Suklaa-mustikkamuffinsseja kaurajauhoseoksesta (gluteeniton)

Minä ja I kävimme eilen kylässä I:n serkkujen luona. Päätin viedä kahvipullat mukanani ja pyöräytin sen kaurapaketin mukana tulleesta suklaamuffinssimix - pussukasta mustikalla tuunattuja muffareita. Olihan se tavattoman helppoa; pussilliseen valmiiksi tehtyä muffinssiseosta vaan laitetaan kolme munaa ja 1,5 dl sulaa voita. Sitten sekoitin massaan vielä 2,5 dl jäisiä mustikoita, jotka pyörittelin perunajauhoissa. Eihän muffinssien tekeminen niin kovin hankalaa tietysti muutenkaan ole, mutta mietin että tällaisen muffinssin teko onnistuisi varmasti myös lapsilta isäinpäivän aamuna. Ja kuten haarukassa - blogissa jo todettiinkin, gluteenittomana leivoksena tosi helppo. Ja makukin oli minusta ihan kohdallaan - ei siitä jäänyt puuttumaan mitään.

Perunajauho estää mustikan mehua sotkemasta joka paikkaa.

Mutta, tässä jutussa on mutta. Ehkä olen vaan kranttu muffinssieni kanssa, kun minusta lopputulos oli jotenkin aavistuksen liian hapera. Tosin, kyseessä on gluteeniton jauhoseos joten siitä ei koskaan ihan niin tahmaisen ihanaa saa, kuin seoksella jossa on ainakin vähän vehnäjauhoa. Jouduin myös paistamaan niitä kauemman kuin ohjeessa - voihan olla, että päästin ne sitten hieman liian kuiviksikin. Paistoaikaa pidensi isompi muffinssien koko ja se, että laitoin taikinaan jäisiä mustikoita. Ja ehkä sekin vaikutti asiaan, että katsoin kaupassa mitä sellainen valmis muffinssimix - pussukka maksoi; se n. 500g pussi oli yli yhdeksän euroa. Eli kun laskee voin ja munat mukaan, tällaiselle amerikkalaiselle muffinssille tulee hintaa yli kaksi euroa kappale, etenkin jos mustikat eivät ole itse metsästä poimittuja.

Vaikka tuntuu uskomattomalta, niin taikinasta tulee sopivaa 3 kananmunalla ja annetulla voimäärällä.

Minusta tuo taikinaseos olisi sopinut hyvin myös vaikka mokkaruutujen pohjaksi ja olin ajatellut ostaa toisenkin pussin haastetta varten, mutta tuumasin ettei rakenne ollut minusta niin hyvä, että haluaisin maksaa ihan noin paljon siitä valmiista seoksesta. Jos minulle olisi tulossa keliaakikkovieraita, voisin tällaisen pussin ostaa ilomielin. Kyllä näitä kehtaa tarjota ja I:n serkut tykkäsivät näistä kovastikin.

Mutta kuten sanoin - minusta tämä sopisi parhaiten vaikka lasten isäinpäiväyllätyksen tekemiseen kun helppous on valttia.

Suklaa-mustikkamuffinsseja kaurajauhosta (6 amerikkalaista muffaria)

1 suklaamuffinssimix - pussi johon pussin ohjeen mukaan:
3 munaa
1,5 dl sulaa voita tai margariinia (anna jäähtyä hieman)
lisäksi tuunaukseen
2,5 dl mustikoita
2 rkl perunajauhoa

koristeluun
50g leivontaan soveltuvaa valkosuklaata (sulata mikrossa)
2 tl mustikkajauhetta

Sekoita muffinssimix ja kananmunat sekä sula, hieman jäähtynyt rasva. Sekoita keskenään mustikat ja perunajauho. Lisää mustikkaseos taikinaan, sekoita ja annostele muffinssivuokiin. Vuokaan voi laittaa taikinaa 2/3 vuuan tilavuudesta.

Paista 200 asteisessa uunissa muffinssin koosta riippuen vartista 35 min.

Lopuksi voit koristella muffinssit sulalla valkosuklaalla ja ripauksella kuivattua mustikkajauhoa.

Gnoccheja palsternakasta ja kaurasta

Kauran positiivisista puolista on haasteen aikana tullut puhuttua aika vähän, vaikka ne olisivatkin monella tapaa erinomainen aihe pöyhittäväksi. Ehkä hämmentävääkin, mutta itselleni kaurapaketin mukana tulleesta vihkosesta jäi mieleen erityisesti se, miten superterveellinen kaura olisi vielä niin kovin ekologistakin. Kaura kasvaa suhteellisen vaatimattomissa oloissa, on luonnostaan hyvin tautisietoinen ja kestää vitsauksia kuin saariston katajat tuulta. Huononakin vuonna kaurasta saadaan suomessa satoa.

Kaura on itselleni aamupuuron lisäksi leivontajuttu. Mutta kaura taipuu muuhunkin ja olin oikeastaan vähän yllättynyt, että saamassamme kaurapaketissa oli niin paljon kaurahiutaleita ja valmiita sekoituksia kuten nyt vaikka valmis leipämix ja suklaamuffinssimix. Ne ovat todennäköisesti helppoja lähestyä kuluttajille? Puhdasta kaurajauhoa ei ollut lainkaan, eikä kaurasuurimoita. Mietin pääni puhki, mitä jostain siemeniä sisältävästä leipäseoksesta saisi aikaan - muutakun leipää, siis.

Meillä tietysti leivotaan silloin tällöin, mutta jos kauraa oikeasti ajattelisi lisätä meikäläisten ruokavalioon luontevasti, se pitäisi saada mukaan lounaisiin ja illallisiin. Me emme juurikaan harrasta välipaloja ja jälkiruokiakin tehdään yleensä vain isommille illallisille - paitsi omena-aikaan, jolloin tehdään uuniomppuja, omppupiirakoita, uuniomppuja tai omppumuffareita ja sanoinko jo uuniomppuja? ...Melkein joka viikonloppu.

Kun pyörittelin noita kaurahiutaleita käsissäni totesin, että minun pitäisi varmaan hakea kaupasta kaurajauhoa ja ryynejä - sillä muuten ns. "oikeiden ruokien" tekemisestä ei kyllä tule yhtään mitään. Kyse on tietysti luovuuden puutteesta, mutta jostain syystä kaurahiutaleet tuovat juuri nyt mieleen vain kaikensorttisen leipomisen.

Ja pistäessäni kaupassa tuumaa toimen jatkoksi, tarttui hyllynreunasta silmääni, että se kaurajauho ei ollut mitenkään valikoiman halvinta jauhoa. Kilon pussi saattaa helposti maksaa yli neljä euroa. Se ei oikeasti yllättänyt, mutta pisti miettimään. Varmasti näin on siksi, että se on erikoistuotteen asemassa; sitä ei kaurasuurimoiden tavoin edes saa joka kaupasta toisin kuin kaurahiutaleita joita on hyllymetreittäin;  joka kokoa ja kypsennysaikaa, erilaisilla makuaineilla ja useammalta toimittajalta.

Lunttasin pastahyllyn ohi kulkeissani että teollisissa kaurapastoissa oli sekoitettu durum- vehnäjauhoa ja kaurajauhoa. Niiden suhteesta en kyllä älynnyt katsoa tarkempaa, mutta toivon että kauraa pitäisi olla enemmän kuin vehnää, jotta sitä kunniallisesti kehtaisi kaurapastaksi nimittää. Olin jo miettinyt etukäteen, että haluaisin tehdä gnoccheja kaurajauholla ja sekoittaa siihen mauksi perunan sijaan palsternakkaa jossa on paahdettuna kivan pähkinäinen maku. Laitoin näihin jonkin verran durum- jauhoa, mutta jäin miettimään onnistuisivatkohan ihan pelkästäänkin kaurajauholla. Niin tai näin, tällä tavoin kauragnoccheista tuli onnistuneita ja ihanan herkkiä.

Koska tein tämän ensimmäisen erän lounasaikaan, en ehtinyt keksiä sille kummempaa kastiketta; laitoin gnocchien kanssa sitä samaa pähkinäpestoa, jota käytin pulled pork- slidereihin ja lisäsin annokseen kevyesti keitettyä parsakaalia. Yhdistelmä oli hyvä, joskin olisin voinut jättää pois nuo annoksen reunoilla näkyvät lehtipersiljat. Se ei oikein lopultakaan sopinut settiin vaan ruoka oli parempaa ilman sitä.

Ja nyt kun I on nukkumassa, pitäisi varmaan syödä jotain illallistakin. V on matkoilla ja jos A ei ole paikalla minun tulee helposti skipattua illallinen.  Mutta nyt huomaan miettiväni että olisipa jääkaapissa vuohenjuustoa. Tekisin näille yli jääneille gnoccheille vuohenjuustokastikkeen ja koristelisin annoksen herkkääkin herkemmillä auringonkukanversoilla. Ja se olisi Vain Minulle.

Mutta reality iskee ja saattaapa olla, että tuollaista annosta joudun odottelemaan vähän pidempään. Sillä vaikka vuohenjuustoa voisi vielä löytyäkin, niitä versoja ei varmasti. (Huoh) voi mikä sääli.

Mutta; kauraa kannattaa selvästi sekoittaa gnoccheihin. Hyviä olivat!


Gnoccheja palsternakasta ja kaurasta (riittää piehenköön annokseen n. neljälle)

450g kuorittua palsternakkaa
2 dl kaurakermaa
1 muna
80g kaurajauhoa
60g durum - vehnäjauhoa
1/2 tl suolaa
n. 1 dl parmesanraastetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pilko palsternakat lohkoiksi ja paahda uunissa puolisen tuntia tai kunnes palsternakka on kypsää ja hieman ruskeaa. Anna hieman jäähtyä.

Laita jäähtynyt palsternakka yleiskoneen soseutinosaan ja kaada sekaan kaurakerma, jotta saat palsternakat tasaiseksi massaksi. Aja hetki täydellä teholla.

Lisää sitten kulhossa sekoittaen palsternakkamassaan loput aineet ja vaivaa sen verran, että saat massan kunnolla sekaisin.

Muotoile massasta kaksi n. tuuman paksuista pötköä ja leikkaa ne gnocchin kokoisiksi pienehköiksi viipaleiksi. Muotoile ja jauhota. Paina pintaan raidat haarukalla.

Keitä gnocchit runsaassa, suolatussa vedessä. Ne ovat valmiita kun nousevat pintaan. Valuta ja tarjoa esimerkiski pähkinäpeston ja parsakaalin tai muun mieluisan kastikkeen kanssa. 

Hunajaiset kaurasämpylät

En tiedä, olisiko tämän tarinan kannalta olennaista voittiko se pieni tyttö leivontakilpailun vai ei. Enkä tiedä onko olennaista sekään kuinka vanha tuo pieni tyttö oli silloin. Enkä tiedä, olisiko pelkän reseptin kannalta olennaista kertoa tätä tarinaa, mutta yhtä paljon kuin muistan sämpylöiden tuoksun ja maun, minä muistan tämän tarinan.

Ehkä tarinan itsensä vuoksi haluaisin uskoa sitä epämääräistä, enemmän tunnetta kuin muistikuvaa, että tuo pieni tyttö oikeasti voitti lasten maatalouskerhon leivontakilpailun sämpylöillään. Mutta voitti tai ei, näistä sämpylöistä tuolle tytölle jäi mieleen onnellinen muisto. Sellainen kultareunainen jossa on aitoa onnistumisen iloa, toisten yllättämistä positiivisesti ja sydämenpakahduttavaa ylpeyttä. Pienlle lapselle itse ansaittu huomio ja kiitos oli iäksi mieleenpainuvaa. Mutta oli niissä sämpylöissä  jotain erityistä, koska niitä jaksettiin niin kiittää. Ehkä se oli vain siinä ajassa ja paikassa, mietin tätä kirjoittaessani, mutta muistan että niitä tehtiin meillä uudelleen ja uudelleen. Niitä hunajantuoksuisia, pehmeitä sämpylöitä rakastivat kaikki ja niistä tuli tytön ikioma juttu. Niin herkkiä ja hyväntuoksuisia sämpylöitä ei ollut nähty eikä kuultu.

Tarinamme juuret palaavat tytön äidin nuoruuteen asti. Oikeastaan tarina alkaa siitä, että tytön äiti ei koskaan oppinut leipomaan leipää. Yrittämisen puutteesta se ei johtunut; mummo oli tyttärelleen vaativa opettaja.  Vanha emäntä oli ja on edelleen mestari pyöräyttämään niin kakon, ruisleivän kuin limpunkin. Ja leivontapäivänä hän näytti mielellään kätevillä käsillään nuoremmille naisille miten homma hoituu. Nopeasti ja varmasti juonteiset, voimakkaat kädet pyörittivät kaksi identtistä kakkoa jauhon pöllytessä leivinpöydällä kuin pakkaslumi auran ympärillä. Tyttärentytärtäkin oli koitettu opettaa; "laitat kädet kupeiksi näin ja sitten pyörität kahta palloa tällä tavoin, jotta niiden posket vain ottaa yhteen - näin... ...Kun ei äitis koskaan oppinut, niin opettele sinä eres!"  Ja jauhon laskeuduttua oli tytön vuoro.

Mutta taikina oli pehmeää -  jauho ei pöllynnytkään kuin satujen ahkeralla tytöllä joka kovalla ja nöyrällä työllä sai lopulta kultaisen leningin ja prinssinsä, vaan taikina tarttui leivinpöytään ja sormiin eikä siitä tullut lainkaan sellainen saumaton, kimmoisa kakko millaisia leivinlaudoilla oli kohoamassa liinojen alla pitkinä riveinä. Liekö sitten periytynyttä, kun leivänpyöritys ei tahtonut luonnistua äidiltä eikä tyttäreltä. Ei, vaikka kuinka opetettiin.

"Milläs te sitten miehenne ruokitte, jos ette leipää osaa leipoa?" päivitteli mummo. Perinteisessä sadussa tässä kohdin varmaan kuuliaisten naisten pitäisi tehdä oppimatka elämään tai jostain ilmestyisi hyvä haltijatar jota auliisti ja pyyteettä palvelemalla naiset saisivat leivän leipomisen lahjan ja heistä tulisi maankuuluja leiväntekijöitä. Mutta koska tämä ei ole satu, eivätkä naiset niin hyveellisiä vaan ihan aitoja pohojalaasia naisia satuun tuleekin pikantti ja arvaamaton käänne.

"Minä leivon sitte sämpylöötä!" oli leivänpyöritykseen tuskastunut, varsin pragmaattinen oppilas äidilleen lopulta puuskahtanut. Ja niin kävi, tuon pienen tytön äiti pyöräytti perheelleen maukkaita sämpylöitä tämän tästä. Taisipa siinä olla naapurin rouvan kanssa jopa pientä leikkimielistä kisaa kumpi teki lasten mielestä parempia sämpylöitä. Ja kai tässä kohden tarinaa voisi nähdä myös välähdyksen muuttuvista ajoista; havuilla luudittavasta leivinuunista ja pitkistä leivinlaudoista kohti uunipeltejä ja sähköuunia. Kohti nopeampaa ja helpompaa, kohti 80- lukua jolloin tuo tyttökin leipoi mummonsa mielestä kerettiläisen makeat, mutta voi lopultakin niin kielen mukanaan vievät sämpylänsä.

Eikä niissä sämpylöissä mitään niin ihmeellistä ollut; ne tehtiin pehmeänpehmeästä taikinasta, sellaisesta joka juuri ja juuri saadaan leivottua palloksi. Niihin laitetaan makeita porkkanoita raasteena ja hunajaa, joka antaa sämpylälle upean tuoksun. Niin ja tietysti taikinaan pihistettiin myös isän aamupuurohiutaleista kunnon kupillinen tai pari kauraryynejä. Mitä isompia, sen parempi. Niistä taikina saa luonnetta, että se maistuu leivältä eikä pullalta.

Ja niin se melkein nelikymppinen nainen joka seisoi vuonna 2012 kaurapakettien armeijan keskellä keittiössään palasi hetkeksi takaisin niihin päiviin, kun äidin valkoisin sandaalein verhottujen jalkojen askel oli tanssivan kepeä, hiukset hohtivat kultaisina auringossa ja keittiössä tuoksuivat ihan itse tehdyt hunajaiset kaurasämpylät. 

Ja niin se nainen raastoi porkkanat kuten silloin joskus, vaivasi taikinaa ja tiesi nyt, miksi taikinaa pitää vaivata niin kauan. Kun taikinaa vaivataan, jauhosta syntyy siihen sitko, jonka takia jauhoja ei tarvitse laittaa niin hurjan paljon. Ja koska silloin joskus sämpylät tehtiin taikinasta vain tavanomaisin kohottamisin, nainen jakoi uteliaisuuttaan taikinan kahtia. Toinen puoli leivottaisiin heti, samalla tavalla kuin vuosia sitten. Mutta toinen puoli vietäisinn kylmään kohoamaan. Koska taas on ajan kello kääntynyt ja keittotaidossa on alettu arvostaa sitä, mikä syntyy hitaammin.

Ja sämpylöistä tuli hyviä; siitä ensimmäisestä erästä maistoi selvästi makean hunajan. Se maistui raikkaana porkkanan kanssa ja kaura toi leipään kepeän kesäisen elon maun. Rakenne oli kuohkea ja hyvä. Ja seuraavana päivänä, kun se jääkaapissa levännyt taikina leivottiin, saatiin uudenlaisia sämpylöitä. Samaan tapaan kuin perunalaatikko imeltyessään makeutuu ja siihen tulee syvempiä makuja, samalla tavalla nuo porkkanasämpylät muuttuivat. Ne saivat makuunsa kehittyneempää, ruokaisampaa makeutta ja syvyyttä; näitä mummokaan ei enää sekoittaisi pullaan. Kaurakin oli kehittynyt ja sämpylän rakenne oli silkkisempi kuin heti leivotuissa.

Kyllä, sanoisin että kun näitä sämpylöitä pyöräyttää perheelleen lauantaiaamuna, taikinasta kannattaa panna puolet jääkaappiin ja tehdä siitä pyhäaamulle toiset sämpylät. Kylmässä levänneenä taikina on vielä helppoa leipoakin; tietysti voit pyöräyttää pinkeät pallerot taikinasta tai vain pyörittää pellillä, leivinpaperilla pötkön, josta sitten veitsellä leikataan sämpylät. Leikkauspinnasta tulee hauska kuvio leivän pintaan ja koristeeksi voi ripauttaa vielä siemeniäkin.

Ja lopulta kun koko tarina on kerrottu palataan siihen, mistä lähdettiin. Palataan sämpylöihin ja siihen, että ne maistuivat hyvältä. Ja vaikka oma lapseni pelkää vielä tässä vaiheessa leipätaikinaa jauhot pöllyten pyörittävän yleiskoneen ääntäkin, kannattaisi sämpylöitä tehdä useamminkin itse. Mikään ei tuoksu niin hyvälle aamusella, kuin vastaleivottu leipä.

Hunajaiset kaurasämpylät (n. 24 kpl)

5 dl maitoa
3 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1pss kuivahiivaa
2 suurehkoa porkkanaa karkeana raasteena
4 dl leseisiä kaurahiutaleita
9,5 dl vehnäjauhoa
50g voita

Sekoita maitoon hunaja, suola ja kuivahiiva. Lisää porkkanaraaste, kaurahiutaleet ja noin puolet jauhosta. Alusta taikinaa käsin tai käynnistä yleiskone ja anna sen pyörittää taikinaa keskinopeudella pari-kolme minuuttia. Lisää sitten jauhoa vähän kerrallaan, mutta säästä n. 1,5 dl koko määrästä lisättäväksi ihan lopuksi. Vaivaa taikinaa pitkään niin, että se alkaa muuttua vähän venyväksi ja hieman irtoavaiseksi. Lisää sitten voi 3-4 nokareena taikinaan ja vaivaa taikina väleissä tasaiseksi.  Lisää sitten loppuja jauhoja kunnes taikina tuntuu juuri irtoavaiselta. Riippuu porkkanoiden koosta, tarvitsetko ihan noin paljon jauhoa. Ja jos käytät muita kuin suomalaisia vehnäajuhoja, määrä voi olla hieman enemmänkin. Meillä tavallista, leivontakarkeaa jauhoa meni tuon verran.

Halutessa voit nyt jakaa taikinan kahtia ja viedä osan (tai koko taikinankin) jääkaappiin, kostealla keittiöliinalla peitettynä tekeytymään seuraavaan päivään.

Anna sitten heti leivottavan osan taikinaalevätä leivinliinalla peitetyssä kulhossa kunnes se on noussut n. kaksinkertaiseksi. Yön yli levännyttä taikinaa ei tarvitse enää nostatella lisää. Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Leivo taikinasta sämpylöitä ja laita ne leivinpaperin päälle. Anna sämpylöiden kohota niin, että painaessa niitä kevyesti sormenpäällä sormenjälki kohoaa takaisin. Kylmällä taikinalla kohoamiseen menee huomattavan paljon pidempi aika kuin heti leivottaessa. Koristele halutessa siemenillä.

Paista kohonneet sämpylät 225 asteessa kullanruskeiksi, n. 15 min. Anna hieman jäähtyä ja nautiskele hieman lämpiminä voin kanssa.

Kaura-omenamuffinssit inkivääri-kanelikreemillä ja paahdetuilla kaurahiutaleilla

Muistattekos kun tein niitä amerikkalaisia omppumuffareita ja huokailin samettisemman rakenteen perään? No, olen jumppaillut aiheen kanssa täällä kotosalla kaikessa hiljaisuudessa ja nyt kun tämä kaurahaaste tuli, päätin käyttää oppimaani hyväksi ja tuunasin silkkisenmurtuvia kauramuffareita viimeisillä pakkaselta säästyneillä ompuilla.

Muffinssijumpan lähimmäs päässyt yrite syntyi, kun tein pohjataikinan kakkupohjan tapaan vaahdottamalla voin ja sokerin. Resepti jota muuntelin tuli Annie Bellin kirjasta Gorgeous cakes. Koska en kuitenkaan ollut 100% tyytyväinen päätin jatkaa tuunausta kauramuffarien kanssa. Nyt käytin taikinaan lisäksi perunajauhoa kuten hiekkakakuissa jotta siitä tulisi murtuvampaa ja tietysti isoja, meheviä kaurahiutaleita jotka säilyttävät rakenteensa taikinassakin ja tekevät muffareista ihanan kokkareista.

 Omppuja voi laittaa vähemmänkin tai käyttää pelkkää omenasosetta jos tykkää taikinaisemmista muffinsseista. Minusta omppumuffarin pitää kuitenkin maistua ja näyttää omppumuffarille, joten hups vaan, paljon omppuja taikinaan! :)

Ja koska tämä syyskaamos vaati jotain vahvempaa piristystä, tein muffarin päälle vielä inkiväärisiirapilla ja kanelilla maustetun voikreemin ja paahdoin uunissa sokeriripauksen kanssa koristeeksi rapeita kaurahutaleita.  Aika hyvää, vaikka itse sanonkin ;)

Siinä iltateellä pohdin, että jos inkiväärisiirappia ei ole, käytä ihmeessä voikreemin maustamiseen vaikka tilkka vahvaa kahvia. Mokkaisenakin olisi varmasti erinomaista.Muista kumminkin, että voikreemin teossa on tärkeää, että aineet olisivat kutakuinkin samanlämpöisiä ettei koko kreemi juoksetu. Ja jos kumminkin juoksettuu, muista parin sekunnin mikrokikka! Pursotuksen tein 16mm kierretyllalla, jolla näemmä tämmöinen pursotusamatöörikin saa aikaan ihan siedettäviä hörhelöitä:)

Tein osan muffareista "konvehtikokoisina" minimuffareina jotka V sai viedä töihin ilahduttamaan immeisiä ja osan amerikkalaisen muffarin kokoisena. Maistoin molempia versioita ja minusta isompi oli parempi koska isossa muffari pysyy kosteampana ja lohkeaa tietysti ihanammin. Enemmän on enemmän, sanoisi eräs ystävämme. :) Mutta pieneen lapsenkäteen pieni muffari soveltuu taatusti isoa paremmin eikä maku tietenkään kokoon katso. Mutta paistoaika katsoo, eli pikkumuffarille saattaa hyvin riittää 13-15 min paistoaika kun iso taas vie ainakin 25 min.

Mutta sanotaan nyt vielä että pakkohan näitä ei ole kuorruttaa. Kauniita ovat ilmankin voikreemiä. Ja jos nyt haluaa kuorruttaa, muttei voikreemillä niin kokeilkaapa näille täältä löytyvän amerikkalaisen omppumuffarin kuorrutusta johon lisäätte sekaan vähän suuria kaurahiutaleita. Varmasti hyvää niinkin eikä tarvitse pursottaa eikä paahtaa. :) Tästä lokakuusta tulikin varsinainen omppumuffinssikuukausi. :) 

Mutta mutta, tässäpä kauramuffareita haastetta varten. Ja samalla on kai myönnettävä, että tässä olivatkin nämä minulle helpot kaurahaasteen mieleen nostamat reseptit. Facebookin lumoudu kaurasta - ryhmässä pääset katsomaan mitä muut ovat keksineet! Kauramaitoa olen pyöritellyt kädessäni nyt kolmisen päivää ja Miettinyt. Kaikessa terveellisyydessään se on kyllä Paljon kauraryynejä haastavampaa. Smoothien joku jo siitä ehti tehdäkin. Jaa-a - 'saapa havaata' mitä siitäkin sitten keksitään. Btw. omasta mielestäni nerokkain sovellus toistaiseksi on ollut Jytiksen vaarin paistettu kaurapuuro. Ihana, älyttömän helppo idea joka pienentää myös ruokahävikkiä! Ja ruokahävikin pienentäminenhän nyt on epäyllättävästi minusta tärkeä pointti sekin. Olisipa hienoa kun keksisi haasteeseen jotain samalla tavalla kätevää. :)


Kaura-omenamuffinssit (isohko taikinamäärä, ainakin 16 amerikkalaisen isoa muffinssia)
190g voita
190g sokeria
4 munaa
6 rkl maitoa
100g vehnäjauhoa
100g suuria kaurahiutaleita
100g perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta
muskottia
1/2 tl kanelia
n. 5 dl omenalohkoja
n. 1 dl jouluomenasosetta tai hyvää omenasosetta

voikreemiin
100g tomusokeria
150g voita
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2-3 rkl inkiväärisiirappia (tai vaikka huoneenlämpöistä, vahvaa kahvia)

Lisäksi koristeluun
suuria kaurahiutaleita
ripaus sokeria

Vinkki: muffinsseista tulee mehevämpiä kun saat ne nopeasti uuniin. Älä seisota muffinssitaikinaa yhtään turhaan. Katso siis että uuni on kuuma ja muffinsivuuat ovat valmiina, ennenkuin aloitat taikinan  teon.

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Mittaa jauhot, mausteet ja muut kuivat aineet (ei sokeria!) yhteen kulhoon ja sekoita. 

Laita voi ja sokeri yleiskoneeseen erikseen ja anna vaahtoutua kunnolla. Lisää sitten kananmunat yksi kerrallaan kunnes edellinen on aina sekoittunut massaan. Lisää sitten maito. Älä panikoi, jos taikina vähän erottuu tässä kohdin - se ei haittaa.

Lisää sitten jauhot ja sekoita vain sen verran, että saat kaiken sekaisin. Ota kulho pois yleiskoneesta ja sekoita käsin joukkoon omenalohkot ja hillo.  Sekoitin vaan sen verran vähän, että taikinaan jäi vielä hilloraitoja.

Mittaa jokaiseen muffarivuokaan 2/3 mitalta taikinaa ja paista uunissa muffinssin koosta riippuen 15-30 min. Isoja muffinsseja kannattaa kurkata 25 min kohdalla. Jäähdytä muffinssit ennenkuin koristelet ne voikreemillä.

Kun muffinssit jäähtyvät, paahda kaura. Levitä kourallinen kaurahiutaleita uunipellille leivonpaperin päälle tai metalliseen uunivuokaan. Ripsauta niille hyppysellinen tai pari sokeria, siten että vähän sokeria on kaikkien hiutaleden päällä. Paahda kuumassa uunissa kunnes väri on muuttunut hieman rusehtavammaksi. Irrota kaurahiutaleet lusikalla kun ne ovat vielä kuumia. Ei haittaa vaikka osa klimppiintyy kuten mysli. Anna jäähtyä.

Anna voikreemin ainesten tulla ensin huoneenlämpöön jotta voikreemi ei juoksettuisi. Sekoita vatkaimella pehmennyt voi ja tomusokeri keskenään ja lisää seokseen vanilja sekä makusiirappi. Sekoita ja maista. Lisää tarvittaessa vielä makusiirappia. Minä en ole saanut tätä voikreemiä koskaan juoksettumaan, mutta jos niin käy, kreemiä voi mikrottaa pari-kolme sekuntia ja sekoittaa sitten raivokkaasti uudelleen.

Pursota sitten isolla tyllalla ruusukkeet muffinssien päälle ja ripauta jokaiselle muffinssille paahdettua kauraa. Tarjoa kahvin, teen, maitolasillisen tai glögin kanssa.

Pulled pork l. nyhtöpossukaurasliderit ja pähkinäpestoa

Yhteistyössä Maa- ja metsätalousministeriö

Paahtunut possu, aromaattinen pähkinäpesto, kirpakka Dijon-sinappi ja raikas valkosipulilla maustettu creme fraiche ovat salaatin kanssa loistavaa täytettä pehmeänmakuiselle, muhevalle kaurasämpylälle.

Meidät haastettiin kokkaamaan kauraisia ruokia seuraavan kahden viikon aikana. Hankkeen takana on Maa- ja metsätalousministeriö ja tarkoituksena on lisätä monipuolisen kauran arvostusta ruuanlaitossa keksimällä seuraavan kahden viikon aikana kasapäin uusia kaurareseptejä. Ja sanottuamme kyllä kiitos tälle haasteelle lähetti kantoi kotiimme ison kasan kaiken muotoista MMM:n sponsoroimaa kauraa.

Ja siinä pohtiessani useamman erilaisen kauraleipäpaketin kohtaloa aamupöydässä V heitti, että näistä kaurasämpylöistä tulisi muuten aika hyviä "slidereitä", elikkäs minihampurilaisia. Makustelin kaurasämpylää suussani ja totesin että joo - semmoisia pulled pork slidereitä jossa pitkään hautunut, hajoava herkkupossu laitetaan paahdettuun sämpylään yhdessä raikkaan babypinaatin, kevätsipulitikkujen ja pähkinäpeston kanssa.

Ja tuumasta toimeen, siitä tulisi meidän sununtailounas. Niinpä meillä pakattiin kaurasämpylään raikasta pinaattia, kevätsipulisuikaleita, pähkinäistä pestoa ja suussasulavaa possua. Koko komeus kruunattiin vielä valkosipulisella creme fraichella ja kärkeä makuun annettiin pienellä sipauksella Dijon - sinappia. Yhdistelmä oli ihan ehdoton.

Luumuja, sichuanpepperiä, tähtianiksia, inkivääriä, valkosipulia ja possua.... Ja kolme tuntia aikaa. 

Jämästä voi tehdä vaikka hamppareita. 

Meillä slideriin käytettiin tähteeksi jääneestä kokonaisena haudutetusta kasslerista revittyä possua, mutta lapa kävisi tähän ihan yhtä hyvin. Vaikka possun hauduttaminen tietysti vie aikaa kolmisen tuntia, niin sen voi tehdä etukäteen ja melkein miten vaan maustettu haudutuspossu käy, joten tämä on myös hyvä viikonloppujämien tapporuoka:)

Ja jos kaipaatte vinkkiä possun laittamiseen niin kurkatkaapa vaikka tätä syskyistä possua, tulista kassleria tai lapaa pitkään haudutettuna chilien kanssa. Mutta oikeasti tuollaisen possun voi maustaa vaikka vaan kunnolla pippurilla, valkosipulilla, suolalla ja tujauksella tummaa olutta. Makeutta voi laittaa vaikka hunajasta tai kuivatuista hedelmistä. Mutta itse tykkään eniten chilisemmästä uunikasslerista... :)

Tälläinen tarjottava olisi muuten tosi pop jossain isommissa illanistujaisissakin - vaikka halloweeninä. Yksi rouva juuri taannoin taaperojumpassa kertoi, miten oli tarjonnut synttäreillä bagel - buffan. Tämä voisi toimia samalla tavalla isompien tai pienempien ihmisten kemuissa; possua saa tehtyä etukäteen vaivattomasti, sämpylät voi paahtaa tarpeen mukaan ja jokainen voi H-hetkellä koota oman sliderinsa sen mukaan mitä tahtoo leipänsä väliin. Meillä pojat ottivat toiseen hamppariin vielä siivun savujuustoa ja minusta myös vahva kermajuusto käy hyvin, jos sellaista sattuu kaapissa olemaan. Lisukkeeksi olisin laittanut pähkinäisen makoisia palsternakkaranskiksia ihan ehdottomasti, mutta ne olivat loppu kaupassa kun V kävi täydennyskeikalla. Niin että tällä kertaa ilman niitä. 

Mutta kauraslidereillä julistamme oman kaurataipaleemme avatuksi! 

Kaurasliderit nyhtöpossulla

Pähkinäpestoon tarvitset
n. 1,5 dl paahdettuja pähkinöitä (hasselpähkinöitä, saksanpähkinöitä tai pekaaneja)
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
n. 1,5 dl karkeahkoa parmesanraastetta

Slidereihin tarvitaan:
kaurasämpylöitä
2 prk creme fraichea (á 150g)
2 valkosipulin kynttä
sitruunatimjamia
2-3 kevätsipulin vartta
1 rasia babypinaattia
ylikypsää possua revittynä (kassleria tai lapaa)
Dijon - sinappia
pähkinäpestoa
(savujuustoa tai vahvaa kermajuustoa)

Laita pähkinäpeston aineet sauvasekoittimen sosekulhoon ja aja tasaiseksi.

vinkki: kun teet pähkinäpeston etukäteen sen maku voimistuu sen ehtiessä seistä jääkaapissa tovin. 

Laita sämpylät paahtumaan leivänpaahtimeen. Sekoita creme fraiche purkilliseen 1 valkosipulin kynsi ja reipas teelusikallinen tuoretta timjamia.

Sipaise creme fraichekastiketta sämpylälle, kasaa sen päälle huuhdottua pinaattia ja kevätsipulia. Sitten kokoa salaatin päälle posua, peitä  pähkinäpestolla, creme fraichellla ja sipauksella Dijon - sinappia. Ripottele vielä päälle vähän kevätsipulia ja nautiskele vaikka hyvän oolong - teen kanssa.