Johanna Bäckström Lerneby: Familjen

Familjen (suomennettuna Perhe, Gummerus) on jokaisen maahanmuuttovastaisen märkä uni. Vastaavasti se on jokaisen pakolaisiin, maahanmuuttajiin myötämielisesti suhtautuvan lukijan painajainen. Palkittu (rikos)toimittaja Johanna Bäckström Lerneby suhtautuu toimittajana aiheeseensa avoimen kiinnostuneesti ja on innostunut päästyään ensi kertaa nauttimaan ramadan-ateriaa kirjansa fokuksessa olevaan Al Asimin (oikeasti Ali Khan) perheeseen.

Kirja palkittiin julkaisuvuotenaan 2020 Årets journalist -palkinnolla. Kirjassa hän kertoo, kuinka alun perin Libanonista lähtenyt suku asettautui Göteborgin Angered -nimiseen kaupunginosaan, noin 10 km kaupungin keskustasta. Asukkaita alueella on yli 50.000 ja sinne on alle kolmessa vuosikymmenessä syntynyt omalakinen rinnakkaisyhteiskunta, jota rikollinen suku hallitsee pelolla, väkivallalla ja rikoksilla. Suvun ominta alaa ovat murhat, kiristys, uhkaukset, huumausaineet ja aseet.

Eihän tällä klaanilla ja Calabrian 'Ndranghetalla ole paljon eroa. Pitkien aikojen kuluessa hyväksi todettuja menetelmiä on molemmilla käytössä. Tässä imaamien rukoushetket korvaavat italialaisen rikollisjärjestön historialliset rituaalit. Vaikenemisen kulttuuri, se ettei julkisillekaan rikoksille löydy myöhemmin todistajaa joka uskaltaisi oikeudessa todistaa näkemäänsä, tekee ajan mittaan poikkeavasta elämäntavasta normaalin kaikille osapuolille, niin asukkaille kuin poliisille.

Innan vittnet lämnade förhörsrummet frågade han poliserna:
- Får man en kopia på förhöret?
- Nej. Varför vill du ha en kopia? frågade polisen.
- Så att jag vet vad jag har sagt.

Kannen teksti on kuvaava: Vissa säger maffia, själva kallar de sig problemlösare. Juuri tämä tekee kirjasta niin moniulotteisen ja elävän. Se esittelee aluksi suurperheen huolehtivan isän, suvun arvostetun päämiehen, valaisee kaupunginosan historiaa ja pienyrittäjien tilannetta. Bäckström Lerneby lähtee liikkeelle kuin paikalle saapunut kuvaaja, joka antaa kameran liikkua päivällä urheilukentällä poikien pallopelissä, kahvilan takahuoneessa, imaamin keittiössä. Haastattelut seuraavat toisiaan, toimittaja pidättäytyy arvioimasta tilannetta mitenkään, esimerkiksi sekä kiristyksen uhri että "oletettu" kiristäjä kertovat näkemyksensä.

Kirjassa sukuklaanista käytetään keksittyä nimeä Al Asim, sillä loppuvaiheessa suku ei halunnut olla toimittajan kanssa tekemisissä. Heidän ystävälliset välinsä näyttävät viilenevän mitä pidemmälle kirjassa edetään. Ennen kirjaa ilmestyy nimittäin toimittajan paljon huomiota herättänyt kirjoitus Aftonbladetissa Så kontrollerar familjen en hel förort. Tämän jälkeen tutkiva toimittaja ei ollut enää perheeseen tervetullut vieras eikä imaamia enää kiinnosta keskustella tekeillä olevasta  kirjasta,  jota toimittaja on kertonut valmistelevansa. Nainen  on hyvin sinnikäs ja peloton ottaen huomioon, että vastassa on mitään keinoja kaihtamaton rikollisklaani.

On ällistyttävää lukea imaamin asusteisiin pukeutuneen harmaapartaisen miehen kertovan toimittajalle, kuinka epäoikeudenmukaista on että häntä ja hänen sukuaan vainotaan, vaikka hän päinvastoin auttaa viranomaisia sovitellessaan riitaisien osapuolten välillä. Näin ei poliisin tarvitse haaskata voimiaan, suvut ovat jo ehtineet sopia asiat keskenään oli sitten kyse chileläisen pojan murhasta tai pikkupoikien riidasta. Näin toimii yhdyskunta, joka ei luota viranomaisiin, luo omat lakinsa ja tapansa. Sitä paitsi imaami vastustaa kiivaasti Isisiä. Saattaa olla motiivi ei ole niinkään uskonnollinen, vaan kilpaileva jengi sinänsä riittää (oma päätelmä).

Kun harva heistä käy töissä, eivätkä yhteiskunnan tuet sittenkään riitä,  rikosten maailma avautuu kaikkine ansaintamahdollisuuksineen. Siitä huolimatta, että jokunen suvun pariskunnista päätyy avioeroon ja tuet lisääntyvät. Viranomaisille jää velvoite todistaa, että ero on oikea, ettei toista huoneistoa käytetä huumausainebisnekseen ja aviopari sittenkin elä yhdessä, kuten Hakim Al Asimin kohdalla näytti olevan. Varsinkin kun kulttuuri ei alun perin suosi avioeroa.

Suvun kulttuuri on tietenkin hyvin vanhakantainen eli patriarkaalinen. Perheet ovat isoja, imaamilla itselläänkin on 7 lasta. Naisia on harvoin rikoksentekijöinä; heillä on kädet täynnä kotona. Sen sijaan imaamin viisi poikaa ja näiden lapset osallistuvat monenlaisiin rikoksiin, joita kirjassa käydään läpi. Paikallisilta pienyrittäjiltä lypsetään rahaa olemattomilla tekaistuilla syillä. Se vastaa Italian mafian suojelurahoja. Kirjassa kerrataan mielenkiintoisia tapauksia, joissa pakolaisina sota-alueilta tulleet ihmiset kohtaavat suvun uhkailevia jäseniä. Sekä Somaliasta että Syyriasta tulleet miehet ovat kummissaan, he luulivat jättäneensä tällaiset toimintatavat taakseen lähdettyään rikki menneistä kotimaistaan, päästyään Ruotsiin. Tappouhkauksen jälkeen vanhempi rouva varoitti somalialaista Osmania asettumasta perhettä vastaan.

- En äldre kvinna stannade mig, hon sa stopp, de kommer göra dig illa. Jag svarade, jag tackar för det, men jag har redan flytt från kulregn i Mogadishu. De får inte göra som de gör, sa Osman.

Kirja kuvaa poliisin lähes mahdotonta tehtävää pitää yhteyttä mahtisukuun, jotta heidän kanssaan opittaisiin elämään, saadakseen heidät irti rikoksista, antaakseen heidän säilyttää kasvonsa, kun siihen on syytä, mutta ehdottomasti saattaakseen heidät vastuuseen rikoksista samoilla lakipykälillä kuin kenet hyvänsä ruotsalaisen. Yhteistyö suvun kanssa voi johtaa myös suvun aseman entisestään vahvistumiseen. 

Poliisin linjaksi muotoutuu Saksan Essenin mallin mukainen yhteistyö kaikkien viranomaisten kesken, niin poliisin, sosiaalitoimen, verohallinnon, kansaneläkelaitoksen kuin koulunkin. Lisäksi puututaan pienimpiinkin rikkeisiin, joista liukuminen on jossain vaiheessa tullut tavaksi. Ajokortitta ajaminen on tullut eräälle suvun pojalle tavaksi. Kirjan vastahakoiseksi sankariksi hahmottuu Göteborgin poliisipäällikkö Ulf Merlander, tiukka mutta suvun miehiä oikeudenmukaisesti kohtaava tyyppi.

Kaikkia seudun yrittäjiä ja heidän kokemuksiaan mallintavaa hahmoa kirjassa edustaa fiktiivinen Maria, kahvilanpitäjä, joka joutuu vuosikausien painajaiseen ja vastaamaan ex-miehensä autokorjaamon asioista. Jotka nekin olivat alun perin tekaistuja, kuten mafian syyt lypsää rahaa ovat.

Familjen on hyytävää luettavaa ja näyttää ne valtavat haasteet, joita viranomaisilla on kohdatessaan tämän tapaisen kehityksen, joka on eriytyneellä alueella päässyt melkein liian pitkälle. Aikamoinen epäonni on myös siinä, että tämmöinen klaani sattuu muuttamaan jollekin alueelle ennenkuin sen luonne on täysin näkyvissä. Siitä kärsivät paikallisten lisäksi oikeastaan eniten muut maahanmuuttajat, joihin kohdistuu sen seurauksena entistä enemmän vihaa ja syrjintää. Törmäsin netissä  myös Expressen-lehden juttuun, jonka mukaan suvun päämies on Libanonissa tuomittu useista raskaista rikoksista, mm 10 lapsen äidin murhasta. Nyttemmin suku on siihen kohdistetun huomion takia entistä tarkemman syynin kohteena, joten sillä lienee hyvät vaikutuksensa. Kirjasta on Ruotsissa tekeillä tv-sarja.

Johanna Bäckström Lerneby: Familjen, Ett reportage
Mondial, Stockholm, 2020, 299 s

Anton Monti: Maailman vaarallisin rikollisjärjestö 'Ndrangheta

 

Oma kylä voidaan kloonata minne tahansa. Oma kylä ei kuitenkaan ole globaali hampurilaisravintola. Se ei ole jotain, jota myydään. Se on tukikohta, josta käsin voidaan myydä mitä vaan. Vaikkapa maailman arvokkainta massakulutushyödykettä eli kokaiinia.

Italian mafiajärjestöistä tunnetaan kaikkialla maailmassa Sisilian Cosa nostra ja Napolin Camorra. Kuuluisuutta ovat lisänneet Coppolan loistavat Kummisetä-elokuvat ja yhtä menestykäs Sopranos -tvsarja.  Suomalais-italialaisen Anton Montin edellinen Minne menet Italia? vakuutti perehtyneisyydellään ja hyvällä kirjallisella tyylillä ja päättyi enteellisesti lukuun Italian menestyneimmästä yrityksestä, 50 miljardin vuosiliikevaihdon 'Ndranghetasta, maapallon tärkeimmästä huumekauppiaasta. Tässä teoksessa hän valottaa tuota salaperäisintä, mutta laajimmalle levinnyttä, vaurainta ja tuhovoimaisinta mafiaorganisaatiota. Se on edellyttänyt syvällistä tutkimustyötä, sillä organisaation menestyksen salaisuus on nimenomaan se, salaperäisyys. Järjestö välttää huomion hakemista, se noudattaa somevetoiselle esittelytrendille täysin vastakkaista strategiaa. Se mieluummin viestii uhasta kuin tekee näkyvän attentaatin pommi-iskuin. 

Päin vastoin kuin Corleonen mafiasuku, jonka kiiltävät autot ja ylellinen elämäntapa samoin kuin Sopranosten vastaavat ulkoisen vaurauden merkit näkyivät ympäristölle, 'Ndrangheta on näkymätön, siellä ei löydy capo di tutti i capi -hahmoa, koska organisaation vahvuus pohjaa paikallisen väestön hyväksyntään ja hyötyyn. Sen pohjana on 150 vuotta vanha organisaatio, joka on syntynyt ranskalaisten vapaamuurareiden sääntöjen ja rituaalien mallin mukaisesti. Kylänsä he kloonaavat maailmalla, kuten kreikkalaiset tekivät 2500 vuotta sitten, kun he perustivat Calabriaan ensimmäiset kaupungit.

Monti pureutuu monikasvoiseen rikollisjärjestöön perin pohjin, aloittaen historiasta ja maantieteestä. Kirjan luettuaan voi nähdä yhtymäkohtia moniin maapallon alueisiin. Klaanit Somaliassa, pashtut Afganistanissa, amissit Yhdysvalloissa, suomalaiset uskonnolliset lahkot - suljettuja yhdyskuntia omine sääntöineen, valtioista enemmän tai vähemmän irrallaan olevia ryhmittymiä. Calabria Italian saappaan kärjessä on kauan ollut muusta maasta eristynein osa, köyhä, karu ja vuoristoinen. Sillä on ollut suuri merkitys, samoin kuin vuoristo tarjoaa suojaa talibaneille Afganistanissa. - Tämä on omaa pohdintaani, Monti ei näitä vertailuja esitä. Toki rikollisuuteen vahvasti suuntautunut 'Ndrangheta kulkee omaa tietään tässä vertailussa. Sen taustalla olevia tekijöitä, faktoja, tapahtumia ja sattumia Monti perkaa kiinnostavasti. Toistoakin tulee, mutta se ei oikeastaan ole haitta, niin monisyisiä ovat globaalin verkoston kätkemät ilmiöt ja yhteydet.

Se oma kylä, ei capo dei capi, mutta kaikkien kylien äiti, mamma, 'Ndranghetan sykkivä sydän on San Lucan kylä Calabriassa, Aspromonten vuoristossa. Sen verkosto perheineen, 'ndrina-nimellä kutsuttu yksikkö, siirtyy sukujen edustajien kautta vastaavine malleineen kaikkialle maailmaan. Eivätkä yksiköt irtoa emostaan, kuten Yhdysvaltain sisilialais- tai napolilaistaustaiset mafiaperheet ovat etääntyneet Italiasta. Organisaatio pitää Euroopassa, Kanadassa, Australiassa, Togossa, Kolumbiassa, Perussa tai missä hyvänsä toimivat osansa tiukasti yhteydessään. Irtiottoja ei suvaita, seuraukset ovat väkivaltaisia. Calabrialaiset perheet ovat suuria ja sukulaisia on aikojen kuluessa lähetetty ympäri maailmaa valvomaan intressejä.

'Ndranghetan tavat vihkiä uusia jäseniä - tärkeissä perhissä se tehdään jo vauvaikäiselle - sisältää lukuisan joukon salaseuramaisia riittejä, joissa sekoittuvat vanhat myytit, legendat, kristinusko ja pakanalliset symbolit sekä vapaamuurariuden numeromystiikka. Ne vaikuttavat luettuina lapsellisilta, mutta ne luovat sen tiukan identiteetin, joka on pohjana järjestön lujuudelle. Järjestö on perhettä lujempi ja siihen kasvaminen voi edellyttää oman perheenjäsenen murhaamista. Vastustaja on valtio ja viranomaiset. Aseisiin totutaan pienestä pitäen ja myös pakollinen vankeusaika otetaan etukäteen huomioon. Sinä aikana järjestö vastaa vangitun miehen perheen hyvinvoinnista. Omertàn, vaikenemisen laki opetetaan jo lapsille.

Historiikissa Monti kertaa vuosien varrella tapahtuneita attentaatteja ja murhia, joissa voi nähdä 'Ndranghetan toimintamallit. Vauras organisaatio voi ostaa murhamiehiksi ihmisiä vailla rikosrekisteriä. Valtion vastustus pohjaa historiaan: köyhästä maakunnasta muu Italia ei aiemmin ollut kiinnostunut, niinpä köyhät vuokraviljelivät alkoivat kerätä suojelurahoja ja ottaa osan tuotoista maanomistajalta salaa. Fasismin aikana järjestöllä oli vaikeaa, koska hallinto ei sallinut muita vallan muotoja. Mussolini lähes nitisti organisaation. Mafia ei välitä politiikan ideologioista vaan haistelee ilmaa löytääkseen vahvimman trendin, jota seurata, kuten oikeistopopulismin myöhemmin.

Järjestö on siirtynyt sujuvasti moderniin aikaan, se yhdistää vanhat paimentolaistavat ja Blackberry-puhelimen salaustoiminnot. 'Ndranghetan säännöt kieltävät yhteydenpidon ulkopuolisiin vallanpitäjiin, mutta uuden ajan ja kasvavien bisnesten myötä sen kylkeen on perustettu uusi organisaatio hoitamaan maansiirto- ja rakennusbisnestä ja muuta peiteyrittäjyyttä. Mukana on uutta hyvin koulutettua sukupolvea asianajajineen. Kirja osoittaa, kuinka sekä valtio että pohjois-italialaiset rakennusyritykset myötävaikuttivat järjestön vahvistumiseen, ottamalla sen projekteihin mukaan, laskemalla sen kulut omiinsa. Samalla järjestö näytti osittain lailliselta osapuolelta. Italian mafian vastainen taistelukin keskittyi aiemmin vain Sisilian ja Napolin seuduille, vaikka Calabriassa uhrimäärät ovat olleet suurimmat. Järjestöllä on ollut myös omat vuosia kestäneet sisäiset sotansa. Verikosto on osa traditiota eikä se sisällä yhtä iskua, vaan pitkän jatkumon. Se on päinvastoin loputon murhien sarja, jossa jokainen vihollisen veriteko velvoittaa seuraavan kostoiskun tekoon. 

Anton Monti näkee vauraan järjestön ottaneen huumekaupan käsiinsä oikea-aikaisesti ja vertaa sitä sisilialaiseen Cosa Nostran toimintaan, joka pääasiassa vastasi heroiinikaupasta eikä nähnyt uutta trendiä vaurastuvassa maailmassa. Vanhojen narkomaanien tilalle oli tulossa tavallisia ihmisiä, jotka käyttivät huumeita satunnaisesti, huvikäytössä. Kokaiinin markkinat kasvoivat, siitä tuli aine, jota käyttävät kaikki ja jota saa ihan tavallisista pubeista ja lähes joka kadunkulmasta. Lisäksi 'Ndrangheta oli luotettava kumppani kolumbialaiselle kokaiinin tuottajalle. Ilmiannoista ei ollut samaa riskiä kuin sisilialaisten kohdalla. Vauras järjestö teki paremman tarjouksen kuin mafiaa vastaan taisteleva osapuoli. Kaupassa rahaksi käyvät myös aseet. 

Kirjaa lukee kuin jännäriä ja samalla sääli täyttää sydämen. Mikä taistelu Italian mafian vastaisilla tutkijoilla, poliisilla, viranomaisilla onkaan käytävänä! Kaikki näyttää pelaavan järjestön pussiin, mukaanluettuna alun perin terästehtaalle suunniteltu Välimeren merkittävin konttisatama Gioia Tauro, joka Calabrian suurimpana yrityksenä työllistäää 1400.  Muulle yritystoiminnalle 'Ndranghetan toiminta alueella on myrkkyä, sillä se toimii yrityksissä rahanpesutarkoituksessa ja hinnoittelee muut yritykset ulos.

Monti lopettaa kirjansa kahden vastakkaisen osapuolen tulevaisuuden ennakointiin. Italialainen vuonna 1992 murhattu tuomari Giovanni Falcone on luottavainen, että mafialle tulee loppu. Eräs  'Ndranghetan päälliköistä on yhtä luottavainen. Me elämme täällä. Me olemme täällä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Moni dekkari kalpenee tämän tietokirjan rinnalla, todellisuus päihittää tarinat. Eikä mitään uskottavuusongelmaa!

Anton Monti: Maailman vaarallisin rikollisjärjestö 'Ndrangheta
Kustantamo S&S, 2021, 245 s

Forgione, Francesco: Mafia Export
Luettu 01/2012

Joululahjakirja toiveen mukaan; haluan jalostaa edelleen vihaani mafiaa kohtaan. Tuntuu aina vain tärkeämmältä tietää paljon tästä mustekalaorganisaatiosta. Näinä sujuvan rahan pesun, holtittoman sijoitustoiminnan, finanssikriisin ja verkostoitumisen aikana se näyttää voivan entistä paremmin, kirjoittajan optimistisista loppusanoista huolimatta.

 Kirjoittaja on työskennellyt mafianvastaisen komission johtajana ja opettaa järjestäytyneen rikollisuuden sosiologiaa (semmoinenkin aine on!) L'Aquilan yliopistossa. Kirja ei kyllä näyttäisi antavan paljon aihetta optimismiin. Päin vastoin ne mittasuhteet jolla mafia on tunkeutunut joka puolella maailmaa laillisiin bisneeksiin harmaan vyöhykkeen kautta, palkkaamalla teräviä lainoppineita, lahjomalla korruptioalttiita politiikkoja, antamalla työpaikkoja tuhansille, ovat lamaannuttavat. Uutteraa työtä tekevät italialaiset kolme pääorganisaatiota, Cosa Nostra Sisiliasta, Camorra Napolin seudulta ja 'Ndrangheta Calabriasta. Varsinkin viime mainittu vaikuttaa kukoistavan maailmassa, hieman vanhanaikaiseksi kuvatun Cosa Nostran rinnalla. Sille on ominaista ketteryys joka puolella, se vie oman paikalliskulttuurinsa uusiin maihin ja organisaatio vain vahvistuu. Cosa Nostran sisällä syntyy verisiä taisteluja johtajuudesta jos paikallispomo on liian kauan poissa. Nämä rikollisjärjestöt vastaavat suuresta osasta maailman järjestäytynyttä rikollisuutta ja niiden mukana kadut peittyvät vereen, ne myyvät huumeita ja aseita, mutta myös luksuslaukkuja ja kiinteistöjä. Vastaavat jätebisneksestä ja harrastavat kidnappauksia eli kiristämistä. Suuri osa maailman suosituista italialaisista ravintolooista ja pizzerioista on mafian hallussa. Niitä käytetään laillisina bisneksina rahan pesuun ja muuhun toimintaan. Niitä lopetetaan ja uusia perustetaan tarpeen mukaan. Tarjoilijat kiertävät sujuvasti seuraavaan. Kiinni jäätyään mafiapomot jatkavat toimiaan Espanjan vankiloissa minkään häiriintymättä. Hollannin kuninkaallinen lakitoimisto on jäljitetty puheluista Kolumbian huumausainekuljetuksiin liittyen. Syytteitä nostetaan ja ne raukeavat usein todisteiden puuttumiseen.

Iltasanomien haastattelusta:

Valtavat pääomansa mafia saa pääasiassa huumekaupasta. Forgione kertoo esimerkin avulla kuinka huumekilon hinta kasvaa viljelijältä markkinoille.

– Viljelijä saa tuotteestaan noin 1200 euroa kilolta. Tukkuportaassa hinta on jo noussut 40000 euroon. Kun aine jalostetaan markkinoita varten, sitä jatketaan muilla aineilla niin että sen määrän voi kertoa neljällä.

– Kilosta puhdasta kokaiinia saadaan neljä kiloa kokaiinia markkinoille. Jos yksi kilo maksaa markkinoilla esimerkiksi Lontoossa 50000 euroa, saadaan siis alkuperäisestä kilosta 200000 euroa. Ja tuo kilo maksoi viljelijälle 1200 euroa.

Kaikki nämä voitot on kuitenkin saatava pestyä, jotta rahaa voisi käyttää. Siinä apuun tulevat halukkaat yhteistyökumppanit eli lahjotut poliitikot, lakimiehet ja kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla toimivat sijoittajat.

– Ilman poliittisia kytköksiä mafia olisi vain yksi lukuisista tavallisista rikollisjärjestöistä, Forgione huomauttaa.

Roberto Saviano: Gomorra

Saviano, Roberto: Gomorra
Luettu 12/2008

 Mondadori, p. 331

Vuosi päättyi ja sain loppuun viime jouluna  saamani kohukirjan, alkukielellä junamatkoilla läpi tankattua. Sen verran järkyttävä, ettei kuitenkaan pitkästyttänyt vaikka viipyikin laukussa kauemmin kuin olin ajatellut (vuorotteluvapaa 3 kk ilman päivittäisiä junamatkoja). Tässä vaiheessa kirjasta tehty leffa on palkittu Cannesissa Grand Prix palkinnolla. . Kirjailija piileskelee jossain mafian tappouhkaus niskassaan. Rohkea teko, elämä pelissä kun mafian toimintatavat ja rakenteet näin yksityiskohtaisesti tutkii ja julkistaa. Enkä enää tiedä, kiinnostaako koko italian kieli, kun maa on niin paskaa täynnä. 

Suomennetun teoksen kust.(WSOY) sivulta:

‘Gomorra vie matkalle Italian niemimaan eteläisimpiin osiin, joita rikollisklaanit hallitsevat väkivaltaisin ottein. Toimittaja-kirjailija Roberto Saviano tutki, liikkui ja työskenteli Napolin pahamaineisimmilla alueilla ja värväytyi ryhmittymien hanttihommiin. Hän näki sisältäpäin, miten Systeemiksi kutsuttu järjestelmä toimii. Rikollispomojen leveän elämän lisäksi sen todellisuuteen kuuluvat veriset valtataistelut ja murhat: vuoden 1979 jälkeen Napolin seudulla on tapettu 3 600 ihmistä. Raaka Systeemi on myös osa globaalia rikosbisnestä. Liukkaasti se siirtelee pääomia, perustaa ja sulkee yrityksiä ja investoi ympäri maailmaa
.

Vaateteollisuus ja muut kulutustavarat ovat klaanien uusia aluevaltauksia. Italialaisen muodin piraattikopiot ja Kiinasta tuleva tavara leviää Napolin sataman kautta Suomeen asti. Myös rakennus- ja kuljetusbisnes, ase- ja huumekauppa ovat merkittäviä tulonlähteitä. Lailliset yritykset sotketaan harmaaseen talouteen edullisilla jätekuljetuksilla. Asiakasta kiinnostaa vain hinta, ei se, minne myrkkylasti kaadetaan. Camorran mailla Etelä-Italiassa syöpäkuolleisuus kasvaa eikä kukaan tiedä, missä kaikkialla syödään ongelmajätteillä terästettyä viljaa.’

Ja ote kirjasta: 

‘Sono nato in terra di camorra, nel luogo con più morti ammazzati d’Europa, nel territorio dove la ferocia è annodata agli affari, dove niente ha valore se non genera potere.- - - E così conoscere non è più una traccia di impegno morale. Sapere, capire diviene una necessità. L’unica possibile per considerarsi ancora uomini degni di respirare.’
  
Suomeksi: Synnyin Camorran maalla, seudulla jossa murhataan enemmän kuin missään  Euroopassa, alueella jossa bisnekseen kuuluu julmuus, jossa millään ei ole arvoa jos ei se anna valtaa--- Ja siis tunteminen ei enää ole moraalinen pakko. Tietämisestä, ymmärtämisestä tulee välttämättömyys. Ainoa mahdollisuus jos vielä haluaa pitää itseään ihmisenä jolla on hengittämisen oikeus.