Parhaiden perjantai - Dolen Perkins-Valdez: Wench

Dolen Perkins-Valdez: Wench.
Kustantaja: Amistad/HarperCollins.
Sivuja: 290.
Genre: Historiallinen etelävaltiolaisromaani.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"This was the second summer at the vacation resort for the six slaves. Three of the Southern men brought their slave women with them, first on ships and then riding in separate train cars after they entered free territory and boarded the Little Miami Railroad in Cincinnati. None of the Southern men brought their wives. Reenie’s master had brought his wife up close to the end of the previous summer, and Sweet’s mistress was dead. Lizzie’s master, Drayle, had never mentioned the possibility of bringing his wife.

It was no secret many of the northern whites who stayed at the resort disliked slavery. Even more, they disapproved of the slave women staying in the cottages with the white men. The resort was set in an area populated by Quakers and Methodists who declared themselves antislavery. East of Columbus, west of Dayton, sixty-four miles north of Cincinnati, the resort cast together an un­likely association of white Southern planters, white northerners, free coloreds, and slaves. So the six slaves stuck close together, even avoiding the free black servants who worked in the hotel."

Dolen Perkins-Valdezin esikoisromaani Wench pohjautuu mielenkiintoiseen historialliseen faktaan: Ennen Yhdysvaltojen sisällissotaa ja orjuuden lakkauttamista pohjoisvaltioihin kuuluvassa Ohiossa toimi kylpylätyyppinen lomanviettopaikka, Tawawa House, jossa etelävaltiolaisilla orjanomistajilla oli tapana vierailla jättäen kotiin vaimonsa ja tuoden mukaansa orjarakastajattarensa. Tawawa Housessa isännät ja rakastajattaret asuvat yhdessä, ja välillä naiset pääsevät jopa hienoille illallisille hotellin tiloihin isäntiensä kanssa.

Romaanin päähenkilö on yksi orjarakastajattarista, Lizzie. Hän on älykäs nuori nainen, joka haluaa olla lojaali isännälleen, jota ainakin kuvittelee rakastavansa, mutta joka vielä enemmän haluaa parasta kahdelle lapselleen, jotka on saanut tuon isäntänsä, Draylen, kanssa. Myös Tawawa Housessa kesiä viettävien orjien väliset siteet ja luottamus ovat Lizzielle tärkeitä.

Lizzie on kotona etelässä isäntänsä ja tämän vaimon kotiorja, ja on ollut 13-vuotiaasta saakka isäntänsä rakastajatar. Isäntäpari ei ole saanut koskaan lapsia, mutta Lizziellä niitä on Draylen kanssa tosiaan kaksi. Tämä luo jännitteitä naisten välille ja tekee kolmiodraamasta monimutkaisen. Kirjan parasta antia on mielestäni noiden kolmen ihmisen välisten suhteiden kuvailu. Mikään siinä ei ole yksiselitteistä eikä mitään ole kuvattu mustavalkoiseksi. Drayle on varmasti orjanomistajaksi inhimillinen, mutta hänen ja Lizzien rakkaussuhde perustuu kuitenkin omistukseen. Myös Lizzien ja Draylen vaimon, Franin, suhde on mielenkiintoinen, ja siitä paljastuu loppua kohden uusia ulottuvuuksia.

Wench on vahvasti myös ystävyysromaani ja kertoo naisten välisestä solidaarisuudesta. Lizzien lisäksi kolmen muuta orjanaista sekä heidän taustansa on kuvattu elävästi ja mielenkiintoisesti. Isännät ovat keskenään erilaisia, osa on hyvin julmia, ja siksi kirjassa on järkyttäviäkin kohtauksia. Mässäilevä se ei kuitenkaan ole.

Kirjan loppu olisi voinut olla parempi, mutta kokonaisuutena Wench oli mielestäni erittäin hyvä romaani, jossa paljon käsiteltyyn aiheeseen oli löydetty tuore lähtökohta ja moderni lähestymistapa. Dolen Perkins-Valdezia on tämän esikoisromaaninsa perusteella kuvattu helpommin avautuvaksi tai nopeammin luettavaksi Toni Morrisoniksi. Romaani ei ole mielestäni liian kevyt, mutta sen lukee sulavasti. Wench kertoo orjuudesta, epätasa-arvosta, ystävyydestä, äitiydestä, lojaliteeteista, unelmista ja paremman tulevaisuuden toivosta. Monista surullisista kohtauksista huolimatta kirja on toiveikas eikä liian traaginen.

"WENCH

(c. 1290): A girl, maid, young woman; a female child.

(1362): A wanton woman; a mistress.

United States:

(1812; 1832): A black or colored female servant; a negress.

(1848) A colored woman of any age; a negress or mulattress, especially one in service."

Keskenjääneitä keskiviikkona

Susan Gregg Gilmore: Looking for Salvation at the Dairy Queen.
Kustantaja: Crown/Random House, 2008.
Sivuja: 296.
Genre: Southern fiction.


"My daddy always said that if the good Lord can take the time to care for something as small as a baby sparrow nesting in a tree, then surely he could take the time to listen to a little girl in Ringgold, Georgia. So every night before I went to bed I got down on my knees and begged the Lord to find me a way out of this town. And every morning, I woke up in the same old place.

It was a place that I, Catherine Grace Cline, never wanted to call home, even though I was born and raised here. It was a place where everybody knew everything about you down to the color of underwear your mama bought you at the Dollar General Store. It was a place that just never felt right to me, like a sweater that fits too tight under your arms. It was a place where girls like me traded their dreams for a boy with a couple of acres of land and a wood-framed house with a new electric stove. It was a place I always planned on leaving."

Susan Gregg Gilmore: The Improper Life of Bezellia Grove.
Kustantaja: Crown/Random House, 2010.
Sivuja: 272.
Genre: Southern fiction.


"Mother did not wake up until noon the day after the ball. Father took her a cup of coffee and the morning paper as she intended to spend the afternoon in bed reading the society page and calling friends. He stayed by her side for hours, and I could hear them talking and laughing as they swapped stories, retelling the events of the previous night. I had never known my parents to enjoy each other's company as much as they seemed to that day. Father was very proud of my mother, and I think she was finally very proud of herself.


Everyone, including me, agreed that Mother looked absolutely beautiful, much prettier than Mrs. Hunt in her French couture gown. And with photographs of Mother splashed across the society page, we all assured her that she was now certain to be the envy of every woman in Nashville. 'Purple is, Sister dear, an unforgettable color,' Mother gushed."


Seuraan aika paljon ulkomaisia, lähinnä englanninkielisiä kirjablogeja. Viime vuonna niistä jäi mieleeni Susan Gregg Gilmoren romaani The Improper Life of Bezellia Grove, ihan jo hurmaavan nimensä vuoksi. Sen lisäksi kirjassa oli suloinen kansi, se sijoittui etelävaltioihin ja sitä kehuttiin hyvin yksiäänisesti kaikissa blogeissa. Moni nosti esiin myös kirjailijan esikoisromaanin Looking for Salvation at the Dairy Queen, joka ei nimen, kannen, kuvailujen ja kehujen puolesta tuntunut jäävän yhtään huonommaksi.


Vihdoin tänä vuonna tilasin kirjat itselleni luettaviksi. Olen pitänyt monista southern fiction -kirjoista, joille ominaista on paitsi sijoittuminen Yhdysvaltojen etelävaltioihin myös suloisen kepeät, välillä surullisen kirpeät tarinat, ja värikkäät henkilöhahmot. Olen kirjoittanut Fannie Flaggin kulttiromaanista Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Café, jonka kuuntelin kesällä äänikirjana ja joka oli minulle ennestään tuttu elokuvana. Olen maininnut Rebecca Wellsin Jumalaiset jajasiskot minulle hyvin tärkeänä kirjana. Samantyylisiä tarinoita nautin mielelläni myös elokuvina, esimerkiksi (Paistettujen vihreiden tomaattien lisäksi) Teräskukkien muodossa.


Odotin siis paljon myös Susan Gregg Gilmoren kehutuilta kirjoilta. Häntä kun on jopa tituleerattu uudeksi Fannie Flaggiksi. Mutta ei. Kuulkaa, ei hän pääse lähellekään Fannie Flaggia. Minua niin harmittaa, mutta kun ei, niin ei. Olisin halunnut rakastaa näitä kirjoja, mutta ne olivat todella pliisuja ja jäivät minulta puolenvälin tienoilla kesken kumpainenkin.


Kun olin lukenut Looking for Salvation at the Dairy Queen -esikoista jonkin matkaa, minun oli pakko tarkistaa netistä, oliko kyseessä sittenkin nuortenkirja (ei ollut). Myönnettävä on, etten kummassakaan kasvukertomuksessa (?) päässyt päähenkilön aikuisikään asti, mutta kyllä nuoristakin voisi kirjoittaa hieman syvemmin ja monivivahteisemmin. Kirjat olivat kyllä suloisia, niin kuin odotinkin, mutta eivät mitään muuta. Yksin suloisuus ei riitä minulle tekemään lukukokemuksesta nautittavaa. Toki mukana oli myös suruja, mutta kaikkea käsiteltiin hyvin yksiulotteisesti, itsestäänselvästi ja ennalta-arvattavasti. Luin samaan aikaan oikeaa nuortenkirjaa, Luonnonlapsi Calpurnia Tatea, ja kirjat muistuttivat todella paljon toisiaan. Gilmoren kirjojen vain pitäisi olla aikuisten romaaneja.


Miksi koko lukeva Amerikka sitten tuntuu rakastavan näitä romaaneja? En minä osaa sanoa. Ehkä lukeva Suomikin rakastaisi, ja minä olen poikkeus. Väitän kuitenkin, että joskus amerikkalaisiin uppoaa hieman naiivimpi kirjallisuus kuin meihin suomalaisiin. Ja olihan näissä paljon viehättävääkin. Moni haluaa lukea välillä kevyen harmitonta kirjallisuutta, ja sellaiseen nämä kai sopisivat aivan yhtä hyvin kuin romanssit, dekkarit, chicklit tai nuortenkirjat. Aikuiset kun lukevat nykyisin yhä enemmän nuortenkirjoja, ehkä juuri silloin kun kaipaavat rehellisen yksinkertaista juonta sekä hyvän ja pahan vastakkainasettelua, eli ikään kuin viihdekirjallisuutena. Nämä kaksi kirjaa näen päinvastaisina tapauksina, eli aikuisten romaaneina, joita suosittelisin ensi sijaisesti teini-ikäisille, jopa sitä nuoremmille lukijoille. Olisin pitänyt näistä varmasti enemmän 20 vuotta sitten.


Looking for Salvation at the Dairy Queen -romaanissa nuori päähenkilö inhoaa tuppukylää, jossa hän asuu pastori-isänsä ja pikkusiskonsa kanssa. Äiti on kuollut, mutta naapurissa asuu hieman erikoislaatuinen ja sydämellinen äidin korvike. Pääsin ensirakkauteen asti ja sen pohtimiseen, voisiko rakkaus saada jäämään tuppukylään, mutta tiedän lukemistani kuvauksista, että Catherine Grace kyllä lopulta lähtee - vain palatakseen ja tajutakseen, että kotikylä on sittenkin se kaikkein paras paikka.


The Improper Life of Bezellia Grove -romaani tuntui hieman lupaavammalta. Päähenkilö oli samankaltainen ja -ikäinen neitokainen ja hänelläkin oli pikkusisko, mutta äiti oli tällä kertaa elossa. Hän oli kuitenkin välinpitämätön, alkoholisoitunut seurapiirirouva, jonka rakkautta päähenkilö tiedostamattaankin janoaa. Jännitystä juoneen tuo rikkaan tyttörukan rakastuminen perheen uskollisen, tummaihoisen työmiehen fiksuun poikaan, mitä ei katsota hyvällä oikein mistään suunnalta. Tämäkin tarina oli silti niin ennalta-arvattava, ohut ja moneen kertaan kuultu, etten viitisinyt lukea sitä loppuun.


Gilmoren kirjoista saisi takuulla myös hyviä elokuvia. Kun tarinoita elävöittämään saataisiin ääneenpuhuttu etelävaltioiden aksentti, maisemat ja hehkuvan kuumat kesäpäivät... Voisin hyvin kuvitella katsovani nämä tarinat aivot narikkaan -leffoina. Kirjoina en vain harmillisesti jaksanut niitä lukea.


Muutama arvio Looking for Salvation at the Dairy Queen -kirjasta: A Novel Source, Trish's Reading Nook, Bonnie's Books.


Muutama arvio The Improper Life of Bezellia Grove -kirjasta: Jenn's Bookshelves, Linus's Blanket, Devourer of Books.