Intohimona käsityöt

tiistai 31. joulukuuta 2019

Keskeneräisiä

Juuri kun olin saamaisillani valmiiksi keskeneräiset kutomukseni, löytyi toimiston pöydän alta iso laatikkoa täynnä keskeneräisiä villaneuleita. Oli sukkaa, huivia, huovutettavia töppösiä, vauvaneuleita ja pari puseroakin. Voi ei! Yksi sukka, jonka langasta ei ole mitään tietoa, eikä edes putiikin hyllystä löydy samanlaista. Pitänee siis purkaa tuo iso miesten sukka ja tehdä siitä pienen pojan sukat. Vai haluaisiko joku joulusukaksi... tai voishan siitä tehdä kepparin pään?

Mutta siis joulun vapaapäivinä sain valmiiksi monet villasukat. Aattona otin työn alle teemaan sopivat punaiset sukat. Lanka on Regian nelisäikeinen ja tuntui kyllä tosi ohuelta ja työläältä neuloa. Mutta kun ei ole kiirettä, niin eipä haittaa...

Tähän lankaan tarvitaan ohuet puikot ja nyt kokeilin testimielessä kahta erilaista. Valkoset on Prymin Erconomicsit, kolmikulmaiset, joustavat, muoviset, joiden pää on pisaranmallinen. Toiset puikot on KnitPron Symphoniet, mun lempparipuikot kaikista. En osaa sanoa, kumpi parempi olisi. Ensin työssä oli kuitenkin vanha bambupuikko, mutta sen heivasin heti alkumetreillä, sillä oli se niin nihkeä.





 Ja lopuksi vielä lankatiedot.





Onko tuttu lanka? Teetkö mielelläsi näin ohuesta langasta sukkia ja tykkäätkö käyttää ohuita villasukkia, jotka mahtuvat kenkiin?

Pellavasydämen Mervi

maanantai 30. joulukuuta 2019

Joulu 2019

Hyvin perinteinen joulu - niin kuin meillä aina. Minä teen joulukuun aikana joulusiivon. Tai siis avustaja siivoaa. Tytär tuli tekemään leipomukset ja laatikot ja niissä olikin kyllä kova homma kaheksi päiväksi. Pari kakkua ostettiin myyjäisistä. Mieheni valmisti ruuan aattoillaksi.

Aattona vasta meillä koristellaan kuusi ja muutenkin koti jouluiseksi. Kuunnellaan Turun joulurauhan julistus ja syödään riisipuuro sekemetelisopan kanssa. Illalla sitten varsinainen jouluateria.

Nyt oli jo toinen joulu, kun sovimme, ettemme lahjoja vaihda. Niin helpottavaa. Saan tarpeekseni lahjahössötystä putiikin puolella, kun yritän ratkoa epätoivoisten asiakkaiden lahjavalintoja. Toki se on iloistakin työtä, kun onnistuu saamaan helpotuksen huokauksen asiakkaan suusta ongelmien ratkettua!

Ensimmäiset ostamani jouluhyasintit olivat tuoksuttomia, mikä minulle tuoksujen ystävälle oli pettymys. Joku tiesi kertoa, että valkoinen hyasintti ei tuoksukaan - oletko sinä kuullut/todennut sen? Keksin näille kivan paikan seinältä. Istutin kaksi hyasinttia Jyskistä ostamiini ruukkuihin. Valkoinen tulilatva sai paikan isoäidiltä peritystä fasaani-kulhosta. Niin kaunis että!





Tämän  vuotinen joulukuusi oli pieni mutta tuuhea. Ja aito. Aika söpö Mirvan koristelun jälkeen!





Ostin myös joulukaktuksen, jossa oli erityisen kauniin väriset kukat. Mutta ne kukinnot tippuivat jo ennen joulua ja ilmeisesti nuo nuput eivät aukene ollenkaan. Muistin ostaneeni kesällä kirpparilta enkelikellon ja löytyihän se. Vieno kilkatus tuo mieleen lapsuuden joulut. Nyt on vaan löydettävä jostain sopivat kynttilät.





 Minulla on kynttilöihin ristiriitainen suhde. Tykkään kynttilöistä ja vaihdan niitä muuhun sisustukseen sopiviksi, mutta en oikein uskalla polttaa. Pelkään tulta ja kynttilöiden pitää olla tosi turvallisesti, että uskallan rentoutua niiden äärellä. Tuohon omppukynttilään raaskin vihdoinkin laittaa tulen - onhan se jo yli 20 vuotta sitten saatu silloisilta naapureilta joulumuistamiseksi!

Meillä nautitaan joulusta ja joulukoristeista vielä pitkään. Nuutinpäivänä aletaan riisua kuusta, mutta vasta aattonahan se sisälle tuotiinkin. Muuten, ei tuo kuusikaan tuoksu! Vai onko vika sittenkin mun nenässä?

Mites muut, vieläkö teillä on joulukoristeet vai onko jo koti siivottu odottamaan kevättä?

Mervi




















torstai 19. joulukuuta 2019

Lampunvarjostimen uusiminen

Jo kesällä minulle tuotiin vanha lampunvarjostin uusittavaksi. Siitä oli kankaat hapertuneet. Tästä kehkeytyi kaikkien aikojen pisin projekti. Välillä se hautautui muitten töitten alle.




Ensimmäiseksi otin kuvat vanhasta "raadosta", jotta osaan tehdä samanlaisen.





Jouduin tilaamaan tuollaista nauhaa ja senkin odottelussa meni oma aikansa.Seuraavaksi purin kaikki pois ja jäljelle jäi pelkkä rautainen kehikko. Se piti maalata, kun oli päässyt ruostumaan.

Kehikon ylä- ja alareunan päällystin puuvillanauhalla Se pitää kiertää tiukkaan, koska tulevat ompeleet kiinnitetään tähän.


Nyt aloitetaan kankaan kiinnitys. Ensin se jaetaan tasaisesti koko matkalle ja sitten kiinnitetään nuppineuloilla laskoksille. Kumma kyllä, niitä laskoksia on tosi vaikea saada täsmäämään.... Kiinnitin ensin ylärenkaan laskokset ja sitten vasta alas.






  
Sitten alkaa kankaan kiinnitys. Näin oli ompeleet vanhassa:


Minä tein ohuemmalla rullalangalla ja pienemmillä pistoilla ja sormustimen tilalla käytin pitkiä kynsiäni, mutta monta veripisaraa vuodatin ja nahka oli todella rikki. Lisäksi kangas piti pingottaa todella tiukkaan, jotta laskokset asettuivat kauniisti. Tässä vaiheessa lakkasivat peukku ja etusormi toimimasta, kun niissä meni hermo jotenkin puristuksiin...





Sitten vielä varjostimen päälliosa. Tässä kiinnitystavassa varjostimeen jätetään keskelle reikä. Kangas piti saada todella tiukkaan suppuun ja käytin siihen tällaista nailonlankaa, joka ei varmasti anna periksi:


 Aika epätoivoiselta tuo keskusta näytti, mutta piti vain luottaa siihen, että kyllä siitä nätti tulee - ja tulihan siitä!



Sen jälkeen olikin mukavin vaihe, kun kaikki tikit ja veripisarat peitettiin pitsin alle. Tässä vaiheessa piti olla tosi tarkkana, koska nyt ei enää saisi yhtään tahraa tulla.



Ja höh! Tämän parempaa lopputulos-kuvaa minulla ei olekaan. Harmi. Olisi pitänyt vielä nähdä miltä varjostin näyttää valoa vasten. Mutta se haettiin jo! Puoli vuotta asiakas kärsivällisesti odotti.

Tässä  välissä kun alkoi koulu ja tämä projekti hautautui toisten töitten alle. Ja kun tiesin tämän hankalaksi ja työlääksi hommaksi, niin sitä tuli siirrettyä ja siirrettyä ja... Käykö teille koskaan niin, että jotain hankalaa juttua siirtää ja siirtää, vaikka tietää, että deadline on paukkunut jo ajat sitten? Mulle käy. Joskus.

Ja sitten on niiiin hyvä ja helpottunut olo, kun on saanut homman tehtyä. Aikaa tämän työn TEKEMISEEN meni kyllä paljon. Ei riitä kymmenen tuntia, ei ehkä kaksikaan... Saattoi olla, että asiakas piti hintaa kalliina, kun pyysin 80 euroa. Mutta käsityö maksaa. Ja tosiasia on, että jos näillä tuntimäärillä olisi tehty jotain "miesten töitä" niin hinta olisi moninkertainen. Niinku vaikka autonkorjausta, tietokoneen korjausta tms. Eikö vain?

LISÄYS: Asiakkaan kommentti ja kuva:

Näin kirjoittaa asiakkaani:
Tässä tämä erinomaisella käsityötaidolla, pitkäjänteisyydellä ja suunnattomalla kärsivällisyydellä loppuunsaatettu projekti, muodonmuutos vanhasta, ränsistyneestä uudeksi, upeaksi varjostimeksi paikalleen asennettuna ja valaistuna lattiavalaisimena. KIITOS MERVILLE







Pellavasydämen Mervi








tiistai 17. joulukuuta 2019

Melkein polvisukat

Löysin keskeneräisen sukankutimen ja "kutasin" sen valmiiksi.



 Lankana mukava Regian 6-säikeinen sukkalanka. 




Lanka on siis kohtalaisen paksua 150 g = 375 metriä. 
Oletko muuten miettinyt, että mitä tuo tarkoittaa tuo Regian 10 vuoden takuu?




Näissä valmiiksi raidoitetuissa langoissa on aina se "ongelma" että täsmääkö raidat - jos siis haluaa niiden täsmäävän. Punnitsin ensimmäisen sukan ja totesin, että niin on hilkulla lanka riittämään kahteen sukkaan, ettei voi alkaa raitoja täsmätä. Ja loppujen lopuksi 150 grammasta jäi 16 gramman nyttyrä. Ja raidat menee miten sattuu, muttei mielestäni tässä sekasotkussa haittaakaan. Tähän sukkaan tein melkein istuvan pohkeen, vaikka yleensä teen tasapaksun.






Kantapäästä tuli ristiinvahvistettu. 



Haittaako sun mielestä tuo, ettei raidat ole samalla kohdalla?

Pellavasydämen Mervi