Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tulihan se!

Odottavan aika on pitkä!

Siitä on kuukausia aikaa kun hehkutin että blogikirjoitukseni Nestlén Fitness muroista oli valittu blogikilpailun voittajaksi. Palkintona Dolce Gusto kapselikeitin, vai mikäköhän tuo viralliselta nimeltään sitten onkaan. Olin jo melkein luopunut toivosta kun eilen sitten tuli kirje: paketti noudettavissa vatupassikaupasta. Jäin tuijottamaan lappua. Ainoan vatupassikaupan jonka tiedän löytyy Salosta. Pienen miettimsen jälkeen tosin keksin missä sellainen olisi, mutta ei se kyllä ihan lähellä ollut. Siispä hyppäsin aamulla Matsin ratin taakse ja ajoin asuntomessu alueelle.

Paketti löytyi ja kyllähän se aikoja sitten luvattu laite todellakin oli. Kotiin päästyäni alkoi "murtaudu pakkaukseen" vaihe. Hetki siinä meni, mutta onnistuin kuitenkin murtautumaan pakkaukseen ilman teräaseita ja ainoastaan lievää väkivaltaa käyttäen. Paketti jalkojen väliin ja sitten revittiin molemmin käsin munakennomaista pakettia ulos pahvisylinteristä. Miten tuo ikinä on onnistuttu tuonne tunkemaan, rikkomatta laitetta, on minulle mysteeri.

Paketista löytyi mitä suloisin pieni laite. Ajatukseni menivät välittömästi Wall E elokuvan EVE:n. Tiedättehän sen avaruusrobotin joka yrittää löytää kasvillisuutta. Ja se johon Wall E rakastuu.



Nähtäväksi jää rakastunko minäkin pikkuiseen EVEni, mutta ainakin laitteella on jo nimi! 

Kiitos laitteesta kuuluu ennenkaikkea teille, lukijani. Ilman teitä en olisi päässyt kokeilemaan muroja, vaatimuksena kun oli toimiva blogi jolla on lukijoita! Joten lupaan tarjota kahvit jos tulette käymään. Kunhan olen oppinut käyttämään EVE-pingviiniäni.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...