Säärystimet hirvipedillä

Eilen lähdin vähän kiireellä teatteriharkkoihin, en ehtinyt suunnitella mukaanotettavaa käsityötä. Nappasin lähimmän kerän ja puikot mukaani. Tällaiset säärystimet sitten aloitin:

Tässä taas näkee, miten jämähdän tuttuun malliin. Nämähän ovat samanlaiset kuin harmaat säärystimet, jotka aiemmin esittelin. Näihin valkoisiin tein kavennuksia joka reikäkerroksella.

Jotta saisin vähän elävyyttä pintaan, ajattelin virkata kukkia ja liittää ne sikinsokin säärystimiin. Idean sain facebookin Voihan Villasukka! - ryhmästä. Nyt pitäisi päättää, laitanko vain valkoisia kukkia vai riemunkirjavasti monenvärisiä?

Hirvikangas on 100% puuvilla, leveys 112 cm ja maksaa 15,-/m.

Pellavasydämen Mervi

Ikäkriisiä

Apua! Minulla on vanha mies - ja olen itsekin melkein vanha. Tällä viikolla mieheni täytti 60 vuotta. Vaikka voinkin vielä lohduttaa itseäni sillä, että tuohon samaan virstanpylvääseen on vielä matkaa, silti tuntuu jotenkin hmmmm.... kiusalliselta. Kolmekymppisenä oli ensimmäinen kriisi ja sitten viisikymppisenä vähän. Ja nyt tämä.

Peiliin ei kannattaisi katsoa ollenkaan. Ensiksikin olen alkanut hälyttävästi näyttää äitiltäni ja toisekseen jotain kamalia ihomuutoksia on havaittavissa. Ryppyjä. Yllätin itseni ajattelemasta, ettei se oikeastaan ole ollenkaan ihme, että jotkut haluaa mennä kauneusleikkaukseen. Vähän tuossa vetelin ylimääräisiä leukahelttanahkoja sivuun korvan taakse ja totesin, että ihan pienellä tuunauksella paranisi ulkonäkö kummasti. Onneksi on leikkauksia takana ja edessäkin ihan tarpeeksi, ettei tarvii tosissaan ajatella. Kuvitella vaan.

Elämänmuutos, jota olen hehkuttanut, alkaa toteutua. Yksi vaihe on jo saavutettu. Vielä pitää odottaa ensi maanantaihin, jolloin asia lopullisesti varmistuu. Hih! Uskomatonta.

Vaikka enimmäkseen vain odottelen malttamattomana ajan kulumista, olen jotain pientä puuhastellutkin. Punainen mekko alkaa olla viimeistelyä vailla valmis. Pupun korvat (x 5) pitäisi saada pysymään pystyssä. Olisko hyviä vinkkejä? Reunoja kiertää rautalanka, joten korvat sinällään on hyvinkin "törtevät", mutta miten ne pysyy tuossa pannassa kiinni ja vielä pystyssä?  Mervi ihmettelee...

Värjäyksiä

Kerroinkin jo, että seuraava ompeluprojektini sisältää myös värjäystä. Kesäteatteripuku tehdään "vaippaharsosta" ja värjätään punaiseksi. Värjäyksessä lopputulos on aina jännittävää. Pesukonevärit ovat kyllä helppokäyttöisiä ja tällä kertaa lopullinen värikin oikein hemaiseva.

Tästä lähdettiin.

Taas valokuva vääristää. Oikeasti väri on kunnon punainen. Upotin saumoihin valkoisia pitsejä. Olen oikein tyytyväinen tähän tulokseen ja luulenpa, että teen muitakin "vaippakokeiluja".

Sitä en sitten muistanut ottaa huomioon, että keinokuituiset langat eivät värjäydykään. No, nurjalla puolella se ei haittaa...

 Mutta tässä jo vähän harmittaa...

Osa brodyyreistä ei ollutkaan kokonaan puuvillaa, tämäkin värjäytyi vain osittain. Toisaalta aika hauska.

Nyt pitäisi vielä koota mekko ja sitten vasta pääsen arvioimaan, miten tällainen harsokangas käyttäytyy. Saattaa olla, että on aika liehuva helmainen?


Muutakin värjäystä olen harjoitellut. Olisi pitänyt saada mustat nyörisoljet, mutta tässä kaupungissa oli vain valkoisia saatavana. Eikä minulla ollut mustaa suihkemaalia, joten päädyin kullanväriseen. Enpä ole aikaisemmin keksinyt, miten helposti värin saan vaihtumaan muutamalla suihkeella.

Aika kivoja kokeiluja.

Mervi

Välillä virkkausta

Olen koko talven kutonut. Olipa virkistävää ottaa välillä virkkuukoukku käteen. Tämäkin työ on vain sellaista "ajankulua" ja sopiva syy istahtaa nojatuoliin. Kun ei toimetonna voi telkkaria katsoa.

Tässä muuten tosi hyvä kikka saada pysymään lankakerä paikoillaan.

Ja tähän purkkiin tein hiukan kellertävästä kalalangasta päällisen. Erittäin yksinkertaisella mallivirkkauksella - ettei tarvitse silmukoita laskea... tulipa kaunis lyhty!

 

Ihana! Pelkään kovin kynttilöiden polttamista, mutta tämä on aika turvallinen tapa. Varsinkin kun on noinkin iso lasipurkki. Eikä ainakaan valu steariinit pöydälle...

Mervi

Istuvat säärystimet

Eikö olekin hassu sanonta. Istuva mekko, istuvat housut... Ne muutamat polvisukat ja säärystimet, mitä olen tänä talvena kutonut, olen tehnyt tasapaksuiksi. Paitsi nämä. Näistä harmaista tein istuvat, kun keksin, miten se tehdään helpolla tavalla.

Näitä väänsin teatterin harjoitusten hämäryydessä, joten mallin oli oltava helppo. Näissä kuvissa taas tulee ilmi laiskuuteni. En viitsinyt käydä laittamassa sukkia jalkaan. Sopivan valkoinen alusta löytyi käden ulottuvilta, talouspaperirulla! Mitä turhaan kruusailemaan?

Nojaa, eipähän nämä tässä kuvassa kovin hyvin istuvilta näytä. Olen nimittäin tahallani lytännyt ne ryttyyn. Ainoat jujut näissä muuten sileää neuletta olevissa säärystimissä on ylä- ja alareunan hiirenhammas ja tasaisin välein toistuvat yhden kerroksen koristeraidat.

Noilla koristeraitakerroksilla tehdään istuvuus. Koristekerros on hyvin yksinkertainen - samanlainen kuin hiirenhammas reunassa - kaksi silmukkaa yhteen, langankierto, 2 s yhteen, lk koko kerros.

Olen aloittanut yläpäästä, jota varten loin 56 silmukkaa. Neljännellä koristeraitakerroksella kavensin yhteensä 8 silmukkaa. Tein sen niin, että kullakin neljästä puikoista tein kaksi kertaa niin, että kudoin 3 silmukkaa yhteen. Näin työhön jäi 48 silmukkaa, mikä on sopiva määrä nilkkaan.

Toki nuo kavennukset voi tehdä muutoinkin. Voi kaventaa pikkuhiljaa. Tai jättää kokonaan poiskin. Kyllähän säärystin saa väljäkin olla.

Näitä taidan tehdä lisääkin. Joka asuun sopivan väriset! Lankana tässä on Novitan 7Veljestä, bambuiset puikot nro 4.  

Mervi

Seuraava ompeluprojekti

Tässä ainekset seuraavaan työhön: 30 metriä vaippakangasta ja punainen pesukoneväri.

Tästä tulee teatteripuku ensi kesäksi. Suunnittelimme mahdollisimman keveää - jos kuitenkin tulee hellekesä... Valmis puku värjätään punaiseksi. Siinä tämän viikonlopun tavoite, joten mars, töihin!

Ainiin, nyt just tuli mieleen, että vaippakangas varmaankin menee paljon kokoon? Täytyy siis ensin kutistaa, hahaa - taas sain työn siirrettyä huomiseen!

Mervi

Mikä kaunotar!

Kodin sisustuksessa olen vanhanaikainen mieltymyksiltäni. Vaikka ihailenkin sisutuslehtien ja -blogien modernia maailmaa, itselleni kuitenkin valitsen "menneen ajan tunnelmaa". Nähdessäni tämän tuolikaunottaren kierrätyskeskuksessa olin aivan myyty.

Tästä tuolista piti maksaa 60 euroa. Oliko paha hinta? Ei tälle tuolille mitään paikkaa ole, nyt se on tuolla olohuoneen nurkassa odottelemassa loppusijoitusta. Minulle tämä on oikein ihanneistuin - tarpeeksi korkea, ei upottavan pehmeä ja vielä käsinojallinenkin!

Huomaatko, näen kivan tavaran, ostan sen ja sitten ihmettelen, mihin sen laittaisin ja tai mihin sitä käyttäisin. Ihan hoopoa. Tosi harvoin tapahtuu niinpäin,että TARVITSEN jotain ja lähden sitä etsimään...

Mervi

Liikettä vain korvissa

Minä en kiroile. Koskaan. Ison äänen kylläkin päästin tänään, kun kepit taas kerran kaatui ja osui kipeästi varpaaseen.

Huomaan, että itku on kurkussa valmiina pääsemään valloilleen, jos alan ajatella asiaa. Nimittäin sitä, että en koskaan pääse noista kepeistä eroon. Asian työstäminen on selvästi kesken. Onkin ollut mielessäni hakeutua jonkinmoiseen sopeutumisvalmennukseen vai kustantaako Kela enää nykyään mitään tuollaisia?

Miksikään balettitanssijaksi en ole ikimaailmassa kuvitellutkaan tulevani, mutta nämä korvikset kuvaavat jotenkin menetettyjä unelmia. Ostin nämä Tallinnan TV-tornista viime kesänä. Tykkään muutenkin isoista korviksista. Kuvaaminen nyt vaan ei oikein onnistu, ensimmäisessä kuvassa oli pelkkä kamera...

Heti huomenna soitan parturille!

Tykkäätkö sinä näin isoista korviksista, vai mieluummin pienistä nappikorviksista vai mieluummin ei mitään?

Mervi

Ihanat pöllöt

En yleensä stailaa kuviani, joten niissä näkyy se, mikä todellisuudessakin. Välillä katson tarkemmin, että mitähän kaikkea taustalla näkyykään...katsojahan saattaa kiinnittää huomionsa johonkin ihan muuhun, kuin mitä minä kuvaan.

Näin kävi muutama kuva sitten. Eija kyseli kuvassa näkyvää pöllökangasta. Tässäpä pöllöt pääsevät ihan omaan kuvaansa.

Harmi, ettet pääse hypistelemään tätä kangasta. Se on niiiiin ihanan pehmoista. Jos klikkaat nuo lähikuvat vielä isoksi, niin ehkä pääset käsitykseen kankaan "struktuurista". Materiaaliltaan se on 100 % polyesteriä, eli sellaista jokseenkin pitkänukkaista fleecen tapaista. Kangas on tosi leveää, 165 cm. Miten ihana oloasu siitä tulisikaan! Harmi vaan, etten ole ehtinyt/kerinnyt/viitsinyt/saanut toimeksi ommella siitä jotain mallia.

Kankaan hinta on 28,-/m   mutta  blogin lukijoille 25 euroa/metri sisältäen postimaksut.

Paljonko laitetaan?

Pellavasydämen Mervi

Pääasia, että saa ostaa uusia lankoja

Alkuaan ongelma oli siinä, että housun lahkeet ovat liian lyhyet. Mikä siis ratkaisuksi? Erittäin hyvin istuvat housut, joten pois ei voi heittää. Pidennys vaatii enemmän miettimistä. Säärystimet - siinä ratkaisu!

Kaupungilla näin itseni isosta peilistä ja totesin, että säärystimet ovat aivan liian valkoiset. Pistävät silmään.

Hahaa - sain hyvän syyn lähteä kauppaan hakemaan lankoja! 

Kuka mistäkin nauttii... 

Tällaiset valitsin:

Voi olla että teen yhdet kustakin väristä. Tai sitten raidalliset.

Teatterin puvustus alkaa olla valmis, mutta siltikin menen tänään harjoituksiin. Saanpahan taas yhden illan kulumaan ilman, että tarvii alkaa mitään tekemään. 

Kyllä ihminen on sitten kummallinen.

Mervi

Maailmankuva kapenee

Tänään katselin vanhaa nauhoitusta keskusteluohjelmasta ja sivulauseessa toimittaja mainitsi kuulleensa, että huippu-urheilijalla, joka valmistautuu isoihin kisoihin, maailmankuva kaventuu ja kaventuu sitä mukaa kun päivämäärä lähestyy.

Samaistuin heti tuohon lauseeseen. Vaikka olen jossain teksissänikin väittänyt, että olen aikuistunut alkanut sietää odottamista - ettei kaiken tarvitsekaan tapahtua tässä ja nyt - ei se aina pidä paikkaansa.

Nyt kun odottelen "suuren elämänmuutoksen" varmistumista, olen hyvin malttamaton. Tämä ilmenee täydellisenä lamaantumisena. Jähmetyn vain odottamaan. Töistä ei tule mitään, tärkeätkin projektit seisovat.

Toisaalta tekemistä on niin paljon, että sen edessä tunnen voimattomuutta.

Autokin on muuttunut varastoksi. Ei näille matonkuteille löydy sisältä tilaa.

Alimmassa kuvassa mieheni etsii pellavakankaita. Tietysti se tarvittava on aina perimmäisessä nurkassa alimmaisena. Kerta jos toinenkin on tätä tavaramäärää pengottu. Ai, nyt huomaan, että meillä on jouluverhotkin vielä ikkunassa!

Kuluisi nyt vaan aika nopeasti! Toivoo Mervi

Elämä ei ole yksinkertaista, mutta jännittävää se on...

Mahdatko muistaa, kun joulun alla kirjoittelin jännittävää pohdintaa elämästä ja unelmista? Kerroin tuolloin, että meidän perheelle oli tarjoutunut tilaisuus uudenlaiseen ratkaisuun. Emme kauan joutuneet olemaan jännityksessä, sillä asia ratkaistiin, mutta meidän kannaltamme kielteisesti. Kirjoitin tästä pettymyksestä postauksessa "Pettymyksen sietämisen taito"

Nyt kun asia on jo lähes unohtunut (tyyliin happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista) ja asioita järjestellään ihan toisella tavalla  - nyt se yhtäkkiä tuodaankin yhdellä puhelinsoitolla uudelleen eteemme!

Elämä ei oikeasti ole suoraviivaista, eikä sitä voi läheskään aina ennakoida!

Nyt meillä on viikonloppu aikaa miettiä, mitä teemme: tartummeko alkuperäiseen tarjoukseen ja lähdemme viemään elämäämme aivan uuteen suuntaan vai sanommeko kylmänrohkeasti "EI, emme enää ole halukkaita aloittamaan alusta, kun ei se silloin onnistunut."

Tässä tulee taas niin ilmiselväksi meidän (minun ja puolisoni) erilaiset ajatustapamme. Kommunikointimme saattaa ajoittain olla hankalaa (joskus se on ihan mahdotontakin!) Mieheni miettii ratkaisut aina yksikseen  valmiiksi ja kun minä kysyn, hänellä on selkeä vastaus. Minä taas mietin puhuessani -  tarvitsen siis toisen ihmisen, joka keskustelee kanssani, siinä keskustellessa asia vahvistuu minulle. Tänään asia oli ihan tuore ja kysyin, mitä ajattelet siitä ja siitä.... Tämä vastaa vähän typertyneenä, ettei hän ole sitä vielä ajatellut. Minä taas ihmettelen moista vastausta ja annan takaisin, että tässähän_sitä_ juuri_ajatellaan! Ajatellaan yhdessä, puhutaan ja samalla ajatellaan ja siinä se ratkaisu muodostuu. Se saattaa olla jopa yksimielinen ratkaisu, kun on yhdessä työstettykin.... siis saattaa olla?

Juuri kun  meinasin tänään turhautua. Ensimmäisen kerran huomasin, miten pimeää päivällä on. Olisin vain nukkunut, mutta heräsin kuitenkin klo 15, joten ehdin ihmismäiseen kuntoon, ennenkuin mies tulee kotiin. Tämän päivän kokemuksen jälkeen tuntuu taas kivalta, että on jotain ajateltavaa, haaveiltavaa, unelmoitavaa ja vielä mieluista sellaista. Tällä kertaa pohdinta on erilaista, sillä ratkaisu on vain meidän päätöksestämme kiinni. Kunpa vaan osaamme tehdä joka kannalta oikean ratkaisun!

Jännittävää!
Mervi

Lisää romuromantiikkaa

En minä kylläkään tiedä, onko tämä esittelemäni esine romua tai romantiikkaa, tuo sana nyt vaan tuli ensimmäisenä mieleen.

Jälleen kerran ostos Hanna Kontturin Kukkakaupan loppuunmyynnistä. (Käypä katsomassa hänen sivujaan, aivan mahtavia teoksia!) Eurolla sain ostaa tällaisen betonilaatikon. Painaa ihan hirveästi! Ja on niin niin kaunis. Tietäisinpä vain, mihin sitä käyttäisin, mitä siihen laittaisin?

Ensimmäisenä tulee taas mieleen kesäkäyttö ulkona - kukkia tai yrttejä. Joulunaikaan siinä voisi polttaa kynttilöitä. Jotain asetelmia voisi ehkä tehdä, keskelle joku korkea ja sivuilla jotain matalaa - mutta MITÄ?

Nyt olisi hyvä, jos osaisi katsoa tätäkin esinettä avoimin silmin. Meillä on nimittäin tällainen vanha kirnu, jonka olen kyllä jo aiemminkin esitellyt: Meillä se on aina keinunut näin päin

Hanna Kontturin liikkeessä on kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa, Hannan tuunaamia tavaroita, mutta myös hänen alusta asti itse tekemiään taideteoksia. Siellä vaan huomasin, että tämä kirnu olikin nostettu pystyyn, jolloin se onkin vaikka kirjojen tai lehtien säilytyspaikka tai pikkupöytä. En itse olisi varmaan milloinkaan keksinyt sellaista vaihtoehtoa.

Moni on ehkä itsekin valmistanut betoniastioita ja -esineitä. Mitä pidät tästä hankinnastani? Näetkö sinä jo selvästi, mihin käyttöön tuo harmaanruma laatikko kannattaisi ottaa?

Mervi, joka kohta hukkuu hankintojensa lomaan.

Odotellessa voi kutoa vaikka säärystimen

Jo monta kertaa olen kertonut, että teen teatteripuvustusta. Istun illat harjoituksissa, vaikka se ei mitenkään "pakollista" olisikaan. Tykkään katsoa myös miten puvustukseni toimii ja mitä voisin vielä tehdä toisin.

Tokikaan en kykene olemaan kädet sylissä. Ei, ei. Aina minulla on kudin mukana. Lähes pimeässä teen helppoja malleja, niinkuin tämäkin säärystin. Tämä tulee mukaan esitykseen, joten myönnän, etten ollut kovin huolellinen... teatterin lavalla eivät pikkuseikat erotu. Yhden illan aikana sain säärystimen valmiiksi.

Taisi olla 80-lukua, kun kaikilla oli tällaisia haitarineuleita, pipoja, sukkia, säärystimiä.... Tosi helppo tehdä ja ihan mukava jumppa-asuste.

Mervi

Ei käynyt vieraita...

...vaan ihan itse ostin kukkakimpun. Mieheni tuo usein kukkakimpun (ruokaostosten lomassa napatun) mutta minä ostan tosi harvoin leikkokukkia. Niinpä hän kysyikin töistä tullessaan, että onko sulla käynyt  vieraita.

Minä luulin, että kun valitsen yhden ruusun ja muutaman neilikan, saan ruusun ja neilikat, mutta kukkakauppias tietysti tekee siitä kauniin kimpun. Ja jokainen oman tyylisensä. Tämä on Hanna Kontturin käsialaa.

Näin ystävänpäivänä sopii kiittää jokaista blogini lukijaa blogiystävyydestä! 
Muutamia uusia "rekisteröityneitä" lukijoitakin on tullut - olette oikein tervetulleita seuraamaan sepustuksiani. Yhtenä päivänä havahduin huomaamaan, että itse kyllä olen nolosti kerjännyt kommentteja, mutta olen huono vastaamaan kommentteihin! Odotan kommentteja kuin lapsi joululahjaa, luen ne heti saavuttuaan, mutta vastaaminen jää. Kaikkiin kyllä vastaan, mutta turhan kauan se ottaa aikaa. Tämä nolottaa minua, sillä itse harmistun bloggareihin, joilta ei saa vastausta... Nytpä yritän parantaa tapani ja vastata heti kohta.

Mervi

Ossaakko sannoo?

Mitähän tästä nyt tulee, kun olen alkanut käydä kierrätyskeskuksessa joka päivä. Minulla on tärkeä syykin: käyn etsimässä teatteripuvustukseen tarpeita. Mutta kun siinä sivussa löytyy itsellekin kivoja juttuja.

Jokunen vuosi sitten - silloin, kun olin VAIN kotona - tavaranhankinta ryöpsähti ihan käsistä. Viime vuosina ei ole ollut mahdollisuuksiakaan siellä poiketa. Mutta nyt, nyt pitäisi hillitä itsensä. Tai pitää kiinni säännöstä "yksi sisään - kaksi ulos".

Tällä viikolla en saattanut jättää tätä pikkuruista kaunokaista hyllyyn.

Huovutettu piparkakku-pannunalunen on myös samasta paikasta. Se oli ilmainen, sen sijaan padasta maksoin 5 euroa. Onkohan tämä jokin kopio? Pohjassa ei  lue mitään. Googlettamalla "keraaminen pata" löysin kuvan tällaisesta Arabian Liekki-padasta. Jotain samaa näköä näissä on...

Kuvittelen tässä pikkupadassa hauduttavani itselleni yhden hengen kasvispaistoksen, kun olen päivisin yksin kotona. Mutta sellainen kysymys teille, jotka ehkä omistatte tällaisen, että voiko tämän laittaa hellan levylle? Minulla on keraaminen liesi. Tietysti tuon pohja on ihan hurjan paljon pienempikin kuin pienin levy, sillä koko pata on  halkaisijaltaan noin 12 cm.

Laitanko tämän vain uuniin, vai uskallanko lämmittää myös keraamisella liedellä?

Mervi

Romuhankintoja kesäksi

Ensin kirjoitin otsikkoon romuostoksia, mutta muutin sen, koska en ole näistä mitään maksanut. Olenhan kertonutkin, että meidän kierrätyskeskuksessa on sekä ilmaisia että maksavia tavaroita. Nämä olivat ilmaisia.
En kertakaikkiaan voi vastustaa näin klohmoisia tavaroita.

 Kastelukannuun tod.näk. istutetaan joku oikein värikäs ja rönsyilevä kukka. 

Puinen laatikko taitaa olla joku työkalupakki. Kesällä sitten mietitään,

josko se kannattaisi maalata iloisen väriseksi.

Kukkia tähänkin suunnittelen. Sellaisia roikkuvia.

Joku saattaa muistaa senkin, että meillä on tällainen sääntö "minä saan määrätä sisällä ja mieheni ulkona". Tässä nyt vähän mentiin yli rajan. Minä siirryin puutarhan puolelle. Saa nähdä kuinka näitten kanssa käy - mieheni ei aina ymmärrä kaikkia minun mielestäni ihania juttuja...

Mervi

Jälkeenpäin aloin ajatella (ajatella, että nykyään saa jo kirjoittaa "aloin ajattelemaan") että ehkäpä tuolle työkalupakille keksisi jotain muutakin käyttöä. Jos sen laittaisikin niin siistiksi, että voisi tuoda sisälle. Mitä siihen sitten laittaisi? Pitkät lahjapaperirullat tuottavat aina säilytysongelmia - mitä muuta...?

Parempi paikka trötölle

Kuten arvelinkin anopinkieli joutui muuttamaan paikkaansa. Tänään minulla kävi siivooja ja hän on ketterä kiipeämään, joten pyysin häntä siirtämään kukan makuuhuoneesta olohuoneen nurkkaan. Nyt se näyttää hyvältä.
 

 

Mervi

Autonrenkaita sisustukseen

Nähdessäni nämä korit kukkakaupan loppuunmyynnissä, tiesin heti haluavani ne! Myönnän, että asiaan vaikutti korien hintakin - vain 1 euro/kpl ja iso maksoi 2 euroa. Nämä korit ovat olleet kukkakaupassa käytössä, joten priimaa ne eivät enää olleet ja vaativat kunnon pesun ennen käyttöönottoa. Korit on valmistettu autonrenkaista.

Tykkään tällaisesta rouheasta tyylistä. Ai mutta nyt juuri muistin minkä ihanuuden toin tänään kierrätyskeskuksesta. Jätin sen ulos, koska se tulee kesällä ulkokäyttöön.... Siinä vasta rouheutta!

En ole näille koreille vielä paikkaa keksinyt. Tuo isoin sopisi vaikkapa takkapuiden säilytykseen. Yksi kori voisi mennä kylpyhuoneeseen, sillä nämähän kestävät mainiosti kastumistakin. Jos ei muuta, niin ainakin kesäkukkien istuttamiseen...

Mervi

Säärystimestä sukaksi -ohje

Tässä tulee Pellavasydämen sukka -ohje. Pitsineule on aivan sama kuin edellisen postauksen säärystimessä. Varresta tulee aika löysä. Mielestäni sopiva pituus sukan varteen on n. 13 cm eli tätä pitsineuletta 6 tuollaista "pallukkaa".

Kun olet tehnyt varren mielestäsi sopivan pituiseksi ja neulonut viimeisen kuudennen kerroksen, niin aloita kaventaminen. Jos puikolla on 16 silmukkaa, siitä tulee aivan liian iso sukka, joten kavennetaan kahdella kerroksella näin:

Kerros 1: tee samoin kuin ohjeessa, mutta jätä langankierrot pois. Joka puikolle jää siis 14 silmukkaa.
Kerros 2: sama juttu, jätä langankierrot pois ja puikoille jää 12 silmukkaa. Tämä on sopiva määrä jatkaa sukkaa....

Nyt kun joka puikolla on 12 silmukkaa eli yhteensä 48 silmukkaa, aloita resori, joka siis asettuu nilkkaan. Neulo 2 oikein ja 2 nurin esim. 3 cm.

Tämän jälkeen jatkat perussukkaa sileänä neuleena. Itse olen tehnyt tähän sukkaan ristiinvahvistetun kantapään.

Jos joku välttämättä tahtoo, niin voin toki laittaa myös sukan neulomisesta ohjeen.

Tässä siis kuva nilkan resorista

Ja valmiista sukasta:

 

Mervi