Harvinaisia töitä

Kärsin aika ajoin "kiltin tytön syndroomasta". En aina osaa sanoa ei, kun pitäisi. Silloin tällöin puotiini tulee asiakas tarjoamaan työtä, jonkalaista en ole ikinä tehnyt. On toki haastavaa ja monesti hyödyllistäkin opetella uusia tekniikoita tai tehdä jotain, minkä lopputuloksesta ei voi olla ihan varma.

Tähän pariin viikkoon on sattunut muutamia epätavallisia haasteita. 

Hauskin niistä oli vanhan nuken korjaaminen. Tiedän, että kaupungissamme on joskus kymmenisen vuotta sitten toiminut nukketohtori, mutta sittemmin kuulin hänen lopettaneen "praktiikkansa". Niinpä ei ollut ketään, kelle ohjata asiakas. Lupasin yrittää. Minulle tuotiin muovipussissa vanha nukke, jonka kaikki osat olivat irti toisistaan, kädet, jalat ja pää. Sen verran joskus nuken sisuksiin olen kurkannut, että arvasin osien olleen kuminauhalla kiinni toisissaan.

                                                      

Asiakas toivoi myös hiusten uusimista. Alunperin nukella ei liene ollut irrallisia hiuksiahiuksia, mutta niitä oli liimattu kangassuikaleisiin ommeltuina. Meillä olisi ollut kaunista silkinhohtoista tukka-ainesta, mutta siitä lähti niin paljon nöyhtää, että en halunnut sitä valita tähän. Lopulta päädyin makramee-moppi-lankaan, joka kyllä näyttää vähän... hmmm.... nimensämukaisesti lattiamopilta.

Restaurointiperiaatteen mukaisesti jätin alkuperäisen hiustupsun paikoilleen, jotta säilyy muisto siitä.

Vielä asiakkaalla oli toivomus, että jos silmäripset saisi uusittua. Meikkauskouluni vuoksi minulla oli varastossa irtoripsitupsuja, joita avustajani Susanne liimasi nukelle, osittain jäljelle jääneiden ripsien päälle. Nyt nukke kyllä näyttää oikein räpsyripseltä, mutta leikkia nuo irtoripset eivät kestä.

Siinä hän on, ehjänä, kokonaisena.

  

Toinen epätavallinen pyyntö oli istuimen verhoilun uusiminen ja istuintyynyn päällystäminen, mutta niistä ei ole kuvaa. Olen toki omia istuimia päällystänyt, eikä se kovin kummoista ole - tarvitaan vain hyvä niittipyssy. 

               

Täällä - toisessa blogissani - näytinkin vaiheet tuolin istuimen uudistamiseen. Asiakkaan tuolista en ottanut vanhaa kangasta pois, vaan niittasin vaan uuden sen päälle. Tämä asiakas kun ei halunnut kustannussyistä viedä työtä ammattiverhoilijalle, joten minä, amatööirverhoilija, yritin tehdä työn mahdollisimman edullisesti.

Kolmas, kerran eteen tuleva työ, oli Matti-Katin ompeleminen. Asiakas oli netistä bongannut, että meillä on myynnissä itselleen tärkeä Matti-Katti ompelupakettina. Toki tämän Taito-keskuksen myymän katin ideana on se, että itse ommellaan valmiiksi piirretyistä kankaanosista nukke, mutta miksipä minäkin en voisi sitä valmiiksi tehdä. Onneksi löytyi YouTubesta video nuken kokoamisesta, sillä tämän mukana tulleen paperiohjeen mukaan ei asia selvinnyt.

 

Tälle asiakkaalle lähti lopulta kaksikin Kattia - Matti-Katti ja Pikku-Katti.

Osaamisalueeni ulkopuolella on myös kaikki käsin ommeltavat jutut. Kirjonnat ja korjaukset. Kastepukuihin olen muutamia nimiä kirjonnut, mutta täytyy myöntää, että mieleistä se ei ole. Siksi, etten osaa... Tämänkin kasteliinan kirjailua tein ja purin, tein ja purin, enkä lopultakaan ollut 100 %:sen tyytyväinen. Itsekritiikki nostaa näissä harvoin eteen tulevissa töissä erityisesti päätään.

Kuten pari postausta taaksepäin kerroin, eteeni tuli myös makrameetyötilaus, jota en ollut koskaan tehnyt - valoputous. 

Näiden harvinaisten tilaustöiden valmistuttua ja onnistuttua, on taas kiva laskeutua arkeen ja ottaa tuttu ja turvallinen sukankudin käteen. Ihanaa, kun saa tehdä jotain, mitä osaa!

Mikä on sinun harvinaisin työsi?

Pellavasydämen Mervi

Sisääntulo

Putiikin houkuttelevuus koostuu monesta pienestä ja isosta asiasta. Jo kaupan ulkopuoli pitäisi olla siisti ja kutsuva. Viimeistään oven avattuaan asiakas muodostaa käsityksen, onko tämä "minun tyyliäni". Vaikka TIEDÄN nämä asiat, silti monta kertaa huomaan, että eteinen ei olekaan se, mitä haluaisin Pellavasydämestä ensimmäisenä näyttää.

Tätä juttua varten en ole stailannut mitään. Olen kuvannut meidän eteisen sellaisena kuin se on.
Kuvakulma laajeni ja laajeni... alunperin piti esitellä vain meidän uusi tiskintausta. Arja sai tehtäväkseen tuunata Pellavasydämen näköisen taustan lipastolle, jonka takana minä istun. Ruma kovalevy muuttui mielenkiintoiseksi, eikö vain?

Vihreälle pellavakankaalle Arja keräsi pitsejä ja nappeja.

Tuota tiskiä vastapäätä on asiakastuoleja. On siis kiva, että silmien edessä on jotain nättiä ja persoonallista. Yleensä sisälle tuleva asiakas kiinnittää huomionsa noihin etualalla oleviin polvisukkiin. Lapset tietysti näkevät heidän silmiensä tasolla olevan "vauvan". Vauvalla on puuvillalangasta virkattu panta päässä. Näin talvea odotellessa tuollainen kannattaisi tehdä lämpimästä villalangasta.

 Toisella puolella eteistä on pöytäryhmä, johon pyrimme laittamaan uutuuksia esille:

Tupsuihin on tulossa myös musta. 

Aivan ihana lahjaidea vaikkapa lapselle tai nuoren ensimmäiseen omaan kotiin.

Meilläkin on käytössä tällainen käsivarteen/ranteeseen kiinnitettävä magneettinen "nuppineulatyyny"

Erikoiserä II-laadun paperinarua vaikkapa joulun paketointiin tai kranssin valmistukseen, askarteluun. Sadan gramman vyyhti maksaa vain 3 euroa.

 Tämä entinen tiskini on muuten myynnissä.

Myytävänä rokokoo-tyylinen kirjoituslipasto. Kulumaa näkyvissä. Hinta 150 euroa.

Pellavasydämen Mervi

Vanhat käsityöaarteet esille

Isäni suvussa on ollut taitavia naisia, jotka ovat valmistaneet hienoja käsitöitä. Moni niistä on kulkenut mukanani useassa muutossa ja aina lykätty kaapin perälle, kun ei ole käyttöä löytynyt. Viimeisin muutto oli erilainen; kaappitilaa ei ole ja päätin luopua kaikesta, mitä ei oikeasti käytetä. Syntyi tällainen taulu putiikin puolelle:

Samantyyppinen idea on näissä myyntiin valmistamissani tyynyissä, joihin olen käyttänyt itse virkkaamiani pöytäliinoja tai pitsin paloja. Tässäkin on kyseessä piiiiitkä virkattu kaitaliina, johon oli tullut tahroja, eikä sille enää ole paikkaa, kun ei pianoa ole. Pesin liinan, leikkasin tahraiset osat pois ja lopusta tuli näin hieno tyynyn päällinen.

Asiakas toi kaksi tyynyä ja kaksi sukulaisen nypläämää pitsiliinaa. Hän pyysi valmistamaan niistä pellavatyynyt. Aiemmin olin hänelle jo "tuunannut" samasta pellavakankaasta ja t-paidasta Muumityynyn, joka nyt siis sai kaksi kaveria, vaikkakin ihan eri maailmasta.

Ensin uudistin sisätyynyt. Sitten pesin pitsiliinat, kun edellisestä pesusta oli jäänyt tahroja.
Nuppineulatin, harsin ja ompelin pitsit kiinni tyynykankaaseen. Koneommel tuli keskustan ympäri ja toinen ulkoreunaa pitkin.

Seuraavaksi ompelin vetoketjun tyynyn alareunaan. Tässä on tärkeä tehdä työ oikeassa järjestyksessä: ensin ommellaan vain vetoketjureunan "päät" - se mitä vetoketjun molempiin päihin jää. (Ehkä tähän vanhaan Singeriin löytyisi vetoketjujalkakin, mutten ikinä vaihda, vaikka paljon vetoketjuja ompelenkin.)

Vasta kun vetoketju on kiinni, ommellaan sivusaumat.

Tyylikkäät ja jopa arvokkaan näköiset tyynyt, eikö totta?

Ja minulle tärkeintä oli nähdä asiakkaan silminnähden tyytyväinen ilme.

 Tosi hyvä juttu, että vanhat, hienot käsityöt tulevat käyttöön!

Pellavasydämen Mervi

Muumit tuunaten puserosta tyynylle

Asiakas pyysi siirtämään muumi-kuvan t-paidasta tyynyksi. Taustaksi valitsimme pellavanvärisen pellavakankaan. Tämäkin tilaustyö oli erittäin hyvä opetus. Tällä kertaa opin, miten ei kannata trikoota kiinnittää joustamattomalle kankaalle.

Kuva irti puserosta

  
Ensin yritin päästä helpolla. Käänsin kuvasta reunat ja ompelin tikkauksen. Noeihän se onnistunut, trikoo kulki edellä ja tikkauksesta tuli epätasainen. Ei kun purkuun! Sitten hidastin tahtia ja päätin tehdä työn oikein huolellisesti. Kiinnitin kuvan takapuolelle ensin ohuen joustavan kovikekankaan. Reunoihin silitin kovikenauhaa.

Vieläkin tuntui siltä, että kuva joustaa liikaa. Silitin vahvaa kovikekangasta - nuukana ihmisenä käytän tilkutkin hyväksi - taustapuolelle. Nyt kiinnitettävä trikoopala tuntui tarpeeksi jämäkältä.

Käänsin reunat nurjalle ja asettelin muumikuvan tyynykappaleen keskelle. Nyt oli ompelu ihan erilaista. Tikkauksesta tuli kaunis, eikä kangas venynyt eikä vanunut. Tein vielä kuvaan sopiviin paikkoihin lisätikkauksia.

Ompelin alareunaan vetoketjun ja tyynystä tuli hauska, jopa tyylikäskin, etten sanoisi. Asiakaskin näytti olevan tyytyväinen.

Tarinan opetus: Ei kannata yrittää mennä yli siitä, missä aita on matalin, sillä työ helposti moninkertaistuu. Tee alusta alkaen huolellista työtä, pääset vähemmällä ja saat olla tyytyväinen työhösi. 

Innostuin tästä tyynyompelusta niin, että tekaisin muutaman muunkin pellavaisen tyynynpäällisen. Niistä kuvia myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi