Life hack: vanha pizza voileipägrillissä

Tässäpä teille meikäläisen life hack - osastoa nyt täältä joulukiireen keskeltä: vanhasta pizzasta tulee aivan superhyvää kun sen lämmittää voileipägrillissä! ;) 

Tiedättehän ne italialaishenkiset täytetyt leivät, joita kahvilat myyvät pariloituna? Ne, joiden sisällä on valuvaa juustoa ja pinaattia tai parmankinkkua? Noh, usko tai älä, vanhasta pizzasta tulee melkein samanlaista kun laitat sen voileipägrilliin lämpiämään!

Nämä pizzapalat haettiin meille viime viikonloppuna viherlaakson kotkabaarista jossa toimii pizzaonlinen kautta pizzeria Kalle ja Ville. Kallen ja Villen pizzat ovat suomipizzaa, mutta mukavan erilaisia. Oma tämän hetken suosikkini parin kokeilun jälkeen on Linda; raikas jogurtilla ja paprikalla maustettu vuohenjuustopizza. Voihenjuustoa ei ole liikaa ja jogurtti on ihan älyttömän hyvä idea. Tämä näissä kuvissa esiintyvä taas on lapseni suosikki Formaggio, jossa on.. No, lähinnä juustoja. :) Ja niistä jämäpaloista mama on täällä nyt tehnyt itselleen lounasta simppelisti voileipägrillillä.

Tästä tuli nyt kyllä mun suosikkitapa syödä vanhaa pizzaa; ihan uskomaton uusi elämä sille. Ja ohjekin on simppeli: leikkaa palanen kahteen saman kokoiseen sektoriin, asenna päällekkäin ja halutessa lisää väliin suosikkilisätäytettä. Sitten vaan voileipägrilliin paahtumaan kunnes pizza saa kauniit raidat ja juusto on sulaa. Tarjoile kaakaon, teen tai kahvin ja pienen salaatin kanssa.

Miks mä en tätä aiemmin keksinyt, kysyn vaan. :) 

Philipsin pastakone ja monenmonta hyvää pastakokkausta - pari ohjettakin!

Kaupallinen yhteistyö Philips 

Me olemme puolisen vuotta miettineet pastakoneen hankkimista. Sekä minulla että V:llä on "entisessä elämässään" ollut pastakone, mutta kummankaan elämään kuulunut kone ei ole päätynyt yhteisen kotimme kaappiin. Ja kuten instagrammiamme seuraavat varmasti tietävät, sisareni on hurahtanut Italiaan pahemman kerran ja pyörittää itse pastoja tosi ahkerasti - tetysti niistä puhelimessa raportoiden :)

Onhan siinä tullut itsellekin mieleen että joo, pitäisi hankkia pastakone mutta koska meillä molemmilla ON ollut joskus pastakone tiedämme myös, miten a) työlästä pastaa on tehdä itse ja b) kuinka vähän sitä konetta tuli lopulta käytettyä, koska työlästä. Tästä huolimatta tuorepasta on pyörinyt ajatuksissa ja olemme arponeet olisiko se joku söpö käsin kammettava malli (kuten aiemmin omistamamme) vai kenties joku yleiskoneen lisäosa.

Neste kaadetaan sisään; kone pyörittää n. puolet ajasta taikinaa ja kääntää sitten suuntaa. silloin pastaa alkaa tulla. 

Siinä mielessä voisi kai sanoa, että Philipsin pastakoneen lanseeraus tuli meidän projektimme kannalta juuri oikeaan aikaan. Meille tarjottiin mahdollisuutta saada tuo laite itsellemme testiin ja viestin saatuani olin ihan ihmeissäni; "onko tommosiakin?"

Kun rehellinen olen, niin hieman epäluuloisina ruokahifistelijöinä Googlesimme laitetta ennen testiin lupautumista ja eri lähteissä tuntui olevan suloinen konsensus siitä, että laite on Oikeasti Hyvä ja toooosi näppärä. En tiedä, miksi emme itse tulleet ajatelleeksi että joku on tehnyt kunnollisen laitteen joka valmistaa taikinan ja tursottaa pastan sitten ulos kuin lihamyllystä! 

Hävikkiä jää tosi vähän jo ensimmäisen sekoitus-tursotus kierroksen jälkeen

Ja mitä enemmän mietin asiaa, sitä paremmalta ratkaisulta se alkoi tuntua; meillä pasta on useimmiten se hätävararuoka jota teen, kun arjessa on liian kiire. Se on varmasti yksi syy siihen, miksi sitä konetta ei ole vielä hankittu; kumpikaan meistä ei OIKEASTI usko että kuluneet vuodet sekä teini & taapero olisivat tehneet meistä yhtään innokkaampia pastanveivaajia. Ja vaikka pasta on sinänsä helppoa tehdä, sen sotkunkin pitäisi jonkun siivota. Tämä laite taas lupasi pastaa vartissa pöytään suurin piirtein kunhan sisään vaan työntää jauhoa, vettä ja kananmunaa. Niin, ja ilman sotkua.

Ylhäältä oikealta: Mozzarella, parsa sitruunafettuchini, porkkana-kardemummaraviolit ja spaghettia paahdetun sitruunaisen kurpitsan, rosepippurikuttukuutioiden ja persiljan kera.

Ja sitten se kone tuli, tuossa aika tarkkaan viikko sitten. Sen jälkeen meillä on tehty PALJON pastaa, enkä tiedä kuka on ollut eniten innoissaan; minä, V vai I? Mutta voitte vaan kuvitella mitä kävi kun vuosia sisälläni piileksinyt pastadorini pääsi irti. Kyllä; peruspastan lisäksi jo nyt on tehty sitruunapastaa, ruis-fenkolipastaa, kardemumma-porkkanapastaa ja tänään fenkoli-pinaattipastaa. Meillähän tosiaan ON myös Philipsin mehulinko jonka ostimme taannoin ja niinpä olen käyttänyt pastan nesteenä porkkanamehua, fenkolimehua ja viimeksi tänään pyöritin Kenwoodin silppurikipolla fenkolimehujämästä ja babypinaatista "nestettä" vihreään pastalevyyn.

Pastalevy tulee reunasta avonaisena putkena joka sitten oikaistaan tasolle.

Homma tosiaankin on ihan niin nopeaa kuin muutkin antavat ymmärtää. Pastalajeista joita macchina tuottaa on neljä ja niistä tässä vaiheessa kokeilematta vielä penne, mutta ainakin molemmat nauhapastat tulivat erinomaisia ja lasagnelevykin vaikuttaa hyvälle. Tosin, se on oikeasti lasagnelevypaksuudessa, joten jos siitä aikoo tehdä ravioleja, cappellineja, angelotteja tai muita hankalampia täytettyjä pastoja, sitä pitäisi kaulita ohuemmaksi.

Porkkanamehusta tuli yllättävän vähän väriä pastaan, vaaka on paras mittaväline.

Nuo nyytit joita ohjekirjassakin oli tehty onnistuivat levystä ihan hyvin, mutta ylemmissä kuvissa näkyneet raviolit syntyivät oppimiskokemuksen tuloksena. Yritin nimittäin tehdä porkkana-kardemummataikinasta angelotteja vuohenjuusto-pistaasitäytteellä ja tarjota ne porkkanavoin kanssa, mutta taikina ei kyllä suostunut taipumaan siihen. Tein sitten jättikokoisia ravioleja, mutta minusta niissäkin taikina olisi saanut olla ohuempaa. Toim. huom. makuyhdistelmä oli niin erinomainen, että laitan aineet jutun liitteeksi jotta voitte kokeilla.

Ylipäätään jos ensituntumalla laitteen hyviä ja huonoja puolia summaisi ennen reseptiin menoa niin näin viikon kokemuksella sanoisin että Philipsin uusi pastalaite:

• on helppo koota ja käyttää 
• tekee Oikeinkin hyvää spaghettia & nauhapastaa ja lasagnelevyä 
• lasagnelevystä tulee suht jämäkkää muita tarkoitusperiä silmälläpitäen. Lisäkaulinta voisi olla tarpeen.
• on helppoa siivota ja pestä
• kaikki osat saa kuulemma laittaa tiskariinkin, ei tosin ole ollut tarpeen vielä, menee käsitiskissä kun heti pesaisee.  
• jos mittaa väärin, jauhot saa koneesta poiskin suht helposti 
• jos unohtaa putsata suuttimen, sen saa jälkikäteen puhtaaksi ilman verta, hikeä ja kyyneleitä
• laite ON espressokoneen kokoinen, eli ihan pieneen keittiöön sitä voi olla haastavaa sijoittaa ellei pasta ole sitten se jokapäiväinen juttu (vrt. riisinkeitin) 
• Jos sattuu omistamaan mehulingon ja vielä jos on aktiivikäyttäjä, laite on kyllä tosi inspiroiva; ihan loputtomasti ideoita mitä kaikkea pastaa voi tehdä ja kun niiden toteutus jauhosta pastaksi on noin vartin luokkaa niin onnistuu ihan arkena. 
• mieheni sanoi että tekee tällä mielellään pastaa arkena yksinkin (mikä loistava argumentti!) 
• vehkeesen löytää netistä lisääkin noita erilaisia levyjä joilla pastaa saa tursotettua
• pasta tulee ulos valmiina, ei sitä sotkemista tasoilla jauhojen kanssa. 
• hävikki on pieni, ihan alku pastasta ja viimeinen pala saattaa olla ei-niin-täydellisen näköistä mutta nuo isotkin lasagnelevyt tulee hienosti ulos ilman katkeamia, murtumia tai mitään. 

Kämmellyksiä on ollut tosi vähän ja ne on helppo korjata; jopa levyyn unohtunut, köh, hieman kuivahtanutkin pastakakku irtoaa laitteen mukana tulevalla putsausvälineellä tosi helposti. Laiskoja kotikokkeja on siis mietitty! :)

Jauhovalinta tietysti vaikuttaa myös paljon pastan olemukseen; mokasin ekassa levytaikinassa siinä, että tein levyä ihan perus-durum+vehnäjauhopohjasta ja siitä tuli paljon jämäkämpää ja hankalammin käsiteltävää kuin seuraava, täysin puolikarkeisiin vehnäjauhoihin tekemäni pinaatti-fenkoli "mykypasta". Se kovempi pohja sopii nauhapastaan, mutta levy on parempi tehdä vehnäjauhosta. Käytin laitteen mukana tulevan kirjan ohjetta tuohon vehnäjauhotaikinaan mutta lisäsin siihen vähän nestettä. Se edellinen pastalevy oli niin tosi kuivaa ja muistelin että kotimaiset jauhot sitovat eurooppalaisia paremmin nestettä. Yleensä suositellaan että veden määrää ainakin leivissä lisätään vähän ja ajattelin ettei tässä mitään käy jos kokeilen kun ollaan vaan omalla porukalla. Ja heureka!

Pastaputkilo levitetään pöydälle ja siitä leikataan ympyrä. Täytettä reilu teelusikallinen ja reunat kostutetaan ohuesti. 

Olin tosi tyytyväinen tuohon vihreään levypastaan; rakenne tuntui helpommin käsiteltävältä ja jotenkin vähän ohuemmaltakin kuin se ensimmäinen pastalevyni. Tuo "mykyjen" muoto sopi hyvin taikinalle, ei tuntunut liian paksulta. Täytteenä käytin sitä samaa pistaasitäytettä mistä tein porkkanaraviolit. Olin varannut täytettä angelotteja varten aika paljon joten sanoisin että tuosta yhdestä annoksesta täytettä riittää kahteen n. 500g jauhomäärästä tehtyyn pastalevyannokseen.

Sitten pasta taitetaan kaksin kerroin ja reuna painetaan yhteen. Sen jälkeen pieni rypytys ja valmis! 

Vaikka täyte oli sama kuin porkkanaravioleissa, laitoin pastataikinaan tosiaan pinaatti-fenkolilietä. Paseerasin seoksen varmuudeksi, ettei se tuki pastakoneen nesteaukkoja. Osan nesteestä säästin ja tein pastalle kaksi kastiketta; kirkastettua voita johon laitoin suolasitruunan kuorta ja kaprista sekä toisen siitä pinaattiliemestä. Se raikkaan keväinen pinaatti-fenkoliliemi olisi kyllä käynyt annokseen sellaisenaankin, mutta lisäsin vähän öljyä ja tasapainotin maun appelsiininkukkahunajalla ja sitruunanmehutilkalla.

Mutta! Jos teet pastan porkkanamehulla, laita kirkastettu voi ja porkkananmehun loput samaan kulhoon ja anna maustua. Siten saat hauskaa porkkananmakuista, oranssia voita joka antaa pastaan hieman makeutta. Kardemummaa laitoin tuohon porkkanapastaan vain yhden teelusikallisen, mutta sitä olisi saanut olla enemmän. Ylipäätään olen oppinut että pasta ottaa makua tosi varovasti; sitruunapastaankin olisi saanut puolelle kilolle jauhoa laittaa enemmän kuin sen yhden luomusitruunan kuoren joka sinne meni. Ehkä jopa kaksi.

Vihreää seosta käytetään paitsi pastan värjäykseen, myös kastikkeeksi lopulta. Annoksessa on vahvoja makuja, joita vihreä kastike ihanasti raikastaa. Porkkanavoi on miedompi ja "sivistyneempi" vaihtoehto. 

Tässä jälkimmäisessä kastikkeessa kapris juhlii (ehkä jopa peittää sitruunaa?) eli jos et tykkää niin voimakkaasta mausta jätä se pois, toimii imankin varmasti. Tai tee porkkanaversio; hassu miten samasta täytteestä tuleekin helpoilla mutta erilaisilla kastikkeilla kaksi niin tosi erilaista ruokaa. Ai niin, kaikkiin mittoihin olemme käyttäneet vaakaa; muna ja neste on sekoitettu keskenään ja yhteispainoksi neljän-viiden hengen pääruokaan tulee (kapeille) nauhapastoille 190g ja jauhoja silloin 500g.

Pssst. Nanna on kokeillut niitä pennejäkin, ja hyvin toimii! 

Pistaasi-vuohenjuustotäytteiset porkkana- tai pinaattimykyt porkkana-persiljavoilla/suolasitruuna-kaprisvoilla ja fenkoliemulsiolla (n. 4:lle pääruokana) 

Täyte pastoihin
Tämä määrä täytettä riittää kahdelle 500g jauhoa vievälle pastataikinalle
250g mascarponea
200g philadelphia - tuorejuustoa
1 prk, juustoa 150g Vatajanrannan vuohitilan kutun kuutioita naturel
150g creme fraichea
1 dl pistaasia, murskattuna
2 tl paahdettua jeeraa jauhettuna
1 muna
suolaa

Täytteen aineet sekoitetaan keskenään. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai hunajaa.

Porkkanapastataikina: 
500g vehnäjauhoa puolikarkeaa
porkkanamehua + 2 munaa, yhteensä paino 205g (kirjan mukaan tehdyssä oli 190g, minusta vähän liian kuivaa)
1 tl kardemummaa (olisi voinut olla enemmän, ehkä 2 tl)

Lisäksi annokseen
porkkanavoita (= sulaa voita kirkastettuna + porkkanamehua anna tekeytyä ja kuori voi lopuksi päältä)
lehtipersiljaa
mustapippuria

Pinaatti-fenkolitaikina
500g vehnäjauhoa puolikarkeaa
Pinaatti-fenkoliseos = vajaa rasia huuhdottua babypinaattia + n. 1,5 dl fenkolimehua soseutetaan->
pinaatti fenkoliseosta+ 2 munaa, yhteensä paino 205g

Lisäksi annokseen
100g voita kirkastettuna (= sulata mikrossa, kuori päältä voi ja jätä sakka)
1 suolasitruuna, vain kuoret ohuksi siivuiksi
1 rkl kapriksia
1/2 tl paahdettua jeeraa
loraus sitruunanmehua + 1/2 sitruunan kuori

Laita kaikki muut aineet paitsi sitruunan mehu+kuori kattilaan ja kiehuta niitä sen verran että voi ruskistuu vähän ja maut tarttuvat. Nosta sivuun ja mausta sitruunan kuorella ja mehulla.

loppu babypinaatti+fenkoliseos
lisää 1/2 tl appelsiininkukkahunajaa
2 rkl hyvää oliiviöljyä
luraus sitruunaa
hippu suolaa

Sekoita esim. vanhassa kannellisessa säilykepurkissa ravistamalla hurjasti ja tarkista maku. Tasaa maku sitruunalla ja hunajalla.

Tee pasta ja täytä kuten yllä kuvissa. Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Pasta on kypsää kun kaikki pastat nousevat pintaan, n. 4 min. Kaada vesi pois ja

a) porkkanapastassa sekoita persilja sekä porkkanavoi pastan sekaan.
b) fenkoli-pinaattipastassa sekoita sitruunalla maustettu voi-kaprisseos pastan sekaan.

Nostele lautaselle ja lusikoi annokseen kastiketta pastan kanssa. Pinaattipastassa lisää fenkoli-pinaattikastiketta suoraan lautaselle. Koristele annokset lehtipersiljalla.


Bloggaaja sai pastakoneen Philipsiltä tuotenäytteenä. 

Vihreä on uusi musta - The Big Green Egg

Meille hankittiin The Big Green Egg tuossa syksyllä. Se on ihan loistolaite jos haluat tehdä grillausta ja jenkki bbq - ruokia talvisaikaan eikä ole tarvetta saada esimerkiksi neljää kalkkunaa tai kuutta kassleria kerralla savustumaan. Isompiin savutalkoisiin suosittelemme edelleen esimerkiksi Weberin Smoky Mountainia, mutta vihreästä on tullut talven uusi musta joka on varastanut  kutakuinkin 99% kaikista savustus- ja grillausprojekteistamme kuluneena talvena.

Erityisesti tuo grilli/savustin on voittanut minun sydämeni koska osaan käyttää sitä ihan itse.  V puolestaan on todennut laitteen olevan aikamoinen grillikisojen Ferrari mitä tulee pihvien paistoon kuumalla ja BBQhommiin kun ulkona on -15 ja jäätävä viima. Egg eroaa muista grilleistä eristävän keraamisen kuorensa ansiosta. Noin 70kg erilaisia keraamisia paloja mahdollistaa täysin kivuttoman grillauksen (ja savustuksen) sateessa, tuulessa ja pakkasessakin. Toinen asia tietysti on, pitääkö jäätävässä viimassa päästä savustamaan, mutta Laite (tm) ei jäähdy edes myrskytuulessa. Ja noh, sillä "verukkeella" se meille alun perin hankittiinkin.

Bbq on vaan addiktoinut perheen siinä määrin, ettei talvitauko oikein ole enää hyväksyttävissä :)

Eggin sisällä on eristävä keramiikkakerros joka pitää lämmön sisällä.

Mutta laite on yllättänyt meidät monella tavalla positiivisesti. Se on varsin erilainen vehje kuin muut pihaamme koristavat pömpelit; siitä saa nopeasti kuuman, kuuman suoran grillin (n. 400-500 C), siinä voi paistaa leipää ja pizzaa tai savustella low and slow eikä se lämmön tasaannuttua juuri heilu lämpöjen välillä vaan puksuttaa kuin juna jopa 12h kerrallaan satsilla hiiliä. Joo, kyllä, luit oikein, hiilillä - ei briketeillä.

Kun V oli työmatkalla osasin tehdä Ihan Itse aasiamaustettua pulled porkia:) Oli eka kerta kun tein bbq ruokaa ihan yksin.

Minulle naisihmisenä tuo laite on jotenkin vähemmän pelottava, vaikka tila rajoittaakin sitä mikä mahtuu kypsymään grilliin, eikä pieni sisätila oikein salli sellaisia erillisiä suoran ja epäsuoran lämmön alueita jotka meidän kesäkeittiöwebereissä on aikalailla vakioasennus.

Weberin isoon peruspalloon saa hiilikorien avulla sekä suoran-että epäsuoran grillin

Suomeksi sanottuna eggin kanssa pitää valita, mitä siinä valmistaa; käytännössä siihen mahtuu vain yhtä kypsennysmuotoa vaativaa kamaa kerrallaan, sillä vaikka meillä on se Large - kokoinen Eggi niin siinä ei oikein riitä tilaa kahden alueen grillailuille, mikä on taas webereissä ollut meillä se vakio setup. XL kokoiseen Eggiin semmoinen kaksi aluetta olisi vissiin järkättävissä, mutta se XL on ihan himmeän kokoinen mööpeli.

Nämä lihat on grillattu Eggissä n. 400 asteessa ilman öljyä, kastikkeita tai muutakaan. Lopputulos on ollut upea.

Mutta sen minkä Egg tekee, sen se tekee sen hyvin. V totesi jossain yhteydessä että elämänsä parhaat pihvit hän on Eggillä paistanut; useammatkin, jos oikein tarkkoja ollaan. Kun grilli on ihan hysteerisen kuuma ja liha kauniisti marmorista, mitään muuta ei tarvita. Hups liha sisään ja kun Thermapen näyttää sopivaa lukemaa liha vetäytymään ja suolat ja pippurit pintaan. Ihan mahtavaa.

Ja se, mikä yllätti minut ihan täysin olivat ne Eggin omat hiilet. Niin kun minä olin ne valmis täydeksi kalliiksi turhuudeksi leimaamaan niin jouduin kääntämään kelkkani ja hullujen päivien tarjouksesta V klikkasi meille viisi pussia niitä Eggin omia hiiliä. No miksi?

Tässä meidän ensimmäinen egg - projekti, kokonainen Hauhialan hanhi. Siitä tuli kyllä aika paljon rasvaroisketta laitteeseen...huomaa keraaminen lämpölevy jolla eggi saadaan epäsuoralle lämmölle.

Ehkä kuvaavinta koko hiilistä oli, että kun V sytytteli niitä ensimmäistä kertaa ja niistä tuleva kerta-kaikkisen-upea tuoksu tulvi grillistä ja täytti koko tienoon, talomme vierestä kulkevalta lenkkipolulta kuului melkein murtuneen kuuloinen miesääni:"mikä täällä haisee näin helevetin hyvälle?!"

Eggin omat hiilet ovat jotain jenkeistä tuotua tammi- ja hickoryhiiltä joka on tiiviimpää kuin tavallinen supermarkettikama ja vitsi se savu mikä hiilistä lähtee on ihan mieletön. Hiilet ovat myös suurina paloina eivätkä muru-pölynä. Niitä käyttäen ei tarvita erikseen savupuuta jos ei halua tosissaan savua; hilistä tuleva aromi on tosi hyvä. Lisäksi hiilet palavat tosi kauan, tarvittaessa kuumana ja yksi pussi kestää tosi pitkään. Mutta ennenkaikkea minuun iskee se maku.

Seuraavana hiilipussien rankingissä tulee muuten Marienburgin "baltialaiset" lehtipuuhiilet joita ainakin Motonet myy; ovat isoja möykkyjä ja laatutavaraa nekin. Hinta on puolet halvempi ja nämä ovatkin Weber-grilliemme peruspolttoainetta.

WSM polttelee brikettejä joista tulee yllättävät määrät sitä tuhkaa....

Toinen juttu, mikä minuun Eggissä ylipäätään (mutta erityisesti tietty noilla sen omilla hilillä) iskee on se tuhkan minimalistinen määrä verrattuna brikettien poltteluun. Kun WSM (Weber Smoky Mountain) polttaa pussin brikettiä jäljelle jää useampi litra myrkyllistä lipeää sisältävää tuhkaa, jota ei oikein voi hävittää minnekään puutarhaan sirottelemalla. Sensijaan tavallisista hiilistä tulee tavallista tuhkaa ja semmoisen muutaman desin tuhkakasan joka syntyy pidemmässä projektissa voi hyvin pirauttaa nurmikolle keväthangen päälle. Miehethän ei tämmöstä varmaan ajattele, mutta me naiset, me naiset... ;)

Hintahan Eggissä tietysti on kova, mutta niin se tuntuu olevan muissakin Kamado - tyyppisissä grilleissä. Stokkan hulluilla päivillä tuota meiltäkin löytyvää Large koon Eggiä sai 899e hintaan, joka on ihan hyvä tarjous normaalisti tarjouksessakin yli tonnin maksavasta grillistä. V vähän jo haaveili, pitäisikö mökille ostaa joku pienempi malli myös, onhan sielläkin syksyllä ja keväällä tuulista... ;)

Smoky mountain pystyy valmistamaan ison kasan kaikkea hyvää ja on siksi kesäbileiden ehdoton ykköslaite savuhommiin.  

Mutta miten The Big Green Egg sitten poikkeaa muista BBQ - laitteista? No, se on erilainen. Se on myös kapasiteetiltaan huomattavasti pienempi kuin vaikka iso Smoky Mountain.

Weberin kaasugrillissä on suoraa ja epäsuoraa tulta, ja saahan siihenkin savua... mutta enemmän se on semmoinen yleislaite joka on hyvä lähinnä ....kaasugrilliksi... Pakkasella ei oikein lämmöt nouse ja savustukseen WSM on yliveto.

Ja jos Weber Smoky Mountain on ihan pro bbq hommissa niin grillaamiseenhan käytetään sitten ihan eri laitetta; meilläkin on Weberiltä kaasugrilli ja hiiligrilli erikseen ja kaikissa niissä on omat puolensa; kaloja ja kanoja tehdään monesti kaasulla ja "piippuhylly" mahdollistaa uunimaisen jälkikypsennyksen ja kaman pitämisen lämpimänä. Lisäksi noihin grilleihinkin saa jotain keveitä savuosia, mutta jostain syystä lopputuloksesta ei ole tullut niin erinomaista kuin WSM:ssä, Pro-Q:ssa tai Eggissä.

Egg käy erinomaisesti tosi kuumalla grillaamiseen ja pienimuotoiseen savusteluun. Kai sitä voisi sanoa, että siinä missä kaasuweberi keittolevyineen ja vartaineen on varsinainen kesäkeittiö, Egg on Erinomainen ja Monipuolinen Grilli.

Naan ja Pita vaativat kuuman lämmön pizzakiven kanssa; kerran kuumennettua eggiä voi olla vaikeaa saada nopeasti rauhoittumaan....

Se voi olla hieno grilli, hyvä savustin, pizzauuni ja näimmepä netissä tandoorivirityksiäkin kukkaruukun kanssa. Mutta se on vain yksi näistä kerrallaan.

Erinomaisen lämmönvarauskykynsä ansiosta Egg myös viilenee hitaasti. V sai tuta sen kerran, kun halusimme ensin tehdä lounaan kuumassa grillissä ja ajatuksena oli laskea lämpö sen jälkeen pidempää low and slow - projektia varten. Se osoittautui tosi hankalaksi ellei laitetta sammuta välissä.

Mutta kaiken tämän jälkeen ja ehkä sen vuoksi, en oikein osaa sanoa miksi WSM on minusta pelottava, mutta Eggin uskallan jättää pöhisemään kasslerista nyhtöposua yön yli. En tiedä miksi Eggin käyttö ei vaikuta minusta niin vaikealta kuin hiiligrillin, vaikka minulla opeteltavaa tässä setissä vielä onkin. Kai se on pieni sisäinen insinöörini joka vaan lämpenee hyvin tehdystä, massiivisesta laitteesta jolle näen niin monta eri käyttökohdetta. Vähän luulen, että jos olisin sinkkunainen ja minun pitäisi valita täysin omista lähtökohdistani itselleni "ulkouuni", valinta olisi aika selvä; tuon kun kerran opettelee ei toista laitetta tarvitse pitkään aikaan ja mä olen kai sitten vähän semmonen yhden hyvän nainen.



Bloggaajan mies vonkui laitteesta "tosiharrastaja-jolla-on-jo-kaikki-muut-laitteet ja vaimo on bloggaaja" - alennuksen. Niin, ja sai sellaisen.

Sanoista tekoihin; Biolanin harmaavesisuodatin

Meidän mökillä on tosi kevyt infra; kompostoiva puusee, keittiökomposti ja vaikka lämmintä vettä tulee hanasta meillä ei ole mitään pesukoneita, tiskikoneita eikä tosiaankaan mitään vesivessoja, poreammeita tai muutakaan fiinistelyä.
 

Mökki on vanha; köh, meidän kanssamme melkein samaa vuosikertaa eli kultaisen seiskytluvun tuotantoa. Se tietysti näkyy ja tuntuu monessa paikassa. Lisäksi paikkaseutu, jossa mökki seisoo  on karu; vesijohdot kulkevat kallioiden päällä koska maata ei ole ja siten käyttökausi loppuu viimeistään kunnon yöpakkasten alettua.

Aikoinaan keittiöön on sentään asennettu tiskiallas ja tiskialtaalle putki ulos joka johtaa sen aikaiseen hifi-harmaavesijärjestelmään, "kivipesään" jossa tiskivedet on imeytetty kivien ja maaperän sekaan.

Vuoden 2016 maaliskuuhun mennessä haja-asutusalueen harmaavesien käsittely pitää olla nykyvaatimuksia vastaavassa kunnossa. Olemme toki seurailleet asetuksen ohjeita tässä vuosien mittaan ja jääneet kuulostelemaan mitä lopulta tulisi tehdä, mutta jotenkin se oli jäänyt vähän epäselväksi. Olin kuullut, että ympäristökeskukset neuvovat asiassa mielellään. Niinpä V soitti Kemiönsaaren ympäristökeskukseen tuossa lomalla ja kysyi mitä meidän nyt oikeastaan on tehtävä asian hyväksi kun tilanne on mikä on, eikä tänne olla meikäläisen lisäksi muita tiskikoneita tuomassa. Kuten tuosta yllä linkkaamastani taulukosta ilmenee, meille kerrottiin että keittiövesille me tarvitsemme kevytrakenteisen pienpuhdistamon, jollainen sittemmin hankittiinkin - muuten pärjättäneen nykyisillä vanhoilla rakenteilla.

70-luvun ihme löytyi maan alta kun harmaavesisuodattimelle kaivettiin kuoppaa.

Koska maata ei oikeastaan ole ja paikka on kylmillään talvet, tarvitsimme systeemin jota a) ei haittaa vaikka se jäätyy b) se olisi helppoa puhdistaa c) massat voi kompostoida paikanpäällä, sillä jätemassan roudaaminen mantereelle ei oikeasti ole ihan älykästä hommaa.

Ja sitten kun ynnäsimme kaikki plussat ja miinukset sekä teimme vähän hintavertailua päädyimme tuohon Biolanin harmaavesisuodattimeen (mallia light). Sen voi asentaa ihan ulos, siinä on päältä ladattavat viisi "kasettia" johon laitetaan rehevöityneiden järvien putsauksessa nostettua vanhaa puoliksi turpeentunutta järvenpohjaa. Kasettien täytöllä saadaan n. 100 käyttöpäivää ja kun ynnäsimme että kesässä on n. 20 viikonloppua ja 30 päivän kesäloma sekä ehkä joku satunnainen syyslomaviikko niin kasettien täyttö ja tyhjennys kerran vuoteen riittänee ihan ok. Tosin, tuohon 300l kapasiteetilla per vuorokausi se kestäisi kyllä jopa tiskarin asennuksen. Mutta alle 500 hintaan ja ulkoasennusmahdollisuuden huomioiden tuo vaikutti meille sopivalta laitteelta.

Joten vaikka pieni puro, meidän tiskivedet valuvat jatkossa vanhan sakeutuskaivon sijaan tuohon harmaavesisuodattimeen jossa järvenpohjan mädättäjäeliöt toivottavasti käsittelevät kaiken epäilyttävän veden valuessa sammaleen läpi.

Suodattimen etureuna tuettiin kallioon, takareunassa on poistovesiaukko.

Ja niinpä V kaivoi  niin syvän kuopan kuin tuohon nyt sai ennenkuin kallio tuli vastaan ja purimme vanhan kivipesän kiviä pois suodattimen tieltä. Sitten samat kivet käytettiin uudelleenasennukseen ja rakensimme niistä irrotetuista kivistä uuden kivipesän vanhan kivipesän päälle/kohdalle. Ajattelimme, että saamme siitä jonkinlaisen imeytyskentän korvikkeen, sillä esisuodatettu vesi pitäisi ohjata imeytymään johonkin.  Lisäksi saamme tuettua laitteen, koska tuo kasettihärveli pitää olla vaaterissa joka suuntaan. Silloin vesi pääsee virtaamaan tehtaalla valmiiksi kallistetuissa kaseteissa eikä jää sinne laitteeseen lillimään.

Biomateriaali, jolla kasetit täytetään, muistuttaa rahkasammalta joka on maatunut osittain.

Ja kun pömpeli oli asennettu, pöyhimme ja revimme järvenpohjatäytteen (jota muuten sai myös siitä Taalintehtaan ST1:ltä) kasetteihin. Ensin tuntui että täyte on tosi klimpissä ja ettei se riitä - mutta yllättävän paljon se pörhistyi kun sitä pöyhimme ja lopulta joka kasetissa oli hyvä kerros - valumareunalle jätimme tyhjää tilaa ohjeen mukaan n. 5 cm.

Ekat tiskivedet koekäytössä, näyttää toimivan!

Katsotaan myöhemmin, jos paikkaa vielä vaihdetaan talon alle tai jotain, mutta tuohon se nyt saatiin ensi hätään ja laitos näyttäisi toimivan a-ok.

Putket peitettiin tuota kärpässuojattua hattua lukuunottamatta jäljelle jääneellä maalla ja haravoiduilla neulasilla.

Sitten vaan kansi kiinni ja tiskaamaan. Mutta jäin kyllä miettimään, että olisiko sillä n. 400 eurolla (+ asennusosat) joka tuohon upposi, saanut enemmän hyvää Itämerelle jos sen olisi pistänyt johonkin keräykseen. Niin tai näin - yritetty on auttaa, lain ja asetuksen hengen mukaan.

Peltilaatikosta Weber Smoky Mountainiin - THE JOURNEY! (so far...)

Meillä on viimeisen parin vuoden aikana askel askeleelta jääty koukkuun savustamiseen. Kai tässä jonkinlaisesta porttiteoriasta voisi puhua kun hommaa aloiteltiin sellaisella perinteisellä kotimaisella savustuslaatikolla joka vääntyi ihan vintturaan joka kerta kun sitä kuumensi ja päädytty erilaisten välivaihdeiden kautta siihen, että pihalla seisoo synkeä, musta viimeisenpäälle HC Weberin savupötkylä pöhisemässä yöt läpeensä. Arvaatte varmaan että homman priimusmoottorina toimii rakas mieheni, meidän kruunaamaton kotigrillin kuningas ja varustelu on minun näkökulmastani katsottuna lähtenyt jo kauan sitten ihan lapasesta. Mutta siitä huolimatta en ole (käsi sydämellä) kyllä yhtään motkotuksen sanaa sanonut, koska se ruoka on vaan ihan järkyttävän hyvää ja täysin erilaista kuin mikään savustettu, mitä olen koskaan, milloinkaan ennen maistanut.

Olen monta kertaa miettinyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana, miten oikeastaan edes osaisin kuvailla sitä eroa itse lämminsavustetun ja kaupasta saatavan, palvatun lihan välillä. Insinöörinä lähden tietysti lihan rakenteesta; läminsavustuksessa kaikki lihan sidekudokset ja kalvot sulavat pitkän, matalan kypsennyksen aikana hitaasti pois. Lihasta tulee ihan ennennäkemättömän mureaa ja suussasulavaa. Se on kaikkea muuta kuin se keittoihin makuna käytettävä possunpotka, joita kaupasta saa. Molemmissa on savua, mutta lämminsavustettu on raikasta, syvää ja vivahteikasta savua, eikä yhtään sellaista sitkeää ja savusaunan tuoksuista. Se on kuin hyvän viinin savuisuus yhdistettynä grilliruuan ja pitkään haudutetun lihan parhaisiin puoliin.....

Äh, ei sitä voi kuvailla. Se on vaan koettava.  



Ja vaikka tässä on nyt parisen vuotta (aktiivisemmin) lueskeltu ja liikahdeltu tuon lämpösavustuksen ympärillä tuntuu, että tässä savustushommassa me ollaan kuitenkin ihan vasta-alkajia. Montaa juttua on kokeiltu vasta kerran, eikä kommelluksiltakaan ole vältytty.

Keväällä grillivälineet ilmestyvät jo ennen narsisseja!

Eikä meillä ole hienoja excel - taulukoita (ainakaan tietääkseni ja ainakaan vielä?) joilla kirjattaisiin ylös säännönmukaisesti kaikki yritykset ja erehdykset vaihtelevissa olosuhteissa. Sillä kun savustusinto iskee, se ei katso säätä eikä vuodenaikaa - eikä sitä kutsua ilmeisesti voi vastustaa. Kaikesta tästä huolimatta ajattelin nyt koostaa tätä meille kertynyttä kokemusta näistä monenkirjavista vempeleistä ja niiden opettelun alkutaipaleesta. Ote tässä postauksessa on "vaimon näkökulma" - eli jos joku paremmin perehtynyt nyt haluaa kysyä jotain tarkempaa, mun on pakko konsultoida V:tä :) Ja kun katsoo noita jotka pieteetillä harrastavat savuja, en usko että meillä ihan niin paljon riittäisi aikaa ja energiaakaan - ainakaan näin pahimpien ruuhkavuosien keskellä. :)

Vanha kuva siitä ensimmäisestä vempeleestä, joka vaan asennettiin grillin sisään...

Kaikki siis alkoi (näemmä) herran vuonna 2009 kun bongasimme jonkun el-cheapon metallilaatikon mukaan mökille. Olihan loma ja mieleen tuli jotta voisihan sitä savustamista joskus kokeilla. Uhriksi valittiin helppona pidetty rasvaisempi kala ja niinpä savustuskokeilumme alkoivat nieriän savustamisesta ihan vanhanaikaisella savustuslaatikolla. Kalasta tuli muistaakseni ihan syötävää, joskin hyvässä hiljaisuudessa olin vähän sitä mieltä että me ei kyllä osata ja että tämä on ihan jännittävä kuriositeetti - kaipa tuolle laatikolle jotain virkaa löytyy vaikka liiteriltä työkalupakkina;) Liekö sitten ollut se katajaan kapsahtaminen syynä, mutta jotenkin siitä kalasta tuli vähän kitkerää ja no, hyvin perinteisen savuisaa.

Kaikenkaikkiaan tuossa laatikossa savustaminen muistutti enemmän sitä, mitä olin tottunutkin ymmärtämään savustettuna; vahva savu jossa selvä havupuun vivahde. Ja vaikka me muutama muukin fisu muistaakseni turmeltiin tuossa laatikossa niin se sitten vähän jäi koko homma - muutamaa savustelukertaa lukuunottamatta se peltilaatikko oli ja on ollutkin se ennustamani kuriositeetti. Ja kului kesä, syksy, talvi ja kevät kunnes valkeni eräs kesäkuinen päivä herran vuonna 2013.

Se oli se hetki, kun meille saapui Smokai. Tämä Smokai on savugenerattori, jossa teräksiseen sylinteriin laitetaan savupuuta ja se kytee savua muodostaen kun samaan aikaan sähkökäyttöinen (akvaario)pumppu työntää savua ulos Smokain nokasta. 

Noin vaimon näkökulmasta katsottuna tuo on kiva laite - se menee pieneen tilaan kaappiin, se ei sotke joka paikkaa ja sillä voi sekä lämminsavustaa että kylmäsavustaa ja kaikkea siltä väliltä. Erityisen ihastunut olin siihen, kun keksimme viime kesänä savustaa kasviksia siten, että ne vähän kuivahtavat savustuessaan - tiedättehän esimerkiksi ne puolikuivat tomaatit joita kaikki ovat kotiuunissa tehneet? No, niistä tulee ihan järjettömän hyviä, kun ne laittaa matalaan lämpöön grilliin kuivamaan ja savustumaan samanaikaisesti.

Oikeastaan voisi sanoa, että ne tomaatit saivat minut koukkuun. Niissä oli jo "sitä jotain" jota sittemmin olen ymmärtänyt savustetussa ruuassa olevan. Ja smokai on hyvä laite, joskin meitä on jälkikäteen harmittanut vähän että tuli hankittua tuo pienempi versio koska sillä ei oikein jaksa mitään hirmupitkiä savuprojekteja lähteä tekemään ja sen asentamisessa noihin meidän webereihin on haasteensa; savu tahtoo etenkin saaristossa karata sieltä grillistä ja tulos jää helposti jotenkin miedoksi ja/tai vähän epätasaiseksi. Mutta; se on laite jolla on oma käyttönsä ja ostaisin sen kyllä edelleenkin juuri sen monikäyttöisyyden takia; sillä voi sekä kylmä- että lämminsavustaa.

Pro -Q savustin, pikkumalli "ihan oikeasta" savustimesta.

No, kun se smokai oli hyväksi havaittu mökillä, V:n mieli alkoi tehdä ihan oikeaa savustinta. Sellainen meille sitten kesällä kulkeutuikin kaupunkiin kun V eräänä päivänä ilmoitti hakevansa postista "yhden paketin" ;) Ja sieltä tuli Pro-Q, kotoisammin R2D2 - jolla opimme tekemään ihan parasta savustettua kassleria.

Mutta koska se laite on pieni, siinä on omat haasteensa. Siihen mahtuu paljon vähemmän brikettiä ja sen lämpö heilahtelee helposti esimerkiksi tuulisella säällä ja jää liian alas kylmillä keleillä. Ja vaikka nörtti ja kolvi teki parhaansa, jouduimme toteamaan että tuo vempele on ihan kiva kesäsavustin semmoisiin päivällä tehtäviin, n. 8h juttuihin. Ja minä olin jo hyvin pitkälle sitä mieltä että tuolla me pärjättisiin. Pömpeli vietiin mökille ja savu leijaili ilmassa vielä pitkään pimenevissä elo- ja syyskuun illoissa.

Tässä näkyy hyvin pikkusmokain rajoittuneisuus - savua on suhteellisen vähän ja se tulee helposti yhteen paikkaan.

Jossain vaiheessa kesää meille ostettiin kaupunkiin myös kunnollinen kaasuweber. Se taisi olla juuri ennen niitä V:n nelikymppisiä kun todettiin, että tarvitsemme kyllä tännekin kunnollisen kaasulaitteen hiiligrillin rinnalle.

Kipon pohjassa on ura, jonka avulla se menee grilliin. Lisäksi tarvitaan jälleen muutama kippo vettä. 

Ja koska se smokain raahaaminen jatkuvasti eestaas oli vähän kivuliasta sekin V päätti kokeilla sellaista pienempää savustuskippoa grilliin - sellaista johon laitetaan sisälle märkää savustuspuuta ja sitten se asennetaan kaasugrillin sisään, Weberin poltinta suojaavan rosteri-profiilin päälle.  Saahan näinkin aikaan savua, joo, mutta minusta tulos ei ollut edes yhtä hyvä kuin Smokailla. Vähän ehkä turha kippo?

Ja sitten tuli talvi, kaupunki ja savuton kausi.

Ja sitten Weber julkisti sen parannetun mallin Smoky Mountainista jota V oli jo odottanut.  En oikeasti edes tiennyt V:n tilanneen semmoisen ennenkuin olin yhtenä iltana lähdössä käymään kaupassa ja V alkoi hihitellä kuin pahanteossa ollut pikkupoika; "Ootas, sitten mun täytyy käydä siirtämässä yksi juttu sieltä auton perästä pois - sillä sinne ei mahdu mi-tään!"

Vesiallas joka on laitteen alaosassa vuorataan foliolla jotta se on helpompi siivota, briketeistä tehdään kiven avulla "pötkö"
joka palaa sitten dominoefektimäisesti syttyen pidempään ja tasaisesti.

Ja kyllä. It's big. It's bad. AND it's black. Weber Smoky mountain tuli taloon.  V oli shopannut sen isomman, 22,5 tuumaisen mallin, jossa mahtuu savustamaan arviolta ainakin kuusi kassleria, kaksi kanaa ja padallisen papuja kerralla.väleihin voi vielä tunkea kokonaisia paprikoita. Lyhyesti; kun sen lämmittää sillä voi joko savustaa viikon ruuat tai ruokkia koko suvun.

Ensin oli kevät ja sitten tuli talvi. Näkymä aamukuudelta - mieskin oli ylhäällä ja nousi itsenäisesti ylös kertaakaan käskemättä. Savulla on semmoinen vaikutus...

Sillä voi todistetusti myös savustaa yön yli kestäviä projekteja, koska yhdellä latauksella se jaksaa tasaisessa lämmössä yli 12h. Ei tarvita mitään PID - kontrollereita ja raksapuhaltimia - omat ilma-aukot riittävät hyvin, eikä lämpöä heilauttanut ede se takatalven lumisade; meillä oli yön yli grillautumassa 18h naudanrintaa ja kun aamulla maa oli valjennut lähetyimme savustinta hieman pelonsekaisin tuntein. Mutta se oli juuri niissä lämmöissä missä pitääkin ja kaikki oli kunnossa.

Jos Pro-Q:ta pitää hoitaa ja säätää, tuo Weber on kuin juna. Se tekee mitä pitää, juuri niinkuin pitää. 

Mutta: V:n vaimona olen oppinut että MIKÄÄN ei ole niin varmaa kuin se, että uusi päivä tuo uuden laitteen. Ja ehtihän tuo iso Weber meillä vissiin pari viikkoa jo ollakin. Juuri sen aikaa, että V ehti huomata tarvitsevansa jotain pienempää.  Niinpä eilen paketista availtiin sitten savustusosaa meidän vanhaan weberin pallohiiligrilliin. Sillä niin suuri ja mahtava kuin tuo Smoky Mountain onkin, siinä on muutama pikkujuttu.

Se on TOSI hyvä isoille määrille lihaa. Mutta se vaatii yhteen n. 12-15h käyttökertaan käytännössä koko pussillisen brikettejä. Ja kun siinä polttaa koko pussin brikettejä pari kertaa se myös tuottaa ihan tavallisen määrän tuhkaa. Niinkun sellaisen Pompeii-mittakaavalla mitattavan määrän. Ja mitä olen v:n puheista ymmärtänyt, tuo brikettituhka ei ole samalla tavalla hyväksi edes puutarhalle kuin takasta tuleva puutuhka. Tämä kyseinen soveltunee lähinnä rikkaruohon torjuntaan koska lähteidemme mukaan se muodostaa lipeää ja tappaa kaiken läheltään. Saippuaharrastajat hoi, tuhkaa tarjolla! ;)

Autotarvikkeena (Motonetistä) saa ostaa palamattomia eristehuopia - voi luoja tuota tarvittavaa bonkin määrää ;)

Ja niinpä V oli sitten ponderoinut että lyhyemmän kypsennysajan jutuille ja pienemmille ruokamäärille voisi kokeilla vähän pienempää määrää brikettejä ja uskollisen vanhan pallogrillin hyödyntämistä. Näin ollen.. Smokenator 1000! jota Verkkokauppa onneksi tuo nykyään meidän rannoillemme. Kallista rosteripeltiä mutta mitoitus on oltava tiivis että homma toimii.

briketit alle, vesikippo päälle ja sivureikiin savupuuta.

No, varmaan arvaatte, että mitä pienempi systeemi, sitä enemmän lämpö taas heittelee. Etenkin kun alkaa tuulla ja sataa räntää kesken kaiken. Nyt meillä tosin oltiin varauduttu etukäteen; V oli hakenut Motonetistä tuollaisen autotarvikkeena myytävän (toistaiseksi) palamattoman eristehuovan jo Smokey Mountainin talvikeikoille. Se nyt ainakin vähän estää pahinta tuulta ja viilennystä.

Talvi runteli pallon; Weberin asiakaspalvelu tosin vakuuttaa - Kun V oli tiedustellut varaosaa olivat luvanneet lähettää uuden kannen gratis. Ja epäilijöille tiedoksi: puhelussa ei käytetty mitään vaimo-on-ruokabloggaaja -korttia!

Eilen oli nyt sitten ensikertakokeilu tuolle vempeleelle ja V totesi että vaatii vähän tunkkausta ja/tai että tuo on hyvän sään viritys enemmän. Lämpötilaero pallon pohjan ja katon välillä oli tosi iso; peitteen kanssa päästiin ritilän kohdalla sinne optimaaliseen 110-120 asteen tuntumaan, mutta kannen yläosassa mentiin silloin jo parissa sadassa. Vähän tarkemmin olisi pitänyt mittailla ritilän tasolta jo aluksi joten liian alhaalla mentiin ja lopulta ruoka pääsi uuniin jatkamaan kysennyksen loppuun. Makutesti on vielä tehtävänä tänään, sillä V oli saanut lihat valmiiksi vasta myöhään yöllä, mutta lähtökohtaisesti luulen, että tuokin viritys on enemmän lämpimien kelien juttu.

Aikainen savustaja syö illalla...

Ja vaikka tämä pienhiukkasten tehotuotanto on ääriolosuhteissa rankkaa hommaa, vaatii meillä miehelleni luonteenvastaista aamuheräämistä ja kiinnostaa perheen pikkupalomiestä ja hänen vesiletkuaan ai-van-lii-kaa näyttää se olevan juuri sellainen varusteluharrastus jota mies rakastaa ja vaimo hyväksyy, koska ruoka.

Tähän loppuun täytyy vielä erikseen muuten kehua tuo ylemmässä kuvassa näkyvä Thermapen pikalämpömittari; V meni ostamaan sellaisen voidakseen seurailla nopeasti ja tarkasti savustettavan lihan sisälämpöä, sillä savustimen avaaminen kovin pitkäksi aikaa lisää kypsymisaikaa 15-30min. Se on Ihana laite. Tarkka kun mikä ja antaa lukeman ihan sekunnissa. 

Ja jo nyt yhteenvetona toteaisin, että näistä yllämainituista savupöheltimistä tähän asti toimivimman oloisia vempeleitä ovat olleet se Smokai joka on paitsi helppokäyttöinen ja kätevän kokoinen, myös käyttökohteiltaan monipuolinen sekä sitten oikeastaan nämä molemmat mustat, pötkylämalliset "oikeat" lämpösavustimet. Siitä en sitten tiedä, olisiko se pienempi Weber (47cm) kuitenkin ollut meille parempi vaihtoehto sen Pro-Q:n tilalle kaupunkiin; ehkäpä? Ja olisiko se sitten ollut tasaisempi lämmöiltään kuin tuo halpis Pro-Q? Ainakin tuon ison weberin osat ovat tosi kestävän oloista tekoa. Jännityksellä tässä vähän odottaa kevättäkin jotta näkee, mitä suolainen meri-ilma tekee savupömpelille. Ken elää, se näkee.  Ja Kävipä Pro-Q:lle sitten talvella miten tahansa, mieheni tuntien pikku-Weber voi saapua rantaan vielä pyytämättä ja yllättäen kuin sen erään naisen faksi.

Ja JOS niin käy, kuulette asiasta varmasti.

P.S. Luettuaan jutun V totesi, että kylmäsavustustalo meiltä vielä puuttuu. Ja savuspistooli sekä pienen veturin kokoinen offset smoker.

"A cold smokehouse can be elegant, craftsmanlike, traditional; unlike a barbecue pit it should have no taint of redneck bodgery but hint more at the cool aesthetics of Scandinavia. If you get it right, it can look like a sauna for a small Norse god; wrong, it will look like a steaming outside lavatory."  -- Tim Hayward, Food DIY

P.P.S. Raksu, tämä ei sitten ole ostoslista.

Edit: 2.4.2015: "pienempiin" savuprojekteihin ja talvisavustukseen meille hankittiin keraaminen grilli The Big Green Egg. Ja nyt, myös vaimo on myyty. Tämä systeemi on vakaa, vaikka se on (sopivan?) pieni.