Ei se ole hauskaa

Inhoan siivoamista.

Vaikka kuinka jynssää ja imuroi ja järjestelee, viikon päästä tilanne on taas samanlainen. Pölyä, tahroja, pyykkiä. Jotenkin aika masentava työmaa, valmista ei tule ikinä.

Hieman sentään helpottaa, jos sattuu löytämään kivoja tuotteita.

Dermosilin ikkunanpuhdisyusaine on loistava! Tuote on  ECOCERT-sertifioitu, täytyy tosin tunnustaa etten ole perehtynyt kyseiseen sertifikaattiin ollenkaan. Näitä erilaisia ympäristömerkkejä alkaa olla ihan liikaa, mutta jotakin vaatimuksia tämäkin tuote siis täyttää. Tuotetta voi käyttää joko vaahtona tai suihkeena, huomasin äsken, itse olen vasta tutustunut suihkemuotoon. Ja olen rakastanut. Suihkaus peiliin ja pyyhitään mikrokuituliinalla. Valmista. Tässä on kuulema joku mieto haju, minusta tuo on hajuton.

Tuoksuja sen sijaan löytyy Dermosilin saippuoista! Yläkerran altaanreunalla on Joulusaippua, en usko että kukaan yllättyy. Alakerran saippua taas sai mieheni innostumaan. Näinä korona-aikoina marmatan käsienpesusta ja eilen sitten herra löysi pumppupullon. "Hei, täällähän tuoksuu lakristi! Siis oikeasti, meillä on lakulta tuoksuvaa saippuaa! Vitsi, hauskaa!" Olen hieman ihmeissäni, pullo on ollut alakerrassa jo kauan, herra taitaa harrastaa palasaippuaa?

Tunnustan iloisesti että olen aika ihastunut Dermosilin tuotteisiin, mutta tämä ikkunapesuaine on kertakaikkisen ihanaa. Suosittelen. Ainetta saa myös täyttöpullossa, sisältää 12 ml, joten oletan että lisään vettä. Pakkauskin lienee sitten pieni. Pitää varmaan tilata seuraavalla kerralla!

Pistin muuten pyykit ulos kuivumaan, ihan kivaa sekin. Vaikka on sunnuntai, isoäitini ei arvostaisi. Pyykkitelineemme on kuitenkin aika hyvin piilotettu, naapureiden ei tarvitse ihailla lipustani.

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen

Olen oppinut että etikoissa on eroa.

Olen kyllä aina yrittänyt suosia kotimaisia tuotteita, myös etikoissa, joten olin ihmeissäni kun jostakin blogista luin ettei kaikki etikka olekaan väkiviinaetikkaa eli käymisprosessilla aikaansaatu. Markkinoilta löytyy myös maaöljypohjaista etikkaa. Taikasana nyt sitten on että pullonkyljessä pitäisi lukea valmistettu etikkahaposta laimentamalla. Löytämäni kotimaiset tuotteet ovat molemmat olleet tällaisia. Isä aikoinaan opetti että etikka on Rajamäen tuote ja että se on väkiviinaetikkaa. Mikään muu ei kelpaa. Tosin ei koskaan kertonut mitä se muu olisi. Ei kai ollut kertomisen arvoinen asia, isäni mielestä.

Olen jo kauan käyttänyt etikkaa huuhteluaineena, ihan raakana, mutta koska pyykkietikka on trendikästä, päätin tehdä sellaista. Samalla pistin syntymäpäiväruusuni hyötykäyttöön.

Sain mieheltäni keltaisia ja tummanpunaisia ruusuja lahjaksi, kun ne alkoivat nuokkua siirsin ne maljaan kellumaan ja kun sielläkin alkoivat näyttää väsyneiltä, kuivasin terälehdet kevyesti ja kaadoin sitten terälehtien päälle etikkaa suoraan pullosta.

Annoin terälehtien lillua etikassa, suosittelen muuten suljettua astiaa, etikan lemu on aika ärsyttävä, vuorokauden. Sitten siivilöin etikkani, keltaisista ruusuista ei juurikaan väriä irtonut, punaisista sitäkin enemmän.

Pyykkietikan laimennosohjeet vaihtelevat sitten-lähteestä riippuen 1:1:stä aina 1:4 laimennosta. Minä päädyin laimentamaan puolet ja puolet periaatteella.

Punaista versiota en ehkä valkopyykille uskaltaisi käyttää, keltaista kylläkin.

Pullot löytyivät ruotsalaisesta huonekalukaupasta, etiketit tein itse.

Roosaa

Roosa Nauha tuotteet ovat kaupassa.

Sinituote on taas satsannut kunnolla, on roosaa harjaa, lastaa ja muuta välttämätöntä siivoamiseen. Olen aivan myyty Sinituotteen vaihtopääharjoihin. Monestakin syystä. Tiskiharjoina ne ovat hyviä ja kun ei tarvitse vaihtaa kuin pää kun harja on "loppu" niin roskamäärä vähenee. Kaatopaikkamme täyttyvät ihan järjetöntä tahtia, joten jos voin edes hieman pienentää osaltani tuota jätevuorta teen sen ilomielin. Tuotteet valmistetaan Suomessa, mikä on minulle tärkeää. Eikä harja edes ole kovin kallis. Ostin normaalihintaisena pari vaihtopäätä, hinta/harja jäi alle kuudenkymmenen sentin. En osaa sanoa saako sillä mistään uutta tiskiharjaa, siis kokonaista, mutta ei ainakaan tuon tasoista harjaa! 

Tosin tunnustan että oli pakko ostaa myös yksi "roosa tiskiharja". Meillä taitaa olla nyt viides uusi varsi käytössä, edellisetkin ovat edelleen talossa, mieheni kun sosialisoi niitä akvaarioon, autoihin ym, enkä suostu, edes vartta, ottamaan takaisin keittiöön.  Toki se on vain hyvä syy saada uusi varsi, mutta nyt taitaa olla niin että näitä "siivousharjoja" on talossamme riittävästi. Ellei sitten joku varsista mene rikki, mutta toistaiseksi niin ei ole tapahtunut.

Roosasta tiskiharjasta 5 c menee roosa nauha keräykseen, mikä nyt ei ole kovin suuri raha, mutta ehdinhän minä keräystä tukemaan muillakin tavoin. Ja nyt tuo roosa tiskiharjani muistuttaa että itsestään on pidettävä huolta. 

Murhanhimoisella tuulella

Vihaan banaanikärpäsiä!

Tiedän että entisenä biologianopiskelijana minun pitäisi ymmärtää tätä geenimallieläimenä toimivaa oliota. En ymmärrä! Miksi ihmeessä niiden pitää vallata minun keittiöni?

Onneksi naapurimaan jätistä löytyi tähänkin ongelmaan ratkaisu! Asker purkki. Tuo kai on tarkoitettu yrttien ripustamiseen, mutta meillä se toimii banaanikärpäsloukkuna!

Astiaan vettä, muutama tippa tiskiainetta pintajännitettä rikkomaan ja omenaviinietikkaa. Kuulema laimennussuhde vesi/viinietikka tulisi olla 60/40, mutta tämä toimii huomattavasti laimeampana nesteenäkin! Pääasia että etikantuoksu houkuttelee nuo ällöt tuonne porekylpyyn. Saippua hoitaa loput ja kärpäset harrastavat syvämerensukellusta ja kertyvät purkin pohjalle. 

Kuulema noita ällöjä voi houkutella myös muovipussiin jossa on tomaatinpalanen houkuttimena. Pussi pitää sitten sulkea niin etteivät kärpäset huomaa. Vaikuttaa hankalalta, taidan pysyä tuossa pyttyversiossani.

Tietysti voisin hankkia nuolimyrkkysammakoita, ne söisivät noita. Myrkkysammakko voisikin olla kaunis keittiössä.

Purkin reunalla 2 epäröivää sukeltajaa