Lanttua suolakuoressa, savustettua jogurttia ja pihlajanmarjaa

Tein loppiaisen pöytään Parasta Ikinä Syömääni lanttua. Se ei ollut lainkaan sellaista metallisen terävää ja multaisen makuista, millaiseksi lantun yleensä miellän vaan suolakuoressa kypsennys kesytti yrmeästä lantusta hunajaisen herkän ystävän lautaselle. Eikä raikas, aromaattinen ja yllättävä savujogurtti mitenkään pahentanut asiaa:)

Lisäksi jos joku on nyt päättänyt ryhtyä keventämään kevättä kohti niin tässä lantussapa on viikonlopun pöytään herkku, joka ei todellakaan riko dieettiä mutta jossa ei maustakaan tarvitse tinkiä. Ja jos oikein yltiöterveelliseksi joku on ryhtynyt, niin oluen sijaan tämän kanssa voi tarjota teetä. Lapsangia tai oolongia ehkä mieluiten? Meillä kylläkin mentiin Chouffle Houblonilla joka tuntui kyllä näihin bakkanaaleihin kokoontuneelle seurakunnalle kelpaavan.

Pienemmälle lantulle riitti tunti uunissa, isompi lanttu tarvtsee enemmän, ehkä 1,5h.

Mutta aloitetaanpa kumminkin alusta. Koska tykkään aina antaa kunnian sinne, mihin kunnia kuuluu, niin sainpa idean juuresten suolakuoressa kypsennykseen stalkkaamalla taas kerran Olon facebookkia. Täytyy tunnustaa, etten ole ihan varma kumpi teki isomman vaikutuksen; tuo menussa mainittu savustettu jogurtti vai se suolakuoressa kypsennetty juures, mutta kerran nähtynä kombo liimautui mieleeni lähtemättömästi.

Ja sitten joululta vielä jäi lanttua joka, tunnustettakoon se reilusti, ei ole suosikkijuureksiani ja aloin pohtia saisiko siitä aikaan jotain Oikeasti Erinomaista.

Ei minulla lanttua vastaan sinänsä mitään ole; mutta jokin siinä saa aikaan selkäpiissäni väreitä, jollaisia voin kuvitella dementorien Harrylle tekevän. Lanttu on, ainakin ennen tätä ollut tylsyydessään suorastaan masentavan haastava. En oikein tykkää siitä kitkeryydestä tai jostain pistävästä multaiseen metallisesta mausta joka lantuissa monesti on. Laatikoissa se hukutetaan siirapin ja kerman sekaan ja peitellään valkopippurilla, mutta siitä huolimatta maku siellä on, enkä ole aina lanttulaatikkoa maistettuani ihan varma siitä pitäisikö valkopippuri kieltää lailla vai minun vaan heitää toivoni lanttulaatikon suhteen.

Kun taikina on maustunut, se taiteillaan lantun ympärille parhaansa mukaan.

Mutta luottoni Oloon ja siihen että suolakuori tekee jotain ihmeellistä juurekselle oli niin suuri, että aloin ihmetellä tulisiko jopa lantusta jotain syömäkelpoista. Aloin siitä paikasta ihmetellä millainen suolataikinan pitäisi olla ja mikä sen idea on.  Ja kun löysin sitten netistä ohjeen suolataikinan tekoon, kupletin juoni alkoi paljastua; taikinaan tulee kahmalokaupalla kuivattuja yrttejä joiden aromin suola ja jauho lukitsee omassa mehussaan höyrystyvän juureksen ympärille.

Savuase on pieni ja näppärä mm. Chez Marius myy. Savulastut ovat pienenpieniä ja hienoja. 

Savustetusta jogurtista minulla oli idea. Olin ostanut V:lle muistaakseni isäinpäivälahjaksi the smoking gunin (koska V ja savu) jonka käyttöä olin päässyt joskus ihmettelemään Erik Mansikan opastuksella Aromin illanvietossa. Tähän kävisi hyvin Smokaikin, sillä pyssyn idea on tavallaan sama mutta paljon, paljon pienemmässä mittakaavassa. Pyssyn avulla savua saa aikaan erinomaisen sisäsiististi, mukana tulee kasa erilaisia "savumakuja" ja koska savu on kylmää, sen voi ohjata ruokaan joka on asennettu tiiviiseen astiaan, jättää imeytymään ja ruokaa ei tarvitse tunkea mihinkään smoukkeriin. Tämä antaa lisämahdollisuuksia kaikkeen siihen mitä voit savustaa.

Suolan rakenne lienee olennainen samoin se että taikinaan ei pääse liikaa kosteutta.
Meikäläisen taikina hajosi uunissa. Ensi kerralla paremmin! 

Tästä tuli monella tasolla ihan loistava ruoka. Se yksinkertaisesti omenapuusavulla ja suolalla maustettu jogurtti oli kaikessa yksinkertaisuudessan ihanaa ja tosi simppeliä tehdä. Sitä teemme uudelleen ihan varmasti. Ja tylsääkin pelottavampi lanttu koki jonkin elämää suuremman  transformaation jossa se metallinen maku puuttui kokonaan ja lanttu paljasti pehmeän, melkein makean ja hunajaisen kullanvärisen luonteensa joka yleensä niin kovin taitavasti piiloutuu.

Ehkä oppimisrintamalla vielä sen verran, että minulla suolakuoritaikina odotti kylmässä (ulkona) pari päivää ja minusta tuntuu että se oli imenyt limasta liikaa kosteutta itseensä. Kannattaa siis pakata taikina suht ilmatiiviiksi jos säilytät sitä. Lisäksi ohjeen kosher suola on sellaista hienon ja karkean suolan välistä. Ajoin Kenwoodin maustemurskaimella merisuolaa hienommaksi ja voi olla että tein siitä liiankin hienoa. Ylimääräinen kosteus ja suolan turhan hieno rakenne saattoivat siheuttaa sen, että kuori lantun ympärillä pääsi halkeamaan. Siitä huolimatta lantun mausta tuli ihan maanmainio.

Iso lanttu vaatii lähemmäs puolitoista tuntia parisataa-asteisesssa uunissa; tunnin jälkeen vasta pienempi lanttu oli pehmeää ja kypsää - isompi selvästi kovempaa.

Päivän satoa, mielettömiä kuivattuja salvioita ruohonjuuresta ja hieno pötti tuomaan markkinoilta pic.twitter.com/xUfVuVdrOy
— Nelle (@Siskotkokkaa) December 20, 2014

Käytin taikinaan ihania, ruohonjuuresta löytämiäni upeita, kuivattuja salvian lehtiä, timjamia ja oreganoa. Toimi hyvin.

Lautasella näkyvä hillo on ihan kaupasta ostettua pihlajanmarjahyytelöä ja tykkäsin kovasti sen mausta. Myös puolukkahyytelö tai punaisesta viinimarjasta tehty vastaava sopisi varmasti ihan hyvin. Vihreä koriste jota käytin annokseen on sinänsä turha lopputulokselle; joku (minä itse!) voisi olla jopa sitä mieltä ettei oliiviyrtin maku edes oikein sovi kokonaisuuteen. Jos koristella haluaa niin keväällä jokin villiyrtti; vuohenputken lehti tai ketunleipä olisi varmaan ihan paras. Jälkikäteen mietitynä myös jokin yrtti mitä suolakuoren maustamiseen on käytetty kävisi varmaan. Mutta tällä mentiin ja onhan se oliiviyrtin maku melkein havuisa, ettei se katastrofikaan ollut lopulta.

Ja mitä tulee esillepanoon, niin siihen hain inspistä Chef & Sommellierin kaskinaurisalkupalasta suhteutettuna omiin taitoihini - mutta pöydässä heitettiin että esillepanoksi sopisi myös rouheampi, runsaampi look. Tottapa tuokin - ja siihen kattaukseen voisi hyvin laittaa mukaan koristeeksi vaikka paahdettuja, karamellisoituja auringonkukansiemeniä pirskoteltuna sinne ja tänne.

Ja vaikka tästä tuli pitkä juttu, ruoka on lopulta tosi simppeli ja helppo valmistaa; paista lanttu suolakuoressa, savusta jogurtti ja tarjoa.

Hyvää lauantaita, ihmiset!

Lanttua suolakuoressa, savustettua jogurttia ja pihlajanmarjaa (2 lantusta saa isommankin porukan alkupalat)

2 juuresharjalla pestyä lanttua.

Suolakuoritaikina (riittää hyvin 2 isohkolle lantulle tai yhdelle kanalle/kalalle.)

2 kuppia eli 4,8 dl kosher suolaa
2 kuppia eli 4,8 dl vehnäjauhoa
hieman vajaa 1 dl kuivattuja salvian lehtiä (kokonaisia, jos käytät murustettua vähän vähempikin riittää)
0,5 dl kuivattua oreganoa
n. 3 rkl kuivattua timjamia
n. 2 rkl kuivattua rosmariinia
2 kananmunan valkuaista
1 kuppi eli n. 2,4 dl vettä

Murskaa salvian lehdet jos kokonaisia ja sekoita kaikki aineet keskenään. Vaivaa tasaiseksi taikinaksi, sulje ilmatiiviisti ja laita kylmään vähintään tunniksi, mielellään yön yli.

Kun haluat käyttää taikinan voit kaulita sen kahden leivinpaperiarkin välissä sopivaksi ja sitten peittää ruuan taikinalla. kannattaa käyttää tässä leivinpaperia apuna, taikina on suht haurasta.

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen, peitä lanttu taikinalla ja laita uuniin. Iso lanttu kypsyy n. 1,5h pienemmälle riittää tunti.

Savujogurtti

n. 3 dl turkkilaista hyvää jogurttia, meillä pirkkaa jota tekee juustoportti.
omenapuusavulastuja
savuase
suolaa

Laita jogurtti laakeaan astiaan tasaiseksi kerrokseksi, peitä elmukelmulla ja ohjaa savuaseen savua kelmun alle. Kun savua on paljon kelmun alla, sulje kelmu ja jätä jogurtti maustumaan ainakin 30 min ennen tarjoamista.

Kokoa annos kuorimalla lanttu taikinasta ja leikkaa lantun kuorikerros pois. Siivuta ja lohko maun mukaan, laita lautaselle lanttua, jogurttia ja vähän hapokasta hilloa. Halutessa voit paahtaa mukaan myös esim. ripauksella sokeria ja suolaa maustettuja auringonkukan siemeniä.

Tarjoa heti.

Punajuurta kahdella tavalla sekä mallasmultaa

Vaikka tein tämän alkupalan itseenäisyyspäivän menuun, ruoka olisi vinkeä vaihtoehto myös joulupöytään. Muokkasin lehden ohjetta käyttämällä sekä keitettyä että tuoretta punajuurta. Alkuperäisessä ohjeessa punajuurta on kyllä siivuina ja yksi kokonaisena keskellä, mutta modasin vähän! Osa punajuurista on keitetty maltaisessa ja etikkaisessa liemessä ja lopuksi tuoreena siivuteut viipaleet on marinoitu keitinliemessä. siivut kannattaa laittaa marinoitumaan vähän ennen tarjoilua, jotta maku tarttuu. Annokseen kuuluu olennaisesti myös raikas, silkkisen samettinen komponentti vuohenkerma, jota minulla ei ollut mutta feikkasin silmää räpäyttämättä ja sekoitin keskenään labneh - juustoa ja tavallista kermaa blenderissä ja jäin seoksen maustumaan jääkaappiin tuoreen timjaminoksan kanssa.

Isommat punajuuret maistuvat näin alkutalvesta vielä hyvälle, mutta voivat olla hankalia siivuttaa.

Ilmiasu olisi muunnettavissa helposti "yrttipuutarhankin suuntaan; lehdessä oli säästettty tuoreen punajuuren naatit ja rakennettu annoksen keskelle kokonaiesta, keitetystä punajuureta "pikkupunajuuri".

Voit käyttää keitettyä punajuurta myös siivuina, minä laitoin raakaa koska halusin erilaista tekstuuria ja raikkautta.

Tuo keitinliemi on tosi hyvää. Minulla ei ollut mallasviinietikkaa, joten korvasin sen 1 dl vadelmaviinietikkaa jota sattui löytymään jämä kaapista ja 0,5 dl sherryviinietikkaa. Lopputuloksesta tuli todenäköisesti vähän hedelmäisempi kuin mallasviinietikalla, mutta minusta se sopi hyvin. 

Punauuren lehdiksi löysin omalta maalta vielä muutaman pakkasenpureman mustakaalin lehden. Ne blanchattiin, mutta jälkikäteen mietin että visuaalisesti ne olisivat ehkä olleet söpömpiä vain raakana.

Annoksen asettelusa se kermaseos kannattanee lorauttaa lautaselle ensin ja jos käytät pieniä, kokonaisia punajuuria laita punajuuren alle "jarruksi" vähän mallasmultaa; vain sen verran ettei se näy punajuuren alta. Meikäläisen punajuuret olivat niin suuria, että halkaisimme kuhunkin annokseen yhden, koska alkupala. Ja kuten ehkä annoskuvasta huomaat, jos punajuuren päälle laittaa kermaa, se värjää sen tosi nopeasti. Kannattaa siis jättää kerma suosiolla setin alimmaiseksi. Mallikuvassa viipaleet oli laitettu enemmän sinne ja tänne kokonaisen punajuuren ympärille. Ehkä mä joskus ja jonain vuonna opin "luonnollisen" asettelun. Mutta sitä odotellessa ei haittaa makua mitenkään, vaikka punajuuret ovat vähän viuhkamaisena rivinä ;)

Tuossa ohjeessa tulee mallasmultaa ja keitinlientä niin paljon, että sillä saa marinoitua isonkin määrän punajuurta. Käytin lientä vielä maanantainakin marinoimalla kasan tuoretta punajuuriraastetta arkisten ruokien kylkeen. Vuohenkerman lopun taas sekoitin turkkilaiseen jogurttiin, jolloin sain hauskaa jogurttikastiketta pitaleipien sisään. Sitä lientä ei siis kannata heittää pois ja siitä kyllä riittää isommallekin joukolle. Tuo vuohenkerma on varmaan ainoa reseptin osa jota pitää erikseen muistaa skaalata, alkuperäisen ohjeen 1 desi tuntuu vähältä neljälle; tai ainakin meikäläisen labneh -kermalla oli paljon parempi menekki! Katoin sen kannussa pöytään ja porukka sai lotrata sitä lisää annokseensa... :) 

Joka tapauksessa ihan mainio alkupala, jossa ei lopulta ole hirveä työ, vaikka komponentteja onkin useampi. Ohje löytyi ruotsalaisesta Gourmet - lehdestä 4/2014 ja muokaksin sitä käyttämällä sekä tuoretta että keitettyä punajuurta.

Punajuurta kahdella tapaa ja mallasmultaa (4:lle pelkkiä keitettyjä käyttäen, kahdeksalle jos teet kuten minä)

Valmista mallasmultaa tämän ohjeen mukaan.

Keitetyt punajuuret:
4-8 kuorellista punajuurta (pieniä, napakoita ja söpöjä jos mahdollista. Varaa punajuuria 1 pieni tai puolet isosta annoksen keskelle. Jos käytät osan tuoreena siivuna, keitä vain ruokailijoiden määrää vastaava osa punajuurista. Jos haluat kaiken lautaselle kypsänä, keitä kaikki.)
5 dl vettä
1 1/2 dl mallasviinietikkaa (korvasin 1 dl vadelmaviinietikkaa + 0,5 sherryviinietikkaa)
1 dl hunajaa
1/2 dl paahdettua mallasta (paahdoin paistinpannulla)

Tarjoiluun

kirvelin nuppuja, kukkia ja lehtiä koristeluun (ei ollut tähän aikaan, joten laitoin minivihreitä ja rakuunaa, rakuunan olisi voinut jättää poiskin koska vesiviljelty ei juuri maistunut millekään)
2 dl vuohenkermaa tai vuohenmaitojogurttia (tein n. 3 dl kermaa sekä 3-4 labneh - pallosta seoksen jonka laitoin blenderin kautta jääkappiin. blenderiä ei saa käyttää kauan, nopeasti vaan surautetaa ettei kerma vaahtoudu ja mene voiksi. Kannuun oksa timjamia ja jääkaappiin odottamaan)

Harjaa punajuuret juuresharjalla puhtaaksi juoksevassa vedessä. Säästä lehdetkoristeeksi jos niitä on saatavilla.

Kiehauta keitinliemen aineet kattilassa. Laita itten punajuuret kattilaan ja keitä varovasti miedolla lämmöllä  kunnes kypsiä ja kuori irtoaa helposti n. 40-50 min. Kannattaa käyttää suht laakeaa kattilaa ja kantta. Omat punajuureni olivat isoja eivätkä mahtuneet kokonaan pinnan alle joten käänsin ne puolivälissä) liemessä jotta maustuvat molemmin puolin.

Kuori punajuuret, siivilöi liemi talteen ja laita kuoritut punajuuret takaisin liemeensä jäähtymään. Poista jäähtyneet punajuuret liemestä ja laita jääkaappiin odottamaan.

Kuori raa-at punajuuret, huuhtele ja siivuta niistä mandoliinilla ohuen ohutta siivua ja laita ne vuorostaan keitinliemeen marinoitumaan. Anna marinoitua puolisen tuntia (tai pidempäänkin jos haluat)

Laita annos tarjolle laittamalla annoksen pohjalle vuohen(juusto)kermaa, keskelle yksi mallasmullassa pyöräytetty punajuuri (alle voi laittaa mallasmultaa vähän), pyöritä siivut mallasmullassa ja asettele lautaselle villin vapaasti tai tylsään riviin. Koristele yrteillä ja vihreillä ja laita vielä ripaus mallasmultaa sinne ja tänne. Valmis!

Punajuuripyttipannua sumacilla

Yksi kesän hauskimmista makupareista on ollut punajuuri ja sumac. Se ei ole mitenkään ilmiselvä yhdistelmä, koska tuota punaista, hieman sitruksisen hapanta marokon ja turkin seudun keittiöihin perinteisemmin kuuluvaa jauhetta ei nyt ensimmäisenä tulisi mieleen sovittaa kotimaisen juureksen kanssa.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa... 

Sumaccia ei edes löydy useimmista tavallisista ruokakaupoista, mutta ainakin Punnitse ja säästä, Parhiala ja ehkä jotkin etniset kaupat myyvät sitä.

Minttua ja jäätä

Kesällä maustoin punajuurilohkoja jeeralla ja paahdoin ne uunissa, sitten tekaisin niille granaattiomenasiirapista, öljystä, (muistaakseni) balsamicoetikasta ja sumacista sekä joistain yrteistä kastikkeen, jossa pyörittelin kypsät punajuuret ja annoin marinoitua hetken.

Punajuuripyttipannu

Viikonloppuna käytin loput sumacista oheisen kuvan kaltaiseen pyttipannuun, johon meni myös ruishelmipussin loppu ja jääkaappiin jäänyttä fetaa. Lisäksi vielä kalastin kukkapenkistä jäistä minttua ja laitoin mukaan lopuksi pistaaseja ja ruuan koloihin rikoin muutaman kananmunan. Munia kypsensin vain muutaman (ehkä 3?) minuutin eli jätin sisältä juokseviksi, jolloin keltuaisesta tulee kastike ruualle.

Mutta mikä todella tekee tähän ruokaan sen jutun on, että sumac täydentää punajuuren makua. Se tuo tasaiseen makeuteen hieman kärkeä ja toisaalta antaa lisää keskimakuja tehden punajuuresta kompleskisemman makuisen. tutusta juureksesta tulee ihan uuden makuinen. Tässä ruuassa makuja on monessa eri kerroksessa; rouskuvaa pistaasia, maanläheistä ruista, upeaa, kompleksisen makuista punajuurta, suolaista fetaa ja raikasta minttua. Ja sitten sitä keltuaista, joka valuu koko setin päälle upeana kastikkeena. Tykkäsin, eikä lopputulos ollut minusta liian sekava mutta sumacin ja punajuuren liiton pyhyyden todistamiseksi simppelimpikin ruoka toimii tosi hyvin. Kokeilkaa ihmeessä muodossa tai toisessa.

Punajuuripyttipannu  (n. 5-6:lle pääruuaksi lounaalla)

1 shalottisipuli
2 valkosipulin kynttä
2 vartta selleriä

2 tl jeeraa (siemeniä)
1 tl korianteria (siemeniä)

punajuuria (n. 3 suurta tai 4-5 pientä)
(merisuolaa)

n. 2,5 dl ruishelmiä
vettä
luomu kasvisliemikuutio

loraus öljyä paistamiseen

2 tl sumacia
n. 1 rkl hunajaa (esim. juoksevaa aasian hunajaa)
sitruunan tai limen mehua
suolaa ja pippuria
1 pkt n. 200g hyvää vuohenmaitofetaa (ei mitään kevyfetaa jotta sulaa vähän)
1 kananmuna per ruokailija meillä 3 kpl
kourallinen pistaaseja
mintun tai lehtipersiljan lehtiä
loraus hyvää oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja laita pestyt punajuuret joko suolapedille tai ilman suolapetiä uuniin paahtumaan. Anna paahtua kypsäksi, n. 40-50 min riippuen punajuurien koosta. 

Laita vettä kiehumaan ja sekoita mukaan kasvisliemikuutio, lisää ruishelmet ja anna kiehua pussin ohjeen mukaan kypsiksi, ehkä n. 20-30 min. 

Kun ruishelmeit kiehuvat, pilko valmiiksi sipuli, valkosipuli ja sellerin varsi. Paahda sitten mausteita kuumalla pannulla jotta tuoksut alkavat irrota. Lauta mortteliin ja riko mausteita vähän. 

Kun punajuuret ovat kypsiä, kuori ne ja pilko lohkoiksi. 

Laita pannulle loraus öljyä ja kuullota selleriä, sipulia ja valkosipulia hieman öljyssä jotta pehmenevät. Laita sitten pannuun punajuuret ja mausteet ja paista punajuuriin vähän paistopintaa, jotta sat lisää makua. Lisää sumacia punajuurien päälle. 

Kaada sekaan valuteut ruishelmet ja paista seosta vielä hetki. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan ´hieman hunajaa, sitruunan tai limen mehua sejä suolaa ja pippuria. Murusta feta sekaan ja lisää vielä vähän pippuria. 

tee ruishelmiin kuoppa ja riko kuoppaan kananmuna. Toista kaikille munille. Peitä sitten kasari hetkeksi kannella jotta munanvalkuainen kypsyy, mutta varo kypsentämästä keltuaista. Tähän ei mene kuin muutama minuutti kannen alla, ehkä 3 min. 

Koristele pistaaseilla ja mintunlehdillä. Lorauta vielä pinnalle hieman oliiviöljyä ja tuoretta sitruunan mehua. Tarjoa heti esimerkiksi tuoreen babypinaatin kanssa. 

Tämän ruuan kanssa sopii muuten ihan erinomaisen hyvin esimerkiksi Koffin portteri - olut jos semmoista olisi sattunut jäämään kaapin pohjalle; tumman maltainen maku sopii tähän monenkirjoiseen ruokaan ja tasaa sitä. 

Bataattia appelsiinibitterssillä eli rustiikkinen syyslounas V:n kavereille

Meillä oli viikonloppuna kylässä V:n harrastuskavereita. Ryhmän kanssa oli sovittu, että minä voin kokata saapumispäivän lounaan valmiiksi ja illalliselle kasviksia (pitäen mielessä että yksi porukasta on lakto-ovo-vege) ja osallistujat tuovat jotain suosikkiproteiiniaan sitten mukana illalle.

Tähän ohjeeseen palannen vielä uudelleen kun löydän siihen mielestäni sopivat kotimaiset tai suomesta helpommin löydettävät sienet. Ei se huonoa kantarelleilla ja ruskotateillakaan ollut mutta Kehnäsieni kävi mielessä...

No tietenkin tartuin siihen tuoreeseen rakkauteeni, Ottolenghin kirjaan ja merkkasin sieltä kuutisen ohjetta toteutettavaksi osan lounaalle ja osan illalliselle.

Lampaanpotka hautui uunissa random - jääkaappilöytöjen ja portviinin kanssa.

Muuten mentiinkin sitten ihan fiiliksellä; kuten siinä, että pistin heti aamulla herättyäni viisi lampaanpotkaa hautumaan uuniin jotta kerkeävät ihan pehmeiksi siihen lounaaseen mennessä ja saganagia lämmitin pannussa hitaasti vähän ennen H-hetkeä.

Saganagista ei tule Nagasakia kun lämmön malttaa pitää mietona paiston ajan.

Jotain Ottolengin kirjasta kertonee, että V katseli hieman kauhuissaan kaikkea tekemääni ruuan määrää, mutta siitä huolimatta padoista ja kattiloista katosi oikeastaan ihan kaikki, mitä niissä oli. Viimeiset kaavittiin talteen maalaisleivällä. Se vaan oli tosi hyvää ja rajustakin valkosipulin käytöstä huolimatta herkän ja pehmeän makuista. Näemmä se on ihan täysin tekniikkalaji, miten noita vihanneksia kypsennellään.

Liottamalla pikkusipulien kuoret lähtevät helpommin. Silti n. 30-40 sipulin kuoriminen on jonkinlainen urakka.
Lisäksi vielä pari kokonaista valkosipulia...

Erityisesti minua vielä kirjassa miellytti että monesti, (kuten esim. tässä) valkosipuli laitetaan paahtumaan kuorineen, bataattiakaan ei tarvitse kuoria ja JOS jokin resepti on tavattoman työläs (kuten ehkä tuo kuvasta löytyvä sipuli-sienihässäkkä) työstöön on annettu helpottavia vinkkejä kuten se, että sipuleita ja valkosipuleita voi liottaa ensin kylmässä vedessä, jolloin kuoret pehmenevät ja lähtevät helpommin irti. Ja sitten toisaalta se mikä ehkä vähän ärsyttää etenkin mökillä on, että osa aineista joita VOISI ehkä riittävällä tarkkuudella mitata myös vaikka ruokalusikalla on ilmoitettu grammoissa (esim. kurpitsansiemeniä 20g annoksen päälle). Osassa aineissa on tosin ilmoitettu jokin summittainen tarkkuus ja grammamäärä, kuten tässä bataattireseptissä noiden salvioiden ja timjamin osalta. Ja sitten se suola. Suolan määrä on usein sanottu reseptissä, mutta se on siellä tekstin seassa. Helposti se unohtuu, tai tulee arvioitua liian pieneksi jos käyttää ainesosalistaa cheklistinä eikä siinä luekaan sama määrä kuin tekstissä (vaan esim. suolaa ja pippuria).

Bataattilohkot sekoitetaan kastikkeensa kanssa

Keittokirjoja itse kirjottaneet varmaan tietävät kuinka avuttomia me kotiköksät voimme välillä olla, mutta tässä kokkaillessa tuli mieleen, että miksiköhän keittokirjoissa ei enempää tehdä niin, kuin äiti aina itse kirjoittaessaan ohjeita ylös; aineet käyttöjärjestyksessä reseptiin ja siihen viereen kirjoitetaan lyhennelmänä avainsanoja tärkeistä vaiheista esim. sekoitetaan keskenään tai paahda jne. Modernist cuisinen kitchen manualissa on sen tyyppinen lähestymistapa, mutta juuri muualla siihen ei ole törmännyt.

Kirjan lähestymistapa on perinteinen, joskin silti minusta jotenkin keskimääräistä avuliaampi.

Hyvin minä kaikissa resepteissä viikonloppuna onnistuin kun muistin, että se suolan määrä ei ole raaka-ainelistassa vaan siellä ohjeen seassa; mutten voinut olla miettimättä miksi? (Tai ehkä syy on se, että suolaa lisätään eri vaiheissa osassa ohjeita?) Ja hyvää tuli, vaikka osa vähän tarttui peltiin ja pinnalla oelvat eivät olleet ainakaan joka reunastaan yhtä karamellisoituneita. Ihan erinomaista suorastaan kun tarjosin bataatteja lampaan ja saganagin lisukkeena sitruunan kuorella maustetun jogurtin kanssa.

Minulla oli kolme suurta bataattia ja kutakuinkin speksin mukainen pelti. Köhh, eivät ihan mahtuneet yhteen kerrokseen. Ehkä lohkojen olisi sitten pitänyt olla vieläkin isompia.

Bataateille käskettiin ohjeessa valitsemaan 30cmx40cm snug-fitting pelti johon bataatit siis mahtuvat yhteen kerrokseen, mutta suht tiukasti kylki kylkeen. No joko meikäläisellä oli isompia bataatteja kuin mitä ohjeessa olisi tarvittu, pilkoin ne liian pieneksi tai jotain mutta bataatin palaset jäivät vähän päällekkäin ja todennäköisesti olin myös aavistuksen turhan laiska kääntelemään niitä ympäri, sillä alimmat bataatit tarttuivat aika tosi tiukkaan kiinni siihen peltiin. Olisi varmaan pitänyt lisätä siihen pellille myös tilkka appelsiinimehua, mutta ennenkaikkea olisi varmaan kantsinut laittaa toinenkin kippo, jotta kaikki olisivat mahtuneet yhteen kerrokseen. Ensi kerralla kokeilen isompia lohkoja ja semmosta piparkakkupeltiä, jossa on teflonpinta. Niin, ja käännän niitä bataatteja useammin.

Bataattia appelsiinibitterssillä (neljälle)

350 ml vastapuristettua appelsiinin mehua (4-5 appelsiinin mehu)
80g ruskeaa sokeria (laitoin fariinisokeria, määrä lienee suurin piirtein n. 1,1-1,2 dl )
60ml punaviinietikkaa
60 ml angostura bitterssiä (en uskaltanut laittaa ihan näin paljon, kun se olisi melkein tyhjännyt pullon ja ajattelin että isäntä saattaa haluta illalla drinkinkin ystävineen)
1 1/2 tl oliiviöljyä
4-5 bataattia (n. 1,5 kg - minulla oli kolme valtavaa joiden uskon painoltaan olleen suurin piirtein yhtä paljon kuin tuo ohjeen 1,5 kg) Käytetään kuorimattomina, n. 2,5 cm leveinä lohkoina jotka pätkitään keskeltä kahtia (syntyy n. sormen mittaisia paksuhkoja lohkoja)

2 punaista chiliä halkaistuna keskeltä auki
3 salvian oksaa (15g)
10 timjamin oksaa ( 10g)
2 valkosipulin päätä kuorimattomian ja halkaistuna poikittain
(90g chevreä - jäi meillä pois)
suokaa ja mustaa pippuria (1 1/2 tl suolaa)

Lämmitä uuni 220 asteeseen tai 200 astetta jos käytät kiertoilmaa. 

Laita kastikekattilaan appelsiinimehu, sokeri ja viinietikka. Nosta kiehuvaksi, pienennä levyä keskivoimakkuudelle ja anna haihtua tasaisesti kiehuen n. 20 min ajan kunnes neste on haihtunut ja sitä on jäljellä n. 200 ml. Sekoita mukaan sitten bitterssit, suola ja öljyä.

Laita isoon kulhoon bataattilohkot, chilit, valskoipulit ja yrtit ja kaada kastike kaiken päälle. Sekoita jotta soosia tarttuu kaikkeen.

Laita bataatit ja muut uunipellille vieriviereen yhteen kerrokseen.

Paista uunissa 50-60 min käännellen perunalohkoja ja valellen niitä soosilla aina n. 15 min välein. Ohje mainitsee erikseen että bataattien on tärkeää että ne ovat karamellisoituakseen yltympäriinsä kastikkeen peitossa. Pellille voi lisätä appelsiinimehua jos bataatit tuntuvat kuivavan liikaa.

Lopuksi bataattien pitäisi olla suht tummia ja kauttaaltaan tahmaisen, karamellisoituneen kastikkeen peitossa. Anna jäähtyä hetki ennen kuin irrotat ne pellistä, asettelet kauniisti tarjoiluastiaan ja ripottelet päälle vuohenjuustoa (tai vaikka sitruunajogurttia)

Päivän salaatti: Seesaminsiemenillä paneroitua bataattia, mozzarellaa ja melonia

Tätä meillä oli lounaaksi lauantaina. Olen koittanut oikoa arkikokkauksessa ja tehdä monta asiaa kerralla; kun uunin kerran lämmittää, sinne voi hyvin laittaa paahtumaan myös bataatin. Ja siitä bataatista voi sitten tehdä jotain muuta - joko ennenkuin se pitkä haudutteluprojekti on valmis tai myöhemmin, seuraavan päivän lounaalle.

Tämä oli summa erinomaisesta mozzarellasta, yhdestä jääkaappiin laitetusta kypsästä bataatista (vastapaahdettu, hieman jäähtynyt olisi ollut vielä täydellisempi)  ja pikkumiehen puoliväkisin kaupasta raahaamasta vesimelonista. Eikä pidä unohtaa sitä, että Sellon CM:ään oli tullut salaattikesäkurpitsaa! IHAN-MAHTAVAA! Heti ostin.

Ja vaikka mun perjantai olikin ihan katatrofi; kaksinkertaisesta pesemisestä huolimatta aamupuurokattilaan jäi mustekalan tuoksu (arvatkaa miltä se puuro maistui?), sellossa oli cembalot hence taitamaton vieraileva kalamyyjä ja Sellon emotionin harjoittelija pahoinpiteli lapseni hiukset (ne ovat niskasta i-han törrityt ja V kysyi että maksoitko sä tuosta ihan rahaakin?) ja hmm, jokin muukin kommellus siihen päivään kuului joka on jo onneksi unohtunut. Mutta salaattikurpitsa - jee! Se oli niin hyvää, juuri sellaista voisenpehemeän makuista mitä italiasta jäin kaipaamaan. :) Ei yhtään kirpeää ja rakenteeltaan tosi helppoa siivuttaa. Joten sitäkin sitten tähän.

Ylipäätään olen tänä talvena tehnyt paljon tämäntyyppisiä salaatteja; niissä ei juurikaan ole lehtiä, mutta jotain muuta vihreää, jollain tavalla laitettua juuresta tai vaikka parsakaalia ja hedelmää. Kun kerran ollaan suomessa eikä se vesiviljelty salaatti ole juuri minkään aikaista talvella onko sitä tutkainta vastaan pakko taistella?

Sellaisen tuunauksen tekisin ehkä seuravalla kertaa, että sekoittaisin kastikkeen erikseen ja lisäisin siihen vähän Jerezin sherryviinietikkaa tai oikein, oikein hyvää vuosikertabalsamicoa pisaran tai kaksi. Nyt vaan puristin salaatin päälle puolikkaan appelsiinin mehun ja pirskotin suolaa ja öljyä. Vaikka salaatti oli tosi hyvää, bataatti olisi kaivannut hippasen lisää happoa. Mutta muuten; avot.

Bataatti-mozzarellasalaattia (4:lle lounaaksi)

1 kypsä bataatti (uunissa, kuoret päällä 200 astetta n. 30-40 min)
1 salaattikesäkurpitsa (tai tavallinen kesäkurpitsa)
pala vesimelonia
2 laadukasta pientä (= suomen standardikoko, tai 1 italialaisen iso) mozzarellapalloa
basilikan lehtiä
puolikas appelsiini (ja puolen appelsiinin kuori)
1 muna
jauhoa (voit sekoittaa mukaan vähän cayannea ja suolaa jos haluat)
seesaminsiemeniä
öljyä (pahkinäöljyä paistamiseen, hyvää oliiviöljyä kastikkeeseen)
(jerezin sherryviinietikkaa)
mustaa pippuria
suolaa
appelsiininkukkahunajaa/hunajaa


Kuori kypsä bataatti ja siivuta se pienehköiksi suorakaiteen kaltaisiksi paloiksi. Laita kolme lautasta vierekkäin; ensimmäiseen jauhoja, sitten rikottu ja kevyesti vatkattu kananmuna ja viimeiseen seesaminsiemeniä.

Pese salaattikesäkurpitsa ja  siivuta kurpitsa salaattilautaselle. Pilko melonia kuutioiksi salaattipedin päälle.

Laita paistinpannu kuumenemaan ja lisää siihen kuumennusta kestävää öljyä (esim. jotain pähkinäöljyä) ja jauhota sitten bataattiviipaleet vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi seesaminsiemenissä.

Paista paneroidut bataattiviipaleet öljyssä kauniin värisiksi molemmin puolin. Nosta salaatin päälle.

Lopuksi revi salaatin päälle mozzarella suupaloiksi ja joko pirskota päälle appelsiinin kuori, suola, pippuri sekä appelsiinin mehu, hunaja ja (etikka-)öljy (seos). ripottele basilikan lehdet koristeeksi ja tarjoa heti.

It is a dinner most satisfying... Haukisalaattia maa-artisokkalla ja mädillä

Otsikko tekee kunniaa pienelle belgialaiselle, koska eilen oli puhu kuin Poirot - päivä :) Ja tämä tosiasia, most interesting, selvisi minulle vasta illalla! Vähänkö tästä olisi revitty riemua pitkin päivää jos  mon ami olisi tämän minulle paljastanut aikaisemmin. No, ehkä tällä myöhäisellä ilmiannolla yksi avioliitto pelastettiin ;)

Tai kommenteista pääätellen se olisi voitu selvästikin pelastaa tällä salaatilla, joka sai V:n huokailemaan wokkien perään ja A:n hurraamaan, kun kerroin kirjoittaneeni aineet ylös blogia varten. Tätä kuulemma voisi syödä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...

Kananmunaa ei tarvita, kun seoksen paistaa kuutioina. 

Ja se oli erinomaista, minustakin. Ja olen oikeasti ihan iloinen että voin jakaa tämän teille, juuri samasta syystä. Tästä tuli pitkästä aikaa ihan hyvä mieli syödessä. Näin sydäntalvella loistava salaatti kun on kuin palanen kultaa. Lisäksi se vielä tarjoaa ihan uuden näkökulman superaliarvostettuun haukeen, joka on kuitenkin erinomaisen maistuva vaalea kala. Ja kun nyt on taas ollut niin paljon puhetta uhanalaisten kalakantojen suojelusta niin hauki on paitsi lähiruokaa, myös WWF:n suosittelema kala. Joten kaikki hyvyys yhdessä salaatissa; olkaapa hyvät.

Maa-artisokkien kannattaa antaa paahtua aika pitkään, niin että karamellisoituvat kunnolla. 

En tiedä miten sainkin näin hyvän vision hauesta, jääkaappiin jääneistä pavuista ja maa-artisokkapussista. Ja onneakin oli mukana, se myönnettäköön. Olin nimittäin ajatellut että kalan voisi paistaa pienenä kuutiona, mutta vaikka hauki onkin kiinteälihainen, pelkäsin sen hajoavan täysin ja viimeinen mitä niin väsynyt ja uintiretken jälkeen nälkäinen seurue tarvitsisi olisi kalamössöä.

Don't do this at home. Paista hauki salaattiin kuutioina, se pysyy riittävän hyvin koossa. 

Olin siis jo ajatellut mennä turvallista reittiä ja sekoittanut kalaan kananmunan. Tarkoitus oli, että yritän paistaa siitä pieniä kakkusia. No, en halunnut massaan jauhoa makua tylsistämään (ja meillä on vehnäjauhokielto viikolla) eikä ollut aikaa antaa massan hyytyäkään. Joten tietäähän sen; eihän ne kakkuset mitenkään pysyneet koossa. Mutta siinä paistaessani huomasin, että kala sen sijaan pysyy ihan nätisti koossa; sen olisi hyvin voinut vaan marinoida ja paistaa kuutioina kuten aluksi meinasin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Vaikka muutama kalapala varmasti vähän hajoaa, rakenne pysyy kivana. Pavut paistetaan runsaassa öljyssä. 

Vähän tässä on vaiheita, kun maa-artisokat pitää paahtaa ja hauesta poistaa ruodot - mutta kannattaa. Ja jos ruotojen poistaminen ahdistaa niin taitava kalamestari varmaan suostuu ne poistamaan pyydettäessä jo kaupassa.

Mädin voi tarjota erikseen kiposta, jolloin jokainen voi laittaa sitä itse annokseensa. 

Minusta täydellinen talvisalaatti syntyy juuri siitä, että annos yhdistää paahtuneita, lämpimiä ja ruokaisia aineksia tuoreeseen ja raikkaaseen. Jos babypinaatissa on valinnan mahdollisuutta, niin kannattaa ottaa vähän tukevampilehtistä pinaattia, jotta se ei lötkähdä salamannopeasti kuumien aineiden keskellä. Näin tehtynä maa-artisokka paahtuu ihan makean karamelliseksi ja haukeen saadaan korianterista, chilistä ja sitruunaruohosta raikkaita makuja. Ei kuitenkaan liikaa jotta mäti ei jyräänny. Pinaatti antaa purutuntumaa ja luo annoksesta salaatin. Punaispuli korostaa mädin raikkautta ja maa-artisokan makeutta. V sanoikin että tosi yllättävät aineet menee yhteen ai-van loistavasti. Ja emäntä täällä hymyilee salaperäisesti ja miettii; tästä on kiittäminen sitä mätikirjaa.  Inspiraatio juontaa juurensa siitä makutaulukosta - jotain jäi selvästi korvien väliin.

Että tässä teille hauesta jopa ihan salonkikelpoinen salaatti - tai vähän parempi arki-illan piristys, sillä vain mäti on oikeasti ainoa kallis ainesosa. Indeed a dinner most satisfying, mes amis!

Lämmin haukisalaatti pavuilla ja maa-artisokalla (n. neljälle)

500g pss maa-artisokkaa

n. 700-800g haukifilettä 

2 cm pala inkivääriä

1 valkosipulin kynsi

1 sitruunaruoho (ei ihan kovinta varsiosaa enää)

tupsu korianteria

1 vihreä chili

1 rkl kalakastiketta

vajaa tl suolaa

(kananmuna - ei tarvita jos paistaa kalat suoraan palasina)

kuumaa kestävää öljyä esim. auringonkukkaa tai rypsiä 

300g pitkiä vihreitä papuja

oliiviöljyä

1 valkosipulinkysi

1 pieni punasipuli siivuina

1 pkt babypinaattia

pieni määrä tuoretta mätiä (meillä kirjolohta)

Pese maa-artisokat huolellisesti harjalla. Halkaise mukulat ja pirskota niille oliiviöljyä ja suolaa. Paahda niitä n. 200 asteisessa uunissa 40 min tai kunnes ne ovat täysin pehmeitä, hieman ruskeita ja kuori on karamellisoitunut.

Fileoi kaupan haukifileestä pois Y-ruoto. Ohje esim. täällä, mutta lyhyesti se poistetaan vetämällä ensin ruotorivin reunaa pitkin tasku varovasti pitkin ruotoja (sillä Y- ruodon pitkä "varsi" on kohti selkää ja tuntuu veitsen terän alla) ja sitten leikataan ruotorivin alta jättäen Y-ruodon haara näiden kahden leikkauksen väliin. Kaistale lähtee lopuksi repäisemällä irti.

Sitten kuutioidaan hauki sopiviksi suupaloiksi (n. pieni sokeripala on minusta hyvä). Sen jälkeen haukikuutioihin sekoitetaan silputtu inkivääri, sitruunaruoho, korianterisilppu, chilihakkemus ja kalakastike. Kananmunaa ei tarvita, kun kala paistetaan kuutioina. Huuhtele pinaatit ja laita ne kuivamaan lävikköön tai käytä salaattilinkoa. Viipaloi kuorittu punasipuli ohuenohuiksi siivuiksi.

Kun maa-artisokat alkavat olla lähes valmiita, kaada paistinpannulle reilusti öljyä ja anna sen kuumentua. Sillä aikaa leikkaa pavuista kanta irti ja huuhtaise ja kuivaa pavut. Kaada pavut kuumaan öljyyn ja paista kypsiksi. Lisää loppuvaiheessa murskattu valkosipulin kynsi, mustapipuri ja suolaa. Voit myös halutessasi laittaa tarjoiluastian hetkeksi lämpenemään sammutettuun uuniin.

Paista toisella, kuumalla ja öljytyllä pannulla kalakuutiot muutamassa erässä ja sekoita ne papuihin. Tarkista suola ja pippuri.

Kokoa salaatti laittamalla kerroksittain papu-kalaseosta, punaispulisilppua, maa-artisokkia ja pinaattia lautasille. Lopuksi ripottele mäti annoksen päälle tai anna jokaien ruokailijan lisätä sitä omalle lautaselleen maun mukaan. Tarjoile minttuisen jääveden tai vaikka Sileni Pinot Gris -valkoviinin kanssa.

Ideoita syksyn parhaista juureslisäkkeistä

Ehkä syksyn suurimmat yllättäjät minulle ovat olleet nuo tylsänkin turvalliset mutta ah niin maukkaat juurekset; punajuuri ja porkkana. Tosin, tylsästä voidaan olla eri mieltä jos satut löytämään punajuurten kaveriksi jostain näitä nyt huudossa olevia väriporkkanoita joissa on todellakin upeat värit. Niistä tulee kyllä ruokapöytään ruska siinä paikassa kun kannat salaatin esille.

Syksyn aikana tuo dynamic duo on jo saunonut savusaunassa ja palannut lautaselleni uutuudenraikkaana salaattina ja rva punajuuri on koristautunut bistro o matissa mustilla belugalinssihelmillä, hieman makeilla pekaaneilla ja tuoksuttunut raikkaalla mintulla kuin tanssiaisiin lähteäkseen. Eikä se ollut kuin eilen kun näin telkkarissa Camillan tekevän marokkolaista juuressalaattia, johon punajuuret ja porkkanat siivutettiin herkullisen ohuelti roomansalaatin sekaan ja koko show maustettiin paahdetuilla manteleilla, appelsiininkukkavedellä ja mintulla. Melkein siitä paikasta kirjoitin joulupukin toivelistaani "vihannesmandoliini". Ihan varmasti tosi herkkua (ohjeen löydät täältä). Ei voi kun ihmetellä, miten hauskan erilaisia yhdistelmiä noista tutuista juureksista oikein saa, kun lähtee ennakkoluulottomasti yhdistämään muihin aineisiin ja yrtteihin. Selvä juuresrenessanssi suorastaan!

Mutta korupuheista konkretiaan, vaikka tästä tuleekin nyt enemmän tämmöinen ideapostaus. Syötyäni noita ravintollasalaatteja tein yhdet versiot niistä kotona ja ajattelin jakaa oppimiskokemukset teillekin. Molemmissa on vielä tuunaamisen varaa, mutta kerronpa nyt mitä opin ekalla kierroksella ja jos joku muu on jo koestanut näitä pidemmälle, saa vinkata mitä minun kannattaa yrittää ensi kerralla. Ja aloitetaan nyt vaikka Bistro o Matin punajuurisalaatilla - kind of.

Minttu, belugat ja punajuuri ne yhteen soppii

Ja koska hyvää pitää aina kehua, on pakko vielä ennen salaattia mainita, että Merituulikin raportoi omalta osaltaan bistro o matista ja se on erinomainen ravintola, jos ette ole käyneet. Me olemme päätyneet sinne vain  brunssille mutta niistä tykänneet kovasti. No, me olimme siellä taas vähän aikaa takaperin ja mieleen tuosta kerrasta jäi erityisesti tämäntyyppinen upea salaatti joka oli tehty punajuuresta, beluga-linsseistä ja paahdetuista pekaanipähkinöistä. Lisäksi salaatissa oli minttua ja jokin hieman makeahko kastike, josta koitin kysellä, miten se on tehty. Tarjoilija kuitenkin taisi unohtaa palata asiaan brunssin pääruokatilaushärdellissä tai sitten kyselin liian arkaluiontoisia salaisuuksia;)  Enkä minäkään I:n jumppaa hillitessä muistanut asiaa enää uudelleen, ennenkuin autossa matkalla kotiin. Mutta pakko sitä oli yrittää toistaa kotona.

Oppimiskokemus nro 1: älä keitä beluga - linssejä liikaa. Minä keitin. Jotenkin onnistun välillä päästämään ne liiankin kypsiksi. Belugoiden kuuluu olla vielä kauniin mustia eikä tämmöisiä hailakan vihreänruskeita kuin kuvassa yllä. Luulen, että keitän niitä liian kovalla tulella ja liian pitkään. Vähän vähempikin riittäisi. Oppimiskokemus 2: salaatti kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen, jotta se ehtii maustua. Paahdoin punajuuret uunissa ja kuorin ne kypsänä salaattiin. Mistä päästäänkin kohtaan 3: kuoriminen olisi helpompaa, jos punajuuret olisivat ehtineet jäähtyä ;)

Salaattikastikkeesta tuli ihan ok, muttei se ihan samanlaista ollut kuin alkuperäinen. Minä sekoitin soosin hyvästä oliiviöljystä, sherryviinietikasta ja lorauksesta vaahterasiirappia. Ensi kerralla taidan kokeilla pähkinäöljyä, balsamicoa ja ehkä lorausta jotain kotimaista siirappia - kuusenkerkkää ehkä? Joka tapauksessa hyvää oli näinkin.

Savu - tuotemerkin alla löytyy kasviksille tarkoitettu savustuspussi

Siihen lasipalatsin savijuuressalaattiin löysin avuksi ihan Tuotteen! Cittarissa nimittäin myytiin erikseen juureksille suunniteltua omaa savustuspussia. Fiksumpi olisi tietysti lukenut ensin sen pussin kyljestä käyttöohjeen tai jotain, mutta minä olin ajatellut, että juurekset varmaan ensin keitetään napakoiksi ja vasta sitten savustetaan. Vasta keitettyäni juurekset huomasin, että ne olisi voinut vain kuoria, viipaloida ohuelti ja laittaa niine hyvineen savustuspussiin. Vähemmällä olisi päässyt, taatusti. Nyt kyllä maku tuli ihan oikeanlainen eikä rakennekaan ollut huono, mutta kuumien, kypsien ja savunhajuisten juresten kuoriminen oli tietysti hankalampaa kuin mitä raakojen juuresten kuoriminen olisi ollut. Sitä en osaa sanoa, a) savustuvatko juurekset liikaa jos ne ovat pussissa kunnes ne ovat kypsiä ja b) minkä kokoiseksi punajuuret pitää pilkkoa, jotta ne kypsyvät porkkanoiden kanssa samaan aikaan. Mutta ensi kerralla kokeilen niin ja muistan ne kirsikkatomaatitkin. Kerron sitten kuinka kävi.

Savujuuressalaatin voi tarjoilla kylmänä tai lämpimänä

Tähänkin salaattiin laitoin kevyehkön etikka-öljy-suola-pippuri ja hieman makeutta - henkisen kastikkeen, jossa juurekset pyöräytettiin. Pinnalle lehtipersiljasilppua. Ihan hyvää, mutta jälleen - autenttinen versio oli parempaa. Varmaan sekin oli ehtinyt maustua paremmin.

Mutta jos teillä on niitä juurespusseja jääkaapin kylmälaatikossa niin kaivakaapa esiin - juureksista kannattaa kokeilla jotain uutta ja vähän erilaista.

Ihanaa ja levollista viikonloppua kaikille.