Koirat testailivat

Yhteistyössä Craven ja Buzzadorin kanssa, neitokaiset pääsivät maistelemaan Crave ruokaa.

Olen jossakin kaupassa sattunut näkemään pussin aiemmin, joten ihan perusmarketeista tätä saanee. Kyseessä on pakkauksen mukaan runsasproteiininen, viljaton ruoka. Viljaton saa niskakarvani hieman pystyyn, koirilla on alkanut esiintyä kardiomyopatiaa roduissa joissa sitä "ei pitäisi" esiintyä. Yhdeksi syyksi epäillään viljatonta (lähinnä palkokasvi- ja perunapohjaisia) ruokavaliota. 

Mummin viisaus, kohtuus kaikessa, pätee varmaan tässäkin asiassa. Ja ennen kuin joku alkaa kertoa minulle luonnollisesta ruokavaliosta, sudet syövät pääasiallisesti pienjyrsiöitä ja niiden vatsalaukut sisältävät... Lihan suhde vatsalaukkuun niissä on... ja villien susien oletettu elininikä on...

Minun lemmikkikoirani ovat eläneet ihmisen kanssa aika monta vuotta ja oletan että evoluutio on tehnyt tehtävänsä ja ruoansulatus sopeutunut nykymenoon. Sudelta nuo eivät ainakaan näytä. Ja toivon että elävät huomattavasti pidempään kuin sudet luonnossa. 

Mutta takaisin ruokaan. Tyytyväsisyystakuu lupaa rahat takaisin ellei maistu. Sehän on oikein mukavaa.

Etupuolella puhutaan 60% eläinperäisiä tuotteita. Se ei tarkoita lihaa, vaan kaikkea mitä eläimestä teurastamossa saadaan irti. Lopullinen proteiinipitoisuus on 35%, rasvapitoisuus on 19,3%. Epäorgaaninen aines 9,2% (onkohan se entinen hehkustusjäännös, ainakin toisella kotimaisella on näin) ja raakakuituja 2,1. Hiilihydraattien määrää ei kerrota mutta minun laskuoppini mukaan vajaa 35% jää selittämättömäksi osaksi, eli melkein tuon proteiinin määrä. 

Sisällysluettelo on mielenkiintoinen. Vähintään 60% siis eläinperäistä tuotetta josta
härkää 20% (josta tuoretta härkää 17% härän prosessoidun eläinrasvan proteiinia 0,7%, loput mitä lie)
kuivattua lampaanlihaproteiinia 16%
saman verran samaa tuotetta mutta kanasta
siipikarjan rasvaa 10%
kalkkunalientä 3%
ja sitten nämä hiilarit:
perunahiutaleita
linssejä
herneproteiinia
kuivattua juurekaspulppaa 
tapiokatärkkelystä
kuivattua omenapulppaa 
auringonkukkaöljyä
rosmariiniuutetta

Mitä nyt laskin noita proteiinieja niin en päässyt 60% eläinperäistä proteiinia, mutta kun rasvat pamautetaan päälle niin ollaan siinä 60%

Pussin päällä lukee lamb&beef, mielenkiintoista sillä eikö sika-nauta sisällä enemmän sikaa kuin nauta-sika? Eli tämän pitäisi olla beef & lamb, ja se kana on näköjään unohdettu kokonaan etusivulta. Sekään ei ihmetytä, onhan lammas varmaan houkuttelevampi raaka-aine kuin broileri.  

No, koirat pitivät tästä kovasti, jopa meidän nirsomme suostui syömään. 

Nirso syömässä

Pussi oli todella helposti avattavissa, siitä iso plussa, pärjäsin ilman teräaseita. Ja sulkijamekanismi toimi. 

Koska maistuvuus on hyvä, voidaan tätä syödä välillä muun ruoan seassa. Ykkösruoaksi se ei meillä pääse, koska minä en oikein innostunut tuosta raaka-ainelistasta. 

Murunen jäi

Vähemmän sokeria

Ratsastaja tahtoi leipoa.

Koska Buzzador kampanja oli meneillään, ilmoitin että siinä tapauksessa kokeillaanpa SteviaSweetiä.

Reseptin haimme Hermesetaksen sivuilta ja sitten tutustuimme tuotteeseen.

Suklaakakku

2 munaa

1,5 dl Hermesetas SteviaSweet-makeutusjauhetta
1 rkl kuumaa vettä
50 g margariinia (sulatettua)
1¼ dl laktoositonta kevytmaitojuomaa
2,5 dl vehnäjauhoa
1 ¾ tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Voitele ja jauhota pitkänomainen yhden litran kokoinen vuoka.

Sekoita kananmunat, Hermesetas-makeutusjauhe sekä yksi ruokalusikallinen kuumaa vettä. Vatkaa kunnes taikina on ilmava. Lisää juokseva margariini ja maito taikinaan. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhot, kaakaojauhe sekä vaniljasokeri. Siivilöi jauhoseos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla 25–30 minuuttia.

Ihan hyvän makuinen kakku ja nopea valmistaa. Hermesetas käyttäytyi ihan perinteisen sokerin tavoin, joten mitään erityisiä toimenpiteitä ei tarvittu. Kakku irtosi kiltisti vuoasta ja nousi mukavan kuohkeaksi uunissa. 

Hermesetaksen sivuilla oli myös energiamäärät listattuna ja koska seurasimme reseptiä niin lisätään nyt nekin vielä tänne:

	kJ	kcal	hiilihydraatteja	rasvaa
Koko leivonnainen	4970	1187	135,0 g	56,7 g
Yksi pala	414	99	11,2 g	4,7 g

Palan koko nyt tietysti vaihtelee sen mukaan minkä kokoisen palasen kukin leikkaa, mutta suuntaa antava tuo tieto on.

Steviaa

Tällä kertaa buzzailen Hermesetas SteviaSweet makeutusaineesta!

Buzzadorinahan saan kokeiltavaksi tuotteita ja kerron niistä sitten mielipiteeni. 

Sain paketin perjantaina kotiin ja sisältä löytyi siis Hermesetaksen SteviaSweet makeutusainetta. Aivan uusi tuote minulle, Hermesetakseen olen toki tutustunut, mutta Stevia versiota en ole aiemmin nähnyt. 

Pikaisen tutustumisen jälkeen voin kertoa että tuotteita löytyy tablettimuodossa, kiteinä, joihin siis tutustun, sekä nestemäisenä ja jauheena. 

Pitääkin nyt harkita mitä sitä leipoisi ja jospa jonkun rahkajälkiruoankin tekisi, ihan mielenkiintoista katsoa miten perheeni reagoi makeutusaineeseen, pääsääntöisesti kun meillä käytetään arkisin sokeria. 

Sain näytteitäkin jaettavaksi, muutamia olenkin jo antanut eteenpäin, mutta vielä noita olisi, jos kiinnostaa kokeilla. 

Nyt liikkumaan!

Tässähän Buzzaillaan nyt oikein urakalla!

Buzzadorinahan saan ilmaiseksi, tai pientä korvausta vastaan, testailtavaksi erilaisia tuotteita ja vastineeksi kerron sitten oman mielipiteeni näistä.

Tällä kertaa vuorossa on Yoogia palvelu. Yoogia on Suomessa kehitetty nettipalvelu. Valikoimaan kuuluu mm. jooga-, core-, pilates-, syvävenyttely- ja kahvakuulatunteja sekä selkäjumppaa. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, tosin core ei sano minulle yhtään mitään. Pitääkin tutustua.

Osallistumiseen ei vaadita kuntoa tai aikaisempaa kokemusta. vielä parempaa!

Kuukauden ajan saan nyt tutustua palveluun. Ja ettei tämä menisi ihan itsekkääksi touhuksi: tässä teille koodi 14 päivän ilmaiseen kokeiluun: YOOGAIATRIAL2015. Eivätkä hyvät uutiset lopu tähän: "Yoogaillaan tytöt kouluun"-kampanjan kautta Yoogia lahjoitetaan 1 euro/kokeilija tyttöjen koulutukseen! Yhteistyökumppanina toimii Plan International.  

Eikun kokeilemaan, niin minäkin aion tehdä!

Dove Oxygen & Moisture

Vihdoinkin!

Pääsin taas "buzzailemaan", siitä onkin yli vuosi aikaa kun viimeksi olen Buzzador'ille raportoinut. Buzzailessanihan kerron saamastani tuotteesta rehellisen mielipiteeni. Ja jos hyvä onni potkaisee, kuten tällä kerralla, on muutama tuotenäyte jaettavaksi kavereillekin.

Nyt saamme, lupauksen mukaan ainakin, "uutta eloa hennoille pohjoismaisille hiuksille". Loistavaa. Olen päästänyt hiukseni kasvamaan "poninhäntäpituuteen" ja taas sen huomaa miten hennot hiukseni ovatkaan. Tasan eivät käy onnen lahjat, sillä siskollani on mahtava pehko, kuten vanhemmalla tyttärellänikin. Nuorempi tuleekin sitten äitiinsä.

Testattavat tuotteet ovat Dove Oxygen & Moisture shampoo ja hoitoaine. Tuotteet on pakattu tuubeihin, ei siis perinteisiä pulloja. Matkusteltaessa voin kuvitella että ihan näppärä pakkaus, nähtäväksi jää tykkäänkö siitä kun menen suihkuun. Ulkonäöllisesti pakkaukset muistuttavat toisiaan, shampootuubin alaosa on hieman tummempi. Hyvä niin, muuten olisin pulassa, suihkuun kun yleensä menen ilman silmälasejani, joten tekstien tiirailu ei oikein tahdo onnistua.

Tuubissa on 250 ml tuotetta ja hinta on, esitteen mukaan, vajaa 4 euroa (n. 3,85 €). Tuotesarjaan kuuluu myös hiusnaamio (n. 6,35 €) mutta sitä en testaile.

Viikon käytön jälkeen voin todeta:

Päänahkani on kestänyt tuotetta loistavasti. Ei kutinaa, ei kuivumista. Hiukset tuntuva todella erilaisilta kun kosketan niitä. Hetken aina mietin: ovatko ne likaiset? Olen tottunut siihen että ne "liitelevät ympäriinsä" sähköisinä, nyt nuo pysyvät aika kiltisti pään ympärillä. Outoa! Ja kaiken lisäksi olematon pehkoni tuntuu paksuuntuneen.

Hiukset tuntuvat pysyvän puhtaampinankin. Tänään on ensimmäinen vapaapäivä, eli päätin ihan tietoisesti olla pesemättä hiukset aamulla. Eivät ne oikeasti edes kaipaa pesua, vaikka eivät olekaan sähköisinä lentelemässä ympäriinsä.

Tuubista pakkauksena en ole ihan vakuuttunut, olen selvästikin pulloihmisiä. Mutta ei tämä nyt ihan mahdoton ajatuksena ole. Ei anakaan niin mahdoton että hyvä tuote jäisi pakkauksensa takia hankkimatta.

Epäilen että totun tähän tuotteeseen ja menen hakemaan kaupasta lisää kun neljän viikon testijakso on ohi. Mutta palan varmaan asiaan siinä vaiheessa.

Levitä hymyä

Taas on aika buzzailla.

Buzzadorinahan muuten kerron rehellisen mielipiteeni erilaisista testattavaksi saamistani tuotteista, tällä kertaa Oral-B vaihtopäät ovat testattavina. Erillistä korvausta ei tästä makseta, mutta toki tuotteet ovat minulle ilmaisia.

Sain siin Oral-B hammasharjaamme kolme erilaista vaihtopäätä testattavaksi. Tai voihan noita tietysti käyttää kaikissa Oral-B hammasharjoissamme, niitä kun on pari "matkaharjaakin". Pulsonic malliin nämä eivät sovi, en valitettavasti osaa kertoa mikä malli se sellainen on. Meillä sellaista ei kuitenkaan ole.

Nykynuoriso ei kuulema voi harjata leireilläkään perinteisillä harjalla hampaitaan, siksi noita moottoreita on tänne siunaantunut. Pilalle hemmotellut kakarat! Kotona meillä nyt kuitenkin on käytössä vain yksi moottori joka kelpaa, se johtaakin aina välillä iltasotaan, kun kaikkien pitää harjata hampaat juurikin samalla sekunnilla. Eikä kukaan voi ottaa "matkaharjaa" koska ne eivät ilmoita koska hampaat on kunnolla harjattu! Tuo valkoinen moottori kun jakelee hymynaamoja jos on ollut reipas. Liiallisesta voimakäytöstä tulee hapan ilme. Kaikkea sitä keksitäänkin.

Oletus on että tänään sitten keskustelun aiheena on kuka saa harjata minkälaisella päällä?

Oral-B Floss action vaihtopäitä olemme käyttäneet aiemminkin, tälläkin hetkellä taitaa kaikki harjat olla noita kelta-sini-valko-vihreitä? Nämä kuulema puhdistavat erityisen hyvin myös hammasvälit, oikein syväpuhdistusta on luvassa. Kuten sanoi, meillä taitavat kaikilla olla tällaisia, eli ehdottomasti suosituin näistä vaihtoehdoista ennen testausta. Tykkään enemmän kuin perinteisestä vaihtopäästä, en nyt osaa sanoa ovatko hampaat sen puhtaammat, olen jo niin kauan käyttänyt näitä, mutta muunlaisia ei ole aikoihin tänne hankittu.
Tykkään myös kun Oral-B vaihtopäissä on tuo indikaattoriväri että olisi aika vaihtaa harja uuteen, se 3 kuukauden välein vaihtaminen kun helposti muuten unohtuu meillä. En halua edes ajatella mitä hammasharjassani kasvaa 3 kk käytön jälkeen, joten värikoodimuistutus on loistava asia!

Oral-B TriZone vaihtopäät liikkuvat perinteisen hammasharjan tavalla. Eli ees-taas sitten? Nämäkin syväpuhdistavat, pakkauksen mukaan. Ja ovat kovin isänmaallisia: sini-valkoisia. Malliltaan ovat perinteisen hammasharjan tyylisiä.

Oral-B 3Dwhite on ennakkosuosikkini näistä kolmesta! Tässä harjaspäässä on keskellä kiillotuskuppi joka poistaa värjäytymiä, pakkauksen mukaan 21 päivässä. Nyt pitäisi tietysti olla reipas ja harjata suun oikea puoli tällä harjalla ja vasen sitten vaikka TriZonella ja katsoa miten suuren eron saisi aikaiseksi. Taidan nyt kuitenkin harjata ihan reippaasti tällä värikkäällä vaihtopäällä koko suun, ettei mene toispuoleiseksi tämä elämä.

Pakkauksessa oli myös mukana Oral-B Pro-Expert hammastahnaa. Juuri tätä en ole aiemmin käyttänyt, mutta tykkään Oral-Bn hammastahnoista. Niillä harjatessa ei olotila ole kuin raivotautisella eläimellä. Inhoan kun suu on täynnä vaahtoa, minua yököttää ja vaahtoa valuu suupielistä pitkin naamaa. Kokeilemani Oral-Bn tahna ei vaahdonnut kuin Fairy tiskialtaassa, joten jos tämä on samanlaista tulen tykkäämään.

Ja sitten näitä mielipiteitäni, päivitettynä muutamalta viikolta:

Aloitin harjaamisen Oral-B Floss actionilla. Tuttu ja turvallinen, ehdoton suosikkini edellen, myös testikierroksen jälkeen. Harjaaminen on mukavaa ja hampaat tuntuvat todella puhtailta harjaamisen jälkeen. Tunnustan että koska tämä oli käytössä jo ennen testaamista oli tällä vaihtopäällä etulyöntiasema, joka oli aika mahdoton näille muille saavuttaa.

Oral-B TriZonessa siniset harjakset pysyvät paikallan, muut liikkuvat, raportoi partiolainen, joka tutki noita päitä hieman tarkemminkin. Minusta tämä oli kutittava kokemus, joskin hampaat tietysti tulivat puhtaiksi tälläkin vaihtopäällä. Minulle tuli mieleeni joku Harry Potter maailmasta karannut velhoharja joka huomauttaa että joku kohta jää harjaamatta kutittamalla ikeniä. Ääni oli tällä harjatessa aika samanlainen kuin tuolla Floss actionillakin. Voisin kuvitella että lapseni tykkäävät kutittavasta harjasta, vaihtelu virkistää varmaan harjoissakin?  Muutenhan nämä vaihtopäät ovat tylsän samanlaisia, vielä ei ainkaan ole silmiini osunnut raidallisia tai kukallisia vaihtopäitä. Ja lisää moottoreita emme tänne tarvitse vaikka olisivat kuinka Burberry- ruudullisia tahansa!
Ja että saisin itsekin vaihtelua, ja harjat nopeammin testattua, tämä on "aamuharjani", kun taas tuo viimeinen on sitten iltakäytössä.

Onneksi ensimmäinen sähköhammasharjakokemukseni ei tullut Oral-B 3Dwhitella! Tuo keltakuppinen harja kuulosti rikkinäiseltä vatkaimelta kun tungin harjan suuhuni ja aloitin harjaamisen. Aika "kovakouraiselta" harjaaminen myös tuntui, vaikka ihan mukavalta suu kyllä tuntui harjaamisen jälkeen. En siis voi väittää että harja oikeasti teki mitään tuhoja ja varmaan ienrajan hieronta on hyväksi, mutta aika erilainen tämä vaihtopää on noihin toisiin verrataessa. Voin kyllä jatkossakin käyttää tätä, jos hampaani oikeasti muuttuvat valkoisimmiksi 3 viikon käytön jälkeen. Muuten taidan pysyä tuossa Floss action harjassa.

Ja bonuksena vielä mielipiteeni hammastahnasta: kivan sinertävää jossa pienen pieniä valkoisia rakeita. Eikä se vaahtoa, joten olen kai ollut kiltti kun ei suuta tarvitse tiskata vaahtoavalla saippualla? Olisihan se aikamoinen näky kun sähköhammasharjalla vaahdottaisin suutani oikein kunnolla. Oletteko joskus lisänneet kylpyvaahtoa poreammeeseen? Siinä tapauksessa tiedätte mistä puhun. Suosin siis näitä vähemmän vaahtoavia hammastahnoja. Tämä oli perheessä muutenkin suosittu, kuulema paremman makuinen kuin käytössä ollut tahna. Olin vähän ihmeissäni, oletin että lapset olisivat tykänneet noista kuohuavista tuotteista, mutta ehkäpä hekin aikuistuvat?

Yhteenvetona voin siis todeta että Oral-B FlossAction  oli ja on suosikkini. 3Dwhite pääsi hopeapallille tässä hammasharja olympialaisessa ja pronssille jätettiin sitten tuo TriZone. Jos en kaupasta saa muuta kuin TriZonea, niin toki silläkin harjaan hampaani, mutta suosikkini se ei ollut.

Pussailu onnistuu kun on OralB.t käytössä

Tahroja

Otin taas vastaan Buzzador haasteen.

Buzzadorinahan kerron saamista tuotteistani rehellisen mielipiteeni ja kertoilen kyllä tuotteesta muuallakin kuin täällä. Ja tällä kertaa saan vielä jakaa 10 kokeilupakkausta ystäville ja tuttaville. Muutama pakkaus on vielä jakamatta, joten otahan yhteyttä jos haluat testailla. Ja te jotka olette "koodin" saaneet, muistattehan kertoa mielipiteenne saamanne koodin avulla.

Tällä kertaa testausvuorossa on Vanish tuotteet. Testattavana olivat Vanish Oxi Action jauhe kaikille väreille ja valkopyykille sekä Vanish Oxi Action geeli kaikille väreille. Valkopyykille tarkoitettu jauhe ei näytä olevan joutsenmerkitty. Nuo kaksi muuta ovat. Kaikki kolme ovat saaneet Allergia- ja astmaliiton suosituksen.

Ja sitten itse testiin. Sain valkoisen kankaanpalan töhrittäväksi ja minähän töhrin. Tosin en ole läheskään yhtä tehokas kuin tuo patiolaiseni on, hän on aivan omaa luokkaansa valkoisten vaatteiden tuhoamisessa! Ja jostakin syystä hän rakastaa valkoisia vaatteita. Eikä todellakaan suostu käyttämään niitä elleivät palaudu pesusta vitivalkoisina. Vanish pääsee muuten ihan totuudenmukaiseen tosityöhön. Ei aavistustakaan mitä shortseissa on mutta mustaa se ainakin on. Joten tahrojen esikäsittely tulee tapahtumaan ihan sokkona.

Minä taas valitsin testaustahroikseni erilaisia tahroja ja sellaisia jotka tunnistan. Ja koska olen skeptikko sydänjuuriani myöten, en tyytynyt tuohon koelappuni tahrimiseen. Halusin totuudenmukaisen testitilanteen, joten verrokiksi otin satoja kertoja pestyn lakananpalasen. Se on puuvillaa ja siinä on noita punaisia kukkasia, tiedätte mikä lappunen on mikäkin. Tuosta saamastani, uudesta kankaanpalasesta en tiedä mitä materiaalia se on. Sen taas tiedän että uudesta kankaasta tahrat tuppaavat irtoamaan paremmin kuin vanhoista. Tai sitten kuvittelen. Sen ainakin tiedän että jos tahrojen annetaan kuivua kunnolla, eli jätetään ne likaiset shortsit pyykkikoriin piiloon, niin aina vaan on hakalampaa saada pyykki puhtaaksi. Siispä haastoin Vanishin tässäkin. Yksikään tahra ei ole tuore. Miksipä olisi, tämähän on haaste tehtävä!

Vanishin ohjeistukset valitsemilleni tahroille löydätte yläpuolella olevaa banneria klikkaamalla. Se vie teidät suoraan Vanishin sivuille. Minä kerron miten mummi opetti että tahrat pestään.

Tahrojen numerointi vasemmalta oikealle alkaen vasemmasta ylänurkasta

1) Mansikka. Ne maistuvat ihanalta näin kesällä, joten niillä sotkeminen tuntui luonnolliselta. Mummi aikoinaan opetti että mansikkatahraan kuuluu hieroa piimää ja jättää sitten vaate lillumaan piimäveteen yön yli. Ja sen jälkeen pestään normaalisti. Vanishilla ei ole suoranaista ohjeistusta mansikalle, mutta seuraan hedelmät ja mehu ohjeistusta.

2) Oliiviöljypohajinen salaattikastike. Aika näkymätön tahra jo alun alkaen, mutta tuppaa jättämään sellaisen haalean tahran vaatteisiin. Mummi käski käsitellä mahdollisimman nopeasti Fairylla. Ja sen oli ehdottomasti siis oltava Fairya, mikään muu astianpesuaine ei kelvannut. Jos tahra ehti kuivumaan niin Fairy hierottiin oikein kunnolla tahraan. Ja sitten taas pestiin normaalisti. Vanishillä on ohjeistus sekä ruoka- että moottoriöljylle.

3) Kahvi. Luultavasti se ensimmäinen tahratyyppi jonka mummi opetti poistaamaan. Hänen pöytäliinoissaan lienee ollut useinkin vieraiden sotkemia kahvitahroja. Ainakin muistan useinkin auttaneeni pöytäliinojen "käsittelyssä".  Ammeeseen Fairyvettä ja pöytäliina sinne likoamaan. Sitten pesu normaalisti, kuivaus ja mankelointi. Ehdottomasti se mankelointi, pöytäliinat kun ovat sileitä ja siistejä kun ne pistetään pöydän päälle. Vanishkin ohjeistaa liottamaan tahrat! Kyllä mummi tiesi, vaikka ei Vanishia hänellä ollutkaan käytössä.

4) Ruoho. Partiolaisemme lempitahroja. Polvet vihreinä on tavallinen näky neidin housuissa. Vishyvettä vaan vaatteeseen niin tahrat irtoavat, opetti mummi. Täytyy tunnustaa etten ole kokeillut, sen sijaan käytän sappisaippuaa. Toimii vaihtelevalla menestyksellä. Vanish ohjeistaa minulle tulleessa oppaassa käyttämään "jauhepuuroa", sivuillaan taas käyttämään geeliä. Molemmat varmaan käyttökelpoisia tapoja?

5) Huulipuna. Minulle aivan tuntematon tahra, en moista mömmöä yleensä käytä, mummi sen sijaan ei astunut ovestaan ulos ilman huulipunaa. Koskaan ei nimittäin tiedä kuka voisi tulla vastaan. Fairy tehoaa tähänkin tahraan. Tai sitten hammastahna, mutta sen on oltava valkoista väriltään. Huulipunalle ei Vanish anna ohjeita, mutta oletetaan että se on meikkiä ja käytetään sitä ohjetta.

6) Tomaattikastike Ehdoton inhokkitahrani. Mummi ei opettanut tähän mitään konstia ja kun partiolainen oli siinä iässä että jouduin tutustumaan kyseiseen möskään, ei mummia ollut neuvomassa. Ratkaisin ongelman ilmoittamalla tarhaan etten saa tahroja pestyä, älkää syöttäkö lapselleni tomaattikastikkeita. Anoppi se sijaan ilmoitti että tahrankäsittelyainetta tahraan, pesu ja ulos kuivumaan aurinkoon. Annetaan kasteen kosteuttaa ja kuivataan uudestaan auringossa. Aika monta tahraa hän sai pois neidin vaatteista. Vanish käskee liottamaan ennen pesua.

7) Noki Meillä on takka, joten nokeakin löytyi. Siispä sotkemaan tätäkin. Ei kovin vaativa tahra mummin mielestä. Saippualla ja vedellä pärjättiin. Nokitahroja ei Vanishin sivuilta löydy eriteltynä.

8) Multa/muta Pitihän minun valita yksi helppokin tahra. Piki olisi ollut haastavampaa, mutta en saanut tuota lappua kiinni neidin shortseihin mitenkään järjellisesti. Jauheella näistäkin sitten selvitään, Vansihin sivujen mukaan.

9) Ja kaiken kruunaa kuulakärkikynä. Olen nimittäin kirjoittanut missä mikäkin tahra on. Jos Vanish pesee kuivamusteenkin pois niin menee hankalammaksi tämä asia, mutta katsotaan jos tunnistan tahrapaikat pesun jälkeen. Mummi ohjeisti käyttämään pyyhekumia. Ja sen jälkeen pesu normaalisti. Kuulakärkikynää ei Vanish väitä poistavansa, tosin en kyllä ihan odotakaan sitä.

Koska tahrani ovat kovin erilaisia on nyt hieman hankalaa käsitellä ne kaikki ohjeistuksen mukaan. Yhtä kun pitää liottaa tunti ja toista sitten vaan käsitellään Vanish massalla. Siispä joudun tekemään kompromissin tässä kohtaa. Liotan ensin kaikkia tahroja Vanish vedessä, mitallinen Vanishiä veteen oli annostelu, tunnin ajan annetaan tahrojen uiskennella. Kahvi ja tomaattitahrat nimittäin vaativat tällaisen käsittelyn.

Hieron sen jälkeen Vanishistä ja vedestä tehtyä massaa muihin tahroihin, oliiviöljy- ja nokitahran käsittelen Vanish geelillä. Pesukoneeseen lisään Vanish jauhetta vaikka öljy/nokitahrani tahtoisikin geeliä. En minä todellisessakaan elämässä erittele pyykkiä tahrojen mukaan. Ja eikun pesemään!

Nukuin sinä aikana kun pesukone teki hommiaan ja ripustin aamulla pyykit ulos kuivumaan.

Nyt minun on pakko tunnustaa että olen suorastaan hieman pettynyt! Olin nimittäin olettanut että pääsen antamaan oikein täyslaidallisen mielipiteitä. Katsokaa nyt noita lappusia. Missä se mustetekstini on?

Jo tunnin lioituksen jälkeen osa tahroista olivat hävinneet kokonaan. Käsittele nyt sitten niitä puurolla kun ei niitä edes näe! Ja kaiken kukkuraksi, tuo minun lakananpalanen oli se puhtaampi noista! Onneksi sentään huulipuna, ruoho, tomaatti ja kuulakärkikynä loistivat kauniisti tuossa Vanishin valkoisessa lappusessa myös liotuksen jälkeen. Lakanastani oli ruohokin lähes poissa. Jatkoin siis pesua tahranpoisto-oppaan ohjeiden mukaisesti hyvin toivekkaana! Kyllä tässä tahroja jää esitettäväksi!

Pesun jälkeen ripustin lappuset ulos aurinkoon kuivumaan. Sen verran siis autoin Vanishiä. Ripusteassani palasia roikkumaan pystyin molemmissa kankaissa hahmoittamaan tomaattikastikkeen ja Vanishin lappusessa myös ruohoa. Kuulakärkikynällä tehdyt tekstit olivat vielä paikoitellen nähtävissä. Ja nyt huomautan vielä: en käsitellyt kuulakärkikynää erikseen sillä tahdoin että teksti näkyy tahrojen kohdalla.

Kun lappuset nyt ovat kuivat en lakanakankaassani näe tahran tahraa. En edes valoa vasten katsoessani. Vanish lappusessa näen vielä kuulakärkikynällä vedettyjä viivoja, mutta en pysty lukemaan mitä olen kirjoittanut lappuseen. Muista tahroista ei tietoakaan. Ennakkoasenteestani huolimatta joudun kai toteamaan: olen yllättynyt ja todella positiivisesti! Tein ihan oikeasti parhaani että pääsisin antamaan kunnolla palautetta. 

Entäs ne shortsit? 

Se vasta outo tarina onkin! Kun ripustin pyykkiä totesin että shortsit puuttuvat korista. Manasin huolimattomuuttani ja kävelin takaisin sisälle pesukoneelle. Ei jälkeäkään shortseista. Vanish, todellakin! Koko vaatekappale katosi. Sukkia koneemme toki syö, mutta nämä olivat ensimmäiset shortsit jotka hävisivät koneen syvyyksiin.

Tietysti tällekin asialle löytyi selitys. Partiolaisella on vain yhdet shortsit jotka kelpaavat. Siispä neiti oli heti aamusta hakenut shortsinsa koneesta ja huolellisesti sulkenut luukun perässään, ettei äiti huomaisi että neiti ei viitsinyt ripustaa pyykkiä. Valitettavasti nuo vain olivat nyt erikoistarkkailussa, joten jouduin soittamaan perään kysyäkseni shortisen kohtaloa. Ja samalla ilmoitin mielipiteeni kyseisestä toimintatavasta. Pyykkien ripustaminen kun ei mielestäni ole mitenkään minun tehtäväni yksinoikeudella. Tahranpoiston sen sijaan taidan vaatia omaksi hommakseni!

Shortsit kotiutuivat iltapäivästä ja koska ne olivat neidin päälle kelvanneet voimme kai olettaa että ne olivat puhtaat koneesta tullessaan. 

Kelpaavat ne vieläkin puhtaiksi, en vaan saanut niitä takavarikoitua kuvaa varten, joten tuossa ne nyt sitten ovat. 

Burgeribileet á la Hälsans Kök!

Löytyihän niitä Hälsans Kök pihvejäkin!

Buzzadorilta siis tuli haaste maistella Hälsans Kök tuotteita ja olenkin jo kertonut kasvispulla kokeilustani. Buzzadorina siis testailen erinäköisiä tuotteita ja kerron niistä sitten rehellisen mielipiteeni.

Päätin tarjoilla hampurilaisia kertomatta pihvistä mitään. Reilu puolet pihvistä on soijaa ja tuote kelpaa kasvissyöjälle joka hyväksyy kananmunat kasviksiksi. Tietysti voidaan keskustella siitä onko kananmuna kasvista, mutta koska en nyt aio heittäytyä vegaaniksi niin unohdetaan valkuaisjauhe. 

Hampurilaisiin tuli sämpylän päälle hieman voita, salaattia, hampurilaiskastiketta, Hälsans Kök pihvi, ketsuppia, juustoa, tomaattia, basilikaa ja sipulia. Ja sitten tarjolle, ilman että pakkausta näkyi missään.

Iltapala upposi loistavasti! Sen arvasin että uimarini olisi innoissaan kun totuus paljastettaisiin. Hän ilmoitti että tällaista iltapalaa voidaan syödä viikottain. Yllätyksekseni partiolainen ei innostunut ajatuksesta että kyseessä oli soijapihvi. Olisi pitänyt ilmaista asia hieman toisin, kasvispihvi olisi varmaan ollut suositumpi sanavalinta? Epäilen että neiti assosioi sojaproteiinista soijakastikkeeseen, mikä sitten onkin hieman eri asia. Viimeinen pala jäi syömättä, periaatteesta epäilen, sillä siihen saakka hampurilainen uppoi ihan hyvin. Sille hylätylle palasellekin löytyi vapaaehtoisia syöjiä. Koirat olivat sitä mieltä että kyseessä oli aivan loistava tuote!

Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin mieheni. Olin luullut että herra ilmoittaisi että hän ei tykännyt, mutta kas kummaa, mieheni on kasvanut aikuiseksi! Vannoutunut lihansyöjämme väitti ettei pystynyt sanomaan että tuotteessa ei ollut lihaa. Kuulema maistui ihan kuten muutkin valmispihvit, mutta sen suhteen herra oli väärässä. Nämä ovat maukkaampia kuin nuo olevinaan jauhelihapihvit, ovatkohan lihaa edes nähneet nuo einespihvit? Mutta yllätyksekseni siis herra ei tyrmännyt näitä Hälsans Kök pihvejä, päinvastoin! 

Ja mistä minä tykkäsin, nämä sai valmistaa ihan luvalla mikrossa! Tosin, eivät ne pullatkaan siellä räjähtäneet, lupasinhan kokeilla.  

Terveellinen kasvisateriani

Pääsin pitkästä aikaa taas mukaan Buzzador kampanjaan!

Mikäli olette unohtaneet mistä Buzzador kampanjoissa on kyse, tai jos tänne on eksynyt uusia lukijoita, niin kerrataanpa nopeasti: Buzzadorina saan kokeiltavaksi tuotteita, joista sitten kerron rehellisen mielipiteeni. Niinhän minä aina teen, mutta tällä kertaa olen siis saanut tuotteet ilmaiseksi.

Yleensä Buzzador tuotteet toimitetaan kotiin, mutta koska tällä kertaa kyseessä on pakastealtaista löytyvät "Hälsans Kök" tuotteet, sain lahjakortin lähikauppaamme. Siihen vihreän kortin ihmemaailmaan. En osaa sanoa olisiko lempikaupassani ollut parempi valikoima, vihreästä kaupassa oli tarjolla pullia tai nakkeja. Jahas. Ei oikein vakuuttanut valikoima, mutta koska olin päättänyt maistella tuotteita tänään niin päädyin kasvispyöryköihin. Haen sitten hieman isommasta kaupasta jotakin muuta maisteltavaa, mutta näillä päästiin käyntiin.

Kuva Hälsans Kök sivuilta

Hetken jo hipelöin noita Soija Chorizoja, herra kun on korkannut grillikauden, mutta päätin että ei ole reilua testauttaa lihansyöjällä soijamakkaraa, en usko että ne pärjäävät herran kabanosseille, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että eivät näytä kabanosseilta eivätkä ole pakattu läpinäkyvään muovisuojaan. Sen sijaan aion maistatuttaa hänellä joko näitä kasvispyöryköitä tai Falafelia, katsotaan mitä saa seuraavasta kaupasta hankittua. Jos tarjoan niitä "kiireisen äidin hätävarana" eli kerron että on valmispyöryköitä niin hän suhtautuu niihin aivan oikein. Ennakkoluulottomasti.  Kasvispihvikin voisi olla vaihtoehto, jos vaikka tekisin hampurilaisia iltapalaksi.

Saanpahan sitten kuulla totuuden. Jos kerron että ne ovat kasvispyöryköitä niin herra luultavasti peruuttaa viisi askelta taaksepäin. Tosin hän on jo hieman reippaampi näiden kasvisruokien kanssa. Sitä se piilomarkkinointi tekee. Kun itse tarjoan noita kasvisvaihtoehtoja suhteellisen usein niin kummallisesti ne kelpaavat.

Mutta tänään siis maistoin siis ihan itse näitä kasvispyöryköitä, lounaaksi.

Yli puolet tuotteesta (51%) on soijaproteiinia. Suolaakin tuotteessa on 1,6% mikä riittää luokittelemaan tuotteen voimakasuolaiseksi. Hieman skeptinen olin kyllä kun olin lukenut pakkausselosteen.

Kun kuulen sanan kasvispyörykkä ajatukseni siirtyvät kotimaisiin juureksiin: porkkanaa, perunaa, palsternakkaa. Näitä ei näihin pyöryköihin oltu pistetty. Tosin, minun maailmassani kasvispyörykät ovat kellertäviä tai mahdollisesti punertavia jos niihin on pistetty punajuurta. Nämä näyttivät saksalaiskaupan "lihapullilta". Eli uskoisin että voin onnistua huijaamaan herraa. Mutta palaan siihen joku toinen kerta.

Ulkonäöltään pullat siis olivat oikein mukava tuttavuus. Yhdessä 300 g pahvikotelossa oli arviolta noin 20 pyörykkää, en tosin laskenut niitä vaan arvioin. Voi olla että niitä oli enemmänkin.

Sitten seurasi pieni pettymys. Olin kuvitellut että nuo pullat voisi valmistaa mikrossa, mutta pakkauksessa suositellaan uunia tai paistamista. Ok, seurataan ohjeistusta tällä kertaa ja näytetään pyöryköille paistinpannua, olin vaan ajatellut että nämä olisivat oivallinen lounasruoka töissä. Minä kun kuulun niihin että jos vaivaudun ottamaan paistinpannun esille niin teen sitten ruoan alusta asti itse. Mutta kuten sanottu, jos ideana on tuotteen arvostelu, niin tehdään kuten ohjeistetaan.

Päätin etten yritä mitenkään muuttaa pyöryköiden makua kastikkeilla tai muilla lisukkeilla vaan tein lounaaksi salaatin pyöryköillä. Ja sitten maisteltiin!

Nämä olivat hyviä! Parempia kuin uskalsin odottaa, mielestäni aika tylsän, sisällysluettelon perusteella. Itse olisin käyttänyt hieman enemmän mausteita, mutta jos suhteutan nämä muihin einespulliin, niin eivät todellakaan häviä maussa, päinvastoin. Eikä se suolakaan puske mitenkään ikävästi läpi tuolta.

Tästä seuraa nyt väistämättä vaihe kaksi, eli ei seurata ohjeistusta. Aion valmistaa näitä mikrossa! Töissä kun ei ole uunia tai paistinpannua käytettävissä. Tuskinpa ne pullat siitä räjähtävät. Valmisruoat kun ovat työpaikalla ihan pakollinen asia, kun en oikein tahdo muistaa ottaa niitä lounasruokia mukaani kotoota.

Pakastimeen voin näitä kotonakin pistää, mikäli urheilijamme antavat näille vihreää valoa. Onpahan sitten hieman vaihtoehtoja kasvissosekeitoille ja valmispizzoille. Aina kun ei äiti ehdi kokkailemaan.

Ja vaihe kolme on että tutustun paremmin lempikauppani tarjontaan. Ellei Hälsans Kök tuotteita löydy pakastealtaasta on asialle tehtävä jotakin. Kauppias saa hyvän vinkin, ellei ole jo itse tajunnut lisätä näitä pakastekaappeihin.

Ja annanpa vielä vinkin teillekin: Hälsans Kök sivuilla on kampanja jossa kolmella viivakoodilla saa kolmen kuukauden lehdet kotiin kannettuna. Mikäli innostuitte maistamaan kasvisruokia niin tuo kampanjahan kannattaa käyttää hyväkseen.

Kuvaan olisi pitänyt liittää vielä Hälsans Kök pakkauskin, mutta se oli pakastimessa sisältöineen.
Minä kun uskon tuohon katkeamattomaan kylmäketjuun.

Tulihan se!

Odottavan aika on pitkä!

Siitä on kuukausia aikaa kun hehkutin että blogikirjoitukseni Nestlén Fitness muroista oli valittu blogikilpailun voittajaksi. Palkintona Dolce Gusto kapselikeitin, vai mikäköhän tuo viralliselta nimeltään sitten onkaan. Olin jo melkein luopunut toivosta kun eilen sitten tuli kirje: paketti noudettavissa vatupassikaupasta. Jäin tuijottamaan lappua. Ainoan vatupassikaupan jonka tiedän löytyy Salosta. Pienen miettimsen jälkeen tosin keksin missä sellainen olisi, mutta ei se kyllä ihan lähellä ollut. Siispä hyppäsin aamulla Matsin ratin taakse ja ajoin asuntomessu alueelle.

Paketti löytyi ja kyllähän se aikoja sitten luvattu laite todellakin oli. Kotiin päästyäni alkoi "murtaudu pakkaukseen" vaihe. Hetki siinä meni, mutta onnistuin kuitenkin murtautumaan pakkaukseen ilman teräaseita ja ainoastaan lievää väkivaltaa käyttäen. Paketti jalkojen väliin ja sitten revittiin molemmin käsin munakennomaista pakettia ulos pahvisylinteristä. Miten tuo ikinä on onnistuttu tuonne tunkemaan, rikkomatta laitetta, on minulle mysteeri.

Paketista löytyi mitä suloisin pieni laite. Ajatukseni menivät välittömästi Wall E elokuvan EVE:n. Tiedättehän sen avaruusrobotin joka yrittää löytää kasvillisuutta. Ja se johon Wall E rakastuu.

Nähtäväksi jää rakastunko minäkin pikkuiseen EVEni, mutta ainakin laitteella on jo nimi! 

Kiitos laitteesta kuuluu ennenkaikkea teille, lukijani. Ilman teitä en olisi päässyt kokeilemaan muroja, vaatimuksena kun oli toimiva blogi jolla on lukijoita! Joten lupaan tarjota kahvit jos tulette käymään. Kunhan olen oppinut käyttämään EVE-pingviiniäni.

Rajoittunut?

Olen kivikaudella syntynyt.

Tai sitten en. Kuten jo aiemmin kerroinkin, tutustumme Viaplayhin Buzzador kokeiluna. Ideana siis on että kerron rehellisen mielipiteeni kyseisestä tuotteesta. Pari kertomusta tästäkin aiheesta jo on, tässä nyt sitten se kolmas. Ellette ole tutustuneet noihin aiempiin löydätte ne klikkaamalla tuosta valikosta Buzzador'ia. 

Mutta takaisin tähän kivikuteen. Mökillä päätimme katsoa teinini kanssa elokuvaa ja päädyin katsomaan jotakin mikä ei välttämättä sovi pikkusiskolle. Siispä valitsimme ikärajoituksella 7-11 v. olevan elokuva, esittelyn mukaan kyseessä oli hulvaton komedia. Kuulosti älyvapaalta ja hauskalta. Sopivaa sadepäivän viihdykettä siis.

Emme ehtineet kovinkaan pitkälle ennen kuin kahvini meinasi mennä väärään kurkkuun. Päätin kuitenkin että olen kalkkeutunut ja tämän filmin pitäisi sopia ala-aste ikäiselle. Miten montako kertaa viikossa vanhemmat "harrastavat" ja onko se riittävä määrä ei nyt minun ajatusmaailmassani ehkä ole lapsille sopivan filmin keskusteluaihe, mutta olihan kaverinani teini. Ehkäpä tämä tästä? Perheen mies kuitenkin totesi 15 minutin kuluttua "onko tämä nyt oikeasti sopiva elokuva?" Hieman järkytyin, yleensä hän on se sallivampi. 

Koska filmi kuitenkin eteni ja "vanhemmat" lähtivät ravintolaan ja keskustelunaiheet vaihtuivat arkisimmaksi, päätin antaa elokuvatuokiollemme mahdollisuuden. Ehdimme jopa "pufferointitauoilla" (katso edellinen päivitys jos tauon luonne on epäselvä) puhumaan elokuvan "juonesta". "Vanhemmat" saivat huijattua itselleen pöydän ravintolasta, ottamalla jonkun toisen parin varauksen. Ja sitten pääsinkin oikeasti ihmettelemään ikärajaa. 

Illallistuokion keskeyttää kaksi isokokoista miestä, jotka aseella uhaten lähtevät kuljettamaan pariskuntaamme syrjäiselle kujalle. Siinä sivussa seuraamme perheen äidin (kuvitteellista) tarinaa miehensä oudosta sukupuolielinsairaudesta. Siis ikäraja 7 v? Äiti ja isä lähtevät ravintolaan ja sedät vievät heidät asella uhaten pois sieltä? Meidän perheessä olisi ollut ryntäystä äidin ja isin väliin nukkumaan jos tällaista oltaisiin katsottu 7-vuotiaana. "Sankarimme" pakenevat paikalta lyötyään pahoja setiä päähän laudalla ja sitten alkavatkin aseet puhua. Hetken päästä ollaankin sitten poliisilaitoksella kertomassa tarinaamme ja poliisitädin suurin ongelma tuntuu olevan "onko moraalisesti oikein huijata itselleen jonkun toisen pöytävaraus".  Siinä kun tätä asiaa pohditaan, ketkä saapuvatkaan paikalle? Ne pahat sedät! He ovatkin oikeasti poliiseja....

Elokuvatuokiomme päättyi tähän. Olin saanut, mieheni lailla, tarpeeksi. Koska taas "pufferoimme" ilmoitin tyttärelleni. vaikka kyseessä on "hulvaton komedia", emme kumpikaan ole vielä edes hymyilleet, joten eiköhän tämä nyt ollut tässä. En kuullut vastalauseita, joten sammutimme laitteen. 

Elokuva jäi kuitenkin vaivaaman minua. Olenko oikeasti hurjan vanhanaikainen kun minusta tällainen elokuva ei sovi lapselle? Finnkinon sivuilla ikäraja on 12. Finndancen ja Film-O-Holicin 13. En siis luultavasti ole ihan väärässä mielipiteessäni? Finnkinon sivujen mukaan uudet ikärajat ovat 1.1.2012 alkaen: S, 7, 12, 16, ja 18. Näistä voidaan joustaa aikuisen vastuulla 3 vuotta. Eli tuon säännön mukaan elokuva sopisi 9 vuotiaille aikuisen seurassa. Aika samoihin lukemiin siis päästään Viaplayn kanssa. Toki tuossa on se kahden vuoden heitto alaikärajassa: 7/9 v. Olen siis kai sitten vanhanaikainen ja kivikaudella syntynyt?

Kävin ihan tutustumassa noihin ikärajojen luokittelukriteereihin. Saa elokuvateollisuus olla iloinen etten minä tulkitse noita ohjeita, voisivat olla aika paljon tiukemmat nuo rajat.

Päädyimme nyt kuitenkin siihen, että lapset valitsevat vain ja ainoastaan elokuvia perhekategoriasta ja nekin pitää hyväksyttää vanhemmilla ennen katselua. Tosin se nyt toteutuu muutenkin, salasana kun on vanhempien tiedossa. 

Ja ettei menisi ihan vaan negatiiviseksi tämä palaute, tuonne oli ilmestynyt "Missä kuljimme kerran". Se jäi minulta näkemättä televisiosta, joten voisin oikeasti katsoa elokuvana. Pidin kovasti kirjasta, joten luultavasti ei elokuva sykähdytä, mutta katsotaan. 

Ja jos vaikka pistäisin tytöt tekemään minulle sipsejä. Uimari sa kummitädiltään "chipsikoneen" eli mikroon pistettävän "tarjottimen" jolla saadaan juures siivut rapeiksi ilman öljyä. Ainakin perunoista tulee loistavia. Saisin samalla testattua voiko elokuvaa katsoa täällä ilman pufferointia.  

Pufferoin

Olen oppinut uuden sanan.

Mökillä siis päätimme tutustua Viaplayhin hieman paremmin. Mitä sitä sateisina päivinä muutenkaan tekisi?

Ensimmäiseksi elokuvaksi valikoitui Paul. Joku avaruusolio joka törmää kahteen sarjakuvafriikkiin. Ei aavistustakaan mitä olimme katsomassa, mutta sadepäivän iloksi varmaan mikä vaan käy.

Elokuva vaikutti ihan lupaavalta, mutta sitten alkoivat ongelmat. "Pufferoin". Mieheni kyllä ilmoitti että se on bufferoin, uskotaan, minulla ei ole aavistustakaan mitä koneemme teki, mutta raivostuttavaa se oli. Tai kuten uimari asian ilmaisi: katsotaan 15 sekuntia ja pufferoidaan 2 minuttia. 

Olin sitä mieltä että "tee jotakin", johon mieheni totesi että mitä hän voi asialle? Nettiyhteys oli ihan toimiva, sen oli herra varmistanut ennenkuin aloitimme elokuvahetkemme ja olinhan minäkin seikkaillut netissä ihan ongelmitta hetkeä aiemmin. Mutta herrasmies on herrasmies. Hän teki jotakin, eli ryhtyi sisustamaan mökkiä. 

Pöytä ja tuoli vaihtoivat paikkaa että saimme läppärin hieman toiseen kohtaan. Mokkula sai "lisävarren" ja kynttiläkruunu uuden koristeen

Eipä auttanut, pufferointi jatkui samaan malliin. Aina välillä kun kyllästyin siirsin mokkulaa, milloin lampun päälle, milloin kirjahyllyn koristeeksi. Jotenkin tuli déjà vu-fiilis. Aikoinaan meillä oli asuntovaunussa sisäantenni musta-valkoisessa matkatelkkarissa. Sitä sitten aseteltiin mitä oudompiin paikkoihin ja koko perhe kiljaisi: siinä, kun kuva oli siedettävä. Nyt ei kukaan kiljunut mitään. Ja tietokonekauden kasvatti ihmetteli heilumistani. 

Saimme kuin saimmekin elokuvan katsottua, tosin siihen meni huomattavasti enenmmän aikaa kun alunperin ilmoitettu 1 h 44 min. 

Seuraavana sadepäivänä katsoimme Turner and Hoochin. Herra kyllästyi "pufferoitiin" ja meni tekemään jotakin muuta, minä katsoin elokuvan loppuun uimarin kanssa. Elokuva oli juuri niin hauska kuin muistelin, mutta kyllähän siinä hieman menetettiin elokuvan taikaa kun "pufferoitiin" vähän väliä.

Sama peli jatkui seuraavienkin valintojemme kohdalla. Ainakaan mökki-ilona tuo Viaplay ei toiminut moitteettomasti. Hieman harmitti, sillä sadepäivinä tuo voisi olla ihan käyttökelpoinen viihdyttäjä. Tosin, nyt palasimme entisaikojen iloihin: kaivoin korttipakan esille. 

Pitää nyt sitten kokeilla täällä sivilisaatiossa miten Viaplay toimii. Ainakaan täällä ei homma voi olla yhteydestä kiinni. 

Elokuvia luvassa

Tämä Buzzadorina oleminen on hauskaa!

Kerroinhan jo teille että olen Buzzadori, eli käytännössä: testailen erilaisia tuotteita ja kerron sitten niistä teillekin. Kerronhan minä aina mielipiteeni, milloin mistäkin, mutta nyt siis kerron niistä pyynnöstä. Enkä saa palkkaa tästä, joten saatte taas kerran ihan oman mielipiteeni, mikäli nyt joku sitä edes epäili. 

Tällä kertaa ei rakastamani Itella ollut välissä sotkemassa suunnitelmiani, jakamalla pakettikortit naapuriin, vaan sain rekisteröityä netissä. Itellan viimeisin loistosuoritus oli muuten kirjatun kirjeen saapumisilmoitusten tuominen meille. Omamme lisäksi saimme kahden naapurinkin saapumisilmoitukset. En tiedä oliko tarkoitus että hakisin koko kadunvarren kirjatut kirjeet samalla käynnillä, ettei jono postissa kasvaisi kohtuuttomaksi. Onhan sekin tietysti mahdollista. Postissamme kun on yleensä aika pitkä jono. Ja suhteellisen "perusteellinen" palvelu, saatte ihan lukea rivien välistä tällä kertaa. 

Joko olette uteliaita mitä testailemme? Arvasin. Mutta jännitys on osa testailuani, joten pidän teitä jännityksessä vielä pienen tovin. Tämä netin kautta rekisterötyminen kun on ajoittain aika hankalaa minulle. Päätin siis lähteä liikenteeseen kunnon aamupalan turvin. Tai jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin mieheni päätti ruokkia meidät kunnolla ja tehdä kunnon loma-aamiaisen. Paistettua pekonia ja munaa. Minä kuitenkin päätin että nyt kokeillaan naamakirjan hauskaa ideaa, joten munat paistettiin paprikarenkaan sisällä. Se oli hyvää! Ja esteettisesti oikein hauska ratkaisu. Ensi kerralla taidan hankkia erivärisiä paprikoita. Syömme sitten vihreä- oranssi ja keltareunaisia kananmunia.

Saatuani kunnolla ruokaa vatsaani ja pari kupillista kahvia vedin syvään henkeä ja lähdin nettiin seikkailemaan. Katsotaan nyt sitten miten helppoa tämä kirjautuminen on. Pääsääntöisesti saan yrittää 3-4 kertaa ennenkuin onnistun. Jos edes sitten. Yhden sivuston kanssa meni lopullisesti hermo. Otin jopa yhteyttä asiakaspalveluun, josta ystävällisesti kerrottiin ettei tiliä ole perustettu. Siihen eivät osanneet vastata miten minulle kuitenkin jatkuvasti tulee heidän mainoksiaan sähköpostiini jonka ilmoitin kun "en perustanut tiliä". Tältä kokemuspohjalta siis liikkeelle uuden sivuston kanssa.

Uskokaa tai älkää, tämä oli helppoa! Ja se vielä kaiken lisäksi toimikin! Olen nyt virallisesti luvannut "buzzailla" aiheesta Viaplay TV- ja leffapaketti. Ja heti huomasin että pääsen katsomaan Grayn anatomiaa! Minulta jäi pari jaksoa näkemättä, mutta sehän on luultavasti äkkiä korjattu lähiakoina. McDreamy ja McSteamy, here I come! 

Päätin samalla katsoa miten ikämerkinnät toimivat. Siitä pieni miinus tässä vaiheessa. Selvät ikämerkinnät puuttuvat. Avaamalla lisätietoa elokuvasta saa tietää että ikäraja on esim. 11-15 v. Aikamoinen haarukka. Ilmoitin kotona että tällainen "ikärajattomuus" tarkoitta että ilman ädin lupaa ei kyseistä elokuvaa katsota. Voihan tietysti olla että ikärajat vaihtelevat maittain, mutta kun on nipo niin on. Sivusto on.fi päätteinen, siispä oletusarvoisesti haluan seurata maamme ikäsuosituksia. 

Katsotaan nyt sitten mikä elokuva valikoituu ensimmäisen leffaillan huviksi. Paria etsimääni elokuvaa ei löytynyt, edes maksulliselta puolelta, mutta paljon tuolla oli elokuvia joita en ole nähnyt. Esim "The goat" joka heti iski silmiimme. Kävimme muutama viikko sitten lukiokaverini luona ja siellä pyöri pihapiirissä "Get". Valitettavasti tuo elokuva oli 3D ja vaati samanmoisen telkkarin. Jäi siis sekin katsomatta. Minulla kun ei ole 3D talavisota, eikä edes hankintalistalla. 

Viaplayta voisi muuten katsoa myös Ipadillä. Eipä ole sellaistakaan minulla. Mutta läppäri on matkassa mukana täällä mökillä. Ja mokkula. Mutta teillä joilla tällainen "Minä"-laite on, voitte silläkin katsoa elokuvia. 

Viaplayn sivustolla oli hyvin valittavissa elokuvia eri kategorioiden mukaan, myös aikuisviihdettä. Siitä kiitos, että heti iski eteen ruutu: oletko 18 v? Voin siis rauhassa antaa lastenkin katsoa minkä elokuvan tahtoisivat nähdä. Tosin jääprinsessa on metsässä ilman padeja ja läppäreitä, mutta tuleehan hänkin jossakin vaiheessa kotiin ihmettelemään Viaplayta.

Ja huomasin muuten sivuillani käydessä: rekisteröitymällä (sehän oli helppoa) saatte tekin tutustua ilmaiseksi kuukauden ajan TV- ja leffapakettiin. Eikun kokeilemaan!

Minä pistän nyt TermaCellin terassille ja siirryn valitsemaan illan elokuvaa. 

Buzzailua

Hurahdin sitten sen verran tuohon buzzador kokeiluuni, että päätin ryhtyä itsekin buzzadoriksi. Ideana siis on että testailen erinäköisiä tuotteita joita saan kokeiltavaksi ja siinä sivussa kertoilen sitten kavereillekin mitä olen mieltä tuotteista. Koska muutenkin kirjoittelen täällä mielipiteitäni, ihan pyytämättäkin, niin miksipä en kokeilisi tätäkin? Tuo buzzadoor muuten pisti mielikuvitukseni lentämään: buzz a door. Soita ovikelloa? Kuten eräs toinen firma josta voi vuokrata tapon. Hauskoja sanaleikkejä, niistähän minä pidän. Tosin, voihan olla että tämä sanaleikki löytyy vain minun päästäni, mutta pääasia että on hauskaa.

Olin ihan innoissani kun minut hyväksyttiin mukaan testailemaan tuotteita. Ensimmäinen yritys päästä mukaan meni sivu suun, oikein kirjaimellisesti koska oli maistamisesta kyse siinäkin testissä, mutta nyt siis pääsin mukaan. Kokeilussa nyt sitten Nestlé Fitness murot. Oikein hyvä, olen jo miettinyt että pitäisi töihin hankkia taas kaapintäytettä, eli erilaisia "kuivamuonia" pahan päivän varalle. Mysli on ihan hyvä vaihtoehto, onhan noita aiemminkin ollut kaapissa.

Olo on kuin jouluaattona kun hain paketin postista, mitä sisältä paljastuu? Enkä ollut perheen ainut joka oli innoissaan, jääprinsessakin on odotellut myslejä ja repi paketin auki ennenkuin ehdin sanomaan "mysli". Sisältö ei sinäänsä ollut yllätys, luvatut muromyslit olivat saapuneet.

Kunnon Buzzadorina päätin sitten oikein perehtyä tuotteisiin. Muromyslejä olen syönyt aiemminkin, mutta näissä nyt sitten on vähemmän sokeria ja jopa 50% vähemmän rasvaa kuin muromysleissä keskimäärin. Autsch, kuulostaa pahaenteiseltä. Terveellistä, mutta voiko joku jossa on vähän rasvaa ja sokeria olla oikeasti hyvää? Kuitua noissa on reilu 8%, eli ei nyt ihan päästä runsaskuituisen ruisleipäni tasolle, mutta aika lähelle. Ruisleivässäkään ei muuten ole juurikaan rasvaa tai sokeria ja se on hyvää, joten ehkäpä annan mysleillekin mahdollisuuden. Makuvaihtoehtoja on kolme: paratiisin hedelmät, pähkinäpyörre sekä suklaataivas. Joten vaihtelua on enemmän kuin ruisleivässä. Jo ihan pelkästään nimen perusteella arvaan mikä noista on suosikkini, mutta katsotaan nyt sitten onko suklaa-addikti väärässä. Suklaataivaalla ei muuten ole sydänmerkkiä, en nyt tiedä olenko oikeastaan siitä yllättynyt, sen sijaan sekä paratiisin hedelmillä että pähkinäpyörteelle sellainen on myönnetty. Siitä siis niille mauille etulyöntiasema, eli kaikki kolme makua lähtevät sitten samalta viivalta testiin.

Iltapalana oli sitten myslejä. Ulkonäön perusteella Paratiisin hedelmät oli omaa luokkaansa. Pähkinäpyörre oli todella tylsän näköistä ruskeaa pöperöä, kun taas Suklaataivas sai minut ajattelemaan mökkikaappeja talven jälkeen, sellaista pientä ruskeaa piperrystä. Onneksi nuo Paratiisin hedelmien mansikanpalaset toivat edes hieman väriä elämääni. 

Aloitin maistelun ihan kuivana. Tietysti "taivaasta", suklaa-addikti on suklaa-addikti. Ei hassumpaa, ihan oikeasti, mutta suhteellisen makeaa. Makeannälkään voisin tuota jopa syödä, muuten en nyt oikein ymmärrä tätä suklaan pistämistä aamiaismurojen sekaan. Voisihan tuosta tehdä myös juustokakulle pohjan. Uimarimme oli kuitenkin ihan myyty suklaaseen, onhan hän äitinsä tytär! Ja omenahan ei kauas päärynäpuusta joudu. 

Jääprinsessa taas päätti lähteä paratiisilinjalle. Ymmärrän häntä, se oli ennakkoasenteestani huolimatta minunkin suosikkini. Kuivatut mansikat ovat muutenkin minusta hyviä (varsinkin suklaaseen upotettuina) joten ei ehkä niinkään outoa että päädyin tähän. 

Minulle siis jäi iltapalaksi tuo Pähkinäpyörre. Päätin kaataa hieman laktoositonta maitoa sekaan, kuivan myslin popsiminen kun ei oikein inspiroinut. Kyllä tuota nyt söi, ei se pahaa missään tapauksessa ollut, mutta ei nyt mikään suurempi makunystyröitä hivelevä kokemuskaan. Kun katselin "täydellisiä" ja itkin (en myslin takia vaan hautajaisten, minusta on tulossa oikein nössö, en nyt aiemmin telkkarin ääressä itkeskellyt) niin aloin miettiä vaniljajäätelöä. Sitä ja sitten Pähkinäpyörrettä! Voisi muuten olla aika hyvää sillä lailla, miten terveellistä onkin sitten ihan eri asia.  





Aion muuten huomenna tehdä uuden aluevaltauksen, tutustu aamupalaan Ajattelin syödä suklaata jugurtin kanssa!

Uusi päivä, uudet myslit

Olin vakaasti ajatellut pitää tänään myslimaistajaiset töissä, mutta elämä on ja tuli pikalähtö kotiin. Tytöt saivat maistella mysliä ilman minua, mutta eiköhän se maistunut? Kuulen sitten kokemuksia perjantaina.

Aloitin kuitenkin aamuni terveellisesti! Olen syönyt aamupalaa! Ensimmäistä kertaa arkiaamuna vuosiin. Ja nyt se on todistettu: nälkä pysyy loitolla ja kauan! Koska elämä on, söin seuraavan kerran kuuden maissa illalla, toki tunnustan että oli nälkä jo illalla, mutta iltapäivään saakka meni loistavasti. Aika ihmeainetta tuo suklaamysli! Edelleenkin olen sitä mieltä että on turhan makeeta, mutta sekoitin sen maustamattomaan jugurttiin ja lorautin sekaan hieman appelsiinimehua. Syy tähän sekoitteluun on laktoosittomien jugurttien vähyys markkinoilla. Niitä on, mutta ne ovat jatkuvasti loppuunmyytyjä tai muuten vaan pahan makuisia. Kun on nirso niin on. Tällä lailla saan jugurttia jota syön. Ja söin siis myslinikin. Eikä se tuolla maustamattoman jugurtin seassa edes haitannut se makeus niin kauheasti. Joten ymmärrän uimariamme. Ei hassumpaa tämä suklaakaan.

Ja jotta voisin rehellisen mielipiteeni sanoa näistä maistoin vielä ruoanteon lomassa Paratiisin hedelmiä. Maidon kanssa söin välipalaksi. Se on suosikki makuni näistä. Ehdottomasti. Juttelin äsken nälkäisen mieheni kanssa ja kysyin tuonko mysliä, kerrotaan nyt varmmuden vuoksi että hän ei "rehua" syö, ja kuulema voisin tuoda. Kaipa hänkin sitten olisi valmis nälkäänsä maistamaan?

Mutta pikaisena yhteenvetona. Kyllä näitä nälkäänsä syö ja tiedän mitä hankin kuivamuonaksi töihin. Tuo Paratiisin hedelmät oli oikeasti oikein hyvää. Ja pitää nälän hyvin loitolla. Pikaruokana oikein oivallista! Jääprinsessankin mielestä se paras maku näistä.

Suklaataivasta tulee hyvänä kakkosena ja oli uimarimme suosikki. Minä en usko syöväni sitä myslinä, mutta voisin hyvinkin kuvitella tekeväni siitä piimäkakun pohjan. Palaan asiaan reseptin kera jos toteutan idean!

Pähkinäpyörre ei minusta eronut edukseen muista markkinoilla olevista mysleistä. Tai siis eroa tulee varmaankin tuossa sisällysluettelossa, uskon toki että rasvaa ja sokeria on vähemmän ja koska maku on ihan perusmyslimäinen niin toki valitsen tämän. En kuitenkaan usko että käteni menee pähkinäpakettiin jos Paratiisia on tarjolla :) Kuka sitä pyörremysrkyn haluaa paratiisin sijaan? Johan se nimikin siis kertoo järjestyksen: paratiisi(n hedelmät), (suklaa)taivas ja (pähkinä)pyörre.

Maukkaita myslihetkiä teillekin :) Jos joku vielä haluaa maistaa niin pari maistiaispakettia (paratiisia tietysti) olisi vielä tarjolla. Viestitelkää jos siltä tuntuu!



Testissä "vaaleanpunainen" pulveri

Kaverini kysyi haluanko kokeilla Buzzador kampanjan merkeissä Vanishiä.

Ihmettelin hetken että mikä ihmeen Buzzador, mutta samassa sähköpostissa oli jo selityskin asialle. Kyseessä siis on tällainen "kerro kaverillekin kokemuksistasi" markkinointitapa. Tällä kertaa siis oltiin Vanishiä testaamassa. Sehän sopii, meillä kun noita tahraisia vaatteita riittää ja olin juuri marissut aiheesta: miksi ihmeessä minun pitää lisätä jotakin ihmeainetta pesupulverin sekaan että saan pyykkini puhtaaksi. Nyt oli mahdollisuus testata tätä jauhetta. Kovin vaativaa tämä ei ollut. Sain Vanishin lisäksi koodin jonka avulla pääsin kyselysivulle. Vastasin muutamaan kysymykseen aiheesta Vanish ja se oli siinä. Innostuin niin asiasta että annoin kaverin värvätä minutkin Buzzadoriksi ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Blogin reunaan on tullut pikkuinen koodi joka kertoo että täällä Buzzaillaan. Toki kerron asiasta aina tekstissäkin. Eipä tämä kovinkaan paljon eroa normaaleista "kerron mielipiteeni" teksteistä. Paitsi että kun kyseessä on buzzador teksti niin olen saanut ilmaisen näytteen. Mielipide on kuitenkin edelleen ihan ihka omani. Innoistuitko? Kerro ihmeessä niin värvään sinutkin ilomielin. Itse olen vasta päässyt ensimmäistä kertaa ottamaan kantaa haluanko osallistua kokeiluun, katsotaan nyt kelpaanko.

Mutta Vanishista siis. Edelleenkään en tajua miksi ihmeessä minun pitää lisätä pesuaineen lisäksi vielä mitallinen toista mömmöä, miksi ihmeessä pyykinpesuaine ei ole tarpeeksi tehokasta sellaisenaan. Tai toki tiedän miksi, samanlaisia ympäristömyrkkyjä kuin äitini käytti aikoinaan tuskin tahtoisin käyttää, mutta ei tässäkään järkeä ole. Kone on vettäsäästävä, pesupulveri vaikuttaa joltakin lumelääkkeeltä ja tekstiilit eivät tunnu sietävän yli 40 asteen pesulämpötilaa. Ja minä mietin miksi mikään ei ole oikein puhdasta. Pitäisiköhän siirtyä nyrkkipyykkiin? Ja isoihin keittopatoihin. Tosin en tiedä mitä oikein keittäisin padassani, kun kiehuva vesi lienee noin sata-asteista. Mummin vanhoja pellavapyyhkeitä?

Päätin pistää Vanihin koville. Pikkuiseni käytti valkoisia, uusia (kuinkas muuten) farkkujaan johonkin pyllymäki toimintaan. Housujen takamus on musta, samoin neidin alushousut olivat tummanharmaat. Ne sentään pistin roskiin, mutta housut olivat ehdottomat lempihousut eikä niitä saanut heittää pois. Niitä on pesty ja pesty ja nyt pesty myös Vanishilla. Ei toivoakaan. Sappisaippuan avulla sain takamuksen sentään vaalean harmaaksi, mutta valkoiseksi noita ei saa. Edes keittämällä? Tämä haaste oli Vanisihille selvästikin liian kova pähkinä purtavaksi.

Seuraavaksi siirryin sukkapyykin kimppuun. Neidit ovat sitä mieltä että pihalla voi juosta sukkasillaan, joten sukat ovat sitten sen näköiset. Se taisi olla Vanisille hieman siedettävämpi haaste. Olivat ne sukat puhtaammat kuin tavallisesti, kirkkaan valkoiseksi niitä ei Vanishkaan saanut.

Viimeinen testi oli peruspyykki eli t-paitaa ja kauluspaitoja. Taisi olla helppo nakki pulverille. Kaulukset olivat puhtaat samoin t-paidassa ollut ruokatahra oli hävinyt. En uskalla ottaa kantaa olisiko tahra irronnut ilman Vanishiakin, kaulukset aika usein esikäsittelen, sitä en nyt tehnyt. Puhdasta tuli silti.

Jeps, voin minä tuon vaaleanpunaisen purkin jatkossa kotiin kantaa kaupasta. Mitään ihmeainetta se ei ole, ei ole sappisaippuaa voittanutta vieläkään, mutta kyllä se peruslikaa saa irti paremmin kuin pelkkä pesujauhe. Ja pääseepähän esikäsittely riesasta eroon. Joutsenmerkittyhän tuote on, joten siitä pisteet pinkille.