Anton Monti: Maailman vaarallisin rikollisjärjestö 'Ndrangheta

 

Oma kylä voidaan kloonata minne tahansa. Oma kylä ei kuitenkaan ole globaali hampurilaisravintola. Se ei ole jotain, jota myydään. Se on tukikohta, josta käsin voidaan myydä mitä vaan. Vaikkapa maailman arvokkainta massakulutushyödykettä eli kokaiinia.

Italian mafiajärjestöistä tunnetaan kaikkialla maailmassa Sisilian Cosa nostra ja Napolin Camorra. Kuuluisuutta ovat lisänneet Coppolan loistavat Kummisetä-elokuvat ja yhtä menestykäs Sopranos -tvsarja.  Suomalais-italialaisen Anton Montin edellinen Minne menet Italia? vakuutti perehtyneisyydellään ja hyvällä kirjallisella tyylillä ja päättyi enteellisesti lukuun Italian menestyneimmästä yrityksestä, 50 miljardin vuosiliikevaihdon 'Ndranghetasta, maapallon tärkeimmästä huumekauppiaasta. Tässä teoksessa hän valottaa tuota salaperäisintä, mutta laajimmalle levinnyttä, vaurainta ja tuhovoimaisinta mafiaorganisaatiota. Se on edellyttänyt syvällistä tutkimustyötä, sillä organisaation menestyksen salaisuus on nimenomaan se, salaperäisyys. Järjestö välttää huomion hakemista, se noudattaa somevetoiselle esittelytrendille täysin vastakkaista strategiaa. Se mieluummin viestii uhasta kuin tekee näkyvän attentaatin pommi-iskuin. 

Päin vastoin kuin Corleonen mafiasuku, jonka kiiltävät autot ja ylellinen elämäntapa samoin kuin Sopranosten vastaavat ulkoisen vaurauden merkit näkyivät ympäristölle, 'Ndrangheta on näkymätön, siellä ei löydy capo di tutti i capi -hahmoa, koska organisaation vahvuus pohjaa paikallisen väestön hyväksyntään ja hyötyyn. Sen pohjana on 150 vuotta vanha organisaatio, joka on syntynyt ranskalaisten vapaamuurareiden sääntöjen ja rituaalien mallin mukaisesti. Kylänsä he kloonaavat maailmalla, kuten kreikkalaiset tekivät 2500 vuotta sitten, kun he perustivat Calabriaan ensimmäiset kaupungit.

Monti pureutuu monikasvoiseen rikollisjärjestöön perin pohjin, aloittaen historiasta ja maantieteestä. Kirjan luettuaan voi nähdä yhtymäkohtia moniin maapallon alueisiin. Klaanit Somaliassa, pashtut Afganistanissa, amissit Yhdysvalloissa, suomalaiset uskonnolliset lahkot - suljettuja yhdyskuntia omine sääntöineen, valtioista enemmän tai vähemmän irrallaan olevia ryhmittymiä. Calabria Italian saappaan kärjessä on kauan ollut muusta maasta eristynein osa, köyhä, karu ja vuoristoinen. Sillä on ollut suuri merkitys, samoin kuin vuoristo tarjoaa suojaa talibaneille Afganistanissa. - Tämä on omaa pohdintaani, Monti ei näitä vertailuja esitä. Toki rikollisuuteen vahvasti suuntautunut 'Ndrangheta kulkee omaa tietään tässä vertailussa. Sen taustalla olevia tekijöitä, faktoja, tapahtumia ja sattumia Monti perkaa kiinnostavasti. Toistoakin tulee, mutta se ei oikeastaan ole haitta, niin monisyisiä ovat globaalin verkoston kätkemät ilmiöt ja yhteydet.

Se oma kylä, ei capo dei capi, mutta kaikkien kylien äiti, mamma, 'Ndranghetan sykkivä sydän on San Lucan kylä Calabriassa, Aspromonten vuoristossa. Sen verkosto perheineen, 'ndrina-nimellä kutsuttu yksikkö, siirtyy sukujen edustajien kautta vastaavine malleineen kaikkialle maailmaan. Eivätkä yksiköt irtoa emostaan, kuten Yhdysvaltain sisilialais- tai napolilaistaustaiset mafiaperheet ovat etääntyneet Italiasta. Organisaatio pitää Euroopassa, Kanadassa, Australiassa, Togossa, Kolumbiassa, Perussa tai missä hyvänsä toimivat osansa tiukasti yhteydessään. Irtiottoja ei suvaita, seuraukset ovat väkivaltaisia. Calabrialaiset perheet ovat suuria ja sukulaisia on aikojen kuluessa lähetetty ympäri maailmaa valvomaan intressejä.

'Ndranghetan tavat vihkiä uusia jäseniä - tärkeissä perhissä se tehdään jo vauvaikäiselle - sisältää lukuisan joukon salaseuramaisia riittejä, joissa sekoittuvat vanhat myytit, legendat, kristinusko ja pakanalliset symbolit sekä vapaamuurariuden numeromystiikka. Ne vaikuttavat luettuina lapsellisilta, mutta ne luovat sen tiukan identiteetin, joka on pohjana järjestön lujuudelle. Järjestö on perhettä lujempi ja siihen kasvaminen voi edellyttää oman perheenjäsenen murhaamista. Vastustaja on valtio ja viranomaiset. Aseisiin totutaan pienestä pitäen ja myös pakollinen vankeusaika otetaan etukäteen huomioon. Sinä aikana järjestö vastaa vangitun miehen perheen hyvinvoinnista. Omertàn, vaikenemisen laki opetetaan jo lapsille.

Historiikissa Monti kertaa vuosien varrella tapahtuneita attentaatteja ja murhia, joissa voi nähdä 'Ndranghetan toimintamallit. Vauras organisaatio voi ostaa murhamiehiksi ihmisiä vailla rikosrekisteriä. Valtion vastustus pohjaa historiaan: köyhästä maakunnasta muu Italia ei aiemmin ollut kiinnostunut, niinpä köyhät vuokraviljelivät alkoivat kerätä suojelurahoja ja ottaa osan tuotoista maanomistajalta salaa. Fasismin aikana järjestöllä oli vaikeaa, koska hallinto ei sallinut muita vallan muotoja. Mussolini lähes nitisti organisaation. Mafia ei välitä politiikan ideologioista vaan haistelee ilmaa löytääkseen vahvimman trendin, jota seurata, kuten oikeistopopulismin myöhemmin.

Järjestö on siirtynyt sujuvasti moderniin aikaan, se yhdistää vanhat paimentolaistavat ja Blackberry-puhelimen salaustoiminnot. 'Ndranghetan säännöt kieltävät yhteydenpidon ulkopuolisiin vallanpitäjiin, mutta uuden ajan ja kasvavien bisnesten myötä sen kylkeen on perustettu uusi organisaatio hoitamaan maansiirto- ja rakennusbisnestä ja muuta peiteyrittäjyyttä. Mukana on uutta hyvin koulutettua sukupolvea asianajajineen. Kirja osoittaa, kuinka sekä valtio että pohjois-italialaiset rakennusyritykset myötävaikuttivat järjestön vahvistumiseen, ottamalla sen projekteihin mukaan, laskemalla sen kulut omiinsa. Samalla järjestö näytti osittain lailliselta osapuolelta. Italian mafian vastainen taistelukin keskittyi aiemmin vain Sisilian ja Napolin seuduille, vaikka Calabriassa uhrimäärät ovat olleet suurimmat. Järjestöllä on ollut myös omat vuosia kestäneet sisäiset sotansa. Verikosto on osa traditiota eikä se sisällä yhtä iskua, vaan pitkän jatkumon. Se on päinvastoin loputon murhien sarja, jossa jokainen vihollisen veriteko velvoittaa seuraavan kostoiskun tekoon. 

Anton Monti näkee vauraan järjestön ottaneen huumekaupan käsiinsä oikea-aikaisesti ja vertaa sitä sisilialaiseen Cosa Nostran toimintaan, joka pääasiassa vastasi heroiinikaupasta eikä nähnyt uutta trendiä vaurastuvassa maailmassa. Vanhojen narkomaanien tilalle oli tulossa tavallisia ihmisiä, jotka käyttivät huumeita satunnaisesti, huvikäytössä. Kokaiinin markkinat kasvoivat, siitä tuli aine, jota käyttävät kaikki ja jota saa ihan tavallisista pubeista ja lähes joka kadunkulmasta. Lisäksi 'Ndrangheta oli luotettava kumppani kolumbialaiselle kokaiinin tuottajalle. Ilmiannoista ei ollut samaa riskiä kuin sisilialaisten kohdalla. Vauras järjestö teki paremman tarjouksen kuin mafiaa vastaan taisteleva osapuoli. Kaupassa rahaksi käyvät myös aseet. 

Kirjaa lukee kuin jännäriä ja samalla sääli täyttää sydämen. Mikä taistelu Italian mafian vastaisilla tutkijoilla, poliisilla, viranomaisilla onkaan käytävänä! Kaikki näyttää pelaavan järjestön pussiin, mukaanluettuna alun perin terästehtaalle suunniteltu Välimeren merkittävin konttisatama Gioia Tauro, joka Calabrian suurimpana yrityksenä työllistäää 1400.  Muulle yritystoiminnalle 'Ndranghetan toiminta alueella on myrkkyä, sillä se toimii yrityksissä rahanpesutarkoituksessa ja hinnoittelee muut yritykset ulos.

Monti lopettaa kirjansa kahden vastakkaisen osapuolen tulevaisuuden ennakointiin. Italialainen vuonna 1992 murhattu tuomari Giovanni Falcone on luottavainen, että mafialle tulee loppu. Eräs  'Ndranghetan päälliköistä on yhtä luottavainen. Me elämme täällä. Me olemme täällä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Moni dekkari kalpenee tämän tietokirjan rinnalla, todellisuus päihittää tarinat. Eikä mitään uskottavuusongelmaa!

Anton Monti: Maailman vaarallisin rikollisjärjestö 'Ndrangheta
Kustantamo S&S, 2021, 245 s

Anton Monti: Minne menet Italia?

Viimeisimmät Italiaa koskevat tietokirjani luin vuosia sitten ja ne kaikki käsittelivät mafiaa. Roberto Savianon Gomorra, Francesco Forgionen Mafia Export ja - ensimmäisenä - mafian vastaisen taistelun keulakuvan ja sen murhaaman tuomarin, Giovanni Falconen Cose di Cosa Nostra. Kaksi niistä takkuilin italiaksi. Ne oikeastaan ylittivät sen hetkisen (ja nykyisen) italian taitoni - ja olivat sekä työlästä että synkkää luettavaa. Noiden miesten, Falconen ja Savianon, työ näyttäytyy äärimmäisen rohkeana ja ihanteellisena. Oli korkea aika päivittää Italia-tietojani ja muutenkin laventaa näkemystä mafian ulkopuolelle. Onhan maa aina yhtä mielenkiintoinen, ristiriitainen ja rakastettava.

Olikin oikein miellyttävää lukea suomenitalialaisen Anton Montin viime vuonna julkaistu Minne menet Italia? - sujuvasti suomeksi. Monti on tietokirjailija, vuosia Roomassa asunut helsinkiläinen ja apulaispormestari Anni Sinnemäen puoliso. Omakohtainen kokemus täydentää historiallista perspektiiviä ja tekee kirjasta sujuvan ja värikkään lukumatkan nyky-Italian sieluun, kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan. Kirjailija nostaa esille asioita aina saapasmaan järistysherkästä maaperästä oliivipuulehtojen kautta 'Ndranghetan hallitsemaan calabrialaiseen satamaan. Monti kirjoittaa lämmöllä ja huumorilla itselleen ja perheelleen läheisistä italialaisista ja heidän nykytilanteestaan, kattaen pöydälle myös sopivan annoksen tilastofaktaa.

Kun lukee Montin kuvausta Italian teollisuustuotannon - toiseksi suurinta Euroopassa - erityispiirteistä: satojen vuosien mittaisesta traditiosta, paikallisesta erikoistumisesta, pienistä perheyrityksistä, joiden osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle, tekisi mieli julistaa koko Italian teollisuustuotanto Unescon maailmanperintökohteeksi. Niin vahva on sen laadullinen imago, ja tällä hetkellä tulee mieleen, että se on täydellinen vastakohta huonomaineiselle kiinalaiselle halpatuotannolle. Italialla ei juuri ole raaka-aineita, vaan kaikki on jalostusta. Sitä, jota meidänkin metsäteollisuudelta toivotaan: vähemmän sellua, enemmän jalostusta. Raaka-aineista mainitaan yksi ja sekin on Carraran marmori. Osa isoista brändeistä on jo myyty kansainvälisille sijoittajille. Kunnioittavatko ne  sitä osaamista, jota on 1500-luvulla aloittaneella perheyrityksellä?

Italialainen ruoka kamppailee maineesta ranskalaisen kanssa, mutta italialaiset eivät siinäkään pode huonoa itsetuntoa. Sen sijaan heidän satoja vuosia vanhat oliivipuunsa kamppailevat Xylella-bakteerin kourissa ja tekevät kuolemaa. Bakteeri saapui Costa Ricasta pienen koristekasvin mukana. Viattoman pienet bakteerit ja virukset runtelevat maailmaa ennen kokemattomalla tavalla. Tai siis ihmisen mittakaavassa, ei kai se mitään uutta ole. Ranskalaiset ja italialaiset ovat ottaneet yhteen hienostuneemmilla ja vähemmän eleganteilla tavoilla. Italialaiset ovat Montin mukaan päätelleet, että ranskalaiset kuljettavat paljasta patonkia hikisessä kainalossa, eivät käytä bideetä ja ovat keksineet hajuvedet, koska eivät peseydy. Samoin rakkaat naapurit ovat taistelleet suurmiestensä omistusoikeudesta, Leonardo da Vincistä Napoleoniin.

Italia kansallisvaltiona on nuori Euroopassa ja sen jäljiltä ihmisille maakunnat ja niiden identiteetti on läheisempää kuin valtion. Sitä korostavat oman maakunnan yritykset erikoisuuksineen. Italialaiset ovat aikojen kuluessa muuttaneet monista syistä ympäri maailmaa, isoja yhteisöjä on Yhdysvaltojen lisäksi Etelä-Amerikassa, Brasilian Sao Paulosta Uruguayhin. Italian kolonialismi suuntautui aikoinaan köyhiin maihin ja sen seurauksena Eritrean pääkaupungista Asmarasta on sanottu, että se on eräänlainen aikamatka vanhaan Italiaan. Sen keskustasta löytyy mm Casa del formaggio. Italialaiset muuttavat entistä enemmän pois ja valitettavasti nuoriso enenevästi jäädäkseen. Yhdessä vähäisen syntyvyyden ja mahtavan valtion velan kanssa, kasvava eläkeläisväestö kuormittaa yhteiskuntaa kestämättömästi. Velka syntyi etupäässä 80-luvulla, mutta sen korkomenot ovat nyt jättimäiset. Köyhän valtion kansalaiset ovat kuitenkin usein varakkaita, mutta varakkuus makaa pankkiholveissa ja vanhoissa palatseissa, omaisuudessa, se ei luo uutta. Päin vastoin kuin meillä luullaan, italialaiset eivät tuhlaa, he säästävät eivätkä palkatkaan ole kasvaneet koko 2000-luvulla kuin murto-osan siitä mitä muissa Euroopan maissa.

Entä mikä yhdistää Moldovaa ja Italiaa, paitsi erityisen matala syntyvyys? Se että moldovalaiset synnytysikäiset naiset tulevat hoitamaan yksinäisiä italialaisia vanhuksia. Italialainen suurperhe, La famiglia, esiintyy nimittäin enää vanhoissa neorealistissa elokuvissa. Nuoriso kärsii paitsi työttömyydestä ja näköalattomuudesta myös siihen helposti johtavasta huonosta koulutuksesta. Montin mukaan Italian koululaitos rappeutui paljon Berlusconin hallinnon aikana, 80-90-luvuilla. Muistan edesmenneen teräväkynäisen kriitikon Jukka Kajavan joskus niinä aikoina tuhahtaneen, että italialaiset eivät enää tuota mitään näkemisen arvoista kulttuuria, heillä on vain historiansa ja ruokansa.

Monti käy läpi Italian vasemmiston näivettymiseen johtaneen polun, Viiden tähden liikkeen ja sen  hallituskumppanin, suurimmaksi puolueeksi kivunneen La Legan nousun ja tuhon, sekä viimemainitun puheenjohtajan, Salvinin suuren uhon - ennen joutumistaan oppositioon, vastoin ennakkosuunnitelmia. Niin paljon kuin olikin saanut somessa seuraajia, harkitun ja huolellisesti hoidetun digianalyysin ja algoritmien käytön tuloksena, somessa Salvini myös upotettiin, ainakin toistaiseksi.

Berlusconin ja Salvinin tapaisista tyypeistä päästäänkin sopivasti viimeiseen lukuun: Italian menestynein yritys. Se on Calabrian mafia, 'Ndrangheta, vuosiliikevaihto 50 miljardia euroa. Hassua kuinka isot rikollisjärjestötkin menestyvät, kun organisaatio on mietitty ja hyvin toimiva. Sisilian mafia, Cosa nostra on kuulemma jo vanhentunut ja lukuisten attentaattien, murhien ja pidätysten jälkeen kuihtunut, Napolin Camorra taas hajanainen ja sisäisessä kuohunnassa. 'Ndrangheta toimii toisin, ei näkyviä attentaatteja, ei glamoröösiä mafiosolookia, joka aikoinaan siirtyi Kummisetä-elokuvista mafian käyttöön, vaan askeettista elämää, tuntemattomat pomot, hiljainen verkosto ja takana maailmanlaajuinen kokaiinikauppa. Asiakkaina ei ole enää maksukyvyttömiä heroinisteja, vaan työssäkäyviä milanolaisia - ja hajautetut sijoitukset.

Silmiä avaava ja sivistävä teos toteaa Kirjakeittiö-blogi.

Anton Monti: Minne menet Italia?
Kustantamo S&S, 2019, e-kirja