Jouluaakkoset: Ä

Vielä yksi työpäivä,

Vielä tänään on työpäivä, nähtäväksi jää, olemmeko ihan vaan työporukan kesken vai tuleeko asiakkaitakin käymään. Yleensä on kyllä ollut rauhallinen päivä, ihmiset keskittyvät jo jouluun. 

Kun nyt eilen aloitin tämän ruotsinkielisten reseptien jakamisen, niin jatketaan tänäänkin. Äggtoddy eli munatoti. Ei kuulu minun jouluuni. Kerran olen maistanut. Se riitti. 

Äyriäisiä tulee tänä jouluna olemaan pöydässämme, siskoni paljasti. Meidän perheessä rakastetaan äyriäisiä, joten uskon että joulu-uutuus on hitti. Äyriäiskeittomon hyvää, joskaan sitä ei joulupöytäämme tule. Pääsiäiseksi voisi sopia- Tai uudeksi vuodeksi

Äyriäiskeitto

2 rkl öljyä

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

800 g tomaattimurskaa

½ l vettä

sokeri

1 kalaliemikuutio
300 g katkarapuja ja simpukoita

2 rkl makeaa chilikastiketta
mustapippuria
ruohosipulia tai tilliä

Kuutioi sipulit ja huullota öljyssä kattilassa. Lisää tomaattimurska, vesi, ripaus sokeria ja kalaliemikuutio. Anna kiehua hetki ja soseuta. Mausta keitto chilikastikkeella ja mustapippurilla. Lisää valutetut äyriäiset, lämmitä kiehuvaksi ja koristele lopuksi tuoreilla yrteillä.

Päivän laulu on Änligen december, mikä sinäänsä sopisi paremmin kuun alkupuolelle, mutta nyt edetään aakkosjärjestyksessä

Muistakaa levätä!

Hermo meni

Tsapainohermo on mielenkiintoinen asia!

Varsinkin jos se pääsee tulehtumaan. Maailma kierii kaikkiin suuntiin, olo on kuin Linnanmäen pahimmassa kieputtimessa, ongelmana vaan ettei laite ikinä pysähdy. Pahoinvointi sen sijaan yllättää kesken "ajon". Toistuvasti.

Voin luvata että kahden vuorokauden jälkeen olin valmis tilaamaan nuijanukutuksen, kolmen viikon jälkeen...No, olen kiitollinen että seinät ovat suoristuneet ja pystyn istumaan, lukemaan, jopa neulomaan pieniä pätkiä.

Koska olen maannut kiltisti sängyssäni kolmisen viikkoa, on muu perhe saanut hoitaa juoksevat asiat.

Koska mieheni ei viihdy keittiössä, on ruokana ollut lähinnä eineksiä, mutta välillä lapsukaiset ovat armahtaneet ja tehneet ruokaa! Ja koska kyseessä on lapseni, on vegaaniset vaihtoehdot olleet pääosassa. Viimeisimpänä linssikeitto, minulle uudella tavalla.

Turkulaisen linssikeitto

2 sipulia

2 cm inkivääriä

1 kg  porkkanoita

2 dl punaisia linssejä

1 l kasvislientä

1 sitruunan mehu

4 dl kookosmaitoa

cayennepippuria

suolaa

valkosipulirouhetta

öljyä kuullottamiseen.

Kuri ja silpu sipulit ja inkiväärri. Kuullota pannulla. Kuori ja paloittele porkkanat. Lämmittä kasvisliemi kattilassa, lisää porkkanat, sipuli-inkivääriseos sekä linssit. Anna kiehua noin 15 min, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää mausteet ja mehu sekä kookosmaito. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Nauti. 

Maailma pyörii

Ranskalaisittain

Kuten eilen kerroin, tein kalakeittoa.

Käytin siis nuo joulukalojen perkuujätteet liemeen, ruotoihin jääneet lihat perattiin ratsastajan toimesta kissallemme. 

Bouillabaisse on ymmärtääkseni hieman kuin pyttipannu. Otetaan mitä kaapista löytyy ja viskataan keittoon. Kotoota ei löytynyt valkoviini-jämää, joten lorautin sitruunamehua keittoon. Tomaatitkin oli syöty, ylikypät olisivat hyvin sopineet tuohon keittoon. Persiljat unohtuivat pihalle ensimmäisestä kattauksesta, toisella kerralla olivat jo keitossa. 

Bouillabaisse

Liemi:
Kalan perkuujätettä

Laakerinlehti

Suolaa

Maustepippuria

Sitruunapippuria

Keitto:

Lemi

5 perunaa

2 sellerinvartta

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

purkillinen tomattisosetta

2 pakettia Pirkka kahden kalan kuutio

1 purkki Pirkka Parhaat savustetut simpukat öljyssä

1 pussillinen pakastekatkarapuja

loraus sitruunamehua
timjamia

persiljaa

Anna perkuujätteiden kiehua mausteiden kera noin puolisen tuntia. Siivilöi liemi.

Kuori ja suikaloi sipulit. Paloittele sellerinvarret. Kuullota sipulit ja selleri lisää tomattisose ja kaada liemen sekaan. Lisää kuoritut, paloitetut perunat. Lisää kalat ja anna kiehua noin 10 min. Lisää sitruunamehu, mausteet ja persilja sekä katkaravut ja simpukat. kuumenna, älä anna kiehua. 

Arkiruokaa

Pitäisi varmaan opetella thain kieltä?

Tosin äitini opiskeli aikoinaan ja sanoi että ihan mahdottoman vaikeaa. Minä olen opetellut Khop khun kha:n, niin että osaan kiittää hurmaavaa thai-keittiön kokkia, kun haen ruokaa Salon torilta. Kohta sitä taas saa, tämä on ollut pitkä talvi, kun ei thai-ruokaa ole ollut tarjolla.

Siispä olen nyt kaupoista ostanut töihin kaikenlaisia "lisää vain vesi" tai "säilytä vaatekaapissasi" ruokia, pitäisi varmaan tuo ruoka-sanakin pistää heittomerkkeihin? Viime aikoina mukaan on tarttunut pakkauksia joiden nimi on Tom kha gai. Milloin niissä on nuudeleita, milloin kyseessä on keitto. Virallisesti kyseessä on thaimaalainen kanakeitto, jos osasin oikein googlata. Tosin goole kääntäjä kertoo että Tom oli syönyt. Mene ja tiedä, mitä sitten syön, mutta tällaista nyt ainakin olen popsinut viime aikoina töissä.

No, tänään päätin sitten tehdä kotona tom kha gai:ta. Koska partiolainen rakastui thaimaassa "chicken-noodle-soupiinsa" päätin sitten tunkea nuudeleita keittoomme. Ei se edes muistuttanut thaimaan kirkasliemistä keittoa, mutta tämä sai sen verran pisteitä ratsastaja-partiolainen-raadilta, että tätä tehdään joskus uudestaan.

Kuvittelin että olisi suuritöinen, mutta mitä vielä. Nopeatekoinen tämä oli ja  hyvä keitto tästä tuli. Resepti haettu K-kauppojen resepteistä, hieman taas muokattu, mutta ei kovinkaan paljon. Alkuperäisessä reseptissä on chiliä, sitä ei partiolaisen keittoon kuitenkaan voi pistää, siispä jätin sen pois. 

Thai-inspiroitu keitto

1 kg broilerin fileitä/pihvejä/suikaleita

4 porkkanaa

2 sipulia

2 sitruunajuuren vartta

2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä

200 g herkkusieniä

1 tl suolaa

60 ml kalakastiketta (Pirkan pullo)

2 tl ruokosokeria

1 limen mehu

ruukullinen korianteria

200 g munanuudeleita 

2 l vettä

Pistä vesi kiehumaan soppakattilaan. Leikkaa broileri suikaleiksi ohuiksi viipaleiksi ja lisää kiehuvaan veteen. Kuori porkkanat ja leikkaa lanteiksi, lisää keittoon. Kuori ja suikaloi sipuli, lisää nekin kiehumaan. Lisää kalakastike ja inkivääri. Leikkaa sitruunaruohosta kanta sekä latva pois. Paloittele varsi noin 4 cm:n paloiksi ja murskaa sitä hieman veitsen lappeella, lisää keittoon. Keitä kunnes porkkanat ovat pehmeitä ja broileri on kypsää.

Viipaloi herkkusienet. Lisää sienet, kookosmaito ja limen mehu ja kuumenna, mutta älä keitä. 

Lisää herkkusienet, kookosmaito ja limetinmehu. Kuumenna keitto, mutta älä enää keitä. Lisää nuudelit. Odota että ne pehmenevät.  Lisää lopuksi hienonnettua korianteri.

Suosittua

Pääsiäisen alkupala on pitkään mietinnässä.

Siskoni sitten ilmoitti että katkarapukeitto olisi jotakin. Siispä tuumasta toimeen. Olin oikeastaan yllättynyt miten suosittu tuosta keitosta tuli, olin kuvitellut että tomaattiphjainen keitto ei olisi äitini mieleen. Kuinka väärässä olinkaan. Joten tässä nyt sitten se resepti äidillenikin.

Katkarapukeitto

1 punainen paprika

1 vihreä paprika (koska toinen punainen oli pilaantunut)

2 sipulia

8 valkosipulinkynttä

6 jauhoista perunaa

1 rkl öljyä

1 tl chilijauhetta

2 rkl tomattipyrettä

½ dl sitruunamehua

½ dl valkoviinietikkaa

1 kg paseerattua tomaattia

1 l vettä

1 kalaliemikuutio

1 fond du Chef kalaliemi (tosin tätä ei taida nykyään kaupasta saada?)

6 rkl hummerifondia

1 kg kuorittuja katkarapuja

Kuori ja paloittele sipulit ja perunat ja paloittele parikat. Kuullota kasviksia hetki öljyssä. Lisää tomattipyre ja chilijauhe ja jatka kuullottamista. Lisää mehu, etikka ja pseeratut tomaatit. Lisää liemikuutiot ja fondi. Keitä keittoa hiljalleen n. 20 min. Soseuta keitto. 

Juuri ennen tarjoilua: lisää katkaravut ja kuumenna keitto, älä kuitenkaan anna kiehua. 

Jämiä iltapalaksi

Nyt riitti

Ostin 11 kiloisen kinkun.

Siitä otettiin ensimmäiset viipaaleet aattona, välipäivinä tein jo pyttipannua kun lapset olivat lopen kyllästyneitä jouluruokaan. Sen jälkeen olen nauttinut kinkkuvoileivistä, mutta nyt tuli minullekin seinä vastaan. Muutaman viipaleen säästin iltavoileipiä varten, mutta muuten isäntä sai paloitella loput kinkut. Elintarvikevalvojat, eli sheltit, katselivat työskentelyä ja vaativat aina välillä koepalat itselleen. Heillekin jätettiin vielä iltaruokaan hieman maistiaisia, mutta nyt on kinkku kattilassa porisemassa herneiden kanssa. Jeps, luitte oikein, teen hernekeittoa.

Perheeni alikehittyneet makunystyrät nimittäin hyväksyvät herneet elintarvikkeeksi ja kerran vuodessa suostun minäkin kestämään tuota olevinaan keittoa. Onhan tammikuu laihduttamisen luvattua aikaa, joten pienemmät annokset puoltavat paikkaansa. Ja iltavoileivät vievät sitten tarvittaessa näläntunteen. Ja kotitekoinen hernekeitto on oikeasti parempaa kuin teollinen pöperö. Ja koska olen itselleni luvannut että yritän vähentää kompostiin menevää ruokamäärää, on herenkeitto ihan hyvä loppusijoituspaikka kinkulle. Sinappia ei nyt meillä varsinaisesti vanhene, mutta sitäkin voi soppaan tunkea.

Suurin ongelmani tällä hetkellä on millä reseptillä tuota tekisin. Siis resepti toki on selvä, mutta maustaminen? Meiramia olin ajatellut sinne pistää, mutta herenepussin kyljessä oli mausteena kuminaa. Sitäkin olisi kotona, joten nyt pitää sitten miettiä miten ongelma ratkaistaan. Hieman molempia taitaa olla lopullinen päätös.

Mikään pikaruokahan tämä ei ole valmistaa, aikaa menee vajaa vuorokausi. Aktiivista työntekoa siitä ei tosin ole kuin muutama minutti.

Hernekeitto vm.-14

500 g kuivattuja herneitä
2½ l vettä

Huuhtele herneet ja siirrä ne likoamaan veteen yön yli.

n ½ kg kinkkua
1 iso sipuli
3 rkl sinappia
2 tl meiramia
1 tl kuminaa
valkosipulinkynsiä
suolaa maun mukaan

Keitä herneitä liotusvedessään. Kuori pinnalta muodostuva vaahto. Lisää kinkku ja keltasipuli ja anna kiehua hiljakseltaan n. 3 tuntia. Lisää mausteet ja valkosipuli loppuvaiheessa

Kuva viime vuodelta

Tehtävä suoritettu

Olen niin ylpeä miehestäni!

Pakkohan herraa on välillä kehua täälläkin, sillä luulin lähettäneeni hänet tänään "mission: impossible":lle. Tämä tauti kun on kaatanut minut kertakaikkiaan sängynpohjalle niin herra on saanut käydä kaupassa. Perusasiat nyt onnistuvat häneltäkin. Hän on tässä vuosien varrella oppinut että "ruokaa" ostoslistassa tarkoittaa että ottaa jonkinlaisen lihamöykyn tai kalan ja rouva on tyytyväinen. Mutta tänään listassa oli hieman erilaisia tuotteita: varsiselleriä. Savustettuja sinisimpukoita. Noiden peruspekonien lisäksi siis. 

Uusimmasta Maku lehdestä olin nimittäin löytänyt "New England Clam Chowder" reseptin ja päätin että kun on näin sairas saa tehdä keittoa ruoaksi. Herra syökööt eilistä filettä, elleivät simpukat kelpaa.

Hieman kyllä ihmetytti tuo Maku lehden ohjeistus: savustettuja sinisimpukoita vedessä, niitä saa vain ja ainoastaan eräästä pääkaupunkimme ihanuudesta, joka kyllä sinäänsä on avanut muutaman pikkuliikkeen muuallekin. Koska vielä ei ole Ikkunan aika eikä mieheni ole mitenkään erityisen kiinnostunut Ikkunasta, päätin ilmoittaa että minusta Pirkalla on vastaava tuote, kokeile onneasi tai tuo tavallisia. 

Suureksi yllätyksekseni puhelin ei soinut kun herra oletusarvoisesti oli ehtinyt kauppaan ja ehkäpä vielä suurempi yllätys: kaikkea oli ollut kaupassa! Aika usein nimittäin kaupassa on jostakin käsittämättömästä syystä akuutisti loppunut sipuli. Tai tarjousliha. Tulee mieleeni eräs äitini työkaveri vuodelta kivi ja kirves. Hänen vaimonsa kun soitti ja pyysi tuomaan jotakin kaupasta niin herra vastasi juu, juu, kultaseni ja jos unohti koko homman totesi vaan: ne olivat loppu. Joku miehinen piirre? Tosin tämä oli aika ennen kotimaisia keksintöjä kuten NMT. Minun vastaukseni on nimittäin: et sitten soittanut ja kysynyt millä korvataan?

No, nyt ei mikään ollut loppu, mukaan oli tarttunut myös: parane pian suklaalevy, joten eihän tässä voi kun parantua, eihän?

Mutta takaisin reseptiin. Varmaan olivat oikeassa Maku lehdessä, Pirkan savusimpukat olivat öljyyn säilöttyjä. Alkuperäisen reseptin löydätte täältä, minun versioni alta. 

Kermainen simpukkakeitto

140 g pekonia
2 vartta lehtiselleriä

1 iso sipuli

4 perunaa
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä

1 kanaliemikuutio
1 iso laakerinlehti
1 rkl kuivattua timjamia
200 g savustettuja simpukoita (eli 2 purkkia Pirkan säilöttyjä)
2½ dl kermaa
5 tippaa tabascoa
1/4 tl suolaa
½ tl pippurisekotetta

Leikkaa pekoni suikaleiksi ja ruskista se pannulla. Hienonna selleri ja sipuli ja kuullota ne pekoninen seassa. Kuori perunat ja kuutio ne. Lisää jauhot ja sekoita kevyesti. Lisää vesi, kanaliemikuutio, perunat, laakerinlehti ja timjami. Keitä n. 12 min, eli kunnes perunat ovat kypsiä. 

Keiton kiehuessa: valuta simpukat ja anna niiden kuivua talouspaperin päällä. Lisää keittoon kerma ja simpukat sekä mausteet ja kiehauta uudestaan. 

Punaista keittoa

Alkuruokakeitto on valmista!

Ihanaa, huomenna pistetään sitten keitto lämpiämään ja alkupala on melkein valmis. Sämpylät leivotaan kaveriksi huomenna, mutta keitto on siis valmiina.

Huomiselle kyllä riittää tekemistä muutenkin, joten tämä jo hieman helpottaa elämää. Voin rauhassa keskittyä "muihin" hommiin. Siskonikin lupasi tuoda pashan, hän siis ehtii tekemään sen. Ja sen verran paljasti reseptistä että sitrusteema on turvattu, appelsiini ei. Jeps. Ja Pätkistäkin pashaan tulee, kohtahan olen keksinyt koko reseptin. Askel kerrallaan! Siskoni muuten seuraa blogiani, joten simmut kiinni siskoseni, ellet halua tietää mitä huomenna syödään.

Keiton alkuperäisen reseptin olen lukenut jostakin naistenlehdestä vuosia sitten. Muistan reseptinkin vain suurinpiirtein, joten olen hieman, taas kerran, soveltanut. Näitä vastaavia tuntuu olevan netissä pilvin pimein, joten taitaa jokainen sivusto tarjota tällaista omanaan? Katsokaapa vaikka MTV3 ja Pirkka. Identtiset!
Muistelen että siinä lehdessä oli paahdettuja pähkinöitä koristeena, ne aion kuitenkin jättää pois.

Tomaatti-porkkana-appelsiinikeitto

15 porkkanaa
3 sipulia
5 rkl oliiviöljyä
1,25 l tomaattimurskaa
3 kasvisliemikuutiota
2 l vettä
3 appelsiinia, kuori+mehu
1 tl jauhettua inkivääriä
1½ tl suolaa
1½ tl pippurisekoitusta

Kuori ja paloittele porkkanat ja sipulit. Kuullota hetki öljyssä ja lisää kattilaan noin puolet vedestä ja tomattimurska. Anna kiehua n 15 min. Soseuta keitto. Lisää loput vedestä ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää appelsiinimehu ja kuoriraaste.

Retroilua keittiössä

Punaiset linssit ovat aika hauskoja.

Kuten tavallisesti kun tutustun johonkin, minulle uuteen, niin innostun. Herra nyt ei oikein ymmärrä tätä uusinta villitystäni, hänestä se on suorastaan ällöttävä, mutta kyllä nyt hänkin söi lounaskeittoani. Raaka-aineena punaiset linssit.

Resepti on kuulema "karannut" viime vuosituhannelta, mutta hyvin se on kestänyt ajan hammasta. Minusta keitto oli oikein hyvää!

Maustettu linssikeitto

3 rkl (oliivi)öljyä
3 silpottua sipulia

4 valkosipulinkynttä (vaihdoin kuivattuun valkosipuliin)

5 dl punaisia linssejä

2 l kasvislientä

2 laakerinlehteä

1 tl inkivääriä

1 tl kurkumaa

4 tl currya

merisuolaa

4 rkl sitruunamehua

persiljasilppua

Kuumenna öljy ja kuullota sipulit. Lisää linssit, kasvisliemi ja mausteet. Hauduta noin 20 min, välillä sekoittaen. Lisää sitruunamehu ja persiljasilppu. 

Matkustelu avartaa

Merenelävät ovat suosiossa.

Uimarimme ei söisi muuta, jos saisi valita, kuin hummeria, rapuja, simpukoita, kalaa, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Valitettavasti asumme täällä kaukana pohjoisessa, joten tuore, grillattu hummeri ei todellakaan ole mikään jokapäiväinen herkku. Ei edes harvinainen sellainen. Kerran on neidit saaneet tällaista herkkua, Kap Verden matkallamme. Auringon laskiessa mereen istuimme terassilla nauttimassa saksiniekkaa, elämä on joskus todellakin yhtä juhlaa.

Malmössä söin pari kesää sitten elämäni ihanimman pastan, V.E.S.P.A nimisessä ravintolassa. Suosittelen lämpimästi mikäli poikkeatte siellä päin! Se Frutti di Mare pasta oli sanoin kuvaamattoman ihanaa. Siitä inspiroituneena tein vastaavaa kotona viime viikonloppuna, ensimmäistä kertaa elämässäni keitin sinisimpukoita. Siis eläviä sellaisia. Minulla on montakin traumaa lapsuudestani näköjään. Yksi niistä on rapujen keittäminen. Kummallista miten voin muistaa tällaisenkin jutun. Meillä oli ammeessa rapuja joita piti varoa ettei ne pääse "saksimaan". Ihailin näitä mönkiöitä hetken kun isi touhusi keittiössä. Kun vesi oli kiehuvaa oli rapujen vuoro. Yksi kerrallaan ja... no tajuatte varmaan pointtini. Tuon jälkeen isä osti ravut pakastealtaasta, en tidä miten ison numeron eläinsuojelija minussa on tuosta tehnyt, sen muistan että isä vannoi että ne kuolevat välittömästi kun osuvat veteen. Kummitätini on selvästi ollut ymmärtäväisempi kuin isäni. Heidän rapunsa päätyivät akvaarioon ja talvehtimaan jääkaappiin.

Tänään en kuitenkaan päätynyt sinisimpukoihin vaan katkarapuihin. Uimari tilasi tomattikeittoa ja päädyin sitten tekemään toisenlaisen version edellisestä keitostamme.

Tomaattikeitto katkaravuilla

1 sipuli

1 punainen parika

1 iso porkkana

4 pientä perunaa

500 g tomatimurskaa

kalaliemikuutio

4 tl kuivattua valkosipulia

luraus sitruunamehua

luraus salsaa, medium

limepippuria

suolaa

500 g kuorittuja katkarapuja

Kuullota sipuli ja lisää paloiteltu parika, perunat, porkkana ja kaada tomattimurska päälle. Anna kiehua kunnes porkkana on pehmeää. Lisää mausteet ja soseuta keittopohja sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä. Kaada katkaravut keittoon ja kuumenna nopeasti kiehuvaksi. 

V.E.S.P.An ihanat annokset. Myös se pasta!

Kinkun jatkojalostusta

Se on kummallista miten jotkut asiat painuvat mieleen.

Eikä niitä saa sieltä pois vaikka kuinka yrittäisi. En erityisemmin pitänyt kotitaloustunneista koulussa. Ryhmämme oli sinäänsä ihan kiva, mutta ruoat olivat enemmän tai vähemmän outoja.

Kerran teimme hernekeittoa. Itse olin silloin pannukakkuvastaavana, joten en tiedä miten sitä keittoa kuului tehdä tai miten se tehtiin. Lopputulos oli kuitenkin järkyttävä. Vaaleanvihreää vettä jossa lillui harmaita lihamöykkyjä ja vihreitä, kovia herneitä sekä valkoisia "herneenkuoria". YÖK! En muista pidinkö herenkeitosta ennen tätä kokemusta, sen jälkeen an ainakaan ole siitä pitänyt. Hernekeitto kuuluu ruokiin jota mieheni "tekee" lapsille kun loistan poissaolollani. Lundénin purkit ovat kuulema ihan ok. Nyt päätin kuitenkin olla kunnon äiti, joten ostin ½ kg kuivattuja herneitä. Hetken kyllä ajattelin tehdä niistä herenpusseja, sellaisia käytimme voimistelutunneilla, mutta sitten päätin olla aikuinen ja kohdata pelkoni. Siispä hernekeittoa tekemään ja ennen kaikkea maistamaan! Pitäähän tuolle kinkunjämälle keksiä muutakin käyttöä kuin pakkasen täyttäminen.

Aikaa tällaisen keiton tekeminen vaatii, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee!

Hernekeittoa

½ kg kuivattuja herneitä

2½ l vettä 

Huuhtele herneet huolellisesti ja pistä herneet likoamaan veteen 10-12 tunniksi.

n 600 g possunlihaa (kinkkua, pekonia, potkaa...)
2 sipulia
2 kasvisliemikuutiota

2 tl meiramia

tarvittaessa suolaa

3 rkl sinappia

Kiehauta herneet liotusvedessään ja kuori vaahto pinnalta.  Lisää liha, sipuli ja liemikuutiot. Annan porista kannen alla 2-3 tuntia. Lisää mausteet ja kuumenna keitto. Jos haluat lisätä valkosipulia, tee se loppuvaiheessa. Minä tietenkin lisään valkosipulia. Ihan joka ruokaan. Ja eikun syömään.

Keittoa lounaaksi

Uimarimme voisi elää meren tarjoamilla herkuilla.

Koska täällä kotimaassamme nuo tuoreet katkaravut ja mustekalat ovat harvinaista herkkua päätin sentään hemmotella näin uuden vuoden kunniaksi edes hieman saman tyylisellä ruoalla, eli keitin katkarapukeittoa.

Älkää edes kuvitelko että lähdin liikkeelle kuorista, hieman vapaata minäkin tahdon, mutta löysin aika kivan ja helpon reseptin lehdestä, joten päätin hieman muunnella sitä versiota ja tehdä lounaaksi

Katkarapukeittoa

1 punainen parika

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

3 jauhoista perunaa

oliiviöljyä paistamiseen

½ sl sitruunamehua

1½ rkl tomattipyrettä

500 g tomattimurskaa

5 dl vettä

1 kalaliemikuutio

3 rkl hummerifondia

1 rkl valkosipulijauhetta
muutama kierros Seafood & Fish maustetta Santa Marian myllystä

3 dl laktoositonta kermaa

500 g kuorittuja katkarapuja

Kuori, puhdista ja paloittele kasvikset. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää kasviskuutiot sekaan. Kuullota niitä hetki ja lisää tomaattipyre. Jatka kuullottamista hetki. Lisää sitruunamehu, tomaattimurska, vesi ja mausteet. Anna poreilla n. 15 min. kunnes perunat ovat pehmeitä. Soseuta keitto ja lisää kerma. Anna hautua. Lisää juuri ennen tarjoilua vielä katkaravut. Pinnalle olisin lisännyt tilliä, mutta eipä ollutkaan käyttökelpoista kotona.

Itse lisäsin vielä keittoon hieman valkosipulipippuria myllystä. Luistelija kun ei tykkää pippurista

Orakaskeitto

Näin siinä käy kun ei merkitse pusseja kunnolla!

Piti ottaa pakkasesta keltavahveroita. Lupasin uimarille kanttarellikeittoa lounaaksi. Otsin siis pakkasesta pussillisen sieniä ja heitin ne paistinpannulle. Ne osoittautuivat orakkaiksi. Siispä söimme elämämme ensimmäisen orakaskeiton lounaaksi. Ei se nyt kanttarelleja parempaa ollut, mutta syötävää. Paitsi jääprinsessan mielestä, mutta hän ei pidä sienistä.

Kanttarellikeitto orakkailla

reilu ½ litraa esikäsiteltyjä kanttarelleja (orakkaita)

1 sipuli

nokare voita

9 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

valkosipulirouhetta

2½ dl ruokakermaa

Kuulota sipulit ja sekoita joukkoon sienet. Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja valkosipulirouhe. Anna kiehua noin 10 min. Lisää kerma. Kiehauta

Nauti ruisleivän kanssa.

Haavoittunut

Harjoitus tekee mestarin!

Pitäisi vaan harjoitella. Tänään sitten päätin että on korkea aika aloittaa kalojen fileointi, joulu lähestyy vauhdilla ja taidot ovat taas ruostuneet.

Opiskellessani tuli usein käytyä "täyden palvelun hallissa". Sieltä sitten kalan sai juurikin siinä muodossa kun tarvitsi. Ja hieman ylimääräisiä ruotojakin kaupan päälle, jos oli tarkoitus tehdä keittoa. Nykyään en jaksa jonottaa kalatiskille, tänään ei edes näyttänyt olevan lohta tarjolla kun tarjoustavaraa oli kylmätiski pullollaan. Siispä päätin kotona ottaa Fiskarsin käyttöön. Saisinpahan samalla sitten keitettyä uimarillemme kunnon kalakeiton.

Olisi pitänyt viedä kalat isälle! Kalat ovat toki fileinä pakkasessa ja ruodoista on kiehautettu tuoksuva liemi, mutta sormessani on haava! En edes tajua miten sen sain aikaiseksi, mutta siinä se nyt vaan on. Peitettynä strutsilaastarilla.

Huomenna on kuitenkin luvassa kunnon keittoa.

Tuo liemen tekeminen on helppoa. Ruodot lihajämineen kattilaan ja päälle vettä. Sekaan suolaa, valkopippureita ja laakerinlehti ja sipuli. Annetaan kiehua n. 30 min.

Olen laiska enkä putsaa lihoja pois ruodoista vaan siivilöin liemen talteen ja kuskaan loput kompostiin.

Huomenna sitten teen

Kalakeittoa

n. 1 litra lientä

8 perunaa

1 sipuli

n 800 g pakastekalaa (erilaisia)

tilliä 

2 dl kermaa

Perunat ja sipuli saa kiehua hiljakseltaan n. 10 min ennen kalan lisäämistä. Kiehautetaan kunnes perunat ovat pehmeitä. Lisätään kerma ja tilli. Nautitaan

Lounas

Ostin sitten lantun!

Olisin oikeastaan tarvinnut vain pienen palan, mutta kaupassa tunnettiin vain kokonaisia yksiköitä. Siispä juurekselle oli keksittävä käyttöä, jauhelihakeittoon ei mennyt kuin murunen tuosta räätikkäästä.

Koska meillä ei ole nykyään mitään järjellistä ruokakauppaa tai pikaruokaravintolaa työpaikan lähellä on pakko yrittää muistaa eväät. Toki kaapissa on vaikka ja mitä "kuivamuonaa", mutta rajansa silläkin kuinka monena peräkkäisenä päivän jaksaa popsia "muroja" tai puuroa. Siispä päätin tehdä sosekeittoa, se on kiva syksyinen ruoka.

Jostakin lehdestä luin aikoinaan että lanttulaatikon sijaan voisi tarjota jouluna alkuruoaksi lanttusosekeittoa jonka pinnalle ripottelee piparkakun murusia. Idea sekin, päätin kuitenkin jättää piparkakut rauhaan ja keskittyä sosekeittoon. Lantun lisäksi kotoota löytyi muitakin juureksia, joten ihan pelkkään lanttuun ei tarvinnut tyytyä. Eli keitto tehtiin periaatteella mitä kotoota löytyy. Joulumausteitahan aina löytyy, joten heittäydyin villiksi...

Syyskuinen joulusosekeitto

500 g lanttua (ja edelleen sitä on jäljellä)

2 perunaa

5 porkkanaa
1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

persiljaa

n litra vettä

kasvisliemikuutio

suolaa

purkillinen kermaviiliä (oikeastaan piti olla kermaa, mutta eipä sitä ollut kaapissa)

½ tl kanelia, ihan vaan joulun kunniaksi

Juurekset kuoritaan ja pilkotaan. Kattilaan veden lisäksi juurekset ja annetaan kiehua n. 15 min eli kunnes lanttu on kunnolla pehmeää. Lisätään persilja ja koko komeus soseutetaan. Lisätään mausteet ja kermaviiliä. 

Tämä keitto säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän, joten sopii loistavasti lämmitettäväksi mikrossa.

Ruisleivän kanssa olen syönyt, jospa perjantaina uskaltaisin lisätä niitä piparkakun murusia...

Hyvää äitiä etsimässä

Hyvä äiti -myytti voi hyvin ja elää sitkeästi.

"Hyvä äiti tuoksuu pullalle, imettää pitkään, on kotona lapsen kanssa vähintään kolme vuotta, vääntää soseet alusta asti itse, leikkii aina iloisena eikä koskaan suutu." (Väestöliiton kolumni)

Kanelipullalle en tuoksu, ellen osta valmiita esipaistettuja kaupan pakastealtaasta. Sen sijaan voin kyllä taikinan vääntää jos tytöt sitten leipovat pullansa.
Imetyksen suhteen en voi mitään, se pendolino meni jo, mutta kaipa minä keskimääräistä kauemmin imetin tyttöjä? Tuota maitoa kun oli siunaantunut sen verran että olisin voinut kymppitonnariksi varmaan päästä?
Tässä vaiheessa olen varmaankin ollut tyttöjen kanssa kotona 3 vuotta, johan vanhempi on teini. Yhtäjaksoisuudestahan tuossa ei puhuttu?
Väänsin soseen pääsiäisen keittoon ihan itse, tosin en ollut itse viljellyt porkkanoita tai muitakaan juureksia, mutta aloitin kuorimalla ne. Kaipa se lasketaan?
Leikkimisen ja suuttumisen kohdalla olen kai toivoton tapaus? En tykkää leikkiä, lapsenakin luin mielummin, joten miksi ihmeessä nyt pitäisi aloittaa? Ja suuttuminen, no tunnettehan te minut.

Päätin kuitenkin vapaapäivien kunniaksi leikkiä hyvää äitiä. Täyttyi tuo leikkimiskohtakin. Tein siis lounaaksi keittoa enkä tyytynyt nostamaan pöytään edellispäivän tähteitä. Koska olen innostunut kokeilemaan uusia juttuja, niin päätin tehdä tomaattikeittoa. Se kyllä matkan varrella muuttui modifioiduksi minestronekeitoksi, mutta alkuperäinen resepti oli nimeltään "het tomatsoppa" (HV 5/12). Tämän keiton hyvä puoli on, että suurin osa raaka-aineista olivat sellaisia että niitä löytyy aina kaapista. Tulista en voinut keitosta tehdä, jääprinsessamme ei kestä tulisuutta, pelkää kai että jää sulaa, joten tästä tuli pelkästään punainen keitto.

Punainen tomaattikeitto

1 sipuli
½ punasipuli (sattui jäämään jäljelle kun tein yrttileipää)
2 punaista paprikaa
hieman chiliä (sen verran vähän ettei prinsessa huomaa)
200 g kotimaista pekonia
500 g paseerattua tomaattia
litra vettä
vihannesliemikuutio
valkosipulirouhetta
tummaa siirappia loraus
suolaa
täysjyväspagettia
basilikaa ja persiljaa

Kuutioi vihannekset ja leikkaa pekoni pieniksi paloiksi. Paista pekonia sen verran että rasvaa irtoaa ja lisää sipulit ja kaiken laatuiset paprikat pannulle. Kuullota. Lisää tomaatti, vesi ja liemikuutio. Anna kiehahtaa. Lisää siirppi ja kuivat mausteet ja katko sekaan sopivaksi katsomasi määrä spagettia. Anna kiehua noin 15 minuttia. Lisää yrtit.

Varmaan tuonne olisi ollut kiva lisätä hieman tomaattiakin, mutta niitä ei sattunut olemaan jääkaapissa. Keitto oli joka tapauksessa oikein hyvää. Ja jos tästä tahtoo tehdä kasvisversion niin jättää sen pekonin pois ja kuullottaa vihannekset öljyssä.

Herkuttelua tyttöporukalla

Ulkona paukkuu oikein kunnon pakkanen ja luntakin on vihtoinkin oikein reippaasti myös täällä etelässä.

Tämä on jo kolmas talvi kun saamme nauttia kunnon hangista. Tietysti jos olisi ollut ihan täydellistä niin tällaiset säät olisivat olleet jo jouluaattona, mutta nautitaan nyt kun luonto tarjoaa kauneinta aikaansa. Ellette ole huomanneet kauneutta niin käypääkä katsomassa miltä lähin oska näyttää. Jokainen pakkashiutale on hahmotettavissa siitä oksan pinnalta ja ihan jokainen on pienen pieni taideteos!

Aloitin tänään ihan tosissani joulukalenteri puuhastelun. Joulukortit ovat poissa porraskäytävästä, joten samalla sitten valitsin ensi vuoden luukut kun vielä kertaalleen ihailin niitä. Valitettavasti ensimmäinen adventtisunnuntai on vasta 2.12, joten en saanut lisäluukkuja tänä vuonna. Jouduin siis ihan oikeasti valitsemaan kortit joita tekin saatte ihailla.

Pakkaspäivän kunniaksi päätimme tyttöjen kanssa syödä soppaa. Iskämme kun ei juurikaan välitä keitoista joten käytämme tilaisuutta hyväksemme ja heruttelemme kun pappa on matkoilla. Nuorimmainen päätti että vuorossa on purjokeitto. Aika hauskaa, itsekin rakastuin kyseistä keittoa kun isäni sitä ensimmäisen kerran minulle teki. Voisin kuvitella että taas kerran oli isällä, kuten niin usein minullakin nykyään, kiire ja katsoi mitä raaka-aineita jääkaapista löytyi. Tuloksena sukupolvesta toiseen kestävä klassikko.

Minä tosin en tee keittoa jääkaapista löytyvillä raaka-aineilla vaan lähdin ihan vartavasten kauppaan. Aloitin shoppailun purjosta. Kuvittelin että joutuisin tyytymään ulkomaalaiseen purjoon, mutta lähiplussakauppa yllätti positiivisesti. Sain ihan lähiruokaa lähikaupasta! Siihen ne hurraa-huudot sitten loppuivatkin. Siirryin nimittäin hakemaan pekonia. Tunnustan että siitä on aika monta vuotta kun kiersin pohjanmaata, mutta kyllä silloin vaan oli possuja maassamme ja paljon. Enkä muuten koskaan nähnyt yhtäkään sikalaa missä olotilat olisivat olleet järkyttävät. Tietysti sairaskarsinoissa oli välillä ikävästi loukkaantuneita eläimiä, mutta ne hoidettiin kuntoon tai ainakin pois kärsimästä. En oikeasti ihan ymmärrä tätä eläintenpitoyksikköihin tunkeutumista. Onkohan saappaat kunnolla puhdistettu käyntien välillä? Ettei tuoda tartuntoja? Ja mennäänköhän sinne tilalle niin etteivät eläimet stressaanu? Ja ennen kaikkea en ymmärrä, enkä hyväksy, että kun niitä epäkohtia havaitaan niistä ei tehdä asianmukaista ilmoitusta heti! Miten ihmeessä voidaan väittää että toimitaan eläinten hyväksi kun yksilö jätetään kärsimään ja julkaistaan video kuukausien päästä? Minulle on yritetty selittää, en ymmärtänyt, voisiko joku hakea rautalankaa? Tai vaikkapa ihan ratakiskoa! En siis saanut lähikaupasta kotimaista sikaa pekonin muodossa. Hollannissa kai sitten eläinten olotilat ovat huomattavasti paremmat kuin täällä, koska sieltä kannattaa sikaa tänne rahdata. Riittääköhän se ratakiskokaan selittämään tätä ihmettä minulle?

Nakkien kohdalla olinkin sitten jo antanut periksi ja nappasin lähimmän kotimaisesta lihasta tai ainakin lihaperäisistä tuotteista tehtyjä makkaroita. Salosta saisi isosta plussakaupasta ihan hurjan hyviä, paikallisen tehtaan ihanuuksia. Mutta vapaapäivänä en lähde ajamaan länteen, enkä edes isompaan kauppaan tällä pääkaupunkiseudulla. Tosin jos olisin jaksanut lähteä ihan pikkukauppaan, eli halliin, niin olisin varmaankin saanut samanmoisia herkkuja. Mutta tulihan se keitto näilläkin tehtyä.


Vaarin purjokeitto


1 iso purjosipuli
2 isoa sipulia
2 valkosipulin kynttä
n. 200 g pekonia kuutioina
vettä
lihalientä
nakkeja maun mukaan

Paista pekonia hetki niin että rasvaa alkaa irrota. Leikkaa sipuli kuutioiksi ja purjo renkaiksi tai paloiksi. Kuullota kaikkia sipulilaatuja pekonin rasvassa. Lisää lihalientä tai vettä ja mausta maun mukaan. Anna kiehua hiljalleen n. 15 minuttia. Lisää nakkeja (tarvittaessa) ja anna niiden kuumentua. Tarjoa tuoreen ruisleivän kanssa.

Ja tässä vielä muutama lumihiutale pihaltamme. Ihan aitoja lumimarjoja kuvassa.