Kotimaan matkailua

Koska yritykseni on kotini yhteydessä, on lomalla lähdettävä pois. Ihan ensimmisen kerran 10 vuotisen yrittäjyyteni aikana laitoin putiikin kokonaan kiinni viikoksi. Ottihan se ensin lujille, mutta olen pikkuhiljaa vähentänyt aukioloaikoja ja totutellut siihen, etten ole aina tavoitettavissa.

Vuokrasimme edullisen asuntoauton. Edullisuus tarkoitti teipillä korjailtuja paikkoja ja käteen jäävää suihkua... mutta siisti auto oli. Alkuun pelkäsin, miten pystyn sisällä liikkumaan kyynärsauvan kanssa ja miten hoituu wc-käynnit ja peseytyminen, mutta huoleni osoittautui turhaksi. Autossa oli wc ja em. epäkelpo suihku, mutta emme käyttäneet niitä ollenkaan. Sisällä en keppiä tarvinnutkaan, kun kaikki on lähellä ja aina sain kiinni "jostain". Ainut kurja puoli oli se, että porras oli liian korkealla ja mieheni joutui aina, joka kerta, nostamaan erillisen rappusen minulle.

Mieheni haluaisi yöpyä metsäteiden varrella, mutta minä haluan leirintäalueelle. Minä voitin 4/1. Ensimmäisen yön vietimme Venesillan leirintäalueella Tammelassa. Pääsimme majoittumaan ihan huoltorakennuksen viereen, eikä maisemassa ollut mitään valittamista. Ihana laineitten liplatus ihan oven takana. Tuolloin vesi oli vielä kylmää, emmekä uimaan tohtineet.

Ajelimme pikkuteitä ja ihailimme maalaismaisemaa ja laajoja lupiinikenttiä. Kävimme Ilolan puutarhassa, tai oikeastaan vain mieheni kävi, intohimoinen puutarhuri kun on.  Katso täältä tiedot.
Minä vain huiluuttelin väsyneitä jalkojani.

Käsityö oli mukana - tottakai.

Seuraava pysähdyspaikka ei ollut yhtä ihanan veden ääressä, mutta tosi kivaa oli parkeerata minne milloinkin ja keittää kahvit. Miten ne maistuukin niin paljon paremmalta noin retkellä?!

Vähän kulttuuriakin mahtui matkaan. Pääkalloja. 

Mathildedahl oli pettymys. 

Ruukkeja kävimme useampiakin katsomassa, Fiskarsissa yövyimmekin. Parkkipaikalla, vessan vieressä! Billnäs oli hyvin hiljainen.

Niin ihanan kuvan onnistuin nappaamaan auton ikkunan läpi!

Seuraavaksi laskettelimme Tammisaareen ja lopulta Hankoon. Ihmettelimme ihmisten vähyyttä: uimarannat olivat lähes tyhjät ja leirintäaluulla oli vain muutamia yöpyjiä. Oli sentään juhannus!

 

Iloinen kahvinkeittäjäni! 

On se loma vaan aina kivaa, vaikkei niin kummallisia tapahdukaan. Nuoruudessamme reissasimme ympäri Suomen, olemme sen joka kolkassa käyneet. Milloin olimme matkassa auton ja teltan kanssa (siitä on tosi kauan) ja joskus oli asuntovaunu mukana. Tämä oli ensimmäinen kerta vuokra-autolla. Mieheni joutui tekemään kaiken, pakkaamisen ja ruoanlaiton, sen mitä nyt autossa söimme. Hän tuumasi, että on vähän työläs. Minun tavarani mahtuivat yhteen pyykkikoriin ( no melkein) ja vaatteita oli taaskin puolet liikaa.

Saa nähdä jääkö tämä viimeiseksi asuntoauto-reissuksi, tiedä häntä...

Pellavasydämen Mervi

Virkattuja lierihattuja ja yksi lippalakki

Minulta tilattiin virkattu hattu ja siitäpä ura urkenikin! Olen vuosien kuluessa paljonkin virkannut hattuja, mutta ihan viime vuosina vähemmän. Nyt innostuin, kun ei oikein muutakaan projektia ole meneillään. Sukkiakin tuli jo neulottua yllin kyllin.

Asiakkaani tilasi äidilleen virkatun lippalakin, kun se on ajatuksena hauskempi kuin tavallinen lierihattu. Loppujen lopuksi tälle iäkkäälle äidille lähetettiin molemmat! Väritoive oli kuulemma "joku plassu".

Asiakkaalla oli mukanaan lehti, jossa oli mieleinen malli. Se oli Kotiliesi 11/2020. Ohjeessa oli käytetty paperilankaa. Aloitin kyllä lehden ohjeen mukaan, mutta hyvin pian huomasin, etten voi jatkaa, vaan piti muokata oma malli.

Minä käytin lankana Sirdar Cotton DK: ta ja koukkuni oli numero 3.

Tämä lippis on nuorekas ja allaoleva lierihattu taas .... noh.... aika mummo? Mutta kaunis. Tässä on lisukkeena virkattu kaksivärinen kukka ja nyöri, jolla hatusta saa tehtyä sopivan kokoisen.

Tämän hatun olen virkannut pylväillä, vaikka yleensä käytän kiinteistä silmukoita. 

Leveämmällä lierillä hatun ilme muuttuu.

 Jo aiemmin olin virkannut sinivalkoisen hatun, jonka päälaella on afrikankukka.

Tämä punainen hattu on virkattu ohuemmasta langasta pienellä koukulla, hyvin tiukkia silmukoita. Tämä on hatuista kevein.

Onpä näitä kiva virkata. Vähän tylsää, mutta sopivat niin hyvin telkkarinkatsomistyöksi, kun ei tartte koko ajan ohjetta vilkuilla. Silloin kun ei ole tiettyä päätä, johon hatun pitää sopia, on työ kivampaa - tulee mitä tulee ja yleensä joku pää löytyy, johon hattu on just sopiva. Tjaah, väri kyllä saattaa siinäkin tapauksessa olla väärä. Mutta yksi ilta ja oikeanvärinen ja oikeankokoinen hattu on valmis.

Pellavasydämen Mervi

Kesäkassi juuttilangasta virkaten

Näin jossain vaatemainoksessa kivan virkatun pyöreän kassin. Innostuin itsekin kokeilemaan. Tein omanlaiseni. Väri ei kylläkään ole minun, mutta muodikas nyt juuri. Materiaaliksi valitsin juuttinarun. Ohjetta minulla ei ollut, suunnittelin työn edetessä.

Aloitin virkkaamalla kaksi pyörylää. Sitten mallasin niiden väliin kaistaleen, johon tuli kokokuvio.

Nämä kappaleet ompelin yhteen.

Tässä vaiheessa vielä suunnittelin tekeväni kassiin vetoketjullisen  vuorin ja ähelsinkin sen kanssa tuntikaupalla vain lopulta todetakseni työn turhaksi - ei toiminut. Kantohihnan virkkasin ehkä turhankin leveäksi ja joku voisi toivoa siitä pidempää? Saattaa olla, että ompelen olkapään kohdalle kangasputkilon, sillä juuttinaru voi tuntua liian karhealta paljaalla iholla.

Vielä tarvittiin kiinnityssysteemi: virkattu lenkki ja duffelinnappi.

Semmoinen pikkulaukku. Narukassi. Olkalaukku... Ei ehkä kaikista kätevin, mutta persoonallinen ja helppo valmistaa. Jos joku kaipaa ohjetta, voin sellaisenkin väsätä.

Pellavasydämen Mervi