Henkilökohtainen avustaja

Koskaan ei missään ikinä milloinkaan saavuteta sellaista ihannetilaa, että kaikki ihmiset olisivat tasavertaisia. Että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet elämään. Ei koskaan eikä missään. Meillä Suomessa asiat tässäkin suhteessa on kuitenkin melko mallikkaasti. Suomen perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasavertaiset oikeudet. Mutta jos satut syntymään vammaisena - syystä tai toisesta, tai ilman syytä - olet väistämättä heikommassa asemassa. Tässä suhteessa kenenkään ei silti kannata röyhistää rintaansa, sillä yksi epäonnistunut vilkaisu väärään suuntaan saattaa tehdä sinustakin loppuelämäksesi vammaisen. Sinun tai vastaantulevan auton kuljettajan ratin liike, epäonninen sukellus, yksi askel harhaan - voih, mahdollisuuksia on paljon!

Vammaispalvelulaki pyrkii kuitenkin tasaamaan näitä epäoikeudenmukaisuuksia vammaisten elämässä. Lain tarkoitus on taata erilailla vammaiselle ihmiselle tasavertaiset mahdollisuudet vammattomien kanssa opiskeluun, työssäkäyntiin, vapaa-aikaan, asumiseen jne.

Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Minä synnyin vammaisena. Ensimmäisen kerran pääsin osallisiksi vammaisten "etuuksista" kouluaikana, kun Kela kustansi minulle oppikirjat ja myöhemmin sain yliopisto-opiskeluihin avustusta, jonka nimeä en enää muista. Nykyään se olisi ehkä ammatillista kuntoutusta? Monta vuotta nautin myös invalidirahasta, mikä vaihtui eläkkeellejäämisen jälkeen eläkeläisen hoitotueksi ja pieneni murto-osaan. Nämä mainitsemani asiat eivät kuitenkaan ole vammaispalvelulain tarkoittamia asioita.

Sen sijaan henkilökohtainen avustaja on subjektiivinen oikeus, jonka vammaispalvelulaki määrittelee. Subjektiivinen tarkoittaa sitä, että jokaisen vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävän se tulee saada riippumatta kunnan määrärahoista. Vrt. määrärahasidonnaiset. Kerroin oman tarinani alkuajoista täällä:  http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2015/05/aamupaiva-vammainen-vai-puolivammainen.html

Kun istuin pyörätuolissa, kunta myönsi minulle avustajan, mutta kun leikkauksella tilanteeni parani sikäli, että pääsin kävelemään, sitä ei enää myönnetty. Tiesin itse, miten paitsi kepin kanssa liikkuminen, mutta myös kovat kivut elämääni hankaloittavat ja tein valituksen hallinto-oikeuteen. Siellä asia ratkaistiin minun edukseni ja nyt saan avustajan sekä työhön, kodinhoitoon että myös vapaa-ajalle. Luonnollisesti kun lähden opiskelemaan, avustaja on myös silloin käytettävissäni.

AIKAISEMPI KÄYTÄNTÖ ja NYT

 Monessa kunnassa moni vammainen toimii itse työnantajana (TYÖNANTAJAMALLI) ja hankkii itse itselleen avustajan tai avustajaringin. Minä halusin "valmiin paketin" ja monta vuotta minulle tuli avustaja firmasta, missä oli paljon eritasoisesti koulutettuja avustajia. Koskaan en aamulla tiennyt kuka tulee, mikä oli silloin mielestäni sekä hyvä että huono asia. Toisaalta oli vaihtelua ja jokaisella oli omat vahvuutensa, jos niitä osasi hyödyntää, mutta se ainainen vaihtuvuus! Tämä firma alkoi olla ylityöllistetty ja kun Uusikaupunki siirtyi PALVELUSETELI-järjestelmään, piti yrityksen siirtyä käyttämään pääasiassa kouluttamatonta työvoimaa, jotta toiminta olisi mitenkään kannattavaa. Sairaanhoitajaa ei voi lähettää minulle (joka en sitä kyllä tarvitsekaan) jos yritys saa 21 euroa tunnilta. Lisäksi minulle ilmoitettiin, etten voi saada em. taloudellisista syistä myöskään illaksi avustajaa.

Kun minulle vielä kerrottiin, että "rohkaisevat asiakkaita hakeutumaan muihin yrityksiin" tein työtä käskettyä ja vaihdoin yritystä. Valinnanvaraa ei juurikaan ole, mutta onnekseni tämä nykyinen yritys Suomen Avustajapalvelut on rantautunut kotikaupunkiini ja heiltä olen saanut aivan loistavaa palvelua.

Nyt minulla on kaksi avustajaa, jotka olen saanut itse "valita" tai siis hyväksyä. Molemmat olivat juuri hakeutuneet tähän firmaan työhön ja oliko peräti samana päivänä tulivat minun luokseni käymään. Toinen tyttö tulee ma ja ti ja toinen ke, to ja pe. Olen niin niin tyytyväinen tähän järjestelyyn! Tytöt tietävät, mitkä ja miten aamutoimet tehdään ja miten perjantaisiivous tehdään. Ja molemmat on vielä himosiivoojia, joten meillä on aina siistiä ja puhdasta.

Toki työhön sisältyy muutakin kuin viikkosiivous. Pyykkihuolto on heidän vastuullaan silitystä myöden. Yleensä mieheni hoitaa keittiöhommat, mutta jos hän on pois, avustaja käy kaupassa ja toki laittaa ruokaa, jos sitä pyydän. Voisivat leipoakin, mutta eipä juuri tule pyydettyä.

Putiikin puolella avustajat paitsi siivoavat, myös järjestävät hyllyjä ja auttavat jopa mittojen otossa, jos olen yksin Arjan ollessa poissa. Varsinaiseen myyntityöhön he eivät osallistu. Kaupassa käydään yhdessä tai sitten avustaja käy yksin, jos en ole sellaisissa voimissa.

Yhtenä aamuna mietiskelin lähinnä itsekseni, että "mitähän avustaja tänään tekisi?" johon mieheni loihe lausumaan: "Menkää vaikka shoppailemaan tai kaupungille kahville - ei sitä aina tarvitse jotain TEHDÄ... "

Niinpä.

Minun kohdallani tällä hetkellä olisikin varmasti paras saavutus, jos joku saisi piristettyä mieltäni ja hetkeksi ajatukseni pois arjen harmaudesta.

Mervi

Kiiltävät lattiat

Pellavasydämen lattioille ei tehty mitään talokaupan yhteydessä. En tiedä, miltä ajalta nämä pinnat ovat, mutta hyvinsäilyneet ja siistit ovat. Kuitenkin 1,5 vuodessa alkaa näkyä kulkureitit ja oli siis aika pintahuollolle.

Lattiat niissä huoneissa, joissa asiakkaat kulkevat, laitettiin tänään kuntoon. Maanantaina ei kauppa ole auki, joten ainoastaan silloin homman pystyy hoitamaan. Kesällä ei ole enää sitäkään mahdollisuutta, joten nyt oli korkea aika. Varasin avustajan klo 10.30 - 15.00. Vartin verran meni yli ajan.

Ensin roskat pois, sitten lattian pesu normaalisti. Kuivalle lattialle levitettiin vaha, annettiin kuivua ohjeen mukaisesti 30 minuuttia ja sitten toinen levitys. Ohjeessa kehotettiin vahaus tekemään 1-3 kertaan. Hieno kiilto tuli kahdella kerroksella.

Kuvat ennen ja jälkeen:

Toiseksi kerraksi jäi vielä jokseenkin paljon hommaa: konttorin, työhuoneen ja keittiön lattian vahaus sekä osa eteisestä. Vahaa taitaa kulua koko pönikkä, jonka hinta on 85 euroa. Ettei ihan halpaakaan lystiä.

Pellavasydämen Mervi

Järjestystä hyllyihin

Monta päivää hävetti sekasotkuiset hyllyt. Niiden järjestäminen on seisomatyötä, joten saan kovin vähän kerrallaan valmista aikaiseksi. Tänään avustaja tuli kolmeksi tunniksi ja nyt on lankahyllyt ihan toisen näköiset! Suorastaan hurmiollista katsella kauniita lankanyttyröitä, jotka nököttävät järjestyksessä ja sulassa sovussa.

Alustimme jo ensi viikon lauantaista PopUp-tapahtumaa. Uudessakaupungissa on jo useampana pääsiäisenä järjestetty yrittäjien yhteinen tapahtuma, johon saa kuka vaan osallistua. Paitsi kivijalkamyymälät, myös yksityiset henkilöt voivat päiväksi pistää pystyyn myyntipisteen vaikka kadunkulmaan. Saa myydä käsitöitä, syötävää, elämyksiä tai mitä ikinä keksiikään.

Pellavasydän on mukana tapahtumassa. Paikallislehdessä on yhteinen mainos ja torilla jaetaan karttaa, johon osallistuvat liikkeet on merkattu omalla numerollaan. Tämä on erittäin hyvä keino markkinoida meitä "vähän syrjässä" olevia putiikkeja.

Olen suunnitellut tapahtumaan teemalla:

Tule testaamaan erilaisia puikkoja ja koukkuja.

Poistolankoja eurolla ja kahdella sekä

kevään ihania uutuuksia!

Keräsimme jo viisi muovilaatikollista poistolankoja, jotka myydään eurolla / kerä. Tänään oli niiiiin kovin tuulinen päivä, että laatikot oli pakko jättää tuulikaappiin, mutta pyrimme viemään (pyh, minä mitään vie, avustaja vie) laatikot ulos pöydälle.

 

Huomaa viimeisestä kuvasta, miten monella tapaa voi euron hinnan merkitä. 

Kylläpä tuli hyvä mieli hyvästä järjestyksestä. 

Työ ei suinkaan tullut valmiiksi, mutta yleisnäkymä siistiytyi huomattavasti.

Ensi viikolla tiistaina aloittaa "työnsä" uusi harjoittelija. Mynämäen Käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta tulee ensimmäisen vuoden opiskelija tekemään näyttötutkintoa myyntityöstä. Hänen varsinainen opiskelualansa on tekstiilityön artesaani. Koska myyntityötä ei riitä koko päiväksi, tulee hän tekemään myös tuotteiden valmistusta, ehkä myös kudontaa kangaspuissa.

Pellavasydämen Mervi

Kotihoito ei hoida kotia... onko selvä!

Olet varmaan jo kyllästynyt lukemaan henkilökohtainen avustaja -probleemaani. Jos, niin skippaa tämä juttu. Huomenna jotain muuta....

Olen kolme kertaa hakenut avustajaa kotiin. Monet kodinhoidolliset tehtävät ovat sellaisia, etten parhaalla tahdollanikaan tai kovalla sisullakaan niihin kykene. Ensimmäisellä kerralla sain määräaikaisen myönteisen päätöksen, koska istuin silloin pyörätuolissa. Toisella kerralla kielteinen ja myös kolmannella. Nyt on valitus Hallinto-oikeudessa.

Kielteisen päätöksen yksi perusteluista on se, että ensijainen palveluntarjoaja minulle on kunnan kotihoito. (Vammaispalvelulain mukaiset oikeudet ovat toissijaisia). Käännyin siis kotihoidon puoleen, mutta kaksi kertaa minulle ilmoitettiin, etteivät tee siivousta.

Tämän jälkeen vammaispalveluohjaaja ehdotti yhteistä palaveria. Vastasin, että jos tilanne on tämä, eikä siitä miksikään muutu, niin sellainen palaveri on vain kaikkien ajantuhlausta. Tiistaina sellainen sitten kuitenkin pidettiin. Ennalta-arvattavin tuloksin.

Kotihoito ei hoida kotia. JOS minä tarvitsisin itseeni kohdistuvaa hoitoa, SITTEN minulle imuroitaisiin ja vaihdettaisiin petivaatteet kahden viikon välein. MUTTA kun en tarvitse muuta palvelua, niin siivousta ei erikseen tehdä. Vammaispalvelu siis päättää kieltäytyä avustajan antamisesta perustelulla, joka ei toteudu.

Nyt siis ei muuta kuin odotetaan hallinto-oikeuden päätöstä. Eilen sieltä tuli kirje, jossa minulle annetaan mahdollisuus tehdä vastaselvitys kaupungin lausuntoon. Lausunnossa mainitaan, etten ole esittänyt uusia perusteluita hakemukselleni. NO EN KAI, koska en hae uutta päätöstä, vaan NIMENOMAAN haluan hallinto-oikeuden kumoavan heidän kielteisen päätöksensä.

Ei silti, kyllä niitä uusiakin seikkoja tulen esittämään, jahka saan uuden lääkärinlausunnon. Entisten vaivojen lisäksi tulen vetoamaan myös viime viikolla löytyneeseen hermovaurioon, joka tekee minut entistä vammaisemmaksi.

Tänään kuitenkin sain avustajan, joka purki postin tuomia paketteja. Kivoja uusia lankoja kesäsukkiin! Avustaja siis avustaa minua töissä, muttei kotona. Sen verran tilanne kuitenkin sai lisävalaistusta, kun kysyin, että eikö avustaja voisi samalla imuroida kotonakin - samaa huushollia kun tavallaan on. Kyllä voi, sikäli mikäli teen kotona töitä. Sitähän minä teen. Kirjanpitoa keittiön pöydän äärellä ja neuletöitä olohuoneessa.

Sitten vähän piristystä:
Tohvelikukkani sai tällaisen kassin.

Mervi
http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/2016/02/kukkakassi.html

Hyviäkin päiviä ON/OFF

Osaan valittaa, mutta osaan myös olla kiitollinen ja iloinen. Koska narisen kipujani, yritän vastapainoksi kertoa myös siitä, kun olo on kohtuullisen hyvä - kivuton se ei ole ikinä. Muutamat lähipäivät on ollut mukavia, olen tuntenut oloni hyväksi ja jopa energiseksi.

Vähän arveluttaa tämä hyvä mieli; tuleeko se pelkästään kipujen vähäisyydestä vai siitä, että olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Alkoi ärsyttämään, kun koti on aina sikinsokin. Vaikka avustajani eivät kotona työtä teekkään, aina välillä joutuvat jotain sieltä hakemaan tai viemään. Yhtenä päivänä tajusin, että ne eivät ikinä näe meillä siistiä. Peti on AINA petaamatta jne....

Sitten vaan yhtenä aamuna päätin, että nyt muuttuu komento. Se on jokseenkin hankalaa ja tuskallistakin, mutta minäpä vaan sinnittelen, että saan paikat kuntoon aamulla ENNEN putiikin oven avaamista. Toisaalta, "asiakkaita odotellessa" ehdin toimittaa vaikka mitä kodin puolellakin.

Kyllä nyt on ollut hyvä mieli, kun on siistiä. Olen jopa vähän miettinyt uusia somistuksiakin.
Keittiön pöytä on meillä yksi murheenkryyni - siihen kertyy aina jotain kummallista rompetta. Löysin pienen mustavalkoisen tarjottimen, johon keräsin pöydällä aina olevat kipot. Jospa tämäkin auttaisi pitämään järjestystä yllä?

Tottakai minä tähän ikään mennessä olen käsittänyt syyn siihen, miksi paikat ei pysy järjestyksessä! Yksinkertaisesti siitä syystä, etten laita tavaroita takaisin paikoilleen. Nyt olen taas vähän yrittänyt jämäköityä siinä. Ei saa olla niin kiire, ettei ehdi järjestellä samantien käyttämiään vaatteita, työkaluja, postia, ostoksia jne...  Mutta kuten arvata saattaa, tätä ojennusliikettä ei taaskaan kauan kestä.

Mervi
ps. hieman hiertää tuo, kun keittiön pöydällä on montaa ERILAISTA valkoista. Kas, sitten kun yritetään olla siistiä, sitten oltais niin ylettömän tarkkaa että.... ON/OFF

Vaatteista, asuista ja kaapista

En olekaan pitkään aikaan postannut mitään vaatteista. Syynä ennen kaikkea se, etten ole vaatteita ostanut. Olen tieten välttänyt edes poikkeamista kauppaan saati vaatetankojen pläräämistä.

Aina ei voi jäljittää, mistä inspiraatio iskee, mutta tänä iltana - lauantaina siis - asensin kameran jalustimeen ja otin ensimmäisen asukuvan. Lähinnä itseäni varten aion ottaa muutamia kuvia ja tarkastella näkökulmasta, jonka kerron myöhemmin, jahka ensin olen testannut sen paikkansapitävyyden.

Yksi näkökulma vaatteisiin on tässä postauksessa "Oma koti valkoinen" - blogissa. Näette siellä myös minun kommenttini. Tämä osui ja upposi. En ikinä voisi kuvitella omaa vaatekaappiani samanlaiseksi, mutta paljon voisin tuosta ideasta oppia!

Tänä viikonloppuna on pakko vaatekaapille jotain tehdä, sillä sieltä on jo tippunut osa vaatteista lattialle. Tervejalkaiselle ei ole mikään ongelma nostella tavarat paikoilleen ja järjestellä samalla, mutta minun täytyy siihen erikseen ruveta. Enkä pysty kauaa tekemään tuollaista hommaa yhtäjaksoisesti, joten yksinkertaiseenkin hommaan tuhraantuu jopa koko päivä.

Jos puolet laittaisi vaatteista pois, tulisikohan tarpeeksi tilaa? Ihan varmasti sillä määrällä pärjäisi. Kuten Miia tuolla blogissaan minulle neuvoo, kannattaisi ensin laittaa osa vaatteista pois näkyvistä ja sitten ihmetellä, että kaipaako niitä...

Mutta pahimmillaan voi käydä näin: Muutossa löytyi vintiltä jätesäkki, josta paljastui itse ompelemiani vaatteita 90-luvulta. Ajalta ennen nuorimmaisen syntymistä ja lopullista lihoamista. Nyt ne taas mahtui päälle ja tulivat asetelluiksi vaatekaappiin. Yhtään kertaa kylläkään vielä käyttänyt, sellaisia toimistovaatteita kun ovat.

Tässä siis ensimmäinen asukuvaus. Extempore otettu, ilman minkäänlaisia valmisteluja. Tällaisessa asussa työskentelin tänään Pellavasydämessä. Neulepusero ja sen päällä trikoo...tuollainen... mikälie liivihameentapainen. Joustava puolihame ja rakastamani lämpösukkikset!

Ja mitä tästä opin? Paljonkin... RYHTI. Kyynärsauvan käyttö vaikuttaa hirveästi. Olen aivan vinossa. Mutta miksi ihmeessä myös vaatteet ovat vinossa? Nuo helmat on kylllä ihan yhtä tasaiset, oikeesti...

No niin, tästä se alkaa. Yöllinen kuvaus nyt oli pahin mahdollinen, mutta onpahan kameran jalustimen käyttö taas opeteltu ja itselaukaisu löydetty. Säädöt onkin sitten eri juttu.

Tässä projektissa ei olekaan valokuvaaminen pääasia, vaan nyt tutkitaan asuja.


Ja tämä on lähtökohta, nyt laitetaan vaatekaappi uusiksi!

Mervi

Välipäivät

Putiikkini on ollut auki normaalisti ja väkeä on käynyt "normaalisti". Nyt kun otin kassaraportin joulukuusta, voin sanoa olevani tosi, tosi tyytyväinen. Vaikka oli paikkapaikoin liiankin työlästä, se kyllä kannatti!

Tänään sain henkilökohtaisen avustajan neljäksi tunniksi, sillä viime ja tällä viikolla jäi pyhien vuoksi muutama tunti käyttämättä. Kaikkiaan saan apua 8 tuntia viikossa ja siis nimenomaan, vain ja ainoastaan, työssä avustamiseen. Teimme uuden näyteikkunan ja järjestelimme lankoja. Aloitimme myös inventaarin tekemisen eli laskimme langat samalla kun järjestelimme. Pelkästään huopuvaa Fritidsgarnia oli varastossa muutamaa vaille 500 kerää eli n. 25 kiloa! Lopuksi avustaja imuroi koko kaupan takahuoneita myöten. Kelpaa taas aloitella uutta viikkoa ja vuotta. Paitsi että lauantaina vielä on kauppa auki.

Mieheni on ollut lomalla nämä välipäivät. On se vaan mukavaa, kun palvelu pelaa pitkin päivää. Kahvikutsuja satelee ja silleen. Tänään minulla oli siis mies talon kummassakin päässä, kun avustajakin oli miespuolinen. Aina välillä totean, miten kivat ajat meillä on edessä, kun muutaman vuoden päästä mieheni pääsee eläkkeelle ja minä jatkan vielä puodissa: hänelle vähän omaa rauhaa ja minulla kiva taustatuki.

Laakereilla täällä ei ole lepäilty.

Remontti eteni viimeiseen kohteeseen. Mieheni rakenteli uutta lattiaa eteiseen. Tästä kuvat toisessa blogissani, neuvolakodin puolella.

Kun asiakas avaa oven Pellavasydämeen, hän tuntee nenässään tervan tuoksun. Vaikka tervanarut ja nämä tervatontutkin on muovipussissa, silti tuoksi leviää vienona koko putiikkiin. Tänään siirrettiin yhden tontun paikka ja heti nenä huomasi...

Pellavasydämen Mervi

Äärimmäisyydestä toiseen

Tänään tämä on/off -ihminen päätti olla oikein pikkutarkka siivousintoilija. Yleensä meillä on sotkuista ja minä olen siihen syyllinen: jätän tavaroita lojumaan. Joskus taas päätän, että kaiken pitää olla tiptop. Tänään oli vaihteeksi sellainen päivä. Jopa harja ja rikkalapio saivat kyytiä. Katsopa muuten omaa lattiaharjaasi - koska viimeksi olet sen pessyt?

Tässä hommassa totesin taas kerran, miten epäkäytännöllinen kodinhoitohuoneen/vessan allas meillä on. Jopa käsien pesuun se on liian matala, puhumattakaan isompien juttujen siivoamisesta. Itse olen valinnut, joten en voi syyttää ketään toista. Halusin korkean hanan, että sen alla voi pestä hiukset. Mutta korkea hana ja matala allas on kyllä mahdottoman huono yhdistelmä. Vesi pärskyy ylt'ympäriinsä. Eikä tuossa altaassa voi juuri mitään isompaa juttua pestä.

Eikä meillä ole kunnollista allasta missään, vaikka niitä altaita on joka puolella - entinen neuvola kun on tämä meidän koti. Noh, ehkä putiikin puolelta olisi löytynyt parempi allas, mutta "saattaa" olla, että niissä ei pysty vettä laskemaan - saattaa olla, että altaissa on jotain tavaraa....

 Joka tapauksessa tuli puhdasta. Tänään tuotatin (onko se mikään sana?) Appropoo, muistini on alkanut pelottavasti huonontua. Sellainen on tosi huolestuttavaa, kun tavalliset sanat on hakusessa. Äskenkin etsin kauan sanaa "yhdistelmä"... Niin, ne talvivaatteet halusin alakertaan. Tosi paljon täytyy taas karsia käyttövaatetta, kun eivät millään mahdu pieneen kaappitilaan, joka nykyisin on käytettävissäni. Tidän, että on aivan turha säilyttää kaapintäydeltä vaatteita, kun käytössä on kuitenkin yhdet ja samat mukavalta tuntuvat.

Huomenna on kiva päivä. Kauppa on kiinni, mutta kokemus on osoittanut, että aamupäivän ovikello soi, kun asiakkaat haluavat kuitenkin palvelua. Sitten menen parturiin. Vähemmän kivaa on mennä lääkäriin, mutta sekin on tarpeellista. Illalla on taas kukkarokurssi ja opettelemme tuplakukkaron tekemistä.

Kello lähentelee puoliyötä, nyt vähän iltapalaa ja sitten nukkumaan!

Mervi

Emme ole tasavertaisia

Sohin taas muurahaispesään. Sinä, joka olet sitä mieltä, ettei minun pidä kirjoittaa vammaispalveluasioista, lopeta lukeminen ja siirry mukavampiin aiheisiin.




Kuten jo aamulla kirjoitin, sijoitin tänään lähes 100 euroa kodin siivoukseen. Työllistin kaksi ihmistä muutamaksi tunniksi. Puhdasta tuli.

Illalla keskustelin henkilökohtaisesta avustajasta vertaistuen tapaisesti kohtalotoverin kanssa. Taas tuli adrenaliinipiikki, kun juuri olin antautunut asiassa. voin vaan todeta, että olemme kovin eriarvoisessa asemassa riippuen kotikunnasta. Tämä "vammainen"  - kutsuttakoon häntä tässä Ainoksi - asuu muualla ja sairastaa "oikeaa sairautta", hänen sairaudellaan on nimi ja diagnoosi ei kuulosta kenenkään korviin hyvältä. (Ethän loukkaannu, vaikka näin kirjoitan?) Yhdessä totesimme, että hän kuitenkin pärjää minua paremmin, mm. liikkuu paremmin yhden kepin avustuksella. Olemme tavanneet ennen viimeisintä leikkaustani ja omien sanojensa mukaan hänen mielestään jokainen näkee, että minä tarvitsen apua.

Aino saa kuljetuspalveluna taksimatkat. Hän anoi harrastuksiin henk.koht.avustajaa ja sai, mutta Ainolle tarjottiin MYÖS kotiapua. Siis pyytämättä tarjottiin. Joitain apuja Ainokin joutui kuitenkin kärjistäen sanoen tappelemaan.

Minun tilanteeni on toinen. Asun väärällä paikkakunnalla, jossa tulkitaan vammaispalvelulakia toisin. Minulla ei ole selväsanaista diagnoosia. Synnynnäinen lonkkavika ei kuulosta ilmeisesti tarpeeksi pahalta. Joskus ajattelen, että ehkä lakkaan leikkimästä sisukasta, istahdan pyörätuoliin ja heittäydyn avuttomaksi. Pyörätuolin, tai oikeastaan sähköpyörätuolin, tarvitsisin oikeasti nyt, kun en saa ajaa autolla ja kävelemään en kykene. Olisihan se kiva mennä huomenna markkinoille. Eipä sinne olisi kuin kaksi korttelia.

Huomenna liityn Invalidiyhdistykseen, jolloin saan Invalidiliiton lakimiehen palvelut ja alan ajaa asiaani. Tänään vielä rustaan oikaisupyynnön saamastani päätöksestä. Tiedän, että sosiaalilautakunnasta tulee kielteinen päätös, koska eivät kuulemma ole koskaan pyörtäneet viranomaispäätöksiä. Mutta sen jälkeen pääsen hakemaan oikaisua hallinto-oikeudesta.

Sen lisäksi, että olen sisuuntunut, olen myös tehnyt pipoja. Monta pipoa. Pipojen lisäksi olen kokeillut myös kämmekkäitä. Muistaakseni en ole tätä kuvaa blogissa vielä esitellyt.

 Mervi

Nyt tuli piste.

Nyt katkes hermo.

Kiukustuin tähän epäsiisteyteen tässä huushollissa. Täällä kotona siis. Meillä on uusi koti, mutta koko ajan sotkuinen. Pölyinen. Ja sitä kaikkea.

Tässä ei auta sisukaan, en yksinkertaisesti pysty itse mitään tekemään, kun en askeltakaan saa otettua ilman kahta kyynärsauvaa. Tarttumapihdellä kyllä saisin jotain lattialta noukittua, mutta ne pihdit on aina väärässä paikassa.

Soitin paikalliseen Taitovakkaan, joka on eri alojen taitajien osuuskunta. Kävi niin onnekkaasti, että sain siivoojan vielä tälle päivälle. Iltapäivällä tänne saapuu kaksin kappalein toivottavasti reipasta ja aikaansaapaa henkilöä pistämään paikat kuntoon. Yhdestä tunnista yhdestä siivoojasta maksan 23,60 euroa, jos tarkkaan muistan. Eli kaksi ihmistä tekee noin 46 euroa tunnilta. Enpä usko, että tässä juurikaan tuntia enempää aikaa saakaan kulumaan. Mutta saa nähdä.

Ja yhtään en siivoa etukäteen. Saavat nähdä tasan kaiken "kaameuden". Eikös se olekin aina kivaa, kun näkee työnsä jäljen. Siitä tässä huushollissa saa nauttia!

Mervi

Putiikinpitäminen ei ole pelkkää myymistä

Ei todellakaan! Pellavasydämen pitäminen tuntuu olevan kaikkea muuta kuin myymistä. Noh, onneksi sentään sitäkin.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, työharjoittelijani Ripsa suorittaa merkonomin tutkintoa ja sen osa-alueena työharjoittelussa Pellavasydämessä myynnin ja tuotetietouden näyttötutkintoa. Mutta. Sen lisäksi työtehtäviin kuuluu vaikka mitä.

Yhdessä keskustelussa aivan eri yhteydessä korviini kantautui ihmettely, miksi meidän kiinteistön ympärillä on niin paljon roskia. Selitys oli kuulemma se, että tuuli pyörittää ne juuri siihen. Sekin, mutta myös se, että koululaiset kulkevat talon ohi. Käyvät Hesburgerilla, saavat syömisen valmiiksi siinä meidän kohdalla ja heittävät roskat mihin sattuu. Toisaalla on kadun toisella puolella Pullapirjot-leipomon myymälä, mistä myös näyttää ulostautuvan ihmisiä, jotka heittävät käärepaperit kadulle. Tässä ristitulessa sitten olemme me.

Lain mukaan kiinteistön omistajan vastuulle kuuluu kadun siivous sen puoleen väliin saakka. Kuultuani tuon edellämainitun stoorin ja itsekin asian huomattuani olen delegoinut Ripsalle päivittäisen kävelylenkin. Kiertäessään kiinteistön roskapussin ja tartuntapihdin kanssa hän saa yleensä pussin täyteen roskaa.

Putiikin sisällä siivous kuuluu myös automaattisesti työharjoittelijalle. Toki nyt, kun kuljen enää yhdellä kyynärsauvalla, saan itsekin jopa imuroitua huushollin. Nykyaikaiset lattialastat on aivan oivallisia ja myös yhdellä kädellä toimivia.

Ripsa sai oppitunnin yhdeltä avustajaltani, jolla on siivouksesta työkokemusta. Yhteistuumin kyllä neuvoimme, että ergonomian kannalta pitäisi opetella tekemään lattian siivous pystyasennossa, jotta selkä ei rasittuisi. Nuori, terve ihminen ei sitä välttämättä hoksaa. Ajan myötä kyllä kokemuksesta oppii!

Kuvattavilta on pyydetty lupa julkaisemiseen

Olen joskus kirjoittanut postaukset "Riittävän hyvä työntekijä" ja "Harjoittelijoita tulee ja menee". Näistä viimeksimainittu herätti keskustelua ja myös negatiivisia kannanottoja. En halua noihin enää palata muuta kuin mainitsemalla, että nyt on taas "tuhannen taalan paikka" ottaa opiksi menneistä. Jakson alussa on hyvä itselleen myöntää virheensä ja tehdä suunnitelma, miten asiat hoidetaan paremmin. Huomaan syyllistyväni utopistiseen ajatteluun kaikkivoipaisuudesta. Kuten elämässä yleensäkin, alan leikkiä lääkäriä, psykologia, fysioterapeuttia ja vaikka mitä.

Kaiken kaikkiaan se ei riitä, että minä olen tyytyväinen.

Pellavasydämen Mervi

Oma koti oikotiellä

Nyt on meidän talo laitettu myyntiin. Muutama tunti mieheni kanssa aherrettiin myyntikuvien kanssa. Yritimme noudattaa stailausohjeita ja pistää pois (näkyvistä) mahdollisimman paljon.

Näin muuttui makuuhuone lopulliseen kuvaan.

Tämän kuvan jo näytinkin teille. Ensimmäinen yritys siistiä huone.

....ja lopullinen versio.

Eipä tästä keittiökuvasta voi päätellä, miten erilainen se YLEENSÄ on. 

Tasot tavaransäilytyspaikkana ja ruokapöytä täynnä tavaraa...

Kaikkein suurin muutos tapahtui täällä apukeittiössä. Nyt se huone kaikuu tyhjyyttään.

Kaikkea ei tokikaan näytetä, kohtuus kaikessa:

 

Tätä kuvaa katsoessa ei onneksi näe mun keskeneräisiä käsitöitäni, jotka ovat piilossa tuolla takkaseinän takana

 Voit katsoa loput kuvat Oikotieltä.

Mervi

Pitkästä aikaa valoisaa

Olen niin tyytyväinen itseeni.
Liiankin monta kertaa olen näyttänyt kuvia huushollimme sekasotkusta ja kertonut luonteeni heikkoudesta järjestyksenpidon suhteen. Nyt olen tehnyt parannuksen. Ihan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta meillä alkaa näyttää siistiltä! Ai niin, onhan mun työhuone vielä kaaoksessa...

Syitä muutokseen on ainakin kaksi:
- joulun lähestyminen - tottahan jouluksi täytyy siivota!
- lisääntynyt vapaa-aika - enää en ole joka hetki kiinni yrityksessäni, vaan minulla on jopa aikaa laittaa kotia!

Koskaan en ole aloittanut joulusiivousta näin aikaisin. Nyt on jo hellantaustakin pesty. Vielä on kristallikruunun kristallit kiillottamatta - sehän täytyy ehdottomasti tehdä ennen joulua, eikö vain?

Istuin kodinhoitohuoneen eli pukeutumishuoneeni työtuolilla ja nautin järjestyksestä. Totesin, miten paljon arkea helpottaakaan se, että tavarat ovat paikoillaan, löydettävissä ja vähemmän tilaa vievästi! Miten voisin kaivertaa mieleeni tuon havainnon? Tässä on sama juttu kuin toisessa ongelmassani, laihduttamisessa.

Kyllähän kilot voi pois saada, mutta miten ne saa pidettyä poissa?
Saan kyllä huushollin järjestykseen, mutta miten sen saisi pidettyä yllä?
Oikea vastaus taitaa olla ITSEKURI. 

Hetken paistoi aurinko...

Ps. tätä ei ole kirjoitettu tänään. Nythän ei paista aurinko, vaan on oikein harmaa päivä. Sain kuin sainkin hinattua itseni putiikkiin (ei olisi ollut pakko, kun ei missään ole aukioloa mainostettu) ja onneksi, sillä asiakkaita kävi mainiosti sen kaksi tuntia, kun olin paikalla. Periaatteessa vastustan sunnuntai-aukioloa, mutta raha on se, kun yrittäjällä usein ratkaisee... Ja tuleehan siitä hyvä mieli, kun asiakkaat on tyytyväisiä. Moni lahjapulma ratkesi tänään.

Pellavasydämen Mervi

Siistittyä vai siistittävää?

Kumpaa näet tässä kuvassa: juuri siivottua, vai siivousta odottavaa tilaa?

Kuvattu su-yöllä kello 1:35, haittaakse?

Tämä on juuri siivottu! Alkuviikosta tämä oli vielä hävityksen kauhistus. Lattiaa tuskin erottui ja pöydille ei mahtunut vaatekasojen joukkoon yhtään mitään. Kaikki paikat oli täynnä kaikenlaista. Pikkuhiljaa olen järjestellyt.

Tässä tarvitaan taas sitä keskeneräisyyden sietämistä, mistä kirjoitin viimeksi. En melkein kestä noita loppujakaan tavaroita tasoilla. Haluaisin kaikki pois piiloon tai sitten kauniisiin laatikoihin. Mieluiten heti.

Yritin karsia tavaraa, kassillinen lähti roskiin. Loput askartelutarvikkeet tungin kaappiin sillä ajatuksella, että joulun jälkeisessä uudessa elämässä alan systemaattisesti siivota kaappeja. Yritän kestää tämänkin keskeneräisyyden. Kestän, kun voin kuvitella, miten kiva sitten on avata kaappien ovet, kun kaikki on hienosti järjestyksessä ja tilaakin vielä on.

Kuva on otettu näemmä niin, ettemme voi nähdä kaapin päällyksiä - ne ovat täynnä tavaraa, mutta onneksi siisteissä laatikoissa. Joskus järjestetty, eikä sen jälkeen ehkä tarvittukaan...

Meillä on tässä apukeittiössä samoin kuin keittiössäkin paljon pöytätasoja. Tavallaan turhia, sillä niille vaan kertyy varastoitavaa rojua. Varsinaisia koriste-esineitä en tännekään halua, mutta tuskin saan ihan tyhjänäkään pidettyä. Odottelen siis, kun Pellavasydän-putiikkini loppuu joulun jälkeen, sieltä tulee pajukori poikineen - myytävien tavaroiden esittelykoreja. Sitten on millä järjestää pöytätasot järjestykseen. Jahka nyt maltan vielä hetken odottaa. Jaksan minä, minähän olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Hampaat irvessä sitä harjoittelen.

Sama kuva salamalla

Toisessa vaiheessa alkaa tämän huoneen uudelleen sisustus. Tuosta oikealta mennään saunaan ja pesuhuoneeseen, jossa on myös  vessa, jota pääasiallisesti käytämme. Tuolta taka-vasemmalta menee ovi verannalle. Kuvaajan takana on keittiö. Näissä kaapeissa säilytän kaikenlaista turhaa, askartelutarvikkeita, "josjoskustarvitaan"-juttuja, mutta myös pyyhkeet, molempien hygieniatuotteet ja minun vaatteeni, mutta niiden kaapit jäävät tänne kuvaajan taakse.

Ymmärrän, että tämä on aikas hulppea tila kodinhoitohuoneeksi, mutta minä olen ahtanut tämän aivan liian täyteen kaikkea muuta asiaan kuulumatonta. Tämä menee kaikkein ensimmäisenä sekaisin. Ehkä juuri siksi, että kaikki paikat on täynnä, eikä ole tilaa sille, minkä käsistään haluaisi alas laskea.

Haluaisin tästä viihtyisän  - aloitanhan aamut aina tästä huoneesta. Tuolla takana pöydällä on "kauneudenhoitovälineeni". Pitkän aikaa kului, kunnes ymmärsin helpottaa omaa hankalaa elämääni keräämällä kaikki aamulla tarvittavat asiat yhteen paikkaan. Nyt voin vaan istahtaa tuohon tuolille ja siinä pyörien - tarvitsematta nousta välillä ylös - saan itseni päiväkondikseen.

Saa nähdä mieheni ilmeen, kun kerron haluavani nämä seinät maalattavaksi. Tekisi mieli maalauttaa myös katto, sillä se on saunamainen - puunvärinen. Kaapit ja tasot ovat hyvässä kunnossa, niille ei tarvitse tehdä mitään, mutta uusi peilikaappisysteemi tänne tarvitaan.

Mä olen niin iloinen

Ihanaa odottaa ensi vuotta - sitä Mervin uutta elämää, jossa on aikaa ja ehtii ja jaksaa tehdä kaikkia ihania muutoksia kotona. Alkaisinkohan juuri tästä huoneesta?

Tuliko sinulle heti mieleen jotain, jota haluaisin minulle ehdottaa tähän kammariin? Seinien väritys, tekstiilit tms.

Mervi