Kortteja

Olen kutonut sukkia tänä vuonna, kuten ehkä olette huomanneet.

Jämälankoja tuppaa vaan kertymään aika paljon, joten yksi oivallinen käyttökohde on joulukortit!

Koska osa korteista ovat selvästikin jo saapuneet perille, uskaltanen paljastaa tämän vuoden kortin ulkonäön?

Koska olen hieman luvannut itselleni että yritän vähentää tavaroiden ostamista, päätin käyttää pois kotoota löytyviä askartelupahveja, vaikka eivät olleetkaan valmiiksi taiteltuja tai edes tummansinisiä kuten olin suunnitellut.

Taitoskohtaan vedin veitsen tylpällä kärjellä ulkopintaan pienen "naarmun", helpottaa huomattavasti taittamista.

Taitoin kortin ja mittasin "etukannen" keskipisteen ylä ja alareunaan, alareunaan lisäsin vielä 1 cm välein merkit. Merkkikohtiin leikkasin pienet viillot, yläreunaan pienen kolon.

Kortin etukanteen liimasin kolon alle kaksipuolista, hyvin ohutta teippiä (Citymarketin askarteluhyllystä rullana)

Partiolainen leikkasi vielä paperileikkurilla pieniä kukkasia.

Sitten vaan punomaan lankaa alhaalta ylös, jokaisen viillon kautta. Latvaan vielä kukkanen tähdeksi ja kortti on kirjoittamista vaille valmis. 

Lapset ovat maistelleet viime aikoina mm. vihreää ja punaista retiisiä, ne olivat kuulema pahoja, papaijaa, valkosuklaasalmiakkimateleita, tummasuklaakarpaloa ja valkosuklaamustikkalakritsia. 

Herran kalenterissa on ollut kaikenlaisia pulloja ja purkkeja mm. tällainen tonttu-ukko

Suunnitelma uusiksi

Olen jo monta vuotta tehnyt joulukorttimme itse, mutta tämä vuosi voi olla poikkeus!

Syy? Ifolorin yhteisttö Suomen Punaisen Ristin kanssa! Ifolorin uutiskirja oli tullut sähköpostiini ja pitkästä aikaa klikkasin sen auki. Lieneeköhän tuo maaginen sana joulu sitten inspiroinut?

Yhdestä 10 kappaleen taitekorttipakkauksesta menee 3 e katastrofirahastoon. Kiiltolakattuja, taitettuja kortteja kirjekuorineen, omala kuvalla varustettuna maksaa 13,90. Perinteiset postikortit maksavat 9,90 / 10 kpl ja niistäkin se 3 e SPR:lle. Minusta tämä on suorastaan ohittamaton tarjous!

Seinäkalentereista menee euro SPR:lle, ihan hyvä sekin.

Nyt pitää vaan saada se joulukuva otettua ja päättää mikä noista pohjista on se "minun" korttipohjani.

Ja koska olen Ifolorin kortteja tilannut muutama vuosi sitten, tiedän etten pety laatuun. Joulukorttisuunnitelmani meni uusiksi, mutta sehän sopii!

Kesäinen kortti

Kohta meillä juhlitaan.

Kutsukortteja saa toki valmiina, mutta koska olen sitä mieltä että henkilökohtainen kutsu, johon uhrataan aikaa, on mukava saada, niin ryhdyimme hommiin ratsastajan kanssa. Kuvat ovat kaikki hänen ottamiansa, kiltisti suostui lainaamaan äidille kuviaan. 

Lämmöllä lähetin kiitollisia ajatuksia ystäville jotka olivat säästäneet meille teepusseja, Nyt näitä taas tarvittiin.

Ratsastaja valitsi jokaisella saajalle oman värin ja sitten päästiin aloittamaan. Ensin leikattiin kaksi samanlaista neliötä. Malli on farkkuissa olleesta kokolappusesta leikattu, sopivan tukevaa pahvia. 

Tämmöisillä palasilla lähdimme siis liikkeelle

Taittomalli löytyi Card Inspirations sivustolta, mutta aika helppo tämä on hahmotella ilman malliakin. 

Kuva ja ohje täältä

Ensiksi neliö taitellaan kolmioksi.

Ja sitten vielä uudestaan, niin että molemmat keskilinjat ovat nähtävissä. 

Palataan takaisin kolmion muotoon (ensimmäinen taitto) ja käännetään "nokka" alaspäin niin että se ylittää alareunan noin 1/4. 

Tämä jälkeen tuleekin ne viimeiset taitokset: Sopivassa kulmassa, ihan oman maun mukaan siis, käännetään tuosta keskipisteestä siivet alaspäin. Tuo oikealla puolella oleva "taittamaton" palanen siis on oikein päin. siitä lähdetään taittamaan alaspäin siipiä niin että tuollainen kuvassa vasemmalla oleva palanen saadaan aikaiseksi. 

Kas näin, siivet ovat valmiina kun saadaan toinenkin taiteltua. 

Ja jos pistätte siivet vierekkäin näette mitä niistä syntyi. Perhosia. 

Korttipohjat ostimme valmiina, käsintehty paperi on vielä aluevaltaus joka on tekemättä vaikka senkin taidon tahtoisin oppia. Kansanopistossa on ollut kursseja, pitää varmaan yrittää ehtiä sellaiselle. Pahvit koristeltiin mm. lahjapaperista jääneillä palasilla. Liimakin oli joku eko-malli, mutta se oli suoraan sanottuna huonoa. Mutta pitihän sitäkin kokeilla.  

Sisälle vielä kutsu ja pieni runo ja kortit olivat valmiit.

"Katso taaksesi ja kiitä.
Katso etenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta"

Kortintekoa

Joulukortteja on kiva askarrella.

Tämän vuoden idean löysin netistä, valitettavasti kortin tekoon ei ollut ohjeita, joten jouduin ihan itse miettimään miten tällainen tehdään. Helpottaakseni teidän työtänne, mikäli haluatte toteuttaa tämän, otin hieman kuvia työvaiheista.

Aloitimme maalaamalla vihreän paperin vielä vihreämmäksi, en nimittäin halunnut ihan tasaisen vihreää kuusta, se olisi kuin muovikuusi: liian täydellinen.

Sillä aikaa kun paperi kuivui leikkasimme punaisia pieniä ympyröitä. 

Ja sitten ympyrät leikattiin irti toisistaan.

Vihreä ympyrä oli huomattavasti suurempi, sen verran iso että se täytti kortimme. 

Ympyrä taiteltiin kaksi kertaa eli kolmioksi

Ja sitten saivat sakset taas töitä. Seuraten alareunaa leikkasin noin 1 cm kaistaleen "melkein loppuun saakka"

Sen jälkeen käänsin työn ja lähdin leikkaamaan siitä päästä johon lopetin äskeisen "suikaleeni" ja tulin takaisinpäin, lopettaen taas juuri ennen reunaa

Jatkoin tätä "ees-taas" saksileikkiäni kunnes aloin pelätä että leikkaan itseäni sormeen

Seuraavaksi työnsin neulan avulla langan "latvapallon" keskeltä läpi ja sain näin "lankarungon" kuuselleni. Lankaan sitten liimattiin niitä punaisia palloja.

Kuusi liimattiin uloimmasta rinkulastaan korttiin ja latvaan partiolainen askarteli tähden. Kortti oli valmis postitettavaksi. Toivottavasti saajat osasivat "vetää langasta"

Saanko syytteen plagionnista?

Korttipajalla on touhuttu!

Partiolainen päätti auttaa minua, aika kun oli hieman kortilla kun tuo matkamme taas sekoitti suunnitelmia. Tämä idea on ihan rumasti varastettu FB:n puolelta, partiolainen sitten toteutti hieman erilaisena, ettei mennyt ihan plagioiniksi. 

Tuo on muuten mielenkiintoista miten paljon alkuperäistä tuotetta pitää muuttaa ettei "uusi tuote" se ole kopio. 

Marimekko nyt taitaa olla tällä hetkellä tunnetuin näistä kopiosyytteitä saanneista, satuin itse asiassa kentällä näkemään "Hetkiä"-kankaan, josta taisi nousta kohu jossakin vaiheessa. Silloin taidettiin sanoa että kuosin taustalla olisi sekä valokuva että espanjalainen kangas. Valokuva sitten paljastui inspiraation lähteeksi. Suoraan sanottuna minusta ei kuvaakaan voi suojata loputtomasti. Jos taiteilija katsoo kuvaa ja kopioi sitten siitä vapaasti aiheen niin eihän se nyt voi olla väärin, varsinkaan kun kyseessä ei ole tunnistettavissa olevia ihmishahmoja. Mutta tämä siis on minun mielipiteeni. Ihan yhtä hyvin taiteilija olisi voinnut mennä espalle kävelemään ja ottaa sen oman kuvansa. Silloin asia olisi ollut aivan selvä. Vähän samaa mieltä olen unikostakin. Jos sitä maailmalla myydään lähes samanlaisena kankaana niin onko se kopio? Voiko kukan muodon suojata? Tai raitapaidan? 

Onhan tuo tietysti ongelmallista, missä se raja kulkee? Jos osaisin kopioda Rembrandtin taulun ja pistäisin sen myyntiin alkuperäisenä niin ymmärrän että se on rikos. Mutta jos näen kivan kortin ja teen siitä "omani"?

Oletan että tämä ei olisi kopio, onhan rotu vaihtunut ja meidän kortissa on pelkkä pääprofiili. Alkuperäisissä oli koko koira ja lumihiutaleita ja ihan erilaiset paperitkin... No joo, tunnustan. Varastettu mikä varastettu, kiitos ideasta Maija!

Korttien lumoissa

Naamakirja on aivan ehtymätön idealähde!

Tänään löytyi aika hauska idea miten voisi ripustaa joulukorttinsa esille.

Meillä tosin joulukortit ovat aina roikkuneet esillä, erilaisilla viritelmillä. Ensimmäisessä yhteisessä kodissamme käytin sinitarraa ja lätkin niitä pitkin seiniä. Sitten ripustin "pyykkinarun" kattoon ja kiinnitin kortit paperiliittimillä koristenauhaani. Kun askartelukaupasta löysin pieniä kuusikoukkuja korttimme roikkuivat niistä. Ja sitten kattoon ilmestyi ohuen ohut valokaapeli. 

Katossa roikkuessaan kortit eivät vaan oikein näkyneet, joten nykyään ne roikkuvat portaikossamme ja kaksinkertaiset kortit ovat portaikon hyllyllä. Näin voin ihailla kortteja kunnolla. 

Vanhempieni luona kortit kerätään isolle lasivadille keskelle olohuoneen pöytää. Edelleen katson sielläkin kaikkia kortteja. Jos ihmiset vaivautuvat lähettämään toinen toistaan kauniimpia kortteja niin pitäähän niitä ihailla!

Kummitätini luona kortit ovat olohuoneen verhoissa ja kummityttäreni luona puisessa telineessä jossa ne muodostavat kuusen...joka seisoo latvallaan. 

Päätin tänäkin vuonna osallistua Marien järjestämään joulukorttien vaihtoon. 

Viime vuonna kortteja tuli iso kasa, saa nähdä kuinka tänä vuonna käy.

Omaa joulukorttiamme vielä mietin. Ideoita on useita, mutta mikä niistä toteutetaan onkin sitten eri asia.

Kirjeystäviä

Viikon kortti jäi esittelemättä viime viikolla.

Eikä se varsinainen kortti tule tälläkään viikolla esiteltyä, aion nimittäin esitellä joulukirjeitä. Tänäkin jouluna saimme kolme kirjettä. 

Tapasimme häämatkallamme aivan ihastuttavan pariskunnan "pohjoisesta", sieltä jostakin Joulupukin naapurista, ja olemme siitä asti saaneet nauttia heidän ihanista joulukirjeistään. Ellei jouluksi tule "punaista" kirjettä, olisin taatusti kovin pettynyt. Yhtenä vuonna kirje tuli vasta välipäivinä, mutta tuli kuitenkin. Postileimasta päätelleen kirje oli pistetty matkaan ihan ajoissa, mutta eksynyt kai sitten matkalla etelään? 

Toinen kirje tulee kaukaa ulkomailta, ihanaa on seurata senkin perheen kuulumisia. Vaikka sähköposti on keksitty ja nopea tapa kommunikoida, on näissä kirjeissä kuitenkin oma taikansa.

Kolmas kirje onkin sitten korttimaisin näistä ja roikkuu muiden korttien kanssa koristamassa kotiamme jouluna. 

En tiedä mistä joulukirjetraditio alunperin tulee, mutta hurjan hauskaa on lukea kuulumisia kerran vuodessa ihan paperisessa muodossa. Ja kun kirjeet vielä säästää niin tuostahan saa ihan "perhehistoriikin" tehtyä.

Viikon kortti

Marc Chagall: Kuningas Daavid

Viikon joulukortti siis on tällainen taideteos. Kyseinen taulu roikkuu museon seinällä Nizzassa, ellei sitten ole lainassa jossakin muualla. 

Täytyy tunnustaa, etten oikein aina ymmärrä modernia taidetta, joskin tämä nyt sentään esittää jotakin. Mutta aika sekava tuo maisema kyllä minusta on tässä. Yritetään nyt sitten tajuta. 

Kuvasta löytyy kukko joka symboloi hedelmällisyyttä kuulema. Ok, onko tuo alaston nainen sitten Maria? Tosin wikipedian mukaan Chagall rakasti naisia ja maalasi usein rintoja tauluihinsa, ehkäpä se onkin ainut syy tälle hahmolle?

Viulustikin kuvasta löytyy, tuolla oikeassa ylänurkassa, hän kuulema löytyy tauluista sen takia että Chagallin kotikylässä, Vitebskissä, soitettiin viulua tärkeissä tapahtumissa. Vai niin, no, jatkossa jos näen Chagallin tauluja osaan sitten metsästää näitä symboleita. Mitäköhän minä pistäisin symboloimaan omaa kotikylääni jos olisi pakko? Hevosenkengän?

Kynttilänjalka kuulema symboloin hurskasta juutalaisuutta, hieman ehkä huono valinta siis ottaa tällainen joulukortiksi? Ymmärtääkseni juutalaisuus ja joulu eivät oikein sovi yhteen.

Vitebskin talotkin pitäisi olla maalauksessa. Nyt en uskalla ottaa kantaa ovatko nuo talojen profiilit mistä, mutta leikitään että ne ovat niitä kylän mökkejä. Ne symboloivat kotimaata. Aika rakas tuo äiti Venäjä siis oli Chagallille. 

Olen sitä mieltä että tuo eläin oikeassa ylänurkassa on aasi, mutta koska Chagallin tauluista pitäisi löytyä lehmä niin ehkäpä se on sellainen. En minä omastakaan piirrustuksesta välttämättä tunnistaisi lehmää lehmäksi, joten miksi Marcin pitäisi olla sen parempi lehmien piirtäjä? Lehmä symboloi elämää, voimaa, nahkaa, lihaa ja sarvia, joten tärkeä symboli, ehdottomasti. Ei sellaista voi unohtaa. 

Lentävää silliä, ikkunaa, ristiinnaulittua, kaappikelloa tai puuta en onnistunut kuvasta löytämään, nekin kuuluvat Chagallin maaluksiin. Pitäisiköhän nyt epäillä väärennöstä?

Kiitos kortista, pääsinpähän perehtymään hieman Chagalliinkin. Ehkäpä minusta vielä tulee fanaattinen Chagall fani?

Ilkeä Nuutti

Tulihan se sieltä vaikka en tahtonut.

Vietämme siis Nuutin päivää, mikä nyt ei sinäänsä ole mikään viettämisen arvoinen asia. Outoa kyllä, vaikka perheessämme on vain yksi jouluihminen, ainakin virallisesti, niin koko perhe loisti poissaolollaan kun piti kuusi riisua ja joulukoristeet siivota pois. No, nopeamminhan tuo meni kun sain itse tehdä, mutta silti hieman ihmettelen.

Päätin kuitenkin että koska isäntä on julistautunut viralliseksi tekokuusi faniksi, hän varmaan nauttii kun saa siirtää kuusen pihalle? Siispä jätin kuusen, tähden ja kynttiläsarjat hänelle, saa sitten tuhota kuusen ihan mielensä mukaan.

Siivosin myös joulukortit pois. Ne ovat todella upeita, miksi päätin että annan teidänkin nauttia niistä. Joko pakettiratkaisuna tai sitten yksittäisinä kortteina. Katsotaan nyt miten tämä projekti edistyy, viikon kortti olisi nyt kuitenkin ideana. Ensimmäisenä "Viikon korttina" on useampi kortti. Eli valokuvista tehdyt joulukortit.

Näitä oli tänä vuonna 8. Kolmessa kortissa pääosassa olivat lapset, viidessä kortissa saimme ihailla eläimiä, neljässä niistä shelttejä, luonnollisesti. Yhdessä kortissa oli ihana talvinen maisema.

Voin vain kuvitella paljonko näiden ihanien korttien tekemiseen on uhrattu aikaa ja energiaa, jo se hyvän kuvan aikaansaaminen on pienempi ihme. Uskokaa pois, minä olen yrittänyt!

Kiitos lähettäjille, kuvakortit menevät talteen, kuten aina ennenkin. On hauskaa vertailla niitä edellisiin vuosiin.

Ja lopuksi vielä tuon pienen soopelisheltin terveiset:

"Sydämessä pienessäkin

asuu joulun taika.

Pysähdy siis sinäkin,
nyt on juhlan aika"

Korttien lumoissa

Kiitos kaikista ihanista joulukorteista!

Kortit koristavat tänäkin vuonna portaikkoamme, näin pystyn ihailemaan niitä paremmin. Kun ne roikkuivat olohuoneen katossa en nähnyt niitä kunnolla, joten tämä portaiden koristelu on paljon hauskempaa. Kortteja tuli tänä vuonna niin runsaasti, ennen saanut kaikkia mahtumaan "pyykkipoikiin" vaan osa niistä koristi vielä hyllyä.

53 joulukorttia on minusta ihan käsittämättömän paljon. Ja niin kauniita kaikki.

On hauskaa katsoa miten kavereiden lapset kasvavat ja lemmikit "aikuistuvat". Varsinkin kun säästän kaikki "kuvakortit", voinpahan sitten ihan oikeasti vertailla valokuvia.

Tontut olivat selvästi tämän joulun korteissa teemana. Aika hauskaa miten selvästi joku aihepiiri on sellainen johon ihmiset tarttuvat, viime vuonna oli paljon koiria ja kissoja korteissa. Siis perinteisissä postikorteissa.

Kolme joulukirjettäkin saimme. Ja monta itsetehtyä, upeaa korttia. Uskomatonta miten paljon aikaa on panostettu kortteihin, kuvia ottaessa, askarrellessa... KIITOS!

Monta korttia kerralla

Kerroinkin että osallistun joulukortti swap'iin

Viime viikolla tupsahti sitten postiluukusta 17 korttia naapurimaastamme. Tänä vuonna siis meillä roikkuu tavallista enemmän joulukortteja esillä! Esittelinkin lähettämäni kortit jonkin aikaa sitten. 

Tack Kamilla, Ellinor, Johanna, Kajsa, Amanda, Mia, Johanna, Sofie, Kerstin, Filip, Emelie, Mathilda, Emelie, Maria, Lisa, Elin och naturligtvis Marie som fixade allt !

Joulukortit tehtynä

Joulukortit ovat valmiina!

Tiedän että rakas Itella oli tahtonut ne jo viime viikolla, mutta lupasivat toimittaa perille kunhan tiistaihin mennessä postittaa. Tosin saa maksaa hieman enemmän merkistä, mutta onpahan sitten minusta se kauniimpi joulumerkkikin. 

Osan kortista postitin jo reilu viikko sitten, tänään kirjoitin ne perinteiset paperikortit. Tämän vuoden korttimme oli hieman erilainen, askarteluosioksi jäi kuoren tekeminen levyllemme.

Aloitimme työskentelyn ihan perinteisellä A4lla. 

Ensin asetin levyn keskelle paperiarkkia ja taivutin pitkät sivut niin että paperi jä juuri cd-levyn levyiseksi

Tämän jälkeen taivutimme reunan niin että tasan ½ levystä "peittyi"

Käänsimme toisesta päästä paperin niin että meillä oli cd:n kokoinen paperikotelo. 

Sitten vielä taittelimme "läpän" nurkat ja työnsimme läpän reunan alle.

Sitten oli jäljellä se kaikkein hauskin osa: koristelu. Tänä vuonna käytimme hieman lankaa ja washi-teippiä. 

Korttipajassa tapahtui

Olimme eilen reippaita!

Sain siskoni auttamaan ja tiedän nyt, ainakin teoriassa, miten minun tulisi tehdä joulukorttini. Sen lisäksi ihan teimmekin kortteja. Siskoni "poikkean viideksi minuutiksi" muuttui aika moneksi tunniksi kun hänkin askarteli kanssamme joulukortteja. Taisi tulla joku pikkuinen kommenttikin tyyliin: kivahan sitä on päättää tehdä joulukorttinsa itse ja sitten valjastetaan koko perhe avuksi. Niin onkin! Meillä oli ihan älyttömän hauskaa kun taittelimme teepusseja.

Kerroinkin jo aiemmin osallistuvani "joulukorttivaihtariporukkaan". Nyt on siis aika toimittaa joulukortit että ehtivät sitten jouluksi perille. Koska viime vuoden teepussikortit olivat yllättävän suosittuja, teimme sitten sellaisia lähetettäväksi Ruotsiin. Jatkokehitimme viime vuoden ideaa ja tämän vuoden kuusissa on myös kimalleliimaa "palloina"

Mikäli olette unohtaneet miten näitä tehtiin, voitte tarkistaa asian täältä. Hauskoja askarteluhetkiä.

Joulukortteja odotellen

Joulukorttien määrä on selvästi vähentynyt vuosien varrella.

Yksi syy on toki nykyelektroniikka, osa korteista tulevat sähköisessä muodossa.Ja osa ystävistämme muistavat jotakin hyväntekeväisyysjärjestöä korttien sijaan. Se on hienoa ja ilomielin lahjoitan "korttini" hätää kärsiville. Mutta silti kaipaan noita kortteja. Ne ovat osa tunnelmaa.

Meidän joulukorttimme roikkuvat esillä jouluna, koristamassa jotakin kohtaa kodistamme. Olohuoneen katossa, ylhäällä orressa, ne roikkuivat vuosia, viime vuonna ne koristivat portaikkoamme. 

Koska rakastan kortteja, päätin huolehtia että niitä tulee tänäkin vuonna. Liityin mukaan korttijengiin. Onneksi meitä jouluihmisiä löytyy netistä!

Tack Marie för att du fixar detta! 

Kirje lämmittää

Kävin eilen "vaihda keltainen kassi siniseksi kassalla"-kaupassa.

Se on kovin outo kauppa, mitä ikinä lähden hakemaan sieltä on loppusumma kassalla aivan järkyttävä. Niin tälläkin kertaa. Vaikka en edes löytänyt purkkeja joita lähdin hakemaan. Sen sijaan mukaan tarttui, kuten aina, kukkia ja kynttilöitä sekä kasa kaikkea muuta tuikitarpeellista.

Löydän aina tuolta tavaraa jota en tiennyt tarvitsevani mutta mitä ilman en usko voivani elää jatkossa. Kuten tämänkertainen tärkein ostokseni: appelsiinikuoren raastin. Tähän asti olen toki pärjännyt ihan tavallisella raastimella, mutta olen ihan vakuuttunut että tarvitsen tätä erikoistyökalua ainakin kerran vuodessa. Samaan settiin kuului myös melonirauta. Sitä en tule käyttämään edes sitä kertaa, en suostu melonia ottamaan ovestamme sisään, saatika käsittelemään sitä mitenkään. Ehkäpä keksin tuolle jonkun muun käyttötarkoituksen.

Vastasiivottuun keittiööni hankin kukan. Se osottautui jalokelloksi ja sen voi näköjään istuttaa uloskin. Hankalaa tässä on että tahtoisin pitää sitä sisällä niin kauan kun se kukkii, mikä tarkoittaa että syksy lienee jo niin pitkällä ettei sitä uloskaan voi pistää. Nähtäväksi jää suostuuko talvehtimaan kellarissa. Sietää hyvin talvea, muttei kosteita talvia. Joten olisi syytä olla kunnon hanget jatkossa että kelloni jää henkiin!

Kaikkein ihaninta tuossa, sinäänsä muutenkin kauniissa kasvissa, on nuput! Pieniä kirjekuoria jotka aukeavat kauniisti kuten kirjeiden kuuluukin. Kirjeitä oli aikoinaan kiva saada. Nykyään ei kirjeitse muista muut kuin verottaja ja eräs kosmetiikkaa markkinoiva yhtiö. Muut lähettävät sähköpostia. Mitenkään vähättelemättä sähköpostiviestejä, nekin voivat olla todella ihania, kyllä kirjeessä vaan on erilainen taika.

Verottajan kirjeet yleensä eivät vaan ole yhtään taianomaisia. Joten saadakseni edes jotakin kivaa laatikkoon liityin Postcrossing yhteisöön. Ajoittain postilaatikkoomme tupsahtaa kortti jostakin päin maailmaa. Ihan kivaa sekin.

Kun lapset olivat pienempiä Joulupukilta tuli kirje marraskuun paikkeilla. Ihan käsin kirjoitettu ja tonttujen toimittamana. Hyvin olivat tontut perillä perheemme tapahtumista. Nykyään ei tontuilta tule kirjeitä. Lopetin niiden kirjoittamisen kun pikkuisemme otti ja piilotti toivomuslistansa pihalle tontuille. Pyysin saada tietää missä se on piilossa, mutta neiti ei suostunut kertomaan. Kyllä tontut sen löytävät kuulema. Kauan saimme tyttöä "vakoilla" kunnes selvivi missä kirje on. Onneksi ehdimme näkemään mihin hän meni, seuraavalla kerralla olivat tontut jo listan hakeneetkin.Hyvä että hakivat, Joulupukki osasi sitten tuoda oikeanlaisia paketteja. Ellet jaksa itse kirjoittaa kirjettä, tai siis ellei tonttuposti toimi, voi kirjeen tilata lapselle täältä.


Pukillehan voi myös lähettää kirjeen, varmaan Pukkikin ilahtuu. Ellei halua jättää tonttupostiin, kuten tyttäreni, voi kirjeen päälle raapustaa seuraavan osoitteen:

Joulupukki
96930 Rovaniemi, Napapiiri

Kierrätystä

Vaikka kuvittelin taas ehtiväni tehdä vaikka ja mitä ennen joulua, huomasin että, taas kerran, aika loppui ihan hiukan kesken. Mutta ei hätää. Tänä vuonna en ole pitänyt joulublogia, eli kukaan ei tiedä mitä kaikkea olen suunnitellut. Nyt vaan viheltelen joululauluja ja totean: ehkäpä ensi vuodeksi saan esim ne tölkkien nipsuttimet käytettyä.

Vanhempieni kesänaapurit ja monet muutkin, minulle jopa tuntemattomat ihmiset, ovat keräneet talteen nipsuttimia. Siispä niistä on oikeasti tehtävä jotakin, mutta ensin pitää saada lisäaikaa jostakin. Pendolino kun ei sitä nykyään suo, kun en suostu siellä istumaan. Aikaa silloin tietysti olisi.

Monet ihmiset, lämmin kiitos heille siitä, ovat säästäneet minulle myös tee-pussejaan. Siis ei niitä muutamia kertoja kuumaan veteen dipattuja, sideharsomaisia pussukoita jotka sisältävät murusia, vaan niitä paperikääreitä. Muutamat heistä saavat nyt sitten pussinsa takaisin, olemme tyttöjen kanssa taitelleet paperia. Meillähän tämä t-pussi taide tehdään niin kuin se on alunperin tarkoitettu: pusseista. Nettisivuja selattuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että olemme t-pussitaide amatöörejä. Tosi aktivistit nimittäin käyttävät ainoastaan tietyn kuosisia pussukoita ja ellei sitä oikeaa mallia ole saatavilla niin netistä voi printata, pientä korvausta vastaan tietysti, oikean mallisia papereita. Henkilökohtaisesti katson että idea ehkä hieman kärsii tästä, mutta jokainen tyylillään.

Me siis käytimme joulukorttimateriaalina aitoja teepussin kääreitä:

Tällaisilla siis lähdettiin liikenteeseen. Näistä pusseista leikkasimme kymmenen neliötä. Suosittelen että teette valmiiksi pahvista mallin jonka avulla sitten leikataan näitä paperinpalasia. Ja meillä myös kätettiin samansväyisiä pusseja aina yhteen motiiviin, tosin kuka vaatii että on näin rajoittunut?

Lähdimme liikenteeseen 4 cm x 4 cm kokoisella mallilla, jokainen saa toki valita ihan itse minkä kokoista kohdetta lähtee rakentamaan. Ihan pienten lasten kanssa ehkä hieman suurempi lappunen on helpompi käsitellä. Ensin siis leikataan 10 kappaletta neliötä. Mieluiten suurinpiirtein samankokoista.

Tällaisia siis. Kuten näette olemme käyttäneet ihan koko pussin hyväksemme, tositaiteilijat tietysti leikkaavat vain ja ainoastaan samasta kohdasta sen palasensa. Ja luonnollisesti tuosta kauneimmasta kuvakohdasta. Tuolla 4 cm mallilla saa yhdestä pussista 2-3 neliötä, riippuen hieman käärepaperin koosta ja neliöiden asettelusta. 4 pussilla saatte siis tehtyä meidän esimerkki juttumme. Malttakaa nyt mielenne ja odottakaa kiltisti, kyllä se paljastuu tekstin loppupuolella mitä me teemme.

Ja sitten paperia viikkaamaan! Ensin teemme kolmioita, molempiin suuntiin. Pythagoran lausetta ei tarvita tässä kohtaa, vaikka tämä kyllä muuten ehkä vie ajatukset kouluun. Tehkää kunnon taitoskohdat että näette "viivat" jotka syntyvät

Ja seuraava Mensan testi: Miten teet neliöstä suorakulmion? Eli palataan siitä kolmiosta taas neliöön ja viikataan paperi "poikittain". Kas näin: 

Ja taas avataan ja taitellaan molempiin suuntiin tuo paperi. Näettekin miten tuo kolmioviikkauksesta tullut paperitaitekin näkyy tuossa. Ja kyllä, tarkkasilmäsiet huomaavat, minä olen vasta tehnyt taitokset yksi ja kaksi, enkä samassa järjestyksessä kun käskin teidän tehdä. Hyi minua! Oikeasti ei kuitenkaan ole väliä missä järjestyksessä tuota paperia taittelee, kunhan nuo apuviivat tulee tehtyä, se nimittäin helpottaa seuraavaa vaihetta.

Siirrymme avaruusgeometrian puolelle. Sitä nyt vielä jotenkin pystyi koulussa hahmottamaan, joten tästä vielä pystymme jatkamaan. Opettajani oli muuten oikeassa, tulen vielä joskus tarvitsemaan noita oppeja elämässäni. Kehtasin nimittäin kyseenalaistaa todennäköisyysopin tunnilla aiheen tarpeellisuutta. Ainakin avaruusgeometriaa olen tarvinnut: tyttäreni lukee sitä vuorostaan koulussa. Jeps, onhan se kiva että minäkin hämärästi ymmärrän mistä puhutaan. Kiitos Ulla-Britalle siitä.

Siispä taittelemme nyt neliöstämme jonkinlaisen pyramidin jonka sivut tungemme sisälle, eli meillä on taas kolmio. En oikeasti oiken tiedä miten sanoin kuvailisin tätä vaihetta, siispä näytän kuvan. Se tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tämä on minusta se suurin näperrysvaihe, tästä eteenpäin tämä on lastenleikkiä. Tai oikeastaan aikuisille sopivaa, ainakin meillä tuon täyskymppi teki neljä tällaista samassa ajassa kun minä nypläsin yhden kanssa. Tässä lajissa, kun niin monessa muussakin: harjoitus tekee mestarin. Kun näitä on muutaman tehnyt voikin jatkaa telkkarin katselua ja näperrellä siinä sivussa. Esimerkiksi Greyn anatomia on aivan loistavaa joulukorttiteko viihdettä!

Seuraava vaihe onkin sitten ihan lastenleikkiä. Alareunasta taitetaan päät ylös, niin että keskelle pyramidia muodostuu pienen pieni neliö. Kuten huomaatte, pyöritellään noita samoja muotoja ees ja taas. Taas kerran: kuva auttaa:

Ja sitten taas toistelette tätä samaista liikettä 10 kertaa. Eli kunnes teillä on 10 pientä pyramidia joita koristaa neliö. Kuten tarkkakatseiset ovat huomanneet: meillä tehtiin monta erilaista origami koristetta. Ensimmäisen kuvan pusseista ei löydy neliöiksi päätyneitä punaisia papereita, eikä matemaattset muodot ole punaisia vaan rusehtavia. Älkää stressaantuko, vaihdamme taas väriä, näytössänne ei ole vikaa, eikä optikollekkaan tarvitse varata aikaa ennen joulua, ainakaan tämän takia.

Nyt alkaa se hauska vaihe: kokoaminen! Paperiliimaa kannattaa kaivaa esille tässä vaiheessa. Periaatteessa tämä rakentuu ilman liimaakin, mutta paremmin taideteos pysyy kasassa jos reunoille näyttää hieman liimatuubia. Toki voi käyttää ihan mitä liimaa vaan, minusta vaan tuo paperiliimapuikko on näppärä. Tanskassa, missä tytöt tekivät kesällä ensimmäisiä t-pussikortteja, oli kolmion muotoista paperiliimaa puikossa. Se vasta olikin halppoa käyttää. En vaan ole löytänyt sellaista, joten toistaiseksi tyydyn näihin pyöreisiin malleihin.

Ja sitten ryhdytään tositoimiin. Tämä vaihe ehkä tuntuu hankalalata, mutta on se kaikkein helpoin.

Minä aloitan aina ylhäältä, en tiedä miksi, se vaan tuntui helpolta niin. Eli otetaan kaksi meidän palapelin palasta ja työnetään ne neliön "sakarat" toisen neliön alareunaan muodostuvaan "taskuun".

Ja tässä vaiheessa tekstiä tajuan etten ottanut kuvaa tästä vaiheesta vaan kuvasin pikkuneidin työskentelyä ja hän aloitti alhaalta...

Mutta siis idea on ylhäältä alaspäin tällainen. Jokainen ^ kuvaa yhtä meidän palasta

^

^

^^

^^

^^^

^

Nyt jo huomaatte mitä teemme: Joulupuu on rakennettu!

Eli ne sakarat työnnetään kahden ensimmäisen palan kohdalla sinne taskuun. Seuraavaan "riviin" tulee 2 palaa rinnakkain, niin että neliön takareuna menee siihen kolmion alareunan muodostamaan taskuun ja sakaramme jää "päälle". Taidanpa pikaisesti tehdä vielä yhden ja näyttää mitä tarkoitan. Taas väri vaihtuu! Jatkakaa te kaikin mokomin vaan lukemista, tässä ei menee montaa sekuntia.

Asetin kynänkärjen osoittamaan tuota alemman palasen yläreunaa ja taitoin ylemmän kappaleen reunoja hieman ylös. Näette miten palaset tulevat lomittain tuonne.

Ja sitten se seuraava kierros, eli kaksi palasta kiinnitetään siihen yläpuolelle jäävään yhteen, tai siinähän on kaksi palasta jonossa, seuraavat tulevat rinnakkain.

Ja nyt lyijy, olen muuten kirjoittanut sanan lyijykynä väärin kokeessa, hemmetti miten jotkut asiat jäävät painamaan mieltä. Eniten harmitti se, että kolmannella luokalla kun aloitimme sen "Tämä on pallo"-kirjan, opettajamme puhui ihan onnetonta suomenkieltä. Ja sitten saan kokeesta jonkun typerän miinus arvosanan jonkun älyttömän lyijyn takia. Äitini onneksi opetti miten se sana kirjoitetaan: kolme y:tä riviin ja keskimmäiseen pisteet päälle. Nyt osaan! Tosin en käytä lyijykyniä kuin tällaisiin tärkeisiin opetustehtäviin. Minä käytän kuivamustekyniä. Paljon helpomi kirjoittaa! Ja se lause jäi kesken: eli lyijy osoittaa sen alemman yksinäisen palasen alareunaa ja miten alle tulevan palasen "alempi reuna" työnnetään sinne ylläolevaan taskuun. Taas nuo reunat on väännetty pystyyn että näette mitä tarkoitan. Oikeassa elämässä niitä ei tarvitse käännellä, palasen liukuvat ihan kiltisti paikoilleen.
Seuraavat kaksi palaa kiinnitetään samalla periaatteella kun ne ylimmät palat. Eli neliön sakarat yläpuolella olevan neliön "alle". Ja sitten tuleekin kolme palaa rinnakkain. Neliön "alapuoli" yllä olevan kolmion "taskuun". Viimeiseksi keskelle vielä yksi pala (sakarat sinne neliön alle) jalaksi. Ja teillä on tämän näköinen lopputulos:

Väri luonnollisesti riippuu siitä mitä teetä juotte kotona. Nämä kuuset voisi vielä koristella, mutta koska Itella ihan oikeasti tahtoi kortit vielä "tänään" hellään hoitoonsa, niin saavat vastaanottajat itse koristella kuusensa oman maun mukaan. Ja nyt huomaatte etten julkaise näitä reaaliajassa. Kello on järjettömän vähän, eli minun olisi pitänyt nukkua jo muutaman tunnin ajan, joten nyt kömmin oikeasti alakertaan että jaksan huomenna ajaa. Hyvää yötä! Katsotaan huomenna minkä laulun saatte tänne. Se ei ole joulupuu, sen lupaan.

Huomasimme muuten että näitä on todella hauska väsätä. Ja koska kortit piti jo postittaa niin piti keksiä muuta käyttöä kuusille:

Ja sitten vielä se joululaulu. Joulumaan sanat tulevat taas karaokemaisesti tuossa videossa.
Sanat ovat Juha Vainion, säveltäjä on Katri-Helena. En kuitenkaan valinnut tällä kertaa häntä laulajaksi