Talvea etsimässä

Minulla on opintolomaa...perheestäni.

Päivisin olen toki töissä, mutta illat asun ystäväni asunnossa, ja hoidan samalla hänen kissojaan, ja yritän opiskella.

Mieheni päätti antaa minulle kunnon tenttieväät: Fazerin uutuus, Winter edition, omenaa, krokanttia ja hasselpähkinää tummassa suklaassa. Laktoosia alle gramma 100 grammassa, joten ei ihan tuhoon tuomittu ajatus kun lukee tenttiin. Vatsani pitää tästä huomattavasti enemmän kuin sinisestä.

Pakkaus on kaunis, oikein ihastuin siihen. Makua jäin sen sijaan hieman miettimään.

Jos olette maistaneet Fazerin tummaa päärynäsuklaata niin tämä ei kovinkaan paljon eroa siitä. Päärynä korvattu omenalla, hasselpähkinät mantelin tilalle. Ja hieman krokanttia. Olen hieman pettynyt. Mielikuvituksetonta, väittäisin. Omenakin taitaa olla marmeladia koostumuksesta päätellen, olin odottanut kuivattuja omenanpalasia.

Mielenkiintoista on, että suklaan väitetään sisältävän 6% omenapaloja, 3% hasselpähkinöitä ja 2½ % krokanttia. Sisällysluettelossa pitää ainesten olla lueteltuna "määrän mukaan": sokeri, kaakaomassa, kaakaovoi, hasselpähkinät...missään kohtaa ei mainita omenaa, sen sijaan maitorasvan jälkeen tulee omenasose ja -täysmehutiiviste. Siis paloja? Minusta pala on omenaa, ei sosetta ja mehua. 

Ei tämä huonoa ole, ja tenttiin lukiessa suklaa on aina oikein! Mutta hieman pettynyt kyllä olen. Talvi ei oikein aukea tästä makumaailmasta. Ehkäpä yksi ongelma on että elämme vielä "omenakautta" eli syksyä. Ja kun suklaasta ei oikeastaan löydy kuin tuo marmeladi makuna niin talvi jää puuttumaan.

Kännykällä otettu, kamera on kotona

Ilo oppia

‘I could not live without champagne; in victory I deserve it; in defeat I need it.’  ~ Winston Churchill

Churchill oli, ainakin häntä siteeravien läheiden mukaan, suuri shampanjan ystävä. Onhan kyseinen kupliva juoma hymyn huulille nostava, luultavasti osaksi siksi että sitä juodaan erityisen iloisissa tapahtumissa. Tästä siis päättelen että kuplat saavat hyvälle tuulelle.

Olen ihalillut viime aikoina kaikenlaisia kuplasukkia ja -lapasia kun eri ryhmissä julkaistaan kuvia upeista käsitöistä. Tutustuin jo videoon jossa kuplia tehdään, mutta tuo ajatus purkamisesta ja neulomisesta kuitenkin hieman hidasti minua.

Sitten satuin eksymään Lankapirtin sivuille ja siellä Matleena opettaa miten tuo kupla tehdään ilman purkamista! En voi kuin nöyrästi kiittää niitä ihmisiä jotka osaavat ja vielä ovat valmiita jakamaan tietoa-taitoaan meille ei niin osaaville! Kun ohjeet oli luettu niin ei auttanut kuin aloittaa projekti, pakkohan tätä oli kokeilla!

Kuplista ei kyllä tule ihan yhtä pulleita kuin tuolla purkamis tekniikalla, mutta on tämä tällaiselle tumpelolle helpompi tapa.

Ja kun vielä Dropsin sivuilta keksin miten langan voi päätellä työn aikana uskon että toinen sukka valmistuu vihdoinkin. 

Kuplasukat

Lanka: 7 veljestä x 8

Puikot 3 ja 3½

Luo 56 (4x14) silmukkaa puikoille 3. Neulo 2 oikein 2 nurin kunnes resori on mielestäsi riittävän pitkä. 

Ja sitten alkaa kupliminen puikoilla 3½:

Neulo kolme silmukkaa oikein ensimmäisellä värillä tee langankierto ja nosta seuraava (harmaa) silmukka neulomatta. Neulo taas 3 silmukkaa oikein, tee langankierto ja nosta jne.
Seuraava kierros: neulo 3 silmukkaa oikein, tee langankierto, pudota edellinen langankierto ja nosta (harmaa) silmukka. Jatka näin 4 kierrosta.
Neulo 2 kierrosta oikein harmaalla ja tee uusi kuplarivi seuraavalla värillä: neulo 1 silmukka, tee langankierto ja nosta seuraava (harmaa) silmukka, neulo 3 silmukkaa, langankierto jne... 4 kierrosta.

Ja taas 2 harmaata kierrosta. Tätä rataa jatketaan kunnes varsi on riittävän pitkä. Tein 2 kierrosta joustinneuletta harmaata ennen ristiinvahvistettua kantatilkkua.

Neulo 1 puikon silmukat 4. puikolle.
1 kierros: nosta ensimmäinen silmukka ja neulo muut nurin.
2 kierros: *nosta 1 s neulomatta, neulo oikein* toista *-*
3 kierros: nosta ensimmäinen silmukka ja neulomuut nurin.
4 kierros: * neulo 1 s oikein, nosta seuraava* toista *-*

Toista näitä 4. kierrosta yhteensä 7 kertaa (28 kierrosta) ja neulo vielä 1 nurja kierros.
Sitten jatketaan ristiinvahvennettua kantapäätä, mutta tehdään samalla kantapohjan kavennukset:
jaa silmukat 9-10-9 ja tee oikealla kierroksella ylivetokavennus ja nurjalla kaksi silmukkaa yhteen nurin neuloen aina 10-ryhmän lopussa (keskiryhmässä koko ajan 10 silmukkaa)

Jaa 10 silmukkaa kahdelle puikolle (5+5) ja nosta 15 uutta silmukkaa (niiden 5 lisäksi) puikolle 1 (ja neljä).
Ja sitten taas jatketaan kuplilla puikoilla 2 ja 3 samalla kun tehdään kiilakavennuksia: puikon 1 lopussa ylivetokavennus, puikon 4 alussa nostaen kavennus: Välikierros, kavennetaan, 2 välikierrosta, kavennetaan 3 välikierrosta kunnes puikoilla on taas 14 silmukkaa.

Satujen maailmaan

Isi luki minulle iltasatuja.

Yksi lempikirjoistani oli Valittujen Palojen Suuri Satukirja. Ja sieltä Lumineito. Valitettavasti se ei ollut isin lempisatuja, mutta sain minä kuulla sen riittävän usein. Niin usein että osasin sen ulkoa.

Näin aikuisena, ja ennen kaikkea äitinä, voin ehkä ymmärtää miksi isäni ei pitänyt sadusta. Tai jos ihan rehellisiä ollaan: ymmärsin sen kun luin Eowyn Iveyn Lumilapsi (Snow Child) kirjaa.

Lumilapsi kertoo Mabelista ja Jackista jotka pakenevat lapsettomuuttaan ja tuskaansa Alaskan erämaihin. Valitettavasti kova elämä erämaassa ei ainakaan lähennä paria, päinvastoin. Mabel suree kymmenen vuotta sitten kuolleena syntynyttä lastaan ja Jack yrittää saada karun maan tuottamaan ruokaa.

Kun ensilumi laskeutuu maahan, Mabel ja Jack rakentavat, hetken mielijohteesta, lumesta lapsen pihallensa. Seuraavana aamuna lumilapsi on kadonnut, mutta tilalle ilmestyy metsänreunaan pieni tyttö. Ainakin Mabelin mielestä lumilapsen tilalle on ilmestynyt tyttö. Hänenkin isänsä on nimittäin lukenut Lumineito satua Mabelille pienenä.

Satumaista ja mahdotonta, mutta Mabel tiesi sen olevan totta -
hän ja Jack olivat muovanneet tytön lumesta ja koivunoksista ja huurteisesta metsänheinästä.
Totuus sai hänet kunnioituksen valtaan.
Lapsi ei ollut pelkästään ihme, vaan heidän luomuksensa.
Elämää ei luoda ja noin vain hylätä korpeen.

Alaskan luontoa kuvataan kirjassa runsassanaisesti ja kauniisti. Välillä Ivey melkein onnistuu saamaan minutkin kulkemaan Fainan ja Mabelin jalanjälissä katsellen ympärilleni...etsien heidän kanssaan lumen peittämiä, jäätyneitä karpaloita.

Ihmissuhteitakin kuvataan juuri sellaisina kun ne usein ovat: emme aina oikein ymmärrä toisiamme, vaikka kuinka tahtoisimme. Ja jotkut ihmiset tunkeutuvat elämäämme kun se tuntuu kaikkein synkimmältä, kuten Mabelin naapuri Esther joka tuo Mabelin elämään taas hieman iloa ja naurua. Vaikka Mabel ei välttämätää edes tahtoisi ystävää.

Kirja oli mukaansatempaava, varmaan osittain juurkin sen takia että se tuntu vanhalta tutulta uudessa asussa.

Toistaiseksi Lumilapsi on Eowyn ainut kirja. Kunhan toinen joskus ilmestyy uskon etsiväni sen käsiini. Lumilapsi oli muuten Pulitzer 2013 palkinnon finalisteja. Voiton vei Adam Johnsonin The Orphan Master's Son. Pitäisiköhän sekin etsiä käsiinsä?

Elämäni aakkoset: W

Wikipedia

Äiti tietää kaiken! Nykyäidille tämä ikivanha totuus on huomattavasti helpommin todistettavissa kuin esimerkiksi isoäidilleni. Minä vaan naputan sanan Wikipediaan ja hups, kuin taikaiskusta tiedän vastuksen kinkkiseen kysymykseen. Kuten esimerkiksi tuon klassisen: "missä pippuri kasvaa"? Intiassa alunperin. (Kursiivien lähde: Wikipedia)

Toinen aivan loistava ominaisuus on kielivalikko Wikipediassa. Melonteretkellä bongaamme telkän, mutta lintujen tunnistajani ei suinkaan tiedä että se on telkkä vaan kertoo sen olevan knipa. Eikun Knipa Wikipediaan hakusanaksi ja sen jälkeen valitaan kieleksi Suomi. Ja taas olen kartalla.

Toki tiedän että asioihin pitää suhtautua kriittisesti, mutta niin pitää suhtautua myös jos avaa tietosanakirjan. "Mikä se on?" Se, lapsukaiseni, oli äidin Wikipedia: kirja johon tietoa oli kerätty aakkosjärjestyksessä. Vieläkin noita ihmeopuksia on kirjahyllyssämme, joskus ne jopa pystyvät siihen mihin Wikipedia ei pysty. Nimittäin auttaa ristisanatehtävien ratkomisessa. Jos tiedät että vihje on keittiöjäte ja ensimmäiset kirjaimet ovat Kökk niin Wikipedia ei vielä osaa auttaa. Sen sijaan mummin tietosanakija osasi: Kökkenmödding!  Wikipedia osaa sitten autta lopun kanssa: Raakkutunkio suomeksi. Kaikkea sitä oppiikin. 

Lähde: Wikipedia

“Wikipedia is the first place I go when I'm looking for knowledge...
or when I want to create some.” ~Stephen Colbert

Olut haisee

Löysin tällaisen tekstin julkaisemattomien joukosta. Ongelmana on varmaan ollut puuttuva kuva.
Koska leivät ovat aikoja sitten syöty, saatte tyytyä päivitykseen ilman leivän kuvaa.

Kodissani lemuaa olut.

Sain leivät tehtyä, joten nyt voi käväistä naapurissakin toivottamassa hyvää joulua. Tänä vuonna päätin jättää maltaat ym oudot jauhoseokset kauppaan ja keskityin ihan perinteisiin, kotoota löytyviin.

Joululimppu

2 dl ruisjauhoja

5 dl vehnäjauhoja

1 rkl jauhettua pomeranssinkuorta

2 tl ruokasoodaa

1 tl suolaa

2 dl olutta

2 dl maustamatonta, laktoositonta jugurttia

2 rkl siirappia

1 dl rusinoita

1 dl puolukoita (pakastimesta)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele leipävuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää rusinat ja puolukat. Lisää nesteet taikinaan. Siirrä taikina vuokaan ja paista uunin alaosassa n 50 min.

Elämäni aakkoset: V

Volvo

Elämäni auto, ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri.

Kaikenlaisia harha-askelia sitä on aina välillä tullut otettua, mutta onnellisin olen aina ollut Volvon ratin takana. 

Elämäni ensimmäinen, ihan oma autoni, oli vanhemmiltani 18 v.-lahjaksi saamani keltainen 340. Rakastin keltaista ruusuani. Hieman vähemmän taitava kuorma-autokuski ei vaan nähnyt punaisissa valoissa odottavaa autoani ja jyräsi ruusun lunastuskuntoon.

Ajettu on sen jälkeen vaikka ja mitä autoja, Volvojen lisäksi, ja kun pari vuotta sitten oli aika taas vaihtaa menopeliä olimme käyneet ihmettelemässä kaikenlaisia merkkejä. En ollut edes ajatellut Volvoa, koeajoputken jälkeen olimme hankkimassa volkkaria kun sain mieheni ylipuhutta: mennään potkimaan Volvon renkaita. Kokemukseni Biliasta on ettei kukaan kuitenkaan halua minulle myydä mitään, joten ihan turvallista sinne on mennä. Olin väärässä. Biliaan oli palkattu Myyjä. 

Kun istahdin Mazin ratin taakse se oli menoa. En väitä että olin mitenkään ihastunut VW:n, eikä myyjä kotikaupungissa edes autoa minulle tahtonut edes myydä. Joten ilmoitin miehelleni että nyt se minun autoni löytyi. Onneksi mieheni tietää ettei silloin kannata yrittää puhua minulle järkeä tai kertoa että johan me päätimme jotakin muuta. Hän huokasi ja totesi että mennään sitten koeajamaan. Vastasin että saahan hän koeajaa, minä jo tiedän että tämä on autoni. 

The best car safety device is a rear-view mirror with a cop in it.

~Dudley Moore

Laventelia?

Blossa paljasti vuoden 2014 makukombinaationsa.

Kävin Tomtens Dotter blogissa kurkkaamassa, Erika kun pääsee maistajaisiin, ja sieltä löytyi tämä hieman eksoottinen tieto: laventelia.

Blossa on viime vuosina minusta satsannut hieman outoihin makuihin, eikä laventeli poikkea siitä sarjasta ollenkaan.

Minun maailmassani laventeli on hajua levittävä kasvi. Ja juurikin hajua, ei tuoksua. Lemua voi ostaa pullotettuna "ilmanraikastajana", onhan se kivaa kun lannan päälle levitetään kukkaistuoksua, ja pieninä kukkapussukkoina vaatekaappeihin tungettaviksi. Mutta että sitä lisättäisiin glögiin? Ei nyt oikein aukea minulle ajatuksena.

Tosin, laventeli kuulema alentaa verenpainetta, joten ehkäpä tätä glögiä sitten pitäisi varastoida terveysvaikutteisena tuotteena? Tai käydä Plantagenissa ostoksilla? Tosin tuo ei kuulema kovin helposti talvehdi näillä leveysasteilla.

Nähtäväksi jää onko tämä glögi juotavaa, skeptinen kyllä olen. Mikäköhän on Loimun vastaveto?

Kuva: Blossa

Malttamaton

Se tulee taas!

Eihän tämä tietenkään mikään yllätys ole, joka vuosihan se ilmestyy, on ilmestynyt vuodesta 1947, mutta aina se kuitenkin nostattaa hymyn huulilleni.

Tällä kertaa huomasin kuvan Scoutposten-lehdessä ja nappasin lehden käteeni. Kalenteri!

Lasken sen varaan että partiolaiseni myy näitä tänäkin vuonna, että äiti saa omansa.

Sitten voin jännittää missä muodossa kynttilä on ruudussa 30.11, miten lippumme on saatu integroitua kuvaan 6.12... Puolet kalenterin ihanuudesta on siinä kun mietin miten minä sulattaisin "tärkeän symbolin" kuvaan. Saa sitten nähdä miten hyvin Noora Katto onnistuu toteuttamaan minun ajatukseni.

Maltan tuskin odottaa. Lähdenkin kaivamaan 7 e lompakostani!

Ei pöllömpää

Eilen oli Villasukat Jalkaan-päivä.

En oikein ehtinyt saamaan omia, uusia, valmiiksi, mutta olihan minulla toki muita villasukkia jalkaan vedettäväksi.

Uudet eivät edes ole villaa, sillä päätin kutoa ne Novitan Pirtasta. 100% akryyliä, ei normaalisti todellakaan inspiroi minua, mutta koska sitä heitettiin ulos lempikaupastani 2 e:n hintaan, päätin että keinokuitu kerrankin pääsee ostoskoriini. Kyseistä lankaa ei taida nykyään saada kuin poistokoreista, mutta alkuperäinen ohje taisi olla 7 Veljestä langasta, joten täysin korvattavissa siis.

Voihan villasukka ryhmässä, naamakirjassa taas kerran, on keväästä näytetty upeita pöllösukkia. En todellakaan ole mikään sukkien tekijä, mutta päätin kuitenkin kokeilla jos osaisin. Osasinhan minä! Ohje on todella selvä, eikä tuo vaadi keskittymistä kuin hetken. Loistava ohje! Helposti saa aikaiseksi todella kivan sukan. Ja koska kannatan kierrätystä: helmet ovat vanhasta rannekorusta.

Sukkahan oli muuten ihan perussukkaa, joten lisään tähän vain osittaisen sukan, eli minun variaationi tuossa varresst ja tietysti Pöllön ohjeen. Tosin en käyttänyt virkkuukoukkua helmen punomiseen vaan lankaa, mutta idea toki aivan sama.

Pöllösukat

Lanka: Novita Pirta, limenvihreä
Puikot 3½

16 mustaa helmeä

Luo 48 silmukkaa. Kudo resoria (2o2n) 10 kierrosta. 2 kierrosta oikein ja sitten pöllö:

1. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
2. krs 2n, 8o, 2n
3. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
4. krs 2n, 2s apupuikolle työn eteen, 2o, apupuikon silmukat oikein, 2s apupuikolle työn taakse, 2o, apupuikon silmukat oikein, 2n
5. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
6. krs 2n, 8o, 2n
7. krs 1o, 1n, 2o, ota helmi virkkuukoukkuun, vedä silmukka läpi ja neulo silmukka oikein, 2o, helmi virkkuukoukkuun vedä silmukka helmestä läpi ja neulo silmukka oikein, 2o, 1n, 1o
8. krs 2n, 8o, 2n
9. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
10. krs tee kuten 4. kerros
11. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
12. krs 2n, 8o, 2n
13. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
14. krs 2n, 8o, 2n
15. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
16. krs 2n, 8o, 2n
17. krs 1o, 1n, 8o, 1n, 1o
18. krs tee kuten 4. kerros
19. krs kaikki oikein
20. krs kaikki  nurin
21. krs kaikki oikein
22. krs kaikki nurin
23. krs kaikki oikein
24. krs kaikki nurin.

Tein vielä 4 kierrosta oikein ja 4 resoria (2o2n) ennen vahvistettua kantapäätä. Ja siitä eteenpäin sitten ihan perussukka ohjeella