Joulukuun kahdeskymmeneskolmas

Olemme trendikkäitä.

Olen toki jo muutamana jouluna lukenut vahatuista amarylliksistä, mutta en ole koskaan sellaisia missään nähnyt. Tänä vuonna niitä tuntuu olevan joka nurkassa, jopa saksalaisesssa ihmekaupassa näytti olevan jossakin vaiheessa. 

Hoito-ohjeet näille olivat keskimääräistä helpommat: aseta ritarinkukkasipuli rautalankaviritelmineen pöydälle ja anna olla. Ei saa kastella, pelkästään ihailla. Tämä on aika kummallinen projekti, mutta näin väitetään, joten katsotaan nyt mikä tuosta tulee.

Jostakin luin että hyasittikin suostuisi kasvamaan näin vahattuna. Sipulin pohjasta raavitaan pois juuren alut ja dipataan sitten steariiniin nuo sipulit. Pitäisiköhän ensi jouluna kokeilla?

Tiesittekö muuten että sininen hyasintti tuoksuu voimakkaimmin, valkoinen vähiten. Ei tosin keltainenkaan minusta kovinkaan paljon tuoksu. 

Tänään sytytetään neljäs kynttilä. Huomenna on aatto. Niin se joulu taas tulee. 

Vettä vaan?

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy mitä kummallisinta tietoa.

Tällä kertaa vinkki koskee orkideoita. Sinäänsä olin jo Facebookissa lukenut kaverin sivuilta, että hän pitää orkideansa "tyhjissä ruukuissa", mutta en tullut kysyneeksi tarkempia ohjeita. Minulla nuo orkideat ovat voineet ihan hyvin, kun eräs koiristamme tuulettaa juuria vähän väliä.

Nämä perhosorkideat, joita harrastan, ovat äärettömän helppohoitoisia, mutta nyt siis tämä uusin vinkki, jonka Året Runt lehdestä löysin, on että kukkaset vaan asustelevat vesimaljakossa. Tosin, eipähän nuo luonnossakaan kovin kummoisessa "ruukussa" asustele, puun oksahaarassa tai sitten juurillaan kietoutuneena rungon ympärille.

Pitäisiköhän kokeilla? Kukat ruukuistaan, juurien huuhtelu ja sitten vaan maljakkoon oleskelemaan. Vettä sen verran että juuret peittyvät. Ilmajuuret toki jäävät vedenpinnan yläpuolelle. Kerran viikossa pitäisi juuret "pestä" ja vesi vaihtaa. Hieman erilainen ohjeistus kun kerran viikossa kastelu. Tosin meillä eivät saa edes viikottain vettä, aina välillä toki muistan kastella noita.

Hattuja

Saksalaisessa ihmekaupassa myytiin hyasintteja.

Enhän minä tietenkään voinut vastustaa. Varsinkaan kun tarjolla oli sinisiä. Mukana pakkauksessa oli hyasintti (tai ainakin sipuli), lasi ja suureksi yllätyksekseni myös pieni pahvinen "hattu", jonka sai askarrella sipulin suojaksi.

Joten nyt minulla on keittiössä neljä hatullista lasia, tai sinisiä hyasintteja...tuoksu vain puuttuu.

Tuosta kaupasta voi sitten olla mitä mieltä tahtoo, mutta järjettömän hyvät tarjoukset sillä ajoittain on. Tuosta vajaasta 2 euron hinnasta ei kyllä tosin voi jäädä juurikaan voittoa kenellekään: lasi, sipuli ja pakkaus maksanevat jo itsessään lähemmäksi 2 e? Ja vielä palkkakulut pakkaajille, sipulin viljelijöille... Ehkä olisi pitänyt jättää nuo hatut kauppaan? Mutta kun en pystynyt, ne vaan ovat niin suloisia. Hymy irtoaa kun käyn noita tervehtimässä keittiössä, en raaskinut siirtää viileään nimittäin.

Nähtäväksi jää ehtivätkö jouluksi kuukimaan. 

Sipulikasvien lumoissa.

Viime keväänä pistin amaryllikseni kellariin odottamaan joulua.

Katselin sitä kun kävin viemässä hyasintit kylmään ja totesin ettei se ota jos ei annakaan. Siispä kiikutin sipulin keittiöön ja kas kummaa, ainakin se tekee yhden lehden! Nähtäväksi jää aikooko tuo kukkia.

Saksalaisesta ihmekaupasta taas löysin "kaksivanaisia" amarylliksiä. Yhdellä sipulilla oli kolme vanaa, joten vaikka se olikin vaaleanpunainen, päätin että se pääsee luokseni. Ei yhtään tyhmempi ostos, ensimmäiset kukat ovat auki, enkä nyt kovin vaaleanpunaisena tuota pidä. Ja voin kertoa että neljäskin vana on nousemassa!

Jos nuo hyasinttini vielä heräävät henkiin niin saan tuoksuviakin kukkia keittiöön. 

Myöhässä kuten Ihmemaan Valkoinen Kani

Olen pahasti myöhässä!

Viikonloppuna kuitenkin päätin istuttaa hyasintinsipulit. Ne tuskin ehtivät kasvamaan jouluksi, mutta minulla on sitten loppiaishyasintteja. Tai sitten ei. Nuo nimittäin taisivat olla pihalle tarkoitettuja sipuleita, en oikein tiedä sillä pakkauksessa ei kyllä oikeastaan sanottu yhtään mitään sipuleiden sielunelämästä ja käsittelystä.

Satuin vaan löytämään kivoja pakkauksia saksalaiskaupasta ja tietysti sorruin ostamaan niitä. En vaan muistanut etten oikein voi mitään istuttaa etupihan, nyt jo entisiin, kukkapenkkeihin. Siispä tungin ruukkuihin hyasintteja ja munkinhuppuja. Tulppaanit, narsissit, krookukset ja jonkinlaiset vuokot saavat odottaa kevääseen ja mahdollista uutta kukkapenkkiä. Anemone coronaria Hollandia oli tuo vuokon nimi. Kauniin punaisia kukkasia siis odotettavissa. Jos ne nyt ikinä pääsevät multaan.

Mutta nuo ruukkuihin istuttamani: ruukut ovat nyt toimitettu pimeään ja viileään lepäämään muutamaksi viikoksi. Yläasteella nimittäin opiskelin puutarhanhoitoa ja muistan selvästi miten istutimme hyasintteja ja tasetteja ja veimme ne koulun kellariin. En edes tiennyt että koulussa oli sellainen! Yritän muistaa, oppimani mukaan, aina välillä viskata ruukkuihin pikkulirauksen vettäkin. Sitten odotellaan että sipuli heräisi henkiin ja lehdet olisivat n. 5 cm pituisia. Tähän menee kohtuuttoman pitkä aika, noin 2 kuukautta, eli kuten sanottu: olen pahasti myöhässä. Kun lehdet ovat selvästi näkyvissä, siirretään kukkanen huoneenlämpöön ja kastellaan edelleenkin niukasti. Noin 3 viikon kuluttua kukka on täydessä loistossaan. Ainakin toriassa. Tähän projektiin siis menisi sellainen 3 kuukautta, eli homma pitäisi aloittaa viimeistään syyskuun alkupuolella. No, enhän minä ole kuin 1½ kuukautta aikataulusta jäljessä. Ja tämä aikataulu siis esikäsitellyille sipuleille...

Sinäänsä tuo nyt ei ole niin vaarallista jos nuo ruukkuni kukkivat vasta pääsiäisenä, nuo City of Haarlem hyasintit kun ovat aika keväisen värisiä.

Lahjoja

Kävin eilen tuulettamassa huiviani.

On se kummallista miten paljon vanhat luokkakaverit ovatkaan muuttuneet kahdessakymmenessäviidessä vuodessa. Ja samalla he olivat kovin tutun oloisia. Ja olihan se hauskaa tavata ihmisiä jotka oikeasti olivat aika suuri osa elämääni joskus silloin neljännes vuosisata sitten. Osa heistä toki ovat tärkeitä edelleen!

Yhdeltä tärkeältä sain "ylimääräisiä" kasveja puutarhaani. Kaikki lähti liikkeelle ruusuista, jotka kuulema leviävät kuin rutto, tahdoin sitä tai en. Koska rakastan ruusuja, minun on kovin vaikea uskoa että kyllästyisin noihin tai menettäisin hermoni niiden kanssa. Saapa nähdä kuinka minun käy! 

Ostin myös kaksi uutta ruusua pihaamme, kun kävin kaupassa. Ruusuja kun minun mielestäni ei voi olla liikaa. Niiden tuoksukin on huumaava. 

Lisäksi sain syreenejä, sillä violetilla kukalla, joka minusta on se oikea väri. Toivon todellakin että nekin viihtyvät pihallamme. Jos ruusujen tuoksu on ihana, niin syrenin tuoksu on melkein yhtä hurmaava. 

Lisäksi tuli ainakin neljää eri lajia kukkasia, joita olen istutellut sinne, tänne. Katsotaan nyt josko ne viihtyisivätkin, ystäväni väitti että jos ne viihtyvät hänen luonaan, ne menestyvät missä vain. 

Kaikkein ihanin lahja lienee kuitenkin ollut kattomeritähti, sellaisista olen haaveillut vaikka kuinka ja kauan, en ole kuitenkaan sattunut näkemään kun olen ollut puutarhaliikkeessä. Nyt noita on täälläkin.

Ystäväni puutarha on varsinainen aarreaitta. Nyt toivon että suurin osa kasveista lähtisivät kasvamaan. Ellei, menen uudestaan kinuamaan "rikkaruohoja". Tai ainakin niitä kasveja jota eivät tottele ja pysy omalla alueellaan. 

Kevättä aivoissa

Kevät tulee, olenkohan valmis?

Viime yönä tehtiin talven pakkasennätys, reilu -34 astetta, mutta minun aivoni ovat päättäneet että nyt on kevät. Ihan siltä ei tietysti näytä kun katselen noita metrisiä kinoksia pihallamme, mutta kevätaurinko kimeltelee niin kauniisti hangella että tiedän että kevät tekee tuloaan.

Kummallista kyllä, kukaan muu ei tunnu olevan kanssani samaa mieltä? Siskon ilmoitti että kevät tulee 2017. Miten hän on päätynyt siihen päivämäärään on minulle mysteeri, mutta voin kertoa että hän on väärässä. Varmin keväänmerkki on nimittäin nyt nähty. Juurikin tänään. Tämän varmempaa keväänmerkkiä ei nimittäin ole. Sanokoot sammakkomiehet mitä vaan, minä tiedän, kevät tulee.

Tämä tieto perustuu vuosikymmenien kokemukseen! Olen tänään vaihtanut mullat, tai no kaarnat, orkideoille. Ja ostanut kuukasen kotiin. Sen varmempaa kevään merkkiä ei ole. Seuraava askel on sitten että pihalla alkaa lorista ja huomaan seisovani kukkapenkin äärellä, pylly kohti aurinkoa, istutellen kukkasia.

Yritin jopa jarrutella kevään tuloa ja menin kodinsisustuskauppaan enkä puutarhaliikkeeseen. Oletin että pääsisin kotiin tuolta ilman kukkasia, puutarhaliikkeessä olisin seonnut. Sain orkideoilleni uudet ruukut, tosin en sellaisia joita haikailin, mutta ihan kelvolliset. Minusta olisi ollut aivan ihanaa saada tuolta "rakenna se itse"-liikkeestä Kanist-niminen astia orkidoille, mutta kun siinä ei ole reikiä! Firma on tyylilleen uskollinen, jotta saisin mitä haluan pitäisi tehdä itse! Ongelma vaan on että kyseisen astian pohja on paksu, enkä minä omista kaakeliporaa tai minkä tuohon sitten tarvitsisi että saisin nättejä reikiä pohjaan riittävästi. Enkä usko että taltta ja vasara ovat tähän projektiin sopivat työkalut.

Orkideani olivat todellakin uusien ruukkujen tarpeessa. Hyvä että sain ne mitenkään pois noista vanhoista kun juuret olivat tunkeneet ulos aluslautaselle, etsien tilaa. Minulla ei ole oikeastaan aavistustakaan siitä miten orkidea kuuluisi uudelleenistuttaa, mutta päätin että se on kasvi siinä missä muutkin kukkaset. Siispä kuolleet juuret pois ja uutta kaarnaa ympärille. Jos minulla olisi ollut sammalta tallessa, olisin varmaan tunkenut sitäkin juurien ympärille, olen niin ylpeä tuosta yhdestä jonka sain elvytettyä!

Ostin muuten vain kaksi kukkasta, toisen terraarioon missä todellakin kanssa on kevät! Gekot ovat pirtsakalla päällä ja popsivat ruokaa siihen tahtiin että oksat pois.

Kun äsken kävin pihalla huomasin muuten että lumikellot taas näkyvät. Tosin makaavat pitkin multaa, ottivat kai hieman nokkiinsa lumesta, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa niin nuo kukkivat lähipäivinä.

Julistan siis kevään tulleen. Kohta palaan 6 vuotiaan tasolle ja teen pihalle puroja. Eikä aikakaan niin etsin varjoisinta nurkaa nähdäkseni edes hieman lunta. Ja sitten on taas edessä pitkä kesä, ennen kuin vilpoiset syystuulet taas lupailevat uutta talvea. Sitä odotellessa!

Lisää myrkkyä

Olen ihan ihmeissäni!

Mieheni osti minulle joulutähden, jostakin syystä hän ei suostu uskomaan etten saa niitä pysymään hengissä. Uskomatonta kyllä, minulla on jopa kaksi kuukivaa joulutähetä täällä, ollut jo kauan! Sen olen jo oppinut aikoja sitten, etteivät nuo siedä kylmää ollenkaan. Luulisi että kukkakaupassakin tämä tiedetään. Interflooran lähetin, pari vuotta sitten, oveen jättämä kukka ei kestänyt tuntiakaan kotonani. -20 asteen pakkanen ei ollut yhteensopiva kukkalähetyksen kanssa. Lehdet menivät rullalle ihan silmien edessä ja tippuivat masentavan nopeasti.

Isoäitini oli varsinainen fakiiri joulutähtinsä kanssa. Ne kasvoivat isoiksi puiksi ja vaikka joulutähteä ei kuulema saa kukkimaan uudestaan ilman "pimeä"-käsittelyä niin voin kertoa että se on täyttä pötyä. Isoäidin puu seisoi makuuhuoneen ikkunassa ja kukki vuodesta toiseen ilmaan mitään ihmeellistä käsittelyä. Se pidettiin kosteana, ei märkänä ja viihtyi vallan mainiosti patterin yläpuolella vetoisessa ikkunassa. Tosin talveksi puun ja ikkunan väliin pistettiin koristetyyny, estämään vetoa.

Tämäkin joulun kaunotar on muuten myrkyllinen. Ja allergisoiva!

Myrkyllinen kaunokainen

Olen jo monta joulua ajatellut että ostaisin itselleni jouluruusun.

Se on kuitenkin jäänyt hankkimatta, kunnes tänä vuonna sitten ystävä toteutti toiveeni! Sain jouluruusun jouluksi. Nyt sitten yritän perehtyä kyseisen kukan hoitoon, tahtoisin saada sen säilymään hengissä niin että voisin siirtää sen keväällä ulso pihalle.

Kukka tykkää valosta ja viileästä. Valo on helposti hoidettavissa, mutta tuo viileä on meidän kodissamme hieman hankalaa, minä nimittäin en viihdy viileässä. Tai siis ulkona saa olla talvi ja pakkasta, mutta sisällä pitää olla lämmin. Seuraava haaste on kosteus. Kukka ei saisi kuivua kastelukertojen välissä. Tiedän että tuo on hankittu kukkakaupasta joka tekee sen kolmannen hoito-ohjeen jo suorastaan hieman absurdiksi: Kastele mieluiten aluslautasen kautta. Miten, jos kukka on istutettu umpinaiseen ruukkuun? Suihkutella sentään voin kukkaani, sekin kuulema on hyödyksi.

No, jos onnistun pitämään tämän ihmeeni hengissä kaikesta huolimatta, voi keväällä istuttaa sen puolivarjoisaan, kosteaan paikkaan. Se lienee mahdollista. Jouluksi kukka pitää peittää havuilla.

Kukka on myrkyllinen. Se sisältää glykosidejä. Aikoinaan juurta on kuulema käytetty mm. mielenvikaisuuden hoitoon.

Niin tai näin, kaunis tuo vuokon sukulainen on.

P.S. Naamakirja, tuo kaikkitietävä kertoja, oli taas antamassa lisäinformaatiota. Kukka siis siirretään ulos heti kun routa on lähtenyt ja voidaan sitten syksyllä siirtää sisälle, viileään lepäämään. Siirretään sitten huoneenlämpöön taas noin kuukautta ennen joulua ja kuulema tämä kiltti kasvi suostuu kukkimaan uudestaan! Ainakin viherpeukalon hoidossa. Tätä pitää kokeilla! Kiitos vinkistä <3

Löytö

Kaikkea sitä löytääkin kaupasta.

Ostin amarylliksen puoleen hintaan koska oli jo täydessä kukassa. Jaksaa varmaan joka tapauksessa kukkia vielä tovin ja koska väri oli minusta ihana katsoin että se oli reilun euron arvoinen. Ihan vaan sipulinsa takia.

Toinen ostamani amaryllis on edelleen ihan nupussa, se lienee punainen. Jouluna siis täällä kukkii ainakin yksi, ellei kaksi amaryllistä. Ihanaa!

Kunhan vielä siskoni antamat hyasintit aukeavat kodissani tuoksuu joulu.

M niin kuin makeiset

Makeiset

Siskoni on varsinainen karkki ja konvehtitaikuri. Hän luo aivan käsittämättömän hyviä herkkuja joulupöytään.   Pikkuisenikin tykkää tehdä karkkeja, joten jääsuklaan lisäksi meillä on ollut myös erilaisia riisisuklaita.

Riisisuklaa

Riisimuroja (n 3 dl/50 g suklaata)

Maitosuklaata (tai tummaa laktoosittomaan)

Rypsiöljyä (tms mautonta ruokaöljyä) 1 rkl/200 g suklaata

Sulata suklaa vesihauteessa öljyn kanssa. Sekoita joukkoon riisimurot. Nosta lusikalla keoiksi voipaperille jäähtymään.

Manteli

Joulupuurossa tällainen on oltava. Isoäitini ei tahtonut pahoittaa kenenkään mieltä, joten hänen puurossaan oli "riittävästi" mateleita. 

Lempikirjailijoihini kuuluva Astrid Lindgren kertoi kirjassaan "Mer om oss barn i Bullerbyn" (Melukylässä tapahtuu) että mantelin saaneen piti riimitellä. Ja kyseisessä kirjassa manteli oli mennyt halki joten joku pojista (Lasse?) riimitteli: Mandeln den gick mitt itu, Agda blir nog Oskars fru. Valitettavasti google ei osanut auttaa minua, joten en osaa kertoa teille miten tuo on käännetty. Onko jollakin kirja lähettyvillä? Olen ollut jouluorientoitunut pienestä pitäen, osaan edelleenkin tuon pätkän ulkoota. Tosin, osaan kyllä aika monta muutakin Lindgrenin juttua ulkoota.

Misteli

Mieheni osti vuosia sitten minulle aidon mistelin jouluksi. Kyseessähän on loiskasvi jolla on valkoiset marjat. Suomessa kasvaa ainakin yksi misteli omenapuussa Paraisilla (Wikipedian mukaan).

En oikein tiedä minkä takia orjanlaakeria myydään mistelinä monessa paikassa. Kestävämpihän se on huonekoristeena, mutta ei sen alla saa pussailla. Eikä se edes muistuta misteliä! Olisiko syynä amerikkalaiset elokuvat?

Orjanlaakeri on muuten järnek ruotsiksi eli se tuppaa vielä sekoittumaan rautatammen (stenek) kanssa. Huomasin tässä googlettassani mistelin kuvaa. Ulkonäöllisesti nuokaan eivät pahemmin toisiaan muistuta. 

Markus ja Matteus

Pamautan herrat peketiksi, ksoka kummankaan evenkeliumissa ei ole joulutarinaa siinä tutussa muodossa. 

Mummola

Siellä minäkin pikkutyttönä vietin aattoa koska Pukki tuli sinne! Voisinpa edelleen viettää jouluani mummolassa. Ikävä on edelleenkin kova!

Maksalaatikko

Koiranruokaa minun maailmassani, eivätkä koiratkaan sitä saa. Mutta tiedän että joidenkin joulupöytään tämäkin "herkku" kuuluu. Kuuluuko siihen muuten rusinat? Mummolan joulupöydässä oli makaronilaatikkoa ilman lihaa. Kovin eksoottista minusta, en tiedä mistä tämäkin traditio tulee. Muuten makaronilaatikossa oli lihaa mummolassakin. 

Mainos

Näitä tulee joulun alla enemmän kuin mitä jaksaa laatikosta sisälle kantaa. Tosin osa niistä ihan kivoja. Esimerkiksi leluluetteloja luettiin hartaasti ja monta kertaa aikoinaan.

Maraboun Aladdin

Olen Fazerihminen!

Marmeladi

Mummolassa sai Vihreitä kuulia jouluna. Voi YÖK! Jossakin vaiheessa niitä oli myös eri värisinä, myytiin nimellä Finlandia. Vieläköhän sellaisia saa? Tosin en kyllä taida ostaa! Fazeria tai ei.

Kirje lämmittää

Kävin eilen "vaihda keltainen kassi siniseksi kassalla"-kaupassa.

Se on kovin outo kauppa, mitä ikinä lähden hakemaan sieltä on loppusumma kassalla aivan järkyttävä. Niin tälläkin kertaa. Vaikka en edes löytänyt purkkeja joita lähdin hakemaan. Sen sijaan mukaan tarttui, kuten aina, kukkia ja kynttilöitä sekä kasa kaikkea muuta tuikitarpeellista.

Löydän aina tuolta tavaraa jota en tiennyt tarvitsevani mutta mitä ilman en usko voivani elää jatkossa. Kuten tämänkertainen tärkein ostokseni: appelsiinikuoren raastin. Tähän asti olen toki pärjännyt ihan tavallisella raastimella, mutta olen ihan vakuuttunut että tarvitsen tätä erikoistyökalua ainakin kerran vuodessa. Samaan settiin kuului myös melonirauta. Sitä en tule käyttämään edes sitä kertaa, en suostu melonia ottamaan ovestamme sisään, saatika käsittelemään sitä mitenkään. Ehkäpä keksin tuolle jonkun muun käyttötarkoituksen.

Vastasiivottuun keittiööni hankin kukan. Se osottautui jalokelloksi ja sen voi näköjään istuttaa uloskin. Hankalaa tässä on että tahtoisin pitää sitä sisällä niin kauan kun se kukkii, mikä tarkoittaa että syksy lienee jo niin pitkällä ettei sitä uloskaan voi pistää. Nähtäväksi jää suostuuko talvehtimaan kellarissa. Sietää hyvin talvea, muttei kosteita talvia. Joten olisi syytä olla kunnon hanget jatkossa että kelloni jää henkiin!

Kaikkein ihaninta tuossa, sinäänsä muutenkin kauniissa kasvissa, on nuput! Pieniä kirjekuoria jotka aukeavat kauniisti kuten kirjeiden kuuluukin. Kirjeitä oli aikoinaan kiva saada. Nykyään ei kirjeitse muista muut kuin verottaja ja eräs kosmetiikkaa markkinoiva yhtiö. Muut lähettävät sähköpostia. Mitenkään vähättelemättä sähköpostiviestejä, nekin voivat olla todella ihania, kyllä kirjeessä vaan on erilainen taika.

Verottajan kirjeet yleensä eivät vaan ole yhtään taianomaisia. Joten saadakseni edes jotakin kivaa laatikkoon liityin Postcrossing yhteisöön. Ajoittain postilaatikkoomme tupsahtaa kortti jostakin päin maailmaa. Ihan kivaa sekin.

Kun lapset olivat pienempiä Joulupukilta tuli kirje marraskuun paikkeilla. Ihan käsin kirjoitettu ja tonttujen toimittamana. Hyvin olivat tontut perillä perheemme tapahtumista. Nykyään ei tontuilta tule kirjeitä. Lopetin niiden kirjoittamisen kun pikkuisemme otti ja piilotti toivomuslistansa pihalle tontuille. Pyysin saada tietää missä se on piilossa, mutta neiti ei suostunut kertomaan. Kyllä tontut sen löytävät kuulema. Kauan saimme tyttöä "vakoilla" kunnes selvivi missä kirje on. Onneksi ehdimme näkemään mihin hän meni, seuraavalla kerralla olivat tontut jo listan hakeneetkin.Hyvä että hakivat, Joulupukki osasi sitten tuoda oikeanlaisia paketteja. Ellet jaksa itse kirjoittaa kirjettä, tai siis ellei tonttuposti toimi, voi kirjeen tilata lapselle täältä.


Pukillehan voi myös lähettää kirjeen, varmaan Pukkikin ilahtuu. Ellei halua jättää tonttupostiin, kuten tyttäreni, voi kirjeen päälle raapustaa seuraavan osoitteen:

Joulupukki
96930 Rovaniemi, Napapiiri

Googlen avulla pärjää pitkälle

Olen hurahtanut orkideoihin.

Minulle kävi varmaan kuten monelle muullekin: se ensimmäinen perhoskämmekkä tuli lahjana ja sillä tiellä sitten ollaan. En väitä olevani mikään hortonomi, päinvastoin, tuntuu että kukkaset kuolevat kun katson niitä. Jostakin syystä kuitenkin paavalinkukat ja perhoskämmekät viihtyvät luonani. Ja kun sain ensimmäisen perhosen kukkimaan uudestaan, se oli menoa! Näitä kahta kukkasta muuten yhdistää ainakin yksi asia. Molemmat viihtyvät ahtaissa ruukuissa!

Kuten totesin, olen hurahtanut ja kotonani on nyt perhosten lisäksi kahta muutakin lajia. On siis aika yrittää perehtyä edes hieman näiden kukkasten hoitoon. Jospa ne vaikka viihtyisi jatkossakin asunnossamme. Google on oivallinen tietolähde, mutta luoja että nuo hoito-ohjeet vaihtelevat paikasta toiseen. Kovin tieteellistä tuo hoitaminen tuntuisi olevan jos uskoo kaikkea lukemaansa. Onneksi perhoset eivät osaa lukea!

Perhoskämmekkä

Perhoskämmekkä (Phalaenopsis) elää sademetsissä puunrunkojen koloissa Aasiassa. Täällä myytävät lajit ovat risteytyksiä, ja varmaankin ruukkuolosuhteisiin jalostettuja. Kotini ei ole sademetsä, eikä meillä ole palmujakaan joiden halkeamiin voisi istuttaa orkideansa, joten tuo kaarnamurska tai mikä lie, on se missä kukkaset asustavat. Sen läpinäkyvän ruukun lisäksi. Koska täällä ei ole tarpeeksi kosteaa sisällä tapahtuu kastelu dippaamalla ruukku veteen noin 20 minuutiksi viikottain. Tunnustan iloisesti että tuppaan unohtamaan nuo ruukut vesiastiaan, joten yhden perhosen onistuin jo melkein tappamaan. Juuret kertakaikkiaan mätänivät. Onneksi netistä löytyy apua lähes kaikkiin ongelmiin. Kävin siis metsästä hakemassa rahkasammalta. Kuten jo mainitsin, en ole hortonomi, mutta otin teinin matkaan mukaan ja yritin googlen avulla oppia minkälaista sammalta metsästän. Jotakin me toimme mukanamme kotiin, kiedoin nuo mädät juurenkappaleet sammalpetiin ja toivoin parasta. Uskokaa tai älkää, orkidea työntää uusia hienoja ilmajuuria. Sammalta ei saa juurien ympäriltä pois, joten oletan että sinne on kasvanut uudet hienot juuretkin!

Muutenhan tämä kukkanen ei tunnu vaativan juurikaan mitään. Liian lämpimässä ei saisi olla, mutta meillä asuu eteläikkunalla talvisin, kesäksi siirrän pöydälle ikkunan alle. Suora auringonvalo voi polttaa lehdet. Netissä väitetään että pitäisi lannoittaa kolmen viikon välein. Orkidea lannoitetta olen ostanut, mutten uskalla käyttää kun tuo mätäneminen tapahtui lannottamisen yhteydessä. Iloisesti nuo tuntuvat kukkivan kaikesta huolimatta.

Lehtiä pitäisi suihkutella, sitäkään en harrasta. Tosin sen verran pölyisiä ovat nuo vanhimmat orkideani että jospa vaikka suihkuttaisinkin lehtiä. Saisin pölyt pois. Tosin vettä ei saisi jäädä kasviin, joten pesun jälkeen kunnon pyyhkiminen. Alkaa kuulostaa ihan samalta tekstiltä jota asiakkailleni naputtelen: annetaan vaikuttaa noin 10 minuttia ennen huolellista huuhtelua ja kuivaamista pyyhkeellä tai paperilla. Ei föönausta.

Minulla on pari perhosta olleet lepotilassa jo jonkin aikaa. Pitäsi alkaa siirtää iltaisin viileeän, noin 5 astetta alhaisempi yölämpötila kuulema aktivoi kukkasilmuja. Suurin osa noista perhosistani kyllä kukkivat ihan kiltisti uudestaan ilman että liitelevät ympäriinsä, mutta mitäpä sitä ei tekisi kukkastensa eteen?

Perhoset kuulema myös voivat tehdä kukintovarsiinsa pieniä keikejä, eli uusia taimia. Hieman kuten mansikka kai sitten? Kun keiki on tehnyt pienet juuret sen voi irrottaa varresta ja siirtää omaan ruukkuunsa. Näitä odotellessa!

Keiki on muuten hawaijin kieltä. Keiki on lapsi tai kirjaimellisesti pienokainen. Enkä muuten puhu hawaijia, piti googlata tuokin sana. Tahdoin tietää mistä kielestä tuokin sana on napattu. Kivaa sinäänsä että oppii uusia sanoja, mutta joskus kyllä ihmetyttää tämä vieraskielisten sanojen viljely joka yhteydessä. Kuten esim tsunami. Sillekin olisi olemassa ihan hyvä suomenkielinen sana, mutta kaipa tuo japaninkieli sitten on parempaa? Luulin muuten että keikikin olisi japania ennenkuin googlasin.

Puikkokämmekkä 

Hurahtamisen seurauksena kotiimme on muuttanut pari muutakin orkeidealajia. 

Löysin Salon plussakaupasta puikkokämmekän (Dendrobium) alelaarista. Kuten jo aiemmin täällä kerroinkin. Minulla ei ollut aavistustakaan miten tätä kukkasta tulisi hoitaa, mutta oli sen verran halpa että päätin ottaa sen, kukkikoot niin kauan kun tahtoo. Ongelmani on etti googlekaan oikein tunnu auttavan. Puikkökämmeköitä on kahta eri lajia ja niiden hoito eroaa jonkinverran toisistaan. Mutta kumpaakohan lajia tämä nyt sitten on? Löysin tiedon miten lajit eroavat toisistaan ja sen perusteella olen ehkä päätynyt siihen että tämä minun kukkaseni on lämpöä vaativa lajike. Tämä helpottaa elämääni siinä mielessä että lämpötilavaatimus tuntuu olevan suurinpiirtein sama kuin perhosella. Suomeksi siis: asuvat ikkunalaudalla tai pöydällä. 

Valoa tämä yksilö tuntuisi vaativat enemmän kuin perhonen, joten nähtäväksi jää kestääkö puikkoni lempivuodenaikaani. Kukkalamppua kun ei ole taloomme hankittu...vielä. Lepokaudella, eli talvella, lehdet voivat varista, kuulema kasvi ei silti ole kuollut. Ainakaan jos runko, eli se puikko, tuntuu kiinteältä. Ensi kevät onkin sitten jännää aikaa, lähteekö kasvamaan uudestaan. Mikäli pääsemme niin pitkälle. 

Ruukunkin tulisi olla pieni, oletan että samaa kaarnamurskaa näillekin käytetään kasvualustana (eli orkkideamultaa. Ihan järjetön nimi tuotteelle joka ei ole multaa edes nähnyt). Opin muuten taas uutta googlen avulla. "Multaa" voi tehdä itsekin:  Käyttökelpoinen sekoitus voi olla esimerkiksi sormenpään kokoisia männynkaarnan palasia, 20 % pitkäkuituista turvetta tai rahkasammalta kosteutta pidättämään sekä hieman hiiltä desinfioimaan seosta. Valmiina ostettava orkideakasvualusta on sellaisenaan joskus liian tiivistä ja siitä on hyvä seuloa hienojakoisin aines pois. Jos otat kaarnan luonnosta, kuumenna sitä varovasti uunissa sen verran, että mahdolliset eliöt kuolevat. Lähde: Suomen Orkideayhdistys

Kastelu ainakin tuntuisi olevan yhtä suuripiirteistä kuin perhosilla: vähän ja silloin tällöin. 

Nämä kaverit lisääntyvät sivuversoilla. En edes näe unta tällaisesta, mutta palataan asiaan jos näin pääsee käymään.

"Cambria"

Tämä olikin sitten ihan ulkonäön perusteella tapahtunut hankinta. Kukat ovat niin järjettömän kauniita ja kun kaverilla kerran tällainen oli niin pitihän minunkin saada. 

Cambria siis lukee ruukun kyljessä. Sellaista orkideaa ei ole olemassakaan, vaan on yhteisnimitys useamman eri suvun kasveille. Hoito kai kuitenkin on suhteellisen sama, joten kaipa me pärjätään vaikka ei oikein tarkkaa nimeä olekaan tiedossa. 

Edelleen tämä sama huoneenlämpö tuntuu toimivan, joten taas helpottaa olemistani ihan huomattavasti. Ja valonkin suhteen samat vaatimukset kuin perhosilla. Hyvin menee!

Sitten tulikin se vaativampi osa hoidosta: nämä vaativat hieman enemmän veden kanssa läträämistä. Uuden verson kasvaessa tahtovat enemmän vettä, saavat vaan kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Mikä ihmeen kosteusmittari minun pitäisi hankkia? Minun maailmassani joko kuivutaan tai sitten ei. Ja oikeastaan: ellei siedä kuivumista niin eipä taida viihtyä meillä. No, homma kuitenkin jatkuu: kun uusi varsimukula on kasvanut täyteen mittaansa, siis hei haloo? Sytyykö siihen lamppu siinä vaiheessa? Mistä minä tiedän onko täydessä mitassaan? No, siinä vaiheessa saa sitten kuivahtaa kastelujen välissä. Jeps, meni liian tieteelliseksi, eipä taida olla kauan elävien kirjoissa täällä...

Tätä kukkasta ei muuten tarvitse lannoittaa kuin kukintaan saakka. Sitten pidetään taukoa kunnes uudet versot lähtevät kasvamaan. Hienoa, meillä ei lannoitetan koskaan, kuten jo totesin. 

No, jos tämä jää henkiin, sen voi jakaa, jollakin tavalla, joskus. Ja sitten on kaksi nirppanokkakukkaa sen sijaan. 

Epänormaalia aikaa

Ja taas on aika auringon...

Yöllä oli onneksi tullut muutama sentti lunta, minusta kun on äärimmäisen epäoikeudenmukaista että minulta varastetaan tunti yöunistani! Maksan ihan tarpeeksi veroa ilman että yöunianikin pitää verottaa. Kenelle voisin valittaa? Ja ihan turha yrittää lohduttaa minua että saan sen syksyllä takaisin kun siirrymme normaaliaikaan! En saa sitä korkojen kera takaisin, jos saisin nukkua 1½ tuntia pidempään syksyllä voisin harkita tuon tunnin lahjoittamista näin keväällä, mutta enpä saa. Joten en halua antaa sitä! Ja sanoohan nyt tuo normaaliaika nimikin mistä on kyse. Normaalista ajasta. Normaalit ihmiset eivät viihdy kesäajassa. Ainakaan eivät talvi-ihmiset. Joten onneksi oli edes hieman uutta lunta lohduttamassa minua.

Turha kai tätä kuitenkaan on itkeä, joku kesäihminen on tällaisenkin älyttömyyden keksinyt. Johan siinä kellon viisaritkin kuluvat kun jatkuvasti (puolen vuoden välein) ollaan niitä räpläämässä eestaas (onkohan tämä yhdyssana? Edestakaisin ainakin on).

Ostin itselleni piristykseksi puikkokämmekän. Tietääkö kukaan miten tuollaista pitäisi hoitaa? Sen verran googlaamalla opin että nämä menevät talviunille. Hieman kuten muumit, joten ehkäpä tuli tehtyä virheostos? Minä ja muumit emme oikein ymmärrä toisiamme, tällaiset talviunille vetäytyvät ovat minusta hieman outoja. En muuten pidä kyykäärmeistä tai puutiaisistakaan, arvatkaapa mitä ne tekevät. Ihan vaan todistaakseni pointtini! Mutta tämä puikkokasvini siis. Se on oikein kaunis nyt kukkiessaan, joten olen ihan varma että se oli sen kahden euroopan yhteisvalutan arvoinen ostos. Löytyi lempikaupastani poistohyllystä - montakymmentä prosenttia. Alennus minun makuuni. Vaikka en onnistuisi hoitamaan niin eipä tuo suuri taloudellinen tappio ole. Ja piristää näin kevätauringon kiduttaessa minua. Ikkunat esimerkiksi ovat täynnä koiriemme tekemiä taideteoksia. Ne näkyvät loistavan hyvin, kuten ne sohvan alle kuolemaan menneet koirankarvatkin. Pitäisi siis siivota. Ja tunti on varastettu tehokasta siivoamisaikaakin viime yönä.

Ystävänikin päätti piristää minua, tiesi varmaan että tämä talvesta luopuminen tuntuu ikävältä. Sain ystävältäni eilen kaksi paavalinkukkaa! Kyllä meillä nyt kukkii koko olohuone, ilkeästä auringosta huolimatta!  Ja kaipa tuosta kevätauringosta on jotakin hyötyä? Kohta saan siirtyä bloggailemaan tuonne Arielin puolelle.

Nuorennusta ja luopumista

Ei niitä vihreitä vaan kaupassa ole.

Päädyin sitten kaksiväriseen paavalinkukkaan, kun en osannut olla ilman uutta kukkastakaan. Samalla sitten päätin istuttaa uuteen multaan nuo entisetkin lehtikasat. Minulla ei ole aavistustakaan miten noita kuuluu nuorentaa, mutta kun useilla oli jo pitkähkö "runko" päätin ottaa sakset käyttöön. Katostaan nyt suostuvatko tekemään uudet juuret itselleen. Ainakin näyttävät juuri tällä hetkellä paljon terveimmältä. Minusta kun paavalinkukalla ei kuulu olla runkoa ja lehtitupsua latvassa. Männyssä tuo piirre toki on äärettömän kaunista ja jopa toivottavaa, paavalinkukassa ei. Joten Fiskarsit siis puhuivat.

Yksi joka ei oikein suostunut nuorentumaan oli kuusemme. Tänään oli sitten se surullinen päivä että lattialta löytyi havuja. Siihen päättyi joulu sisätiloissa, koska nuo hieman järeämmät Fiskarsit tulivat sisälle ja ilkeä mieheni napsi kuusen oksat poikki. Nyt tuo olohuoneen nurkka on todella tyhjän oloinen. Ja kirjahyllyn pölyt näkyvät aivan järjettömän hyvin. Pitää varmaan ryhtyä hommiin. Saanpahan samalla sitten siirrettyä viinilasit takaisin lasikaappiin, ne ovat olleet evakossa keittiönkaapissa kun kuusi esti pääsyn kaappiin. Ei ihme että rakastan tuota joulupuuta: en voi pyyhkiä pölyjä hyllyiltä enkä siivota kaappeja.



Vihreän metsästystä

Isoäitini paavalinkukat muuttivat meille noin 11 vuotta sitten.

En väitä että pidin niistä silloin, mutta kun ne olivat isoäidin kukkasia niin niille piti löytää koti, ei niitä roskiinkaan voinut pistää. Mahtoi olla kukkasille shokki kun päivittäinen rupattelu ja kuivuneiden lehtien nyppiminen unohtui. Hyvä että vettä saavat silloin tällöin. Mutta paavalinkukat ovat sitkeitä ja kiitollisia kavereita. Kaikesta laiminlyönnistä huolimatta nämä isoäidin ylpeydet päättivät käännyttää minutkin. Ne sopivat keskenään kenen vuoro olisi kukkia ja kuka pitää taukoa. Koko ajan joku niistä ilahduttaa minua kukillaan. Ja kun ympäristö alkaa olla kuivempi kuin Saharan hiekan pintakerros keskipäivällä, mitä tekevät nämä sankarit? Odottavat kiltisti, lehdet pitkin ruukunreunoja, että jospa se monsuunikausi tulisi. Todellakin minun kukkasiani.

Olen nyt innostunut vuosien varrella näistä samettilehdistä sen verran että olen jopa yhden uuden hankkinut. Ja koska ilmassa on selvästikin kevättä huomasin hipelöiväni kaupassa taas uutta yksilöä. Halvallahan noita saisi, mutta kun ei ollut sellaista väriä joka olisi inspiroinut. Etsin ihan tiettyä väriä, jonka kerran näin, mutta eihän sellaista tietenkään ole tullut vastaan uudestaan. Miksi ihmeessä en silloin tarttunut tilaisuuteen? Ihan tyypillistä minua: jäädä ihmettelemään, varsinkin kun kyseessä on joku muutaman euron ostos.

Ajattelinkin kysellä lukijoiltani: onko teidänkin ikkunalaudalla paavalinkukkasia? Ja jos, niin vaihtaisitteko lehden tai kaksi minun "lehtiini"? Saisin ehkä uudenvärisiä paavaleita ja olisi hauska yrittää kasvattaa ihan pistokkaasta kukkanen. Jospa vaikka onnistuisin? Ja jos jollakin sattuu olemaan se irlantilainen unelmani niin...

Jos siis tällaisen löydän kaupasta niin ostan heti. Sitä odotellessa taidan kuitenkin tyytyä perinteisempiin väreihin.

 

P.S. Jos satutette näkemään tällaisen jossakin, muistattehan kertoa!

Yöperhosista

Taloni on edelleen täynnä kukkasia.

Alennusmyynnistä tarttui matkaan vielä ritarinkukkakin, tällä kertaa miniversiona. Vaikka kukat ovatkin hieman pienempiä niin tämä on paljon järjellisempi versio. Se pysyy pystyssä! Ja upea tuo hieman pienempi kukkanenkin on. 

Perhoskämmekkänikin päätti ryhtyä uudestaan kukkimaan, tämä on jo toinen yksilö, joten olen valmis allekirjoittamaan helppohoitoisuuden! Sopii tällaiselle: kastelen kun muistan. Eihän tuollainen loinen varmaan edes ole tottunut elämään luksusolosuhteissa? Tiesittekö muuten että phalaina tarkoittaa yöperhosta. Opsis taas kaltaista, joten phalenopsis on perhos(koiran) kaltainen. Kuulema kukkaset muistuttavat lennossa olevaa yöperhosta. Ei meillä täällä kyllä ole ensimmäistäkään yöperhosta josta tykkäisin. Päinvastoin, inhoan kun niitä tunkee ovesta sisään kesäiltaisin. Vielä yksi syy tykätä talvesta. 

Kälyni on selvästi muuten ymmärtänyt jonkun asian väärin. Hän tarjosi lapsilleni luksuslomailua ja minä sain kukkasen kun tulin hakemaan. Tai ehkä idea olikin: onneksi pääsin hirviöistä eroon? Niin tai näin, tämä aivan upea asetelma koristaa olohuoneen pöytäämme.

Kukkasista

Tämän kyselyn suosikin olin arvannut jo etukäteen. En pettynyt. Hyasintti vei ylivoimaisen voiton, yli ½ teistä (55%) on sitä mieltä että hyasintti on joulukukka. Samaa mieltä olen itsekin, ihan tuoksun takia. Tai hajuhaitan, jos niin haluaa ajatella. Tosin hyasinttien tuoksu on selvästi jalostettu pois, mikä minusta on sääli. Tuoksu kun minusta on se tärkein osa hyasinttia. Tosin, voihan sitä ostaa tuoksukynttilän ja polttaa sitten siinä kukkasen vierssä. Tosin se nyt ei ole ihan sama asia.

Pikkutyttönä ajoin mökillä nurmikkoa. Yhtäkkiä ilman valtasi aivan huumaava hyasintin tuoksu. Menin kertomaan muillekin miten joulu valtaa heinäkuisen heinäpellon. Isäni totesi: niinpä, joku taisi leikata myös hyasintin. Mistä ihmeestä minä olisin voinut tietää että isä oli haudannut joulun sipulit maahan? Yksi ainut pikkuinen oli jäänyt henkiin suuresta verilöylystä, kyllä se hyasintti oli, joskin kukkia varressa oli vaan muutama hassu. Tuoksu sitäkin valloittavampi. Tietysti ne tehosekoittimen läpi vedetyt kukkasenosat kanssa varmaan tuoksuivat.

Toiseksi tuli ritarinkukka (22%). Ymmärrän senkin, se on niin loistavan kaunis kun kukkii!

Joulukaktus ja - tähti jakoivat pronssisijan (11%). Nekin ovat kauniita.

Tietysti pitäisi nyt seuraavaksi kysyä minkä värinen sen hyasintin pitäisi olla?
Oransseja taitaa saada vasta pääsiäiseksi, eikä se ole vielä ihan vallannut ykkösasemaa pääsiäiskukkasena. Itse suosin sinisiä ja valkoisia, mutta kyllä punaisen eri sävytkin kelpaavat. Oikeastaan ei värillä niinkään väliä, kunhan tuoksuvat!
Ritarinkukassa minulla ei ole varsinaista värisuosikkia, vaikka tänä vuonna huomasinkin katselevani pelkästään valkoisen eri sävyjä.
Joulukaktukseni taas on punainen, joten kaikki värit tuntuvat kelpaavan minulle.

Tuoksumaailmaa

Kodissani tuoksuu hyasintti.

Eikä se nyt johdu siitä että löysin sitä jouluntuokuista pesuainetta, neljä sinistä hyasinttia pistää parastaan keittiössämme.

Pitäisi yrittää hieman siistiä tuota olohuonetta ja siirtää ne sitten sinne tuoksumaan!

Ritarinkukkanikin kukki. Ja uusi nuppu odottaa ensi viikkoa, ainakin toivon että se aukeaisi sopivasti h-hetkeksi. Minsuta kun tämä on niin mielettömän kaunis kukka! Edelleen mietin uskaltaisinko oikeasti katkaista ja ripustaa ikkunaan. Toimisikohan tuo niin?

Tuoksullaanhan tämä ei sulostuta ympäristöään, mutta tämä ulkonäkö kyllä korvaa sen puutteen.
Ja tällä kertaa tämä jopa suostui pysymään pystyssä. Aikamoinen saavutus sekin!

Toinen joka ei tuoksullaan huumaa, eikä kyllä ulkonäölläänkään meidän perheessä, on joulutähti. Tallinnassa ihailin noita monivärisiäkukkia, hetken jopa ajattelin, kunnes tajusin että syysmyrskyssä kukkasen kotiin tuominen ei ehkä onnistu. Varsinkaan kun puhutaan kukasta jonka pääsääntöisesti saan kuolemaan noin 10 minutin sisään. Kaunis tämä myrkkypesä kuitenkin minusta on. Nyt kun ei ole kissaa, eikä lintuja jotka saisivat lennellä vapaana asunnossa, voisi tietysti myrkkykasvia jopa ajatella. 

Linnuista puheen ollen. Kävin Salossa kaupassa, leopardiemme lempiruokaa kun ei tunnu kotikaupungistamme löytyvän, ja näin valkokurkku rosellan. Heti tuli, näin joulun alla, Isadoraa ikävä. Neiti kun ensimmäisenä joulunansa meillä, lensi joulukuusen latvaan, nakkasi tähden pois tieltään ja istui sitten tyytyväisenä joulukuusen latvakoristeena.

Talvisia murhenäytelmiä

Sorruin sitten taas kukkasiin kun kävin kaupassa.

Amaryllikset ovat ihania, niitä pitää olla. Miten ne pidetään pystyssä onkin sitten toinen asia. Pääsääntöisesti kun nuo upeat kukkaset ovat ihan ylimitotettuja varsiin nähden. Pitäisi ehkä vielä joskus uskaltua roikottamaan niitä ylösalaisin leikkookukkina. Ja kastella sitten sinne varren sisään. Tällaisen vinkin bongasin joskus vuosia sitten jostakin joululehdestä. Voisin sitten lauleskella: Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain... Se on muuten outo laulu. Lapsena luulin että joku rassukka oli hirttäytynyt joulun alla kattoparruun. Ei ihme etten pahemmin tuosta laulusta pidä. Osittain kylläkin johtuen Topeliuksen alkuperäisestä: Där uppe (borta?) i taket, där hänger han än... Suomeksi tuo laulu ei ole yhtä murhanhimoinen. Mietin kauan kuka tuo Sylvia oli, jonka äijä oli mennyt hirttäytymään, mutta Sylvia onkin lintu: mustapääkerttu. Ja jos ihmettelette miten lapsella voi olla näin sairas mielikuvitus: Andersénin sadussakin pieni tulitikkutyttö paleltuu kuoliaaksi jouluna. Aika ihmeellinen pyhä tuo oli minun lapsuudessani.Sedät roikkuivat hirressä ja lapset jäätyivät kuoliaaksi Haamutkin pomppivat Saiturin joulussa, kovin ahdistavia tarinoita oikeastaan.

kuva täältä

Oletan muuten että kyseessä on ollut naapurimaamme joululehti koska en onnistu löytämään kotimaisilta sivuilta tätä sisustusideaa. Tai sitten en vaan osaa etsiä. Minulla tuo ei niinkään olisi sisustusta vaan olosuhteiden pakosta, amaryllikset kun tuppaavat leikkiä amppelikasveja nekin kodissamme. Tiedän ettei niitä saisi juurikaan kastella, mutta kun ne venyvät pituutta kasteli tai ei. Meidän perheessä kun ei juurikaan kukaan kärsi liikavedestä. Tuon ostamani ritarinkukka (joka siis ei oikeastaan ole amaryllis, opin ihan äsken kun googlasin tuota kuvaa) on oletettavasti valkoinen, ainakin minusta nuppu näytti hieman lumiselta kun yritin sitä kurkkia peitinlehtien (onko ne sellaisia ne nupun suojalehdet?) raoista.

Ostin toisenkin kukkasen, taisin jo mainita että hieman innostuin? Joulukaktus. Punaisena, se kun on joulun väri. Ja koska tuo ritarinkukka oli valkoinen. Joulukaktuksen kun pitäisi olla aika varma kasvi, ellei rakas koirani pääse siihen käsiksi. Luulisi ettei koiran tarvitse laiduntaa. Tosin, voihan se olla että juuri tuon yksilön ruoansulatus tarvitsee tietyn määrän joulukaktusta toimiakseen? Aika erikoinen tapaus on muutenkin tuo märehtivä yksilömme. Molempien lasten huoneissa on omat kaktukset jotka ovat saaneet lahjaksi. Ja molempien kukkii. Minäkin tahdoin omani!

Noh, kun nyt aloitin tuosta Topeliuksen Sylviasta kertomisen, niin lisätään tänne se laulu, lienee aika monen suosikki, vaikka en itse tykkääkään.