan edessä otettu muovijalkojen kanssa
- 2. Omissa jaloissani
- 3. ilman "täytettä"

1. muovijaloissa verhon edessä

2. omissa jaloissa

3. ilman mitään jalkoja

Nämä ovatkin valmiiksi raidoitetuista langoista melkeimpa itselleni mieluisimmat. Lanka on Regian 4-säikeinen, eli fingering-paksuinen, 100 g = 420 m. Puikot minulla oli 2,5.

Lankaa jäi vielä kunnon nyttyrä ja yritän etsiä tähän sopivaa yksiväristä kaveriksi, 

neulon jotkut räsymattosukat ehkä?

Verkkokauppaan tulee siis myyntiin 40 kokoiset sukat. Ja lankakin.

Pellavasydämen Mervi

Ostaisinko verkkokaupasta?

On tuo facebook monella tapaa jännä foorumi. Emme ehkä osaa kuvitellakaan miten laajalle se lonkeronsa ulottaa ja vieläpä reaaliaikaisesti. Se tietää, jos käyn kurkkaamassa jotain nettisivustoa ja esittelee hetikohta minulle muitakin samantyyppisiä sivustoja. Kävin ihmettelemässä jotain erityisen halpaa ulkomaista verkkokauppaa ja nyt sivuni täyttyy vastaavanlaisista mainoksista. Jossain kaupassa kävin muutaman laukun klikkaamassa ostoskoriin, mutta lopullinen ostopäätös jäi tekemättä. Kuvat noissa mainoksissa ovat hienoja ja houkuttelevia, tuotteet näyttävät ennennäkemättömiltä ja tooooosi edullisilta. Ei välttämättä halvoilta siinä mielessä, että kuva kertoisi niiden olevan huonolaatuisia, mutta hinnat ovat murto-osa totutusta.

Kuulun n. sataan eri facebook-ryhmään ja yksi niistä on "Plussakokoisten naisten muoti ja kauneus" -ryhmä. Se ei ole myyntiryhmä, mutta silloin tällöin joku esittelee tekemiään löytöjä ja toinen taas kyselee, että mistähän löytyisi vaikkapa isojen tyttöjen uikkareita. Tänä kesänä on useampikin ryhmäläinen kokeillut näiden ulkolaisten verkkokauppojen halpistuotteita. Jäin pohtimaan asiaa sekä ostajan että myyjän näkökulmasta.

Eniten minua puhutteli erään ryhmäläisen kommentti kiinalaisten tuotteiden alkuperästä. Kuulemma tuotekuvat on napattu amerikkalaisten verkkokauppojen sivuilta ja sitten on yritetty tehdä samanlainen tuote halvalla. Hänen kokemuksensa oli se, että 3/10 ostoksista on ok ja loput on kelvotonta, jota ei kehtaa edes kirpputorilla myydä.

Voiko enää eettisesti huonompaa valintaa olla?

1) Jos tuotteet ovat piraatteja eli kopioita, on se vastoin kaikkia tekijänoikeussääntöjä. Ja jos vielä kuvatkin on varastettuja, ei se voi olla hyväksyttävää. Näin toimien "syödään leipää toisen suusta" eli tuotteen suunnittelija, alkuperäinen valmistaja ja valokuvaaja jäävät nuolemaan näppejään.
2) Toisekseen tuotteiden valmistus on - kuten varmaan jokainen valveutunut kuluttaja tietää - epäinhimillistä. Isoissa tehtaissa huonosti palkatut naiset, tai pahimmassa tapauksessa lapset, valmistavat tuotteita kelvottomissa olosuhteissa. Tällä viikolla viimeksi kerrottiin bangladeshilaisessa tehtaassa riehuneesta tulipalosta, jossa kuoli työläisnaisia. Senkin tehtaan tuotteita me ostamme.
3) Kolmanneksi ostosten kuljettaminen Kiinasta kasvattaa kuuluisaa hiilijalanjälkeä. Hulluinta tässä mielessä on se, että tuote lähtetetään tänne, sovitetaan ja sitten palautetaan....
4) Neljänneksi mainitsen tuotteiden kertakäyttöisyyden. Suomessa ei saa enää tekstiilijätettä kuljettaa kaatopaikalle, mutta mihin sitten laitetaan lumppu, jota ei enää voi käyttää? Sillä sitähän nuo halpisvaatteet paljolti ovat: vetoketjut hajoaa, napit irtoaa, saumat ratkeaa, kangas ei kestä jne...

Tarpeeksi syitä?

On, ainakin minulle.
5) Ja sitten vielä se omakohtainen - ehkä suurin - syy. Näin ostamalla tuhoamme oman teollisuutemme ja saamme loppumaan kivijalkamyymälämme. Kuka enää ostaa suomalaista? Kuka ostaa kivijalkamyymälästä?

Tiedän itsekin kilpailevani verkkokauppojen kanssa. Tiedän, että moni asiakkaistanikin ostaa esim. lankoja verkkokaupasta. Ja vielä useampi sellainen, joka ei koskaan käy Pellavasydämessä. Tai poikkeaa sitten, kun tulee äkillinen tarve. Samaan tyyliin kun ruokaostokset tehdään isoissa marketeissa, mutta unohtunut hiiva ostetaan lähikaupasta.

Käsityöliikkeenä kivijalkamyymälä on kuitenkin vertaansa vailla. Ensinnäkin kohderyhmäni ovat vanhemmat naiset, jotka eivät ole sujut tietokoneitten kanssa. Ja toisaalta käsityön tekijä haluaa hiplata ostoksensa, tarkistaa värin ja materiaalin. Eikä voi vähätellä inspiraation löytämistä; myymälässä näkee valmiita tuotteita, ideoita ja ohjeita.

En ole mielestäni vähäisessäkään määrin "viherpiipertäjä", mutta yllättäen tämä asia sai minut tarttumaan aiheeseen ja tekemään omakohtaisen päätöksen: vaikka joutuisin maksamaan enemmän, uskon, että tulee sittenkin edullisemmaksi jatkaa ostosten tekemistä oman kaupungin kivijalkamyymälöistä. Nämä ajatukset purkautuivat ajatellessani lähinnä vaatteiden ostoa. Kun ostan paikallisista liikkeistä, näen tuotteen ja voin varmistua sen laadusta. Hutiostosten määrä ainakin vähenee... Aiheesta hiukan sivuun: olen päättänyt keskittyä nimenomaan oman paikkakunnan liikkeisiin, sillä esim. palautukset ja korjaukset hoituu kaikkein kätevimmin näin. Kävi ilmi, että jos kännykkä on ostettu ns. kytkykauppana, ei paikallinen firma ota sitä korjatakseen.

Olen toki itsekin tilannut Kiinasta. Tuotteita, joita ei Suomessa valmisteta. Kun ostan suoraan sieltä - ilman monia välikäsiä - voin tarjota tuotteet asiakkaalle edullisemmin. Hassua saada Kiinasta (ilman postimaksuja) pikkuruinen paketti, jossa on vaikkapa ompelukoneen jalka, jonka hinta on pari euroa. Miten tällainen kauppa voi olla kannattava kenellekkään - paitsi minulle tietysti?

Tämä kirjoitukseni on osin karrikoitua. Eikä nämä moitteet tokikaan kohdistu kaikkiin verkkokauppohin. Eikä tähän kysymykseen varmastikaan ole yhtä oikeaa vastausta. Mielestäni on pääasia, että asiaa pohditaan. Ja sitten tilataan Kiinasta tai ostetaan lähikaupasta, ihan miten vaan.

Pellavasydämen Mervi

Saako olla postikuluilla vai ilman?

Olen jo muutaman kerran maininnutkin, että Pellavasydämen verkkokauppa tekee tuloaan. Ei kuitenkaan tahdo tulla valmiiksi. Nyt hangertaa postikulujen hallinta. En osaa päättää, millä tavalla postituskulut tai toimituskulut miten niitä sitten kutsutaankin, huomioidaan.

Jospa ensin tarkastelemme asiaa asiakkaan kannalta. Tottakai helpoin ja houkuttelevin tapa olisi ostaa tuotteet ilman postituskuluja. Mutta kuten asia usein ilmaistaan "ilmaisia lounaita ei ole". Sen sijaan postituskulut voidaan lisätä tuotteiden hintoihin. Joka tapauksessa asiakas maksaa myös postituksesta aiheutuneet kulut - tavalla tai toisella, joko tuotteen hinnassa tai erikseen.

Toinen vaihtoehto on se, että kullekin tuotteelle on ilmoitettu paino ja ostosten päätyttyä ohjelma laskee yhteispainon ja postituskulut määräytyvät sen mukaan. Asiakas näkee koko ajan, minkä verran postituskulujen hinta nousee tuotteita lisättäessä.

Kolmanneksi voisi olla niinkin, että tuotteet on jaettu esim. kolmeen luokkaan, jolla jokaisella on eri postituskulut. Pienet ja kevyet tulisivat ehkä kirjeen hinnalla, keskikokoisten postitus maksaisi esim. 5 euroa ja isoimmat ja painavimmat vaikkapa 10 euroa. Käsittääkseni tässäkin tapauksessa kulut määräytyvät painon mukaan, eli kauppias joutuu kuitenkin ohjelmaan syöttämään jonkun "keskimääräisen" painon.

Myyjän, siis verkkokaupan pitäjän kannalta tärkeintä on tietysti saada hinta määrättyä niin, että todelliset postituskustannukset tulevat katettua. Ehkä eniten työtä tuottaa tuo ensimmäinen vaihtoehto. Lisätessään jokaisen tuotteen verkkokauppaan myyjän pitää punnita se ja lisätä kustannus hintaan. Postikulujen muuttuessa (mitä tapahtuu nykyään aika tiuhaan) kaikkien hinnat joutuu määrittelemään uudelleen.

Toisessakin vaihtoehdossa täytyy jokainen tuote punnita, mutta ohjelma laskee kulut automaattisesti. Kolmannesta vaihtoehdosta en ole aivan varma, miten se toimii. Käykö siinä niin, että yhdessä tapauksessa todelliset kulut eivät tule peitetyiksi, toisessa taas asiakas maksaa ehkä enemmänkin kuin Itella veloittaa?

Mietin vielä tuota ensimmäistä vaihtoehtoa - että postituskulut sisältyvät hintaan - silloin voi olla vaikeaa tehdä vertailua suhteessa muihin kauppoihin. Jos minulla ei ole erikseen postituskuluja, saattaa vaikuttaa siltä, että TUOTTEENI ovat kalliimpia, vaikka niin ei todellisuudessa olisikaan.

Nyt sinulla olisi taas mahdollisuus olla avuksi. Arvostan mielipidettäsi tässä asiassa. Ensiksikin, kuinka paljon ostat verkkokaupasta? Minkälaisiin toimitusmaksuihin olet törmännyt ostoksia tehdessäsi? Minkälainen tapa sinusta olisi kaikkein mieluisin, helpoin tai järkevin.

Odotan vastauksia paitsi asiakkaan näkökulmasta myös yrittäjän kannalta. Täällä lienee lukijoissa myös niitä, jotka itse pitävät verkkokauppaa.

Toivon voivani pian päästä avaamaan verkkokaupan ovet. Joka kuukaudesta tulee jo lasku, muttei mitään tuloja, ei sellainen kauppa ole kannattavaa!

Tällaisten ihanuuksien postittaminen ei maksa paljon, kulkevat kirjekuoressa, mutta sen sijaan

tällainen lehtikori painaa jo lähemmäs kolme kiloa, joten paketin lähettämisen hinta on aivan toinen.

Toki postittamisessa on huomioitava myös pakkausmateriaalin paino, eli hintaa määriteltäessä pitää jo suunnitella, miten tuote pakataan. Huh, huh! Monta kertaa olen ollut jo luovuttamassa, tuntuu niin työläältä.


Pellavasydämen Mervi
ps. Tätä pohtiessani ja kirjoittaessani kello on 4:41 yöllä. En ymmärrä, mikä nyt valvottaa, kun yleensä haluaisin aina nukkua.

Punnitusta

Arvatkaas, miks on pitänyt ruveta korejakin punnitsemaan?

No sen takia, että saatais verkkokauppa toimimaan. Jokainen tuote täytyy punnita. Tai en tiedä pitäisikö, mutta niin me nyt ollaan päätelty, kun muuten ei saada postikulujen automaattista laskua onnistumaan?

Tänään on taas vapaapäivä putiikista, olen vasta heräillyt, viimeisen kännykkäherätyksen laitoin klo 10.45 mutta hiukan aikaisemmin ponkaisin aamukahville. Puolet päivästä on siis jo menetetty. Tänään on kiva/ikävä työ tehtävänä. Tunika, mutta kun olen TAAS SÖSSINYT,  niin kivastakin työstä tuli ikävä. Kerron myöhemmin, jos kerronkaan. Kuka nyt haluaa itseään moitittavan...

Mervi

Verkkokauppaa tehdään

Ei ole kaupan perustaminen helppoa, ei. Annoin itseni ymmärtää, että MyCashflow:n valmis verkkokauppapohja olisi jotenkin valmis ja helppo vain avata omilla tuotteilla, mutta höps! Kerran yritin sitä ihan itse - siitä ei tullut mitään, mutta nyt olemme tehneet sitä yhdessä tyttäreni kanssa, eikä siitä vieläkään oikein tahdo tulla valmista. Mirva sentään osaa nämä hienoudet, html-kielet ja niin...

Apua olen saanut sähköpostitse Laura Forsselilta ja mallia hänen Pieni Hattutehdas-kaupastaan. Kiitos Laura avusta! Siksi kysyin Lauralta, kun oli viikonloppu eikä asiakaspalvelusta ollut siis apua. Sittemmin olen sinnekin lähetellyt postia. Monet ovat kehuneet, että siellä kyllä neuvotaa.

Kamera on taas jossain tavaravuorien alla, joten uusia kuvia ei tule ennen suursiivousta, nyt siis mennään vanhoilla kuvilla. Tässä tyttäreni kesälomallaan - ehkä tekee verkkokauppaa, ehkä jotain muuta? Aina kuitenkin tuossa asennossa. Paitsi tällä viikolla, kun aloitti kesätyöt turkulaisen firman talous-hallinnon tehtävissä.

Jos tarkkaan katsot, niin näet kauniit kynnet sävytettynä tyynyliinan kukkiin.

Mirva on perinyt äitinsä RYHTYMISRAJOITTEISUUS -geenin, jonka vaikutuksen alaisena siirretään, siirretään ja siirretään työn aloittamista. Mutta valmiiksi tulee ja hyvää tuleekin... Nyt olen antanut deadlineksi tämän viikon. 

 Mirva oli tehnyt klassisen kauniin nutturan, joka oli pakko kuvata. Kylläpä hiusten väri vaihtelee jos on salama käytössä tai ei!

Nyt siis odottelemme jännityksellä muutaman päivän, että saamme kaupan auki. Tuotteita siellä ei vielä paljon ole, mutta toivottavasti osaan sentään sen lisäämisen ihan itsekin. Sitten niitä tuleekin ainakin sata!

En enää ota Pellavasydämen kivijalkamyymälään juurikaan uusia tuotteita. Paitsi tietenkin itse valmistamani. Mietin kaiken kohdalla, että "voiko tätä myydä verkkokaupassa?" Verkkokaupassa on omat rajoituksensa, millaisia tavaroita siellä kannattaa myydä. No joo, myydäänhän sitä huonekalujakin, koko ei ole este, mutta sovitus saattaa olla. Olen nähnyt, miten hankalaa esimerkiksi hatun ostaminen on, vaikka sitä voi sovittaa kerran, kaksi ja kolmekin. Verkkokaupassa pitäisi valita sovittamatta. Tai sitten otetaan palauttamisen riski - riski se taitaa olla vain myyjälle?

Millaista tavaraa sinä ostat verkkokaupasta?
Millaista tavaraa et missään tapauksessa (uskaltaisi) ostaa verkkokaupasta?

ps.  Virkkauksen arvuuttelu on vielä kesken, en voi näyttää lopputulosta, kun sitä kameraa ei löydy.
       On muuten tullut muutama oikea arvaus, mutta en julkaise niitä vielä....

Mervi

Onneksi on apulaisia

Vappu oli meille työn päivä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Töitä tehtiin, kuka mitäkin... Koska minä olen useimpiin töihin kelpaamaton, kotona kaikki kasaantuu yhden henkilön kontolle, mieheni siis tekee lähes kaiken. Pesee myös ikkunat, tällä kertaa vain ulkopuolelta. Kuva oli pakko ottaa ikkunalla olevien kukkien vuoksi.

Pelargonit ovt heränneet henkiin talven jälkeen

Boukainvillea kukassa

Välillä tarvitaan koko perhe minua paikkaamaan. Oho! Tuon lauseen voisi kyllä tulkita kovin itsekeskeiseksi. Mutta tarkoitan siis, että minä tarviin monenlaista apua. Tietokone on yksi sellainen.

Monen monta kertaa olen suunnitellut Pellavasydämelle verkkokauppaa ja muutaman kerran sitä kokeillutkin - sellaisia muutaman viikon ilmaisia jaksoja. Nyt olen sen sijaan PÄÄTTÄNYT perustaa verkkokaupan ja oikein maksullisen version. Mutta homma on niin kärsivällisyyttä vaativa, ettei sovi minun hermoilleni. Apuun rientää tyttäreni. No jaa, siitä innokkuudesta en ole ihan varma. Muttei kyllä kovasti hanttiinkaan pistänyt.

Mirva on saanut Tradenomi-opintonsa lähes päätökseen. Kesken on vielä opinnäytetyö, jonka valmiiksisaattamista odottelen innolla. Aiheena on Komissiokauppa ja Välitysmyynti. Siis ei tuo ehkä ole sen otsikko.... Työ koostu teoriaosasta ja käytännöstä, mikä taas tarkoittaa Pellavasydämen myyntitili-käytäntöjä - niiden esittelyä ja kehittelyä. Mielenkiintoista.

Koska opinnot ovat voiton puolella ja Mirvalla on toukokuu aikaa ennen töiden alkua, ehtii hän tehdä äidille verkkokaupan. Putiikkiin perustettiin kuvausstudio = lakana seinälle. Ihan hirvee homma kuvata jok'ikinen tavara! Mikä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että kaikki Pellavsydämen putiikissa on myös verkkokaupassa, mutta silti paljon tuotteita.

Tuotetiedot syötetään koneelle samantien

Mittauspuuhissa, korien halkaisija ja korkeus...

Olen minäkin jotain puuhaillut. Sunnuntaina on muotinäytös, johon oli määrä Pellavasydämestäkin tulla yksi asu. Odottelin mallia sovittamaan ja perjantaina juuri ennen sulkemisaikaa hän tulikin. Sain siis mitat, mutta mekko piti vielä valmistaa. Meni yötöiksi. Olin juuri valitellut, miten olen tullut vanhaksi. Ennen pystyin tekemään vaikka koko yön hommia, jos oli pakko, mutta nyt ei sellaisesta tahdo tulla mitään. Eivaiskaan, hyvin onnistui. Aloitin klo 22 ja sain lähes valmiiksi klo yhden jälkeen. 

Minun mielestäni siitä tuli hieno! 

Ainakin se on persoonallinen, erilainen ja Pellavasydän-henkinen. 

Kuvasin mekon jo, mutta näytänpä sen vasta seuraavassa kirjoituksessa. Kuvat eivät onnistuneet aivan yhtä hyvin kuin mekko.

Mervi valmistautuu huomenna lähtemään Turkkusse, tukihenkilökoulutukseen. Saakohan siellä virkata?

Uudet korvikset ja verkkokauppa

Olen koruihminen. Tykkään koruista. Isoista koruista, näyttävistä. Minun korujeni ei tarvitse olla kultaa ja mieluummin sittenkin hopeaa. Mutta ne voivat olla kyllä vaikka pyöränkumista!

Ihan oikeasti. Tilasin mustat korvikset Liisa Tuimalan ihan uudesta Nouseva Myrsky-verkkokaupasta. Hullu kuu - nimiset korvakorut on tehty pyörän sisäkumista.  

Kirjekuori oli niin kaunis, ettei postipoika ollut halunnut sitä leimata ollenkaan

Kuoresta paljastui tällainen kuori.

Ja tässä ne ovat.

Käykäähän tutustumassa Liisan uniikkeihin koruihin.  

Sellaista valkoista rannekorua tekisi seuraavaksi mieleni...

En voinut ottaa kuvaa (tai yritin kyllä, mutta tulos liian kauhea) koruista omissa korvissani, mutta se olisi ollut painokelvotonta, sillä hiukset on kahden kuukauden "kotiarestissa" kasvaneet yli ja naama näytti murrosikäisen näppynaamalta.

Nostan hattua tällaiselle paketoinnille. Ihan varmasti silläkin on merkityksensä markkinoinnin kannalta. Itse olen tässä suhteessa huono, huolimaton, saamaton, välinpitämätön...ei kun liian kiireinen? Jos joku paketti pitää saada postiin, yleensä kiiruhdan sinne viime minuuteilla ja postin tätit on jo tottuneet siihen, että yleensä joutuvat vielä auttamaan teippaamisessa ja ehkä sitä pakettia vielä muutetaankin kassalla. Olen nimittäin tosi pihi maksamaan postille yhtään ylimääräistä. Niinpä saatan vaikka leikata osan pussista pois, jos sillä postimaksu määrätäänkin alemman taksan mukaan - säästyy muutama euro. Ja asiakashan ne lopulta maksaa postimaksutkin!

Yrittäjänä joudun aina kilpailemaan kellon kanssa. Aika on oikeasti rahaa, vai onko?

Ajatuksia verkkokaupasta:

Minulle aina silloin tällöin ihmetellään, miksen myy tuotteitani verkkokaupassa. Nooh, olen yrittänyt, pariinkin kertaan. Mutta ne olivat sellaisia ilmaisia kokeiluversioita, joista ei tietysti pitäisi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, sillä enhän niitä missään edes mainostanut. Helppokäyttöisiä olivat kyllä ja sinänsä ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.

Olen tullut siihen lopputulemaan, että en halua verkkokauppiaaksi. Minusta ei ole siihen. Kauppa pitäisi luonnollisesti olla aina ajantasalla, tuotteita varastossa ja päivitykset kunnossa. Kauppiaan pitää olla täsmällinen tilausten vastaanottamisessa, informoinnissa ja lähettämisessä. Ei ole minun juttuni. Sen sijaan kotisivujen kautta tulee silloin tällöin tilauksia ja ne toki ilomielin toimitan asiakkaalle.

Sen sijaan en voi ollenkaan kaikille yrittäjille suositella "kivijalkamyymälän" perustamista. Verkkokauppa ja facebookin erilaiset sivustot ovat oikein mainio tapa markkinoida ja myydä tuotteitaan, myös käsitöitä. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.