Behold! Beans refritos!

Pohdin ääneen tuossa taannoin meksikolaista tehdessäni, että mitenkähän ne beans refritokset oikein tehdään? V sanoi että ostat kaupasta purkin ja avaat sen. No voitte varmaan arvata mitä sitten tapahtui? ;)

Nyt olen tehnyt kaksi kertaa ihan omin kätösin beans refritoksia, eli uudelleenpaistettuja papuja. Olin kuvitellut, että niitä jotenkin hauduteltaisiin niin kauan, että ne mössööntyvät ja muodostavat omanlaisensa maun, mutta ei. Toisin kuin alunperin oletin, se on nopeaa tehdä jos pavut ovat jo kypsiä, tosi helppoa ja tuli ihan älyttömän hyvää. Voin kertoa, että ankanrasvassa paahtuneet refritokset oli kyllä parempia kuin olen ikinä saanut mistään purkista ;)

V nukkui eilen koko iltapäivän; jossain vaiheessa en enää hennonnut yrittää pitää häntä hereillä vaan ajattelin, että nukkukoon, kysyn sitten kelpaako iltapala. Meillä on pääsiäisateria vasta tänään, joten iltapalaksi tein vaan jotain helppoa.

Mustapavuista tehty refritos on melkein yhtä söpöä kuin mämmi? :)

Lämmitin siis niitä minitortillalettuja, tein tätä kyseistä papumössöä ja guacamolea. Ihan ykköshyvää ja voin lämpimästi suositella niillekin, jotka papujen kanssa kokevat jonkin sortin epävarmuutta - tietysti jos ruokia oikeasti kiellettäisiin epäilyttävän ulkonäön perusteella, tämä olisi varmaan mämmin kanssa siellä etunenässä;) Mutta ei se rujompi ulkonäkö kylläkään makua pahenna :)

Ja tietysti tästä tulee sitä parempaa, mitä parempaa rasvaa sinulla on: voit hyvin tehdä tämän täysin vegaanisena käyttämällä erilaisia kasvis- tai pähkinäöljyjä tai sitten tälläisenä sekasyöjäversiona kuluttamalla jääkaappiin mahdollisesti kertynyttä sian ihraa, ankanrasvaa tai muuta soveltuvaa jalorasvaa.

Papumössö saa makunsa siitä, kun pavut paahtuvat öljyssä tai rasvassa, joten jonkin verran sitä pitää laittaa. Alkuperäinen ohje löytyi täältä (John D. Lee). Mössön voi syödä sellaisenaan juuston ja guacamolen kanssa, tarjota lisäkkeenä vaikka lihalle tai syödä lettutäytteenä; joko yksin tai yhdessä muiden täytteiden kanssa. Nachohen kanssakin olen tätä syönyt hyvällä halulla.

Eilen tein tämän ihan vaan punaisista kidneypavuista jotka tulivat purkista, mutta ensimmäisellä kertaa keitin ihan varta vasten itse mustapapuja. Koska papuja kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän, se itse keittely kyllä kannattaa. Keitinveteenkin voi laittaa kuution liha- tai kasvislientä jos tykkää. Mutta hyvää tuli purkkipavuistakin.


Beans refritos (refried beans)

öljyä tai eläinperäistä rasvaa (eilen taisin laittaa reilut 3 rkl ankanrasvaa+ vähän öljyä)
3 valkosipulia murskattuna
1 sipuli
3 kupillista keitettyjä papuja ja hieman niiden keittolientä (ohentamiseen) (minä käytin eilen 2 kpl 380g kidneypapupurkkia)
suolaa
(pippuria ja hieman chiliä jos tykkäät)

Laita pannulle öljyä tai rasvaa n. 4 rkl verran. Lisää sipulisilppu ja kuullota reipas 5 min tai kunnes sipuli on pehmeää ja läpikuultavaa. Lisää sitten valkosipuli ja sekoita hetki, niin että rasva tarttuu vähän valkosipuliin, mutta se ei vielä ala ruskettua.

Lisää kauhallinen papuja pannuun ja murskaa niitä kauhan taustalla. Näin pavut paistuvat öljyssä samalla kun muusaat ne ja pavut saavat oikean maun. Lisää papuja lusikallinen kerrallaan hitaasti paistaen papuja ja murskaten niitä kauhalla.

Jos mössö vaikuttaa hirveän kuivalta, eikä paistu kunnolla voit lorauttaa hieman lisää öljyä.

Lopuksi lisää keitinvettä sen verran, että saat mössöstä vähän kuin paksua puuroa. Lisää vähän enemmän vettä, kuin mielestäsi olisi ideaalista, koska kunpapumössö jäähtyy se jämähtää ja kuivaa jonkin verran.

Sitten mausta mössö suolalla. Periaatteessa mitään muuta ei tarvita autenttiseen elämykseen, mutta eilen illalla lisäsin vähän kuivattua linnunsimächiliä murustettuna ja mustaa pippuria. Nauti lämpimänä.

Pieniä tortillalettuja, kanaa ja guacamolea eli dekkarievästä lauantai-iltaan

Nyt on selvästi joku meksikokausi. Ja sitten tietysti kun ei saisi paljon töpsötellä jalkojen päällä keittiössä, on hyvä tehdä ruokia, jotka vaan hautuvat kypsäksi itsestään, eikö? :)

Tästä tuli kyllä varsinainen lauantain pelastaja ja koska olin ostanut lidlistä kaksi pakettia tarjouskanasuikaleita, tein tätä sellaisen kasan että riittää vielä ainakin täksi illaksi.


Osittain inspiroiduin tähän kun löysin Sellosta minikokoisia tortillalettuja. Muistatte varmaan, kun sanoin miten V aina hehkuttaa meksikon kadunvarren pikaruokapaikkoja, joissa pieniin, vastapaistettuihin lettuihin kahmaistaan kaikenlaisia ihania täytteitä. No, minä kyllä lähinnä lastasin lettuni täyteen täytettä kahmaisun sijaan ja onnistuin syömään ihan liikaa ;) Jos sopiva määrä isojen lettujen kanssa sinulle on yleensä 2 lettua voin kertoa että' näitä ei kannata yrittää syödä viittä;) Kolmekin riittää - ei ne niin minejä ole. Etenkin jos tunget ne tähän malliin täyteen täytettä ;) Tuolla ihanasti kuvitetussa Omenaminttu - blogissa muuten oli tehty tortillalettuja itsekin, kannattaa kokeilla - jos aikaa ja viitseliäisyyttä on, lettujen teossa voi säästää vähän rahaakin. Ja ainakin letuista saa juuri niin isoja tai pieniä kuin haluaa:)

Tein kanasta pitkään hautuneen kastikkeen kuten taannoin jauhelihasta. Nyt käytin kanatäytteelle tomaatin sijaan pohjana pirkan hedelmäisen salsan ja kovaa vauhtia pilaantumassa olleen omenapäärynän. Pirkan hedelmäinen salsa on aika mietoa, joten ihan hyvin voit korvata sen vaikka tuoreilla hedelmillä ja yhdellä-kahdella tomaatilla. Pilkot vain pari tomaattia ja jotain hedelmää: ananasta tai vaikka annasmurskaa/mangoa/persikkaa/tai mitä sinulla sattuu olemaan, lisäät etikkaa pari ruokalusikkaa ja tarkistat, pitääkö mausteita lisätä.

Mutta tällä kertaa oli vaan tarkoitus päästä helpolla (ja vähällä keittiössä seisomisella), joten otin valmiin purkin hedelmäistä salsaa, mötkäisin sen ruskistettujen kanojen päälle ja sitten pitkää hauduttelua...


Guacamolen ohje löytyi alunperin Simply recipes - sivustolta. Siitä tein vähän yksinkertaistetun version: minulla oli ihan täydellisen kypsiä kirsikkatomaatteja kotona, joten en vaivautunut kalttaamaan tomaatteja vaan pilkoin niitä kirsikkatomaattejani ruuan sekaan. Chilit olivat kaikki menneet pilalle jääkaapissa (ihme mätäkuu, kaikki menee jotenkin helposti pahaksi) joten käytin vaan ripauksen chilisuolaa. Hyvää oli niinkin. Tuore korianteri on kyllä ihan älyttömän hyvää tähän, jos sitä on saatavilla.

Ja mikäs sen ihanampaa lauantai-iltana kuin saunan jälkeen koota kaikki tarvikkeet isoon isoon uunivuokaan ja roudata se telkkarin ääreen. Sitten kaivetaan esiin pino dekkareita ja käperrytään mukavasti soffaan. Näin retrospektiivissä voi tosin todeta, että sunnuntaina sitten osasin jo pitää varani ylensyönnin suhteen: tein valmiiksi itselleni kolme lettua, laitoin ne leikkuulaudalle ja menin vasta valmiin annokseni kanssa telkkarin ääreen. Eipä tule syötyä liikaa ainakaan niin helposti... ;)


Meksikohenkinen kanatäyte Nellen tyyliin ( 4-6:lle, muista lisäkkeistä ja nälästä riippuen)

n. 600-800g kanasuikaleita
1 iso sipuli
1 sellerinvarsi
1 prk pirkan hedelmäistä salsaa
1 omenapäärynä (kun sattui olemaan ylimääräinen)
1/3 purkkia chilimarinoituja valkosipulinkynsiä (öljyineen)
8 mustaa oliivia, kivi poistettuna
1/2 habaneroa
2 tl korianterinsiemeniä murskattuna
1/2 tl garam masalaa
1/2-1 tl savustettua paprikajauhetta
2 tl sinapinsiemeniä
2 valkosipulinkynttä
cayannepippuria
chilisuolaa
mustaa pippuria
viimeistelyyn korianterisilppua

Guacamoleen (voi tehdä kaksinkertaisena isommalle porukalle)

1 avokado, kypsä
8 kirsikkatomaattia/pisaratomaattia
1/2 normaalista punasipulista tai yksi pieni punasipuli
reilu 1 rkl korianterisilppua
1/2 limen mehu
(chiliä)
suolaa
pippuria

Pilko sipuli ja selleri ja kaada isoon kasariin öljyä. Kuullota sipulit, chilit ja mausteet (paitsi cayanne, jota ripotin kanoille suoraan) pannussa, kunnes mausteet alkavat tuoksua. Lisää inkivääritahna. Lisää kana erissä - jos sinulla on kaksi pakettia kanaa, kannattaa paistaa se neljässä erässä, jotta kana jaksaa ruskistua. Siirrä aina ruskistettu erä sivuun. Muiden erien kanssa voit käyttää sitä marinoidun valkosipulin öljyä pannulla, jotta kana ei jää kiinni. Lisää joka annokseen kanaa hieman cayannea, suolaa ja pippuria.

Kun kanat on ruskistettu, lisää kaikki kanat, salsa ja mahdolliset hedelmäkuutiot samaan kasariin. Lisää oliivit, joista olet poistanut kivet sekä tuore valkosipuli ja marinoidut valkosipulin kynnet. Kun seos alkaa kiehua, peitä se kannella ja jätä hiljaiselle tulelle n. 3h hautumaan. Sekoita välillä.

Juuri ennen ruokailua tee guacamole: pilko tomaatit pieniksi ja kaavi avokadon hedelmäliha huhmareeseen tai muuhun kippoon, missä sinun on helppoa muussata kaikki aineet yhteen. Lisää limen mehu ja muut aineet. sitten muusaa seosta niin, että avokado mössööntyy.

Raasta juustoa tai jos jaksat, voit tehdä juustokastiketta sulattamalla cheddaria kermaan...

Sitten letut kuumaksi mikrossa, uunissa tai vaikka paistinpannulla käännellen ja kokoa herkku: ensin creme fraichea, sitten kanatäytettä, juustoa ja guacamolea. Ruokajuomavalinnan ehdoton ykkönen tämän kanssa on corona limesiivulla. Varo ähkyä.

Kotimexistä mietittyä

Kunnianarvoisassa Pastanjauhantaa - blogissa pohdittiin texmexin ongelmallisuutta männäviikolla. Muistan kieltämättä miettineeni joskus ihan samaa: on oikeastaan aika hölmöä ostaa niitä maustepusseja, nachoja, salsoja ja muita kastikkeita. Lettuja kokeilin joskus ihan onnistuneesti tehdä itse, mutta kipuilin kovasti nimenomaan sen maustepussin kanssa. Se on kyllä ihan ylivertaisen helppo tapa saada aikaan texmexiä. Vaikka nachot ja yleensä myös tortillaletut tulee kyllä edelleen ostettua kaupasta, niitä maustepussseja en oikeastaan ole ostanut pitkään aikaan. Kimmokkeena tähän toimi, kun olin kuukauden verran töissä San Diegossa joitain vuosia sitten. Sillä reissulla kävin elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran myös Meksikon puolella: Tijuanassa ja vähän pidemmällä, Rosariton alueella. Siellä törmäsin ensimmäisen kerran salsa verdeen ja moneen muuhun nykyään jo kaupoista löytyvään texmex -herkkuun ensimmäistä kertaa. Noihin aikoihin suomessa texmex oli lähinnä sitä samaa mössöä, jonka maun määritteli oliko proteiinina kana, liha vai pavut ja montako chilinkuvaa annoksen vieressä oli. Ja kovin jätkä oli tietysti se, joka otti perjantain baarikierroksella sen kolmen tai viiden chilipalon kuvalla listasa varustetun annoksen.

En ollut koskaan aikaisemmin miettinyt sitä tosiasiaa, että texmex on (tottakai!) muiden ruokasuuntausten tavalla laajempi ruokakulttuurinen kokonaisuus. Texmex pitää sisällään paljon erilaisia ruokia, ruokia jotka myös maistuvat keskenään erilaiselle :) Itse asiassa ensimmäinen ajatus siellä Diegon paikallisessa texmex - paikassa käydessä oli, että kuinkahan tulista se ruoka on? Uskaltaakohan sitä syödä? Ja sitten se suuri hämmennys, kun se ei ollutkaan tulista. Siinä oli paljon hienovaraisia makuja, mutta tulisuus ei ollut lainkaan leimallista, ei edes siinä määrin kuin suomessa olin tottunut. Älkääkä naurako siellä, vaikka se nyt saattaakin tuntua monesta aika selviöltä, minulle tuli silloin jonkinsortin ahaa - elämys.

V on matkustellut paljon Meksikon suunnalla ja kertoili joskus, että kuten kaikilla isoilla alueilla, Meksikossakin ruoka ja sen valmistus tietysti vaihtelee sen mukaan, missä päin maata ollaan. Tuo Kaliforniaa lähinnä oleva alue on aika tavalla meikäläisen texmexin kaltaista, mutta yllättäen kuitenkin aika mietoa ja vähemmän tomaattista ruokaa. Siihen kuuluu erilaisia papuja, salsoja jakasviksia lihan ja kanan kanssa laitettuna sekä paputahnoja (refritos), joita syödään erilaisten (eri tavoin maustettujen) nachojen kanssa tai levitettynä letuille, varsinaisen täytteen lisäksi. Ja sitten ne margaritat. :) Ne ihan oikeat, sitruunaiset ja suolareunaiset margaritat joita rantaravintoloissa tarjotaan chilillä, korianterilla ja sitruunalla maustettujen rapujen kanssa...

Kuten niin monelle muullekin varmaan matkustaessa käy, minullekin on sitten iskostunut päähän ajatus siitä, että niitä reissussa maisteltuja ruokia pitää yrittää tehdä itse kotona ihan alusta alkaen. Enkä minä oikeastaan ole keksinyt hyvään texmexiin muuta lääkettä kuin muuhunkaan ruuanlaittoon: hyvät, tuoreet raaka-aineet ja aika. Jos texmexiä pitää saada heti, nyt, välittömästi niin ne kaupan maustepussit ovat varmasti hyvä valinta. Mutta jos aikaa on, muutaman tunnin hauduttelulla jauhelihakastikkeesta saa ihan loistavaa ja minusta kyllä parempaa kuin sillä pussiseoksella. Salsasta tulee itse tehtynä niin raikasta ja täysin toisenlaista kuin kaupan purkista ja niin edelleen... Mutta käytit sitten valmista mausteseosta tai et, texmexille on aina paikkansa...

Esimerkkinä nyt mainittakoon toiselle puolelle maailmaa muuttavien ystäviemme läksijäiset perjantaina. Koska ne venyivät melko aikaiseen, lauantaina juustoon ja jauhelihaan upotetut nachot tuntuivat kieltämättä houkuttelevalta vaihtoehdolta. ;) Ja kun aikaa oli, laitoin soosiin puoliskan habaneroa ja hauduttelin sitä siinä dekkareita katsellessa ja saunoessamme yhteensä varmaan lähemmäs 3h. Siinä reilun parin tunnin paikkeella habaneron tuliuus alkaa kadota ja kastikkeeseen jää miellyttävä ja vahva habaneron maku, ilman sitä hullua poltetta. Ja jauheliha tietysti keittelyn aikana pehmenee, muuttaa makuaan ja kastikkeeseen syntyy luonnollisesti sitä natriumglutamaattia joka meistä maistuu niin hyvälle.



Minusta soosiin on kivaa laittaa muutama oliivi tuomaan makua. Löysin muuten ihania Arnaudin oliiveita, jotka eivät ole säilötty liemeen. Koska liemi ei liuota niistä makua, niissä on aivan toisella tapaa intensiivinen ja hyvä maku. Ne sopivat tämmöisiin kastikkeisiin ja muihin älyttömän hyvin, sellaisenaan syötynä maku voi olla liiankin jyräävä. Ne marinoidut valkosipulit voi jättää halutessaan myös pois, mutta jos nyt (köh), prinsessoiden kengät olisi satuttu tanssimaan yön tunteina melkein puhki ja olo seuraavana aamuna hieman nuutunut, niin mikäs siihen paremmin auttaa, kuin kunnon kasa valkosipulia. ;)

Eli jos nyt koittaisin muistella miten se meni eilen illalla niin:

Texmexkastiketta ajan kanssa (ainakin n. 3-4:lle)

400g nauta-sikajauhista
500g tomaattimurskaa
400-500g kypsiä, mustia papuja (1 prk)
1 pieni purkki (40g) tomaattipyrettä
1/2 purkkia chilimarinoituja valkosipulin kynsiä (n. vajaa 1 dl ?)
8 mustaa, kivellistä oliivia kivet poistettuna
1 iso sipuli
2 sellerin vartta
2 kynttä tuoretta valkosipulia
1/2 habaneroa
1 mieto punainen chili
1 tl savustettua paprikajauhetta
1/2 tl korianteria jauhettuna
pippurisekoitusta
ripaus tai pari cayannea (sori, en mitannut mitenkään)
n. puoliskan paprikan verran edellisen päivän lisäkkeenä tarjottuja paprikapaloja

Silputtu sipuli ja selleri (ja jos käytät tuoretta paprikaa, niin paprikan palaset) kuullotetaan pannussa ja jauheliha ruskistetaan mukaan pienissä erissä. Sitten lisätään mausteet jauhelihaan, mukaanlukien kaikki chilit, tuore valkosipuli, marinoidut valkosipulit (mukaan saa tulla vähän marinointiöljyäkin) ja oliivit. Mausta hieman suolalla. Lopuksi lisätään pavut, tomaattimurska ja pyre ja soosia keitetään hiljaisella tulella välillä sekoittaen ainakin pari tuntia, meillä taisi kiehua pidempäänkin kun istuimme saunassa loppujen lopuksi niin kauan. :)

Lopputuloksessa tomaattimurska on tiivistynyt ihanaksi, melkein tahmeaksi tahnaksi jauhelihan ympärille. Soosi ei saa olla valuvaista, enemmänkin sellaista, kuin jauheliha olisi kun olet lisännyt siihen sen surullisenkuuluisan maustepussin ja purkin tomaattipyettä ;) Habanero on muuttunut polttavasta vahvaksi, mutta pehmeän makuiseksi. Jos käytät mustia papuja, ne yleensä jaksavat pysyä kasasssa vielä pidemmänkin keittelyn ja näyttävät hauskalta kastikkeessa oliivien kanssa. Voit laittaa tämän soosin nachoille ja uunittaa tai kääräistä tortillalettuun - ihan miten tykäät. Lisäksi voi tarjota niitä refritoseja, guacamolea ja creme fraichea sekä juustoraastetta. Kypsä cheddar on oma suosikkini. Ja muista lisätä iso kasa tuoretta korianteria kastikkeeseen tai uunista tulleen nacholäjän päälle.

Ja kaiken tämän keittelyn jälkeen - onko se sen arvoista? Minusta on, mutta nämä ovat makuasioita. Minä tykkään, kun voin hieman varioida makua vaikka korianterilla, habanerolla tai muilla erityyppisillä chileillä, vaihtamalla papuja toisenlaisiin, käyttämällä valkosipulia tai vaikka hillosipuleita. Joskus mukaan voi päätyä mole - tyyppisesti vähän tummaa suklaatakin. Mutta jos kuljet sudennälkäisenä kaupassa ja tykkäät, että texmexin pitää tänään olla nopeaa tehdä ja maistua taatulle tavaralle, helpoimmalla pääset ottamalla sen maustepussin vaan kiltisti mukaan kaupasta. Harrastamisen voi jättää sitten toiseen päivään.

Muuta illan mittaan mietittyä:

Miksi maustepippuri on ylipäätään nimetty maustepippuriksi tai englanniksi nimellä "All spice". Molemmissa nimissä on sellainen kaiku, ettei kukaan ole oikein keksinyt mikä nimi tälle mausteelle pitäisi antaa. Muskottikin on nimetty paikan mukaan, vaikka on samaan tapaan pehmeä mauste. Maustepippuri kun ei oikeasti ole pippuri, vaikka pieni ja pyöreä onkin. Pippuriksi nimeäminen vaan turhaan saa sille vähän "petturin" leiman. Eihän sitä tarvitse pippurina käyttää... Kaikmauste (englannista vapaasti käännettynä) taas tuntuu liian yleiseltä, ikäänkuin mausteella ei olisi lainkaan omaa luonnetta.

Toinen juttu mitä jäin miettimään kun hauduttelin soosia palaa siihen 15. pvä maanantain liemikeittelyyn. Miksi 3h hautunut ragu tai texmex - soosi on herkku, jos samaan aikaan ne hyvää makua tuovat aminohapot alkavat liemen keittelyssä hajota jo 1,5h painekeittelyn jälkeen ja liemeen syntyy sellainen "noutopöytäaromi"? Miksi niin ei käy pitkään hautuvien pataruokien tai näiden soosien kanssa? Miten pitkään ruokaa voi hauduttaa (ilman painekattilaa) ennenkuin aminohapot alkavat hajota sooseissa...

Nachogratiini

Myöhästyneesti hyvää uutta vuotta kaikille!

Vuosi vaihtui ja uuden vuoden mukana tuli roppakaupalla uutta tehtävää koulun saralla. Koulupäivät venyvätkin helposti kymmentuntisiksi. Näiden päivien jälkeen tuntuu useimmiten siltä, että tyyny on paras kaveri. Tällaiset päivät saavat kaipaamaan myös jotain herkkua, jolla voisi vähän hemmotella itseään. Tämä nachogratiini on juuri sitä.

Nachogratiini

400g jauhelihaa
1-2 sipulia tai punasipulia
1 paprika
2 tomaattia
1 pss taco/fajita spice mix
0,5-1 dl vettä
1 prk philadephiajuustoa ja/tai jotain muuta tuorejuustoa
1 prk säilykeananasta
100g maissilastuja
100-150g juustoraastetta

Vuoka ennen maissilastuja

Kuutioi sipuli, paprika ja tomaatit. Ruskista jauheliha pannulla ja lisää joukkoon esimerkiksi fajita spice mix-mausteseos. Lisää jauhelihaseokseen kuutioidut sipulit, tomaatit ja paprika, paista hetken. Olen joskus laittanut myös herkkusieniä tai kesäkurpitsaa mukaan. :)

Voitele matala uunivuoka. Levitä tuorejuusto vuoan pohjalle ja jauhelihaseos tuorejuuston päälle. Laitoin muuten Philadephian lisäksi aurinkokuivattu tomaatti-tuorejuustoa. Sitten seuraa taiteellisin osuus: asettele maissulastut pystyyn jauhelihakerroksen jälkeen, tasaisesti. Maissilastujen asettelun jälkeen laita ananaspalat lastujen väleihin. Lopuksi ripottele juustoraaste koko komeuden päälle.

Paista uunissa 200°, noin 10 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan. Sopii muuten hyvin myös opiskelijaillanistujaisiin. :)

Kuhaceviche, lautapeli ja nachoja jauhelihakastikkeella

Joulukiireen keskellä on välillä aika pop, kun voi defaultata johonkin helppoon ja mässäilynhalua tyydyttävään. Nachoja meillä syödään harvoin, mutta kun syödään niitä katoaa tuulensuojaan aikamoinen vuori. Tämän jälkeen kaikki tietysti valittavat ylensyöntiä.


Alkupalaksi tein kuhacheviceä ylen sivuilta löytyneellä ohjeella. Ohjeen aineiden lisäksi silppusin sekan vähän kevätsipulia, kun sitä oli ja siivutin kuorimaveitsellä inkivääristä suuria lastuja, jotka sitten otin pois seoksesta ennen syömistä. Chiliä laitoin 1 palon. Hyvää tuli!

A sai oman, pienen annoksen ilman avokadoa...

Ceviche syötiin nachojen avulla lusikoimalla suoraan suuhun ja seuraavana päivänä loput menivätkin sitten ruisleivän päällä meikäläisittäin jo ihan perinteisesti. Alkupalojen jälkeen pelattiin A:n kanssa erä Dominionia, joka oli ennakkopeloistani huolimatta maanmainio lautapeli. Siinä muuten joululahjaideaa peleistä pitävälle. Varsin pop ja iloa riittää pitkäksi aikaa, koska peliä voi muuntaa joka kerralla.

Jauhelihakastikkeelle tekee tosi hyvää saada muhia ainakin pari-kolme tuntia. Eli laita kastike tulemaan, jatka siivoamista, syö alkupalaa ja ota erä lautapeliä lapsen kanssa. Kun peli alkaa lähestyä loppuaan kokoa koko setti uuniin ja tarjoa perheen iloksi.Juomaksi tämän ruuan kanssa ehdottomasti paras valinta on limesiivulla maustettu corona.

Sellainen pikku vinkki, että jos et ehdi hauduttelemaan kastiketta 2-3h niin jätä tomaattimurska pois ja laita vaikka vähän enemmän vielä pyrettä. Kastike kiehuu vähän "kasaan" ja siitä tulee juuri sopivan paksuista hauduttelun aikana, mutta kiire jos on, niin soosi ei ehdi saostua jos tomaattia on paljon. Kasvisversiona tämä toimii hyvin kun korvaa jauhelihan vaikka ruskeilla ja/tai mustasilmäpavuilla.

Lyhyestä virsi kaunis tänään, vaikka tein eilen urhean rynnistyksen keskustassa, vielä on 3 lahjaa hankkimatta ja V:llä vähän enempi... :) Ja se siivous... Eli käydään kiinni nachoihin.



Jauhelihakastike Nachoille (riittää 4:lle ahmatille tai 6:lle pieniruokaiselle)

1 pkt eli n. 400g jauhelihaa (sika-nauta on hyvä haudutteluun)
1 prk kidneypapuja (400g purkki, josta papuja n. 250g)
1 prk (400g) vaaleita papuja tomaattikastikkeessa (tai ruskeita papuja)
1 prk chilimarinoituja valkosipulin kynsiä öljyssä (150-200g)
1 iso prk eli 140g tomaattipyrettä
1 prk 400g tomaattimurskaa
2 normaalikokoista sipulia tai 1 iso
1/2 tl savustettua paprikajauhetta
cayannepippuria
1 mieto chili silputtuna
chilisuolaa
maustepippuria
2 rkl punaviinietikkaa (laitoin sitä rajamäen pippurista) tai vaikka vanhan salsapurkin jämät, tai jos tykkäät jalopenoviipaleista laita niitä ja vähän niiden säilöntälientä - tärkeää on saada hieman etikkaa mukaan, sillä ei niin paljon väliä mitä ja mistä.:)

Silppua sipulit ja kaada puolet sipuleista ja marinoiduista valkosipuleista pannulle. Lsita mukaan puolet jauhelihaa ja ruskista. Siirrä syrjään ja tee loput jauhelihat ja sipulit samalla tavalla. Mausta suolalla ja maustepippurilla.



Kokoa kaikki loput aineet kattilaan ja anna kiehua. Sitten pienennä lämpö, peitä kannella ja anna muhia hiljalleen 2-3h välillä sekoittaen. Tämän voi laittaa myös hautumaan uuniin, jolloins e ei pala pohjaan niin helposti:)


Nacholäjän kokoaminen (4:lle)

1 pss 700g vähäsuolaisia nachoja
n. 2 dl mustia, kivellisiä oliiveita
iso tukku lehtipersiljaa tai korianteria
200g kypsää cheddaria raasteena
papu-jauhelihakastike

Lisäksi creme fraichea
1 avokado
korianterisilppua
salsaa (vaikka salsa verdeä)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Piapripelti on tähän tosi kätevä, mutta muukin astia käy hyvin. Levitä pellille kerros nachoja, niin että pelli peittyy. Lado siihen päälle jauhelihakastiketta, oliiveita, yrtisilppua ja juustoraastetta. Tee niin monta kerrosta kuin saat. Meille taisi tulla kaksi kerrosta ja pinnalle sitten loput nachot, soosin jämät, oliivit ja juustoraaste. Ihan pinnalle ei kannata laittaa yrttiä, sen voi säästää ja ripottaa sitten tarjoiluvaiheessa annoksen päälle.

Uunita 15 min ja sekoita sillä aikaa creme fraiche ja avokado keskenään. Kun juusto on sulaa laita nachopelti pöytään, varusta lastalla ja tarjoa lautasella läjä nachoja cremefraiche-avokadojutun, salsan, tuoreen yrttisilpun ja kylmän coronan kanssa.