Vauvalle piti tulla nuttu, mutta vähän iso....

Olin jo tehnyt samaisesta alpakkalangasta ihanat kämmekkäät ja moni osti juuri sitä lankaa ja teki juuri mallini mukaiset, täällä. Roosa ja harmaa lanka loppuivatkin heti alkuunsa ja jäljelle jäi muita värejä. Päätin siis tehdä keltaisesta jotain, mutta mitä se olisi? No, teenpä vauvan nutun.

Etsin ohjeen, joka suunnilleen vastasi tarkoitustani ja lankaa. Loin silmukat pienimmälle koolle, ihan vastasyntyneelle.

Kohoneule lähti väärin liikkeelle, joten päätinkin tehdä ihan oman version, tuollaisen ruudukon. Olen tällä pinnalla tehnyt jo useammankin neuleen. Täällä esimerkiksi

Tässä ohjeessa tehdään etu- ja takakappaleet yhtenä kappaleena ja hihojen liittämisen jälkeen tehdään yhtenäinen kaarroke. No, sitä kaarokettakaan en sitten osannut, joten sovelsin jälleen. Hyvin pian näin myös sen, ettei koko osunut sinne päinkään. Tästä tulisi hurjan paljon isompi. Sen se teettää, kun lanka on eri ja puikot eri kokoiset. Noh, tässä ei ollut mitään väliä, kun ei ole lasta, jolle tämän olisi pitänyt sopia. Ja lankaakin kului niin, ettei tätä väriä oikeastaan muille jäänytkään!!!

Nää kuvat on ihan kehnoja, kun keltainen väri muuttuu harmaaksi... Hihat tein raglaneiksi. Vain kainalosta piti pieni sauma ommella.

Putiikin eteisestä löytyi tällainen ihana tylliprinsessa, jolle tämä takki sopi kuin nenä päähän. Värinä tämä on kyllä ihan hyvin myös pojalle sopiva.

Tämä takki on nyt sitten myynnissä. Olisikohan koko suunnilleen noin 100 cm:lle lapselle?
Lanka on todella ihana100 % alpakka. Ainut huono puoli tässä neuleessa on pesu, lankavalmistaja suosittelee käsinpesua.

Pellavasydämen Mervi

Ompelijaoppi: leninki

Kuten kaikki muukin lähiopiskelu, myös meidän mittatilausompelu lähiopiskeluna on peruttu. Etänä yritämme, mutta aika hapuilevaa se on, kun ei voi mekkoja yhdessä sovittaa.

Olenkin jo esitellyt ensimmäisen leningin, jonka ompelin. Yksi käyntikerta Turussa meni ihan hukkaan, kun en osannut päättää, mitä sen jälkeen alkaisin tehdä. Yritin sitten opiskella toisten työtä seuraamalla, hah. Yhtenä iltana piirsimme yhdessä leningin peruskaavaa pienoiskoossa ja se oli yhtä tuskaa kuin kaikki muutkin peruskaavat.

Jo ennen opiskelua olen mekkoja tehnyt - ensimmäiset vuonna 1978 nuorena rouvana. Helppohan niitä silloin oli tehdä, ostit vaan kaavat koossa 38 ja malli kuin malli sopi päälle. Suoria trikoomekkoja olen aina ommellut. Esimerkiksi tämä ajalta, jolloin olin isoimmillani.

Oikeastaan en juurikaan mekkoja pidä. Juhlissa kyllä aina ja kesähelteillä. Mutta nyt niitä on koulutehtävinä tehtävä. Ainakin yksi itselle, toinen asiakkaalle ja kolmas näyttötyönä myös asiakkaalle. Sen yhden olen jo itselleni tehnyt, mutta ajattelin niitä nyt väsätä muutaman lisää. Olen nimittäin ihastunut kukkakankaisiin!

Kävin Turussa Eurokankaassa, sekä Wiklundin talossa että Myllyssä. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Ostin molemmilla kerroilla satasella kankaita, mikä on ihan hassua, kun omassa putiikissa myyn kankaita loppuunmyynnissä -50%. Mutta aina on kiva saada UUSIA KANKAITA.
Tässä niitä. Huomasin innostuvani sinisistä:

Mutta eksyi joukkoon vähän muutakin, tuo päällimmäinen on minulle tosi "outo" väri, lähes koralli.

 Nämä allaolevat ovat trikoota

Ja nämä ovat joustamattomia tai joustavat vain hiukan. Ehkä ensimmäisen kerran "urani aikana" olen tällä kertaa pessyt kankaat ennen ompelua, taitaa opiskelusta olla sekin hyöty. Ilokseni huomasin, etteivät nuo kankaiset menneet kovinkaan paljon ryttyyn, vaan pysyivät hienosti kuosissaan. Otin mitat ennen pesua, mutten ole vielä tarkistanut, menikö paljon kokoon. Mittaa kaikissa on kuitenkin riittävästi, olen ottanut mahdollisen kutistumisen huomioon ostaessani.

Kauan pähkäiltyäni päätin tehdä raglanhihaisen mekon. Yhdestä valmispuserosta otin mallin kuminauhalla rypytettyyn pääntiehen. Olin taas hiukan liian hätäinen! Löysin kirjasta "Joka tyypin kaavakirja" raglanhihaisen puseron ja mekon kaavan ja eikun töihin. Tai nyt kylläkin töihin ryhtyi henkilökohtainen avustajani Susanne, joka on ollut usein mukana Turussa koulussa. Hän ei ole koskaan ommellut, eikä kaavoja piirtänyt, mutta hienosti selvisi täysin itsenäisesti hommasta.

Mutta, mutta. Mulle kävi pieni kömmähdys, mikä onneksi saatiin korjattua. En nimittäin sitten hoksannut, että peruspuserossa EI OLE rypytystä kaula-aukossa eikun siis pääntiellä! Nooh, me sitten vähän sävellettiin, eli suurennettiin pääntietä, jolloin siihen saatiin vähän ryppyä, ei kylläkään tarpeeksi. Jotta rypytystä olisi ollut tarpeeksi, olisi peruskaavaa pitänyt KUOSITELLA, mihin oli ihan selvät ohjeet, jos olisi vaan lukenut..

 Mekko on nyt vielä kesken, kun lanka loppui koneesta. Esittelen sen siis myöhemmin.

Opin perjantaina paljon. Opin ottamaan ompelukoneen käyttöohjeen esille. Opin ompelemaan rullapäärmettä. Opettajana Susanne, koska hän sai selvän ompelukoneen säädöistä.

Ja tällaista oli tulos.

Tuon päärmeen opettelu oli niin ison työn takana, ettei siinä hötäkässä sitten tullut mieleen säätää piston pituutta. Ensi kerralla sitten tiheämpää. Ja ehkä valitsen leveämmän kuminauhan, johon mahtuu kaksi tikkiä vierekkäin. Ja ehkä joku kertoo, mitä tikkiä kannattaa käyttää, ettei tule tuommoista löysää. Nyt valitsin tavallisen tikin ja kun kerran venytin kuminauhan, niin sitten jälki on tuommoista.

Opettajan kanssa keskustelemme Whatsapp-viestein ja kyllä hän tämän hyväksyi. Hihat on siis raglanit ja hihan päärmeet ompelin kaksoisneulalla.

Tämähän ei kylläkään ole tehtävänannon mukainen. 

Oikeasti mekko olisi pitänyt tehdä peruskaavasta kuosittelemalla. Mutta minua laiskotti alkaa kaavan muuttelemiseen. Valitsin valmiskaavan, mitä en siis osannut käyttää, kuten edellä kerroin. Mutta jotain kuitenkin opin tästäkin keissistä. 

Lopputulos siis esitellään myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi

tuleva mittatilausompelija

Ompeluoppi: leninki - kaavan muokkaus ja ompelu

Kevään viimeisenä työnä ennen näyttöä valmistamme leningin tai mekon, miten sitten kukakin sitä nimittää. Tässä yhteydessä pitäisi harjoitella myös vuoritusta, mutta jos leninkiin ei tule vuoria, pitää tehdä erillinen toppi vuorilla. Minä valmistin lyhythihaisen kukkamekon ilman  vuoria.

Ensin teimme koululla olleista varastokaavoista "peruskaavan" omilla mitoillamme. Minulle koko 54 oli ihan sopiva, mutta sisäänotot (muotolaskokset) piti jättää pois. Vartaloni on siis.... hmm.. tasaisen paksu.

Tässä kaavassa rintamuotolaskos lähtee olkapäältä. Tein sovitusmekon tämän mukaisesti. Minulle se ei sopinut ensinkään. Korjailemallakaan ei oikein tahtonut löytyä hyvää mallia. Päätin siirtää muotolaskoksen kädentielle.

Muotolaskoksen siirtäminen:

Ensin leikkasin kaavasta irti olkapään muotolaskoksen

Sitten se suljetaan - maalarinteippi on tässä ihan kelpo väline.
Nyt leikataan uusi muotolaskos haluttuun kohtaan. Minä asetin sen kädentielle. Kun kaavan asettelee pöydälle tasaiseksi - Simsalapim!- uusi muotolaskos avautuu aivan itsestään.

 

Tämä malli on minulle - minun isolle rintamukselleni - ehdottomasti parempi. Vielä täytyy kokeilla saman muotolaskoksen siirtämistä kainalon alle, missä rintamuotolaskos yleensä sijaitseekin. Tiedän kokemuksesta, että sen sijoittelu ei ole yhtä helppoa kuin tämä yllä oleva.

Kun kaava oli korjattu, tein varsinaisen mekon valitsemastani kukkakankaasta. Pääntietä jouduin suurentamaan paljon, samoin muokkaamaan kädentietä avarammaksi ja olkalinjaa lyhyemmäksi. Olin kärsivällisempi kuin yleensä ja pyrin tekemään mallista mahdollisimman istuvan. Onnistuinkin kyllä hyvin.

Koska mekko on joustamattomasta kankaasta ja pintaa nuoleva, ompelin taakse pitkän vetoketjun. Jouduin uudelleen harjoittelemaan piilovetoketjun ompelemista, vaikka se jo aiemmin onkin opeteltu. Mutta nyt luulen sen oikeasti osaavani. Loppujen lopuksi totesin, että mekon pystyi pukemaan ylleen vetskarin ollessa kiinnikin, joten se oli tavallaan ihan turha. Mutta ei oppi ojaan kaada!

Pääntien huolittelin alavaralla ja tikkasin n. 1,5 cm päästä. 

Oikein tyhmät kuvat. Älä katso kyynärtaivettani - kävin labrassa luovuttamassa 13 pulloa verinäytettä, enkä sitten huomannut ottaa lappua pois. Hmh.

 
Semmoinen siitä tuli. Näin kuvaa katsoen voisi todeta, että ihan onnistunut: hihat istuu täydellisesti ja vartalon muodot on sopivasti esillä ja piilossa. Helman pituus lienee sääntöjen mukainen - päättyy ohuimpaan kohtaan - mutta minun koivilleni aavistuksen liian lyhyt.

Tosiasia on se, etten tule koskaan tätä mekkoa/leninkiä pitämään. Se on joustamaton ja aivan liian tiukka ISTUA. Menee siis myyntiin. Hyvin tehty mekko, rypistymätön kangas, koko 54 - kuka haluaa?

Pellavasydämen Mervi

Teatteripuvustus

Kaikista käsitöistä mieluisinta minulle taitaa olla teatteripuvustuksen valmistaminen. Olen tehnyt sitä jo monta vuotta Lentävä Lokki -nimiselle paikalliselle kesäteatteriryhmälle. Se on luovaa työtä, missä välillä joudun todella haastamaan itseni. Ompelutyönä taas teatterin puvut ovat vähiten haastavia sikäli, että kukaan ei katso vaatteen nurjalle puolelle! Saumojen ei tarvitse olla oppikirjan mukaisia, kunhan kestävät pesua ja kovaa käyttöä.

Tulevan kesän projekti on eläimellinen. George Orwellin Eläinten vallankumous. Ihan kaikkia eläinpukuja ei ole tarvinnut tehdä alusta alkaen. Ja niin.... enhän minä niitä TEE, vaan Arja, Pellavasydämen ompelija. Minä käyn harjoituksissa ja saan ohjeet ohjaaja Raija Nokkalalta ja tuon sitten terveiset ompelimoon.

Tässä esimaku tulevasta:

Nyt on jo kaikki suuret linjat luotu ja kaikilla puku - tästä eteenpäin hiotaan yksityiskohtia. Joku pyytää komiat epoletit ja majurin hihanauhat ja mehän googlataan ja tehdään!

Vaikka työ on suurpiirteistä, välillä joutuu kyllä käsinompeluunkin, mitä inhoan. 

Haasteista kerron yhden esimerkin. Vuohi halusi, että hänen päähineensä pysyy juuri leuan kohdalla, jotta hän voi "väpättää" partaansa, niinkuin oikeakin vuohi tekee. Hmmm.... mistä saisimme silikonia? Mietimme ja kyselimme kaupoista, eikä tarpeeksi tiukkaa tavaraa löytynyt, kunnes avustajani muisti: STAYUPIT!. Ja me sukkakaupoille. Vähän harmitti rikkoa hienon hienot juhlasukat, mutta niistäpä saatiin juurikin tarpeeksi pitävä leuka.

Välillä pitää tietysti sovittaa, miten hevosen pää pysyy päässä. Ei imartele minua.

Pellavasydämen Mervi