Olin joskus Euroviisu-fani.
Muistan kun pikkutyttönä sain valvoa mummolassa katselemassa viisuja. Telkkari pistettiin hiljaiseksi ja ääni otettiin radion kautta, että se saatiin stereona. Tyhjä c-kasetti nauhuriin ja sitten sormet tiukasti rec ja play nappuloille, että sai kappaleet tallennettua. Aina joku juontaja sitten pälpätti kappaleen päälle. Että se ärsytti!
Kun kaikki kappaleet oli kuunneltu, oli aika napata ruutupaperi ja mustekynä käyttöön. Kakki maat oli esiintymisjärjestyksessä listattuna sekä paperin yläreunassa että sivulla. Sitten vaan kirjoittamaan muistiin kuka antoi montako pistettä ja kenelle. Jännää! Mistä nykyajan lapset jäävätkään paitsi kun kaikki löytyy netistä. Ja excel-taulukotkin on keksitty, jos nyt sattumalta haluaa käsikirjanpitoa pitää. Saahan ne tulokset netistäkin.
Aika harva voittaja on jäänyt minulle mieleen. ABBA nyt luonnollisesti, vaikka en sitä esitystä saanutkaan katsoa, piti mennä nukkumaan. Ensimmäinen, jonka muistan on Nicolen Ein bisschen frieden. Carolan Främling, vaikka se ei voittanutkaan, se jäi kolmanneksi. Ei mitään mielikuvaa kuka sinä vuonna voitti. Seuraavana vuonna kuitenkin Herreysin veljekset kultaisine kenkineen vei voiton Ruotsiin.
Kotimaiset kappaleet ovat olleet aika tylsiä, kun Lordi valittiin ajattelin että taas saamme nolla pistettä. No, väärässä olin. En muuten pitänyt Cha-Cha-Chaastakaan, tosin vielä vähemmän Lorenin ujelluksesta, vaikka hän toki osaa laulaa, sen myönnän.
En pidä vihreistä kuulistakaan, mutta kun jossakin törmäsin Cha-Cha-Chaa-leivoksiin, päätin kokeilla.
Cha-Cha-Chaa kohtaa Waterloon
Resepti tosiaan oli hukassa, mutta muistan että voitaikinaan ne oli tehty ja ohjeessa sanottiin että leikataan mahdollisimman läheltä marmeladeja. Selvä! Eikun kaulimaan taikina ohueksi ja puolittamaan marmeladeja taikinan päälle ja sitten leikataan.
