Naiset

 En ollut ajatellut kirjoitella kirjoista tänä vuonna. 

En ollut edes varma lähdenkö mukaan Helmet lukuhaasteeseen, mutta näköjään on vaikeaa luopua vanhoista tavoista. Aloitin jo uuden haasteen, valokuvausteemaiseen. 52 kuvaa pitäisi ottaa eli 1 viikossa. Ja kuvaksi kelpaa vain tuore otos, ei mikään "varastosta poimittu". 

Mutta siis Helmet haasteeseen. Vuoden ensimmäinen lukemani kirja on viime vuonna ilmestynyt Kristin Hannahin Sodan sisaret (The Women). 

Jäin pohtimaan käännöksen merkitystä kirjoissa. Luin tämän ruotsiksi, koska jono kirjastossa oli huomattavasti lyhyempi näin. Ruotsiksi kirja oli käännetty, alkuperäistä nimeä kunnioittaen, Kvinnorna. Suomeksi siis Sodan sisaret.  Jos kirjan yksi teema on, miten "naisia ei Vietnamissa ollut", niin käännöksen nimenmuutos on minusta epäonnistunut. Naiset ovat vaan naisia, eikä heistä oikein ole mihinkään muuhun kuin kodin hoitamiseen, ainakin kirjan päähenkilön, Francesin eli Frankien isän mielestä. Ja luultavasti aika monen muunkin, kun Frankie yrittää hakea apua kotiuduttuaan Vietnamista. Jätin aikoinaan Potterit kesken, koska ruotsinkielinen käännös oli, minusta, huono. Jaana Kaparin käännökset suomeksi taas upeita! Hannahin teoksen on suomeksi kääntänyt Karoliina Timonen, ruotsiksi Camilla Jacobsson. 

Kirja kertoo siis Frankiesta, joka värväytyy armeijaan sairaanhoitajaksi. Taustalla on toive päästä isänsä sankariseinälle, missä naisista on hääkuvia ja miesten ansaitsemia mitaleita. Frankien veli päätyy seinälle kolmioksi taiteltuna lippuna, Frankien kohtalo taas on erilainen. 

Frankien elämä Vietnamissa on vaativaa ja järkyttävää, ystäviä kuolee ympäriltä, haavoittuneita toimitetaan sotasairaaloihin helikoptereilla jatkuvana virtana ja loukkaantuneet ovat siinä kunnossa, ettei huippuvarustetussa sairaalassakaan pystyttäisi heitä pelastamaan, saatikka alimiehitetyssä viidakkosairaalassa ei se kotiinpaluukaan ole helppoa. Hän kotiutuu Vietnamin kauhuista rikkinäisenä, kuten varmaan suurin osa sodan kauhuja kokeneista ihmisistä ja yrittää elää elämäänsä maassa, missä Vietnamin veteraaneja ei todellakaan arvosteta. 

Googlailin hieman Vietnamin sotaa, kovin tarkkaa kuvaa minulla ei siitä ollut, olin aika nuori kun tämä sota sodittiin. Tosin, yllättävän vähän tiedän myös Ukrainan sodasta, tai Palestiinan kauheuksista. Puhumattakaan Afrikassa käytävistä sodista. Laskin pikaisesti Konfliktit sivulta että maailmassa olisi 31 suurta konfliktia meneillään. Osaisin nimetä niistä kourallisen. 

"Vietnamin sota: 1955-1975. Yhdysvaltalaisia sotilaita palveli vuorotellen Vietnamin sodassa yhteensä 2,59 miljoonaa, josta korkeintaan noin 500 000 kerrallaan. Amerikkalaisia kuoli 58 193 ja haavoittui 304 000, joista 75 000 vakavasti. Kuolleista oli alle 20-vuotiaita 11 398. Pohjoisvietnamilaisia ja Vietkongin sissejä kuoli 0,5–1,1 miljoonaa ja haavoittui 600 000. Vietnamilaisia siviilejä kuoli noin kaksi miljoonaa." Lähde Vikipedia

Hannahin kirja on toki fiktiivinen tarina ja kirjasta jää kuitenkin hyvä mieli. Frankien elämästä ei todellakaan tullut hänen toiveidensa mukaista, mutta ihan hyvää lopuksi kuitenkin. Epäilen, ettei kaikkien sotaveteraaninen tarina ole näin onnellinen. 

Kristin Hannah: Kvinnorna (The Women) (2024)

Albert Bonnier AB
Painettu kirja 525 s

Kirjastosta

Kuva: Suomalainen kirjakauppa

Undertaker, osa 1

Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa on Helmet-haasteen 19. kohta.

Kun Helmet-lukuhaasteen Facebook-sivulla ehdotettiin lukupiiriä, liityin mukaan. Varsinkin kun päädyttiin dekkariin. Valittu kirja oli Marko Kilpi: Undertaker-Kuolemantuomio. 

Kilpi on poliisi, kirjailija, dokumenttiohjaaja,  poliitikko ja  Crime Time kustantamon perustajajäsen, ehtivä mies siis. Esikoiskirja Jäätyneitä ruusuja palkittiin Vuoden johtolangalla. Kadotetut oli seuraava kirja, se oli Finlandia ehdokkaana, ja kolmas teos Elävien kirjoihin sai Savonia palkinnon. Ihan mielenkiinnolla siis ryhdyin lukemaan tätä ehdotettua kirjaa.

Tämä ei ollut minun kirjani. Minusta tämä oli sekava, rinnakkain seurataan monia eri henkilöitä, jokaista pienen pätkän verran ja taas siirrytään seuraavaan henkilöön. Ja selvästikin tämä on kirjasarja, mitään selvyyttä ei saatu oikein minkään asian suhteen, paitsi että kuolleet ovat kuolleita, kaikki muu jäikin sitten hieman roikkumaan ilmaan.

Kovasti tätä on hehkutettu eri foorumeissa, joten ehkä minä en sitten vaan ymmärrä. En vaan pidä kirjoista jotka vaativat että hankin seuraavankin käsiini. Vaikka se seuraava jo oli lainattuna, vien sen takaisin kirjastoon. On muitakin kirjoja luettavana ja minua ärsyttää kun "pakotetaan" lukemaan seuraava kirja. Toki tarina voi jatkua seuraavassa kirjassa, useinhan niin onkin, mutta minä pidän kun tarinat ovat erillisiä eikä oleteta että luen kirjat "oikeassa" järjestyksessä.

Helppolukuinen tämä oli, jos oli 10 minuttia aikaa pystyi hyvin lukemaan yhden tai useammankin henkilön tarinaa hieman eteenpäin.

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti
Suhtaudun lähes aina uusin tuttavuuksiin ennakkoluuloisesti. Myös oikeassa elämässäni.

7. Kirjassa rikotaan lakia
Muutama murha, huumeita, lavastusta, pahoinpitelyä... Enkä edes ole ihan varma ovatko poliisitkaan ihan puhtaita pulmusia kirjassa

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi
Kuten mainitsin, tämä oli lukupiirin valinta

13. Kirjassa eksytään
Aika eksyksissä aika monikin kirjan henkilöistä ovat, tosin enemmän elämänsä kanssa.

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa
Lulupiiri kirja

"- Suru on kuin lumi, Kivi kuvailee lyhyen pohdinnan jälkeen.
- Sitä sataa meidän päälle, vaikka ei haluttaisi.
Mutta joka kerta se sulaa pois.
Joskus nopeammin ja joskus hitaammin.
Joskus sitä sataa niin paljon ja se on niin märkää ja raskasta,
että sen läpi on vaikeaa hengittää."

Marko Kilpi: Undertaker-Kuolemantuomio (2017)

Crime Time 2017
Painettu kirja 335 s

Kirjastosta

Shakespear

Johnny Knigan Shakespeare-sarjan lukeminen jatkuu.

Aloitin Jo Nesbøn Macbethillä, jatkoin Anne Tylerin Äkäpussilla (Kuinka äkäpussi kesytetään) ja nyt oli vuorossa Margaret Atwoodin Noidan sikiö (Myrsky).  Lukematta Edward St Aubynin versio Kuningas Learista, Mediamoguli, oli jäänyt huomaamatta että oli ilmestynyt. Tänä vuonna ilmestyy ainakin Jeanette Wintersonin Aikakuilulla (Talvinen tarina), kaikkiaan näitä Shakespear tulkintoja pitäisi ilmestyä kahdeksan.  (Vielä siis ilmestymättä suomeksi Howard Jacobsonin versio Venetsian kauppiaasta, Sherlock is my name, Tracy Chevalierin versio Othellosta, New boy,  ja Gillian Flynnin versio Hamletista).

Olin positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta, vaikkakin Macbeth edelleen on suosikkini näistä luetuista. Tosin Nesbøn kirjat ovat muutenkin tullut luettua, joten hänän kirjoitustyylinsä oli ennestään tuttua. 

Shakespeariakin tuli nuorempana luettua, joten on hauskaa nähdä tunnistaako tarinan näistä moderneista versioista. 


3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

Atwood on kirjailija johon todellakin suhtauduin varauksellisesti (Orjattaresi odottaa edelleen yöpöydälläni), mutta yllätyin, ainakin tämän kirjan kohdalla, positiivisesti. 

7. Kirjassa rikotaan lakia

Oletan että laiton irtisanominen kelpaa. Ja ihmisten huumaaminen. 

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

Ainakin tavallaan. Vangit lähtevät näyttelemään Myrskyssä, ei ehkä se kaikkein maskuliinisen näytelmä. 

13. Kirjassa eksytään

Aika monikin kirjan hahmoista ovat eksyksissä elämänsä suhteen. Kartalle kuitenkin pystyvät sijoittamaan itsensä. 

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli

Shakespearin Myrsky on pääosassa, joten kyllä. Kirja sekä pohjautuu siihen, Myrsky näytellään kirjassa ja itse asiassa näytelmää analysoidaan yllättävän paljon. Ja lopussa vielä pikaversio alkuperäisestä teoksesta.


24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa

Oli tuo aikamoinen lista kirjoja ja novelleja jonka Wikipedia luetteli Atwoodin kohdalla

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana

Liittykö sikiö luontoon? Biologiaan ainakin.

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa

Ainakin Facebookia

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

Jos viinirypäleet täyttää huumeilla, onko se ruoanlaittoa?


43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja

Yksi syy ssihen että halusin lukea tämän nyt. Osa Johnny Knigan Shakespeare-sarjaa, mutta sijoitan tämän silti kohtaan 16. Tilasin jo Mediamogulin kirjastoon 

"Jos Felix joutuisi arvostelun kohteeksi,hän saattaisi ylireagoida
ja päästää suustaan rykelmän meheviä adjektiiveja, Tony sanoi.
Felix totesi aina käyttävänsä tilanteeseen sopivaa kieltä,
ja Tony sanoi tottakai, mutta asiakkaan näkökulmasta
se ei välttämättä ollut myönteinen asia"

Margaret Antwood: Noidan sikiö (2016)

Johnny Kniga 2019
Painettu kirja 355 s
Suomennos Kristiina Drews (Shakespear suomennokset Matti Rossi 2004&2010 sekä Paavo Cajander)
Kirjastosta

Lukuhaaste aloitettu

Lukuhaastevuosi taas aloitettu.

Vuoden ensimmäinen äänikirja oli Anders Gustafsonin ja Johan Kantin kirjoittama Blodspengar. En ainakaan löytänyt käännöstä, joten en usko että näitä on, ainakaan vielä, käännetty toiselle kotimaiselle. Tämä on sarjan viides kirja, mutta irrallisia tarinoita nämä selvästikin ovat, varmaan osittain viitaataan edellisiin kirjoihin, mutta ei se lukemista häritse, ellei tiedä miten Solbritt loukkaantui työssään ja on kirjan alussa sairaslomalla sen takia. 

Ihan hyvää matkaseuraa tämä kirja oli.


4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä

"På Fogdö Lax i norra Roslagen görs en makaber upptäckt i en av fiskodlingens bassänger: en människofot. Norrtäljepolisen är snart på plats och efter dykningar hittas flera kroppsdelar. Men huvudet saknas. Kriminalinspektör Solbritt Andersson, bosatt på närbelägna Singö, återhämtar sig efter en svår arbetsskada. Under konvalescensen tänker hon mycket på sitt första ärende, utredningen av ett vansinnigt knivattentat på läkarhuset i Stockholmsförorten Fruängen.
Plötsligt nås hon av beskedet att hennes gamla mamma Gun svävar mellan liv och död. Trots detta och maken Runes motstånd dras Solbritt in i det obehagliga fallet med den styckade kroppen."

Onhan noita, kokonaisina (3) ja palasina (1. päätön). Ja kannessa vielä yksi naama.

7. Kirjassa rikotaan lakia

Jopa poliisit rikkovat lakia tässä kirjassa, kun kotietsintä suoritetaan hetken mielijohteesta, luvatta. 

25. Kirjassa ollaan saarella

Sarja sijoittuu Roslagenin saaristoon

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

Jos murhaaja saadaan kiinni, niin kaipa joku pelastuu?

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

Oletan että voimme puhua maaseudusta kun on lohiviljelyä ja jonkinlainen kanatilakin joutuu eläinaktivistien kohteeksi. 

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

Jeps, Solbritt'in lapsenlapsi on kasvissyöjä, kaverinsa vegaani, joten he opettavat isovanhemmille uusia reseptejä ja tutustuttavat uusiin makumaailmoihin. Isoisä viettää tunnin jos toisenkin lapsenlapsensa kanssa keittiössä. Ja välillä tehdään lohipurilaisia paikallisessa ravintolassa.

42. Kirjassa on isovanhempia

Montakin, mutta Solbritt päähenkilönä ehkä se keskeisin

Anders Gustafson & Johan Kant: Blodspengar

Lind & co 2019
Äänikirja, n. 10 h
Lukija: Katarina Ewerlöf
Kirjastosta

Jämiä

Ostin nimipäivälahjaksi Jämälankasukat-kirjan.

En voi kun suositella, aivan fantastinen kirja, ohjeet niin ihania että ainoa ongelma on päättää mitkä sukat tekisi ensimmäisenä.

Minä päädyin Nonparelleihin. 

Langat, kirjan teeman mukaisesti, jämiä. Suurimmaksi osaksi 7 Veljestä, kirjassa kun on ohje niin ohuelle, keskipaksulle, kuin paksullekin langalle, niin voi omia jämiä käyttää huolettomasi. 

Sukat olivat hauskat tehdä. Yläreunaan hauska kierre ja opin jotakin ihan uutta kun näitä tein: kantapää tehtiin jälkeenpäin, eli lopuksi. Ohje oli niin selvä, ettei missään vaiheessa tullut sellaista oloa etten pärjäisi. Jos olisi tullut, olisin taatusti saanut Facebook-ryhmässä apua, mutta eipä tarvittu. 

Ainoa hetki kun päätin tuvautua googlen apuun oli ompeluvaiheessa. Kirjassa kun ommeltiin kyökkipistoin, nekin hyvin selitetty kuvan kera, mutta koska olin töissä, ja kirja oli kotona, kun päättelin, päädyin goolailemaan. 

Kyökkipistoja

Joten jos tätä kirjaa ei vielä ole, kannattaa joulupukille vinkata. Neljäs painos taisi juuri tulla uunista ulos, joten en ole ainoa joka tästä pitää.

Mikäli haluatte joulupukille kirjoittaa: Pirjo Iivonen: Jämälankasukat. Saatavissa mm. Adlibriksesta

Ratsastaja, jolle sukat päätyivät, tykkää myös näistä. 

Helmet lukuhaaste 2018: Harry Potter ja liekehtivä pikari

Uusi lukuhaaste on sitten korkattu.

Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Harry Potter ja liekehtivä pikari. Ei suinkaan siitä syystä että se oli lukulistallani, mutta osui käteeni ja kun mieheni geokätköily ei osoita merkkejä laantumisesta päätin taas ratkaista yhden mysteerikätkön sijainnin. Sen verran haastavia kysymykset olivat että piti lukea kirja uudestaan. Aina hyvä syy tarttua Potteriin.  

On muuten hauskaa huomata, miten monta, sinäänsä merkityksetöntä, yksityiskohtaa on elokuvassa muutettu. Tai sitten on vaan muistettu että liekhtivästä pikarista tulee kipinöitä, onko värillä niin väliä? No on, jos pitää mysteeri ratkaista. 

Potterit ovat kerrassaan hurmaavia, ei ollenkaan harmittanut että "oli pakko" lukea uudestaan, vaikka liekehtivä pikari ei suosikkini sarjassa olekaan. 

Ja sitten haasteen kimppuun. 

1. Kirjassa muutetaan
Kaikki on suhteellista, mutta Harry muuttaa Likusteritieltä Kotikolon kautta takaisin Tylypahkaan lukuvuodeksi. Muutto kai sekin?

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
Kirjana, e-kirjana. äänikirjana, elokuvana...riittikö jo?

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
No, tästä varmaan aidot Potterfanit ovat eri mieltä, mutta väittäisin että velhomaailma on fiktiivinen paikka.

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja
Ihan suoraan ei mieheni tätä valinnut, mutta mysteerin ratkaisu kiinnosti kovasti. Ja partiolaiseni on minuakin suurempi potterfani, joten hänestä pottereiden lukeminen on aina hyvä asia.

11. Kirjassa käy hyvin 
Hieman ristiriitaista väittää että käy hyvin, kun hyvä ja paha taistelee tulee aina uhreja. Harryn ja hänen ystäviensä osalta kirja kuitenkin päättyy onnellisesti

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
Englantiin ja Velhomaahan. Sovitaanko että ovat eri maita?

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
Yritin alunperin lukea äidinkielelläni ensimmäisen Potterin. En jaksanut lukea kuin pari kappaletta kunnes kylläastyin. Kun ystäväni parin vuoden päästä hehkutti pottereita ja sanoin että en jaksa koska minusta teksti oli raskaslukuista hän kysyi olenko lukenut Kaparin käännöksiä? No en ollut. Sain lainaksi pari ensimmäistä potteria ja Janna Kapari-Jattan käännösten myötä aukesi ihan uusi maailma. Ei häntä turhaan ole palkittu:

• Kansainvälisen nuorisokirjaneuvoston IBBY:n kunniakirja 2000
• WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2001
• Kansainvälisen kääntäjienliiton (FIT) Astrid Lindgren -palkinto 2002
• Lastenkulttuurin valtionpalkinto 2007
• J. A. Hollon palkinto 2014
• Pro Finlandia -kunniamerkki 2017 (Lähde Wikipedia)

16. Kirjassa luetaan kirjaa
Ainahan Hermionella on nenä kiinni kirjassa. Siinä neitokainen minun makuuni.

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
Velhomaailman epäkohtaa, ei ehkä ihan sitä mitä haastekohdassa ajetaan takaa? Mutta saanhan minä rastittaa näitä kohtia oman makuni mukaan!
Hermione on tuohtunut kotitonttujen tilanteesta, itse asiassa heitä kohdellaan äärihuonosti: palkattomia piikoja.  Siispä Hermione perustaa yhdistyksen nimeltä S.Y.L.K.Y. (Samat Yhteiset Lait Kotitontuillekin –Yhdistys), jonka tarkoitus on auttaa kotitonttuja ja ajaa heidän oikeuksiaan. 

24. Surullinen kirja
Paikoitellen hyvinkin ahdistava ja surullinen. Olen ihmeissäni miten suuria asioita Rowlig pystyy käsittelemään lastenkirjassa. Jotakin Astird Lindgrenmaista tuossa Rowlingin tavassa käsitellä vaikeitakin asioita.

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
Tylypahkassa ei ole tullut käytyä. 

29. Kirjassa on lohikäärme
Montakin lohikäärmettä ja aika keskeisessä osassa. Ruotsalainen ruttukuono, kiinalainen pallosalama, tavallinen walesinvihreä ja unkarilainen sarvipyrstö. Ei mitään ihan jokakodin lemmikkejä yksikään. 

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
Tylypahka on sisäoppilaitos noidille ja velhoille ja sinne tämänkin kirjan tapahtumat pääosin sijoittuvat.

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
Taas hieman venytän haasteen rajoja, mutta eikö porttiavain ole kulkuneuvo? Ainakin velhomaailmassa.

40. Kirjassa on lemmikkieläin
Montakin. Sen enempää miettimättä ainakin seuraavat tulevat mieleeni: Harryn ja Ronin pöllöt, Hermionen kissa, Hagridin koira.

42. Kirjan nimessä on adjektiivi

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
Harry on lapsi, vaikkakin fiktiivinen lapsukainen. 

"Eihän Percy tunnistaisi vitsiä,
vaikka se tanssisi hänen edessään ilkosillaan
ja Dobbyn pannumyssy päässän."

Uudet kannet ovat niin paljon kauniimpia kuin alkuperäiset

• Kirjailija:J.K. Rowling
• Kieli:suomi
• Julkaistu:2015-01
• Kääntäjä:Jaana Kapari-Jatta

• ISBN:9789513120382
• Kustantaja:Tammi

• Sivumäärä:768
• Paino:777 grammaa
  Lähde: Adlibris

Jano

Kirjastossa tekee löytöjä!

Tällä kertaa löysin uusimman Harry Holen, joten pakkohan se oli ottaa Bestseller-hyllystä mukaan: Jo Nesbøn Jano. Sinäänsä inhoan kirjasarjaa, sillä ne ovat niin hurjan raakoja, mutta silti minun on ihan pakko lukea näitä. Olen täysin koukussa Harryn tarinaan. Olen oikein kaivannut jatkoa sarjalle, edellisestä on jo neljä vuotta. Toki tässä välissä tuli Nesbøltä mm. Verta lumella I ja II, mutta niistä en pitänyt. Isänsä poika on jäänyt lukematta.

Syksymmällä (13 lokakuuta tarkemmin sanottuna) on kuulema tulossa elokuvaversio Lumiukosta. Minkä takia elokuva pitää tehdä sarjan seitsemännestä kirjasta on hieman epäselvää, tosin sarja kyllä paranee koko ajan. No, onhan elokuva minulle, Hole-addiktille, ilouutinen. Eri asia on kestänkö katsoa elukuvaversiota kirjasta. 

Jano on jatkoa Hole sarjalle, ihan selvästi, sillä "hän" on palanut, hän jota Hole ei napannut. Ja koska kyseessa on sarjamurhaaja on aika kutsua Hole takaisin opettajanhommista poliisiin. 

Siispä pääsemme Holen kanssa tutustumaan vampirismiin, sairalloiseen tarpeeseen juoda ihmisverta. Murhaajalla on jano. Nesbø jaksaa kehitellä mitä karmivimpia kidutusvälineitä, Panssarisydämessä tutustuimme Leopoldin omenaan, joka luultavasti on sairain väline jonka kukaan on ikinä keksinyt, edes mielikuvitustasolla. Siitä siis pisteet Nesbølle. Tällä kertaa murhaajamme käyttää metallihampaita, säästän teidät kuitenkin yksityiskohdilta. 

Tapansa mukaan tämäkin tarina on raaka, mutta saa sitä välillä jopa hengittää, ja hymähtää pienille totuuksille joita aina välillä saa lukea.

"Pikku hetki,
meillä on henkilökunnan huoneessa
suorastaan häikäisevän pahaa kahvia"

Olen niin kaivannut Holea, joten olen iloinen että hän palasi. Kirja on itseasiassa yksi parhaimpia sarjassa, pystyin jopa nukkumaan luettuani kirjan.

Raakahan tämäkin toki on, mutta ei ihan yhtä kauhistuttava kuin edeltäjänsä. Olen oikeastaan kiitollinen, nyt keskitytään selvästi enemmän myös muiden, keskeisten henkilöiden, tarinaan. Holekin on rauhoittunut, avioliitto tekee hänelle selvästi hyvää. 

Jos et halua pilata lukukokemustasi ollenkaan, ole kiltti ja lopeta tähän, seuraava lause sisältää spoilerin. 

Kaikkein parasta on kuitenkin että kirjan lopussa melkein luvataan jo jatkoakin kirjasarjalle. Uskoisin ainakin että Harry vielä palaa iloksemme. 

"Ehkä Bellman on oikeassa,
ehkä likapyykki kannattaa pestä
vasta sitten kun mutavyöry on ohi"

2. Kirjablogissa kehuttu kirjaTietysti. 

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

No ei tuo murhaaja kyllä terve ole.

21. Sankaritarina
No onhan Hole tietysti eräänlainen sankari

23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Olen odottanut tätä neljä vuotta

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

Vampirismistä en tiedä mitään, kuten ei moni muukaan.
49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Mielensäpahoittaja

Olen lukenut ensimmäisen Mielensäpahoittajan!

En ole aiemmin kokenut mitään suurempaa tarvetta tarttua Tuomas Kyrön kirjoihin, mutta kun kiraston Bestseller-hyllystä löytyi tämä Mielensäpahoittajan Hiihtokirja, päätin että se menee tänä vuonna ilmestyneet kirjat-kohtaan. 

Kyllä minäkin niin mieleni pahoitin, kun huomasin ettei kirjasta löydy ilmestymisvuotta!

Kyrön kirja oli oikeasti hauska. Vaikka en edes erityisemmin ole hiihdosta innostunut, innostuin kirjasta ja luin sen eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Katsoin jmyös kuvat läpi ja luin jopa epävirallisen Lahti 2017-kisaoppaan. Jopa tällainen "ei-hiihtäjä" onneksi tunnisti kirjan hiihtäjät. Kuten Mietaan. Ja Äiteen. 

Semmoisia äitejä jos olisi maailmassa tänä päivänä,
niin kyllä menisi lasten päähän matematiikka, käytöstavat ja vuorotahtinen hiihto.
Ei pidettäisi liian pieniä vaatteita ja maalattaisi naamaa keskenkasvuisena. 

Sen lisäksi että opin yhtä sun toista hiihtosankareistamme, hymyilin myös Mielensäpahoittajan nykymaailmaa kuvaaville lausahduksille. Eihän tästä Mielensäpahoittajasta voi olla pitämättä!

Mies ei voi olla kahta asiaa samaan aikaan, vaikka nainen voikin, kiukkuinen ja kulta. 

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa

Hiihdetään metsässä, se saa luvan kelvata

8. Suomen historiasta kertova kirja

Talviurheiluhistoriasta. Ainakin hieman

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

Onko hiihtäminen harrastamista? Vaiko työtä?

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

21. Sankaritarina

Hiihtosankareita, monta. Saa kelvata

22. Kuvitettu kirja

Kaksiosainen kirja. Ensin luetaan, sitten siirrytään kuvakirjakonseptiin

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Koska kirjassa ei ole ilmestymisvuotta painettuna, se oli bestseller-hyllyssä ja etukannessa oli vuosi 2017, päädyin siihen että näin olisi. Äänikirja on ilmestynyt tänä vuonna, goolasin. Saa kelvata.  

Kolmas ja toistaiseksi paras

Tein löydön kirjastossa!

Olen täysin koukussa Cormoran Strike dekkareihin, joten kun löysin uusimman Robert Galbright'in kirjan Pahan Polku oli ihan pakko napata se mukaan.

Ihastuin J.K.Rowlingin tapaan kirjoittaa jo kun luin Potterit. Petyn pahasti kun luin Paikka Vapaana kirjan. Ensimmäisen Galbraithin kohdalla en tiennyt kenen kirjoittamaa kirjaa kuuntelin, ja olin positiivisesti yllättynyt. Ja nyt olen siis uudestaan Rowling-fani.

Käännöskirja on muuten painettu Suomessa, siitä pisteet Otavalle, ekoenergialla. Kun tämän huomasin, teki melkein mieli lähteä kirjakauppaan ostoksille. Paperi on hieman ohutta, teksti kuultaa hieman läpi, mikä häiritsee minua, mutta lienee ekologisempaa tämäkin?

Pahan Polku (Career of Evil) on kolmas Strikesta kertova kirja. Toki nämä voi lukea ihan missä järjestyksessä vaan, mutta Striken ja hänen sihteerinsä Robinin tarina etenee kirjasta toiseen. Tarinan kannalta sillä ei tosin ole merkitystä. Minä tosin toivoisin pientä romanssia heidän välilleen, mutta tiedän kyllä itsekin, ettei se toimisi. Siis tarinan kannalta. Rowling todella osaa rakentaa mielenkiintoisia hahmoja kirjoihinsa ja rakastan ja inhoan kirjan henkilöitä ihan Rowlingin tahdon mukaisesti.

"Robin Ellacott saa salaperäisen paketin ja järkyttyy: sen sisällä on naisen irti leikattu jalka.Robinin pomo, yksityisetsivä Cormoran Strike, keksii menneisyydestään neljä ihmistä,
jotka voisivat olla paketista vastuussa.
Yksikään näistä neljästä ei kavahda sanoinkuvaamattomia julmuuksia.Poliisi ei näytä pääsevän oikeille jäljille,
joten Strike ja Robin alkavat itse perehtyä tapaukseen.
Kun sitten tapahtuu lisää hirmutöitä, alkaa aika käydä vähiin."

(Otavan sivulta)

Tuttuun tapaan, kirjan tarina etenee verkkaisesti ja vaikka tarina on karmiva, huomaan nauttivani kirjasta. Dekkarina kirja toki on keskinkertainen, mutta kirjan ihanuus perustuukin pitkälti päähenkilöiden väliseen kemiaan ja yksityiselämään. Cormonarilla on varsin sekava menneisyys, lapsuuden arvet pistävät elämän ja ihmissuhteet koville. Robinin sulhanen taas ei hyväksy Robinin työpaikkavalintaa. Ja sitten pitäisi vielä tuo työpaikka yrittää pitää pystyssä jollakin tavalla, konkurssi häämöttää lähes jokaisen nurkan takana. Maksavia asiakkaita ei kovin montaa ole. Ja tälläkin kertaa Cormoran keskittyy selvittämään rikosta jonka kanssa kukaan, ei varsinkaan poliisit, ole pyytänyt apua.

Kauneutta oli melkein kaikkialla, jos pysähtyi katsomaan,
mutta arjesta selviämisen taistelu sai helposti unohtamaan,
että tämä täysin ilmainen oli tarjolla.

Suosittelen siis kirjoja. Käen kutsu on ensimmäinen sarjassa, Silkkiäistoukka toinen ja nyt siis Pahan polku, tämä viimeisin ja minusta paras. Ja ellette jaksa lukea, on televisiosarjakin luvassa tämän vuoden aikana. Koska se saadaan Suomeen jää nähtäväksi, toivon toki että joku televisiokanavistamme innostuisi. Lasken Ylen varaan, BBC:n sarjat kun tuntuvat kuuluvan lähinnä Ylen tarjontaan. 

2. Kirjablogissa kehuttu kirja

Ensimmäinen jonka googlasin

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

Kuva täältä

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

Cormoran menetti jalkansa Afganistanissa

23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta

Se televisiosarja on siis tulossa

38. Kirjassa mennään naimisiin

Taidan hieman nyt pilata juonta

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

No en nyt varsinaisesti ole suunnitellut, mutta olen halunut lukea.

Meikkipussin pohjalta

Joskus kirja kannattaa lukea loppuun asti!

Tai tässä tapauksessa ainakin kuunnella. Kirjastosta tarttui mukaan Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta. Ensimmäisen tunnin jälkeen ajattelin jo lopettaa kirjan kuuntelun, se ei minusta oikein päässyt käyntiin. Mutta koska kirjan luvut ovat aakostettu, niin olihan minun pikkuinen pakko kuunnella se, aakoset kun ovat niin lähellä sydäntäni. Onneksi kuuntelin, huomasin enemmän ja enemmän samaistuvani Tyttiin, vaikka emme ihan samanlaisia olekaan. Minulla kun esimerkiksi on huomattavasti perinteisempi perhe kuin mitä Tytillä.

Kaikenlaisista muista perhemalleista puhutaan nykyään eri yhteyksissä paljon,
mutta ei aikuisperheestä.
Minulla on ilo ja murhe kuulua aikuisperheeseen,
jossa meitä on isä ja äiti ja kaksi lasta.
Isä on 76-vuotias, äiti 72-vuotias ja me lapset 48 ja 45.

Mutta koska Tytti on ikäiseni, huomasin samaistuvani moneen Tytin ongelmaan ja ajatukseen. Ja hymyileväni aina vaan enemmän. Jopa kun käsiteltiin hieman ikävämpiä asioita.

Jopa kirjamakumme menee aika hyvin yksiin, mikäli katsotaan sitä Tytin epävirallista listaa. Tyttin virallisella listalla on vain kirjoija joita kehtaa tunnustaa lukevansa, epävirallisella listalla sitten myös kirjat joita luetaan "salaa" koska niitä pitää hävetä. En nyt sinäänsä tajua miksi kirjaa pitäisi hävetä. Minä tunnustan iloisesti lukeneeni esim. 50 Shades of Grey triologian. En nyt ollut erityisen ihastunut niihin, parempiakin kirjoja olen lukenut, mutta tunnustan lukeneeni. Kuten sen Tytin epävirallisella listalla olleen Okalinnutkin. Aikoja sitten. 

Tytti kertoo muuten myös kakapo papukaijoista. En ollut koskaan kuulutkaan niistä. Uhanalaisia lentokyvyttömiä pöllöpapukaijoja. Kaikkea sitä oppiikin, kun kuuntelee kirjoja. 

Listietoa Tieteen Kuvalehdestä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

Haatainen on kustannuspäällikkö

13. Kirja "kertoo sinusta"

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

No joogaa Tytti ainakin harrastaa

39. Ikääntymisestä kertova kirja

No, ketoohan se siitäkin

42. Esikoisteos

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

Koukussa saaristoon

Helmet kirjahaaste saa minut nappaamaan mukaan kirjastosta milloin mitäkin.

Tällä kertaa mukaan tuli mm. Elina Nuortien Kuohu - koukussa saaristoon. Äärettömän kauniita kuvia, osittain otettu niin tutuissa maisemissa.

Elina Nuortie on tehnyt kauniin meriaiheisen valokuvateoksen.
Kuvien painopiste on Espoon, Kemiönsaaren ja Länsi-Turunmaan saaristoissa.
Lisäksi kuvia on itäiseltä Suomenlahdelta, Raaseporin saaristosta, Kustavista,
Raumalta ja Merenkurkusta.
(Teksti täältä)

Kuvien lisäksi kirjassa on ihania tekstejä. Ajatelmia ja sanalistoja. Olen täysin koukussa minäkin. Niin kauniiseen saaristoomme kuin kirjaankin.

Vain hullu rakastaa merta,
väitti viisas,
vain sellainen, joka ei tunne sitä eikä tiedä miten säälimätön ja ruma se voi olla.
Ei raukka tunne rakkautta. 

Jos saatte tämän käsiinne, lukekaa ja ihailkaa ihmeessä. Tarina alkaa pienen tytön ihmetellessä maailmaa laiturilla.

"Pienen  kulkijan askel vie pyöreäkylkiseen veneeseen,
jonka kiiltävään lakkapintaan heijastuu aaltojen ja auringon tanssi.
Alkaa matka merelle-kauan sitten."

Kirja etenee, vuodenaika kerrallaan aina "tähän päivään". Herättäen ajatuksia niin menneistä ajoista kun luonnonsuojelusta ja saaristomme tulevaisuudesta.

"Saariston rauha, meren väsymätön kohina, liitävien lokkien kirkuna,tervan tuoksu, ajopuun harmaa hohde...(Takakansi)

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja

Ei nyt varsinaisesti kirjablogi, mutta käykää katsomassa kuvia

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

No kyllä! Nyt pitäisi päästä melomaan!

5. Kirjassa liikutaan luonnossa

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

22. Kuvitettu kirja

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Viiniä keittiössä

Taas tuli kuuneltua kirja.

Tällä kertaa kirjastosta tarttui mukaan Anna Gavaldin Viiniä keittiössä (Je l'aimais). Tämän piti olla kepeä tarina siitä miten mies jättää vaimonsa ja lapsensa toisen takia. Miten koko aihetta voi kuvailla kepeänä?

"Olipa kerran nainen, jonka mies löysi toisen, ja nainen jäi yksin lasten kanssa, ja…
Kyllä, se tavallinen tarina mutta ranskalaista kepeyttä tulvillaan.
Anna Gavalda osuu naulan kantaan. Höyhenenkevyesti ja lämpimästi hän kertoo siitä, kuinka jättäminen on joskus rohkeutta ja jääminen pelkuruutta – vai miten päin se oli?"
(Gummeruksen sivulta)

Chloé on jäänyt yksin lastensa kanssa ja appiukkonsa, tai tuleva ex-appi, vie hänet ja lapset mökille. Viinilasien ääressä appiukko ja Chloé ensimmäistä kertaa puhuvat toisilleen kunnolla. Elämä ei aina ehkä ole ollut ihan sitä mitä me toisillemme paljastamme kiiltokuvamaisesti. Ja ehkä elämä olisi ollut erilaista jos olisimme tehneet erilaisia valintoja. Kysymyksiä, joita varmaan kaikki välillä pähkäilevät, mutta en oikeasti tiedä tarvitseeko minun pähkäillä fiktiivisen henkilön elämänvalintoja?

"Minulla on ollut monia vihollisia.

En kehuskele sillä mutten valitakaan, se on minulle herttaisen yhdentekevää.

Mutta ystäviä...Ihmisiä, joiden olisin halunut pitävän minusta?

Niin vähän, niin vähän..."

Tarina on minusta surullinen. Enkä saa siitä kepeää millään. Kaunis tarina ehkä tavallaan, mutta ei ole minun lempikirjojani tämäkään. 

2. Kirjablogissa kehuttu kirja

Ainakin täällä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

6. Kirjassa on monta kertojaa

19. Yhdenpäivänromaani

Itse asiassa aikaa taitaa kulua hieman yli vuorokausi, mutta koska kukaan ei kerro minulle kellonaikoja sovitaan että on yhdenpäivänromaani

23. Käännöskirja

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole

Pieni vihreä mies?

En juurikaan lue scifiä, en erityisemmin pidä siitä.

Kirjaston äänikirjahylly kuitenkin pakotaa minut tarttumaan uusiin kirjoihin kun suosikkikirjailijoitteni äänikirjat on jo kuunneltu. Joten, suhteellisen ennakkoluulottomasti, otin matkaan mukaan vime käynnilläni Andy Weirin kirjoittaman Ensam på Mars. (The Martian, käännös: Yksin Marsissa)

Tarinan juoni on ihan naurettava, mutta aika nopeasti huomasin olevani koukussa Mark Watneyyn ja hänen selviytymistarinaansa. Markiin osuu myrskyssä antenni joka rikkoo hänen avaruuspukunsa ja paiskaa herran metrien päähän muusta astronauttiporukasta. Koska kaikki luulevat Markin kuolleen, muut pakenevat myrskyä ja jäljelle jää Mark, joka, täysin järjenvastaisesti ei kuolekaan vaikka avaruuspuku on rikki. Markin onneksi Marsiin on jäänyt miehistölle tarkoitettu "talo" sekä liuta elämää ylläpitäviä laitteita. Ruokaa ei tosin ole kuin muutamaksi kuukaudeksi, mutta mitäs me pienistä, insinöörisankarimme alkaa viljellä perunoita, niitä on tuotu Marsiin thanksgiving-ruoaksi.

"They say once you grow crops somewhere,
you have officially colonized it.
So, technically, I colonized Mars.
In your face, Neil Armstrong!"

Tietenkään mikään ei mene ihan suunnitellusti, mutta äkkiäkö insinööri tekee juomakelpoista vettä avaruuspolttoaineesta, eikän siihen vaadita kuin hieman "peruskemiaa". Aavaruusautosta saa ihan näppärän asuntoauton, kun lieman käyttää liimaa ja jesaria, äkkiäkö sellaiset yhden pienen hiekkamyrskyn nujertavat. Sitten ei tarvitse kuin keksiä miten päästään takaisin maahan. Ja koska ilamstointiteippi on jo hyväksi todettu niin eikun hommiin.

“Yes, of course duct tape works in a near-vacuum. 

Duct tape works anywhere.
Duct tape is magic and should be worshiped.” 

Kirja on hauska, useampaan otteeseen huomasin hymähtäväni Markin jutuille ja täysin älyvapaille tarinoille siitä miten avaruussukkulaa hieman kevennetään "pakomatkaa" varten.

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
No ainahan nämä tuppaavat löytymään jostakin

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Onko Marsissa liikkuminen luonossa liikkumista? Ehkä ei?

6. Kirjassa on monta kertojaa

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Yksi syy siihen että tarttui mukaan: väri

Kuva täältä

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Weir voitti John W. Campbell-palkinnon parhaana uutena kirjailijana 2016

21. Sankaritarina
No onhan tämä jonkinlainen sankaritarina 

23. Käännöskirja

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Ei pitäisi kertoa, mutta ehkä te kestätte tämän?

31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
Tästä on tehty elokuva

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Tulevaisuudessa ollaan.

35. Kirjan nimessä on erisnimi

42. Esikoisteos

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Avaruus on todellakin suuri ja tuntematon minulle