Klassinen juustokakku muskottihunnulla

Minä olen taistellut klassisen juustokakun kanssa. Tai; ehkä taistellut on huono sanavalinta, mutta siis kämmeltänyt paistoaikojen, vuokakoon mitoituksen ja viilennyksien kanssa ihan olan takaa. :)

Kaikki alkoi makeanhimosta ja siitä, ettei minulla ollut alkuperäisen ohjeen mainitsemaa 20 cm halkaisijaltaan olevaa 9 cm syvää irtopohjavuokaa ja muutenkin olin sitä mieltä, että pieni, n. 17 cm halkaisijaltaan oleva, 7 cm syvä vuoka riittäisi ihan hyvin kotikäyttöön tulevan juustokakun tekemiseen. Niinpä muokkasin Annie Bellin Gorgeous cakes - kirjan ohjeesta sopivaa annosta pienemmälle vuualle. Ensimmäinen kerta meni ihan ok taikinan määrän suhteen. Kakku nousi kauniisti vuuasta ja siitä tuli hieno.

Kakku pitäisi paiston jälkeen jättää uuniin tunniksi, jotta uunin jälkilämpö hyydyttää kaiken täytteen...

Se, minkä mokasin oli, että makeanhimossani ohjeesta jäi huomaamatta se kohta, missä paistoajan jälkeen sammutetun uunin luukku jätetään vähän raolleen, kakku uuniin ja se saa hyytyä siellä vielä tunnin verran ennen kuin se jäähdytetään. Arvatkaapa, nykäisinkö sen jäähtymään ulos heti paiston jälkeen ja oliko se kakku sisältä sitten vähän turhan pehmeää? :)

Seuraava yrite meni näiltä osin paremmin; tajusin kyllä jättää piiran uuniin vielä paistoajan jälkeen tekeytymään, mutta vahinko oli jo siinä vaiheessa tapahtunut. Jotenkin täytettä tuli enemmän tai siitä tuli kuohkeampaa kuin viimeksi ja kakku tuli yli vuuastaan.

Kakkuvuokaan kannattaa jättää kohoamisvaraa ainakin sentti, ehkä mieluummin pari, jotta reunoille ei käy kuten tässä...

Mutta; koska pilvissä on hopeareunus - ehkä te osaatte ottaa opiksi näistä minun mokailuistani, sillä valmis kakku on tosi hyvän makuinen. Vuokaa ei kuitenkaan kannata täyttää ihan ääriään myöten ja kahviherkku kannattaa tehdä vaikka edellisenä iltana, jotta kakku on oikeasti ehtinyt levätä uunissa ja sen jälkeen vielä jäähtyä ja vetäytyä kunnolla.

Vaikka käytin pienempää ja matalampaa, n. 17 cm vuokaa (täytteen tilavuus oli ehkä kolmanneksen pienempi kuin alkuperäisessä), tein silti vuuan vuoraukseen käytettävää leipämurua saman määrän, kuin Annien ohjeessa isommalle vuualle, eikä sitä ollut minusta yhtään liikaa. Eikä pieni liikamäärä haittaa mitään; ylimääräiseksi jäävän murun voi aina tarvittaessa kaataa pois vuuasta.

Kakusta tulee vähän mieleen äidin rahkapiirakka, kun siihen tulee rusinoita. Jos rusinoista ei tykkää, taikinaan voisi varmasti laittaa myös aprikoosin tai karpalon palasia tai vaikka sitruunan kuoriraastetta. Minä tykkäsin myös muskotista, jota kakun pintaan tomutetaan kauttaaltaan. Siitä tulee mukava lisä makeaan ja rusinaiseen kakkuun. Mutta; jos muskotti vierastuttaa tai käytit täytteeseen jotain muuta kuin rusinaa, voihan pinnan tomuttaa vaikka karpalo- tai mustikkajauheella. Marjajauheen laittaisin kuitenkin pintaan vasta juuri ennen tarjoilua, jottei väri pääse leviämään paiston aikana.

Perinteinen paistettu juustokakku (parille ystävälle tai pienelle perheelle, n. 17-18 cm vuokaan jossa on syvyyttä ainakin 7 cm)

pohja
kimpale voita (ehkä 15-20g)
25g leipämurua
1,5 tl sokeria

täyte
500g philadelphia - tuorejuustoa
160g sokeria
2,5 dl kermaa
1/2 tl vaniljahippuja
2 munaa
30g jauhoja
50g rusinoita


180 astetta 30 min

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka kaikella voilla, sitä saa tulla paksusti jotta saat leipämurun tarttumaan joka puolelle.

Laita sitten blenderiin tai bamixin kippoon vaalea leipä (ilman kuoria) ja sokeri ja aja tasaiseksi seokseksi. Laita sitten seos kakkuvuokaan ja jauhota niin, että leipämurut tarttuvat joka puolelle. Voit painella murusia vähän tiiviimmäksi reunoille sormin.

Täytteen teossa kannattaa sitten varmistaa, että kaikki aineet sekoittuvat keskenään. Tuorejuusto jää helposti kulhon reunoille eikä sekoitu ellet kiinnitä siihen huomiota ja auta tarvittaessa lastalla. Kunnolla sekoittunut täyte on silkkistä vaahtoa, ei litkua :)

Laita tuorejuusto ja sokeri yleiskoneeseen ja sekoita. Lisää sitten vatkaten munat yksi kerrallaan ja kaada mukaan kerma. Katso että täyte sekoittuu kunnolla ja tulee kuohkeaksi.

Sitten kääntele vaahtoon varovasti mukaan vanilja ja jauhot. Sekoita vielä lastalla varovasti mukaan rusinat.

Kaada täyte vuokaan siten, että rusinat jakautuvat täytteessä kutakuinkin tasaisesti. Raasta kakun pinnalle muskottia.

Paista kakkua n. 35 min 180 asteessa (jos käytät isompaa, 20 cm vuokaa ja suurempaa täytemäärää, varaa paistoon n. 45 min).

Kun kakku on kuohkea ja asettunut reunoilta, mutta edelleen keskeltä pehmeä, sulje uunin lämpö ja jätä kakku uuniin. Uunin ovi jätetään vähän raolleen, laita väliin lusikka tms, niin että se jää vähäsen auki.

Anna kakun jäädä uuniin jäähtymään ja hyytymään loppuun asti n. 1 tunniksi.

Sitten peitä kakku varovasti foliolla ja jätä se jäähtymään ja asettumaan yön yli seuraavaan päivään.

Ennen tarjoilua kakku kehotetaan ottamaan esiin jo 30 min ennen tarjoilua, jotta se ehtii vähän lämmetä ja aromit maistuvat selvemmin. Tarjoa kahvin tai hyvän teen kanssa.

Rosmariinilammas

No nyt on juhlittu pääsiäiset ja vaput, korkattu mökkikausi, päivitelty talven tuhoja, hankittu uusi koti ja lienee pienen tlinteon aika. :)

Hulluilta päiviltä hankittu lampaanjalka pääsi pääsiäismenuun grillin kautta,.

Järkevät ihmiset varmaan yrittäisivät rauhoittaa viimeistä raskauskolmannesta enemmän lepäilyyn ja oleiluun. Toiset sitten järjestävät itselleen kaikenlaista pientä lisäsäpinää muuton ja remppaprojektin merkeissä :) Tosin, en tiedä yllättääkö tämä enää ketään tätä blogia lukevaa, mutta me nyt olemme juuri sellaisia pää edellä kohti uusia haasteita - ihmisiä :) Ja mitä tulee äitienpäivän viettoon, luulenpa että me pakkaamme! :)

Isomman kodin hankkiminen on kyllä ollut taustalla toiveissa pitkään ja silmät on pidetty auki jo reilun vuoden jos sattuisi sopiva uusi ja isompi koti ilmestymään. Mitenkään pakolla ei ole etsitty, mutta JOS sattuisi löytymään... Ja sitten kun se sopivan oloinen ilmestyi, siihen oli käytävä kiinni. Ihan hurjan kauas emme ole muuttamassa, sillä Espoon sisällä pysytään. Isompi koti kuitenkin löydettiin ja tarkoitus olisi pienen pintarempan jälkeen päästä muuttamaan vielä ennenkuin Sätky-beebis syntyy. Katsotaan miten onnistuu, sillä remonttilistalla on todennäköisesti isompaa ja pienempää remppakohdetta joiden kanssa yritetään päästä johonkin ennen heinäkuun loppupuolta toteutettavissa olevaan kokonaisuuteen...

Kaikki aineet kootaan kippoon ja suristetaan marinointiin käytettäväksi tahnaksi.

Kiirettä on siis pitänyt ja aika tuntuu kulkevan ihan hirveää vauhtia. Kaiken tämän hässäkän keskellä on kuitenkin ehditty syömäänkin jotain. Ja jos aloitetaan siitä parhaasta päästä, niin tämän pääsiäisen parhaaksi jutuksi meillä on noussut rosmariinilammas.

Minua on aina vähän häirinnyt, että kun lampaan viulua paistetaan kokonaisena, sen pintaan laitetaan yrttejä toiveella että ne maustaisivat lihaa ja pitäisivät sitä kosteana. Minusta niitä yrttejä on aina pitänyt olla ihan tajuton määrä ja koska monena vuonna lammas on meillä päätynyt grilliin, pintaan laitetut yrtit lähinnä palavat karrelle.

Sitten pääsiäisen alla ostin Sellon citymarketista leikkeleeksi ihan kertakaikkisen mainiota rosmariinilammasta. Se maistui todella paljon rosmariinille ja kun ihmettelin leikkeleen sivuprofiilia tulkitsin, että lammas on ennen kypsennystään täytynyt marinoida jonkinlaisessa rosmariinitahnassa kauttaaltaan. Lammas oli minusta ihan upean yrttistä ja koska vietimme pääsiäistä kahden kotia jo pakkaillen, niin päätin tehdä koeluontoisesti rosmariinitahnaa pääsiäislampaallemme.

Lampaaseen tehdyt reiät ovat syviä; sitten joka reikään lusikallinen tahnaa, joka työnnetään valkosipulin avulla syvälle lihaan.

Jos pidät yrttisestä lampaasta, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Tekniikka oli sama, kuin aiemmin tekemässäni valkosipulisessa lampaanjalassa; lampaaseen pistellään reikiä ja jokaiseen reikään laitetaan rosmariinitahnaa ja valkosipulia. Sitten loppu tahna levitetään joka puolelle lammasta ja koko komeus suljetaan puhtaaseen muovipussiin (esim iso paistopussi) ja laitetaan jääkaappiin maustumaan yön yli.

Lammas laitetaan paistumaan grilliin epäsuoralle tulelle. Valuma-astiaan voi lorauttaa vähän vettäkin kosteuttamaan.

Kun lammas paistettiin grillissä, sitä sutikoitiin balsamicosiirapista, öljystä ja sitruunanmehusta tehdyllä kastikkeella, jotta liha pysyisi kosteana. Siitä tuli tosi mehukasta ja hyvää - joskin luulen että asiaan eniten vaikutti se marinadi, jota laitoin lampaaseen tekemiini reikiin.



Vaikka jätimme lampaan mediumiksi - sinne 65 asteen kieppeelle, liha ei ollut kovin punaista kun pienen vetäytymisen jälkeen siten leikkasimme lampaan. Se ei kuitenkaan tarkoittanut että lammas olisi ollut kuivaa; päinvastoin. Se oli kertakaikkisen mureaa, mehukasta ja upean rosmariinista. Kun kesä tulee ja yrtit rehahtavat taas täyteen loistoonsa kokeilen varmasti muunkinlaisia yrttitahnoja. :) Nam.

Olin laiska ja tein vaan yhden, sokerisemman valelumarinadin. Pinta ei pala niin helposti,
jos laitat sokerisen marinadin sivelyyn vasta juuri ennen lampaan valmistumista.

Päivitetty pääsiäisenä 2012: Teimme lampaan uudelleen grillissä, tällä kertaa vain soseutimme myös valkosipulit yrttiseen massaan, jota tökittiin lampaaseen tehtyihin "taskuihin". Loppu marinadi levitettiin lampaan päälle ja koko komeus jätettiin yön yli jääkaappiin. Lisäksi sutikoimme lampaan balsamico-kahvi-hunaja-öljyseoksella paiston loppuvaiheessa. Lammas paistettiin n. 63 asteiseksi grillissä. Ihan erinomaista jälleen!

Rosmariinilammas (juhlaseurueelle)

1 lampaanviulu
tahnaan:
n. 1 dl öljyä
4 kynttä valkosipulia
1/2 pkt rosmariinin lehtiä nypittynä (ehkä 2 dl? )
n. 1 sitruunan kuori
2 rkl valkoista balsamicoa (tai puolen sitruunan mehu)
mustaa pippuria

Lisäksi
n. 1,5-2 valkosipulia (kynnet)

Valelua varten sekoita:
öljyä
sitruunanmehua
balsamicoa ja siirappia (tai balsamicosiirappia)
pippuria

Jos käytät pakastettua lamamsta, nosta se sulamaan vähintään vuorokautta ennen. Sulamista voi yrittää nopeuttaa laittamalla lampaan paistinpussissa kylmään veteen joksikin aikaa, jos sulattelu jäi liian myöhäiseksi.

Kun lammas on sulaa, tee siihen reikiä paistiveitsellä ja sekoita kaikki rosmariinitahnan ainekset keskenään blenderissä tai bamixin silppurikipossa pestomaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa öljyä, jotta saat tahnasta sopivan paksua.

Sitten laita jokaiseen tekemääsi reikään teelusikallinen rosmariinitahnaa ja yksi kuorittu valkosipulin kynsi. Levitä loppu tahna lampaan pintaan ja laita lammas muovipussissa jääkaappiin maustumaan yön yli.

Seuraavana päivänä ota lammas huoneenlämpöön lämpenemään jo hyvissä ajoin, ainakin pari tuntia ennen paistamista.

Jos paistat lampaan grillissä, käytä pitkään palavia brikettejä ja laita paistoalueen keskelle valuma-astia, jotta saat kypsennyksen tapahtumaan epäsuoralla lämmöllä. Valuma-astiaan voi lorauttaa halutessaan vähän nestettä, jolloin grilli pysyy kosteampana paiston ajan. Tosin, meillä lampaan valelukastiketta valui kippoon niin paljon, että se ajoi ihan saman asian. :)

Lammas paistui grillissä n. tunnin verran ja sivelimme lammasta paiston aikana tekemälläni kastikkeella. Koska soosissa oli suhteellisen paljon sokeria balsamicosiirapista, se mustui pinnalle. Täydellisemmän lopputuloksen saat kun teet kaksi valelukastiketta; toisen jossa ei ole sokeria ja sitten ihan paria viimeistä valelua varten sellaisen soosin, jossa on sokeria. Kun sokeri karamellisoituu paistin pintaan, se on herkkua. Käytimme paistossa apuna paistimittaria ja kun lammas alkoi olla mittarin mukaan medium, eli siellä 65 asteen paikkeella, nostimme sen vetäytymään leikkuulaudalle.

Lammas nautiskeltiin tsazikin ja grillattujen vihannesten kanssa.

Pekonilla ryyditetty sellerisalaatti eli niitä tukevampia lisäkkeitä

Oikeastaan ainoa salaatti, jossa olin syönyt raastettua juuriselleriä ennen tätä kevättä on ollut waldorfin salaatti. Ja kun ihan rehellinen olen, ennen viime vuotta en ollut edes ajatellut mitä siihenkään tulee; olin vain ajatellut että se on jokin hämmentävän hyvänmakuinen salaatti jossa on omenaa, usein juustoa, pähkinää ja "jotain". Olin melkein järkyttynyt, kun minulle valkeni että siinä on raastettua, raakaa juuriselleriä.

Kun juurisellerissä on vahva tuoksu niin sitä automaattisesti kuvittelee, että se on raakana kitkerän makuinen. Olin järkyttynyt, koska jouduin toteamaan, että en lopulta tunne usein keitoissa käyttämääni raaka-ainetta ollenkaan. Tuore juuriselleri on itse asiassa varsin pehmeän ja aromaattisen makuinen, eikä lainkaan kitkerä. Ja juuri sen takia se sopii niin hyvin vähän happaman omenan ja paahdetun pähkinän pariksi monessa eri tavoin tuunatussa salaatissa.

Puutarhakirjansa vihannesosassa (Tender vol I) Nigelin "remoulad of celeriac" - nimellä kutsuman sellerisalaatin muunnosta tein itse asiassa jo pari viikkoa sitten. Mutta jos pääsiäislauantain kokko- tai grillibakkanaalien jatkot pääsevät vierähtämään pikkutunneille, tämä saattaa olla oiva valinta paahtoleivän, pekonin ja uppomunien kanssa seuraavan aamun brunssille. ;)

Idut voi lisätä suoraan lautaselle, jos kaikki eivät voi niitä syödä.

Nigelin alkuperäisessä reseptissä salaattipohjaan tuli pelkkää juuriselleriä, ituja, pekonia ja lehtipersiljaa, mutta minä silppusin sekaan lisäksi sellerinvarren ja yhden happaman jonagold -omenan, koska mulla on jossain määrin selittämätön himo jääkylmään omenaan juuri nyt ;) Idut jätin pois, kun V on niille vähän allerginen ja raskaana olevillekin niiden kanssa suositellaan kuumennusta. Mutta kieltämättä; ne Nigelin käyttämät kauniin violetit retiisinidut olivat kirjan kuvassa upean näköisiä. Joten idättäjät hoi; tähän salaattiin idut kyllä sopivat ja tuovat niin makua kuin näköäkin.

Sellerisalaatin kauneus on minusta siinä, että voit tunettaa sitä haluamaasi suuntaan; pehmeä selleri taipuu omenan kanssa raikkaaksi, pähkinän kanssa täyteläiseksi ja creme fraiche sitoo makuja yhteen ja sinappi tuo ryhtiä.

Yrttipuolella Nigel sanoo, että sellerin parhaan ystävän lehtipersiljan puuttuessa voi sen kanssa kokeilla myös timjamia ja rosmariinia sekä rakuunalla maustetuja viinietikoita. Aika jännä ajatus tuo rakuunaviinietikkakin.

Tein tämän ihan perinteisillä pekonisiivuilla, mutta kieltämättä, jos sinulla on aikaa ja ylimääräistä sherryviinietikkaa jossain, niin tämän salaatin kanssa kesällä tekemäni mausteut pekonisiivut olisivat ihan ykkösiä. Pekoni tuo pehmeään ja raikkaan hapankermaiseen salaattiin mukavasti syviä, paahtuneita aromeita joita maustamisella voisi vielä ennestään korostaa jopa hieman parfyymiseen suuntaan.

Niin tai näin; perusohje on juuri sopivan simppeli vähän väsyneeseen aamuun. :)

Salaatin voi tehdä pelkästä selleristä tai sekaan voi laittaa myös omenaa. Toimii molemmilla tavoilla.

Pekoninen sellerisalaatti (1 kulhollinen)

kastikkeeseen
250ml creme fraichea
1/2 sitruunan mehu
2 rkl täysjyväsinappia
mustaa pippuria

salaattipohjaan

n. 500g juuriselleriä
1 paketti pekonia (8-10 siivua)
50g ituja (mung pavun ituja tai retiisin ituja suositellaan ohjeessa)
iso kourallinen lehtipersiljaa
omia lisäyksiä
1 jonagold - omena
1 sellerinvarsi

Sekoita kastikeaineet keskenään ja maista. Lisää tarvittaessa vähän suolaa ja pippuria.

Raasta selleri ja omena karkeaksi raasteeksi. Helpoiten tämä kävi kenwoodin karkealla raastinterällä, mutta varmaan raastinraudan kanssakin selviää. Suikaloi sellerin varsi ihan ohuesti ja huuhtele idut.

Sekoita raasteet, silputtu selleri ja kastike keskenään, paista sitten pekonit pannulla ja leikkele paistuneet pekonit postimerkin kokoisiksi paloiksi. Sekoita salaattiin pekonia ja koristele iduilla. Tarjoa välittömästi kun pekoni on vielä rapsakkaa.

Sitruunapiirakka ja pääsiäistunnelmia

Lähdin eilen Tampereelta vanhempien luo pohjanmaalle viettämään pääsiäistä. Ja arvaattekos mitä!! Täällä odotti varsinainen yllätys! Oikeita pääsiäistipuja!

Juttellessani viikolla äidin kanssa puhelimessa, hän sanoi minulle että "meillä on täällä työpaikalla nyt ihan pääsiäinen. Meillä on täällä tipuja". Tietysti ajattelin että äiti vitsailee ja kaupalla on laitettu tipuja ja rairuohoa pääsiäiskoristeiksi. Noh, täällähän oli kuin olikin tipuja, monta tipua! Päätin nyt laittaa kuvan teille näistä ihanista otuksista. <3 Tänään pikkuiset lähtevät takaisin kotikanalaan. Kuvien hassu värisävy johtuu muuten tipusten lämpölampusta.

Kaksi ankkaakin oli päässyt mukaan

Sitten tipuista toiseen aiheeseen, pääsiäiseen sopivaan herkkuun. Tein tuossa jokin aika sitten sitruunapiirakkaa siskon twiittaamasta linkistä innostuneena. Suomen kuvalehden jutussa kerrotaan, että sitruunatortun tekemiseen voi ranskalaisittain omistaa koko päivän, tämän reseptin torttu oli kuitenkin nopea ja helppo valmistaa. Suunnittelin, että tätä voisi tehdä uudestaan nyt pääsiäisenä jälkiruuaksi tai kahviherkuksi. :)

Piirakka on ihanan keväinen ja raikkaan sitruunainen. Alkuperäisessä ohjeessa piirakka suositellaan nautittavaksi mascarpone-hunajakerman kanssa. Minä puolestani sekoitin jääkaapista löytyvistä creme vanillasta ja kreikkalaisesta jugurtista kastikkeen.

Oikein hyvää ja tipurikasta pääsiäistä kaikille!

Sitruunapiirakka

Pohja
50 g voita
50 g tomusokeria
1 kananmuna
100 g vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria

Täyte
4 kananmunaa
150 g sokeria
1,5 dl ranskankermaa
1 sitruunan mehu
1 limen mehu
0,5 dl vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri keskenään kuohkeaksi seokseksi ja lisää muna. Siivilöi joukkoon jauhot ja vaniljasokeri. Ohjeessa mainitaan myös mantelijauhe, mutta koska minulla ei sitä ollut, laitoin hieman lisää vehnäjauhoja (n. 1 rkl). Painele taikina irtopohjavuokaan ja sen reunoille. Peitä taikina foliolla jonka päälle voi kaataa painoksi esimerkiksi kuivia herneitä. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes pohja on kauniin värinen ja rapean kypsä. Poista folio ja herneet ja anna jäähtyä.

Vaahdota täytteeseen tulevat munat ja sokeri kuohkeaksi, lisää joukkoon ranskankerma ja sitrusten mehut. Siivilöi sekaan jauhot ja sekoita. Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle ja paista uunissa 180-astetta 25-30 minuuttia.

Jos haluaa, piirakan pinnan saa kauniiksi ja rapeaksi ripottelemalla siihen ruokosokeria ja kuumentamalla piirakan pintaa polttolampulla tai uunissa grillivastusta käyttäen. Piirakka oli aika kaunis ilma tätäkin vaihetta, joten jätin sokerin laittamatta. :)

Jäähdytä piirakka ja tarjoa mascarpone-hunajakerman tai esimerkiksi vaniljavaahdon kanssa.

Kaikenmaailman välipaloja...

Jollakulla voi ehkä ollakin sellainen tunne, että viimeisen puolen vuoden aikana blogissa on ollut jotain erilaista kuin aiemmin. Jotain sellaista, mikä ei varsinaisesti pistä silmään, mutta...

Tämä tarkkasilmäinen lukija ei välttämättä ole lainkaan väärässä. :) Joku on saattanut huomata, että makeita reseptejä on useammin kuin ennen, toinen että postauksia tulee välillä enemmän, välillä vähemmän, kirjoitusvirheitä on selvästi enemmän ja kolmas on ehkä pannut merkille raakojen kalojen puutteen. Myös viinisuositusten väheneminen on saattanut pistää jollakulla silmään. Mutta: sille kaikelle on syy.

No, tässä vaiheessa varmaan jo arvaatte mitä aion teille kertoa? :) Kyllä, juuri niin - ihan oikein päätelty :) A saa pikkusiskon tai veljen heinäkuussa! Ja ei, me emme tiedä kumpi sieltä sitten tulee, emmekä ajatelleet sitä etukäteen urkkiakaan selville. Mutta sen verran olemme Sätkyn elämästä kuulleet, että kaikki pitäisi olla hyvin ja viimeinen raskauskolmannes alkaa vajaan parin viikon päästä. Aika kuluu juuri nyt jotenkin tosi nopeasti.

Minä olen päässyt tosi vähällä koko tähän astisen odotteluajan; ei oikeastaan pahoinvointia eikä suurempia ruoka-aversioita. Muutenkin jaksaminen on kaiken voittavaa väsymystä lukuun ottamatta ollut hyvä. Ainoa ruoka, jota ei tee yhtään mieli on ollut kana. Se on tosi hassua, kun ajattelee ettei se ole edes mikään vahvan makuinen. Mutta niin se vaan on; kokkasin kokonaisen kanan syksyllä vielä tajuamatta, että kana ei maistu. Kun sitten nostin uunissa ihanaksi paahtuneen, tuoksuvan kanan pöydälle tuumasin että: "Ei tässä mitään vikaa ole, mutta kukahan tämän syö?" :)

Ruokavalion muutos on aiheuttanut jotain yllättäviä "uups" - tilanteita. Yksi hankalimpia oli kieltämättä se, kun isäinpäivän jälkimainingeissa menimme illalliselle Merituulille. Noh, viini oli helposti ohitettu koska tarjouduin kuskiksi, mutta Merituuli oli laittanut ihanaa kombu-merilevällä maustettua siikaa, jota olisin normaalitilanteessa ehdottomasti halunnut maistaa. No, yritin parhaani mukaan hämätä emäntää, että itse asiasa en maistanut kalaa ja kiitin luojaani siitä, että A pitää sushista. Sillä A sai sitten maistikaspalani kun silmä vähän vältti. Kyllä Merituuli taisi sen huomata ja jouduin mielessäni manaamaan, että tätä temppua pyydän kyllä anteeksi, kunhan homma vähän etenee ja ollaan turvallisemmilla vesillä. :) Ja todettakoon, että sain anteeksi. :)

Oikeastaan alku oli hankalinta juuri siksi, ettei asiasta halunnut oikein sanoa vielä kenellekään ennen rakenneultraa ja maagisen 3kk rajapyykkiä. Väsymys kuitenkin iski heti ja suuresti rakastamani kirjoittelu (myös tänne blogiin) muuttui kertaheitolla ainakin dekadilla vaikeammaksi. On pitänyt opetella pärjäämään n. 5 min keskittymiskyvyllä ja olemattomalla muistilla. Kaikki mitä ei heti kirjoita ylös, lakkaa olemasta olemassa viimeistään puolen tunnin päästä. :)

Raskauden mukana seuraa siis tietysti lista ruokarajoituksia. Ne eivät sinällään ole hankalia, mutta niissä on ansoja, joita ei vaan tajua. Oli oikeasti aika lohduttavaa, kun ennen Uuden Seelannin matkaa kyselin lääkäriltä että mitä sitä nyt sitten uskaltaa syödä ja mitä ei, niin lääkäri vaan totesi että normaali raskaus kestää normaalin elämän. Noita viisaita sanoja olen palautellut sitten mieleen kun on ahdistanut että onko jokin turvallista vai ei. Jossain kohdin on vaan annettava olla, eikä saa tehdä jutuista liian suurta ongelmaa.

Niitä vältettäviksi suositeltuja ruokia kuitenkin tulee koko ajan vastaan, mutta olen ajatellut että kunhan suurimman osan nyt osaa ansoista välttää, niin loppu varmaan menee sitten elämä tapahtuu - osastolle. Jos nyt ottaa jotain esimerkkejä, niin töissä olen oppinut välttämään salaatteja joissa on herne-maissi-paprikaa tai herneitä (pakasteet pitäisi kuumentaa) majoneesikastikkeita ja leipoessani yritän olla maistelematta taikinaa (raaka kananmuna), juustoista olen alkanut kytätä onko tuotteeseen käytetty maito pastoroitu vai ei ja kaikki vakuumipakattu kala on jäänyt tiskiin. Parmesanraasteen maidon pastöroimattomuuden tajusin vasta paljon myöhemmin, sillä en osannut epäillä kovaa juustoa... Ja umpiopakatun ohella raaka kala on tosiaan saanut jäädä, vaikka sydämestä riipaisee. Vähänkö menen sushille, kun bebe masusta poistuu! Mutta silti tulee aina pikkufiboja, joista ei vaan tule edes miettineeksi. Niinkuin sekin kerta kun oltiin ystäväni M:n kanssa kahvilla ja päätin ottaa kahvilassa tehdyn terveellisen hedelmäsmoothien kahvin kanssa pullan sijaan. Vasta myöhemmin tajusin että smoothieen tuoreiden hedelmien ohella käytetty mansikka oli varmaan pakastettua, mutta oliko se kotimaista jonka saa syödä kuumentamatta vai ei? Sitä nyt ei voi tietää enää, mutta enpä jäänyt moista murehtimaan.

Eiköhän sätky "kaikista näistä haasteista" huolimatta ;D ole ihan hyvin pärjännyt matkassa mukana. Minusta on hyvä että tietoa on ja sitä jaetaan, eikä siitä kannata ahdistua. Tavallaan sekin auttaa, että voi ottaa asioista selvän, eikä tarvitse arvailla. Mutta se ei ole vaavillekaan hyväksi, että loputtomasti stressaisi mitä voi ja mitä ei voi syödä. Stressi todennäköisesti aiheuttaa hänelle enemmän haittaa kuin tahaton tomaus parmesania pastan päällä. Kunhan katsoo suuret linjat kohdalleen niin lopun voinee sitten ajatella kuuluvan osastoon että mekin olemme joskus syntyneet, vaikka kaikkea tätä tietoa ei ole ollutkaan saatavilla.

Oleellisinta lienee, että syödään terveellisesti ja monipuolisesti ihan tavallista puhdasta ruokaa. :) Kaikelta ei voi varjella - ei nyt eikä tulevaisuudessa ja se kaikki menee osastoon elämä.

Nälän tunteen puutteesta huolimatta pitäisi ymmärtää laittaa jotain purtavaa ja syödä ennenkuin energia täysin loppuu...
Nälkä on jo yleensä aika hallitsematon, kun se nälän tunne sitten lopulta tulee... :)

Kotona tietysti se helposti väsyminen ja ajatuksien karkailu on tehnyt ruuanlaitostakin vähän haasteellisempaa. Kaikki enemmän kuin kolme vaihetta vaativat ruuat ovat haasteellisia kun puolet vaiheista tahtoo unohtua matkan varrella :) Sitä on alkanut kovasti arvostaa ruokia, jotka voi vaan koota yhteen kippoon ja työntää uuniin, erilaisia keittoja ja tietysti pastaa. Monimutkaisempaa jaksaa laittaa lähinnä kun on oikein levännyt ja virkeä olo. Ja kun energiatarve iskee täysin ilman varoittavaa näläntunnetta, erilaiset pikavälipalat ovat varsin tarpeen.

Ja jotta ei menisi vain pölinäksi, niin laitetaan tähänkin postauksen loppuun yksi tuollainen välipala, jota itse asiassa tein opiskeluaikana varsin usein. Se on opittu eräältä vanhalta ja viehättävältä rouvalta joskus kauan sitten. Idea on yksinkertainen ja lopputulos kevyt ja raikas. Aikoinaan opin pitämään rahkasta tämän välipalan vuoksi, sillä raikkaalla puolukalla ja sokerilla maistettu piimä tekee rahkapilvistä ihan unelmasilkkisen oloisia ja ihania. Kannattaa kokeilla, vaikkei raskaana olisikaan ;)


Puolukkainen rahkavälipala (1 kippo)

n. 1-2 rkl puolukoita tai karpaloita (tuoreita tai pakaste) tai sokeroitua puolukkasirvosta 1/2 rkl
n. 1 tl sokeria (tai maun mukaan enemmän)
1,5-2 dl piimää
n. puoli purkia tai 100g maitorahkaa

Murskaa puolukat sokerin kanssa kupin pohjalla. Lisää piimä, sekoita ja maista onko vaaleanpunaiseksi värjäytynyt piimä riittävän makeaa. Lisää sokeria jos tarvitsee.

Sitten nostele teelusikalla rahkaa pieniksi saariksi puolukkapiimään. Ja sitten vaan nautitaan.

Pinaattista, minttuista ja sitruunaista linssikeittoa, eli kevät kulhossa

Minä rakastan nykyisin linssikeittoja. Oikeastaan voisi sanoa, että olen oppinut rakastamaan niitä vasta aikuisiällä, mutta rakastuminen on ollut nopeaa ja kiintymys sitäkin syvempää. Ja miksi ei: ne ovat niin monipuolisia ja ruokaisia. Niitä on helppoa ja nopeaa tehdä. Niin, ja ihania linssejä on älyttömän monenlaisia.




Tämä keitto on raikkaan erilainen kuin ne linssikeitot joita yleensä teen. Tässä on paljon keväistä minttua ja pirteää sitruunaa ja lisäksi paremmin keittämistä kestävät du puy -linssit jätetään keittoon kokonaisina, joten keitosta löytyy myös tekstuuria! Jotenkin en ollut koskaan tullut miettineeksi, että minttu ja sitruuna sopisivat vihreiden linssien kanssa, mutta niin vain on. Keittoon tulee mukavasti ryhtiä muutamasta pancettakuutiosta, jota lisätään keittopohjaan, mutta ne voi jättää poiskin jos haluaa tai korvata vaikka parilla sardellifileellä. Ja koska luen edelleen Nigelin kirjoja läpi, alkuperäinen ohje on yllätys yllätys Nigelin käsialaa (Tender vol I) - taas. :)

Ihan ehdottomasti kokeilemisen arvoista kevätruokaa, sillä yrttien ja sitruunan sinfoniana se on lyömättömän keväinen. Mutta tämä soppa on myös ihan loistopaikka hävittää syksyn viimeiset pinaatit, sitten kun ei niistä muutakaan keksi :)

Ihanaa ja keväistä maanantai-iltaa jokaiselle... :)



Pinaattista, minttuista ja sitruunaista linssikeittoa (n. 4:lle)

1 iso tai 2 pientä sipulia
oliiviöljyä
3-4 kynttä valkosipulia
pieni kourallinen savustamatonta pekonia tai pancettaa (otin yhden n. 3-4 mm paksun pancettasiivun ja silppusin kuutioiksi)
Pieni nippu sileälehtipersiljaa
250g eli reilu 2,5 mutta vajaa 3 dl vihreitä Du Puy - linssejä (tai castellucio) joka tapauksessa sellaisia, jotka eivät hajoa keitettäessä
litra liha-, kana- tai kasvislientä
Pinaattia - kaksi suurta kourallista (laitoin paketin babypinaattia)
sitruuna
muutama oksa minttua
(pari laakerinlehtä - ei pakollinen mutta laitoin)


Silppua sipulit ja valkosipuli sekä kuutioi pancetta. Laita sipulit ja pancetta kattilaan ja kuullota niitä öljytilkassa kunnes sipuli on kullankeltaista ja aromikasta. Silppua persilja ja sekoita mukaan.

Huuhtaise sitten linssit ja lisää pekonien ja sipulien joukkoon. Lisää liemi ja anna kiehahtaa. Kuori vaahto jos sitä nousee pintaan. Lisää halutessasi pari laakerinlehtä ja anna kiehua hiljakseen iloisesti poreillen kunnes linssit ovat pehmeitä mutteivät vielä hajoa yhtään - ehkä n. 25 -30 min.

Pese pinaatti ja jos käytät isolehtistä pinaattia, pilko lehtiä hieman. Laita sitten pinaatit pannuun ja kuumenna niitä kannen alla omassa höyryssään hetken, kunnes ne nahistuvat ja muuttuvat ihan smaragdinvihreiksi. Sitten purista pinaatti kuivaksi ja silppua se.

Laita pinaattisilppu kuumennettujen keittokulhojen pohjalle ja mausta valmistunut keitto ennen kulhoihin jakamista; lisää keittoon suolaa, pippuria, sitruunan mehua ja revittyjä mintun lehtiä kunnes maku on sopiva. Meillä taisi mennä n. puolen sitruunan mehu ja 4-5 mintun lehdet.

jaa keitto kulhoihin ja korista mintun lehdillä ja sitruunan palasilla, niin että jokainen voi lisätä sitruunaa halutessaan.

Kaura-rahkapohjaan tehty pähkinäinen parsa-vuohenjuustopiiras

Eilen, lauantaina aamulla oli kyllä ihan fiilistelyaamu. Kaikki nukkuivat aika pitkään ja minä kuuntelin hiljaa musiikkia ja mietin elämää ja sitä, miten hyvin se juuri nyt onkaan. Aloin puuhailla ilman kiirettä ja inspiroiduin keväisestä auringosta niin, että päätin pyöräyttää pienen kevättä pursuilevan aamiaspiirakan parsasta.




Pohjataikinan rahkapohjan muistan jostain kouluajoilta; se on helppo ja hieman kevennetty voitaikina, johon laitetaan mukaan rahkaa. Rahka tekee pohjasta aavistuksen happaman ja jollain tapaa keveämmän kuin normaalista voitaikinasta. Sinänsä ohje on klassinen, mutta siitä on tosi tosi pitkään, kun olen viimeksi tehnyt tätä. Ja kun puntaroin täytteen aineksia mielessäni, päätin lisätä pohjaan vielä vähäsen luomukarahiutaleita. Voi luoja, että siitä tuli hyvää! V totesi piirasta maistellessaan että tuo pohjataikina on ihan syntistä... Ja otti toisen palan... :) Tulkitsin tämän niin, että tätä piirakkaa saa tehdä toistekin.

Pohja kannattaa täyttää vasta uunipellillä tai leivinpaperin päälle laitettuna. Tämä ei ole hyvä idea... :)

Pähkinäisestä parsapiiraastani tuli mukavan erilaista ja raikasta; ei yhtään sellaista raskasta ja rasvaa tihkuvaa vaan kaikki yrtit, parsa ja pähkinät tuntuivat niin keväisiltä ja olivat hyvin tasapainossa vähän miedomman makuisen vuohenjuuston kanssa. Täytteeseen paahdettujen pekaanipähkinöiden maku korostuu timjamihunajalla ja herkkä kolatun vuohenjuusto tekee kokonaisuudesta rikkaan. Vaikka piiras syntyi täysin vapaan assosiaation tuloksena, se onnistui yli odotusteni.

Levyn voi kaulita pariin kertaan ja taitella kolmeen ensin, jos tuntuu että rakenne sitä vaatii.

Ainoa mitä olisi voinut sekunnin pidempään pohtia siinä meikäläisen euforisessa aamuflowssa oli se täyttämispuoli. Kun sen pohjan kaulitsee, se kannattaa siirtää uunipellille kaulinta apuna käyttäen ja täyttää VASTA sitten :) minähän lätkäisin täytteen piirakalle ja tein reunoihin "hapsut" jotka sitten taittelin piiraan päälle ennenkuin tulin edes ajatelleeksi, miten piiraan saa enään siirrettyä pellille. No, kahta lastaa käyttäen sain sen taiteiltua jotenkin, mutta ulkonäkö otti vähän itseensä.

Arvatkaapa, katkesiko piirakka keskeltä kun yritin siirtää sitä täytettynä lastoilla? ;)

Mutta: ihan kivasti se paikkaantui uunissa kun taikinassa on leivinjauhetta; se nostaa taikinaa sen verran jotteivät pienet kauneusvirheet niin helposti edes näy. :) Eikä se hieman persoonallisemman näköinen lopputulos haittaa muutenkaan tämmöisessä oman perheen kokkailussa; pääasia että siitä tuli tosi hyvää.

Koska tarjosin piirakan brunssina, tein vielä jokaisen palasen päälle uppomunan ja paistoin aamiaspöytään paketin pekonia. Ja jotta annoksesta tulisi oikein keväinen, huuhtelin myös vähän salaattia lautaselle. Vaikka piirakka oli hyvää lämpimänäkin, söin sitä jälkikäteen myös lounaaksi/välipalaksi, eikä se siitä ollut kärsinyt. Päinvastoin, parsan maku nosi ehkä vielä paremmin esiin jäähtyneenä.

Leivinjauhe pelastaa, valmiista piirakasta ei huomaa yhtään, että se ei ollut raakana ihan prinsessa... :)

Kaura-rahkapohjaan tehty pähkinäinen parsapiirakka ( riittää ainakin 6-7:lle palanen)

pohja
125g voita
125g rahkaa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

täyte
1 sipuli siivuina
1-2 kevätsipulin vartta
7 parsaa
n. 3-3,5 dl rucolasalaattia
pari kourallista pekaanipähkinöitä
150g vuohenjuustoa (kolatun verneri)
2 tl hunajaa
1-2 rkl vadelmaviinietkkaa
öljyä (2-3 rkl täytteeseen)
1 muna
tuoretta timjamia silppuna (ehkä 1-2 rkl)
mustaa pippuria
chilisuolaa

Sekoita kylmä rahka ja voi keskenään yleiskoneessa ja lisää sitten kaikki keskenään sekoitetut jauhot. Nypi murusiksi tai anna yleiskoneen muodostaa taikina. Tarkoitus ei ole antaa taikinan vaivaantua enempää kuin sen verran, että kaikki aineet ovat sekaisin. Nosta taikina sitten hetkeksi viileään jäähtymään ja asettumaan.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Huuhtaise parsat ja rucola, suikaloi sipuli ja pilko sitten parsat n. 1,5 cm pätkiin.

Laita paistinpannulle tilkka paistamisen kestävää oliiviöljyä ja laita sipulit kuullottumaan öljyyn. Kun sipulit alkavat vähän pehmentyä, lisää parsa, loraus vaaleaa viinietikkaa ja jatka kuullottamista vielä minuutin verran, jotta etikka höyrystyy. Kaada sitten parsat ja sipulit kulhoon ja lorauta päälle vähän hyvää extra virgine - oliiviöljyä. Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla juuri sen verran että ne alkavat vähän tuoksua pähkinäiselle, lisää ne mukaan täytteeseen.

Silppua sen jälkeen rucolaa kolmisen pientä "kourallista" (eli kokonaan tuo arvioimani määrä) ja lisää se täytteeseen. Silppua mukaan myös huuhdottu kevätsipuli ja tuoretta timjamia. Lisää kananmuna ja mustaa pippuria.

Kaulitse sitten pohja. Jos pohjataikinassa näkyy vielä "voisempia" kohtia se kannattaa kaulita ja taitella pariin kertaan vähän välejä jauhottaen, jotta saat tasaisemman rakenteen. Minä kaulitsin taikinan pari kertaa suorakaiteeksi ja taittelin sitten kolmeen ja kaulin uudelleen.

Sitten kaulitsin taikinasta n. 4 mm paksun, suorakaiteen muotoisen levyn. Tässä kohdin levy kannattaa jauhottaa, kietaista kaulimen ympärille ja siirtää pellille.

Laita sitten taikinan keskelle täyte, täplitä täyte vuohenjuustosattumilla ja valuta vähän hunajaa. Rouhi täytteen päälle vielä mustaa pippuria ja ripsauta suolaa (laitoin punaista chilisuolaa myllystä). Tee sitten piirakan molempiin pitkiin reunoihin n. 2,5 cm leveät "hapsut" jotta saat taitettua ne piiraan päälle ja pinnasta mielenkiiintoisemman näköisen.

Taittele sitten hapsut vuorotellen täytteen päälle kohti keskustaa, vähän kuin palmikoisit piirakan.

Voitele piirakka kananmunalla ja paista uunissa 200 asteessa n. 20 min tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja sula juusto hieman valuu hapsujen välistä.

Tarjoa teen kanssa, uppomunalla ja pekonilla tai ilman.