Päivä 18. Kirja, johon petyit + muita asioita

Tässä voisin oikeastaan linkittää teidät lukemaan postaukseni mielestäni yliarvostetuista kirjoista, koska käsittelen siellä monia kirjoja, joihin olen eri syistä pettynyt. Kaikkein suurimmat pettymykset vähän eri syistä ovat tainneet olla Monika Fagerholmin Diiva (koska se oli täysin erilainen kuin rakastamani Ihanat naiset rannalla ja minusta, no, huono) sekä Paul Austerin New York -trilogia (koska olin säästellyt Austeria niin kauan ollen varma, että rakastaisin häntä, enkä sitten rakastanutkaan).


Haa, kerrankin kirjoitin haasteesta lyhyesti! Mutta sitä kompensoimaan minulla on muita asioita. :) Ensinnäkin uusi haaste, mutta tämä on tällainen yksittäinen kuvahaaste ja mielestäni oikein hauska. Minut haastoi mukaan Anna, joka on melko tuore "siskopuoleni", jota en ole vielä livenä tavannut, sillä hän on aupairina Australiassa. Siitä hänen ihana bloginsakin, Anna Australiassa, kertoo. Haaste on seuraavanlainen:


1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Minulla on ollut pian vuoden MacBook, jolla ainakin minun kohdallani kuvien tallennus tapahtuu vähän eri tavalla kuin PC:llä. Minulla ei ole enää varsinaisia kuvakansioita, mutta kuvaohjelma itse tallentaa kuvat "tapahtumittain", joka käytännössä tarkoittaa päivämäärien mukaan järjestämistä. Joskus tällaisessa kansiossa on vain yksi kuva. Tein nyt nyt niin, että otin mukaan kansiot, joissa on vähintään neljä kuvaa ja valitsin niistä neljännen, ja sieltä neljännen kuvan. Joka on tässä:

Kuva on viime kesältä. Olemme juuri lähteneet pitkälle reissullemme. Olimme yhteensä viisi viikkoa Yhdysvaltojen länsirannikolla asuntojenvaihdon kautta. Lensimme ensin Los Angelesiin ja ajoimme San Diegoon kolmeksi viikoksi, sitten lensimme Losista Seattleen, jossa vietimme vielä kaksi viikkoa. Asuen siis paikallisten perheiden kodeissa, ja he asuivat sillä aikaa meillä Espoossa. Olimme jo edellisenä kesänä samalla tavalla kaksi viikkoa Pariisissa, ja tänä kesänä lähdemme asunnonvaihdon kautta Kataloniaan.

Kuvassa on mieheni Teemu ja poikamme Dani, joka on vielä pieni tuttisuinen poika ja nukahtanut isänsä syliin heti koneen noustua ilmaan Helsingin lentokentältä. Teemun pitää "tietenkin" näyttää jotain käsimerkkiä, joka jää armollisesti piiloon takana olevasta lentokoneen ikkunasta paistavan auringon säteisiin. Kuvasta välittyy mielestäni iloisen odottava tunnelma, joka kyllä palkittiin upealla kesällä ja reissulla!

Haastaisin tähän mukaan Katjan Lumiomena-blogista, mutta en tiedä, mitä Katjan rikkoutuneelle tietokoneelle ja kuvatiedostojen säästymiselle kuuluu... Katja, osallistu jos pystyt! Muut(kin) olen yrittänyt valita sillä perusteella, että heidän blogissaan valokuvilla on suurehko rooli (tuli enemmän kuin neljä, sorry):

• Absolutely white
• Silkkiä samettia (Petriina)
• Lehtokotilo
• Leena Lumi
• Luovaa puuhastelua (Clarissa)
• Juuri tällaista (Ilse)

Ilse, jos et halua avata henkilökohtaisia arkistojasi, niin ei ole tietenkään pakko. Eikä luonnollisesti kenenkään muunkaan, mutta ainakin sinun tiedän varjelevan yksityisyyttäsi. :)

Sitten vielä kirjojen kansista, selkämyksistä sekä Sarah Watersista. On ollut puhetta kauniista tai vähemmän kauniista kansista, ja pari bloggaajaa on oivaltavasti huomioinut myös kirjojen selkämykset, jotka lopulta ovat eniten esillä kirjahyllyssä levätessään. No nyt on kuulkaa Kuuselan Tuija tehnyt upean kannen Sarah Watersin uuteen Vieras kartanossa -romaaniin (Tammi), jonka sain tänään kotiin. Vau!

Selkämys on erityisen hieno! Tietysti siinä on ollut keskimääräistä helpompi revitellä, kun kirja on hyvin paksu (noin 600 sivua), mutta silti. Hyvä Tuija!

Halusin myös kysyä mielipiteitänne Watersista. Minä en ole vielä häntä lukenut - oikeastaan, sillä olen tehnyt sellaisen "oikoluvun oikoluvun" yhteen hänen romaaneistaan (Yövartio), ja vaikka se tehdään hyvin nopeasti keskittyen muuhun kuin juoneen tai kuvaukseen, jäi minulle kirjasta kuitenkin jonkinlainen kuva. Waters on hyvin kehuttu, mutta blogeissa en ole häneen hirveästi törmännyt - varmaan siksi, että edellisestä romaanista (siitä Yövartiosta) on jo viisi vuotta. Odotan kovasti kirjailijaan tutustumista ja olisin kiinnostunut kuulemaan teidän kokemuksianne hänen romaaneistaan. Onko niitä?

Kotimainen kirjallisuus ja keskiluokan kuvaaminen

Teen päivän teemapostauksen vasta illalla, mutta nyt haluaisin keskustella seuraavasta: Olen viime aikoina lukenut aika paljon uutta kotimaista kirjallisuutta. Paljon hyviä, jopa upeita teoksia. Mutta tuntuu, että hyvin leimallista niille on kurjuuden kuvaileminen, kokeellisuus ja eritteistä kirjoittaminen. Ei siinä mitään, monet kurjuuskirjat ovat loistavia ja kokeellisuutta tarvitaan kirjallisuudessa ilman muuta. Varmaan myös eritteitä - siis realismia(ko?). Mutta muullekin olisi tilaa, eikö?


Sekaisin kotimaisten teosten kanssa olen lukenut myös niitä pohjoisamerikkalaisia keskiluokan arjen kuvaajia: Anne Tyleria, Carol Shieldsia ja Alice Munroa. Aloin miettiä, onko meillä Suomessa yhtään heidänlaistaan kirjailijaa? Joka kertoisi ns. tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta, mutta olisi tarkkanäköinen, pisteliäskin, ruotisi ihmissuhteita ja upottaisi arjen sekaan jänniä koukkuja. Eikä olisi genrekirjailija, eli en hae nyt dekkareita, jännäreitä tai viihdekirjallisuutta.


Ei tullut kovin monia tekijöitä mieleen.


Lähinnä keksin joitakin yksittäisiä teoksia: Marja Leena Virtasen esikoisteos Aida (Tammi 2010), josta pidin paljon, ja J.P. Pulkkisen Kaikki onnelliset perheet (Teos 2008), josta ei muodostunut voimakasta mielipidettä puolesta tai vastaan. Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän (Teos 2005)? Marjo Niemen Miten niin valo (Teos 2008)? Jos kirjat saavat sijoittua menneisyyteen, niin ehdottomasti Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla (Otava 1997) ja ehkä Kjell Westön teokset.


Kaukaa historiasta Juhani Aho ja Minna Canth käsittelivät joissakin teoksissaan keskiluokan ihmissuhdehuolia todella taitavasti ja vetävästi. Mutta löytyykö lisää vastineita nykyajasta? Mietin Katja Kallion joitakin teoksia, mutta ehkä ne kallistuvat liikaa viihdekirjallisuuden puolelle. Pirjo Hassisen romaanit taas vaatinevat liikaakin tulkintaa vastatakseen Tylerin ja kumppaneiden tarinoita. Pauliina Susi?


Mietin myös Riitta Jalosta ja Saara Kesävuorta, jota en ole ikäväkseni lukenut. En kuitenkaan keksinyt oikeastaan yhtään kotimaista kirjailijaa, jonka teosten pariin voisin hakeutua kaivatessani tarkkanäköistä, mutta kuitenkin leppoisaa keskiluokan tarkastelua ilman räkäroiskeita, alkoholismia ja kiemuraista uusiokieltä.


Keitä kirjailijoita tai mitä teoksia teille tulee mieleen, vai tuleeko? Saa myös olla eri mieltä koko aiheesta tai luettelemistani kirjoista. :)