62-vuotias opiskelija ja mitä muuta kuuluu

Olen aikuisopiskelija. Hah! Aloitin tavoitteellisen opiskelun vasta muutama vuosi sitten. Ensin suoritin mittatilausompelijakoulutuksen, sitten "valmistuin" pukeutumisneuvojaksi ja viimeisimmäksi suoritin lyhyn ehostuspalvelut -osion kauneuspuolen opinnoista. Olin jo aiemmin hakenut opiskelemaan SomePro -koulutukseen, mutta kun kahta keskiasteen opiskelua ei voi yhtaikaa suorittaa, se jäi vähäksi aikaa lepäämään...

Nyt Perhon liiketalousopistosta tuli kirje, jossa kerrottiin, että minut on hyväksytty opiskelemaan liiketoiminnan ammattitutkintoa.

Miksi tästä innostuin? Mainos SomePro -opinnoista tuli somessa eteeni ja minua kiinnostaa juurikin somen opinnot. Instagram, Facebook ja uudemmat, minulle tuntemattomat alustat tulevat toivottavasti tutuiksi.

Opiskelu suoritetaan oppisopimuksella minun tapauksessani omassa yrityksessäni ja opinnot suoritetaan työn ohessa etänä.

Koska olen kokenut lyhyen masennusjakson, haluan pitää jatkossa itseni virkeänä ja toimeliaana. Yksi keino tässä on jatkuva itsensä kehittäminen ja opiskelu kiinnostavalla alalla. Missään tapauksessa en ala kieliä opiskelemaan, koska se ei olisi kivaa, koska muistini on heikko. Tai no, ilmoittauduttiin me mieheni kanssa kansalaisopiston viron kielen lyhytkurssille. Mutta se on kiinnostavaa, koska liikumme usein Virossa.

Muista projekteistani

Kesäteatterin puvustus alkaa olla valmis, viimeisiä puutteita vielä etsin kirppareilta tai ompelen ja tietysti siirtyminen varsinaiseen esitystilaan keväällä voi tuoda uusia tarpeita puvustuksenkin osalta. Olen ollut innostunut tästä Eeva Joenpellon näytelmän "Neito kulkee vetten päällä" puvustuksesta. Koska liikutaan 1917 luvulla, ei valmiita vaatetuksia ole juurikaan ollut tarjolla. Paitsi että aiempina vuosina valmistamiani asuja on "kierrätetty" myös tähän näytelmään. Naisten pukuja olen useampia ommellut. Näytelmä liikkuu köyhien tehdastyöläisten parissa ja vain muutama "hieno" puku on tarvittu.Vanhaa käsilaukkua etsiessäni minulle tarjoutui mahdollisuus tällaiseen ihanuuteen, jonka lunastin ihan itselleni. Onhan se hassun värinen minun makuuni, mutta niin mageen mallinen, että...

 

Entä putiikki

 Kauppa pyörii islantilasten villalankojen ympärillä. Lettlopin ja Alafosslopin kysyntä ei ole oletuksistani huolimatta ollenkaan hiipunut, vaan me lähettelemme paketteja myös muualle Suomeen, koska laaja varasto... On ollut kivaa neuvoa ensimmäistä puseroaan neulomaan aloittelevia asiakkaita lankojen, värien, puikkojen ja ohjeitten valinnassa. Moni tulee takaisin, kun ensimmäinen pusero on valmis, niihin kun jää koukkuun.

sukkalankahylly

 

 

Itse pidin pienen välin puseroitten neulomisesta, kun siirryin villasukkiin, pipoihin ja kaulureihin, mutta nyt on taas uusi pusero aloittu. Tällä kertaa kokeilen suomenlampaan villaa. Eilen aloitin ja nyt on jo hihat valmiina. Malli on minulle uusi ja pusero neulotaan vain kahdella värillä. Näette sitten...

Mervi

 

Huippuhieno lanka ja kiva pipo

Tämä huippuhieno lanka tuli mun puodin hyllyyn mainoksen vuoksi. Tai ei se oikeastaan ollut mainos, vaan lankojen vertailu Turun Sanomissa. Siinä artikkelissa nousi Malabrigon villalanka jonkun pipon neulojan mielestä parhaimmaksi... Ja minä tietysti halusin sitä! Lanka on aika kallista, joten arvasin sen käyvän huonosti kaupaksi ja otinkin vain pienen koe-erän myyntiin. Nämä minun lankani ovat Rios ja siinä on n. 192 m / 100 grammaa eli noin seiskaveikan paksuista. (Mutta näistä kahdesta langasta ei saisi puhuakaan samassa lauseessa.)

 

Nyt vasta otin itse langan kokeiltavaksi ja että se on mainiota! Tämän jälkeen on kyllä korkea kynnys neuloa yhtään mitään mistään keskinkertaisesta langasta...

Kyseessä on perulainen merinovillalanka, joka on käsin värjätty Perussa ja Uruguayssä toimivassa perheyrityksessä. Villa on tuotettu eettisesti, mulesing-vapaasti. Koska minulla on langasta vain muutama kerä ja nekin kaikki eri värisiä, mietin pitkään, mitä langasta tekisin. Päädyin pipoon, koska siihen riittää yksi 100 gramman vyyhti. Lankaa jäi 8 grammaa.

Malliksi valitsin aiemmin toteuttamani helmineule-variaation. Silmukoita loin 90 ja neuloin looppaamalla 100 cm pitkällä pyöröpuikolla. Kaikkein paras kaapeli looppaamiseen on Chiaogoolla ja ne onkin nyt ollut jokapäiväisessä käytössä! Numero taitaa olla 3 mm, vaikka langassa kyllä suositellaan 4-5 mm. Mutta kun minä olen löysän työn tekijä, niin valitsen yleensä pienemmät puikot. Resorin neuloin reilun mitaiseksi, jotta sen voi kääntää kunnolla kaksin kerroin. Mallineule menee näin 2 oikein 2 nurin koko kerros ja toinenkin samalla lailla. Seuraavat kaksi kerrosta neulotaan 2 nurin 2 oikein.

Neuloin 1 oikein 1 nurin resoria 17 cm, sitten lisäsin joka 7 silmukan jälkeen yhden ja lopputulos oli 102 silmukkaa. Näillä neuloin mallineuletta n. 10 cm ja sitten aloitin kavennukset. Neuloin 16 silmukkaa, sitten 2 silmukkaa yhteen, 16 silmukkaa, 2 yhteen jne.... Yksi välikerros ja taas kavennukset: 15 silmukkaa, 2 yhteen jne... Jatkoin kavennuksia näin joka toisella kerroksella ja lopuksi päättelin vetämällä langan 12 silmukan läpi. Piposta tuli 32 cm pitkä.

Oikealla puolellä näkyy säteittäiset kavennukset, mutta nurjalla ne eivät erotu oikein ollenkaan. Pipoa  voi pitää kummin päin vain.

Halutessaan pipon reunan voi jättää kääntämättä ja silloin siitä tulee tuommoinen lörppä. Lanka on tosi napakkakierteistä ja resori on hyvin hyvin napakka ja pipo pysyy päässä erinomaisen hyvin. Lanka on 100 % villaa, mutta se ei kutita ollenkaan. Jos en olisi valinnut näin "väärää" väriä pitäisin pipon ihan varmasti itse. Nyt se päätyy malliksi puotiin ja myytäväksikin tottakai. Lanka vaan on niin arvokasta, että pipollekin pitäisi laittaa hintaa... hmmm.... useampi kymppi.

Tämän langan värjäys on kyllä tosi herkullista. Kysyin mieheltäni, mitä hänelle tulee tästä neuleesta mieleen ja hänpä siis keksi tälle pipolle nimen: Parsakaali.

Onko sinulle tuttu lanka? Vaikuttaako langan hinta sinun valintoihisi?

Pellavasydämen Mervi

Mekkoja!

Eellisessa postauksessa jo esittelin yhden ostoksistani Tiltaltti Shop - verkkokaupasta. Roosan väristä rimpsumekkoa olen pitänyt tällä viikkolla sekä mekkona sukkisten kanssa, että tunikana legginssien kera ja tykännyt kovin. Tässä tulee osa 2 eli mekot. Tämä pikkukukkainen mekko olisi ehkä mennyt palautukseen, mutta enpä viitsi ruveta, kun alennusostos. 

Vaikka pääntiellä onkin napppilista, se näyttää tavalliselta pyöreältä, eikä ole oikein minun tyyliini. Lisäksi mekko on turhan väljä ja näyttäisi ehkä kivammalta vyön kanssa, mutta kun en ole vyön käyttäjä... tuo helmakin on vähän outo, takaa pidempi.

Ylläolevaan kuvaan olen toisen puolen kauluksesta kääntänyt sisälle ja noin se varmaan tuleekin olemaan. Tämä mekko on joustamatonta, ohutta kangasta.

Tämä toinen, isokukkainen trikoomekko on taas hyvinkin niukkalinjainen. Värimaailmaltaan nämä kaksi ovat samaa haalean sinistä. Tuo V-pääntie on paljon mieluisampi minulle. Mekko on tyköistuva ja siinä on tuommoinen rusettijuttu toisella sivulla.

Just nyt tämä mekko on täsmälleen oikea väri mun kynsien kanssa, mutta ensi viikolla kynnet onkin jo eri väriset. Kaulassa mulla on hopeanvärinen reilun kokoinen sydänriipus, jonka tyttäreni Scotlannista on lähettänyt se on tähän mekkoon täsmälleen oikean mallinen.

Uskon, että tätä mekkoa tulen paljon käyttämään. Sen sijaan tuosta ensimmäisestä en oikein tiedä - saattaa olla, että päätyy myyntiin...

Mervi

Minulle huppari!

Vaikka en yhtään "krekkalaa" olis tarvinnu, menin silti tilaamaan - ku halvalla sai! Tällaisessa, minulle ennestään tuntemattomassa verkkokaupassa, Tiltaltti Shop, oli paljon vaatteita puoleen hintaan. Paketti tuli jo eilen ja äkkiä sovittelin kaikki ja totesin, että sopii. Lue: mahtuu päälle. Tänään sitten kuvailin ne. 

 

Ensin pyysin avustajaani Susannea kuvaamaan mekon, jota pidinkin työpäivän päälläni. Tein nopean meikin samalla marjapuuron punaisella tai kanervan tai pinkin tai anilliinin värillä. Käytin tällaista Tokmannin halpispalettia (luulen, että tämä on enemmänkin teinityttöjen harjoittelumeikkejä, mutta kelpaa mulle).

Tuollaisen vaalean, yksivärisen trikoomekon kanssa näkyy kaikki muhkurat ja minun tapauksessani rintani näyttävät ihan hirveän isoilta. En edes näytä niitä kuvia. Onneksi keksin ihan uuden kuvauspaikan ja sattumalta osui vielä aurinkokin paistamaan, joten kuvista tuli aika kivat.

Tää on mun ihan ensimmäinen hupullinen vaate... jos siis päällystakkeja ei oteta laskuihin. Vähän on totuttelemista, kun mieluummin suosin avoimia ja laajoja päänteitä, ettei mikään ahista.

Pituutensa puolesta tämä huppari käy sekä mekosta että tunikasta. Näissä kuvissa minulla on paksut sukkahousut ja asu onkin sopivan lämmin, minä kun aina palelen. Nuo taskut on ihan kivat olemassa, vaikka ne kyllä helposti pömpöttääkin sivusaumoista. 

Hei Mervi,

Olemme saaneet päätökseen tilauksesi käsittelyn.

[Tilaus #3174] (7.1.2022)

Tuote	Määrä	Hinta
Vetoketjullinen hupparitakki, farkkusininen, Zhenzi (isot koot) - 50/52	1	34,50 €
Pitkä viskoosipaitis, sinikukallinen, Zhenzi (isot koot) - 46/48	1	27,50 €
Kukallinen valekietaisumekko, sinisävyinen, Ze-Ze - XL	1	34,50 €
Hupparitunika rimpsuhelmalla, kanerva, Ze-Ze - XL	1	29,50 €
Uimapuku, musta, Zhenzi - 50/52	1	24,50 €
Välisumma:		150,50 €
Toimitus:		Maksuton toimitus (tilaus yli 50€)
Maksutapa:		Maksa tilauksesi nyt pankkitunnuksilla, kortilla, mobiilimaksulla tai Collector-laskulla
Yhteensä:		150,50 € (sisältää 29,13 € alv 24%)

Esittelyyn on siis tulossa muitakin asuja. Tämä HUPPARITUNIKA RIMPSUHELMALLA maksoi nyt siis vain 29,50 €. Olen näin ensimmäisen päivän käytön jälkeen oikein tyytyväinen. Sopivasti tyttömäisyyttä ja kuitenkin arkeen ja työasuksi sopivan aikuismainen. Höps.

Mitäs tykkäät?

Mervi

Iloa tauluista

En voisi kuvitella kotia ilman tauluja. Minulla on oma "filosofiani" niiden sijoitteluun, mikä perustuu kehyksiin, värimaailmaan ja tietysti myös kuviin. Makuni on aika vanhanaikainen, julisteet eivät ole minun juttuni.

Meidän makuuhuoneesta piti alunperin tulla "seesteinen, rauhallinen", mutta pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi täyttyä. Seinä täyteen tauluja ja vaaterekki, joka teki yleisilmeestä tosi rauhattoman. Olin kuvitellut, että pärjään yhdellä kaapilla, mutta vuosien kuluessa kyllästyin siihen, että kausivaatteet pitää ahtaa pahvilaatikoihin ja roudata yläkertaan. Päätin tehdä asialle jotain valittamisen sijaan. Niinpä hankin tuohon rekin tilalle kunnon vaatekaapin. Noh, se rekkikin jäi, mutta peittyy nyt oven taakse.

Taulut piti tietysti ottaa pois ja kun ne oli pari kuukautta maanneet pöydällä, pyysin miestäni mukaan urakkaan. Eilen sitten hän naputteli ne uusiin paikkoihin. Ja kun mun mies ryhtyy hommiin, se onkin tarkkaa puuhaa....

Eteisestä olikin jäänyt muuttovaiheessa ( 6 vuotta sitten) yksi seinä tyhjäksi ja siihen nyt sommittelin tyttöjen ylioppilaskuvat ja suojelusenkelitaulun.

Koska tämä talo on vanha neuvola, on vastaanottohuoneiden ovella ollut tuollaiset "sisäänpääsypainikkeet" ja niistä on osa jätetty paikoilleen. Ei tämäkään makuuhuoneen ovella oleva kuitenkaan toimi.

Olen joskus löytänyt tällasen osuvan kortin, missä on meidän molempien horoskooppimerkit, puoliso on kalat ja minä vaaka - ehkä tuosta voisi tehdä kunnollisen taulun?

Eteiseen tuli myös meidän vanhempien hääkuvat. Tästä kuvasta näkyy meidän kodin historia, sen julkisen tilan fiilis. Tuo ovi eteisen perällä johtaa kaupan puolelle.

Tässä näkyy mun pedanttisuus taulujen suhteen: värimaailma sininen, kehykset hopealle hohtavat - sitten ne pääsevät rinnakkain. Vaikka aihepiiri onkin ihan eri.

Kun kerran sain miehen vasaran varteen, niin homma laajeni myös olohuoneen puolelle. Tämä näkymä avautuu silmieni eteen, kun istun ja kudon ja katson telkkaria. Huomaatko yhdistävän tekijän? Ruskeaa ja vanhanaikaista, kahdessa taulussa elonkorjuuta...

 

Tästä yhdistelmästä tuli ihanan herkkä, kaksi lintutaulua.

Makuuhuoneeseen jäi klassikko rakkaus-taulu. Vaikka niin päätin, että tähän kauniiseen tapettiseinään ei MITÄÄN laiteta.

 

 

Onnistuinko sun mielestä? Oletko sinä tauluihminen, vai katsotko mieluummin tyhjiä seiniä?

Mervi

Villasukkia