Esseet käsittelevät Daniuksen omimpia aiheita: kirjallisuutta, valokuvausta, muotikuvausta ja loppupuolella on tekstejä hänen radio-ohjelmistaan, joissa hän puhui omasta historiastaan ja syöpään sairastumisesta. Mukana on myös hänen akatemiapuheensa, kun hän otti tehtävän vastaan ja istui Selma Lagerlöfillekin aikoinaan varatulle tuolille nro 7. Viimeisessä luvussa hän tuo oman henkilökohtaisen näkökulmansa Ruotsin akatemian skandaaliin. Hän joutui silloin miespuolisten akateemikkojen painostuksen kohteeksi tuotuaan julkisuuteen ja oikeuden käsiteltäväksi lukuisten naisten jo vuosia esittämät syytökset karkeasta seksuaalisesta häirinnästä ja korruptiosta akatemian piirissä.
Lukijalle on innostavaa uppoutua Daniuksen perehtyneeseen analyysiin Flaubertista ja Madame Bovarysta. Lukiessa saa myös nauttia pienistä pikarillisista Elias Canettia, Thomas Mannia, James Joycea, Svetlana Aleksijevitšia ja vähän isomman annoksen Marcel Proustia. Kaikesta huokuu kirjallinen sivistys, joka tekee mahdolliseksi rennon oloisen tavan yhdistellä asioita, valottaa niitä ajassaan, nostaa uusia näkökulmia, saada ne näyttämään edelleen lukemaan houkuttelevilta, kuten ajattomat, kyntensä näyttäneet klassikot ovat.
Luksusmuoti sopii hyvin yhteen Ruotsin akatemian kanssa, sen verran tiukasti siellä vaalitaan vanhoja juhlapukuperinteitä. Miehille se on nykyään yksinkertaista, kun on frakki, mutta naiset Selma Lagerlöfistä alkaen ovat joutuneet/päässeet käyttämään valtakunnan ykkösräätäleitä, suunnittelijoita ja ranskalaisia kangastoimittajia. Daniukselle se on selvästi ollut mieluista, hän osaa arvostaa estetiikkaa, kauneutta ja laatua eli hienoja käsityöperinteitä.
Nimiessee, kuin novelli, Sidenkatedralen on erityisen hauska tässä monipuolisten kirjoitusten kokoelmassa. Se kertoo kirjan kanteakin somistavan puvun (Sara Danius Nobelklänning 2015) syntyhistorian, juhlaillallisen ja kotiinpaluun. Ja se kotiinpaluu on Tuhkimon paluu arkeen puvussa, joka on kuin katedraali - sitä ei ständiga sekreteraren saa yksin riisuttua! Efter en halvtimme av vredgade försök resignerar hon. Hon lyckas få av sig strumporna, men klänningen, ja, den sitter där den sitter. Hon borstar tänderna, spottar ondskefullt i handfatet och ligger sedan blickstilla i sängen i tre och en halv timmar, med släpet som en lång tunga på golvet.
Nostan olematonta hattuani Sara Daniukselle! Minkä elämän hän elikään! Impulsiivinen äiti pullautteli lapsia aina uusien miesten kanssa, perhe päätyi välillä Egyptin maaseudulle alkeellisiin oloihin, josta kouluikäinen Danius ja siskonsa pelastautuivat isän kasvatettavaksi Ruotsiin. Se oli onni, koska sieltä Sara Danius opiskeli itsensä lopulta sinne saakka, missä suurin valokeila häneen lopulta kohdistui. Urhea nainen avasi ikkunat akatemian tunkkaisiin huoneisiin ja tuuletti ulos karsean ahdistelijan, joka oli vaientanut koko köörin vanhoja akateemikkoja katsomaan sormien läpi tyypin sikailua. Miksi eivät he joutuneet vastaamaan kymmenen vuoden vaikenemisestaan, sitä voi kysyä.
Sara Danius: Sidenkatedralen och andra texter
Redaktör Gunilla Sundén
Bildredaktör Tove Falk Olsson
Albert Bonniers Förlag, 2020, 309 s