Tove Jansson

Eilinen päivä vietettiin hieman uusissa maisemissa, kuten mainitsin.

Ei niin, ettenkö olisi Luotsikadulla koskaan käynyt, mutta en pysähtynyt silloin ihailemaan Tove Janssonin kotitaloa. Luettuani "Bildhuggarens Dotter"-kirjan tuntui ihan hyvältä idealta lähteä Tove kierrokselle perheeni kanssa. 

"Meillä ei koskaan juhlita ateljeessa vaan aina salongissa.
Siellä on kaksi korkeata ikkunaa, joiden yläreunassa on vakavan näköinen kaari,
 ja koko ukin-ja-mummun koukeroinen visakoivukalusto."

Tove Jansson Kuvanveistäjän tytär 

Kadunkulmassa on edelleen Signora kauppa josta Tove kävi hakemassa isälleen tupakkaa. Oi aikoja, oi tapoja.

Luotsikatu 4

Viereinen Katajanokan puisto on muuten saanut vaihtaa vuonna 2014 nimensä Tove Janssonin puistoksi. Tove on kirjan mukaan seikkaillut puistossa enemmänkin.

"Kirjassa Kuvanveistäjän tytär Tove kirjoittaa Luotsikadun päässä sijaitsevasta puistosta ja sen tuomista. Kotiin haettiin tuomen oksia äidin syntymäpäivän kunniaksi. Puistoon mentiin vasta pimeän tultua, jotta puistovahti, kaupunginvaltuusto tai Jumala ei näkisi oksavarkautta."

Pikku Toven koulumatka, Tove Jansson seura

Esplanadin puistossa jäimme hetkeksi ihailemaan Toven isän Viktor Janssonin "Aallottaria" patsasta, jonka isomman merenneidon mallina Tove on ollut. Montakohan kertaa olen noidenkin patsaiden ohi kulkenut, tietämättä että Tove on yhden mallina ollut. Sentään tiesin kuka taiteilija oli. 

Kävimme ihailemassa Toven koulua ja ateljeeta, ulkopuolelta luonnollisesti

"Koulu oli ikävää ja olen unohtanut koulunkäynnistä suurimman osan, 

senkin miksi pelkäsin sitä niin paljon."

Siirryimme siitä pikkuihiljaa kohti Stockmannia. Päivän teemaan sopi hienosti mainosikkunakin. 

Aika monta kohtaa jäi katsomatta sillä päivänvalo loppui kesken. Piti kuitenkin vielä käydä katsomassa se viimeinen kohta, Toven hauta. 

Hietaniemen vanhalla hautausmaalla, kortteli 15. 

Toven jalanjäljille pääsee esimerkiksi tämän avulla tai jos haluaa tehdä hieman lyhyemmän kierroksen, pitää ryhtyä geokätköilijäksi. 

Haudalla

Päivän vaihtoehtoisessa kalenterissa oli tehtävänä kiittää esim. bussikuskia tai sairaanhoitajaa. Koska  minä olen viettänyt sunnuntaita, en ole nähnyt lipuntarkastajaa enkä onneksi myöskään lääkintävahtimestaria. Mutta pysrin kiittämään niin kaupan kassaa kuin kampaajaanikin kun poistun liikkeestä. 

Uusin tulokas

Tämä alkaa mennä hulluudeksi.

Huonosta vitsistä lähti mopo käsistä täydellisesti. Meidän perheessä alkaa olla muumimukeja vaikka muille jakaa, ja taas ilmestyi uusi muki!

Uusi talvimuki puhuttelee minua. Ehkäpä siitä syystä että tämä perustunee niihin harvoihin muumitarinoihin jotka olen vaivautunut lukemaan. Olen onneton suomenruotsalainen, sillä en todellakaan pidä kansallisaarteestamme. Muumit eivät vaan ole minun juttuni. 

Anoppini taas rakasti muumeja ja huolehti siitä että lapsukaiseni ovat tutustuneet muumikirjoihin. Ja koska ystäväni väitti että muumitarinoissa puhutaan hyvää suomekieltä, lapsille nauhoitettiin VHS-kaseteille kaikki televisiosta tulleet muumijaksot. Niitä sitten katseltiin tuhansia kertoja. Lapseni oppivat puhumaan suomea ja minä siedätyin. Muumit ovat, noh, muueja. Ja Arabian teemamukeissa ihan suloisia.

Tässä mukissa oli muuten suureksi yllätyksekseni, ja ilokseni "made in Finland"-tarra. Luulin että kaikki muumimukit tehtiin Thaimaassa, mutta näköjään olin väärässä. Tosin, taitaa olla viimeinen omistamani kotimainen muumimuki, Arabian tehdas lakkautetaan. Ehkäpä tähän mukiin on hyvä lopettaa. 

P.S. "Granen", se jo pikkutyttönä lukemani tarina, löytyy Toven lukemanan täältä

”He kantoivat heti joulukuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. Sitten he alkoivat koristaa sitä latvasta lähtien kaikella kauniilla, mitä vain keksivät.

He koristivat sen kesäpuutarhan näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.

Kaikki kantoivat sinne kauneinta mitä tiesivät, lepyttääkseen  talven käsittämättömiä voimia.

Kun kuusi oli valmis, kulki Hemulin täti jälleen potkukelkallaan ohitse. Nyt hän polki toiseen suuntaan, ja hänellä oli jos mahdollista vielä kiireempi kuin äsken.

– Katso meidän kuustamme! Muumipeikko huusi.

– Varjelkoon! Sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä… Täytyy ehtiä valmistamaan ruokaa, ennen kuin joulu tulee.

– Joulu? Toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?”

Talvi tekee tuloaan Muumilaaksossa

On tämä vaan mielenkiintoista.

Olen jo jonkun aikaa seuraillut Iittalan sivuja, josko vaikka tulisi tietoa uusista Muumimukeista. Eipä ole näkynyt. Oikeastaan siis odotan tietoa uudesta talvimukista, mutta ei vaan näy eikä kuulu. Arabian sivuilla kuitenkin esiteltiin uutta seikkailu mukia: Muutto. Pyrstötähti uhkaa Muumilaaksoa ja jengi pakenee. Täytyy tunnustaa että Muumitarinat ovat minulle hieman hämärän peitossa, ellemme puhu Taikatalvesta ja Joulusta. Sen sadun osaan. Ja Kuinkas sitten kävikään on tuttu. Olen hieman huonosti tutustunut kotimaisiin kirjailijoihin, mutta pyrin parantamaan tapani. Aina silloin tällöin tarttuu kotimainen äänikirja matkaan mukaan kirjastosta.

Kuva Arabian FB.sivulta

Hinta on taas hurja uudella sesonkimukilla: 21,70 Iittala Shopissa. Mutta lähteväthän nuo hinnat pyrstötähden vauhilla kohoamaan, joten omansa saanee pois jos aikoo mukistansa luopua. Ellei onnistu rikkomaan sitä aamukahvia juodessa.

Päätin sitten samalla käydä naapurimaan sivuilla katselemassa joko siellä olisi lisätietoa mukista. Olihan siellä, ja hieman muutakin tietoa. Ehkäpä kotimainen Muumi pitää ensin esitellä naapureille?

Talvimuki näyttää tältä, kuvat siis tulevat naamakirjasta, itse en ole vielä näitä ihmeitä nähnyt.

Naapurimaan fb-sivuston mukaan tarjolla olisi myös lusikka. Siitä en ole onnistunut kuvaa löytämään. Oletan että kyseinen kuva on muuten hakenut inspiraationsa Taikatalvesta. Muutenhan Muumien kuuluisi nukkua talvisin. 

Ja jos aion ihan Taikatalvea täälläkin viettää niin koristelen jatkossa kuusenikin mukeilla. Ja ennen kuin jolla kulla menee kahvit väärään kurkkuun. Siinä kulkee Muumirajani. Sellainenkin on olemassa.

Itse asiassa en edes pitänyt Muumeista, mutta elämä opettaa. Ja lapset, jotka rakastivat Muumeja ja niitä katsottiin VHSltä, jeps lapseni ovat niin vanhoja, kunnes nauhat kuluivat käyttökelvottomiksi.