Kuvitus ja kansi: Lena Frölander-Ulf.
Kustantaja: Teos & Söderströms, 2012 (alkup. 1856).
Suomentanut: Asko Sahlberg.
Sivuja: 38.
Genre: Satu.
Arvio: 4,75/5.
Lue suomenkielisen kustantajan esittely täältä.
"On kuitenkin vielä muuan lahja, parhain kaikista, ja sen minä annan Adalmiinalle, mutta ainoastaan yhdellä ehdolla. Niin kauan kuin prinsessalla on jäljellä helmi ja muut kolme lahjaa, minun lahjallani ei ole voimaa. Mutta jos hän hukkaa helmensä ja kauneutensa ja rikkautensa ja viisautensa, hän saa minulta korvaukseksi neljännen lahjan, ja se on nöyrä sydän."
Vanha satu uudessa, kauniissa paketissa. Tämä Adalmiinan helmi on Teoksen ja Söderströmsin yhteisesti kustantama, mutta koska suomenkielisenä tunnen Teoksen tuotantoa paremmin, sanon tämän: kyseinen kustantamo julkaisee todella laadukasta lastenkirjallisuutta. No, myönnän etten ole kaikkia, oikeastaan muutamaa enempää Teoksen lastenkirjoista lukenut, mutta koska niitä julkaistaan harvakseltaan ja koska jokainen lukemani on ollut suorastaan napakymppi, uskallan esittää ylläolevan väitteen. Ennen Adalmiinan helmeä olen ihastunut Leena Krohnin Auringon lapsiin ja Leena Parkkisen Miss Milky Rayhin.
Minä luin lapsena hullun lailla, mutta en tainnut koskaan olla kaikkein suurin vanhojen satujen ystävä. Silti luin paljon niitäkin ja luulin tuntevani kaikki perinteiset sadut, mutta Adalmiinan helmen kohdalla en ollutkaan varma. Ainakaan minulla ei ole siitä selkeää muistikuvaa, mikä on sääli, kun kyseessä on vielä kotimainen satu. Toisaalta en osaa ihan varmaksi sanoa, sillä sen verran jaettuja, muista saduista tuttuja elementtejä tässäkin on - minkä totesin, kun luimme kirjan nyt Stellan kanssa. Satu siis tuntui joka tapauksessa tutulta.
"Kunhan meidän pikku prinsessastamme vain tulee kaunis, rikas ja viisas, on hänen sydämellään vähän merkitystä. Me suojelemme kyllä helmeä, ja silloin hän voi olla ilman sinisen haltijattaren köyhää lahjaa."
Adalmiinan helmi on tarinana kiehtova ja opettavainen. Se on oikein hyvä, mutta ei tosiaan mainittavasti eroa muista vanhoista saduista. Erityisen siitä tekee kotimaisuus, ja tämän painoksen kohdalla upea ulkonäkö. Kuvittaja Lena Frölander-Ulf on luonut uskomattoman kauniita, yhtä aikaa moderneja ja vanhanaikaiseen satuun sopivia aukeamia, jotka miellyttävät sekä aikuisen että lapsen silmää. Koko taitto on kaunis. Joskin pieneen tilaan sovitettu tiheä teksti hämäsi minut ensin luulemaan satua pidemmäksi kuin se onkaan. Arvelin, ettei 5-vuotias Stella jaksaisi kuunnella tätä kerralla läpi, mutta olin väärässä. Kyllä hän jaksoi, sillä tekstiä ei ollutkaan niin paljon kuin luulin, ja lisäksi tarina vei mukanaan.
Hyvän tarinan ja kauniin graafisten kuvien lisäksi kiitän tämän sadun kieltä. Varmasti jo itse Zacharias Topelius kirjoitti hyvin, mutta uskon, että kiitokseni löytävät erityisesti kohteensa Asko Sahlbergista, joka on suomentanut sadun tähän painokseen. Niin kuin kerroin Grimmin satuaarteista kirjoittaessani, meillä luetaan nyt paljon vanhoja satuja, mutta kauhean usein en nauti niiden kielestä. Tällä kertaa nautin, sillä se oli mukavasti sujuvaa, vaikka vanhanaikainen tunnelma oli säilytetty.
"Siinä samassa aurinko laski ja tuli niin pimeää, ettei voinut kunnolla nähdä miltä paimentyttö näytti. Mutta prinssi Sigismund ajatteli sydämessään: 'Vai niin, hyvä Jumala haluaa, että minä ottaisin köyhän tytön vaimokseni, ja sen minä teen, sillä olen nähnyt hänet aiemmin metsässä asuvan eukon luona ja tiedän miten päivänpaiste ympäröi häntä missä tahansa hän kulkee."
Ja Stella piti tästä yhtä paljon kuin minäkin. Sekä tarinasta että kuvista. Tosin opetus ei tainnut oikein mennä perille, sillä kysyessäni hän oli kaikesta huolimatta halukas valitsemaan kauneuden, rikkauden ja viisauden nöyrän sydämen ohi... Ja lisäksi tiedustellessani hänen suosikkikuvaansa kirjasta, se oli tämä...
... sillä olihan se nyt hillittömän hauskaa, kun haltijattarien paljaat peput kuulsivat mekkojen läpi. Eh.
No niin, voidaan ehkä sanoa, että tässä hienossa satukirjassa on jokaiselle jotakin... Teos sopii erityisen hyvin lahjakirjaksi perinteisen statuksensa ja kauniin, huolitellun ulkonäkönsä vuoksi.
Adalmiinan helmestä ovat kirjoittaneet myös Maria ja Jenni.
Osallistun tällä kirjalla haasteeseen Underbara finlandssvenskar vid papper.
