Lauran reseptillä

Pieni talo preerialla!

Olin ihan koukussa sarjaan kun se tuli telkkarista 1976. Olin juuri aloittanut kansakoulun, pääkaupunkiseudulta löytyivät viimeiset kansakoulut, ja televisiosta tuli aivan ihana televisiosarja! Ja koulussa oppi lukemaan. Leppävaaran kirjastosta löytyi sitten Lauran kirjatkin! Muistan miten pelottavaa oli hiipiä hiljaa kirjastotädin luokse kirjojen kanssa, odottaa että täti löi päivämääräleiman korttiin ja pisti sen kirjan taskuun. Sitten kirja oli minun kokonaisen kuukauden! Ihan kaikki kahdeksan kirjaa ei ollut hyllyssä, aika kauan pohdin uskallanko pyytää kirjastontätiä hankkimaan kirjat minulle, mutta sain ne kaikki luettua jossakin vaiheessa.

Isovanhempani asuivat muuten tuohon aikaan Töölössä ja heillä oli sellainen hieno taikarasia televeision yhteydessä (HTV). Kun isoisä hieman paineli nappuloia niin telkkarista tuli Lassie! Vanhempani joutuivat ajamaan minut milloin kirjastoon, milloin mummolaan että sain hakea itselleni kirjoja tai seurata Lassien seikkailuja. Sitten vaan sopi toivoa ettäe television kummaltakaan kanavalta tullut samaan aikaan jotakin mitä ukki halusi katsoa. Tosin yleensä sain kyllä katsoa Lassieta. 

Nyt tämä preeria-ihanuus on taas nähtävissä! Tunnustan etten malttanut katsoa yhtä jaksoa päivässä, vaan olen todellakin ahminut jaksoja Areenasta! Kirjastossa en vielä ole käynyt, vaikka aukesivatkin uudestaan koronakaranteenin jälkeen. Jossakin vaiheessa eksyn kyllä lastenosastolle etsimään kirjoja, vaikka Leppävaaran kirjaston yläkertaan en pääsekään nostalgiamatkalle. Talo on edelleen paikallaan, mutta kirjasto on Sellossa. Tai jospa vaikka lähestyisin kirjastotäti ja pyytäisin apua? Tosin, sellaisia tiukkailmeisiä tätejä ei nykyään kirjastossa ole ja viimeksi kun pyysin apua, halusin löytää "Pikku Prinssin", minut ohjattiin kuvakirjojen viereen. Kyllä minun tiukat tädit sentään klassikot tunnistivat. Ja aika monta muutakin asiaa. Harvoin etsivät tietoa niistä hienoista pitkistä laatikoista jotka olivat täynnä selattavia kortteja. Kun jotakin (kuiskaamalla, silloin kirjastoissa oltiin h i l j a a ) uskalsi kysyä, täti lähti suoraan kohti oikeaa hyllyä ja osoitti kirjaa. Samomatta mitään. Hiljaa sitten kuiskasin kiitos. On toki hienoa että meidän kirjastossa on runsaasti ulkomaalaistaustaisia henkilöitä töissä, mutta suoraan sanottuna, eivätpä vielä kertaakaan ole osanneet auttaa kun olen jotakin kysynyt. Mutta hymyilevät, sellaista ei koskaan tapahtunut Leppävaaran kirjastossa! Taidan silti tavallaan ikävöidä vanhoja, hiljaisia kirjastoja joissa kirjat olivat ykkösasia.

Tämä piti kuitenkin olla preeriapäivitys. Laura kokkasi yhdessä jaksossa (kuudes kausi) kanelikanaa Almanzolle ja Nellielle. Päätin hieman googlailla. Löytyihän se Laurankin resepti.  Tai ainakin joku samantapainen resepti, en muista lukeneeni reseptejä kirjoista, mutta onhan siitä toki vuosia aikaa kun ne luin. Televisioversiossa kanelin sijaan käytetään reilulla kädellä cayennepippuria. Eikä muita raaka-aineita näytetä Hieman taas sovelsin, en todellakaan lähtenyt kanaa kynimään vaan ostin valmiita rintafileitä. En taida olla ihan uudisraivaaja kun tällaiseen sorrun.

Valitettavasti annosta ei ikinä näytetä kunnolla, sei ei taida olla kovin keskeinen osa jakson tarinaa, joten lisukkeet jäävät itse keksittäväksi. Joku porkkana tai bataatti lautasella ehkä on, mutta en ole ihan varma. Perunamuusia aika monen annoksen kaverina on muissa jaksoissa ja uuniperunaakin Albert teki jossakin jaksossa, huonolla menestyksellä. Bataatti ei ole minun juurekseni, vaikka lapsukaiseni niistä pitävätkin. Riisi taas ei ole oikein preeriaruokaa. Pitää pohtia tarjotaanko tänään lohkoperunoita (helppoa), kunnon muusia (työlästä) vaiko ihan tylsästi vaan riisiä. 

Kanelikanaa

Marinadi:
5 dl (3,3 dl) omenasiideriä

½ dl hunajaa

½ dl sitruunamehua

2 kpl (1 rkl) murskattua valkosipulinkynttä
1 rkl (tl) jauhettua kanelia

1 tl suolaa
2 (1) tl jauhettua mustapippuria

1,2 kg broilerin rintafileitä

2 rkl rypsiöljyä paistamiseen

1 sitruuna koristeluun

Sekoita siideri, hunaja, mehu ja mausteet. Kaada seos rintafileiden päälle ja anna maustua vähintään 8 tuntia jääkaapissa. 

Kuumenna uuni 175 asteeseen. 

Kaada marinadi kattilaan. Kiehauta marinadia noin 10 min (jäljellä noin dl).  Ruskista fileet öljyssä (n. 2 min/puoli) ja siirrä uunivuokaan. Kaada marinadin jämä päälle ja kysennä uunissa n. 50 min.

Koristele sitruunanlohkoilla.

Joulun uutuus

Jotakin uutta viimekin vuonna joulupöydässä.

Cittarin kassalta nappasin loppuvuodesta mukaani ruokalehden ja sieltä bongasin savuporoterriinin. Pitihän sitä kokeilla. Tosin hieman taas muuntelin alkuperäistä reseptiä, inhoan puolikkaita sipuleita ja pientä palaa lihaa jääkaapissa.

Savuporoterriini

150 g kylmäsavustettua poron paistia

2 dl maustekurkkua

1 punasipuli
2 dl Eila kuohukermaa

150 g laktoositonta crème fraîchea

200 g Eila tuorejuustoa

1 rkl hunajaa

2 tl piparjuuritahnaa

1 tl suolaa
3 liivatelehteä
½ dl sitruunamehua

Pistä liivatelehdet kylmään veteen. Hienonna poro, kurkut ja sipuli. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita vaahtoon silppu ja juusto sekä ranskankerma ja mausteet. Kuumenna sitruunamehu ja skoita liivatelehdet siihen. Käännä kermaseokseen ja kaada seos vuokaan. Hyydytä yön yli jääkaapissa.

Terrin på rökt ren

150 g kallrökt renstek

2 dl kryddgurka

1 rödlök
2 dl Eila vispgrädde

150 g laktosfri crème fraîche

200 g Eila färskost

1 msk honung

2 tsk pepparrot

1 tsk salt
3 gelatinblad
½ dl citronsaft

Blöt gelatinbladen i kallt vatten. Skär köttet, gurkan och löken i små bitar. Vispa grädden. Rör ne osten. creme fraichen och kryddorna i grädden. Tillsätt köttet, löken och gurkan. Smält gelatinet i kokande citronsaft. Häll saften i smeten och rör om väl. Häll över smeten i en form och låt stelna över natten i kylskåp. 

Kilpikonnia

"Ruoalla ei saa leikkiä!"

Kuulen edelleen isäni sanat korvissa, vaikka en ole vuosiin saanut kyseistä ohjeistusta. Kun näin FB:ssa kilpikonnia, tiesin kuitenkin että on aika leikkiä ruoalla! Sanoi isäni mitä tahtoo. 

Projektia varten tarvitaan nakkimakkaroita, tai kaipa prinssimakkaratkin kelpaavat, jauhelihaa, tai siis oikeastaan lihapullamassaa ja hieman juusto. Kaikki raaka-aineet sattuivat olemaan tarjouksessa lempikaupassani, joten eikun tuumasta toimeen!

Ensin leikkasin nakkeja palasiksi ja puolitin nuo "jalat". Ajattelin että ne olisi helpompi asetella oikeisiin kohtiin kun pysyvät kiltisti pellillä. Se oli huono päätös, jättäkää kokonaisiksi niin tulee kauniimpi lopputulos. Hännän voi toki puolittaa. "Päähän" vielä pieni viilto niin että konna saa suun.

Palaset asetellaan kilpikonnamaisesti odottamaan "kuorta"

Lihapullataikinan tein ihan perinteisesti sipulilla. Taikinasta sitten "kuori" nakkien päälle, eli keskimääräistä isompi lihapulla asetetaan nakkien päälle.

Pinnalle vielä juustoa ja sitten uuniin. Paistoin 180 asteessa reilu 25 min. 

Uudempi versio nauravista nakeista. Tosin tämä taitaa olla merikilpikonna kun raajat tuolla lailla kääntyilevät. 

Takaisin menneisyyteen

Tyttäreni halusi kaalikääryleitä.

Huomasin matkaavani välittömästi takaisin mummilan keittöön, näin edessäni miten riisi kiehui ja taikinaan kaadettiin HP-kastiketta. Ja miten kaalinlehtiä poimittiin yksitellen kiehuvasta vedestä. Tajusin että oli aika siirtää perintötieto seuraavalle sukupolvelle.

Siispä ryhdyimme tuumasta toimeen. Minä tein takinan, vaikka sitä HP-kastiketta ei ollutkan, sitä pitääkin yrittää löytää kaupasta. Ja keitin riisit ja kaalin. Nostin ne kaalinlehdet tyttärelleni ja sitten hän hoiti loput. Minun tehtäväni oli siirretty eteenpäin ja huomasin hymyileväni. Tosin tyttäreni kääryleet olivat paljon kauniimmat kuin minun tekeleeni aikoinaan!

Kaalikääryleet

kaalia

600 g naudan jauhelihaa

1 dl puuroriisiä

2 dl laktoositonta kermaa

1 sipuli
2 kananmunaa

suolaa

valkopippuria

voita paistamiseen
siirappia

hieman kaalin keitinvettä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa sipuli silpuksi. Sekoita jauhelihan joukkoon riisi, sipulisilppu, kerma, munat, suola ja pippuri. Kiehauta kaali ja irroita uloimmat lehdet sitä mukaan kun irtoavat. Älä keitä liian pehmeäksi.

Pistä kaalinlehden (tai parin lehden) päälle nokare jauhelihaseosta ja kääri kaalinlehti lihan ympärille. Sulje tarvittaessa raa'alla spagetinpätkällä.

Ruskista kääryleen pinta paistinpannulla. Siirrä kääryle uunivuokaan, paistopinta ylöspäin. Kaada päälle siirappia. Paista uunissa 225 asteessa noin 30 min.

Valele välillä pinnalle siirappivettä.

Ei nämä mummin kääryleitä voita, ei mikään maistu niiltä, mutta eivät nämäkään huonoja olleet!

Sikanautaa

Facebookista löytyy vaikka mitä hauskaa.

Tällä kertaa päädyin kokeilemaan grillattuja lihapullia, siitä systä että idea vaikutti täysin absurdilta.

Taikinan tein perinteisesti, tosin lisäsin taikinaan herkkusienenpalasia, koska niin tehtiin myös alkuperäisessä reseptissä. Lihapullien ympärille pistin puolitetun sipulin "kerroksia", eli periaatteessa täytin sipulin (joskin vain yhden kerroksen) ja kiedoin koko komeuden pekoniin.

Osa pullista eivät saaneet sipulista välikuorta, ne olivat huomattavasti hankalammin käsiteltävissä grillissä.

Oli muuten hyvää.

Grillatut lihapullat

naudan jauhelihaa
sipulia
herkkusieniä
pippuria
suolaa
valkosipulia
laktoositonta kermaviiliä

pekonia

Hitaasti mutta varmasti

Lammas on uunissa!

Pari päivää sitten marinoimani paistit on siirretty uuniin.

Nyhtölammas, vaihe 2, paistaminen

Karitsanpaistia

sipulia

porkkanaa

½ litraa vettä

Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit. Itse lisäsin 2 porkkanaa ja 2 sipulia koska pataan ei kertakaikkiaan mahtunut lisää tavaraa. Siirrä paistit juuresten päälle ja lisää pataan n ½ litraa kiehuvaa vettä. Anna kiehua hieman liedellä ja siirrä pata 150 asteiseen uuniin. Anna paistua 5 tuntia,

Kääri lihat folioon ja anna "levätä" vajaa tunti. Revi liha suikaleiksi haarukoilla. Kaada lihojen sekaan hieman paistinlientä ja kuumenna 200 asteisessa uunissa. 

Sillä aikaa kun paisti kypsyy on tarkoitus tehdä leipää, uunijuureksia, sitruuna-valkosipuliperunoita ja muutama jugurttikastike lisukkeiksi. 

Alkupalat ovat viimeistelyä vailla valmiina. 

Hauskaa pääsiäistä!

Viimeinen vaihe

Lammas on uunissa!

Tämähän etenee ihan jo rutiinilla, joskin tämä uusi lammasresepti hieman arveluttaa. Mutta kaipa tästä hyvää tulee?

Poistin lihat marinadista ja lisäsin pinnalle suolaa, pippuria ja tuoretta rosmariinia. Peitin vielä rosmariinin pekonilla ja nyt kaikki neljä paistia ovat uunin lämmössä.

Paistoin ensimmäiset 20 min noin 180 asteessa, nyt on lämpö tiputettu 100 asteeseen ja oletusarvoisesti tässä menee parisen tuntia että sisälämpötila nousee reiluun 70 asteeseen. Välillä käyn kurkkaamassa uuniin ja samalla kaadan hieman merinadia pintaan. Hitaasti hyvää tulee. 

Liha saa vielä kypsyä foliossa hetken, ennen tarjoilua, yleensä sellaisen puolisen tuntia. Jos on aikaa tähän jälkikypsyttelyyn niin ottakaa paisti ulos uunista jo hieman aiemmin (FB vinkin mukaan jo 65 asteessa)

Kastiketta en ole vielä tehnyt, mutta taidan seurata suurinpiiretin Allt om Mat'in ohjetta. Tosin lisään mausteita. En tajua tätä mausteiden välttelyä!

Kastike lampaalle 

1 l paistolientä (jatka vedellä/punaviinillä ellei tule riittävästi)

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl laktoositonta ruokakermaa
2 rkl soijaa

mustapippuria

rosmariinia

suolaa tarvittaessa

Suurrusta kerma jauhoilla, lisää paistoliemi ja mausteet. Kiehauta. 

Rauhallista pääsiäistä!

Teemapäivä tämäkin

Torstaina oli kansainvälinen pihvipäivä.

Kaikenlaisia päiviä sitä maailmassa onkin, mutta tämä pihvi nyt oli hyvä inspiraationa kun kävin ruokakaupassa. Parhaat pihvit tulevat grillillä, mutta en tuntenut mitään sielunpaloa olla ulkona -20 asteen pakkasessa grillailemassa, joten paistaminen sai luvan kelvata.

Koska olin päättänyt tehdä pippuripihvejä päätin myös uusia pippurivarastoni.Rosépippuria oli ihan suhteellisen tuoretta kotona. Tosin kyseessä ei ole oikea pippuri vaan sumakkikasveihin kuuluvien puiden tai pensaiden marja. Mustapippuriakin on aina kotona, sitä kuluu niin paljon että ei ehdi vanhenemaan. Mustapippuri on raakan poimittu pippuri joka kuivataan auringossa. Mikäköhän käymisreaktiokin tuossa tapahtuu? Viherpippuria tuli ostettua, se on raaka pippuriköynnöksen hedelmä joka pakastekuivataan ja säilötään sitten etikkaan. Valkopippuri taas on kuorittu kypsä marja. Sitäkin hankin. Lisäksi käytin vielä maustepippuria, joka ei ole pippuri sekään. Mutta siitä olenkin jo tarinoinut aiemmin

Pippuripihvi

Naudan ulkofielettä tai muuta maistuvaa lihaa
sinappia

pippuria

Ota liha ajoissa lämpiämään, jääkylmää lihaa ei kannata paistaa. 

Levitä pihvin pintaan sinappia

Ripottele pihvin pintaan vastarouhittua pippuria, minä käytin ylempänä mainittuja mausteita.

Paista pihvejä parisen minuttia/puoli tarpeeksi kuumalla pannulla.

Yleensä kun paistan pippuripihvejä liekitän ne, mutta tällä kertaa tyydyin pelkkään kermakastikkeeseen. Ei arki-iltana voi liiallisuuksiin sentään mennä.

Huijausta

Päätin vähentää, edes hieman, meidän hiilijalanjälkeä.

Yksi tapa tähän on vähentää tuota hukkaan menevää ruokaa. Yritän, vaihtelevalla menestyksellä, suunnitella ruoat niin ettei ainakaan raaka-aineet pääse vanhenemaan. Ja huolehtia siitä ettei tähteitä jäisi jääkaappiin lojumaan.

Katselin päivällä Sikken ruokaohjelmaa ja siellä tehtiin linssivuokaa. En ole elämässäni tehnyt yhtikäs mitään linsseistä, joten päästin jatkojalostaa Sikken reseptiä ja tehdä lihamureketta. Eikun kauppaan hankkimaan linssejä. Katsotaan saanko perheemme lihansyöjän syömään tätä, mitään en tunnusta ennen kuin annos on syöty! Linsseissä on tietääkseni ihan hyvin proteiinia, joten terveellisiä ne ainakin ovat.

Linssimureke

2 dl punaisia linssejä
3 dl vettä 

400 g paistijauhelihaa
125 g emmentaljuustoraastetta
1 sipuli
1 jumbo herkkusieni 
2 valkosipulinkynttä 
2 viipaletta täysjyväleipää (minä käytin ruutuja)
tilkka maitoa
3 rkl persiljaa (sitä oli jäänyt kun tein kalaa)
1 rkl sitruunamehua (sitäkin jäi kala-annoksesta)
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria

Huuhtele linssit ja keitä niitä hiljalleen n. 10 min, eli kunnes vesi on imeytynyt. Sillä aikaa voit loistavasti valmistella loput taikinasta. Silppua sipulit, persilja ja sieni. Minä pistin hieman kuivuneen leivän palaset turpoamaan maitotilkkaan. Sekoita juusto, silppu, leipä, mausteet ja hieman jäähtyneet linssit. Mausta. Tämä oli jo aivan yllättävän hyvää minusta. Lisää jauheliha ja kananmunat, sekoita tasaiseksi massaksi. Paista 200 asteessa noin 50 min. 

Hieman enemmän mausteita olisin kaivannut, pitää jatkojalostaa tuotetta. Hieman kuivaakin tämä oli, kunnon kastikkeen vaatii seurakseen. Mutta ihan käyttökelpoinen resepti, linssit ovat syötäviä!

Pakko vielä kertoa reaktioista. Lihansyöjälle kelpasi. Kysyin myös luistelijalta tietääkö hän mitä on syönyt. No ei tietenkään. Kun kerroin punaisista linsseistä hän ryntäsi vessaan. En edes ajatellut että tästä voisi saada aikaiseksi yökkäysrefleksin. Pitäisiköhän minun pitää kotona kotitaloustunteja? Neiti ei suinkaan kuvitellut syövänsä kasviksia vaan silmän osia. Näki kai edessään pieninä söpöjä albiinopupuja joilta äiti irrottaa silmät ja poimii sitten linssit syötäväksi?

Eihän tuosta näe että siinä olisi muuta kuin yrttejä ja jauhelihaa...

Kas äiti on laittanut kystä kyllä...

Ensi yön projektina on sitten kinkun paistaminen.

Kinkun paistamisessa luotan Jaakko Kolmosen ohjeeseen, mitä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan?

1) Kinkku pyyhitään talouspaperilla.
2) Tunge kinkku pussiin ja työnnä paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, mieluiten kyljestä, niin ettei mittarin pää koske luuhun. Suosittelen kanssa että mittarin asettaa niin että näkee lukemaan ilman että työntää päänsä uuniin.
3) Kuumenna uuni yli 200 asteeseen ja paista kinkkua n. ½ tuntia korkeassa lämpötilassa. Näin saat pintabakteerit tapettua.
4) Laske lämpötila noin 100 asteeseen ja paista kinkkua noin 60 min/kg eli kunnes mittari näyttää 75-80 astetta
5) Poista kinkun pinnasta nahka.
6) Levitä kinkun pintaan vähäsuolasita sinappia ja päälle korppujauhoja. Paista uunissa kunnes pinta ruskistuu.
7) Anna jäähtyä!

"Tieteellinen testi"...

...eli onko Fb aina oikeassa?

Naamakirja, tuo kaikkien 500 parhaimman kaverini kohtaamispiakka, kuhisee kaikenlaisia faktoja. Päätin oikein tutkia miten hyvin nämä postitukset pitävät paikkaansa. Testauksen kohteena

Grillikausi lähestyy

Tämä siis oli monen naispuoleisen ystäväni seinällä kiertävä teksti, johon yksi miespuolinen kaveri oli kommentoinut: "onkohan se nyt ihan noinkaan?" Vastaukseni oli: on se, mutta jäin sitten miettimään. Pitääköhän tämä ollenkaan paikkaansa? Siispä testaamaan. En kerro perheelleni tästä super tieteellisestä testistä ja lupaan etten aio poiketa normaalista rytmistäni. Teen sitä mukaan kun huomaan ettei kukaan muu ainakaan aio tehdä mitään. Kursiivilla nuo alkuperäiset väittämät.

 Kun mies valmistaa ruokaa grillaamalla, tapahtuu seuraavaa:

 1. Nainen käy kaupassa.

Jeps, mieheni ruokaostokset ovat tasoa: metripizza, maitoa, leipää, juustoa, jäävuorisalaattia. Jos pyydän tuomaan ruokaa niin kaupasta ilmestyy metripizza. Tai näin grillikauden nostaessa päätään: Kabanossipaketteja. Olen siis oppinut täyttämään pakastimen kaikenmoisella, ellen ehdi käymään kaupassa voin aina käydä kauppamme haarakonttorissa eli pakastimella. Tällä kertaa Helkamasta purkaantui naudan ulkofilettä. Se on kohta siinä kunnossa että sille voisi mahdollisesti tehdä jotakin. Eli kukaan ei ollut huolehtinut siitä että perheemme söisi tänäänkin jotakin. Vielä miehelläni on mahdollisuus ottaa tästä irtopisteitä itselleen, kaupat ovat auki ja herra on liikenteessä, joten mahdollista että tämä tilanne vielä tasoittuu. Tällä hetkellä tilanne kuitenkin 1-0 minulle!
Herra kotiutui, kaupan kautta, tuomisina 2 Daimpatukkaa ja jotakin muuta samaiselta osastolta löytynyttä tavaraa. Katson etteivät täytä ruokavaatimuksia.

2. Nainen valmistaa salaatin, lisukkeet ja jälkiruuan.

Tästäkin aion ottaa pisteet itselleni. Salaatin tein, samalla kun grillasin lihaa, eli systeemillä: lihat grilliin, salaatin pesu ja kuivaus. Pihvien kääntö, salaatin leikkaaminen pineemmäksi ja mozarella leikkuulaudalle, lihat kääntäen...

Sillä aikaa muuten perunat kiehuivat muusia varten. Ne pistin kiehumaan ennenkuin tajusin että grillaaminenkin jää minun hommakseni.

Jälkiruokaa en tee, syökööt noita karkkeja! Tai no, taidan keittää kahvia. Siinä sivussahan se tulee herrallekin keitettyä.

 3. Nainen valmistelee lihan grillausta varten, laittaa sen tarjottimelle tarvittavien ruuanlaittovälineiden kanssa ja vie sen miehelle, joka hengailee grillin luona juoden olutta.

Tämä olikin aika laaja kohta. Lihan leikkasin ja valmistin marinadin. Lihat ovat maustumassa. ½ pistettä minulle. Tiedän ettei rakas grillimestarini osaa, tai oikeastaan ei tahdo oppia, ei tuo nyt aivokirurgiaa sentää tuo tekeminen ole, tehdä marinadia itse. Meillä on siis valmista grillikastiketta olemassa erinäisissä pulloissa. Joten herra olisi voinut pistää lihat maustumaan jos olisi viitsinyt. Itse en oikein noista e-koodeista välitä vaan teen marinadin mielummin itse. Makunsakin puolesta parempaa! Tosin en minä e-koodeilta välty tekemällä itse, varsinkaan kun käytän valmista soijakastiketta.

Tällä kertaa marinadiin tuli:
öljyä, soijakastiketta (vähäsuolaista ja kiinalaista), balsamiviinietikkaa. Silmämääräiset puolet tuosta määrästä oli öljyä. Lisäksi mustapippurikastiketta, Tabascoa (sitä klassista versiota) sekä valkosipulirouhetta.

Mieheni saapui keittiöön, katsoi lihoja ja kysyi: pitääkö nuo grillata. Vastasin (hammasta purren) juu, grilli on lämpiämässä. Tähän mieheni: siellä on se harja grillissä. Laskin kymmeneen ja totesin että ei ole, putsasin grillin ennenkuin pistin sen päälle. Mieheni meni ulos tarkistamaan etten grillannut hänen harjaansa. Olutta ei näkynyt.

Kannoin lihat ja grillipihdit ulos.

 4. Mies asettaa lihan grilliin.

 

Nyt täytyy sanoa että hämmästyin. Lihat eivät menneetkään grilliin, vaikka ymmärtääkseni kaikki tarvittavat tykötarpeet olivat siinä käden ulottavilla. Jouduin ihan itse pistämään lihat grilliin. Minne maestro itse hävisi jäi minulle hieman epäselväksi.
 5. Nainen menee sisälle kattamaan pöydän ja tarkistamaan lisukkeiden tilanteen.

Mieheni löytyi. Hän oli kattamassa pöytää. Pisteet siitä hänelle. Olin kai murskannut hänen egonsa kun työnsin ne lihat tirisemään?

 6. Nainen tulee ulos kertomaan miehelle, että liha palaa.

Nainen pyysi voisiko mies käydä kääntämässä ne lihanpalaset jos vaimo tekee muusin sillä aikaa valmiiksi. Hieman epäselväksi jäi käätyivätkö ne pihvit siinä välissä. Oletan että eivät.

 7. Mies ottaa lihan grillistä ja ojentaa sen naiselle.

Ehei, ihan itse menin hakemaan ne lihat sieltä grillistä, ettei tarjolla olisi hiillostunutta lihasta.

 8. Nainen asettelee ruuan lautasille ja kantaa ne pöytään.

Ok, tällaista ei meidän perheessä harrasteta. Ellei itse saa lautaselleen ruokaa kun sitä on pöydässä niin saa nähdä nälkää. Siirsin siis pihvit ja perunamuusin pöytään, salaatin olinkin jo pistänyt pöytään kun sain sen valmiiksi.

 9. Ruokailun jälkeen nainen siivoaa pöydän ja tiskaa.

Onneksi meillä on kone tätä varten! Nuorimmainen osasi pistää ihan itse kamppeensa koneeseen, vanhempikin onnistui muistamaan melkein kaiken. Loput siirsin sitten minä koneeseen, mieheni kai ei sitten tiedä missä se sijaitsee?

 10. Mies kysyy naiselta oliko mukava saada vapaata kokkauksesta. Ja, nähdessään naisen ärsyyntyneen ilmeen, ajattelee mielessään, ettei joillekin naisille vaan mikään riitä.

Huono testipäivä, ihan selvästi, mieheni pärjää normaalisti paremmin! Mutta silti uskaltaisin väittää: Kyllä naamakirja tietää!

Kahvin tuoksua

Poikkeuksellisesti en saakaan perhettäni syömään vaikka on pitkäperjantai!

Uintikisat sekoittivat aikataulun, joten syömmekin huomenna. Toki syömme tänäänkin, mutta emme lammasta. Lammas on kuitenkin hukutettu kahviin, eli villanmaku tuhoutuu. Ainakin kuvittelen että tämä kahvirumba tuhoaa villanmaun, en ole koskaan onnistunut vielä saamaan aikaiseksi villanmakuista lammaspaistia, katsotaan nyt sitten kuinka käy tänä vuonna kun kehtaan tällaista hehkuttaa.

Koko perhe muuten suostuu syömään lammasta, pikkuiset aikoinaan saivat maistaa pikkuisen palan lammasta pääsiäispöydässä, taisivat olla hieman yli vuoden ikäisiä silloin, ja se oli selvästikin virhe! Söivät reippaasti murusensa ja pyysivät sitten lisää "muu-muu-kakkua". Informoimme toki että kyseessä oli "mää-mää-kakku", mutta annoimme toisenkin murusen. Jossakin vaiheessa jopa me tyhmät aikuiset tajusimme että murusia voimme tarjota koirille, lapset tarvitsevat ruokaa! Siispä ostin seuraavan vuonna hieman isomman paistin, johan kaksivuotiaat syövät kunnolla!

Mutta Tonttumuorin lammaspaisti on siis marinoitumassa kahvissaan. 

Huomenna sitten jatkamme paistiemme kanssa. 

Tarvitsette tätä varten:

Lammaspaistia (tämä ohje on tehty noin 5 kilolle lihaa, käyttäkää jakolaskua tai kerrointa oman maun mukaan). Kalvot ja rasvat poistetaan mahdollisimman hyvin.

Kahvia (ne aamukahvin jämät voi käyttää) sen verran että liha peittyy. Jätetään marinoitumaan ainakin 8 tunniksi. Tämä osa ohjeesta ei kuulu tonttumuorin ohjeeseen, se on omaa tuotantoani

Valkosipulin kynsiä. Ohje puhuu 10 mutta minä käytän niitä riittävästi

2 rkl suolaa. En muuten tätäkään määrää mittaa vaan hieron paistien pintaan suolaa. 

2 tl mustapippuria. Nyt jo katselen ihmeissäni reseptiä. Taatusti käytän huomattavasti enemmän. Varsinkin jos käytän valmiiksi rouhittua. Vastarouhitun suhteen voin olla hieman säästäväisempi. Mutta taatusti sitäkin on enemmän. Eli: suolaa ja mustapippurirouhetta riittävästi! Tonttumuoria joutuu hieman avittamaan.

Paistiin tehdään viiltoja jonne valkosipulinkynnet upotetaan. Pintaan hierotaan mausteita ja paistit jätetään maustumaan yön yli. Mikäli ehtii. Joskus pamautan ne vaan pintaan ja toivon parasta. Aikapula on aika usein syynä... 

Liha olisi hyvä ottaa huoneelämpöön parisen tuntia ennen paistamista. Koska olen aika neuroottinen kylmäsäilytyksen kanssa nostan lihat yleensä esille samalla kun napsautan uunin päälle. 150 astetta on minusta kiva lämpötila uunissa kun lammaspaistia kypsentää. Pintabakteerit voi käräyttää nostamalla lämmön aluksi reiluun 200 asteeseen ja 10 min. päästä lasketaan siihen 150. 

Valeluun, ja tämä on nyt sitten ihan alkuperäistä tonttumuoria:

4 dl vahvaa kahvia
4 dl kuohukermaa, laktoositonta sanon minä

2 rkl hunajaa, kotimaista sanon minä 

Paistia valellaan ahkerasti, noin 10 minuutin välein. Hieman vaativaa, toki, mutta todellakin sen arvoista!

Lampaanlihan sisälämpötila saisi olla 70-75 astetta, täysin kypsää se on jos lämpötila on 77 astetta. Tunti / kilo on sellainen nyrkkisääntö.

Siivilöin vielä tuon pellille kertyvän liemen, suurustan jauhoilla ja lisään kermaa: kastike on valmis.

Ruokaa

Tämä nyt ei ehkä täytä jouluruoka kriteereitäni, mutta koska minulla on joulu aina, niin päätyyhän tämäkin loistava resepti tänne! Blogin ideahan oli kerätä ne parhaat reseptit yhteen paikkaan. Sitäpaitsi olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä etten tahtoisi kinkkua joulupöytääni. Aamuvoileivän päällä, paksun sinappivuoren alla, se puolustaa paikkaansa, mutta ruokapöydästä en kyllä sitä juurikaan jäisi kaipaamaan. Voisin ihan hyvin vaihtaa kinkun esimerkiksi kalkkunaan. Vaikka onkin erään toisen maan jouluruokaa niin kyllä se vaan possunpyllyn minusta voittaa. Ja kun oikein asiaa mietin, voisin jättää koko "lämpimän" ruoan pois joulupöydästä. Kalapöytä riittäisi minulle vallan loistavasti ja jälkiruoaksi sitten jotakin siskoni taikomia herkkuja. Mutta jouluun on vielä hieman matkaa, siis siihen osaa joulua jonka kristitty maailma tunnustaa, joten syödään nyt toistaiseksi jotakin muuta kun sitä virallista joululihasta.

Kaverini loistavasta ideasta olin ajatellut tehdä isänpäivä herkkuja. Päädyimme kuitenkin eilen ravintolaan syömään ja vaikka olimme aiemmin todenneet paikan ihan kelvolliseksi jäi eilinen vierailu viimeiseksi. Paahdetut vihannekseni oli piilotettu pihvini alle. Kun maistoin ensimmäistä palaa tajusin miksi. Siirsin pihvini pois tieltä ja alta löytyi palasia jotka olisivat kelvanneet Carbo Medicinalis purkkiin vatsalääkkeeksi. Nostin ne lautaseni reunalle, esittelin niitä myös tarjoilijalle kun hän tuli kysymään otammeko laskun. Vastasin että kyllä, mutta en aio maksaa niistä ruokajuomista joita ette ikinä tuonneet. Anteeksi on selvästikin sana joka puuttuu nykyään sivistyssanakirjasta. Kuten myös se "olen pahoillani" lause. No, ei hätää. Hän lupasi viedä ne lääkehiilipalaset kokille, ehkäpä joku muu, potentiaalisesti vatsatautinen, sai ne lautaselleen. Mutta olisin siis osannut itse tehdä parempaa. Ja teinkin tänään. Lämmin kiitos Leilalle reseptistä. Voisin tietysti toimittaa tämän reseptin Sellon Retron kokille...

Leilan pikaruokaa

"Naudan paistia pakastepussiin maustumaan suolan, pippurin, yrittiseoksen ja muutaman balsamicotipan kanssa. Käännellään sopivin väliajoin, saa muhia mielellään vuorokauden, ensin jääkaapissa, sitten lämpimässä niin että liha hieman lämpenee.
Seuraavana päivänä pussiin mukaan pari porkkanaa ja sipuli pilkottuna.
Annetaan muhia kypsäksi 150 asteessa.

Uuniin myös paistokelmuun löysästi kiedottu satsi porkkanapuikkoja, lanttupuikkoja, sipulilohkoja ja perunanpuolikkaita, vähän öljyä ruiskien päälle ja yrttiseosta.

Herkullinen kastike lihalle tuli, kun otin pussista liemen sekä porkkanat ja sipulit, hienonsin sauvasekoittimella ja laitoin paistiliemeen, ja siitä kastikkeen."

Tätä siis tein tänään, oli todella hyvää, jopa "söin jo koulussa, hups, oliko tänään koulupäivä"-lapsemme söi hyvällä ruokahalulla. Suosittelen!