Kustantaja: Fig Tree (Penguin), 2011.
Sivuja: 320.
Äänikirjan lukija: Sandra Duncan.
Genre: Melankolinen ihmissuhderomaani.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Kirja on luettu osana haasteita Maahanmuuttajien tarinat 2011 ja Totally British: Multicultural Britain; Modern Women Writers
"Silvana pulled Aurek tighter to her, rocking him back and forth, the memories departing. He snaked a bony hand out from under her coat and she felt his small fingers searching her face. And how was it that love and loss were so close together? Because no matter how she loved the boy – and she did, furiously, as if her own life depended on him – loss was always there, following at her heels. By the time the dawn sky leaked light into the darkness, Silvana was too tired to think any more and finally closed her eyes, letting the heartbeat drone of the engines settle her to a thankfully dreamless slumber."
Englantilaisen Amanda Hodgkinsonin esikoisromaani 22 Britannia Road kertoo Englantiin toisen maailmansodan jälkeen muuttavan puolalaisperheen tarinan. Silvana ja Janusz ovat juuri menneet naimisiin ja ehtineet saada ensimmäisen lapsensa, kun sota erottaa heidät toisistaan totaalisesti kuudeksi vuodeksi.
Kuuteen vuoteen mies ja vaimo eivät ole vaihtaneet sanaakaan edes kirjeitse eivätkä ole tienneet toistensa kohtalosta mitään. Sodan päätyttyä Silvana ja Aurek-poika kuitenkin löytyvät, ja Ipswichiin, Englantiin asettunut Janusz kutsuu heidät luokseen tarjotakseen heille kodin. Kuinka yhteiselo onnistuu, kun vuodet ja sota ovat muuttaneet kumpaakin puolisoista, ja kun kummankin mieltä painavat sodan aikana tapahtuneet asiat sekä syntyneet salaisuudet? Oman mutkansa matkaan tuo sodan traumatisoima Aurek, joka ei luonnollisesti muista tai tunnista isäänsä, ja joka elää äitinsä kanssa vahvassa symbioosissa. Myös sopeutuminen uuteen maahan ja vieraaseen kulttuuriin aiheuttaa ongelmia.
Kuuntelin tämän äänikirjan melko nopeasti, sillä kirja ei ole paksu ja tiskikoneemme sattui juuri olemaan pitkään huollossa. Yhdistänkin 22 Britannia Roadin vahvasti tiskaamiseen. :) Lukija Sandra Duncanilla on ihan miellyttävä, selkeä ja melko väritön ääni peruskerronnassa, mutten pitänyt hirveästi hänen näyttelemisestään dialogikohtauksissa. Nämä ovat toki makuasioita, ja minäkin totuin Duncanin tyyliin aika pian alun jälkeen.
Itse kirja on aika hyvä. Sillä olisi ollut kohdallani mahdollisuuksia suurempaankin innostamiseen, sillä pidän maahanmuutto- ja perhe-/avioliittotarinoista, sekä yhteiskunnallisen kuohunnan yksilötason vaikutusten kuvailusta. Myös kirjailijan tyyli suhtautua tarinaan ja henkilöihin melko analyyttisesti ja viileän etäisesti on minulle usein sopiva. Jotakin tästä romaanista jäi kuitenkin puuttumaan, niin ettei se noussut tämän vuoden tärkeimpien lukukokemusteni joukkoon.
Oikein kelvollinen 22 Britannia Road kyllä on. Se on myös voittanut palkintoja ja ehdokkuuksia erilaisilla listoilla ja ulkomaiset kirjabloggaajat puolelleen. En tiedä, jäikö teos minulle vähän etäiseksi taas äänikirjamuodon vuoksi, vai johtuiko se siitä, etten kiintynyt voimakkaasti keneenkään henkilöistä. Janusz on hieman juro, mutta luotettava perusmies. Hän on hellyttävä, muttei herättänyt minussa suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Silvana on monimuotoisempi, herkkä hahmo, jota monet ikävät tapahtumat ovat rikkoneet vähän kerrassaan. Häntä säälii ja ymmärtää, mutten samastunut Silvanaan voimakkaasti tai ollut todella huolissani hänen kohtalostaan. Edes pieni poika Aurek ei herättänyt äidinvaistoani tai suojelunhalua niin kuin lapsihahmot kirjallisuudessa usein tekevät.
Kukaan henkilöhahmoista ei ole mielestäni huonosti rakennettu, mutta jotakin jäi puuttumaan.
Kirjassa kerrotaan myös ajasta ennen sotaa, ja koskettavinta onkin, kuinka valoisat, elämänhaluiset nuoret tulevaisuus edessään muuttuvat sodan myötä epävarmoiksi ja hapuileviksi. He menettävät niin paljon ja eksyvät matkallaan kohti selviytymistä.
Pienestä napinasta huolimatta suosittelen kirjaa ilman varauksia kompleksisten mutta hienovaraisten parisuhdekuvailujen, 1940-luvun, maahanmuuttotarinoiden sekä brittiläisyyden ystäville.
Kukaan henkilöhahmoista ei ole mielestäni huonosti rakennettu, mutta jotakin jäi puuttumaan.
Kirjassa kerrotaan myös ajasta ennen sotaa, ja koskettavinta onkin, kuinka valoisat, elämänhaluiset nuoret tulevaisuus edessään muuttuvat sodan myötä epävarmoiksi ja hapuileviksi. He menettävät niin paljon ja eksyvät matkallaan kohti selviytymistä.
Pienestä napinasta huolimatta suosittelen kirjaa ilman varauksia kompleksisten mutta hienovaraisten parisuhdekuvailujen, 1940-luvun, maahanmuuttotarinoiden sekä brittiläisyyden ystäville.
