Tänään on ollut outo päivä.
"Jouluna, he kaikki ovat täällä", laulaa Reetta Vestman, se on yksi uusista lempijoululauluistani. Tänään on sitten ollut joulu? Niin monet "heistä" ovat tänään olleet mukanani, lähempänä kuin aikoihin.
Istuin päivällä töissä ja mietin minkälaisen kakun tekisin kun pääsen kotiin, ja mummi "leipoi" taas kakkupohjaa kanssani. Kesken työpäivän. Illalla sitten toteutin oikeasti. Ja hymyilin, koska tiesin että mummi oli kanssani. Sydämessä, kuten lupasin hänelle aikoinaan.
Suolaisen kanssa olin aivan lukossa, onneksi työkaverini muistutti "hyrristä", joten suklaapossun reseptiä mukaillen tein sitten hyrriä huomiselle. Samalla kun siinä väsäsin pesto-täytteellä kasvisversiota, totesin että maistaakohan kukaan muu kuin meidän perheemme niitä. Siinä missä isäni yllytti maistelemaan eri asioita, on äitini huomattavasti konservatiivisempi. Tosin, hänkin voi joskus yllättää ja suostuu maistamaan jotakin "outoa".
Isäni olisi varmaan pyöritellyt silmiään tälle kasvisbuumilleni. Isä tosin aina välillä väitti että olen "viherpiipertäjä", tunnustan että nuorempana olin kyllä jonkinlainen maailmanparantaja, iän myötä olen oppinut hyväksymään, etten voi pelastaa maailmaa, mutta voin omalta osaltani yrittää tehdä siitä siedettävämmän, edes jollekin yksilölle. Olisi varmaan pitänyt kysyä isältäni: kenenköhän vika sekin on, että viherrän...hän jos joku opetti minut kunnioittamaan luontoa ja näkemään sen ihmeet. Yksi opetuksista oli, ettei tervettä eläintä saa tappaa huvikseen, se pitää sitten syödä tai käyttää muulla tavalla hyväkseen. Kun kyseenalaistin hyttysten tappamisen, olen niin hurjan "(näsä)viisas" jo pikkutyttönä, sai kuulla, että kunhan tarpeeksi ison kasan niistä kokoan, niin teemme hyttyssoppaa. Vastasin siihen "yäk", ja sain kuulla, varmaan tuhannetta kertaa, oletko maistanut? Yäk ei ollut sana, jota käytettiin ruoasta isän kuullen. Se keitto on muuten jäänyt tekemättä, joten vieläkään en tiedä miltä maistuisi. Sen sijaan tiedän että isä olisi mutissut kaikenlaisista hömpötyksistä ja maistanut pestopulliani.
Mutta ainakin kaksi kertaa on isäni jättänyt maistamatta jotakin, jota on tarjottu: koiraa ei maistanut "koska lemmikkejä ei syödä" ja mökillä avattu surströmming-purkki sai jopa isäni ilmoittamaan, ettei mätää ruokaa syödä. Ei edes maistanut.
Isäni kanssa useinkin keskustelimme "oudoista" ruoista, kun olin hieman vanhempi. Elävän apinan aivot eivät oikein inspiroineet kumpaakaan meistä, ei eettisestä näkökulmasta ja isäni oli aika skeptinen kypsentämättömien ruokien suhteen. Kalat ehkä jonkinlaisena poikkeuksena, graavattuna ja savustettuna söimme useinkin. Eikä isäni myöskään olisi pallokalaa suostunut maistamaan, myrkkyä kun ei kuulu syödä. Samasta syystä säästyin lipeäkalalta! Ja sain oppia metsässä mitkä sienet saan poimia.
Kun joskus tuomitsin koiran syömisen, isäni totesi että nälkäänsä ihminen on valmis syömään vähän kaikenlaista, eikä minun pidä tuomita kun elän maassa missä ei nälkää tarvitse nähdä. "Sitä paitsi, itse olet hindujen mielestä outo kun suostut lehmää syömään hyvällä ruokahalulla".
Joten isi: olen kiitollinen että voi hömpötellä, viherpiipertää ja syödä päivisin thaimaalaista vegaaniruokaa. Luulen että sinäkin tykkäisit.
Voisin tässä tarinoida loppuillan, mutta jospa siirrymme hyrriin? Nämä ovat nopeasti valmiita, jos, kuten minä, käyttää valmiita taikinalevyjä ja purkkipestoa
Suklaapossun Hyrristä inspiroitunut
