Sankta Lucia

Folkhälsan julkaisia ehdokkaat.

Niin ovat kyllä monet muutkin paikkakunnat julkaiseet ehdokkaansa, mutta Folkhälsanin Lucia on se "oikea" joka saa 13.12 laskeutua Helsingin Tuomiokirkon portaita kynttilät kruunussaan. Tosin nykyäänhän nuo ovat sähkökynttilöitä (tai ledejä) joten hieman se kyllä latistaa tunnelmaa. Joskin tietysti on turvallisempaa neitokaisen päänahalle. Steariini hiuksissa on suhteellisen inhottavaa. Puhun kokemuksesta.

Päätin tutustua ehdokkaisiin, en muuten tunne yhtäkään heistä, tai heidän vanhempiaan. Kymmenestä kaunottaresta viisi ovat blondeja, kaksi selvästi tummahiuksisia, taas kerran protestoin tätä, alkuperäinen pyhimys kun oletusarvoisesti oli tummahiuksinen, italialainen kun oli. Neljä ehdokkaista ovat kotoisin Pohjanmaalta, kaksi pääkaupunkiseudulta ja toiset kaksi Ahvenanmaalta. Turku ja Sipoo ovat myös saaneet omat ehokkaansa. Kaikilla vähintään olkapäille ylettyvät hiukset. No, ihan taatusti ovat hyviä ehdokkaita, jokainen.

Sitten jää nähtäväksi kuka saa kruunua kantaa. Äänestää, ja samalla osallistua keräykseen, voi 27.11.saakka.

Kuva: Folkhälsan

Lukuhaaste: Joulutarina

Piti sitten lukea toinenkin kirja jonka olen nähnyt elokuvana.

Marko Leinon Joulutarina romaani ja elokuva täydentävät toisiaan, niiden ei ymmärtääkseni ole ollut edes tarkoitus olla kopioita toisistaan. Joulutarina on hurmaava kirjanakin. Ei yhtään haitannut että olin nähnyt elokuvan (ja aion katsoa sen uudestaan), Leino osaa maalata silmieni eteen kauniin maiseman.

Aika otti siivet alleen ja vyörytti vuodenajan toisensa jälkeen kuin yhtenä kehämäisenä nauhana. Pohjoisen värikylläisiä syksyjä seurasivat puhtaanvalkeat, korkeanietoksiset talvet,
jotka virtasivat jo kohta kuin solisevat tunturipurot kohti paljasta, kovaa valoa hohtavaa kevättä.

Kirjassa on 24 lukua, tai voihan ne luukuiksikin tulkita, joten voi olla että tänä jouluna luenkin "lapsilleni" Joulutarinan. Tosin olen poissa kotoota ensimmäisen viikon joulukuussa, joten ehkä tämä idea siirtyy vuodella eteenpäin. Tai sitten saavat "lapsukaiseni", eli nuo aikuiset, tai ainakin täysi-ikäiset, naiset, lukea ihan itse. Jotenkin kuitenkin kaipaan yhteisiä lukuhetkiämme, joskin toteuttaminen nykyään on lähes mahdotonta, kun ratsastaja on muuttanut Turkuun. Mutta voimmehan me lukea videopuheluna, joskaan se ei ole ihan sama asia. Käperyminen sohvalle on paljon hauskempaa.

Joulutarina kertoo Nikolas Oula Pukin tarinan.

Nikolas menettää perheensä ja Korvajoen kylän asukkaat päättävät ottaa Nikolaksen, jokainen vuorollaan, luokseen asumaan. Kiitokseksi Nikolas veistää pieniä lahjoja perheen lapsille. Lahjat hän jättää jouluyönä perheen oven ulkopuolelle, ennen kuin muuttaa taas uuteen perheeseen asumaan. 

Kun kyläläisten taloudellinen tilanne muuttuu todella huonoksi, kenelläkään ei oikein olisi varaa ottaa Nikolasta hoitoonsa. Siispä hän päätyy erakkona asuvan Iisakkin luokse. Mökin alla, tunturiin louhittuna, on puusepänverstas. Siinä ihmemaassa Nikolas oppii uuden ammatin, Iisakin toimiessa opettajana ja lasten joululahjat muuttuvat aina vaan upeammiksi, Nikolas nimittäin jatkaa lahjojen jakamista jouluyönä, vaikka ei kylässä asukaan. ¨'

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Ainakin osa kasvoista näkyy

6. Rakkausromaani

Nikolaksen rakkaus kadonnutta Aada siskoaan kohtaan on varmaan ikuista. 

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

Koko perheen lukuromaani tämä on, mutta kai kaikki Joulupukkiin liittyvä on olevinaan lapsille tarkoitettua?

" Joulutarinan lukijan ei tarvitse olla fanaattinen jouluihminen,
eikä hänen tarvitse edes uskoa joulupukkiin.
Teos on omistettu kaikille niille,
jotka uskovat lähimmäisrakkauteen
ja pyyteettömyyteen kaikkina 365 päivänä vuodesssa."

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Kotimainen kirjailija

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

Ensimmäinen lajiaan, mutta taidan hankkia itselleni, jos jostakin löytyy

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

Joulutarina, löytyy dvd:nä kotoota

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

Iisakki oli kiertävä kauppias ja Nikolaksen "veli" Eemeli pitää kauppaa Korvajoen kylässä

36. Kirjassa ollaan yksin

Nikolas on useinkin yksin, vaikka ympärillä välillä onkin ihmisiä. 

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Pitäähän ne porot kouluttaa. Ja hevosiakin kirjassa on. 

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

Nikolaksesta Joulupukiksi

"Me olemme vähän tuumiskelleet kylän miesten kanssa", Mikko virnisti.
"Muidenkin lasten isät ovat salassa tehneet lahjoja omille -."

Marko Leino: Joulutarina

Gummerus 2007

286 sivua
Kirjastosta

Avataan luukkuja

Onkohan minulla ikäkriisi?

Huomasin tänään kaupassa ärsyyntyväni kun joulukalenterit olivat tulleet myyntiin. Joulukarkit ja -oluet ynnä muut jouluteemaiset eivät viime viikonloppuna ärsyttäneet, voihan sitä mämmiäkin syödä juhannuksena, jos Miedolta kysyy, mutta joulukalentereita ei nyt vaan voi avata ennen joulukuuta. Adventtikalenterin voi, sopivana vuonna, aloittaa jo marraskuun lopussa, mutta ei sekään kovin montaa päivää ennakkoon aukea. Miksi siis nuo pitää olla pari kuukautta ennakkoon tyrkyllä? Vai onko tarkoitus että avataan ensimmäinen satsi nyt, seuraava ensi kuussa ja superkalenteri sitten joulukuussa? Valikoima tosin on sen verran laaja, on Kinderiä, Muumia, Legoa, Playmobilia, meikkiä, karkkia, lankaa, teetä, kahvia... ja lemmikeille vielä oma valikoimansa, että voisihan sitä muutaman kalenterikierroksen tehdä. Vaikka sitten avata luukkuja vuoden jokaisena päivänä?

Onneksi omat lapseni ovat jo sen ikäisiä, ettei tarvitse kuunnella itkua kaupoissa, mutta sääliksi kävi sitä yhtä äitiä, joka varmaan 27 kertaa sanoi "ei". En osaa sanoa oliko syynä kulttuuri, aikainen ajankohta vaiko taloudellinen syy, mutta lapsella oli hyvin vaaikeaa hyväksyä päätös. Aika monta kertaa se kalenteri kuitenkin siirrettiin pois ostoskärrystä.

Pikkutyttönä muista jännittäneeni päivää kun "Ikkuna" paljastettiin. Samoihin aikoihin ilmestyivät kalenterit kauppoihin. Ja sitten saikin aika pian avata luukkuja. Joista paljastui uusi kuva joka päivä. Ne olivat upeita, kalenterit siis. Kaikkien aikojen hienoin kalenterini oli akuankka. Vatsan kohdalla luukut rivissä ja kun narusta veti, varovasti, ettei mennyt rikki, niin kädet ja jalat liikkuivat! Se vasta oli upeaa! eBaystä saisi näköjään ostettua...

Kun pääsin kotiin, minua odotti syntymäpäiväkortti. Kotiseurakuntani katsoi asiakseen onnitella tasaluvun johdosta. Ihan kivaa sinäänsä, mutta kun ei se syntymäpäiväkään ole vielä moneen hetkeen. Ymmärrän toki ettei kortteja voi lähettää päivittäin ja postinkin toiminta on nykyään hidasta, mutta jos nyt edes yrittäisivät osua suurinpiirtein oikeaan päivään. Vaikka edes kuukauden tarkkuudella? Kyseessä ei ollut kutsu kakkukahvia nauttimaan, niin vanha en ole, joten oikea kuukausi olisi aika kiva minusta.

Mutta olen siis vanha(naikainen). Minusta vaan on kivempaa nauttia joulusta sitten kun on joulun aika. Tietysti suunnittelen jos heinäkuussa, ja sesonkivalot otan esille ajoissa. Ja onhan noita joitakin koristeita esillä ympäri vuoden. Mutta joulun odotus alkaa adventtina. Ja synttärionnitteluja otetaan vastaan synttärin aikoihin. Elämä ei ole yhtä juhlaa 24/7, silloin juhla muuttuu arjeksi.

Kuva: Pinterest

Saimme siivet?

Vietämme perinteistä mökkiviikonloppua siskoni kanssa.

On aika pistää mökki talvikuntoon, joten lähdimme siskoni kanssa eilen ajamaan mökille. Äiti ja täti olivat jo lähteneet aiemmin matkaan. Tiesimme ettei äiti tykkää jos harrastamme hämärähommia eli ajamme pimeässä, joten karkasin matkaan töistä hieman etuajassa. poimin siskoni kyytiin ja sitten aloitimme perinteisen matkamme.

Auton cd-soittimeen tungettiin Jöbackin "Jag kommer hem till jul" ja kuuntelimme joululauluja koko kolmen tunnin matkan aikana. Kehä III kun ei koskaan "petä", pri kolari huolehti siitä että aikaa kului.

Perinteisesti pysähdyimme myös Veturin kohdalla ja kävimme ostoksilla. Siskoni väitti että hän tarvitsee energiajuomaa, joten suunnistimme ihan outoon valtakuntaan. Mutta outoa tai ei, jos purkissa ollaan jouluisissa tunnelmissa niin minä bongaan sen!

Vastoin tahtoaan siskoni joutui ostamaa Red Bullin winter edition purkin. Siinä on kuulema sokeria, normaalisti hän ei sokerituotteita harrasta. Kysyn vaan, miksi energiajuoman pitää olla sokeriton? En tajua. Makuna tässä tuotteessa, purkin mukaan, oli luumu ja kaneli. Kuulosti jouluiselta.

Siskoni mukaan makumaailma oli lähinnä purukumi, luumua tai kanelia ei kuulema tuotteesta löytynyt, ainakaan makuna.

Ei saanut kovinkaan positiivista palautetta tämä tuote, mutta siskoni pysyi hereillä koko matkan!

Lankakalenteri

Lokakuu lähestyy, se on jo hyvin selvää.

Facebook on täynnä "joulumainoksia", eilen minun piti ostaa lumiukkokoristeita, tänään tilata lankakalenteri.

Ihan kiva idea, tuo lankakalenteri, mutta jäin miettimään mitä teen 20 g. lankavyyhdillä. Jämälankamäärä, eli voisin jonkun raidan johonkin sukkaan tehdä. Tai virkata jonkun pienen koristeen.

Kaunishan tuo kalenteri on, mutta hintava minusta. Neljä erilaista vaihtoehtoa olisi tarjolla, katsoin että perusadventtikalenteri sisältää ihan peruslankoja 100 g vyydeissä (Novita, Jäbo jne) 4 kappaletta (hintaluokka kaupoissa n 6 e), yhden käsinvärjätyn vyyhdin (ok, en osaa arvioida hintaa) sekä 4 minivyyhtiä (20 g) tai perustarviketta. Hinta 75,90 e (oletan ettei sisällä postituskuluja).

Tässähän voisi ehdotella jollekin sukkahullulle kaverille "vaihtareita" ja tehdä itse. Ellen jo nyt hukkuisi lankoihin.

Ihan kiva idea kuitenkin, että alkaa olla muutakin kuin suklaakalentereita tarjolla.

Huomaan vaan, että kun olen jo lähes 30 vuotta itse tehnyt olut-, tee-, kahvi- ym kalentereita, en oikein ymmärrä näitä hintoja. Itse kun tekee saa halvemmalla. Ja mieluisan. Vaihtoehtojakin luukkujen alla yleensä enemmän itsetehdyssä kalentereissa, usein kuin noissa valmiissa on muutama tuote joita piilotetaan luukkujen alle.

Lisätietoa Misanja joulukalenterista löydät täältä

Kuva Misanja

Lukuhaaste: Dagboken

Joskus sitä vaan pettyy.

The Notebook-Rakkauden sivut on elokuva jonka katson joka kerta kun se sattuu telkkarista tulemaan. Ja joka kerta itsen, vaikka elokuva itsessään on ihan puhdasta hömppää.

Muutama viikko sitten istuin taas telkkarin ääressä ja päätin että nyt on kirja vaan luettava, koska alkuperäinen on aika kopiota parempi. Siispä tilasin kirjan kirjastoon ja suurin odotuksin tartuin siihen. Jouduin pettymään. Minä en tiedä miten kirjasta on tullut niin suuri menestys, elokuva on paljon parempi! Ehkä tämä sitten vaan johtuu siitä, että olen nähnyt elokuvan niin monta kertaa että ärsyynnyin kun kirja ei vastannut mielikuviani.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Kuva: Bokus

6. RakkausromaaniSitähän tämä todellakin on. Rakkausromaani suurella R:llä. Puoli vuosisataa kestänyt rakkaustarina joka aina vaan jatkuu, vaikka toinen osapuoli onkin jo unohtanut kaiken. 

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemminEn ole Sparksia lukenut aiemmin. 

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
Monta kertaa ja katson uudestaankin, jos sattuu tulemaan telkkarista

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
Walt Whitman esittää suhteellisen suurta roolia tarinassa, joten otteita hänen runoistaan on mukana.
Myös Kippling on päässyt mukaan.

36. Kirjassa ollaan yksin
Hyvinkin yksin, vaikka ihmisiä onkin ympärillä. Jos ei heitä tunnista tai jos se ainut tärkeä ei tunnista, silloin on aika yksin. 


Nicholas Sparrks: Dagboken (The Notebook)
Kääntäjä: Lena Torndahl
LB 2018
176 sivua
Kirjastosta

Tunnetko ehdokkaan?

Illat pimenevät joten valoa tarvitaan.

On taas se aika vuodesta, että Folkhälsan hakee ehdokkaita, kuka onkaan se nuori neito, vai pitääkö tänä päivänä jo hakea henkilöä, joka saa tuoda valoa yksinäisille ja vanhuksille? Ja toki muillekin.

Itse asiassa Folkhälsanin sivuilla puhutaan "hon" muodossa ja tytöistä, joten sukupuolineutraali tehtävä ei selvästikään ole kyseessä. Tosin, kyseinen syrakusalainen marttyyri nyt oli nainen, joten annetaan ehkä anteeksi tämä vaatimus? Miehillähän tietysti olisi, historian valossa, taitotietoa (ja jos ette usko tuohon sanaan, katsokaapa kielitohtorin sivua) siitä miten naista näytellään. Ainakin antiikin kreikkalaisilla. Tiedän tämän, koska olen lukenut Asterixini huolella ja käyttänyt tätä valtavaa osaamista sitten yo-kirjoituksissa, kun kemian kysymykset olivat outoja ja pomppasin historian kysymyksien kimppuun. Sääliksi käy partiolaistani, joka aloitti urakkansa perjantaina, hän kun ei saa vaihtaa lennosta ainetta jos kysymykset ovat outoja. Jotkut asiat olivat paremmin ennen. Kuten kysymykset. Ainakin minulle selitettiin että meedion taidoista olisi voinut olla apua englannin kuuntelutehtävässä. Mene ja tiedä. Ainakin piti toisen mielentila arvata. Jos oikein ymmärsin.

Yritin lohduttaa että yo-kokeisiin kuuluvat oudot jutut ja ne ovat ihan yhtä outoja kaikille, mutta silti ihmettelen, miten vuodesta toiseen on tällaisia outoja kysymyksiä. Testataanko kokelaiden stressinsietokykyä vai mikäköhän on ajatus outouksien taustalla? Luulisi että saisivat kokeet riittävän haastaviksi ilman outouksiakin.

Mutta takaisin syrakusaan. Lucian tarina on väkivaltainen, mutta niinhän pyhimystarinat tuppaavat olemaan. Legendan mukaan hänet teloitettiin 13.12.304, minkä takia valontuojan päivää juhlitaan tuolloin. Myös täällä meillä, vaikka emme muuten pyhimyksiä juurikaan juhlista, tietääkseni. Johannes Kastajan päivää toki juhlistetaan vauhdikkaasti, mutta koska juhannusta nykyään vietetään viikonloppuna, voinemme todeta että tämäkin pyhimys on unohdettu? Pyhää Stefanosta sentään vielä muistamme, viikonpäivästä riippumatta, 26.12. Stefanos on kuulema diakonien esikuva ja myös heidän suojelupyhimyksensä. Lucia taas  on mm. näkövammaisten, sairaiden lasten, katuvien prostituoitujen ja kutojien suojelupyhimys. On siinä pyhimyksellä kokoelma suojeltavia.

Folkhälsanin Lucia-keräyksellä kerätään vielä tänä vuonna rahaa ahdingossa oleville perheille.

Kuva: Folkhälsan