Huomaattekin varmaan että tausta vaihtui viime yönä. Aloin jo kyllästyä tuohon edelliseen, katsotaan tuntuuko tämä enemmän omalta.
Olen oikein päässyt nyt vauhtiin tämän kalenteriasian suhteen.
Lapset saivat Sampo pankista joulukalenterin. Idea oli oikein hauska: lapset rakentavat itse pieniä tötteröitä jotka sitten ripustetaan ympäri asuntoa ja odotetaan että tontut täyttävät ne joka päivä. Tässä on ainoastaan pienen, pieni erehdys käynyt Joensuun kartaon herralle, hän kai omistaa merkittävän osan tuosta pankista? Olen kovasti odottanut "tontulle" sitä täytemateriaalia? Ei kai herra nyt oikeasti tuossa iässä ole niin tonttu että luulee tonttujen ehtivän kalentereita täyttelemään? Siihen ne ovat aivan liian kiireisiä! Enkä minä omista sellaista rahaa tekevää ihmekonetta, jolta pankkikin on nimensä lainannut. Voin ihan luottamuksella kertoa herra pankkiirille että äiti ne tötteröt täyttää! Ja kun nyt neuvon niin voin myös ehdottaa meidän perheessä ihan toivottua täytettä: Jouluaattona voisi tötteröstä pilkottaa sellainen violetin sävyinen suurehko seteli, adventtisunnuntaisin sellainen kellertävä hieman pienempi rahiseva. Lauantaisin niitä kuusenvihreitä paperilappusia. Itsenäisyyspäivänä melkein sitten se sininen paperinpalanen, ihan värinsä takia. Ne harmaat ovat niin tylsiä, ettei niitä tarvitse lähetellä, niitä punertavia sävyjä (oranssi lasketaan punertavaksi sävyksi) sitten lopputötteröihin, ihan jouluisen värinsä takia! Olisihan se kivaa kun lapsilla olisi sitten aattona kunnolla erilaista "askartelupaperia". Lupaan vaihtaa heidän paperipalasensa vielä värikkäämpiin, jos on tarvis.
Enkä ole kovin vaativa, palkkioksi herra voisi vaikka askarrella minulle joulutähden jokaiseen ikkunaani. Violetti ja keltainen ovat juuri muuttuneet lempiväreiksini!
En nyt aio yöuniani kuitenkaan menettää tätä odotellessa, joten olen sitten käyttänyt mielikuvitustani, ja lähikaupan karkkihyllyä, kun etsin täytettä. On tuo kuitenkin euron suklaakalenterin voittanut!
Myyräkalenteriakin ihailen joka päivä. Suureksi surukseni sain lukea
iltapäivälehdestä että Myyrän "isä" oli siirtynyt paremmille myyrämaille 90-vuotiaana marraskuun loppupuolella. Ei tule uusia elokuvia, tosin en usko että nyt ihan tuoreita on tullutkaan viime aikoina. Hauskaa on että Myyrä elokuvat edelleen pyörivät telkkarissa ja lapseni hihittelevät samoille tarinoille joille minäkin aikoinaan naureskelin. Aikamoinen klassikko joka on kestänyt ajan hammasta näin hienosti. Kiitos tästä herra Milerille.
Minullahan on itselläni kaksi aivan ihastuttavaa kalenteria ja lapset parveilevat aamusin ympärilläni: mitä sinun luukuista tuli? Taitaa tämä hieman tarttua jo muihinkin, odotus siis.
Päivän lauluksi valitsin Let it snow'in. Ei kai tätä tarvitse perustella?
Enkä minä ole ainut jouluhörhö maailmassa. Tämä on levytetty keskellä kuumaa kesää ensimmäisen kerran! Varsinainen joululauluhan tämä ei ole, ei siinä joulusta puhuta mitään. Kaipa se kesähelle oli sulattamassa sanoittaja Sammy Cahnin aivot ja hän toivoi viilennystä?
Ja tässä vielä sanat:
Oh the weather outside is frightful,
But the fire is so delightful,
And since we've no place to go,
Let It Snow (x3).
It doesn't show signs of stopping,
And I've bought some corn for popping,
The lights are turned way down low,
Let It Snow (x3).
When we finally kiss goodnight,
How I'll hate going out in the storm.
But if you'll really hold me tight,
All the way home I'll be warm.
The fire is slowly dying,
And, my dear, we're still good-bying,
But as long as you love me so,
Let It Snow (x3).
