E niin kuin eläimet

Eläimet

Jouluna tulee näitä avustuskohteita mietittyä, meillä kuitenkin menee hyvin verrattua moniin muihin. Ja jouluna ehkä tuo toisten hätä entisestään korostuu. Toisenlaisia lahjoja on tullut hankittua, Pelastusarmeijan patoja ruokittua ja erilaisiin säästölippaisiin tungettua pikkurahoja. Viime jouluna FB-haasteen oli lahjoittaa 24 e omaan hyväntekeväisyyskohteeseen, eli euro/joulukalenteriluukku. Silloin valinta osui Toisenlaiseen lahjaan. Koska jääprinsessa osallistui PLAN jäägaalaan, ajattelin tänä vuonna katsoa hieman PLANin tarjontaa. Aika kivasti sieltäkin löytyy vaihtoehtoja.

Nyt on jo monena vuotena tullut pistettyä rahaa myös SSEYn lippaaseen, se kun on työpaikalla sopivasti silmien alla koko ajan. Mutta lempikohteeni joulun alla on kuitenkin nuo linnut tuossa pihalla. On todella ihana seurata niiden touhua omenapuussamme, sinne yleensä ilmestyy syötävää kun lumi tulee. Noin 70 lajia talvehtii maassamme, niistä pieni osa käy pihallamme. Pitäisi varmaan laajentaa tuota menytä niin saisi ehkä hieman uusiakin vieraita? Ainut ongelma tuon syöttämisen kanssa on muistaminen. Se automaatti kun ei saa tyhjentyä. Ja tuo hygieniapuoli. En todellakaan tahdo rottia pihaamme. Eikä loiset ja salmonellakaan nyt mitenkään innosta, mutta osaan onneksi pestä käteni.

Jäniksetkin käyvät pihassamme. Niille en ole järjestänyt ruokapöytää, mutta ihan kiitollisina ovat noita istutuksiani järsineet. En nyt tiedä jos arvostan että suklaakirsikkapuutani napsittiin, mutta jäihän tuo henkiin siitä huolimatta. Kotona puutarhaan istutettiin koristekaalia syksyisin pupunruoaksi. Ehkäpä pitäisi toteuttaa täälläkin? Olisivat kauniita hetken ennen kuin puput tulevat ruokailemaan.

Alkuvuodesta pihassamme kävi myös pieni lauma kauriita. Niitä en ajatellut syöttää. Kuten en myöskään citykettuamme. 

Teidän ehdotuksenne:

Enkelikello

Pling-pling-pling...joskus tämä oli minulle ihan ehdoton jouluinen ääni, mutta huomaan ettei sitä tule täällä kilistettyä, mieheni kun inhoaa sitä kilkatusta, vaan yhdistän enkelikellon ehdottomasti lapsuudenkotiini. Ellei kello ole kilkattamassa kun tulemme kysyn hyvin äkkiä äidiltä: saanko? Tunnen itseni taas pikkutytöksi kun odotan lupaa koskea tulitikkuihin. Ja sitten taas kilisee. Nykyään enekelikelloja myydään pöllöillä ja hevosilla, mitä enkelikelloja ne sellaiset ovat?

"Vanha espanjalainen legenda kertoo, että aikojen alussa, ajan aamuhämärässä, kun metsät olivat vielä nuoria, antoivat enkelit suojateilleen pienen kellon, jolla kutsua heitä tarvittaessa. Kello oli niin pieni, että se saattoi olla koko ajan mukana ja niin suojattu, että sen ääni säilyi heleänä ja kirkkaana. Aina vaaran uhatessa tai tarvitessaan apua suojatin tuli helähdyttää kelloaan ja enkelit kuulisivat sen ja tulisivat auttamaan. Ainoa ehto oli, että kelloa ei koskaan tullut antaa kenellekään toiselle, sillä silloin sen taika katoaisi. Nyt aikaa on jo kulunut ja metsät ovat jo vanhoja ja käyneet vähiin, mutta yhä enkelit kuulevat kellojen kutsun."
Jos olisin tämän legendan lukenut silloin aikoinaan... No, toivottavasti enkelit kuulevat tarvittaessa ilman kellojakin.

Ensilumi

Saakohan mikään luonnonilmiö hymyn yhtä varmasti huulilleni? En ainakaan keksi sellaista. Se tunne kun ensimmäiset hiutaleet, pitkän tauon jälkeen, taas leijailevat kohti maata, on ihan sanoin kuvaamatonta. Ja jos vielä on mahdollista seistä hetki hiljaa, kasvot käännettynä taivasta kohti ja antaa hiutaleiden hipaista poskia, silloin elämä on täydellistä. Jos enkelin siipien kosketuksen pystyisi tuntemaan, epäilen että se olisi kuin lumihiutaleiden sipaisu.

Evankeliumi

Jo B:n kohdalla mainitsin jouluevankeliumin, joten otetaan se sitten tänne tässä muodossa:

Jouluevangelium på finlandssvenska

Och de tapahtu siihe aika att de kom käsky från kejsar Augustus att varenda

Matti Meikäläinen skulle börja paya vero.
De va ihan eka mätkäytys,och den fixa di när Kvirinius va pomo i Syrien.

Då paina joka iikka till sin stadi, för å hoita hela bumagan. De kekka

Jussi me, och för att han va pikkuserkku me Davy så vetä han från Nasaret

som e en stadi i Galileen opp till Davy stadi som dom hanimittä Betlehem i

Judeen, för å hoita sin verojuttu och samalla Marjas som va hans kimma och

som hade pulla uuniss.

Medan di hengaile där blev de meno för henne. Och hon synnyttä sin ykkös

jappe och heittä på honom ekat kledjut och laitta honom i navettan,
 för de va No Vacancy på hotelle.

I samma seutu viipy några skobaren på kenttän å funkka som nite guards över

doms elukkor. Då ilmesty en Herran enkeli kunnon face to face
och kehittäwatteja ihan täysii; och doms sisu gick todella kaulaan.

Men enkelin selittä till dom: "Ta de nu iisit bara. Kela att ja ha message

om en mega yees fiilis, som ä för koko kansa. För just idag ha en Frälsare

synty i Davys stadi, å han ä messias, Big Boss. Och dehär ska va todiste:

ni ska löytä en brandnew kakara, som liggä i kapalon navetta."

Ha en jättekiva joulutid!

EI

Tähän en osaa kommentoida, mutta ei tietenkään ole pakko ellei halua. Uhmaikäiseni lempisanahan tuo toki on, ja hänen on joskus pakko vaikka ei tahtoisikaan. Ei sitä tosin kuule kun joulusta puhutaa. Äitinsä tytär!

Enkeli taivaan

150 säettä on ajatus joka tulee päähäni. Aikoinaan koulussa lauloimme luokassa joka aamu jonkun virren ja kun tuo soui kohdalle seistiin kauan pulpetin vieressä hoilaamassa. Jano siinä tuli!

Luther on tuon aikoinaan kirjoittanut 1530-luvulla. Pieni kuriositetti tuosta virrestä: ruotsinkielin käännös on virsikirjan mukaan Olaus Martinin käsialaa vuodelta 1617. Mistä lie tekstin lähettänyt, herra nimittäin kuoli 1609. 

Koristele herkkuja

Ajattelin tehdä mokkaruutuja, mutta jospa sen sijaan tekisinkin lasten kanssa joulukuusia?

Nämä näyttävät minusta oikeasti hurjan hauskoilta eivätkä nyt vaikuta ylivoimaisen hankalilta tehdä. Alkuperäinen kuva tulee täältä. Tosin reseptiä sieltä ei löydy vaan nuo on tehty valmiista jauhosekoituksesta. Idea on joka tapauksessa ihana. 

Toisenlainen joulukuusi meillä on ollutkin aikoinaan. Todella hauska idea ja ihanaa vaihtelua perinteiseen piparkakkutaloon. Saimme ystävältä lahjaksi monta joulua sitten, mutta vieläkin mustelen lämmöllä kuustamme.

Ja uskon että jos onnistun löytämään tällaisen piparkakkumuotin niin meillä on piparkakkutalkoot jo lähiaikoina.

D niin kuin Dickens

Dickens

Charles Dickensin Joulutarina tai Saiturin joulu, rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä, on ihan vaan pakko lukea joulun alla. Tai ainakin katsoa se dvd:ltä (sainpahan toisenkin D:n tungettua tänne). Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 19.12.1843, joten 19 päivä voisi olla hyvä päivä lukea Dickensiä.

Ja onhan kyseisestä kirjasta katkelma tuossa ylhäälläkin. Niin ihana se kirja on. 

Tänä vuonna Saiturin joulun voisi käydä katsomassa Kansallisteatterissa. Pääsääntöisesti en ole tykännyt Kansallisteatterin näytelmistä, mutta jospa tämä olisi se poikkeus joka vahvistaa säännön? Pitää ihan oikeasti ottaa harkintaan. Jos odotan arvosteluja, ja ne ovat loistavat, en kuitenkaan saa lippuja. 

Muutama vuosi sitten ilmestyi taas kerran uusi elokuvaversioa elokuvasta. Inhoan Jim Carreytä elokuvissa, mutta tässä elokuvassa tuo naamanvääntäjä on loistava. Kuten oli Grinchissäkin. Noihin rooleihin se liiallinen ilmeily jopa sopii. Tai sitten ei edes Carrey voi pilata joulua, mene ja tiedä. Niin tai näin, molemmat mainitut jouluelokuvat löytyvät täältä.

Ja sitten teidän ehdotuksenne:

Disney

Samu Sirkan joulutervehdys. Tietysti se kuuluu jouluun. Onneksi on lapsia talo täynnä jouluaattona, saamme me aikuisetkin istahtaa television ääreen katsomaan "lasten kanssa" Samu Sirkkaa. Ja jos lapset mielummin tutkivat uusia lelujaan niin ei voi mitään 

Darra

Brisbanen esikaupunkialuetta. Juu, mielelläni lähtisin Australiaan tutustumaan heidän uniikkiin eläinmaailmaansa, mutta en välttämättä jouluna. Oletan ainakin että puhuttiin tästä paikasta eikä Pakistanilaisesta kaupungista. Pakistaniin en halua lähteä. Mistään muustahan ei voi olla kyse? Ainakaan jouluna.

Dajm 

Tämä hammaslääkärien unelmasuklaa ei kuulu suosikkeihini. Ystäväni tosin teki aikoinaan aivan ihanaa Dajm-kakkua, missäköhän minulla on se resepti? Pitääkin etsiä se ja tehdä kakku- Sitten voin lisätä respetin tänne teidän iloksenne. Sitä odotellessa voitte vaikka tutustua tällaiseen Dajm kakkuun. Tätäkin voisi kokeilla.

Decibel

"Desibelit joilla joululauluja soitetaan tavarataloissa niin että korvat menee tukkoon".

Olen samaa mieltä, inhoan kovaäänisistä tulevaa musiikkia, mainoksia ynnä muuta mekkalaa. Oletan että jonkun tutkimuksen mukaan musiikki lisää ostohimoa, mutta minua se ärsyttää. Varsinkin kun kuulen noin sadatta kertaa " Aaaaa-im driiiiming öv ö vaaaaait krismäs" olen valmis jättämään jouluostokset sikseen. Ulkona sataa kaatamalla ja ihmisten villakangastakit haisevat ympärilläni. Ja hysteeriset ihmiset repivät tavaroita telineistä niin kuin eivät olisi koskaan nähneet ensimmäistäkään sloggipakkausta. Siksi lahjat kuuluu hankkia hyvissä ajoin, ettei tarvitse pistää jalkaansa yhteenkään tavarataloon ellei siltä tunnu.

Ding Dong Merrily on High

Tämä on muuten "carol", joten nauttikaa. Laulu julkaistiin 1924 ensimmäisen kerran, mutta sävellys on jo 1500-luvulta

Daavidin poika

Oletan että Hoosianna inspiroi tähän D:hen. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina se on laulettava! Joten kyllä, kuuluu jouluun.

C niin kuin CD

CD-levyt

Heti kun uskon mieheni psyykkeen kestävä sitä, otan cd-levyni esille. Siis ne lempilevyt. Niitä on muutama, ja lähes joka joulu niiden määrä lisääntyy.

Viime jouluna mietin Michael Bublén joululevyn hankkimista, mutta jostakin syystä se jäi ostamatta. Olen kuunnellut maistiaisia tässä pitkin kesää ja todennut että kun en näe tuota karkkia en oikeastaan pahemmin innostu äänestä. Sen sijaan taidan hankkia Susan Boylen joululevyn. Huomaan aina välillä eksyväni "sinäputkeen" kuuntelemaan hänen ensimmäsitä Idols esiintymistään. Kylmät väreet hän saa aikaan ja ihan mielihyvästä. Joten varmaan se hänen jouluinen CD:sä eksyy hyllyymme tänä vuonna, tuskinpa herra sitä huomaa. En minäkään huomaa kun tietokoneemme ahmii jonkun uuden kovalevyn sisäänsä. Paitsi siitä että imuri samalla tuppaa siirtymään masiinan viereen. Olen varsinainen Sherlock.

Olen hieman yllättynyt siitä miten haasteellinen C oli teistä, minusta tämä oli ihan itsestään selvää, C kun on suhteellisen harvinainen kirjain suomenkielessä. Olisihan minulla täällä kotona nämä 2 C:tä, mutta koska olen päättänyt olla ottamatta heitä tänne mukaan, saavat sitten levyt edustaa joulu C:täni. Oikeassa elämässä nuo kaksi C:täni ovat ne ykköset. Aina ja ikuisesti. 

Tediän ehdotuksenne:

Christmas

No onhan se ihan selvää miksi Christmas edustaisi C:tä joulublogissa. Joulu on Joulu.

Cinnamon

Kaneli on hyvin jouluinen mauste, sen tunnustan. Viime vuonna taisin jo kertoa kanelin myrkyllisyydestä, mutta kertaus on opintojen äiti. Suomessa myydään lähes yksinomaan kassiakanelia joka siis sisältää huomattavan määrän kumariinia verrattuna ceyloninkaneliin. Ceyloninkanelia saa ostaa erikoisliikkeistä, mutta käytännössä kai on mahdotonta sanoa kummasta on kyse kun katselee sitä jauhetta. Kokonaisena ne erottaa toisistaan helposti. Ceyloninkaneli kun on oikeasti kaarnanpalanen (yllä), kassia taas sellainen rulla (alapuolella)

www.wikipedia.com

Celcius asteet

Kommentin mukaan niitä on jouluna aina liian vähän. Olen taas kerran aivan eri mieltä, niitä tuppaa jouluna olemaan liikaa ja saamme nauttia vesisateesta. Minä voisin ilomielin lahjoittaa muutamat plusasteet kesälle ja pitää sellaista 5-10 astetta pakkasen puolella. Ja maassa kuuluu olla sellainen hiihtokelit takaava lumipeite. Silloin on täydellistä! Sellainen postikortti talvipäivä. 

Carol

Joulujaulut tietysti kuuluvat jouluun ja tämähän hieman jopa sivuaa minun CD ajatustani. Alunperin nuo ovat olleet uskonnollisia lauluja ja niitä on laulettu myös pääsiäisenä. Nykyään kyseessä lähinnä joululaulut siis.

Choklad

Minulle eräs hyvin rakas ihminen päätti että C = Chuklaa, sillä S on varattu sille ainoalle oikealle ja jos en siihen kohtaan pistä hänen ehdotustaan hän kuulema vaihtaa DNA:ta. Tai mitä nyt ihminen sitten tekeekään kun sanoo sukulaisuutensa irti. Sopiihan se, en minä hänen sydämestään minnekään katoa kuitenkaan, ei hän minua sieltä häädä. Vaikka vaihtaisikin geenistöään. Mutta lupaan että S ei ole suklaa....Mutta sen minulle rakkaan ihmisen joulusuklaat kyllä kelpaavat edelleen joulupöytään. Puss på dig!

Lisää punaista

Tomtens dotter on ehdottomasti löytö!

Satuin ihan sattumalta eksymään kyseiseen blogiin ja olin heti koukussa siihen. Yksi sivuilta löytämäni herkku on Chilihillo! Minulla on parikin ystävää jotka ovat koukussa chiliin, jopa niin pahasti että kasvattavat sitä itse. Varmaan pitää itsekin yrittää, sillä chilin kilohinta yllätti minut kun kävin kaupassa. No, hinta oli mitä oli, reseptiä oli joka tapauksessa kokeiltava! 

Alkuperäinen resepti on kirjasta Nigella Jul. Siihen en ole tutustunut, ei ole vielä kirjastosta tullut vastaan. Mutta tämä resepti on huippuhelppo. Aikaa menee noin tunti, mutta suurin osa siitä vietetään sohvalla naputtaen tekstiä blogiin.

Neidit jo maistoivat ja hillo sai hyväksytyn arvosanan.

Chilihillo 

150 g punaista chiliä tämähän on aivan liian epämääräinen määritelmä chilistä tosiharrastajan mielestä, mutta plussakaupan hyllyn äärellä riittävä tieto.

150 g punaista paprikaa

6 dl omenasiiderietikkaa tätä minulla ei sitten tietenkään ollut kotona. Vaihtui omenaviinietikkaan. Ja sekin loppui kesken, joten 1 dl oli valkoviinietikkaa. Hyvin meni siitä huolimatta.

1 kg hillosokeria

Minulle jäi hieman epäselväksi pitikö chileistä poistaa siemenet, joten tein sen. Eli:

Silppua ensin chilit tehosekoittimessa ja lisää vielä paprikat ja jatka hienontamista. Sekoita hillosokeri viinietikkaan ja lämmitä nesteseosta miedolla lämmöllä niin että sokeri sulaa. Lisää chili-paprika hake ja anna seoksen kiehua n. 15 min. Sekoittelin seosta aina välillä. Ohjeessa käskettiin poistaa vaahto, mutta minun kokkauksessani ei sellaista edes muodostunut. Anna hillon jäähtyä noin 45 min. ennen purkittamista. Ja taas kerran muistutan: keittäkää ne purkit ja purkittakaa kuuma hillo kuumiin purkkeihin! 

B niin kuin bataatti

Bataattilaatikko

Joulupöydässämme on yleensä montaa eri lajia. Onhan syöjiäkin toistakymmentä, pääsinpähän sanomaan, joten makujakin on erilaisia. Alkuruokapöytä on ylivoimaisesti suosituin, mutta kyllä lämmintäkin ruokaa menee kohtalaisesti.

Laatikoista ylivoimaisesti suosituin on lanttulaatikko. Sitä menee reippaasti. Porkkanalaatikkoakin syödään. Perunalaatikko sen sijaan ei ole mikään hittituote. Syöjiä löytyy tasan yksi, maistajia muutama.  

Joka joulu tuon pöytään jotakin uutta ja yritän epätoivoisesti jättää jotakin "vanhaa" pois. Tänä vuonna harkitsen olisiko se vanha jonka jätän pois appelsiinigraavattu lohi. Vai olisiko se ruisleivän päälle pistämäni herkku? 

Voihan tietysti olla että esittelen uuden tuttavuuden ja unohdan poistaa jonkin vanhan pöydästä. Bataattilaatikko kuitenkin kuuluu asioihin joita tahtoisin kokeilla. Joskaan bataatti ei ole mitenkään kovin kotimainen kasvis.

En muuten taida olla ainut joka harkitsee bataattilaatikkoa joulupöytäänsä, viime vuonna jo "meidän äidit teki teidän äideille" myös bataattilaatikkoa. Ja valmista sosetta löytyy, jos ei halua aloittaa laatikon tekoa ihan kuorimalla juureksia. 

Maku lehdessä oli jo vuosia sitten bataattilaatikon resepti. En ole kokeillut, mutta jospa sitten tänä jouluna?

Ja sitten vielä teidän ehdotuksenne B:stä- Olen yllättynyt miten monta B:tä löytyi.

Blossa

Aivan ihana ehdotus jota en itse tullut edes ajatelleeksi. Vaikka Blossan glögit ovatkin mielestäni aivan ihania. Tosin tämän vuoden "vuosikerta" ei kyllä ihan vakuuta, ainakaan paperilla. Ehkäpä sitten kun sitä (ehkä) maistaa.

Betlehem

Palestinalainen kaupunki jossa asuu n. 20000 henkilöä. Jeesuksen syntymäkirkossa järjestetään joulujumalanpalvelus (ja varmaan monta muutakin jumalanpalvelusta) joka mahtaa olla aika uskomaton kokemus. Syntymäkirkko on muuten ollut UNESCOn maailmanperintölistalla kesäkuusta lähtien, palestiinalasihallinnon ehdotuksesta. Kaksi ääntä Betlehemille.

Biblia

Raamattu latinaksi. Olen latinan alkeet suorittanut yliopistolla, täytyy tunnustaa että omasta mielestäni ihan turhaan. Mutta onhan se kiva kertoa ihmisille että sellainenkin kurssi on tullut suoritettua. Ja kyllä se jouluevankeliumi on kuultava. Luk 2: 1-20, mikäli ette muista mistä se löytyy. 

Baptistit

Enpä ole kovin hyvin perehtynyt kyseiseen uskontoon. n. 2400 baptistia löytyy maastamme, lähinnä Pohjanmaalta. Baptismi tuli muuten maahamme Ahvenanmaalta Närpiön ja Luvian kautta. Närpiö on tuttu kaupunki! Ja Närpiön kirkkotallit ovat todellakin näkemisen arvoiset. Varsinainen aasinsilta.

A niin kuin adventti

Adventtikynttilät

Kynttilöitä on "pakko" olla joulun alla. Itse asiassa aloitan kynttilöiden polttamisen jo elokuussa ja jatkan sitä sitten toukukuun alkuun. Tai vielä pidempään. Ne luovat niin ihanan tunnelman. 

Nykyään minulla on adventtikynttilät pyöreässä telineessä, eipä tarvitse neuvotella kummasta päästä kynttilöiden polttaminen kuuluu aloittaa. Se siis kuuluu aloittaa vasemmalta! Tuo pyöreä muoto on muuten pakanallista alkuperää. Se symboloi kuulema elämän jatkuvaa kiertokulkua ja vuodenaikojen vaihtelua. 

Olen tosin löytänyt niin ihania ideoita netistä, että voi olla että tän vuonna adventtikyntelikköni on taas uudenlainen. Ongelma vaan on että suurin osa ideoista löytyy ulkomaalaisilta sivuilta ja tarvikkeiden löytäminen täältä ei ole ihan helppoa. Katsotaan nyt miten asia edistyy.

Joissakin maissa myös kynttilöiden värit vaihtelevat. 

Ensimmäisenä sunnuntaina kynttilä on purppuran värinen, symboiloiden toivoa.
Myös seuraava kynttilä on saman värinen, symboloiden rakkautta. Hassua, luulisi sen olevan punainen.

Kolmantena sunnuntaina kynttilä on pinkki. Ilo on sen viikon teemana.

Neljäs kynttilä on taas purppuran värinen, tällä kertaa symboiloiden rauhaa. 

Keskelle kranssia voidaan vielä lisätä joulupäivää varten valkoinen kynttilä. 

Aika hauskaa miten erilaisia traditioita on eri puolella maailmaa. Meillä on kotona valkoiset kynttilät adventtina. En ole edes ajatellut muun värisiä.

Sen sijaan mietin tekisinkö pihallekin adventtikynttelikön. Löysin aika hauskan idean netistä. Nuo pitäisi vaan tehdä tarpeeksi isoiksi roihuille.

Teidän A:t olivat:

Adventti 

Kaksi ääntä adventille. Joulu on odotuksen aikaa ja adventti on niin luonnollinen osa joulua että ymmärrän valinnan, sama sanahan minullakin tuossa on. Minulle adventti on kynttilöiden lisäksi Hoosianna ja ennen kaikkea "öiden laskemista". Tiesittekö muuten että uusi kirkkovuosi alkaa taas ensimmäisestä adventtisunnuntaista? Eli vietämme oikeastaan Uutta Vuotta. 

Apua!

Yksi apua! tuli listaan. En oikein tiedä minkä kanssa tarvitaan apua, mutta jos saan tietää pyrin toki auttamaan.

Ahdistus

Valitettavasti tämäkin pyhä tuo monille ihmisille yksinäisyyden ja ahdistuksen vielä selvemmin esille. Ymmärrän toki, joulu on varmaan se suurin perhejuhlistamme ja kun maamme hiljenee joulun viettoon voi yksinäisyys todellakin tulla iholle. Tai jos kaikki joulun asettamat "vaatimukset" tuntuvat liian suurilta voi ahdistus toki iskeä siitäkin. 

Yksinäisyyteen minulla ei ole reseptiä. Tosin monien järjestöjen kautta voi saada apua yksinäisyyteen tai jos omat voimavarat riittävät voi tarjoutua ystäväksi. Jouluna voi toki myös mennä vapaaehtoiseksi auttamaan erilaisiin ja -tyyppisiin tapahtumiin. Jos siis kodin seinät ahdistavat jouluna. 

Mitä tulee "tekemättömien asioiden ahdistukseen", miksi stressata niitä? Joulu ei vaadi mitään, itse me ne vaatimukset asetamme. Kukaan ei vaadi että joulua vietetään tietyn kaavan mukaan. Ja jos keittiönkaapit ovat siivoamatta, ei kaapitonttu taatusti pistä pahakseen. 

Minulle joulu on perheen kanssa olemista, oli sitten nurkissa pölyä tai ei. Ystäväni taas lähtee "joulua pakoon" ulkomaille. Ihanaa, lepoa ja lomaa koska hänelle se on tärkeää sekä hyvää ruokaa jonkun muun tekemänä.

Adam 

eli Aatami. Ensin hieman ihmettelin, mutta samalla tajusin. Herrahan liittyy jouluun monella tavalla.
Aatami juhlii jouluaattona nimipäiväänsä, yhdessä E(e)van kanssa. Aatameita on muuten maassamme (eiliseen mennessä) syntynyt vuodesta 1899 alle 1848. Naisia näistä alle 10. En edes tiennyt että viime vuosituhannen taitteessa oli Aatami myös naisen nimi. Kaikkea sitä oppiikin! Adameita taas vastaavasti alle 2680, joista  alle 36 naisia. Vielä vuosina 2000-09 5 naista sai nimen Adam. Olen hämilläni! Maailmalla Adam on myös sukunimi. 

Aatami tietysti löytyy myös jouluseimistämme. Joten joka joulu häntä symboloiva hahmo kuuluu myös minun joulukoristeluuni. Ja vielä ihmettelin!

Aatto

Sain jopa viisi erilaista ehdotusta, myös aatto mahtui mukaan listalle. Odotuksen huipentuma, ainakin lasten mielestä. Onhan se huipentuma minullekin: perhe ympärillä ja rakkautta ilmassa. Ja jännitystä...tuleekohan Pukki?

Seuraavana aakkosissa onkin sitten B. Viittä kommenttia odotan ennen kuin kerron oman mielipiteeni

Aakkoset

Aika monessa joulublogissa on aakostettuna joulu.

Minulla oli pikkutyttönä aivan ihana aapinen, äidin vanha. Ihania pikku loruja jokaisen kirjaimen kohdalla. Muistan vieläkin joitakin loruja ulkoota, suosikkini oli ehdottomasti tämä: "Zebran är ett randigt djur, ränderna går aldrig ur". Ei ihme että olen ihastunut aakkosiin.  

Siispä ajattelin että mitä muut edellä sitä pienet perässä. Vai miten se nyt menikään. Olen miettinyt Asta-Öhön, muutamaa kirjainta lukuunottamatta, yhden jouluun kuuluvan asian. Joidenkin kirjainten kohdalle voisin tehdän pitkän listan, mutta päätin että valitsen sen tärkeimmän. Tosin tämänkin päätöksen kohdalla löytyy yksi poikkeus, näette sen ajallaan. 

Tahdon myös saada tästä jotakin irti itsekin. Päätin etten paljasta seuraavaa jouluaakkoskohdettani ennen kuin olen saanut ainakin viisi arvausta siitä mikä se voisi olla. Listaan arvauksennekin tuonne seuraavaan kohtaan, jäävät sitten taltteen ja inspiraatioksi. Yksi syy tähän haasteeseen on myös se että haluan nähdä lukeeko kukaan näitä tarinoitani. 

Joten heitän sitten haasteen: A! Seuraava aakkospostaus siis kun viisi arvausta on tullut. Joko tänne tai sitten tuonne naamakirjaan. 

Koirille petejä

Kaikkea hauskaa tuolta naamakirjasta löytyykin!

Tällä kertaa voi kierrättää isännän vanhat collagepaidat. Ja sen vanhan tyynyn. Tosin siitä kannattaa häätää pölypunkit ensin. 60 asteessa pesu tai parikis tunniksi saunaan. Idea siis on että lämpötila nousee yli 60 asteen tunniksi. Jos ulkona on pakkasta voi tyynyn tosi viedä uloskin, näin meillä tehdään talvisin vuodevaatteiden kanssa. - 18 astetta ja vuorokausi niin johan ötökät kuolevat. Tosin vuorokautta ei patjoja pidetä ulkona, mutta tyynyt ja peitot saavat sellaisen käsittelyn.

Toinen ihan yhtä ihana idea löytyy videosta. Tosin siinä ei oikeastaan kierrätetä, mutta jos on vanha fleecepeitto niin kierrätystäkin voi harrastaa! 

Tässä jo hieman suunnittelen koirille uusia petejä...

Aattoilta Italiassa?

Olen taas selannut yhden kirjan alusta loppuun.

Tällä kertaa tartuin Georgeanne Brennanin Talven Juhlia (Christmas entertaining) teokseen. Tämä oli hieman erilainen kirja, mutta ei yhtään hullumpi teos. Kirjassa on muutama teema:

• Kodikkaat coctailkutsut takkatulen äärellä
• Jouluaaton ateria italialaiseen tapaan
• Tyylikäs aattoilta kaupungissa
• Perinteinen englatilaistyyppinen joulu
• Säkenöivä talvipäivän maalaisaamiainen
• Rennot uuden vuoden kutsut

Ideoita on sitten kattauksesta aina menyyn suunnitteluun ja mukana on vielä työsuunnitelma eli kerrotaan mitkä asiat voidaan valmistella etukäteen, mikä jätetään viime hetkeen. Voisin jopa harkita että toteuttaisin esimerkiksi tuon italiano juhlan. En tosin aattona, mutta jonakin toisena päivänä. Vaikka en muuten ole ihan vakuuttunut pendoliinoista ynnä muista "italian ihmeistä", tuo menyy vaikuttaa ihanalta. Vai miltä kuulostaa: Alkupalatarjotin, vuonankaalia pähkinäöljyn ja balsamiviinietikan kanssa sekä täytetyt pikkupaprikat alkupalaksi? Juomaksi suositellaan Camparisoodaa.
Pääruoaksi sitruunarisottoa, katkarapuja, kampasimukoita ja täytettyjä kalmareita sekä salaatti rukolasta, punasikurista sekä endiivistä (sen voin unohtaa). Jälkiruokana veriappelsiinilla kuorrutettu juustotorttu.
Folioon kääritty suklaapala espresson kera (sen presson keitän sitten Eve II:n avulla).

Reseptit vaikuttavat suhteellisen helpoilta ja kuvat saavat kuolan valumaan.

Mustikkaruutuja

Mustikkakausi on ohi, enkä saanut marjoja ylitäyteen pakkaseeni tungettua.

Onneksi kotimaisia marjoja saa vielä pakastealtaista, joten pääsin pikkuiseni kanssa kokeilemaan löytämääni reseptiä.

Minun olisi jo pitänyt oppia että kannattaa tehdä kaksinkertainen annos kun lähtee liikkeelle naapurimaan "uunipelti resepteistä". En tajua mitä nukkekoti versioita heidän uuninsa ovat, ihan normaalikokoisilta nuo vaikuttavat ulkopuolelta. No niin tai näin. Tuplasatsi minun versiona. Kiitos lähikauppamme jossa Valion Eilat taas kerran loppu hyllystä. Vihreeseen kauppaan en mene, asiakaspalvelua pitää sentään löytyä, jos vaikka sattuu löytämään myyjän. Vihreän kaupan konseptiin ei taida palvelu kuulua? Joten jos siellä oli Eiloja, niitä on edelleenkin siellä.

Valkosuklaiset mustikkaruudut

4 kananmunaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

1 tl vanilijasokeria

2 dl kermaa (joka vaihtui Floran laktoosittomaan ruokakermaan)

1 (150 g) purkki Eila laktoositon mustikka-vadelma jugurttia
120 g sulatettua laktoositonta voita

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kerma ja jugurtti. Sekoita kuivat aineet. Lisää kaikki raaka-aineet vaahtoon. Sekoita.

200 g mustikoita
4 tl sokeria
4 tl perunajauhoja

Sekoita marjat, sokeri ja perunajauhot ja käännä ne taikinaan.

Paista 175 asteessa n 25 min. Jäähdytä.

Sulata 130 g valkosuklaata ja levitä kakun päälle. Leikkaa ruutuja.

Kuvaa ette tällä kertaa saa, tuote syötiin parempiin suihin ennenkuin ehdin kuvailemaan :) Lisään seuraavan satsin jälkeen, mikäli muistan

Työkaluille käyttöä

Kaikkea hullua ihminen keksiikin tehdä.

Syy tähän on luonnollisesti netti. Tämä on ihan pohjaton ideasuo. Ja tänne uppoaa hyvin nopeasti!

Yksi monista, monista hauskoista ideoista on klipsuttimien käyttö virkkauksessa. Niitä voi varmaan käyttää monessa muussakin, mutta virkkaus nyt sattui olemaan se johon minä päädyin. Helppoa opettaa myös jälkikasvulle.

Klipsutin, mikäli ette tieneet, on se juomatölkkien "avausrengas". Tiesittekö muuten että se reikä kuuluu kääntää syntyvän aukon päälle, optimaalisen oluen vaahdon saamiseksi? En tienyt minäkään, mutta toisealta, en tee tiedolla mitään, en juo olutta. Sen sijaan olen siis keksinyt klipsuille muuta käyttöä. Ainakin kaksi ideoista olisi tarkoitus toteuttaa ennen joulua. Paljastan ne toki täälläkin, en vaan ole varma tapahtuuko se ennen joulua vai vasta aaton jälkeen.

Mutta ennen kuin päästään virkkaamaan on klipsut käsiteltävä. Luoja mitä touhua!

Ensin klipsusta poistetaan se kiinnitysreikä vai miksi sitä nyt kutsuisin. Kuvassa näkyy mitä tarkoitan.

Sitten klipsut pestään, saa mahdollisen metallijauheen pois ja juomajäänteet irtoamaan. Ja mikä on pesty on kuivattava. Huolellisesti.

Minä pamauttelin klipsut suoraksi vasaralla vasta pesun jälkeen, samalla yritin saada terävän reunan mahdollisimman litteäksi. Voisihan sen viilatakin, mutta joku tolkku sentään tuossa käsittelyssä. Tuleehan siihen lanka suojaamaan ja se terävä osa on reiän sisäpinnalla. Pistän sitten valmiiseen tuotteeseen varmuuden vuoksi vielä mukaan varoituslapun: Huom! Reuna on terävä, siihen voi vaikka viiltää sormensa jos tunkee sormensa reikään!

En tiedä onko väliä missä järjestyksessä tuon pesun ja vasaroinin tekee. Kahta kertaa en noita suostu tiskaamaan kuitenkaan.

Lopuksi vielä lajittelu! Uskomatonta miten monta erilaista mallia noista löytyy. Ja sitten on vielä värvariaatiot. Mutta nyt olen saanut homman siihen vaiheeseen että voin aloittaa ensimmäisen projektin.

Muumeja

Fiskarsin sivut naapurissa hehkuttavat uutta Muumimukia.

"Årets vintermugg berättar om när Muminpappans faster besöker familjen. Fastern tar tillfället i akt att lära upp familjen vad julen innebär och vilka julförberedelser som krävs. Detta är något som familjen egentligen är helt ointresserade av och har inte heller någon lust att börja julstöka. Ändå följer de fasterns instruktioner och börjar allehanda förberedelser. Pappan drar i väg till skogen för att leta upp en passande julgran. Han funderar: ”Om jag tar en liten gran alldeles i närheten av huset. Undra just om det då kan kallas för julgran?” På annat håll i skogen befinner sig Lilla My. Hon försöker sig på att förhindra en ren att ta sig fram och hoppas därmed kunna stoppa hela julen. När julafton väl kommer, smyger sig hela Muminfamiljen ner i källaren för att trots allt fira jul. Alla förberedselser har fått dem att bli så nyfikna på denna högtid. Men de kan ju inte visa detta för fastern, utan firar i stället i hemlighet!

Mönstret återfinns på mugg samt juldekorationer i form av mini-muggar samt hängande Mumin och Lilla My-figurer.

Produkterna finns i butik från 1 oktober till 31 december"

Arabian sivuilla ei ole mitään mainintaa uudesta Taikatalvi mukista. Ei ainakaan niin että minä löytäisin uutuudesta tietoa. Uutissivua on päivitetty viimeksi toukokuussa. Ei muuten löydy Stockmannin 150 v. muumimukiakaan sivuilta. 

Vuoden aikana siis ilmestyy 150 erikoistuotetta Stockmannin valikoimiin, tämä muki on numero 125 sarjassa.  Arvatkaa oliko minun ihan pakko saada. Onneksi rakas mieheni huolehti että sain lahjani. Mukin malli on haettu Tove Janssonin Stockalle suunnittelmasta lahjapaperista. Muumimamman laukussa on S:n logo. Varsinainen mainosmuksi siis. Ainakin verkkomyymälä ilmoittaa että muki on jo loppuunmyyty. Oikea hittituote!

Mutta talvimukeista piti puhua. Mukin tarina kertoo Muumipapan tädistä joka tulee kertomaan joulusta perheelle. En oikein tunnista tuota yllä olevaa versiota, muistaakseni perhe menee nukkumaan kirjan lopussa, mutta en ole lukenut kyseistä tarinaa kolmeenkymmeneen vuoteen, joten voi olla että muistan väärin. Pitäisiköhän kirja kaivaa hyllystä?

Mukissa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, vaikka en tarinaa tunnista. Sen sijaan ihmettelen kotimaisten firmojen markkinointia taas kerran. Miksi ihmeessä mukia mainostetaan naapurissa eikä täällä? Meneekö Arabialla niin hyvin ettei ostajia tarvitse hemmotella muumisaduilla syysmyrskyjen jyllätessä? 

Tänäkin vuonna mukeista löytyy myös miniversiot joita voi ripustaa vaikkapa kuuseen. Tai sitten niistä voi juoda tipan glögiä.

 Ja ainakin minulle uutta on nämä ripustettavat muumihahmot. Sen verran vanhanaikainen olen etten pistä kuusen koristelua uusiksi muumihamoilla. Ja muuta käyttöä en näille keksi. Ja jos nyt olen ihan rehellinen, en erityisemmin edes pidä näistä.

Kun ei kaupasta saa

Keppihevoset ovat kova sana.

En oikein käsitä villitystä, mutta ok, minä hypin aikoinaan kuminauha kaverina, nykyajan lapset hyppivät esteitä. Samaa liikuntaa. Tosin minusta luonnollisesti se twist-narun hyppely oli huomattavasti järjellisempää, mutta kun oikein alan miettiä niin onhan nämä keppihevoset suhteellisen kehittäviä kanssa. 

Nuorempi on suunnitellut mallin mallin sanomalehtipaperista ja sen avulla sitten leikkasi kangaspalasista itselleen "pään". Ompeli käsin hevosensa ja täytti sitten pään vanhn tyynyn sisustalla. Kierrätystä siis aika pitkälle. Uskomattoman luova lapsi, ei tullut edes itkemään että tahtoo kaupasta sitä, tätä ja vielä tuota, sen sijaan kysyi saisiko ottaa esimerkiksi vanhan lakanan käyttöönsä. Onnistuin jopa löytämään erivärisiä kangaspaloja kun kuulin käyttötarkoituksen. Lankaakin sai väritoiveiden mukaan ottaa äitinsä lankavarastosta. Täytyy tunnustaa että koulun kasvatustyö näkyy tässä, ei anakaan ole kotoota oppinut ompelemaan. Edes nappia.

Kun hevoset oli valmiit piti tuohon pihalle virittää esterata joka sitten on ollut kavereiden kanssa suhteellisen ahkerassa käytössä. En voi kuin ihmetellä lapsen luovuutta, minä en olisi saanut aikaan mitään tuollaista!

Kuvassa vielä "omat" hevoset hieman keskeneräisinä. Mutta idea jo näkyy niissä.

Ruokaisia taideteoksia

Töihin on otettava lounasta mukaan jos aikoo syödä.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, lähikauppamme ja läheiset pikaravintolat ovat hävinneet katukuvasta, joten ruoka on haettava kauempaa tai tuotava kotoota. Minulle tuo ruoan mukaan ottaminen tuntuu olevan todella haastavaa. Pitäisi muistaa täyttää eväsboksi edellisenä iltana ja vielä muistaa ottaa se mukaan jääkaapista. Vaativaa!

En ollut ennen kuulutkaan japanilaisista lounaslaatikoista, mutta nyt kun olen tällaiseen ihmeeseen tutustunut, kiitos television lapsille suunatun kokkauskilpailun, niin minä tahdon tällaisia. Mistä tämmöistä taidetta saa?

Ja ihan turhaan ehdotatte että on tehtävä itse, minä en saa edes sitä perussoppaa yleensä mukaani. Jos minulle tarjottaisiin salaatti tällaisessa upeassa muodossa olisin varmaan vannoutunut vihannesten popsija. Ajatelkaa: joka päivä oma taideteos syötävänä. Jopa parsakaali näyttää herkulliselta tuolla seassa! Tosin tämä ei ole puhdas salaatti, onhan tuolla riisiä ja joku uppokeitetty liha(?)möykky. Mutta herkulliselta tuo näyttää.

Näitä erilaisia lounaslaatikoita löytyy netistä hurjat määrät. On sarjakuvahahmoja, juhlapyhiä, eläimiä, ruokateemoja... Tuskinpa sitä pääsisi kyllästymään!

Jos joku haluaa perustaa "täytän lounasboksisi" yrityksen, kertokaa ihmeessä. Ja jos kaipaatte lisäinspiraatiota, googlatkaa "bento box" tai katsokaa täältä.

Lempikauppakeskuksessani näyttäisi olevan myytävänä sushi lounasbento. Mutta ei se ole läheskään yllä olevien tasoinen ulkonäöltään. Eikä kauppa ole edes auki kun lähden töihin.

Toimii sittenkin

Se on helppoa kun sen osaa...

...tai ainakin kun laite toimii! Minulta kysyttiin miksi en ole kertonut kokemuksiani Dolce Gustosta. Hyvin yksinkertaisesta syystä, en saanut sitä toimimaan!

Tuo Eve I (eli Eve ensimmäisen) tarina on kovin surullinen, alusta loppuun. Tai no, loppua tuskin tulen koskaan kuulemaan, mutta elinkaari meidän luonamme on surullinen. Eve I saapui kaksi kuukautta sen jälkeen kun olin saanut kuulla hänen tulostaan. Saapumispaikkain oli uusi ja ihmeellinen, mutta siitä olette jo lukeneet. Ellette, tarina löytyy täältä.

Olin kuullut että kahvia saa tilata koneen kotisivuilta ja että koodilla saa jonkun lahjankin. Siispä sivuille rekisteröitymään ihan ensimmäiseksi. Kaikki sujui loistavasti kunnes pääsin kohtaan koodi. Mikä ihmeen koodi? Ei sellaista löytynyt mistään. Pistin sähköpostia asiakaspalveluun ja unohdin koko asian.

Herra oli päättänyt tutustua laitteeseen sillä aikaa ja kohta kuului keittiöstä: ei tämä toimi. Ajattelin pari kaunista ajatusta mielessäni ja lähetin "en minä lue käyttöohjeita edes vahingossa"-mieheni pois keittiöstä. Miten vaikeeta laitteen käyttö oikeasti voisi olla?

Otin käyttöohjeet, tai siis sellaisen kuvakirjan tapaisen vihkosen käteeni. Paljon (mustavalkoisia) kuvia eikä tekstiä. Luulisi insinöörinkin osaavan tutkia sitä, ajattelin aikani kuluksi. Lähdin liikenteeseen ruudusta 1: Liikkuvat osat, molemmat, paikalleen. Jeps, hyvin sujui, ja sitten ruutu 2: vettä säiliöön. Edelleen olin ajan tasalla. Osasin jopa kytkeä laitteen päälle ja vääntää vivusta, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Laitteesta ei tullut vettä! Painelin nappia, väänsin vipua, irroitin vesisäiliön...ei mitään. Siispä kysyin ohjeita sieltä mistä niitä saa myös asiakaspalvelun ollessa kiinni: naamakirjasta. Sympatiaa ja hyviä ohjeita satoi, lopuksi kokeilin jopa kapselin pistämistä laitteeseen, jospa siinä olisi joku kapselintunnistus anturi? Sain kupin pohjalle 6 tippaa ruskeaa nestettä! 5 min työn tuloksena nuo tipat ja koneesta tipahtanut kuppi. Jospa se onkin kahvikuppien hierontalaite?

Seuraavana päivänä soitin asiakaspalveluun jossa oltiin vakaasti sitä mieltä että laitteessa on ilmakupla jossakin ja se lähtee vesisäiliötä pumppaamalla. No säiliötä pumapttiin aika monta kertaa, huonolla menestyksellä. Viikonlopun jälkeen uusi soitto ja silloin pyydettiin toimittamaan laite Arkadiankadulle. Vaikka rakastanikin syntymäkaupunkiani, ei tulisi mieleenikään lähteä kuskaamaan kahvinkeitintä huoltoon yhtikäs minnekään. Ihan riittävästi noita ajokilometrejä tulee muutenkin. Kysyin voisinko viedä lähimmälle jälleenmyyjälle, mutta se ei käynyt. Ikävää, minä en kuitenkaan ota vapaata töistä keittimen takia, joten päädyin vaihtoehtoon: pistän sen roskiin. Se ei käynyt. Koskaan ei laitteessa ole ollut tällaista vikaa, he tahtovat sen tutkittavaksi. Ihan vapaasti, sen voi noutaa, virka-ajan ulkopuolella, ihan meiltä kotoota. Voin jopa pistää sen portaille odottamaan virka-aikanakin.

Puhelu toki jatkui: olenko yrittänyt rassata putkea pienellä mukana tulleella työkalulla. No en, missä se työkalu on? Minulle kuvailtiin kohta, mutten löytänyt mitään työkalua. En edes käyttöohjeen sivun 10 kuvan avulla. Sellaista vempaita ei vaan ollut mukana.

Tiedän ettei lahjahevosen suuhun saa katsoa, mutta harvemmin on ollut näin hankalaa saada apua kun ei saa laitetta toimimaan. Sen pumppaamisneuvon lisäksi olen ainoastaan kuullut ettei tällaisia vikoja ole. Miksi ihmeessä sitten tuo pumppaamisneuvo on niin yleinen? Jos ei ongelmia ole? Samaa neuvottiin niin naamakirjassa kuin asiasneuvonnassa, missä sinäänsä toki oltiin todella herttaisia. Siitä pisteet firman työntekijälle! Ja jos ongelmia ei ole niin silloinhan tuossa koneessa on ihan selvästi vikaa!

Loppuviimeksi pääsimme yhteisymmärrykseen maahantuojan soittaessa. Selitin uudestaan etten todellakaan aja laiteta mihinkään osoitteeseen eikä minua kiinnosta pumpata säiliöllä kertaakaan. Olen pumppaukset tehnyt. Edelleen tahtoivat laitteensa tutkittavaksi ja kun kysyin onko mahdollista pistää se asiakaspalautuksena sain vastauksen: jos jaksat viedä sen postiin. Olikohan toisen pään tyyppi hieman tympääntynyt minuun? Lupasin että samalla kun haen uuden laitteen vien vanhan postiin. Tosin pakkaan sen tavalliseen pahvilaatikkoon, alkuperäispakkaus kun on hävitetty.

Torstaina se sitten saapui! Eve II. Pikkuiseni oli mukana avaamassa pakettia ja hänen kommentinsa oli: äiti, tämä esite on väreissä! Tervetuloa 2000-luvulle lapseni. Se koodivihkonenkin kuului siis tähän pakettiin! Ja se kummallinen vempainkin oli paikallaan. En tosin ole käyttänyt sitä, ei ole ollut tarvetta, mutta löysin sen ihan siitä reiästä jossa sen kuuluikin olla. Sen sivun 10 kuvan mukaan siis. Tämän laitteen kanssa jo alkutilanne siis oli aivan toisenlainen.

On se kuulkaas helppoa tuo Guston käyttö: virta päälle ja kytkin asentoon kuuma: vettä tulee iloisesti läpi! En pumpannut kertaakaan, en katsonut , niitä siis ei voi lukea, käyttöohjeita, ihan vaan maalaisjärjellä pärjäsin. Tosin olin kyllä katsonut ne ohjeet Eve I tullessa taloon. Silti olen sitä mieltä että laite jossa on yksi nappi ja kaksi vipua ei voi olla mitenkään kovin monimutkainen käyttää. Kahvinkeittimeenkin pistän vettä ja kahvia ennen kuin kytken virran päälle.

Tänään on sitten koko perhe juonut kertakäyttöampulleihin pakattua lämmintä juomaa. Laktoosittomia noista ei ole yksikään maidollisista, ja suurin osa sisältää myös valkoisen kapselin. Ja voi luoja tuota jätteen määrää. Ei ole mikään ekoteko tämän laitteen hankinta. Juoma on toki hyvää, tosin join chococinoni ilman maitoa. Ei taida minusta tulla Gusto fania, ihan tämä jätepolitiikan takia. Perheen muista en ole niinkään varma. He ovat aika herkästi lahjottavissa makunystyröiden kautta.

Kuva Guston kotisivuilta

Suosikki

Pikaruoka on suosittua täällä.

Nuorimmainen rakastaa täytettyjä maissilättyjä ja uimarimme tutustui munakasrullaan Jämsässä. Se on siitä lähtien ollut ihan ykkössuosikkina ruokalistalla. Sopii toki minulle: nopeaa ja helppoa tehdä ja nykyään lapsi osaa jo itsekin tehdä munakasrullaa.

Olen jo aiemmin kertonut tästä herkusta, joten rulla tehtiin tuon aiemman ohjeen mukaan. Tällä kertaa täytteeksi ei kuitenkaan tullut jauhelihaa vaan broileria.

400 g mandariinimausteessa uiskentelevaa broilerinsuikaletta.
1 sipuli
valkosipulia
purkillinen pippurista tuorejuustoa.

Lihat ruskistetaan, sipulit kuullotetaan ja kaikki ainekset sekoitetaan ennen levittämistä munakkaan päälle.

Oletteko muuten huomanneet miten hurjan hankalaa on saada maustamatonta broileria kaupasta? Tai yleensä marinoimatonta lihaa. Melkein jokainen lihapala tungetaan johonkin suolaliemeen lillumaan. Jopa lihatiskin lihoista lähes puolet lilluvat jossakin maustemömmössä. Minkä ihmeen takia? Minä haluan maustaa lihani itse ja mieluiten myös nähdä miltä se liha näyttää ennen ostopäätöksen tekemistä. Hajua nyt on ihan mahdoton arvioida, edes kotona, kun sitä "parfyymiä" lilluu siinä lihan kanssa. Meillä yllättävän usein nykyään liha pestään ennen käyttöä. Aikoinaan teurastamoharjoittelua tehdessä oikein muistutettiin päivittäin miten tärkeää aistinvarainen arviointi on. Olisihan se tärkeää, mutta millä sen tekee?

No, munakasrullamme oli todella hyvää tälläkin kertaa, mutta kuulema se jauhelihaversio on paljon parempaa. Ja mikään ei ole ollut yhtä hyvää kun se alkuperäinen.

Kuvastosta löydettyä

Eilen tuli ensimmäinen varsinainen joulumainos töihin.

Siis sellainen mainos missä ihan lukee tuo maaginen sana kannessa. Pääsin siis selaamaan ihan ihka oikeata joulukuvastoa. Oli Pentikiä, Aarikkaa, Fiskarsia ja niin edelleen, ja sitten, kaiken keskellä Blossan glögiä. Miksi ihmeessä? Miksi ei Loimua? Nyt en ymmärrä. Tosin, löytyi luettelosta muitakin naapurimaan tuotteita, esim. Vingan. Ja täytyy tunnustaa että ihastuin idean: design sammutuspeitteitä.

Ei aavistustakaan miltä itse peite näyttää, eikä sillä väliä, toivon ettei kukaan koskaan sellaista tarvitse, mutta epäilen että jos sitä tarvitaan ei ulkonäöllä juurikaan ole väliä.Sen sijaan tuo peitteen suojapussi on "designtuote". Eli peitto on tungettu kuvioituun pussiin. Tietysti tuo oma punainen pussimme näkyy hyvin ja vieraskin tajuaa mikä se on, mutta eipä se roiku keittiössä. Tällainen sen sijaan voisi roikkuakin:

Noita peittoja oli erinäköisissä pusseissa. Todella onnistunut idea. Ainakin minusta.

Melkein sanoisin että tämä on tämän vuoden joululahja, mutta meidän perheessä kaikilla on omat sammutuspeitteet, kiitos niistä kuuluu VPK:laiselle. Hyödyllinen lahja jolle toki toivon ettei koskaan tule käyttöä. Mutta tuossa se on seinällä. Varmuuden vuoksi.

Mutta jos teiltä, tai rakkailtanne, puuttuu tällainen kotoota, antakaa joululahjaksi. Se voi joku päivä olla korvaamattoman tärkeä esine. 

Lisää kirjastolöytöjä

Jos kirjan kannessa lukee Joulu, se pitää lainata!

Sitten on aika se ja sama millä kielellä se lukee, jos ymmärrän että siinä kerrotaan Joulusta jotakin olen myyty. Itse asiassa, kunhan tajuan että kirjassa on luku joka kertoo joulusta olen kanssa ja heiluttamassa korttia, vaikka ei kannessa olisikaan maagista sanaa. Tulette vielä huomaamaan senkin.

Selailin tässä Ebbas julstök (Åsa & Ebba Swanberg) ja olin oikeastaan aika ihastunut. Kirja selvästi suuntautuu nuoremmalle lukijalle, mutta ideat ovat ihan käyttökelpoisia hieman vanhemmallekin.. Mikä minua häiritsi oli hieman levoton ulkonäkö. "Joka" aukeamalla eri värinen tausta. Ja kun alkaa tuota ikänäköä ehkä pikkuhiljaa olemaan, niin huomaan etten välttämättä näe kunnolla tekstiä elleivät kontrastit ole kunnollisia. Lähes kaikki reseptit ovat sentään yksivärisellä pohjalla, joidenkin kohdalla on jotakin palloa tai tähteä alla, mutta pääsääntöisesti teksti on yhtenäisellä pohjalla. Jotkut oheistekstit osuvat kuvien päälle, mutta aika pitkälle on pystytty pitämään teksti luettavissa, myös tällaisen mamman silmillä. 

Kirjassa on muutama helppo askarteluvinkki ja hieman tietoa esim Luciasta. Pääsääntöisesti kuitenkin helppoja reseptejä ilman kummallisia kikkailuja. Yksi respeti taitaa vaatia digitaalisen lämpömittarin, mutta muuten pärjää ilman sen kummallisempia työkaluja.

Voisin jopa harkita että hankkisin tämän kirjan (kummi)lapsilleni. Kirja on jaettu 4 osaan, yksi jokaiselle adventtiviikolle. Yksi resepti aukeamaa kohti, keskimäärin, ja hieman oheispölinää. Reseptejä arviolta nelisenkymmentä. Eli ihan siedettävä määrä toteutettavaksi joulukuun aikana.

Ja kävin muuten taas kirjastossa...

Lounas

Ostin sitten lantun!

Olisin oikeastaan tarvinnut vain pienen palan, mutta kaupassa tunnettiin vain kokonaisia yksiköitä. Siispä juurekselle oli keksittävä käyttöä, jauhelihakeittoon ei mennyt kuin murunen tuosta räätikkäästä.

Koska meillä ei ole nykyään mitään järjellistä ruokakauppaa tai pikaruokaravintolaa työpaikan lähellä on pakko yrittää muistaa eväät. Toki kaapissa on vaikka ja mitä "kuivamuonaa", mutta rajansa silläkin kuinka monena peräkkäisenä päivän jaksaa popsia "muroja" tai puuroa. Siispä päätin tehdä sosekeittoa, se on kiva syksyinen ruoka.

Jostakin lehdestä luin aikoinaan että lanttulaatikon sijaan voisi tarjota jouluna alkuruoaksi lanttusosekeittoa jonka pinnalle ripottelee piparkakun murusia. Idea sekin, päätin kuitenkin jättää piparkakut rauhaan ja keskittyä sosekeittoon. Lantun lisäksi kotoota löytyi muitakin juureksia, joten ihan pelkkään lanttuun ei tarvinnut tyytyä. Eli keitto tehtiin periaatteella mitä kotoota löytyy. Joulumausteitahan aina löytyy, joten heittäydyin villiksi...

Syyskuinen joulusosekeitto

500 g lanttua (ja edelleen sitä on jäljellä)

2 perunaa

5 porkkanaa
1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

persiljaa

n litra vettä

kasvisliemikuutio

suolaa

purkillinen kermaviiliä (oikeastaan piti olla kermaa, mutta eipä sitä ollut kaapissa)

½ tl kanelia, ihan vaan joulun kunniaksi

Juurekset kuoritaan ja pilkotaan. Kattilaan veden lisäksi juurekset ja annetaan kiehua n. 15 min eli kunnes lanttu on kunnolla pehmeää. Lisätään persilja ja koko komeus soseutetaan. Lisätään mausteet ja kermaviiliä. 

Tämä keitto säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän, joten sopii loistavasti lämmitettäväksi mikrossa.

Ruisleivän kanssa olen syönyt, jospa perjantaina uskaltaisin lisätä niitä piparkakun murusia...

Liikenteen innoittama

Joulu lähestyy!

Nyt sitä mainostetaan jo bussien kyljissä, ainakin täällä kotikaupungissani.

Vaikka minulla onkin joulu ympäri vuoden, en silti oikein ymmärrä tätä kaupallista puolta joulusta. Onko mainostaminen oikeasti aloitettava jo syyskuussa? Siis meille kuluttajille mainostaminen. Ymmärrän hyvin niitä jotka ovat kurkkuaan myöten täynnä joulua kun pääsemme joulukuun alkuun. Kun ylikuumentuneet markkinat ovat toitottaneet joka tuutista "osta, osta ja osta vielä vähän" kesästä lähtien. Toki tunnustan nauttivani joulun käsityöesitteistä, joulukorttivihkosista ja askarteluliikkeiden tarvikevalikoimista jo lokakuun alussa, mutta en silti halua nähdä pukkia kauppakeskuksessa ennen adventtia.

Minusta Karvinen kiteyttää joulun aivan loistavasti:

Christmas: it's not the giving, it's not the getting, it's the loving.

Sitähän joulu oikeasti on. Ei ne lahjat vaan se rakkaus. Tunnustan että lasten jouluun ne lahjatkin kuuluvat, ainakin kun niitä on mahdollisuus heille hankkia, mutta uskoisin että heillekin se yhdessä tekeminen ja oleminen on tärkeämpää kuin yksikään paketti. Uskallanpa jopa väittää että maailma olisi hieman parempi paikka jos tuhlaisimme hieman enemmän aikaa ja rakkautta ja huomattavasti vähemmän rahaa. Ja jos sitä rahaa on tuhlattavaksi saakka, hyviä kohteita löytyy ympäri vuoden. 

Olen tässä huomannut viime aikoina, ellen sitä aiemmin tienyt, että ystävyys on kovin tärkeä asia. Onneksi niitä hyviä ystäviä edelleenkin on! Ystävyys on muuten siitä jännittävä asia, ettei "virkavuosilla" ole mitään merkitystä. Vastikään tavattu voi olla ihan yhtä "hyvä" kuin se lapsuuden tärkeinkin.

Hieman harmittaa että nykyään tuo aika on niin kortilla että tapaamisetkin pitää suunnitella kalenteri kädessä. Ja niitä esteitä tuntuu olevan joka nurkassa pölyn muodssa. Käsi sydämelle: kuinka moni teistä menee oikeasti ystävänsä luo katsomaan miten monta villakoiraa kodista löytyy? En minä ainakaan. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa toisten lehtipinot kun omatkin ovat lukematta. Tai naapurin pyykkikasat, omissakin on ihan tarpeeksi. Itse asiassa minusta on ihanaa jos kaverille minä olen tärkeämpi kuin mankeloimattomat lakanat. Jos ikkunat on pesemättä kun kaveri soittaa ja haluaa tavata, mitä jos pyytäisi kaveria avuksi sen sijaan että pesee ne yksin.

Tästä innostuneena pistänkin teille ja itselleni haasteen: tänä jouluna on annettava ainakin yksi "aikalahja". Saatte ihan itse valita onko se mummon vieminen torikahvilaan nauttimaan kevätsäästä, kummilapsen kanssa elokuvissa käynti vai siskon ikkunoiden peseminen. Vai keksittekö jotakin ihan muuta? Pääasia että lahjan rahallinen arvo on pienempi kuin "uhratun" ajan hinta. Melkeinpä uskallan luvata että saan itse tästä lahjasta enemmän irti kuin yhdestäkään muusta antamastani lahjasta.

Ihan vaan värin takia

Kodissamme leijailee ihana tuoksu.

Kävimme lapsien kanssa "repimässä puita" eli poimimassa pihlajanmarjoja pihaltamme. Marjoja on aika paljon, mutta ainakin tuossa isossa puussamme eivät olleet laadullisesti kovin kummoisia. Mätiä ja kuivuneita riittää. Noista pienistä pensasmaisista puskista sentään sai kauniita marjoja, joskaan eivät väriltään olleet vielä ihan syvän punaisia vaan ennemminkin oranssin sävyisiä.

Olen joskus kotona asuessani tehnyt pihlajanmarjahyytelöä, mutten pitänyt siitä. Naamakirjassa kuitenkin ystävä mainitisi pihlajanmarjahyytelön ja innostuin taas kokeilemaan. Varsinkin sen jälkeen kun löysin reseptin jossa hyytelön sekaan oli sekoitettu neilikkaa ja kanelia. Arvatkaa pistinkö reseptin talteen. En tietenkään, joten päätin, taas kerran, soveltaa.

Kilo marjoja oli tavoitteena tuolla pihalla ja aika nopeasti ne olivatkin kasassa. Olen tosin oppinut jotakin uutta pihlajanmarjoista: etanat pitävät niistä! Tai sitten pihassamme ei ole etanoille muuta kelpaavaa. Joka tapauksessa marjojen seassa, tuossa isossa puussamme, parin metrin korkeudessa oli etanoita! Ei siis yksi eksynyt vaan useita. Käsittämättömiä otuksia. Eikö riitä että tuhoavat kukkapenkkini, pitääkö puihinkin kiivetä? Kettu ei todellakaan ole opettanut etanoille mitään!

Lempikeittokirjassani, Ruokataorstai, on perusresepti hyytelölle. Siitä oli hyvä lähteä soveltamaan,

Jouluinen pihlajanmarjahyytelö

1 kg pihlajanmarjoja Marttaliiton ohjeistuksen mukaan tämä vastaa n. 2 l. 

3 dl vettä

kanelitanko

1 ml kardemummaa

10 kokonaista neilikkaa 

ripaus muskottipähkinäjauhetta

Puhdistimme pihlajanmarjat suurpiirteisesti: lehdet ja mädät marjat sekä ne etanat siivottiin pois. Varret jätimme, paksuimmat oksat sentään napsimme kompostoitavien sekaan. 

Huuhtele marjat huolellisesti ja siirrä ne kattilaan ja lisää vesi. Keitä kunnes mehu irtoaa, minä annoin porista noin ½ tuntia. Noin 20 min keittämisen jälkeen lisäsin kanelitangon, kardemummarouhetta, hieman muskottia sekä neilikat. Puhun nyt niistä maustehyllystä löytyvistä kokonaisista neilikoista, en siis kokonaisista kukkasista. Ne kuuluu pistää maljakkoon.

Valuta mehu puhtaaseen astiaan siivilän läpi. Hyytelön teossa ei kannata kovin paljon painella marjoja, neste pysyy kirkkaampana ja hyytelöstäkin tulee kauniimpaa. Näin olen lukenut. Siispä tuo sai valua hiljakseltaan useamman tunnin ajan. 

Kun mehu on saatu talteen sen marja-maustemössön voi siirtää kompostiin. 

Mehu mitataan ja sekaan sekoitetaan 

100 g hillosokeria/ 1 dl mehua

Marttaliiton sivuilta oppii myös että 100 g hillosokeria vastaa noin 1,2 dl. Eli tässä tapauksessa saimme noin ½ litraa mehua, joten lisäsin 6 dl hillosokeria.

Sokeri-mehun annetaan kiehua hiljalleen kymmenisen minuttia. Välillä sekoitetaan ja mahdollinen vaahto kuoritaan pois reikäkauhan avulla. Minulla on ihan aito ja alkuperäinen mummin reikäkauha. Tämän avulla ei mikään voi mennä pieleen. Se on ollut mestarilla käytössä.

Seuraavaksi tehdään hyytelökoe. Tällaista työvaihetta en muista nuoruudestani, mutta ilman muuta ja tietysti tehdään: kylmälle lautaselle tiputetaan muutama tippa mehua ja jäähdytetään jääkaapissa. Tipan keskelle tehdään veitsellä, tai vastaavalla työkalulla, vako. Jos vako ei umpeudu on hyytelö valmista. En muuten vieläkään ole tehnyt koetta. Tuo vaahtoni hyytyi, siispä varmaan hyytelökin hyytyy.

Tässä vaiheessa hyytelön sekaan, sinne kattilaan siis, ei lautaselle, voisi vielä sekoittaa 3 rkl konjakkia tai vastaavaa jaloa juomaa, jätin sen kuitenkin tällä kertaa pois.

Hyytelö purkitetaan kuumana kuumiin purkkeihin. Tämä on se työvaihe jota kunnioitan. Clostridium botulinumin myrkkyä en halua kotiini. Eli purkit saavat kiehua kattilassa hyytelökattilani vieressä.

Olen joskus lukenut jonkun rikosromaanin jossa kotiäiti tappoi miehensä hillolla. Teki ihan vartavasten miehelleen "erikoisherkkua". Mies oli kyllä sen verran ällöttävän oloinen kuvauksesta päätellen että ehkä ansaitsikin hillonsa, mutta aika raakaa toimintaa. Pääsi vielä tämä kodinhengetär pälkähästä, oletettiin ettei voinut tietää clostridiumin vaarallisuudesta.