W.G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

W.G. Sebaldin teksteistä on postuumisti koottu tämä pieni kirjanen, jonka arvellaan olevan hänen ennen tapaturmaista kuolemaansa suunnittelemansa Korsika-aiheisen teoksen ydin.

Kirja koostuu Sebaldille ominaisista välähdyksistä matkan varrelta, muistojen sirpaleista ja yllättävistä assosiaatioista, jotka syvenevät esseiksi asti. Pienet ja tarkasti kuvatut yksityiskohdat vievät kirjailijan selän taakse kurkkimaan. Tunnelma on viipyilevä ja usein melankolinen, mutta ei kuitenkaan raskas. Kohdatuista ihmisistä Sebald piirtää kevyet mutta oivaltavat luonnokset.

Korsikan pääkaupungissa, Ajacciossa, jossa Napoleon syntyi, kirjailija vierailee Bonaparte-museossa. Casa Bonapartestakin löytyi kaksin kappalein elämänsä Napoleonin historialle omistaneita naisia, toinen heistä fyysisestikin talon isännän leimaama:

Hänellä oli samanlaiset pyöreähköt kasvot, samanlaiset suuret, pullottavat silmät, samanlaiset suippoina suortuvina otsalle putoavat vaaleahkot hiukset. Kun hän ojensi minulle pääsylipun ja huomasi, etten saanut silmiäni irti hänestä, hän hymyili minulle ymmärtäväisesti ja sanoi melkeinpä viettelevällä äänellä, että näyttely alkaa toisesta kerroksesta.

Sebaldin haikeus näyttää nousevan ihmiskunnan verisestä historiasta, sodista ja väkivallasta, myötätunnosta kärsineitä kohtaan. Hän suree ihmisen sokeutta kauneudelle, ihmisen tuhovoimaa, jonka kohteena ovat niin Korsikasta loppuun metsästetyt eläimet kuin Napoleonin sotien uhrit. Keisari ja sotapäällikkö on hänen silmissään oikeassa mittakaavassa herneenkokoisena miniatyyriveistoksena.

Jos Sebald olisi saanut elää, hän olisi epäilemättä kirjoittanut Korsikasta vielä enemmän ja sirotellut teokseen sinne tänne valokuvia, kuten hänellä oli tapana Austerlitz-teoksessa. - Tämä kuva on Iniöstä, karu saari meren sylissä tämäkin. Harmoninen, ikiaikainen ja ihmiselle niin rauhoittava kuin kaikki luonnon maisemat, joissa näkee horisontin: tämä maisema on ollut tässä ennen minua, se on täällä minun jälkeeni. - Tällaisia arkaaisia näkymiä, luonnon kauneutta ja elämän mystiikkaa ihmettelevää Sebaldin lukeminen nostaa mieleen.

Campo santo-nimisessä luvussa Sebald kuljeskelee Pianan kylän hautausmaalla, Korsikan länsirannikolla ja miettii entisaikojen hautajaisrituaaleja, kuolleiden lepyttämistä, näillä kun arveltiin kuolemansa jälkeenkin olevan jotain hampaankolossa ja mahdollisuus hankaloittaa, syystä siis,  jälkeenjääneiden elämää. Yhteiskunnallisen hierarkian kirjoittaja näkee hautausmaalla jatkuvan. Valtavimmat kivet pyöritetään yleensä rikkaiden haudoille, sillä etenkin heidän kohdallaan on syytä pelätä, etteivät he suo jälkeläisilleen näiden perintöosaa, vaan pyrkivät hakemaan omansa takaisin. 

Alpit meressä-luvussa kirjoittaja kertaa Korsikan metsän ja metsästyksen historiaa.  Ihminen on kaatanut Korsikaltakin sen aikanaan upeat Bavellan metsät, jotka erään hollantilaisen maailmanmatkaajan mukaan olivat joskus hienompia kuin Sveitsissä, Libanonissa tai Taka-Intian saarilla. Metsästä Sebaldin katse kääntyy metsästäjiin eikä hänellä ole ymmärrystä sen paremmin korsikalaisille pyynsä ja muut metsästettävänsä tyhjiin hävittäneille kuin Englannin perheteurastamoiden vihreille muovikoristeille. Sillä eläinten vuodattaman veren tähden meidän sovituksenkaipuumme on suuri ja me ostamme sitä hyvin halvalla.

Sebaldin rauhallisella vaelluksella halki maisemien - luonnon ja ihmisen rakentamien - viisaan ja sivistyneen humanistin seurassa sielu lepää. Tämä pieni kirja voisi olla optimaalista luettavaa kenelle hyvänsä keskittymiskyvyttömälle, stressin repimälle somesurffaajalle.

W.G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta 
Kleine Exkursion nach Ajaccio, Campo Santo, Die Alpen im Meer, La cour de l'ancienne école, 2003
Suomentanut Oili Suominen, kansi Markku Taina
Tammi 2016, 71 s

W.G. Sebald: Saturnuksen renkaat 
Luettu 9/10

 

Austerlitzin kirjoittajan Englantiin sijoittuva 'samoilu'romaani, jossa kirjoittaja kulkee paikkakunnalta toiselle ja raportoi paikoista, taloista, ihmisistä, niiden historiasta, kasveista, linnuista, säistä. Kaikesta mahdollisesta, niin että yksityiskohtien paljous alkoi jo lopulta vähän puuduttaa.

Sebald, W.G.: Austerlitz 
Luettu 4/2005

 

Epätavallinen, eurooppalainen - keski-eurooppalainen romaani, täynnä historiaa ja paikallisia maisemia. Romaani etenee nuoren miehen monologina. Kyse on oikeastaan kertojan äänestä. Kirjailija on minä ja kertoja Jacques Austerlitz, juureton vaeltaja, joka kohtaa kirjailijan eri aikoina Euroopan eri puolilla. Maalailevaa ja tunnelmallista kerrontaa katkovat valokuvat, jotka liittyvät pääähenkilön vaelluksen kaupunkeihin, valokuvia kaupunkien asemakaavoista, museoista, esi-isistä, huoneista. ‘Tarina juurettomasta, järkkyneestä ihmisestä, joka ei löydä kotia itselleen, tutkimusmatka eurooppalaiseen menneisyyteen, unenomainen retki muistin maailmaan’. Järkkyminen johtuu perheen hajoamisesta natsi-Saksan aikana. ‘Luin Breclowkin linnoituksen vallihaudan äärellä loppuun viidennentoista luvun teoksesta Heshel’s Kingdom ja lähdin sitten paluumatkalle Mecheleniin, minne saavuin kun tuli ilta.’ Hiveleväkielistä kirjoitusta ja jonkinlaista sielun lepoa sen lukeminen. Kuin lepuuttaisi silmiä horisontissa siintävässä metsän reunassa. Jos jotain puuttui, niin ehkä sitä oikeassa elämässä kaikkialla löytyvää huumoria, sitä joka alakuloiseenkin tunnelmaan voi tuoda epäjuhlavan ja virkistävän tuulahduksen. Ei löydy tästä. Niinpä se käykin yksiin sen käsityksen kanssa joka minulla on Keski-Euroopan ihmisistä, karkeasti yleistäen.