Kuusia

Joskus vaan on olevinaan liian kiire.

Nykyään on vaikka ja minkälaisia joulukuusen korvikkeita, ettei kiireisen tarvitse muistaa kastella puuta tai kantaa sitä puuta metsästä sisälle. Ehdotin opikelijalle, että olisi hankkinut hänelle "kuusiverhon valoilla". Hän ei kuitenkaan innostunut, viettää kuulema kuitenkin joulun muualla kuin asunnossaan.

Mutta entäpä jos ei ehdi edes sitä korviketta hankkimaan? Ei hätää, netti on pullollaan hyviä ideoita, tämä oli minusta aika hauska. Jos vaikka koristelisi keittiötikkaat?

Kuusihan nyt meille joka tapauksessa tulee, mutta olisihan aika hauskaa jos keittössäkin olisi oma kuusi. Tosin minulla ei ole tuollaisia tikkaita...

Kuva

Päivän tehtävä:

Kirjoita muistiin 3 asiaa joissa olet hyvä

Mikä on se kaunein väri?

On taas se aika vuodesta ettö joulukuusia myydään joka paikassa.

Järkytyin viime vuonna, kun Anttilassa oli myynnisää joulukuusi joka soi ja joka oli varustettu jonkinlaisella lumisade-efektillä. Kuusen alla oli väärinpäin käännetty sateenvarjo jonne keinolumi laskeutui. Ei ollut minun juttuni, alkuunkaan.

Taidan olla ihan mahdottoman vanhanaikainen, ainakin vanhempiani antiikkisempi, sillä minä haluan aidon, tuoksuvan joulukuusen sisälle. Ja kaupan päälle ne havut joita vielä juhannuksena saa poimia matosta! Vanhempanikin ovat siirtyneet tekokuuseen, kuten siksonikin, tunnustan että nekin ovat oikein kaunis, mutta liian täydellisiä ja tuoksu puuttuu. Isäni kyllä ehdotti että voi ostaa kuusenhajuista ilmanraikastinta minulle suihkuteltavaksi...niin kuin se nyt olisi millään tasolla sama asia!

Vieläkin muistan miten jännittävää oli kun isi toi tuon kylmän, tuoksuvan puun ensin parvekkeellemme ja siitä se sitten siirtyi sisälle. Kuuseen pistettiin oikeat steariinikynttilät ja sädetikkuja. Koristellessa piti katsoa etteivät pallot päätyneet liian lähelle liekkejä. Kun sain ensimmäisen koirani kuusi köytettiin kiinni patteriin. Seuraavana jouluna isi sitten osti sähkökynttilät kuuseemme. Eräs aikakausi päättyi siihen.

Minun lapseni eivät ole saaneet nauttia edes sädetikuista kuusessa. Paloturvallisuus ennen kaikkea. Mutta oli se jännittävää kun sain käyttää isän suurta tupakansytytintä ja sytyttää sädetikun. Isän valvovan silmän alla, luonnollisesti. Jotenkin minusta tuntuu ettei sädetikkuja nykyään saa sisätiloissa polttaa ollenkaan. Kaipa niistäkin irtoaa vaikka ja mitä haitallisia kaasuja.

Tämän vuoden järkytyksen aiheeni oli pinkki joulukuusi. Tai musta. Tai valkoinen. Tosin FB:ssa näin hauskan idean missä valkoisesta ja mustasta puusta oli tehty Star Wars hahmot. Miksipä ei, jollekin tosifanille.

Kuva Pinterest

Joten nyt on ihan pakko sitten kysyä teiltä, kysely tuossa sivupalkissa: Mikälainen kuusi?

Loppiaisesta

Loppiainen tuli ja meni.

Ja vastauksena kysymykseen joka kuitenkin esitetään siellä kotona: en tietenkään! Tuossa se tuoksuu vieressäni, vaikka muutama havunen on jo varissut. Nuutti on vasta matkalla! joten kuuseni saa olla ihan rauhassa vielä toistaiseksi.

Loppiainen onkin mielenkiintoin pyhä, Idän "viisaat" saapuivat vihdoin ja viimein Betlehemiin, vaatimattomasti parisen viikkoa myöhässä. Okei, navigaattoria ei ollut keksitty, mutta eipähän tarvinnut tehdä U-käännöstä, mikäli mahdollista. Epäilen että se tähti, metoriitti, mikä lie, kulki ihan suoraa reittiä eikä juurikaan kiemurrellut.

Nuo lahjat olivatkin sitten toinen mielenkiintoinen asia. Brion vauvanleluja joutuisi toki odottelemaan vielä parisentuhatta vuotta, mutta mirhamia ja suitsukkeita? Kullan kai nyt ymmärrän, vaikka se ei vauvaa ilahduta niin tuskinpa se Brion lelu sen enempää ilahduttaa nykyvauvaa. Äitejä sen sijaan jonkun verran. Mutta mitä ihmeen mirhamia ja suitsukkeita? Nykysuitsukkeesta tulee käryävät ja haisevat tikut mieleeni. Minusta ne eivät tuoksu vaan lemuavat. Hieman kuten huoneenraikastimetkin. Yritetään vielä hirveämmällä lemulla peittää se alkuperäinen haju. Olen kotona yrittänyt ymmärtää mieheni ihastusta erilaisiin "suitsukkeisiin". Lannoitettu kukkaketo ei mitenkään minusta ole sen parempi haju kuin se lannoite ilman sitä parfyymiä. Melkeinpä pahempi. Olen yrittänyt selvittää mitä nuo itämaan tietäjät toivat, tuskinpa sentään Glade pulloa. Suitsuke lienee ollut pihkasta valmistettua hajustetta jota käytettiin häissä ja juhlissa sekä lääkkeenä. Ellei tuo pariviikkoinen ollut sairaana lienee ollut aika turha lahja tallissa. Siellä oletusarvoisesti lemusi jonkinlainen lanta ihan luonnostaan.

Mirhamikin on pihkaa! Mirha-puun pihkaa. Mirha puita kasvoi arabian niemimaalla ja Etiopiassa kuulema. Mirhaa käytettiin suitsukkeissa (ympyrä siis sulkeutuu) sekä ruumiiden balsamoinnissa. Varsinainen lahja lapselle! Ja jos oikein huono tuuri oli niin herrat tietäjät olivat ostaneet tukkupakkauksen mirhamia ja markkinoivat lahjaansa kahtena eri tuotteena. Voi Mariaa, en kadehdi. Lemuavia lahjoja. Onneksi oli se kultakasakin mukana. Ainakin toivon että se oli kunnon läjä kultaa. Helpotti varmaan äidin elämää.

Nyt pitääkin katsoa onko kuusesta valunut suitsuketta! Tuoksu ainakin puhuisi sen puolesta.

Joulukuusia

Yhdessä tekeminen on hauskaa.

Tällä kertaa en tosin itse tehnyt mitään, "lapsityövoima" kun tahtoi hoitaa homman ihan itse. Olin jossakin nähnyt joulukuusia tehtynä jostakin valmiista "brownie" pakkausmassasta, mutta päätin että mokkaruudut kelpaavat yhtä hyvin.

Siispä teimme mokkaruutuja ikivanhan reseptini avulla. Samaa reseptiä olen käyttänyt kun itse olen ollut teini, hyvät reseptit on selvästikin tehty kestämään äidiltä tyttärelle!

Käytän muuten edelleen kahvikuppia mittana, en amerikkalaista cup mittaa.

Mokkaruudut joulukuusiksi

4 kananmunaa

4 kkp sokeria

300 g laktoositonta voita

2 kkp Eila maitojuomaa

6 kkp vehnäjauhoja

4 tl leivinajuhetta

2 rkl kaakaojauhetta

Sekoita kaikki aineet keskenään. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
Paista 200 asteessa n. 20 min- Anna pohjan jäähtyä hieman

Kuorrutus:

4 kkp tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
8 rkl vahvaa kahvia
8 tl sulatettua laktooistonta voita
4 tl vanilijasokeria

Sekoita raaka-aineet keskenään ja levitä kuorrute pohjan päälle. Anna jähmettyä.

Ja sitten päästin luovuuden valloilleen ja poistuin keittiöstä. Tytöillä oli veitsien lisäksi käytössään vihreää sokerikuorrutetta ja Smarties mini karkkeja. Ja kasa jouluisia polkka-makeistankoja.

Joulupuun voisi rakentaa

Ystäväni huolehtivat etten jää ilman jouluisia ideoita!

Naamakirjan puolelta tarjolle tuli tällainen hedelmäpuu. Aivan loistava idea meille ikuisesti laihduttaville, "karkkipuita" onkin nähty ihan tarpeeksi! Tosin, en usko että tämä on erityisen säilyvä, mutta aivan ihana tapa tarjoilla jouluna hedelmäsalaattia! Voisihan tuohon ehkä pistää juuston paloja myös. 

Töissä jostakin syystä assiosioitiin kissaan. Hieman ovat nyt asiat sekaisin, tämä on hedelmäpuu, mutta annetaan nyt heille anteeksi. 

Eikun joulupuuta rakentamaan! Ohjeet löytyvät alta. 

J niin kuin joulukuusi

Joulukuusi

Vaikka tämä onkin aika itsestään selvä valinta niin se oli vaan pakko laittaa tänne. Minä tarvitsen ihan ihka aidon kotimaisen joulukuusen olohuoneeseen. Siitä kuuluu varista havuja matoille ja sohvaan ja mieluiten vielä perunakattilaankin. Herra on tietysti ihan eri mieltä. Meillä olisi jopa olemassa tekokuusi. Ei aavistustakaan minne se on tungettu, tuskinpa ainakaan sinne minne ehdotin että sen voisi tunkea. Siinä tapauksessa meillä olisi tähden sijaan herra latvassa istumassa.

Mikään ei voita sitä tuoksua aaton aattona kun kylmä kuusi otetaan sisälle. Pakkasen ja havun ihana yhdistelmä ja seassa vielä hitunen pihkaa. Mikään Chanelin numeroista ei voita sitä. Eikä sitä mistään ilmanraikastuspurkistakaan saa. Ne haisevat. 

Joten: aito kuusi, havuineen kaikkineen. 

Joulupukki

kaksikin ääntä pukille, kuten kuusellenikin. Pukki tulee meille, joka joulu. Onneksi on vielä pari aitoa tähtisilmää joulupöydän ääressä, mutta kyllä noiden hieman isompien skeptikoiden silmät myös alkavat loistaa kun pukki tulee kylään. Ja hieman ennen joulua, jonakin pimeänä iltana, kynttilän valossa, odotan jääprinsessan tulevan ihan lähelle ja kysyvän hiljaa: Äiti? Tuleehan pukki meillä käymään? Se siitä "Kyllä minä tiedän toutuuden"-jutusta. Aattona, ainakin pienen hetken, olemme kaikki taas pieniä ja uskomme ihan oikeasti.

Julotta

Joulukirkko, aamulla kello 6. Tunnelma on ihan omaa luokkaansa. Aiemmin kävimme aina Tuomiokirkossa, mutta viime aikoina olemme hieman vaihdelleet kirkkoa. Yhtenä aamuna löysimme itsemme saaresta missä aikoinaan tapasimme. Nostalgiaa. Ja viime jouluna ehdottelin että valitsisimme kirkon saarnaajan mukaan, vielä en saanut herraa nousemaan ajoissa, mutta jospa vihkipappimme tänäkin jouluna on aikaisin hereillä, jospa nyt onnistuisi.

Juusto

Tämä annettiin vain ja ainoastaan siki että minun piti liittää se jouluun. Ei ole edes vaikeaa :) Piparkakut sinihomeejuustolla oli H:ssa ja juustotarjotin yöruokana joulupöydässä.

Joululaulut

CD levyjähän jo kommentoinkin tuossa C:n kohdalla, ne ovat tärkeä osa joulua. Jospa tänä jouluna ehtisimme rakkaan siskoni kanssa laulamaan niitä kauneimpia. 

 

Nuorennusta ja luopumista

Ei niitä vihreitä vaan kaupassa ole.

Päädyin sitten kaksiväriseen paavalinkukkaan, kun en osannut olla ilman uutta kukkastakaan. Samalla sitten päätin istuttaa uuteen multaan nuo entisetkin lehtikasat. Minulla ei ole aavistustakaan miten noita kuuluu nuorentaa, mutta kun useilla oli jo pitkähkö "runko" päätin ottaa sakset käyttöön. Katostaan nyt suostuvatko tekemään uudet juuret itselleen. Ainakin näyttävät juuri tällä hetkellä paljon terveimmältä. Minusta kun paavalinkukalla ei kuulu olla runkoa ja lehtitupsua latvassa. Männyssä tuo piirre toki on äärettömän kaunista ja jopa toivottavaa, paavalinkukassa ei. Joten Fiskarsit siis puhuivat.

Yksi joka ei oikein suostunut nuorentumaan oli kuusemme. Tänään oli sitten se surullinen päivä että lattialta löytyi havuja. Siihen päättyi joulu sisätiloissa, koska nuo hieman järeämmät Fiskarsit tulivat sisälle ja ilkeä mieheni napsi kuusen oksat poikki. Nyt tuo olohuoneen nurkka on todella tyhjän oloinen. Ja kirjahyllyn pölyt näkyvät aivan järjettömän hyvin. Pitää varmaan ryhtyä hommiin. Saanpahan samalla sitten siirrettyä viinilasit takaisin lasikaappiin, ne ovat olleet evakossa keittiönkaapissa kun kuusi esti pääsyn kaappiin. Ei ihme että rakastan tuota joulupuuta: en voi pyyhkiä pölyjä hyllyiltä enkä siivota kaappeja.



Koirille ensi jouluksi?

Minulla on vielä joulukuusi sisällä.

Ehkä sitä nyt ei ole niin vaikea uskoa, mutta yritin ihan oikeasti aloittaa koristeiden siivoamisen jo kun ilkeä Nuutti saapui. Ällöttävä tyyppi siis pörähti asuntoomme perjantaina ja vei tontut ja seimet mennessään. Olin jo hyökkäämässä joulupuun kimppuun kun mieheni pysäytti minut: anna lasten tehdä tuo. Jeps, toki, heti kun kotiutuvat treeneistä. Eivätpä kotiutuneet, lähtivät isänsä kanssa uimaan ja... no lopputulos on että kuusi koristaa olohuonettamme. En protestoi.

En muuten tiennyt että Nuutin päivänä juhlimme Knut pyhää, tanskan kuningas 1080-1086. Olkootkin tanskalaisten suojelupoyhimys, pahishan tuo äijä on! Tulla nyt ja pilata toisten joulu.

Päivän Hbl taas keksi minulle tekemistä. 7 koirille tarkoitettua kotitekoista herkkua. Suurin osa niistä todella outoja, esim kakku: Piti liottaa koirnruokaa, sekoittaa riisiin ja koristella koirannameilla. Miksi ihmeessä. Minun ideani (lainattu eri paikoista ja jatkokehitelty):

Koirien joulukakku:

1 äitien tekemä maksalaatikko, ilman rusinoita, 400 g
laktoositonta viiliä, purkillinen, kevyestä-kermaan, kaikki käy, maustamattomana kuitenkin
1 nakki
Juustoviipale
Porkkana
Herenitä
Maissia

Maksalaatikko lautaselle, kuorrutetaan kermaviilillä, keskelle nakki pystyyn, sen päähän viilto. Juustosta muotoillaan "liekki" joka pistetään viiltoon. Kakku koristellaa porkkanapaloilla, herenillä ja maissilla.

Tietysti voi vaihtehtoisesti käyttää valmista koirien purkkiruokaa. Varmaan on terveellisempää...ehkä.

Mutta se idea tuolta jonka ehkä joskus jopa toteutan. Pikakäännös:

Lihaisat luut

5 dl neljän viljan jauhoa
1/3 dl rypsiöljyä
1 dl jauhettua broilerin maksaa tai jauhelihaa. Miksi ihmeessä en voisi käyttää naudan maksaa. Tai poron? Ja mitä jauhelihaa, jos maksa kerran on määritelty? Sika-nautaa? Kevyttä? Kyllä taas on hankalaa kuulkaas elämäni.
1-2 dl vettä

Kaikki aineet sekoitetaan keskenään (saa kuulkaas ihan käyttää konetta tähän jos tahtoo). Taikina kaulitaan noin 1 cm paksuiseksi levyksi. Suosittelen jauhojen käyttöä tässä vaiheessa. Muotoile luita, tässä tulee muuten viimeistään tarpeeseen ihana piparkakkumuotti jonka sain ystävältä! Luun muotoinen. Sillä on muutamat sadat piparkakut jo tehty, mutta ei ensimmäistäkään koirankeksiä. Paistetaan 175 asteisessa uunissa n. 40 min. Annetaan kuivua avoimessa astiassa.

Kierrätystä

Vaikka kuvittelin taas ehtiväni tehdä vaikka ja mitä ennen joulua, huomasin että, taas kerran, aika loppui ihan hiukan kesken. Mutta ei hätää. Tänä vuonna en ole pitänyt joulublogia, eli kukaan ei tiedä mitä kaikkea olen suunnitellut. Nyt vaan viheltelen joululauluja ja totean: ehkäpä ensi vuodeksi saan esim ne tölkkien nipsuttimet käytettyä.

Vanhempieni kesänaapurit ja monet muutkin, minulle jopa tuntemattomat ihmiset, ovat keräneet talteen nipsuttimia. Siispä niistä on oikeasti tehtävä jotakin, mutta ensin pitää saada lisäaikaa jostakin. Pendolino kun ei sitä nykyään suo, kun en suostu siellä istumaan. Aikaa silloin tietysti olisi.

Monet ihmiset, lämmin kiitos heille siitä, ovat säästäneet minulle myös tee-pussejaan. Siis ei niitä muutamia kertoja kuumaan veteen dipattuja, sideharsomaisia pussukoita jotka sisältävät murusia, vaan niitä paperikääreitä. Muutamat heistä saavat nyt sitten pussinsa takaisin, olemme tyttöjen kanssa taitelleet paperia. Meillähän tämä t-pussi taide tehdään niin kuin se on alunperin tarkoitettu: pusseista. Nettisivuja selattuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että olemme t-pussitaide amatöörejä. Tosi aktivistit nimittäin käyttävät ainoastaan tietyn kuosisia pussukoita ja ellei sitä oikeaa mallia ole saatavilla niin netistä voi printata, pientä korvausta vastaan tietysti, oikean mallisia papereita. Henkilökohtaisesti katson että idea ehkä hieman kärsii tästä, mutta jokainen tyylillään.

Me siis käytimme joulukorttimateriaalina aitoja teepussin kääreitä:

Tällaisilla siis lähdettiin liikenteeseen. Näistä pusseista leikkasimme kymmenen neliötä. Suosittelen että teette valmiiksi pahvista mallin jonka avulla sitten leikataan näitä paperinpalasia. Ja meillä myös kätettiin samansväyisiä pusseja aina yhteen motiiviin, tosin kuka vaatii että on näin rajoittunut?

Lähdimme liikenteeseen 4 cm x 4 cm kokoisella mallilla, jokainen saa toki valita ihan itse minkä kokoista kohdetta lähtee rakentamaan. Ihan pienten lasten kanssa ehkä hieman suurempi lappunen on helpompi käsitellä. Ensin siis leikataan 10 kappaletta neliötä. Mieluiten suurinpiirtein samankokoista.

Tällaisia siis. Kuten näette olemme käyttäneet ihan koko pussin hyväksemme, tositaiteilijat tietysti leikkaavat vain ja ainoastaan samasta kohdasta sen palasensa. Ja luonnollisesti tuosta kauneimmasta kuvakohdasta. Tuolla 4 cm mallilla saa yhdestä pussista 2-3 neliötä, riippuen hieman käärepaperin koosta ja neliöiden asettelusta. 4 pussilla saatte siis tehtyä meidän esimerkki juttumme. Malttakaa nyt mielenne ja odottakaa kiltisti, kyllä se paljastuu tekstin loppupuolella mitä me teemme.

Ja sitten paperia viikkaamaan! Ensin teemme kolmioita, molempiin suuntiin. Pythagoran lausetta ei tarvita tässä kohtaa, vaikka tämä kyllä muuten ehkä vie ajatukset kouluun. Tehkää kunnon taitoskohdat että näette "viivat" jotka syntyvät

Ja seuraava Mensan testi: Miten teet neliöstä suorakulmion? Eli palataan siitä kolmiosta taas neliöön ja viikataan paperi "poikittain". Kas näin: 

Ja taas avataan ja taitellaan molempiin suuntiin tuo paperi. Näettekin miten tuo kolmioviikkauksesta tullut paperitaitekin näkyy tuossa. Ja kyllä, tarkkasilmäsiet huomaavat, minä olen vasta tehnyt taitokset yksi ja kaksi, enkä samassa järjestyksessä kun käskin teidän tehdä. Hyi minua! Oikeasti ei kuitenkaan ole väliä missä järjestyksessä tuota paperia taittelee, kunhan nuo apuviivat tulee tehtyä, se nimittäin helpottaa seuraavaa vaihetta.

Siirrymme avaruusgeometrian puolelle. Sitä nyt vielä jotenkin pystyi koulussa hahmottamaan, joten tästä vielä pystymme jatkamaan. Opettajani oli muuten oikeassa, tulen vielä joskus tarvitsemaan noita oppeja elämässäni. Kehtasin nimittäin kyseenalaistaa todennäköisyysopin tunnilla aiheen tarpeellisuutta. Ainakin avaruusgeometriaa olen tarvinnut: tyttäreni lukee sitä vuorostaan koulussa. Jeps, onhan se kiva että minäkin hämärästi ymmärrän mistä puhutaan. Kiitos Ulla-Britalle siitä.

Siispä taittelemme nyt neliöstämme jonkinlaisen pyramidin jonka sivut tungemme sisälle, eli meillä on taas kolmio. En oikeasti oiken tiedä miten sanoin kuvailisin tätä vaihetta, siispä näytän kuvan. Se tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tämä on minusta se suurin näperrysvaihe, tästä eteenpäin tämä on lastenleikkiä. Tai oikeastaan aikuisille sopivaa, ainakin meillä tuon täyskymppi teki neljä tällaista samassa ajassa kun minä nypläsin yhden kanssa. Tässä lajissa, kun niin monessa muussakin: harjoitus tekee mestarin. Kun näitä on muutaman tehnyt voikin jatkaa telkkarin katselua ja näperrellä siinä sivussa. Esimerkiksi Greyn anatomia on aivan loistavaa joulukorttiteko viihdettä!

Seuraava vaihe onkin sitten ihan lastenleikkiä. Alareunasta taitetaan päät ylös, niin että keskelle pyramidia muodostuu pienen pieni neliö. Kuten huomaatte, pyöritellään noita samoja muotoja ees ja taas. Taas kerran: kuva auttaa:

Ja sitten taas toistelette tätä samaista liikettä 10 kertaa. Eli kunnes teillä on 10 pientä pyramidia joita koristaa neliö. Kuten tarkkakatseiset ovat huomanneet: meillä tehtiin monta erilaista origami koristetta. Ensimmäisen kuvan pusseista ei löydy neliöiksi päätyneitä punaisia papereita, eikä matemaattset muodot ole punaisia vaan rusehtavia. Älkää stressaantuko, vaihdamme taas väriä, näytössänne ei ole vikaa, eikä optikollekkaan tarvitse varata aikaa ennen joulua, ainakaan tämän takia.

Nyt alkaa se hauska vaihe: kokoaminen! Paperiliimaa kannattaa kaivaa esille tässä vaiheessa. Periaatteessa tämä rakentuu ilman liimaakin, mutta paremmin taideteos pysyy kasassa jos reunoille näyttää hieman liimatuubia. Toki voi käyttää ihan mitä liimaa vaan, minusta vaan tuo paperiliimapuikko on näppärä. Tanskassa, missä tytöt tekivät kesällä ensimmäisiä t-pussikortteja, oli kolmion muotoista paperiliimaa puikossa. Se vasta olikin halppoa käyttää. En vaan ole löytänyt sellaista, joten toistaiseksi tyydyn näihin pyöreisiin malleihin.

Ja sitten ryhdytään tositoimiin. Tämä vaihe ehkä tuntuu hankalalata, mutta on se kaikkein helpoin.

Minä aloitan aina ylhäältä, en tiedä miksi, se vaan tuntui helpolta niin. Eli otetaan kaksi meidän palapelin palasta ja työnetään ne neliön "sakarat" toisen neliön alareunaan muodostuvaan "taskuun".

Ja tässä vaiheessa tekstiä tajuan etten ottanut kuvaa tästä vaiheesta vaan kuvasin pikkuneidin työskentelyä ja hän aloitti alhaalta...

Mutta siis idea on ylhäältä alaspäin tällainen. Jokainen ^ kuvaa yhtä meidän palasta

^

^

^^

^^

^^^

^

Nyt jo huomaatte mitä teemme: Joulupuu on rakennettu!

Eli ne sakarat työnnetään kahden ensimmäisen palan kohdalla sinne taskuun. Seuraavaan "riviin" tulee 2 palaa rinnakkain, niin että neliön takareuna menee siihen kolmion alareunan muodostamaan taskuun ja sakaramme jää "päälle". Taidanpa pikaisesti tehdä vielä yhden ja näyttää mitä tarkoitan. Taas väri vaihtuu! Jatkakaa te kaikin mokomin vaan lukemista, tässä ei menee montaa sekuntia.

Asetin kynänkärjen osoittamaan tuota alemman palasen yläreunaa ja taitoin ylemmän kappaleen reunoja hieman ylös. Näette miten palaset tulevat lomittain tuonne.

Ja sitten se seuraava kierros, eli kaksi palasta kiinnitetään siihen yläpuolelle jäävään yhteen, tai siinähän on kaksi palasta jonossa, seuraavat tulevat rinnakkain.

Ja nyt lyijy, olen muuten kirjoittanut sanan lyijykynä väärin kokeessa, hemmetti miten jotkut asiat jäävät painamaan mieltä. Eniten harmitti se, että kolmannella luokalla kun aloitimme sen "Tämä on pallo"-kirjan, opettajamme puhui ihan onnetonta suomenkieltä. Ja sitten saan kokeesta jonkun typerän miinus arvosanan jonkun älyttömän lyijyn takia. Äitini onneksi opetti miten se sana kirjoitetaan: kolme y:tä riviin ja keskimmäiseen pisteet päälle. Nyt osaan! Tosin en käytä lyijykyniä kuin tällaisiin tärkeisiin opetustehtäviin. Minä käytän kuivamustekyniä. Paljon helpomi kirjoittaa! Ja se lause jäi kesken: eli lyijy osoittaa sen alemman yksinäisen palasen alareunaa ja miten alle tulevan palasen "alempi reuna" työnnetään sinne ylläolevaan taskuun. Taas nuo reunat on väännetty pystyyn että näette mitä tarkoitan. Oikeassa elämässä niitä ei tarvitse käännellä, palasen liukuvat ihan kiltisti paikoilleen.
Seuraavat kaksi palaa kiinnitetään samalla periaatteella kun ne ylimmät palat. Eli neliön sakarat yläpuolella olevan neliön "alle". Ja sitten tuleekin kolme palaa rinnakkain. Neliön "alapuoli" yllä olevan kolmion "taskuun". Viimeiseksi keskelle vielä yksi pala (sakarat sinne neliön alle) jalaksi. Ja teillä on tämän näköinen lopputulos:

Väri luonnollisesti riippuu siitä mitä teetä juotte kotona. Nämä kuuset voisi vielä koristella, mutta koska Itella ihan oikeasti tahtoi kortit vielä "tänään" hellään hoitoonsa, niin saavat vastaanottajat itse koristella kuusensa oman maun mukaan. Ja nyt huomaatte etten julkaise näitä reaaliajassa. Kello on järjettömän vähän, eli minun olisi pitänyt nukkua jo muutaman tunnin ajan, joten nyt kömmin oikeasti alakertaan että jaksan huomenna ajaa. Hyvää yötä! Katsotaan huomenna minkä laulun saatte tänne. Se ei ole joulupuu, sen lupaan.

Huomasimme muuten että näitä on todella hauska väsätä. Ja koska kortit piti jo postittaa niin piti keksiä muuta käyttöä kuusille:

Ja sitten vielä se joululaulu. Joulumaan sanat tulevat taas karaokemaisesti tuossa videossa.
Sanat ovat Juha Vainion, säveltäjä on Katri-Helena. En kuitenkaan valinnut tällä kertaa häntä laulajaksi

Kuusen tuoksua

Joulukuusemme on saapunut!

Kaksi pikkutonttua kävivät toimittamassa, isänsä kanssa, tuon ihanan, vihreän puun joka kohtapuolin pääsee koristamaan olohuonettamme. Ja levittämään sitä huumaavaa, hurmaavaa tuoksuansa.

Nykyään tuota ei tarvitse köyttää kiinni verhotankoon, lapset ovat jo sen verran isoja. Pikkuisemme aikoinaan kaatoi kuusen ja istui sitten majassaan piilossa, ympärillään tuhansia lasisirpaleita kun pallot olivat osuneet parkettiin. Kummallista kyllä, neitiin ei tullut haavan haavaa, oksat suojasivat rungon painolta ja lasisateelta.

Saa nähdä koska otamme kuusen sisälle, tänä vuonna tuo aatto osuu ikävästi viikonlopuksi. Perjantai iltana viimeistään, joka tapauksessa. Tuskin maltan odottaa. Jos minä saisin päättää se olisi jo sisällä, herra on hieman rajoittuneempi. Tuo kaunis puumme on nyt pihalla odottamassa.

Joku kysyi miten kestän noita havuja. Mitä kestämistä niissä on? Jos perheessä on neljä shelttiä niin kaiken maailaman pikkuroskaa löytyy jatkuvasti sisältä, vaikka kuinka niitä tassuja putsaisi. Siinä ei yksi kuusi juurikaan lisää työmäärää. Ja se tuoksu kyllä korvaa mahdolliset havuhaitat.

Sain ystävältä tänään joulupiparin, kauniisti cellofaaniin pakattuna. Pitkän työpäivän jälkeen tällainen lahja piristää kummallisesti. Kiitos <3

Tunnelmaa hakemassa

Ystäväni vei minut tuulettumaan, olin helposti ylipuhuttavissa kun mainittiin se maaginen sana: joulumarkkinat.

 

Kuva täältä

Lähdimme syysmyrskyjä uhmmaten Tallinnaan katsomaan miten paikallinen joulutori avataan. Kyllä tuollainen joulutori vaan on ihana! Onhan noita toki pääkaupungissammekin, mutta Espalla tuppaa olemaan ahdasta ja hankala liikkua. Jostakin syystä Tallinnassa oli tilaa ja avaraa, vaikka ihmisiä sateesta huolimatta oli reippaasti liikkeellä. Ja tunnelmaakin oli saatu valoilla ja havuilla aikaiseksi. Eikä se ihana glögin tuoksu joka tulvi jokaisesti joulumajasta ollut pahitteeksi. Maistelimme glögiä sateessa ja oikeasti tuli ihan jouluinen olo. Kokeilin myös paikallista mustikka-viinimarjaglögiä. Se oli ihan hyvää lämpimänä juomana, romminsa kera, mutta en nyt tiedä oliko se erityisen glögistä noin muuten. En siis vieläkään ole löytänyt Tuike korviketta. Jatkan etsiskelyä, pahempiakin hommia olen elämäni aikana tehnyt. Tällainen glögien koemaistaminen on ihan hauskaa.



Nuo vanhan kaupungin myyntikoijut olivat söpöjä. Alareunassa, eli lähes maan tasalla oli lumihiutaleen muotoisia "reikiä" joista tulvi valoa pimeeseen iltaan. Ja mökeissä myytiin sitten kaiken näköistä tarpeellista käsityötä. Ja yhdessä oli sitten vielä paratiisi tarjolla: kaikkea mitä joulukuuseensa voi toivoa. Oli enkeleitä, palloja, hiutaleita, jääpuikkoja... Palloissa oli hauska eläinteema. Kettuja, oravia, kaneja rusehtavan harmaalla pohjalla. Melkein ajattelin koristaa kuuseni uusiksi tänä vuonna, mutta kuusen koristelu kuuluu lapsille, joten katsotaan sitten kun saan kuusen omaan hallintaani mihin päädyn. Siihen asti se koristellaan juuri niin kuin lapseni tahtovat. Paitsi yhden asian minä määrään. kelloni tulee kuuseen niin että näen sen kun istun sohvalla.

Torilla oli myös pari poroa aitauksessaan. Ne nyt eivät näyttäneet siltä että olivat kovin jouluisessa tunnelmassa, makasivat oljillaan ja näyttivät kyllästyneiltä. Eivätkä ne häkkiin pistetyt kanitkaan kovin terhakkaana olleet, ehkäpä häkissä kököttäminen ei ole eläinten mielestä ihan hupaisaa? Varsinkaan sateisella torilla tuhanisen ihmisten tuijottaessa.

Häkeistä puheen ollen: Joulun henki kökötti yhdessä häkissä. Olen kiltisti etusormellani sivellyt sen rintaa 3 kertaa, nyt ensi vuosi menee loistavasti! Ei ihme että joulu on ollut minulta hieman kateissa, sehän on ollut tungettuna häkkiin Tallinnassa. Onneksi löysin sen!



Tämä joulun henki on nimeltään Menhard, kuulema, ja se on syntynyt ja kasvanut maan eteläosissa. Tämä olento puhui puitten ja lintujen kieltä, ainakin tarinan mukaan. Kovin avuliaskin tämä tyyppi oli, ihmiset saivat apua niin henkiseen kuin fyysisiin vammoihinsa. Luonnonlääketiedettä harrasti jakelemalla lehtiä ja yrttejä eri vaivoihin. Vuonna 1995 tämä ötökkä päätti jäädä maan päälle joulun henkenä jakamaan ihmisille onnea ja terveyttä. Ja kuinkas sitten kävikään? Tungettiin häkkiin! Ei ihan reilua.



Kauppakeskuksissakin oli jo joulu selvästi esillä, olihan tuo ensimmäinen adventtisunnuntaikin viime viikonloppuna. Joululaulutkin soivat, eivätkä ne yhtään ärsyttäneet, kuten totesin, nyt saa se virallinen joulunodotus jo alkaakin.



Varpunen ja siemenet

Kodissani leijuu vielä hurmaava piparkakkujen tuoksu. Saisihan tuota hajua varmaan purkissakin suuresta maailmasta, mutta se olisi vähän sama kuin korvaisi joulukuusen muovisella lelulla ja suihkuittaisi havunhajuista ilmanraikastajaa ympäriinsä: halpa kopio. Tosin tuossa tapauksessa se ei edes olisi kovin halpaa. Nuo keinokuuset kun maksavat ihan kivasti. Sitäpaitsi minulla on tekokuusi. Anoppilassa sellainen oli ja se on (tietääkseni) siirtynyt meidän varastoon. Tai sitten ei. En ole koskaan tutkinut löytyisikö sitä, en kaipaa sellaista. Haluan oikean kuusen ja tahdon löytää niitä neulasia vielä juhannuksena asunnostani. Sen jälkeen saan taas aloittaa seuraavan joulun suunnittelun ihan luvan kanssa (työkaverit vaativat että odotan juhannukseen ennenkuin laulan joululauluja). Tällä yksinkertaisella taktiikalla joulu on jokaisena päivänä läsnä. Joulukuusi pyyntöni pistin sisälle tänään. Tai siis kysyin saanko kuusen jouluksi. Ellen, niin ostan Rainbows tytöiltä kuuseni. Espoon taitoluisteluklubin tytöt siis myyvät kuusia tänäkin vuonna. Ovat kuulema todella laadukkaita. Hieman pelkään että eivät ehdi tiputtelemaan neulojaan ennen Nuuttia ja sitten olisin ilman neulasiani. Hui! Mutta jos olet kuusipuuta vaille, ota yhteyttä.

Olen jo muutamana vuonna miettinyt pitäisikö myös pihalle pistää kuusi. Suolattuna. Muistan nähneeni tällaisen ihmeen kymppiuutisten loppukevennyksenä joskus. Oli tosi näppärää...ja luultavasti aika sotkuista. Kuvittelen siis tässä vaiheessa marraskuuta että minulla olisi ylimääräistä aikaa muutama tunti ja lähtisin liisteröimään kuusta. Mutta siis idea oli että kuusen oksille levitettiin tapettiliisteriä sopiva määrä ja sitten aletaan päälle kaataa hienoa suolaa. Siinä taisi mennä keposasti omat ja koko naapurustonkin suolat. Mutta suolankulutustahan tulisi vähentää, tuo olisi ainakin elimistöstä pois. Tosin kulutustahan se ei vähennä, päinvastoin nostaa sitä aika reippaasti meidän perheessä.

Tai sitten voisi "koristella" ulkokuusen Strömsön tapaan: ihra-siemenseosta vaan oksille. YÖK! Tosin, se on varmaan linnuille luonnollisempi tapa "löytää" ruokaa kuin nuo ruokinta-automaatit. En kyllä harrasta juuri niitäkään, noita talipalloja jonkinverran. Talipallot voisin tietenkin korvata ja tehdä tuollaisia piparkakkumuottiin valettuja ihrakasoja. Jos siis kestäisin sulanneen ihran hajua. Saakohan edes ihraa mistään? Muualta kuin omista rasvavarastoistaan, eikä ne sieltäkään ihan tuskattomasti lähde. Harmi sinäänsä, olisin voinut lahjoittaa omat ihrani pikkulinnuille. Ainahan voisin seistä pihalla sulattamassa ihraa grillillä. Ja taas kuvittelen että sitä aikaa on rajattomasti tarjolla. Jos nyt joku kuitenkin tahtoo kokeilla menevätkö asiat niin kuin Strömsössä niin. Käännösapua tarjolla tarvittaessa. En muuten yleensä katso Strömsötä, mutta aina kun katson niin iskee joku järejtön ajatus päähäni. Kuten ihran sulattaminen.

Ja jos joku miettii miksi en ruoki pikkulintuja: olen liian laiska sitoutumaan koko talvikaudeksi, tosin viime vuonna oli talipalloja tarjolla koko lumikauden. Ruokintapöytää tms en halua, en todellakaan tahdo rottia pihaani ja luulisin että kaupungin järjestyssäännöt kieltävät pikkulintujen ruokkimisen. Ellei sitten halua pitää ruokintapaikkaa puhtaana. Ja nuo "julkiset ruokapaikat" ovat aikamoinen tartuntariski linnuille. Piti muuten googlata Espoon kaupungin kanta: ei suositeltavaa. Juuri edellä mainituista syistä.Mutta ei siis kiellettyäkään.

Mutta piparintuoksusta siis piti oikeastaan puhua. Hieman taas eksyin raiteilta, mutta ajatus sentään liikkuu koko ajan. Tosin kuin Pendoliino joka kuitenkin pääsääntöisesti pysyy raiteillaan. Selailin tänään Oriflamen uusinta luetteloa ja siellä oli lapsille (!) tarkoitettua piparisaippuaa. Entä minä sitten? Sitä sai käyttää kun oli leiponut piparkakkuja. Minäkin tahdon piparisaippualla pestä käteni! Ikäsyrjintää, ihan selvästi! Muuten luettelo oli hyvin jouluisa jo, etukannessa toivotettiin Merry Christmas!

Tuosta piparkakkutaikinastamme vielä sen verran että piparkakuista tulee pehmeitä. Ei siis sellaisia että isoäidin tekohampaat murenevat suuhun ennenkuin piparkakku antaa periksi, vaan sellaisia "älä kuljeta kummitädin piparkakkua tasaisella alustalla ja saat antaa kummitädille hieman taipuneen piparkakun". Onneksi tuo suostui suoristumaan kun pistin sen töissä pöydän päälle lepäilemään.

Päivän jouluinen uutinen oli kuitenkin se että jouluverstaan ovet avataan lähiaikoina. Kummitädeille suunnitellaan joka vuosi toinen toistaan upeampia lahjoja, loppuvuodesta seison kuitenkin sen pienen stressimomentin kanssa: mikä onnistuisi ilman liiallista äidin sekaantumista asiaan. Äidillä kun kuitenkin on kiire...Ja taas kerran kävi niin ettei sitä alkuperäistä ideaa toteutettu. Kuten ei montaa muutakaan ideaa tänä vuonna. Onneksi on taas uusi joulu tulossa vuoden kuluttua. Mutta kävin kuitenkin Tiimarissa, hakemassa tarvikkeita uusimpaan ideaani ja joulukortteihini. En saanut juurikaan mitään siitä mitä lähdin hakemaan (outoa) mutta kaikennäköistä muuta kylläkin. Ja taas muuttuivat suunnitelmat. Tosin aion ensin penkoa myös kotona olevia askartelutavaroita. Aloitin jo itse asiassa projektin. Mitäköhän olen kuvitellut tekeväni noin 100 piipurassilla? Ja se hieno "Hyvää Joulua" leimasin jonka ostin pari vuotta sitten. Pitäisiköhän sitä käyttää johonkin? Tarjolla olisi myös mm joulukuusiniittejä, tähtiä, glitteriä...Perustaisinkohan oman Tiimarini tänne?
Tiimarissa oli taas vaikka ja mitä kivaa ja jos aika ei olisi rajallista ja jos... noh, tiedättehän te. Minulla on taas ideoita seuraavan 10 vuoden joulukortteihin, jospa nyt saisin tämän vuoden ideoista päätettyä kumpaa käyttäisin. Ja matkaan tarttui myös Pentikin joulukuvasto. Onpahan sitten illalla taas luettavaa.

Nyt menen inventoimaan mitä täältä löytyy, pääsen sitten huomenna hakemaan Tiimarista noita kimallekorttipohjia, mikäli en löydä niitä, jo olemassa olevia korttipohjia täältä kotoota.