Montako euroa teille saisi olla?

Tämä on tyhmä postaus ja varmaan tästäkin taas joku loukkaantuu....
Mutta kun tämä nyt tänään riepoo ja haluan sen kirjoittaa pois itsestäni, niin teen sen.

Kuten varmaan ainakin vakkarilukijat tietävätkin, Pellavasydän-putiikissani on menossa loppuunmyynti. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tavaraa myydään puoleen hintaan ja allekin, mikä tarkoittaa sitä, että myyn samalla hinnalla, millä olen itse ostanut. Minulle ei siis jää mitään.

Tinkimisestä olen kirjoittanut aiemminkin. Joku lukija huomautti minulle, että ei ole fiksua kertoa, millaisia kommentteja on asiakkaaltaan saanut ja että ei asiakas ymmärrä, miten yrittäjä tavaran hinnoittelee ja että asiakasta ei se kiinnostaa vaan kiinnostaa vain se, että tavaran saa mahdollisimman halvalla.

Juu, ymmärrän minä sen  - toisaalta.

Tinkivä asiakas on meillä poikkeus ja ehkä siksi juuri tunteita nostattava. En vaan meinaa millään ymmärtää, että asiakas, joka saa ison erän kangasta puoleen hintaan, pyytää siitä vielä PALJOUSALENNUSTAKIN. Rautalangasta väännettynä: minä myyn kankaan siihen hintaan, millä olen sen itse ostanut, mutta minun pitäisi antaa vielä enemmänkin. Sehän tarkoittaa, että MINÄ MAKSAN ASIAKKAALLE. Voisin siis ottaa esille oman lompakkoni ja kertoa, että tämän alennuksen maksan sitten omista eläkerahoistani.

Kaupan pidon idea on kuitenkin se, että myymällä tavaraa saan maksettua kaupan kulut ja vähän voisi jäädä minulle palkkaakin.

Tätä harmistusta lukuunottamatta olen erittäin tyytyväinen kauppias. Pääsen eroon varastosta ja varastointiongelmasta. Kauppa käy erittäin hyvin, saan koko ajan uusia asiakkaita, kaupunkilaiset tulevat ensimmäistä kertaa tutustumaan ja ihastumaan valikoimiimme. Kai minä sitten voin siitä ilosta vähän maksaakin!

Pellavasydämen kauppias Mervi

Näin tyhjää meillä jo paikkapaikoin on

Tämä hylly myytiin tänään

Toivottavasti näitä varastointilaatikoita ei lainkaan tarvita

alennuslappuja siellä ja täällä