Kustantaja: Teos, 2011.
Kansi: Jussi Karjalainen.
Sivuja: 307.
Genre: Tajunnanvirtainen yhdenpäivänromaani.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Himmensin jalkalampun valon ja sytytin kynttelikön kynttilät. Niistä minulle tuli jo uudemman kerran tämän saman päivän aikana mieleen joulu. Yleensä en ajatellut joulua ikinä ja tänään jo kaksi kertaa. Sen täytyi johtua tästä valaistuksesta ja siitä, etten oikeastaan ikinä muutoin polttanut kynttilöitä kuin jouluna. Asiaan kannattaisi tehdä muutos. Kynttilät eivät maksaneet paljon siihen nähden, miten juhlavilta ne näyttivät. Marie-Luisa sanoi, että he olivat olleet aikaisessa."
Minun oli äsken hyvin vaikea päättää arvosanaa Täydelliselle paistille. Se johtuu kai siitä siitä epäsuhdasta, joka vallitsee kun ajattelen, kuinka hyvä kirja minusta oli ja kuinka paljon - tai vähän - siitä oikeastaan pidin. Arvosana kuvaa nyt enemmän jälkimmäistä näkökulmaa kirjaan.
Tämä romaani on oikeasti hyvä. Se on yhtä aikaa traaginen kuvatessaan päähenkilönsä järkkyvää tasapainoa sekä lähes riemukas tajunnanvirtaisessa monologissaan ja pienissä huomioissaan. Pidin kirjassa erityisen paljon kahdesta asiasta: Ensinnäkin minua ilahduttaa lukea tällainen tajunnanvirtaromaani naisen kirjoittamana, sillä yleensä tämä tyylilaji on kovin miehinen. Keskenään erilaisina esimerkkeinä tulevat mieleen esimerkiksi Erlend Loen Supernaiivi, Antti Leikaksen Melominen tai Bret Easton Ellisin Amerikan psyko.
Toisekseen olen usein erikoisten kertojaratkaisujen ystävä, ja Täydellisen paistin päähenkilö Taru on ainakin minun ymmärtääkseni hyvin epäluotettava kertoja. Vaikka se oli myös turhauttavaa, minua enemmän piristi, kun jouduin usein kulmat kurtussa miettimään, tapahtuiko jokin kuvattu kohtaus todella vai vain Tarun pään sisällä.
"Frau Mutti tarttui minua yhtäkkiä rinnuksista.
'Kuulehan nyt sinä senkin... Mitä sinä oikein kuvittelet? En tiedä, millä olet saanut poikani pään sekaisin. Ehkä hän on liian vanha olemaan järkevä. Ehkä sinä huumaat hänet elintarvikkeilla. Luultavasti hän vain haluaa nuorta... jotakin... ja sitä sinä kyllä olet, verrattuna meihin muihin. Mutta olisit edes sen verran...!"
Mitään kovin ihanaa tässä kirjassa ei kuitenkaan ole. Taru on tuskastuttavan neuroottinen ja tasapainoton hermoilija, joka puhuu ja ajattelee puuta heinää, niin että välillä perässä pysyminen hengästyttää. Joskus se myös haukotuttaa, eli tässä vaikeassa yhdenpäivänromaanin lajissa ei Taskinenkaan pysty pitämään (ainakaan tämän) lukijan mielenkiintoa koko ajan yllä. Kirjassa tuntuu olevan enemmän kuin 300 sivua.
En tiedä, kuinka suuressa määrin tämä on avainromaani. Muistelen lukeneeni Taskisen sanoneen, ettei tämä hänen elämästään kerro, mutta on tietenkin vaikea olla vetämättä sen suuntaisia johtopäätöksiä, kun kirjailija on samoin kuin kirjan päähenkilö Wienissä asuva, aikuiskouluttajana työskentelevä suomalainen - ja hei: Satu ja Taru. Muistaakseni Tarun sukunimikin oli Taskista lähellä.
No, Taru ei olisi kuitenkaan pystynyt kirjoittamaan tällaista kirjaa. En lukenut kirjaa mitenkään supernopeasti, mutta luulen, että tämä aukeaisi lukijalle parhaiten, jos sitä todella pysähtyisi analysoimaan. Täydellinen paisti olisi oivaa ainesta kirjallisuuden opintokursseille. Tarun tilaa selittämässä on selvästi merkittäviä tekijöitä, jotka jäävät ensilukemalla lopulta avoimiksi: perhe ja tausta Suomessa, työyhteisö, parisuhteen kipupisteet jne. Huolellisella lukemisella kirjasta löytyisi todennäköisesti avaimet myös näihin näennäisesti suljettuihin oviin.
"Minua ärsytti. En saanutkaan sanaa suustani, mikä ärsytti minua vielä enemmän. Miksen minä vain kerta kaikkiaan ollut noussut ja lähtenyt omaan kotiini, missä minun ei tarvinnut kuunnella tällaista paasausta? Sen sijaan olin antanut nöyryyttää itseäni mennen tullen. Kaikki nämä ihmiset nöyryyttivät minua tarkoituksella. Minulla ei tosiasiassa ollut mitään mahdollisuutta johtaa tätä laivaa turvallisesti satamaan."
Erityiskiitokset annan Täydelliselle paistille ulkonäöstä. Kirja on mainion kokoinen ja kansi on ihan mahtava. Sen on tehnyt Jussi Karjalainen, jonka ensin sotkin Jussi Kaakiseen. Lahjakas kuvittaja ja kansitaiteilija hänkin, mutta täytyy nyt alkaa seurata tätä Karjalaistakin.
Täydellinen paisti voitti Helsingin Sanomien vuoden parhaalle esikoiskirjalle jaettavan palkinnon. En ole lukenut tämänvuotisia esikoisia niin paljon, että osaisin oikein sanoa valintaan juuta tai jaata, muuten kuin että suon huomion mielelläni näin taidokkaasti rakennetulle esikoiselle - vaikken kirjasta välttämättä kovin paljon pitänytkään.
Täydellistä paistia ovat maistaneet myös ainakin Nora ExLibris, Sonja, Arja, Leena Lumi, Susa ja Kirsi.
