Näyttötyö - portfolio

Viimeksi postasin näyttötyönä tekemästäni hameesta. Se oli vain osa näyttöä, lisäksi piti tehdä kirjallisia sepustuksia. Puhuttiin portfolion tekemisestä. Minä en ole ikinä tehnyt portfoliota, eikä oikein ollut käsitystä koko asiastakaan. En halunnut kerätä aineistoa mihinkään muovitaskuihin, vaan "arvoiseensa" mappiin ja onneksi muistin tällaisen ITSE TEKEMÄNI ALBUMIN. Muutama vuosi sitten kävin kansalaisopiston kirjansidontakurssilla ja opettelin kirjojen sitomisen. Yhdellekään kirjalle ei ole löytynyt kuitenkaan tarvetta, mutta nyt se sopii tähän oikein hyvin. Käsityötä!

Tässä hameen tekemiseen liittyvät kirjalliset tuotokset:

Ensin piti hyväksyttää suunnitelmat ja sitten tehdä vielä lopulliset selostukset

Yleistä:

Materiaalit:

Tasokuvat, työjärjestys ja hinnoittelulaskelma-arvio:

Lopullinen hinnoittelulaskelma ja tuotetiedot:

Ja se vaikein - poikkarit eli POIKKILEIKKAUSKUVAT saumoista:
(Tämä kohta oli ainoa, mitä jouduin täydentämään, vuori oli jäänyt joistain kohti puuttumaan)

Itsearviointi:

 Kaavat:

Näiden lisäksi piti vielä tehdä vieraalla kielellä lyhyt selostus. Enpä laita sitä tähän...

Onko portfolio sinulle tuttu asia? 

Pellavasydämen Mervi

Ompeluoppi: näyttötyönä hame

Opiskelen mittatilausompelijaksi Suomen Yrittäjäopistossa Turun toimipisteellä. Ennen joulua meidän piti tehdä ja jättää näyttötyö. Se oli melko iso rutistus näin vanhalle ihmiselle, jonka opiskeluista on jo vuosikymmenet vierineet ja silloin oli opiskelutyylit hyvin erilaiset kuin nykyään. En ole ikinä tehnyt portfoliota. Nyt piti opetella sekin.

Tässä esittelen yhden osa-alueen tuosta näytöstä, jonka teemana oli KIERTOTALOUS eli kierrättäminen. Aiemmin olen näyttänyt kirjoittamani eseen osana tuota näyttöä. Täällä.
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/12/ompeluoppi-nayttotyo-raportti.html
Meidän piti valmistaa TUOTE kierrätysmateriaalista. Tuotteen piti olla jotain sellaista, mitä olimme syksyn mittaan harjoitelleet ompelemaan. Mikään liian yksinkertainen ei käynyt, esim. kangaskassi se ei saanut olla.

Pyörittelin mielessäni kahta ideaa vuorotellen ja onneksi valitsin lopulta sen yksinkertaisemman, joka silti tuntui välillä liian haastavalta. Tekeminen ei ollut haastavaa,  mutta materiaali tuotti vähän pulmia.

Olin kesällä ostanut vanhan käsityön, villakankaalle kirjaillun liinan. Väreiltään se ei ole ollenkaan minulle mieleinen, mutta ostin, kun arvostan hienoja vanhoja töitä, joihin on kulutettu paljon aikaa. Hölmöyksissäni laitoin tuon hienon työn talvella ikkunan viereen estämään kylmän viiman pääsyn sisälle. Siihen se sitten jäi kesäksi auringon poltteeseen. Tietysti siihen virttyi raita ja työ oli pilalla.

Löysin varastostani myös luonnonvalkoisen huovan, jota en enää käytä. Ja tällaisia virkattuja kukkanauhoja löytyi myös. Näistä päätin valmistaa hameen. Puolihameen, niin kuin minä olen aina tottunut sanomaan, mutta nyt olen oppinut, ettei kukaan käytä "puolikasta hametta".

Meillä on ollut myynnissä Dylonin pesukonevärejä, mutta nyt ne ovat jo muutaman vuoden vanhoja ja myydään puoleen hintaan, joten totesin, että käyvät hyvin kierrätysteemaan. Otin käsityöstä kaksi väriä, ruskean ja vihreän ja laitoin kaksi koneellista värjääntymään. Nuo kalalankaiset virkkuut tulivat sopivan tumman värisiksi, mutta huopa jäi kyllä enemmänkin pastelliväriseksi. Loppujen lopuksi käytin vain nuo vihreät.

 Ensimmäiseksi piti peittää auringon haalistama raita. Ompelin koneella kukkanauhan sen päälle.

Hameen yläosa tuli huopakankaasta ja alaosa kirjontatyöstä. Tein kyllä huolellista työtä, mutta silti jouduin purkamaan ehkäpä jokaisen sauman, kun aina tuli mieleen joku koulussa saamamme ohje:
- kaikki langat samaa väriä
- kaikki tikit yhtä pitkiä
- sisäpuolellakin saumat huolella tehty
Jouduin jopa harsimaan! Vetoketju oli kinkkinen saada noin paksuun kankaaseen kunnolla.

Kaikkein vaikeinta oli vyötärönauhan ompeleminen juurikin kankaan paksuuden vuoksi. Sitten kun olin sen saanut hyvin, muistin, että  vuori olisi pitänyt kiinnittää samalla. Ja ei kun purkamaan. Vuorin olin aiemmin irrottanut jostain muusta hameesta ja se sopi tähän mitään muuttamatta.

Löysin  varastoistani hienon luunapin, joka sopii käsityöleimaiseen hamoseeni mainiosti.

Missä sitten pitäisin näin erikoista vaatetta? Alunperin ajattelin sen työasuksi puotiini. Sinne se sopii - käsityöliikkeeseen. Hame on niin lämmin, että sillä kyllä tarkenee vaikka ulkoasuna.

 Paremmin hame kyllä istuu niin, että päällä on pitkä tunika ja näkyviin jää vaan kirjottu kangasosuus.

 Tästä työstä piti näyttöön tehdä myös kirjallisia sepustuksia, mutta niistä kirjoitan toisen postauksen.

Pellavasydämen Mervi

Isot sukat ja ihan pienet

Taas on valmistunut yhdet keskeneräisiksi jääneet villasukat. Näistä halusin tehdä niin isot kuin langasta tulee, mutta kävi kuitenkin niin, että sukasta tuli aivan suhteettoman mallinen. Ja oli se kyllä isokin, ainakin 47 kokoinen. Ensimmäisen kerran päätin purkaa valmiista sukista vähän matkaa pois. Ei näille mitään tilausta ollut, mutta ajattelin, ettei kukaan osta niin hassun näköistä sukkaa. Nyt ne ovat ehkä nelivitoset. Näissä kuvissa vielä lyhentämättä. Lyhennyksen jälkeen jalkaterän pituus on 29 cm.

Lanka on Regian Norway Color. Ei ohut eikä paksu, 6ö-säikeinen. Olet tästä neulonut monet sukat ja tykkään langasta kyllä

.

Nämä pienet sukat olin aloittanut asiakkaan tilauksesta, mutten ehtinyt tarpeeksi pian saada valmiiksi, kun tultiinkin aiemmin hakemaan. Valmistuivat sitten vasta joulun jälkeen...

Koska teen lähes aina valmiiksi kuvioiduista sukkalangoista (malliksi myytävistä langoista), niin en juuri koskaan tee omia raidoituksia. Tässä muistin ohjeen, että värinvaihtorivillä aina ensimmäinen kerros tehdäänkin koko ajan oikeita silmukoita - ei siis resoria. Näin tehden raidasta tulee sileä, kun ei siinä ole niitä nurjia silmukoita.

Tämän vauvasukan lankana on Katian Merino Baby, joka on 100%  villaa, eikä siis kestä varsinaisesti kävelyä. Mutta on taas sitten ihana laittaa vaikka paljaaseen pikkujalkaan.

Pellavasydämen Mervi

Upea kirjottu pöytäliina

Kirpputorilöytö, jonka olin unohtanut kaapin perukoille. Tyttäreni sen keksi etsiessään joulupöytään liinaa. Eihän tämä oikeastaan ole yhtään jouluinen, mutta silti sopi hienosti. Tämän katseleminen tuottaa iloa. Jo senkin takia, että joku on käyttänyt hurjasti aikaa pikkutarkkaan työhön. Kirjontatyöt saavat minut ehkä eniten kunnioittamaan tekjää.

Jotenkin hämmästelin tämän pöytäliinan materiaalivalintaa. Eikö voisi kuvitella, että tuo musta pohja olisi villakangasta? Se on kuitenkin vähän niinkuin ripsiä. Puuvillaa tai ehkä jopa sekoitekangasta.

Onneksi meillä on keittiön pöydän päällä lasi, jonka alle tämäkin liina laitettiin. Muuten siinä olisi jo yhtä ja toista suttua. Nyt vältyn pesemästä - ja ehkä pilaamasta - upeaa liinaa.

Oletko nähnyt, tai jopa tehnyt, jotain vastaavaa? Voisitko kuvitella kirjovasi tällaisen. Minä en. Kärsivällisyyteni ei missään tapauksessa riittäisi näin pikkutarkkaan ja suureen työhön. Siksi arvostan niin suuresti.

Pellavasydämen Mervi

Ihan sivuraiteille: kipulääkityksestä

Minä olen kipukroonikko. Varsinaista syytä kivuille on vaikea määrittää, mutta kehoni vaan särkee ja on kipeä ja kävely tuottaa tuskaa. Minulle on tehty n. 20 leikkausta ja alkuperäinen syy on synnynnäinen lonkkavika. Lonkkiin on laitettu yhteensä 8 keinoniveltä ja juuri nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Mutta ei ole ja sittemmin on selkään tullut hermovaurio ja polvet odottavat protetisointia jnejne... Olen käynyt kipuklinikalla ja osallistunut kroonikkojen kivunhallintaryhmään. Ryhmästä sain paljon uutta tietoa, joskin se tavallaan vei toivoa pois. Olinhan aina kuvitellut, että kunhan sopiva lääke löytyy, niin kivutkin katoavat. Tapaturman tai leikkauksen jälkeen näin usein onkin, mutta kun on kyse kroonistuneesta kivusta, jolle ei syyksi löydy esim. kudosvauriota, sen toimintamekanismi on hankalampi. Syy ei olekaan siellä rikkoontuneessa polvessa vaan jossain aivoissa, hermoreseptoreissa tms... Tässä esim. yksinkertainen selostus.

 

Kaikkea kipua ei ikinä pystytä lääkkeillä saamaan pois. Muistelen kuulleeni, että lääkärit pitävät hyvänä, jos 30 % kroonisesta kivusta saadaan hoidettua. Olen syönyt 20 vuotta vahvoja kipulääkkeitä, jotka koukuttavat ja aiheuttavat vieroitusoireita, jos lääkkeenotto jää välistä tai edes viivästyy. Kipuklinikalla aloitettiin tällaisen lääkkeen alasajo ja vuoden päästä olin jo aika hyvässä tilanteessa, pärjäsin hyvin pienellä annoksella. Nyt olen kyllästynyt siihenkin. Iltapäivällä alkaa viekkarit, jos en kellosta katso lääkkeenottoaikaa. En vaan enää halua elää niin.

Jo tässä vaiheessa - yli 40 vuotta sitten - 17-vuotiaana morsiamena olin joutunut särkylääkkeitä popsimaan ja kivuista kärsimään.

Kävin tällä viikolla lääkärissä ja kohdalleni osuikin ihastuttava naisihminen; taitava, ystävällinen, joustava ja perusteellinen. Lisäksi juuri farmakologia oli hänen mielialuettansa, joten lääkkeitteni uusinta oli mitä parhaissa käsissä. Sain, mitä pyysin.

Nyt - juuri tänään - on paha päivä, kun alan tiputtaa tuota opioidi-lääkettä pois. Vaihtoehdot ovat: joko hitaasti parin viikon jaksoissa, jolloin ikävää vointiä kestää kauemmin, mutta tulokset ovat pysyvämpiä tai nopeammin, mutta sitten ei ole varmaa pysyvyydestä. Minä kun olen on-off - ihminen, ajattelin sitten lähteä ripeästi liikkeelle. Kun on viikonloppu ja saan vaikka maata peiton alla koko ajan, yritän päästä myrkyistä eroon mahdollisimman paljon. Otan sitten hippusellisen, jos ihan mahdottomaksi alkaa käydä.

 


Huono puoli tässä on se, etten ole varma, miten kipujeni käy. Sain kyllä toisen lääkkeen - tulehduskipulääketyyppisen - tilalle. Nyt pitäisi löytää sellainen combo, että pystyn elämään ja toimimaan, Totuushan on se, että elämäni on niin avustettua, ettei minun ole pakko rehkiä yli voimieni - kiitos ihanien henkilökohtaisten avustajieni ja työntekijäni ja aviopuolisoni - mutta paikallaan pysyen kuntoni luonnollisesti huononee ja oravanpyörä on valmis. Kykenen aina vain vähempään. Kipujen kanssa ei ole kiva häärätä.

Kun tiedän edessä olevan jotain liikunnallisesti vaativaa, otan toki kunnon dropit. Näin, esimerkiksi, kun lähden Turkuun opiskeluilloiksi. Sellaiset päivät on mukavia, kun ei koko ajan satu. En vaan  voi aina olla niin vahvassa lääkityksessä. Sitä ei kestä myöskään lihavuusleikattu mahani, jonne ei saisi ollenkaan laittaa tulehduskipulääkkeitä, koska saattavat aiheuttaa verenvuotoa.

Mutta näillä mennään!

Viikonloppuna pitää kyllä tehdä kotitehtäviä. Saimme alkuviikosta valmiiksi trikoohousujen kaavat, ja ne pitäisi nyt testata leikkaamalla ja ompelemalla sovitusvaate.

Mervi

Sinivalkoisin sukin

Varmaan kesällä olen aloittanut nämä ohuet villasukat. Nyt uudenvuodenpäätöksessäni kun teen kaikkia keskeneräisiä valmiiksi, tulivat nämäkin eteen. Ja tein valmiiksi.

Moni käyttää tällaisia ohuita sukkia läpi vuoden ja jotkut eivät muita jalkaansa laitakaan.

Minun 40 kokoiseen jalkaani tämä sukka on hivenen pieni. Lankaa sukkapariin kului 46 grammaa, eli 100 ramman kerästä saisi kahdet.

Nämä molemmat sukat on neulottu Regian 4-säikeisestä raitalangasta. Nautic Color.  Se on fingering-paksuista, eli 100 grammaa = 420 metriä. Langassa on 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Se on konepesun kestävää. Meillä on tätä lankaa kuusi erilaista raidoitusta. Puikkosuositus on 2-3.

Mukavat sukat laittaa kenkiin. Pehmeämpääkin lankaa on saatavilla, tämä on hiukan karkeahko.

Pellavasydämen Mervi