Kivaa, mutta liian jännittävää

Tänään oli aikamoista jouluhässäkkää. Aamulla ilmestyi Uudenkaupungin Sanomat ja siinä oli juttu minusta ja Pellavasydämestä. Toimituksessa oli TET- harjoittelija ja hän yhdessä "oikean" toimittajan kanssa kävi tekemässä jutun. Se oli mielestäni erityisen kiva. Kuvia oli monta ja ne oli otettu kivoista tuotteista. Asiakkaita riitti heti aamusta alkaen, niin, etten yhtään taukoa ehtinyt pitää. Eimaar, joinhan minä kupin kahvia, kun avustaja sitä keitti. Onneksi on Avita ja sen avustajat!

Aamulla oli "kaavas pöppönen" kun harjoittelijani ilmoitti, että on jouluun asti pois. Voi, kun olisin häntä tarvinnut. Historia toisti tässäkin itseään, kovin monena jouluna näin on käynyt - että olen jäänyt yksin. Yksinhän minä tätä putiikkia pyöritän muulloinkin, mutta se on eri asia, kun on jo orientoitunut apuun. Enkä minä osaan miehen pukua pienentää....

Olispa paljon kerrottavaa tästäkin päivästä, mutta nyt on hermot niin pinnassa, ettei pysty keskittymään.

Menen huomenna lonkkaleikkauksen jälkitarkastukseen ja pelkään tuloksia. Oikeastaan kyllä tiedänkin ne. Lähes 100%:n varmuudella uskallan epäillä, että viimeksi leikattu proteesi on irti. Joko irronnut tai ei ole ollenkaan kiinnittynytkään. Se on hurjan kipeä. Ja juuri sillä lailla kipeä, kun irronnut lonkkaproteesi vain aiheuttaa.

Kävin tänään kaupoilla, enkä meinannut päästä autoon, pois enkä kaupasta takaisin. Vain pieni pyrähdys, mutta oli työn ja tuskan takana. Ilmapalloja piti hakea juuri ennen sulkemisaikaa. Arvaatkos mihin niitä tarvitsen näin joulun alla? -No, valopalloihin tietysti. Nyt on kolme pikkupalleroa kuivumassa. Kovasti ovat ihastusta herättäneet.

Tilaustöitä on paljon odottamassa. Tänäänkin vielä lupasin joulupukille kutoa punaiset lapaset. Jahka nyt ensin saan entiset tilaukset pois alta. Kyllä niin kauan kelpaa, kun on monta yötä vielä välissä!

Huomista Turun matkaa varten tilasin Kela-taksin, kun en ehkä pysty itse autoa ajamaan. Luotan, että saan lääkäriltä todistuksen kuten aina ennenkin. Taksi tulee 8.45 hakemaan, mutta ennen sitä pitää aamulla ehtiä vielä kahdet housunlahkeet lyhentämään.

Mutta kivaakin on.... ja jännittävää!

Pellavasydämen Mervi

Kauhea pelko!

Muutamana päivänä - tai siis iltana - havahduin siihen, että otsani oli kuuma. Sitten lapsuusvuosien en ole kuumetta mitannut, mutta nyt sitä oli yli 38. Aamuksi laski normaaliin. Oli myös leikattu lonkka kipeä ja väistämättä tuli mieleen vuoden takaiset oireet - niin samanlaista nytkin.

Kävin sairaanhoitajalla otattamassa crp:n ja se oli 85. Lähetti lääkärille, joka lähetti kiireellisenä Tyksiin. Yksi ilta ja yö meni siellä odottaessa. On tämä systeemi hullu: lääkäri laittoi mukaani lähetteen ja maininnan kiireellisyydestä, silti odottelin tyksin ensiavussa pari tuntia, ennenkuin pääsin SAIRAANHOITAJAN ARVIOON hoidon kiireellisyydestä. Hetken makasin siellä ensiavussa, kunnes puoliyön aikaan lähettivät Kirurgisen sairaalan tekonivelosastolle, sinne, missä olet kerran jos toisenkin maannut. Pääsin jopa samaan huoneeseen eristyksiin.

Minulla siis epäiltiin jälleen infektiota ja kun ei mitään muuta syytä löytynyt, arveltiin sen olevan siellä keinonivelessä. Aamulla lääkärinkierrolla sain kuulla, että mennään leikkaussaliin ja tehdään punktio.

Arvatkaas, mitä minä kaikkein eniten pelkäsin?

Sitä, etten pääse huomiseen muotinäytökseen. Sen organisointi oli kesken, eikä kukaan muu pystyisi sitä hoitamaan ja juontamaan. Toki myös ajattelin elämäni kurjuutta, jos taas lonkka avataan jne... Onnekseni sieltä ei mätää löytynyt. Pääsin hetimiten lähtemään kotiin. Nyt syön viikon verran vahvaa antibioottia (onneksi tällä kertaa suun kautta) ja menen viikon päästä näyttämään ja kuulemaan mahdollisia tuloksia. Viljelyyn kylläkin menee kauemmin aikaa.

Leikkaava lääkärini tekee sitten päätöksen, voidaanko 10.9. määrätty toisen lonkan revisioleikkaus tehdä, vai onko se liian uskaliasta.

No mutta, nyt minä olen kotona ja tätä kirjoittaessa (klo 0:24) muotinäytös on kasassa, listat tehty, juonto suunniteltu, vaatteet ja tarvikkeet pakattu. Huomenna klo 12 se sitten alkaa, minun ja monen muun elämän ensimmäinen muotinäytös. Monta on epäonnistumisen mahdollisuutta, mutta "yrittänyttä ei laiteta". Tosi kivaa tämä suunnittelu on, lukuunottamatta tällaista pelästystä.

Pellavasydämen Mervi

Eikääää....taas!

Pettymys, mutta ei yllätys.

Lähdin tänään Turkuun Tyksiin ja asioille. Luulin käyväni lopputarkastuksessa läpihuutojuttuna ja sitten keskittyväni ostoksiin. Mutta.

Minut leikannut lääkäri Mika Junnila oli oma ihana itsensä, mutta uutisensa eivät olleet miellyttäviä. Marraskuussa leikattu lonkka on kuvissa ennallaan ja siis hyvä. Kaksi vuotta kuulemma on "varoaikaa" että vasta sen jälkeen voidaan huokaista helpotuksesta.

Sensijaan sekä oikean puolen polvi että lonkka ovat sökönä. Polvessa on lisäksi joku rakenteellinen  virhe, edessä joku jänne on liian pitkä ja se kuulemma haittaa leikkausta. Nivelpinnat ovat aivan kuluneet ja polvi tulee siis leikattavaksi, mutta ei  vielä.

Oikea lonkaa sensijaan leikataan SYYSKUUSSA. Olisin toivonut pitemmän ajan ennekuin taas joudun leikkaukseen. Lonkkaproteesi on kutenkin koko matkaltaan irti. Lääkäri näytti minulle röntgenkuvan, mistä asian saattoi kyllä selvästi nähdäkin. Kysyin, onko siitä haittaa, jos vielä pitkitetään leikkausta. On kuulemma, luu alkaa kulua ja leikkaus on entistä vaikeampi tehdä luupuutosten takia.

Ei siis auta, kuin alkaa taas orientoitua leikkaukseen. Nyt tähän lonkkaan laitetaan "ihan tavallinen" lonkkaproteesi. Olen sikäli yllättynyt, että polvi enemmänkin haittaa elämää.

Aika pitkiä matkoja kykenin kuitenkin Turussa kävelemään, vaikka laahustaen. Siis minun pitkä matkani on kauppakeskus Mylly päästä päähän. Hyvitin itseäni ostamalla uuden hajuveden ja kevättakin. Kävin myös kudetukussa ja nyt autoni on täynnä kauniita rullakuteita.

Häälahjaksi meille yhteisesti ostin pellavalakanasetin ja sängynpeitteen. Kyllä, meillä on TAAS hääpäivä. Justiinhan se oli. Olin sairaalassa ja sain mieheltäni kukkakimpun. Tänäänkin sain. Ihan liian nopeasti nämä vuodet kuluvat.

Nyt kyllä nautin entistä enemmän tästä ajasta ennen seuraavaa leikkausta. Loppupäivän nautinkin nukkumalla - neljä tuntia. Heräsin kymmeneltä illalla ja ihmettelin kun olohuoneessa oli valo, luulin nimittäin jo aamun olevan.

Mervi

Kaik o hyvi

Kävin tänään lonkan leikanneen ortopedin luona jälkitarkastuksessa. Ensin ajattelin tehdä Turun reissun omalla autolla, mutta kun säätiedotus lupaili huonoa ajosäätä, tulin toisiin ajatuksiin. Eilinen Turun reissu antoi myös ymmärtää, etten välttämättä saata istua tuota reilua tuntia kivuttomasti. Illalla kymmenen jälkeen soitin Kela-taksin tilauskeskukseen ja tilasin kyydin.

Matka meni siis mainiosti, paitsi että puolessavälissä säädin selkämystä melkein makuuasentoon, kun alkoi lonkkia "vetää". Tuo helpotti heti.

Röntgenissä otettiin kuvat paitsi lonkasta, pyynnöstäni myös saman puolen polviproteesista. Jossain vaiheessa nimittäin epäilin vahvastikin, että se olisi vioittunut kaaduttuani sairaalan vessassa. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei siinä mitään erikoista näy, eikä hän millään haluaisi sitä alkaa operoida.

Sen sijaan ortopedi oli todella tyytyväinen näkemiinsä lonkan kuviin. Saatoimme siis yhdessä todeta leikkauksen onnistuneen mainiosti. "Siinä sai rahoille vastinetta", sanoi Junnila.

Kysyin myös oikean puolen lonkasta ja polvesta. Pari vuotta vanhoja kuvia katsottuaan lääkäri kertoi oikean polven olevan aivan sökö, eikä lonkkakaan hyvältä näytä. Niitten leikkaus tehdään heti, kun vaan sanon, että olen valmis. No en kylläkään ihan heti. Vaikka ne vaivaavatkin huomattavasti, saa leikkaus vielä odottaa.

Verikokeitten tulokset kertoivat, että bakteerit on voitettu, ei minkäänlaista jälkeä näkynyt... Nyt saan alkaa kävellä yhdellä kepillä (sitähän olenkin jo tehnyt) ja vaikka ilman keppejä, eikä muitakaan rajoituksia ole.

Kaik ol siis iha mahrottoma hyvi - kyl mu kelppa!

Mervi

Mä oon niin rikki

Eikös nuoret käytä tuollaista otsikon ilmaisua "mä oon niin rikki". Se kai kuvaa jonkinlaista pahaa oloa, kun taas ilmaisu "mä repesin" kuvaa naurua. Näin tänään kuvia luustostani ja siksi aloitan tän jutun tuollaisella otsikolla.

Laboratoriokokeet ja röntgenkuvat kertoivat lääkärille, että bakteeria ei lonkastani enää löytynyt. Röntgenkuva oli kamalan näköinen. Reisiluun pää ei ollut ollenkaan muun muussa luustossa kiinni, vaan harotti ihan erillään ja irrallaan.

Lääkäri esitteli minulle myös Belgiasta tulleen erikoisproteesin kuvat. Siinä oli ensin sellainen lämpökamerakuvan tapainen esitys luustostani (punaista-keltaista-vihreää). Paaaaljon punaista aluetta kertoo sen, että luusto on hyvin huonokuntoista. Kuvissa näkyi lonkka tyhjänä, eli ne on otettu sen jälkeen, kun proteesi on irroitettu. Verrattaessa oikeaan lonkkaan, joka on suht koht hyvä (sielläkin on proteesi) tämä vasen oli aivan revityn näköinen. Siinä oli arviolta pingispallon kokoinen reikä, luusto oli jostain kohti poikki ja mikälie katto oli revennyt irti. Melkeinpä voisi sanoa että epämääräistä mössöä.

Sitten minulle näytettiin kuva siitä hienosta implantista. Tämä custom made proteesi on tehty kuvien perusteella aivan minun luustooni sopivaksi. Sitä ei siis enää tarvitse leikkauksessa korjata, kunhan kiinnitetään ruuveilla luustoon. Ruuveja oli muistaakseni 17 ja niiden paikat on tarkoin määrätty. Ensi alkuun nämä ruuvit pitävät proteesin paikoillaan, kunnes huokoinen metalli "kasvaa kiinni" luustoon - tai toisinpäin ehkä. Tästä saattaa olla se hyöty, että ehkäpä voin leikkauksen jälkeen hiukan jo varata leikatullekin jalalle. Yleensähän menee kuukausi pari, ettei saa ollenkaan astua.

Kysyin lääkäriltä, että onko hän tehnyt tällaista leikkausta ennen. Hän kertoi, että näitä on laitettu vain yksi Suomessa tähän mennessä. Eli aivan harjoittelua on. Kovasti lääkäri "hykerteli käsiään" ja kertoi olevansa innoissaan tulevasta operaatiosta. Niin kai. Hän. Mutta entäs minä?

Tällä hetkellä proteesi on vieläkin valmistusmaassaan korjattavana. Siihen piti kuulemma tehdä muutoksia. Sieltä sitä lähtee saattamaan joku ihminen... steriloinnin jälkeen sitten minut leikataan (no varmaan minutkin steriloidaan, mutta tarkoitin sitä laitetta) Ihmettelin, että kun minulle kerrottiin kaikkien leikkausaikojen tältä vuodelta jo menneen. Lääkäri sanoi, että minulle raivataan tilaa, eli perutaan muita leikkauksia, jotta tämä saadaan tehtyä. Kyllä tuli monessa kohtaa sellainen olo, että olen minä vaan AINUTLAATUINEN. Leikilläni kysyinkin, että tuleeko lehdistö paikalle tällaista ihmettä pällistelemään. No ehkä sairaalan oma lehti kuulemma. Lääkärin mukaan kuvia tullaan kyllä esittelemään monissa kokouksissa.

Tykshän on opetussairaala. Laboratoriossa oli opiskelija ottamassa verikoetta ja tämä oli hänen ensimmäinen päivänsä, mutta minä en ollut ensimmäinen harjoiteltava. Kysyin, mikä pojasta tulee isona. Lääkäri kuulemma. Kun olin ortopedin vastaanotolla, siellä oli kaksi opiskelijaa kuuntelemassa. Sellaisia lapsenkasvoisia, minun mielestäni tuskin koulunsa päättäneen näköisiä... Saivat kuulla "harvinaista herkkua".

En tiedä, mitä ajattelisin, miten suhtautuisin. Leikkaus kuulemma pyritään tekemään lokakuun aikana. Yritin sanoa - en tiedä otettiinko minua tosissaan - että okei, lokakuussa voin vielä tulla, mutta muutoin saa mennä tammikuulle. Kysyin vielä, että onko mahdollista, että tilanne huononee, jos aikaa kuluu. Eli saatanko rikkoa jotain lonkassa. Lääkäri naureskeli, ettei ole mahdollista saada mitään enää enempää rikki kuin se nyt on.

Että sillai.
Mervi

kesänviettotapa tämäkin

Heräsin aamulla puhelimensoittoon. Tyksistä - olisko ollut osastonhoitaja - soitti ja kertoi, että juu, minun kuuluu tulla huomenna keskiviikkona osastolle. Ihmeproteesi Belgiasta ei ole vielä tullut, mutta lääkärit ovat eilen keskustelleet, että ehkä pitää lonkalle tehdä uusi pesu-leikkaus. Minä tietysti varmistelemaan, että mitä se tarkoittaa.

Se tarkoittaisi sitä, että pesun jälkeen seuraa kuuden viikon antibioottitiputus. Eli uudet kuusi viikkoa sairaalassa. Ei jaksa.

Menen nyt siis ainakin keskustelemaan asiasta ja näyttämään haavaa. Ehkä asia voidaan jollain tapaa varmistaa, ettei nyt ainakaan turhaa leikkausta tehtäisi. Sekin tuntuu kummalliselta, kun siellä se antibioottipallo on nivelkapselissa, että eikö se mitään vaikuta?

Ehkä kaikkein eniten tässä vaiheessa raivostuttaa tiedon kulku, tai se, ettei tieto kulje. 

Pitääkö mun ite aina kaikki hoitaa? 

Niin monta kertaa sanoin osaston lääkärille, että eikö hän voisi suoraan Tyksistä kysyä leikkaavilta lääkäreiltä. Muikea ilme paljasti, ettei voi. Asiat pitää edetä protokollan mukaan ja se taas edellyttää ensin ottamaan yhteyttä paikallisen aluesairaalan ortopediin. Joka sitten ilmeisesti ei missään vaiheessa informoinut leikkaavaa tahoa! Tätähän Tyksin leikkaava lääkäri ihmetteli: miksei heitä ole informoitu? Niin MIKSI EI?

Täällä keskustellaan paljon aluesairaalan lopettamisesta tai tarpeellisuudesta. Olen aina ollut vähän epäileväinen. Minun mielestäni ei ole mikään ongelma kulkea Turussa. Nyt omaan ajatteluuni tuli uusi aspekti. Nämä pikkuyksiköt tekevät vain hallaa hoitoketjussa. Tai noh, ehkei sentään pelkästään...

Alan tässä siis valmistella huomista lähtöä.
Mervi