Iloa tauluista

En voisi kuvitella kotia ilman tauluja. Minulla on oma "filosofiani" niiden sijoitteluun, mikä perustuu kehyksiin, värimaailmaan ja tietysti myös kuviin. Makuni on aika vanhanaikainen, julisteet eivät ole minun juttuni.

Meidän makuuhuoneesta piti alunperin tulla "seesteinen, rauhallinen", mutta pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi täyttyä. Seinä täyteen tauluja ja vaaterekki, joka teki yleisilmeestä tosi rauhattoman. Olin kuvitellut, että pärjään yhdellä kaapilla, mutta vuosien kuluessa kyllästyin siihen, että kausivaatteet pitää ahtaa pahvilaatikoihin ja roudata yläkertaan. Päätin tehdä asialle jotain valittamisen sijaan. Niinpä hankin tuohon rekin tilalle kunnon vaatekaapin. Noh, se rekkikin jäi, mutta peittyy nyt oven taakse.

Taulut piti tietysti ottaa pois ja kun ne oli pari kuukautta maanneet pöydällä, pyysin miestäni mukaan urakkaan. Eilen sitten hän naputteli ne uusiin paikkoihin. Ja kun mun mies ryhtyy hommiin, se onkin tarkkaa puuhaa....

Eteisestä olikin jäänyt muuttovaiheessa ( 6 vuotta sitten) yksi seinä tyhjäksi ja siihen nyt sommittelin tyttöjen ylioppilaskuvat ja suojelusenkelitaulun.

Koska tämä talo on vanha neuvola, on vastaanottohuoneiden ovella ollut tuollaiset "sisäänpääsypainikkeet" ja niistä on osa jätetty paikoilleen. Ei tämäkään makuuhuoneen ovella oleva kuitenkaan toimi.

Olen joskus löytänyt tällasen osuvan kortin, missä on meidän molempien horoskooppimerkit, puoliso on kalat ja minä vaaka - ehkä tuosta voisi tehdä kunnollisen taulun?

Eteiseen tuli myös meidän vanhempien hääkuvat. Tästä kuvasta näkyy meidän kodin historia, sen julkisen tilan fiilis. Tuo ovi eteisen perällä johtaa kaupan puolelle.

Tässä näkyy mun pedanttisuus taulujen suhteen: värimaailma sininen, kehykset hopealle hohtavat - sitten ne pääsevät rinnakkain. Vaikka aihepiiri onkin ihan eri.

Kun kerran sain miehen vasaran varteen, niin homma laajeni myös olohuoneen puolelle. Tämä näkymä avautuu silmieni eteen, kun istun ja kudon ja katson telkkaria. Huomaatko yhdistävän tekijän? Ruskeaa ja vanhanaikaista, kahdessa taulussa elonkorjuuta...

 

Tästä yhdistelmästä tuli ihanan herkkä, kaksi lintutaulua.

Makuuhuoneeseen jäi klassikko rakkaus-taulu. Vaikka niin päätin, että tähän kauniiseen tapettiseinään ei MITÄÄN laiteta.

 

 

Onnistuinko sun mielestä? Oletko sinä tauluihminen, vai katsotko mieluummin tyhjiä seiniä?

Mervi

Olohuoneen sisustamista

Kun muutimme tähän kotiin vuonna 2014 päätin pitää sisustuksen lähes minimalistisena, ainakin hyvin väljänä. Kun asiaa nyt katson, huomaan epäonnistuneeni... Tavaraa alkaa olla joka nurkassa ja ilmavuus on menetetty. 

Ostin hetken mielijohteesta muutama vuosi sitten itselleni mukavan nojatuolin, ns. asentotuolin. Se on minun iskiakselleni, huonolle selälleni ja lonkkakivulleni vallan mainio. Pystyn istumaan tuolissa vaikka 8 tuntia tuntematta kipua. Kankeaksi kyllä tunnen itseni siitä noustessa, mutta tuolin mekaniikalla voin vaikka nostaa itseni pystyyn.

Hankimme toiseksi istuimeksi sohvan, joka on tyylillisesti samanlainen.

Jouduin kuitenkin usein huomaamaan, että tuolini oli varattu! Miehenikin piti tuolia mukavampana. Tämän tästä minun piti häätää hänet pois, sillä itse en sohvalla voi istua - tai en pääse sieltä pois. Päätin hankkia toisen samanlaisen tuolin. Vähän aikaa kesti suostutella mies ideaan.

Tein tilauksen Maskun Kalusteesta vuoden vaihteessa. Nyt vasta se saapui. Alettiinkohan sitä tilauksen jälkeen vasta valmistaa?

Tuoleissa on säätömahdollisuus, niissä pystyy melkeinpä makuuasennossa vaikka nukkumaan. En kylläkään ymmärrä, miten jotkut nukahtavat telkkarin ääreen. Mutta joskus - harvoin kylläkin - säädän asentoa niin, että jaloissa alkaa taas veri kiertää...

Joudun toteamaan, että meidän olohuone alkaa olla aika täynnä tavaraa. Keinutuoli jo vietiin pois, kaupan puolelle. Mutta rakastan tätä mustavalkoista huonetta, jossa on mulle mieluinen värimaailma ja kauniita esineitä, jotka olen itse varta vasten tänne valinnut. 

Kukkia meillä on paljon, lähinnä viherkasveja, joita mieheni hoitaa. Viikonlopuksi hän yleensä ostaa myös leikkokukkia. Onnistuin kuvaamaan nämä tulppaanit hienossa auringonpaisteessa. Niin ja siivosin tämän käsityönurkkaukseni varta vasten...

Pellavasydämen Mervi

Iloitsen

Kesä oli käänteentekevä elämässäni. Vielä viime talvena ja keväällä olin masentunut niin että itsekin sen tunnistin. Enimmäkseen makoilin sängyssä peiton alla - paitsi tietysti putiikissa olin päivän. Oliko sitten aurinko vai loma, joka virkisti mieleni?

Nyt on tilanne aivan toinen. Olen reipas ja virkeä, oma-aloitteisempi. Teen asioita enemmän itse, enkä enää ihan kaikessa turvaa avustajaan. Pystyn parempaan, kunhan olen sitkeä.

Nautin siististä kodista. Eikä se loppujen lopuksi vaadi minulta muuta kuin sen, että LAITAN TAVARAT TAKAISIN PAIKOILLEEN. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun tällä sohvapöydällä on liina ja kukkanenkin!

Kävin Tokmannilta ostamassa 3 muovilaatikkoa lisää, kun huomasin, että nämä on kuin suunniteltu tämän pöydän alahyllylle:

 

Nyt niitä on neljä ja tavarat on käden ulottuvilla, mutta piilossa - tosi kätevää! Vaikka laatikot on muovia, niiden pinta on siisti ja tyylikäs. Tällainen kaaos tässä ennen vallitsi:

Kyllä ihmisen mieli on ihmeellinen. Joskus se on pieni asia, joka saa fiiliksen kääntymään. Toisinaan taas ei mikään auta alakuloon. Puhumattakaan masennuksesta sairautena. Nyt minä nautin hyvästä mielestä ja siististä kodista. Yritän pitää sen järjestyksessä. Yritän...

Pellavasydämen Mervi

Sittenkin mustat jalat

Joskus sitä vaan ei tule edes ajatelleeksi. Kun aloin tätä rahia kunnostaa - tai siis työntekijäni sen lopulta teki - en kiinnittänyt mitään huomiota sen jalkoihin. 

Ehkä se johtuu siitä, että hallitsen vain ompeluhommat, mutten maalaamisia. Arja sitten tuli maininneeksi jalat. No sittenhän ne alkoivat vaivata. Kun ei huoneessa ole MITÄÄN MUUTA puun väristä. Pyysin miestä apuun ja nyt....

Mitäs tykkäät? Eikö olekin tyylikäs?

Vai olisko pitänyt olla valkoiset?

Tai pitäiskö nuo huopatöppöset töpötellä myös mustiksi?

Pellavasydämen Mervi

Uusi lamppu olohuoneeseen

Olemme uusineet pikkuhiljaa olohuonetta modernimpaan suuntaan. Kaikki "kullan kimallus" ja rönsyily on saanut lähteä ja tilalle on tullut mustavalkoista, selkeälinjaista ja jopa melkein minimalistista.

Lamppuna meillä oli huoneen kokoon nähden aivan liian suuri kattokruunu.

Nyt tämä sinällään upea lamppu on myynnissä. Olemme yli vuoden jo hakeneet aivan toisenlaista lamppua. Hopean väristä tai valkeaa, suorakaiteen mallista (jotta peittäisi tai olisi ainakin linjassa takana olevan ilmalämpöpumpun kanssa).

Lopulta mieleinen lamppu löytyi Veke.fi: verkkokaupasta. 

Ostaminen ei ollut mutkatonta. 

Lamppu on Trio Mahdia.

Ensin istutaan alas ja tutkitaan kokoamisohjeet. Sitten ihmetellään, että ketju ei olekaan 30 cm pitkä niinkuin tiedoissa ilmoitetaan.

Lamppu on monen monessa osassa: pelkkä metallinen "raato" ja sadat kristallit, jotka pitää yksitellen astella paikoilleen. Onneksi miehelläni riittää kärsivällisyys. Kaikkineen aikaa meni 5,5 tuntia!

Oikeasti nuo pitkät palat olisi pitänyt asentaa vinoon, mutta minä halusin ne suoraan. Ja ne jätettiin "kellumaan" eli ei kiinnitetty alaosastaan ollenkaan.  Alla kuva myyjän sivuilta.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän löytöön! 

Kannatti odottaa sitä oikeaa...

Mervi

Olohuone melkein valmiina

Olen niiiin tyytyväinen olohuoneen uuteen sisustukseen. Lopputulos tällaisenaan on oikein mieleinen. TV-taso vaikutti ensin ehkä vähän matalalta, mutta tuollaisiahan ne on. Taulujen kanssa oli aikamoinen vääntö, kunnes suosiolla laitoin monta vaihtoehtoa pois. Ja kun mieluisat oli jo seinässä, näytti sommitelma pitkältä junalta, joten poistin vielä yhden. Nyt katselen kokonaisuutta mielelläni, enkä osaisi enää vaihtaa mitään.

Lähtökohtana oli kierrätyksestä löytämäni kankaanpala. Kyseessä on Erik Bruunin Vallilalle suunnittelema "kotiin päin" - kangas ja siitä vain yksi raportti. Kangas on jo vanha, mutta meille uusi.

Tässä uudessa sisustuksessa jää keinutuolillekin kunnolla tilaa.

 Tuon kukkataulun siirsin olohuoneeseen hopeanväristen kehystensä vuoksi. Ensin vihreä väri tuotti vaikeuksia, mutta mieheni loihe lausumaan viisauden: "Sopiihan se hyvin kasvien kanssa". Niinpä.

  
Toiselle puolelle telkkaria sijoitin herkät munankuoret, jotka olen tehnyt yhdessä avustajan kanssa kipsinauhoista. Vaikka alunperin ovatkin pääsiäiskoristeita, niin minun mielessäni sopivat tähän lintuaiheeseen hyvin. Ehkä joutsenen munia? 

Tämä Isokoskelo -taulu on uusikaupunkilaisen Hannu Väisäsen valokuvasta suurennos. Se on minulle rakas, aiheena "Isokoskelolta on tuuli sekoittanut tukan ja asun".  Lisäksi sen punaiset jalat sitoo taulun punaiseen tuoliin ja shaaliin. Tarkkaan mietitty, nääs.

Tämä punainen nurkkaus on ainut väripilkku huoneessa. Se ja nuo ruskeasävyiset taulut tuovat lämpimän tunteen huoneeseen, eikö vain?

Vastakkaisella seinustalla olevat taulut säilyivät ennallaan. Niiden värimaailma on toinen ja aiheena merimaisemat.

Tässä kuvassa näkyy vielä pientä hienosäädön puutetta. Sohvan ja nojatuolin väliin tarvitaan joku pöytä tai lipasto, mihin laskea kaukosäätimet (ja ruokalautaset ja käsityöt ja...)

Seuraava projekti - ja ehkä hankalin - on kattolampun etsiminen. Olemme paikallisen tarjonnan jo katsastaneet, samoin Ikean lamput. Ei vielä ole kolahtanut. Kovin korkea ei lamppu voi olla, sillä muuten kolahtaa, päähän.

 Myyntiin päätyvät kullanväriset suuret kehykset ja tuo kattolamppu.

Niin se maku muuttuu, joskus piti olla kultaa ja kimallusta, nyt riittää hopea, musta, harmaa ja valkoinen.

Mervi