Lammaslihis jämäpaistista ja mämmistä :)

Yhteistyössä Serla 

 Jos jollakulla on vielä jäljellä mämmiä ja lammaspaistin jämiä niin tässä keino päästä niistä eroon erilaisella tavalla. Meillä tehtiin lammasta vähän eri tavoilla tuossa pääsiäisen ympärillä ja jostain niistä jäi sitten jäljelle muovipussillinen karitsapaistin palasia.  Mämmiä oli jäänyt kolmannes rovetta ja mietin mitä siitäkin tekisi.

Pitkään kylmässä kohotettu taikina on silkkistä kuin savi ja leipään saa upean sitkon.

Kuluneen kevään aikana olen tehnyt monenmonta kertaa leipää "siementaikinasta" tai alkeellisesta juuresta. Se ei ole mikään oikea juuri, koska käytän taikinassa ihan rehellistä hiivaa, mutta rakenne ja maku on jotain ihan muuta kun uuden taikinan pohjaan käyttää siementaikinaa. Ideana on yksinkertaisesti, että olen jemmannut aina sellaisen nyrkinkokoisen pallon taikinaa leivottuani jääkaappiin ja sekoittanut sen sitten uuden taikinan pohjaan. Ja sitten taas uudesta taikinasta siemen  jemmaan. Muutaman päivän välein/kerran viikossa kun leipoo niin siementaikina pysyy ihan hyvnä jääkaapissa. Mutta jos siementaikinaa ei ole, sen ensimmäisen taikinan kanssa pääsee ihan kohtuulliseen lopputulokseen kun antaa taikinan kohota hitaasti jääkaapissa yön yli.

Lihikset voi paistaa joko uunissa tai rasvassa; kumpikin toimii mutta uunitetussa ei tietty ole sitä uppopaistetun lihiksen fiilistä :) 

Alunperin olin aatellut tehdä mämmistä tällaisia hitaasti kohotettuja sämpylöitä aamupalalle, mutta nukuimmekin koko perhe ihan tavattoman myöhään; heräsimme vasta kymmenen korvilla joka on ihan käsittämätöntä luksusta meikäläiselle. Mutta kymmeneltä pikkumies ja me muutkin olimme jo niin nälkäisiä, että otimme aamupalaksi kaupasta ostettua leipomotuotantoa ja taikina jäi vielä odottamaan.

Lammaspaistin jämät. Taustalla näkyy mitä mielessä liikkuu; simaa!

Ja niin siinä sitten kävi, että aherrettuamme puutarhassa monta tuntia sain siinä ajatuksen, että voisin käyttää taikinan hyväkseni ja pyöräyttää siitä lihapiirakoita. Jääkaapista löytyi lammasta, aurinkokuivattuja silputtuja tomaatteja (sairaan käteviä käyttää muuten!) ja kun keräilin muutkin jämät kasaan minulla oli siinä hieman rikottuja ohrasuurimoita, paketinloppu vihreitä linssejä, jämät suppiksista (kuivattuja), muutama oksa tuoretta minttua, timjamia, majoneesin jämät ja isohko lohko vesimelonia. Joten ei muutakun ohrasuurimot ja linssit kiehumaan jääkaapista kaivettuun kasvisliemen jämään ja sipulit pannuun kypsymään.

Onnistumisessa asia nro 1 on, että lihispohja ei ole suuri ja ohut vaan pienehkö ja paksu.

Teen lihiksiä silloin tällöin ja usein taikinassa on mukana vähän ruista tuomassa makuun ryhtiä ja syvyyttä. Nyt taikinassa oli siis mämmiä joka sekin toimi tosi hyvin. Mutta melkein mikä vaan sämpylätaikinatyyppinen käy; ainoa tosi tärkeä juttu lihiksissä on, että täytteessä on paljon makua ja kun lihistä täyttää, kuoritaikina on tarpeeksi paksu.

Reunat nypitään keskeltä aloittaen ja lopuksi yhdistäen molemmat päät tiiviiksi. Sitten pyöräytys jauhossa.

Koska kun sitä lihistä täytettäessä kumminkin on vähän ahne ja tunkee sinne lihikseen kaksi kukkurallista lusikkaa täytettä, se taikina menee helposti rikki jos se on yhtään liian ohutta. Paksumpi taikina on helppoa nyppiä kiinni reunoistaan ja lopuksi kiinni sypitty puoli kannattaa pyöräyttää ohuesti jauhotetulla leivintasolla ja jättää kokoamaan saumapuoli alaspäin.

Meille mainostettu Lambin Gourmet - paperi on kyllä lujaa, mutta saa senkin kostumaan rasvaan kun oikein yrittää ;) Mutta se ei repeä ja tartu.

Ja sitten uppopaistaessa kannattaa laittaa pulla paistumaan öljyyn sauma alaspäin; näin se heikoin kohta pullaa kypsyy ensin. Ja siinä uppoapaistaessa pääsin myös kokeilemaan tuota Lambilta tuotenäytteenä saamaani keittiöpaperia ihan tositoimissa. Siellä Lambin illassa missä paperia jaettiin oli firteerattuja katkarapuja vartaassa. En käsitä, miten ne ammattilaiset saivat friteerattua ne katkat niin, ettei öljyä oikeastaan tullut ollenkaan paperiin. Varmaan se tekniikka valella vartaita antoi suurimman öljymäärän pudota pois jo ennenkuin ruoka nostettiin paperin päälle.

Minä kyllä sain aikaan ihan perinteisen öljyläikän jokaisen lihiksen alle kun nostin kypsän lihiksen reikäkauhalla pois;) Mutta pisteet paperille silti - tuo on paljon tukevampaa kuin esimerkiksi se norsuilla mainostettu Embon vastaava jota meillä sattui olemaan myös kotona. Myös arkki on selvästi isompi. Kotitesti paljasti, että yksi pala uutuuspaperia riitti lihiksen syömiseen, kun sitä emboa tarvittiin kaksi (tai jopa kolme) palaa. Ja se voi olla, että minun täytyy ostaa tuota ihan itsekin; V nimittäin tuntuu hyväkyneen tukevamman keittiöpaperin ja jouduin jo piilottamaan paketin toisen rullan viikolla että saan edes yhden kuvan missä se uutuuspaperi on. Isompi arkkikoko ja tukevampi rakenne paperissa tuntuu olevan "hifiä rakastavan" mieheni mieleen.

Ja vaikka itse sanonkin, ruoka oli taas liiankin hyvää. Lihikset vaan ovat ihan parhaita itse tehtynä. Etenkin kun täytimme ne raikkaalla, mintulla maustetulla kylmällä vesimelonilla, babypinaatilla ja vahvalla valkosipulimajoneesilla. Nam. Suosittelen lämpimästi; näistä sai seuraavana päivänäkin lounaan näppärästi kun lämmitti uunissa; silloin täytteeksi laitettiin tuorekurkkua ja pinaattia. Jokin raikas ja mehukas on ihan must-have juttu näiden väliin. 

Ja kuten tavallista, määrät sinnepäin.

Lihistaikina mämmistä (n. kymmenkunta isoa lihistä)

n. 1/3 rovetta mämmiä
n. 5 dl vettä (kylmää)
1 pss + 1 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
jauhoa (en mitannut, kunnes taikina vaivatessa alkoi irrota kädestä/yleiskoneen kulhosta)
n. 60-80g g voita (isohko siivu)

Sekoita mämmi, vesi ja hiiva keskenään. Lisää suola ja taikinaa koko ajan alustaen lisää erissä jauhoa; kun taikina alkaa paksuuntua ja vaikuttaa kunnon taikinalta vellin sijaan sitä kannattaa vaivata jonkin aikaa. Jos taikina vaivauksen jälkeen alkaa irrota kädestä siihen ei tarvitse lisätä enää juurikaan jauhoa, mutta jos taikinaan ei muodostu sitkoa ja se on liian pehmeää vaivaamisen jälkeenkin, siihen lisätään vähin erin jauhoa kunnes se on pehmeää ja alkaa hieman irrota kulhosta ja käsistä. Voit katsoa viitteellistä jauhomäärää vaikka sämpyläjauhopussista, mutta ajan myötä taikinaan muodostuu "näppitntuma". Liikaa jauhoa kannattaa välttää, jos taikina leivontavaiheessa sitten tuntuukin liian löysältä, voi leivintasolle levittää enemmän jauhoa ja korjata tilanteen siinä. Liiasta jauhosta on IMHO hankalampi päästä eroon kuin korjata hieman liian löysää taikinaa.

Sitten lisätään voi; lisää voi pienissä nokareissa vaivaten aina edellinen nokare kunnolla taikinaan ennen seuraavan lisäämistä. Näin tekemällä saat taikinaan vielä vähän lisärakennetta.

Nosta sitten taikina kylmään kohoamaan useaksi tunniksi tai mieluiten yön yli, seuraavaan päivään. Parinkaan päivän kylmäkohotus jääkaapissa ei mitenkään pilaa taikinaa, päinvastoin.

Lammastäyte lihikseen (riittää hyvin em. taikinamäärään)

n. 400-500g kypsää lammaspaistin jämää silputtuna hienoksi
n. 1,5 dl rikottua ohrasuurimoa 
n. 1 dl vihreitä linssejä
puolisen litraa kasvislientä + hieman vettä jos tarvitsee
öljyä paistamiseen
1 sipuli
3 kynttä valkosipulia
2-3 rkl hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia
kourallinen kuivattuja suppiksia, murustettuna
1-2 rkl hyvää punaista balsamico - etikkaa
timjamia
minttua
pippuria
suolaa
1 muna

Laita linssit ja suurimot kasvisliemeen kiehumaan. Lorauta öljyä paistinpannuun ja silppua sipuli ja valkosipuli paistinpannulle. Kuullota hetki ja lisää sitten pilkottu lammas, murustetut suppilovahverot sekä aurinkokuvattua tomaattia. Sekoittele ja paista kunnes lammas lämpiää ja saa vähän paistopintoja. Mausta etikalla, suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi tuoreet yrtit silppuna maun mukaan. Minttu sopii erinomaisesti tähän! 

Kun linssit ja suurimot ovat kypsiä (n. 20 min) ja mikäli kaikki neste on suurin piirtein imeytynyt ryyneihin voit sekoittaa lammastäytteen linssien sekaan. Tarkista vielä suola ja pippuri sekä etikka ja lisää happoa (esim. sitruunasta tai etikasta), suolaa ja sokeria (esim. hunajasta) maun mukaan.Täyte saa olla hieman vahvempaa kuin muuten tekisit.

Sekoita hieman viiletyneen täytteen mukaan kananmuna.

Sitten leivo taikinasta paksuhkoja, n. reilun sentin paksuisia, kämmentä hieman suurempia läystäkkeitä ja nosta jokaiseen pari rkl täytettä.

sulje piirakka rypyttämällä reunat suppuun ja lopuksi pyöräytä suljettua piirasta ohuelti jauhotetulla pöydällä. Jätä kohoamaan hetkeksi.

Paista kohonneet lihapiirakat 180 asteisessa öljyssä molemmilta puoliltaan (muutama minuutti per puoli) kunnes ovat kauniin ruskeita ja kypsiä.

Tarjoile minttuisten melonilohkojen (tai melkoni-kurkkusalaatin), valkosipulimajoneesin ja salaatin kanssa.


Huom! Lambi gourmet - paperi on saatu tuotenäytteenä.

Mämmimacarons

Yhteistyössä Bonnier ja Serla 

Kaikkihan varmasti tietävät jo tämän minun pakkomielteeni tuunata mämmistä joka vuosi jotain kummaa? ;) Noh, tänä vuonna idea tuli V:ltä joka lohkaisi että "sähän voisit tehdä mämmistä macaronsseja". Eikä V koskaan opi, että tällaisen vaimon kanssa pitää olla vähän varovainen mitä sitä suustaan päästää. Ja ehkä ihan hyvä, ettei V opi - sillä näistä tuli ihan erinomaisia. Laku taittaa mämmin kivasti ja kun tein vielä lemon curdia lisäksi, nämä macaronssit maistuivat vähän kuin sitruunalakulle jossa on sitä mämmin maltaista syvyyttä.

Oikein mainio yhdistelmä muidenkin kuin minun mielestäni!

Lemoncurdia ja mämmiä lakulla.

Laku pääätyi mämmin pariksi osittain siksi että kävin tuossa viime viikolla Lambin järjestämässä uuden keittiöpyyhkeen promoillassa, jossa Arto Rastas kertoi minulle miten se laku oikein sulatetaan. Olen kiroillut aiheen parissa jo useammankin kerran, kun se jää aina klimppiseksi. No, ammattilaisen vinkillä onnistut; se laku pitää sulattaa veteen ja lisätä muut aineet vasta sulaan lakumassaan. Homma on mennyt pieleen, koska olen yrittänyt sulattaa lakua kermassa ja rasva estää lakua sulamasta tasaisesti. Arto vinkkasi, että 85 asteinen sous vide pitäisi myös sulattaa lakun, pitää joskus kokeilla, nyt mentiin hellalla veden kanssa sekoitellen.

Nestemäinen väri jättää taikinan liian kosteaksi ja leivosten ulkonäkö ja rakenne ei tule oikeanlainen.

Ja koska ollaan Nellen keittiössä, oppimiskokemuksiltakaan ei vältytty. Kaikille sunnuntaileipureille tiedoksi että siihen macarons - taikinaan ei kannata missään nimessä laittaa nestemäistä karamelliväriä! Minä halusin keltaisia sitruuna-laku-mämmimacaronsseja eikä ruokakaupassa ollut kuin niitä litkuvärejä. Mutta se oli suuri virhe! ;) Mitä nimittäin käy, on etä siitä taikinasta tulee liian kosteaa ja se karamellivärin vesi kiehuu siellä macaronssin sisällä ja siitä macaronssista nousee semmoinen tuulihattimainen kuori, eikä 10, 15 tai edes 20 minuutin kuivatteluaika riitä siihen, että macaronssiin tulisi se kaunis reunus.

Seisottamalla leivoksia pitkään kuivamassa ennen uuniin laittoa lopputuloksesta tuli ihan ok.

 Kyllä se lopulta onnistui kun jätin kuoret seisomaan pöydälle reippaaksi puoleksi tunniksi, mutta ihan aikuisten oikeasti oli ihan laitimmainen kerta kun laitan nestemäistä väriä macarons - kuoriin. Sillä vain hyvin harva asia on turhauttavampaa kuin se, että sinänsä täysin onnistunut taikina tulee uunista ulos vääränlaisena, eikä mitään ole tehtävissä. Ei kuorien maussa mitään vikaa ollut, mutta ulkonäön lisäksi leivosten rakenne tuli aivan liian hauras. Niinpä nuo kuppimaiset macaronssit hajosivat täytettynä käsiin syödessä. Onneksi sain osan kuorista edes onnistumaan kohtuullisesti jotta vieraille saatiin semi-ok annokset näistä sen raparperisorbetin ja samaan tyyliin tehdyn punaherukkasorbetin kanssa.

Macaronssit tein siis Olivian reseptillä, lemon curdin netistä googlaamallani dansukkerin ohjeella ja mämmitäyte syntyi sulattamalla brumbergin lakua veteen ja lisäämällä sitä sulaa lakuseosta sitten mämmiin. Puoleen rovetta laitoin jotain desin-puolitoista. Maistelin samalla kun sekoittelin. tuolla sekoitussuhteella lakun mausta tulee melko vahva mutta mämmikin maistuu vielä vähän.

Sitten vaan macaronsseihin ohuelti täytettä molempiin kansiin ja leivokset jääkaappiin odottamaan H-hetkeä. 

Pääsiäisen mämmitiikeri

En yleensä leivo leikkokakkuja, mutta palmusunnuntain kunniaksi pyöräytin varmaan ensimmäisen tiikerikakkuni ikinä ;) Ja tuunattuna tietysti, sillä V oli tuonut pienen rasian mämmiä jääkaappiimme! Olin tuijotellut sitä viikon, ja sain jossain vaiheessa idean sitruunaisesta mämmitiikeristä;)

Tähän ideointiin antoi kimmoketta sekin, kun kuulin Glogatanin illallisella vinkin, että tiikerikakun voi tuunata purkillisella kinuskikastikettakin. Siitä kuulemma tulee tosi makeaa ja lapsille mieluisaa tiikeriä. Niinpä funtsasin että jos kinskikastiketta niin miksipä ei mämmiäkin? Mämmin ja suklaan liitto kun on tunnetusti erinomainen. 

Ja kun aurinko paistoi, pöydällä kiilteli kasa tinapaperikuorisia yllätysmunia ja muutenkin oli ihan pääsiäisfiilis niin päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Sitruunaa halusin mukaan koska aurinko, narsissit, pääsiäinen, keltainen, raikas, sitruuna - niin se menee. Hyvä perusresepti löytyi Valion sivuilta. Ja koska rakastan kuorrutettuja leikkokakkuja halusin laittaa jotain kakun päällekin - onhan se söpömmän näköinenkin sillä tavalla. Ja kyllä kannatti. Nyt tänään, kun kakku on oikein vetäytynyt ja maustunut kunnolla, sen oikein tajuaa miten tosi hyvää tuli.

Kuorrutteeksi harkitsin Kentuckylaisen kakun kuorrutetta yhdessä jonkinsorttisten sitruunaraitojen kanssa, mutta päädyin lopulta vaan tuhdisti sitruunalla maustettuun valkosuklaaganacheen.

Se Kentuckylainen olisi muuten ollut myös tosi hyvää tuon mämmikaakun päällä - että jos pidät siitä, niin go for it! (Edit: mutta luulen, että puoli annosta riittää, jos haluat valutella sen samaan tapaan kuin näissä kuvissa...) Ja jos haluat päästä oikein helpolla, voit sekoittaa kuorrutteen ihan vaan tomusokerista sekä sitruunan kuoresta ja mehusta. Tuo valkosuklaaversio on vaan jonkin verran pehmeämmän ja (köh) ehkä sivistyneemmän makuista. 

Niin, hyvää tuli. Minulla oli semmoinen iso kakkuvuoka johon mämmillä lisätty taikina hienosti mahtui. En tarkkaan tiedä minkä kokoinen se vuoka on, mutta luulen, että se oli suurempi kuin 1,8l koska jouduin ottamaan 1,8l vuokaan mitoitetusta taikinasta suklaatäytteeseen vähän vajaan kolmanneksen jotta sain taikinaa riittämään myös kunnolla suklaaraidan päälle. 

Sen verran varmistelin, että laitoin mämmitäytteen sekaan kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoa, kun sitä taikinaa oli suhteessa niin vähän mämmiin nähden. Ja ainakin minusta rakenne tuli ihan tosi hyvä ja mehevä. Pelkän kaakaojauheen sijasta käytin suklaa-mämmiraitaan V:n joskus shoppaamia Belgialaisia 77% suklaata olevia kaakaolastuja ja lisäsin vähän kaakaojauhetta väriksi.

Ja niille, jotka tekevät leikkokakkuja yhtä usein kun minä, haluan muistuttaa siitä kakkuvuuan voitelusta. Se kannattaa tehdä huolella, sillä kun vuuan voitelun jälkeen jauhottaa, jauho paljastaa armottomasti kaikki laiminlyönnit. Ja sitten on jo myöhäistä korjata;) Joten voidellessa tarkkana.

p.s. bauhaus myy kirsikankukkaoksia 5 eur kaksi punttia. Kun meidän perheessä on pajulle  ja koivulle allerginen ihminen, niin nuo kirsikan kukat ovat aika kiva pajunkissojen "korvike" :)

Pääsiäisen mämmitiikeri

200g voita
2 dl sokeria
3 munaa (luomu)
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa
1 rkl kaakaojauhetta
1/2 sitruunan kuori
250g mämmiä + 2 rkl vehnäjauhoa
4 rkl laadukasta suklaarouhetta

kuorrutteeseen
0,5 dl kermaa
180g valkosuklaata
1/2 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu

Voitele ja jauhota kakkuvuoka, laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.


Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää sitten yksi muna kerrallaan seokseen vatkaten aina edellinen tasaiseksi ennen seuraavan lisäystä.
Sekoita suklaata ja kaakaota lukuunottamatta kuivat aineet keskenään ja lisää sitten taikinaan vuorotellen jauhoseosta ja kermaa.

Jaa valmiista taikinasta pieni osa erikseen ja lisää siihen mämmi, 2 rkl jauhoa sekä suklaat ja kaakaot. Sekoita nopeasti keskenään. Ei haittaa, vaikka siihen jää vähän sattumia.

Laita sitten kakkuvuokaan ensin vaaleaa täytettä (n. puolet määrästä) ja lisää sitten mämmitäyte vuokaan. Lopuksi peitä vaalealla ja nostele vähän haarukalla pohjalta, jotta saat riskean täytten raidoittumaan tiikerimäisesti ;)

Paista kakkua uunissa, alatasolla n. 55 min tai kunnes kakku on kypsää ja tulitikku tulee puhtaana siitä ulos.  Anna kakun jäähtyä rauhassa vuuassaan ennekuin kumoat ja kuorrutat sen.

Kuorrutteesen kiehauta kerma paksupohjaisessa kattilasa ja lisää sitten palasteltu suklaa. Seoita kunnes seos on tasaista ja lisää sitten rastettu kuori ja mehu. Sekoita taas tasaiseksi.

Nostele kuorrutetta kakulle ja halutessa raasta vielä pinnalle sitruunan kuorta tai käytä muita koristeita.

Mämmipalloja vuohenjuusto- ja appenzellertäytteellä

Yhteistyössä Risenta 

Kun ilmoitin perheelleni, että alkupalaksi olisi sitten vuohenjuusto- ja appenzellertäytteisiä mämmipalloja, shampanjaa ja simaa A katsoi minua vähän kyydistä pudonneen näköisenä ja kysyi:"oletko sä ihan järjissäsi?!".  V ei sanonut mitään, mutta naamasta sen näki, ettei mämmi, yksi V:n harvoista ruokainhokeista uusissa vaatteissaan herättänyt suurempaa tykytystä ensikuulemalta.

Mutta tässäpä olikin juusto haudattuna yön yli juurtuneessa mämmissä, eikä se sellainen olekaan enää yhtään sama asia, eihän? :)

No oikeasti V:llä alkaa vähitellen olla jo jonkinlainen luotto meikäläisen kykyyn saada mämmistäkin syötävää - vaikka ei hän sitä ymmärrä, että muuten kaikin puolin täyspäiseltä vaikuttava vaimo pitää siitä mustasta massasta.

Tällä kertaa en kuitenkaan ollut itse syyllinen kotoisan metaanireaktorin käynnistyssauvojen hankinnasta vaan asialla oli armas äitini pääsiäisen aikaan kun he porttaantuivat pohjanmaalta tänne etelän kirkolle. Pashojen ja muiden herkkujen keskellä mämmit kuitenkin autuaasti unohtuivat enkä minä yksin saanut syötyä kuin ehkä neljänneksen toisesta rasiasta. Ja nyt kun sitä mämmiä on ja on tämä hävikistä herkuksi - haastekin niin täytyhän nämä ropeet tietysti kunnialla hoitaa hyötykäyttöön.

Idea mämmin muuttamisesta leiväksi ei suinkaan ollut omani. Merituuli oli tarjoillut meille noin vuosi sitten mämmigrissineitä, eli leipätikkuja, joissa pohja oli tehty mämmiin. Ne olivat ihan erinomaisia ja jollei minulla olisi ollut aikomuksena paistaa munkkeja, olisin varmaan tehnyt noita tikkuja vappusnacksiksi. Mutta koska se friteerausöljy nyt tulisi käyttöön niin tuumasin, että teen vaan jonkun summanmutikassa sinnepäin leipätaikinan mämmipohjaan ja pyöräytän puolesta taikinasta jotain friteerattua ja toisesta puolesta ihan vaan leivän.

Ja näin tapahtui. Osittain ajoituksellisista syistä (lue: vain kaltaiseni sekopää jättää sekä taikinan teon että leipomisen vappupäivälle kun on flunssainen vaavi hameenhelmassa) mutta osittain myös maun takia tein taikinan valmiiksi jo edellisenä iltana ja kiikutin sen jääkaappiin tekeytymään ja kohoamaan kylmässä yön yli. Ja kyllä kannatti. Erityisesti vuohenjuustopallero oli ihan napakymppi ja appenzellerpallokin oli hyvää - se olisi vaan huutanut kaverikseen vaikka palasen paahdettua pancettaa tai serranosiivun. Pelkällä juustolla se oli vähän tylsä - mutta tein ne ensin ja vuohenjuustopalloihin siirtyessäni olin jo keksinyt että juuston lisäksi palloon voisi piilottaa muutakin :) Ja koska olin juuri saanut Risennalta tuotepaketin, bongasin paahdetut kurpitsansiemenet. Suolaiset, paahtuneet kurpitsansiemenet olivat vuohenjuuston ja hieman makeahkon mämmileivän kanssa niin pistämätön yhdistelmä, että helposti siinä tietysti jää toiselle sijalle herkku jos toinenkin.Vielä kun koko komeus kruunattiin viinilehden omena-sellerihillolla niin vot.

Ja kaiken juustopallojen maistelun ja päiväsaunan yms yms keskellä unohdin (unohdin!) toisen puolen takinaa siihen leivinpöydälle ;) Ja se oli kohonnut siinä reilun tunnin aikana niin koreaksi leiväksi, jotten hennonnut enää uudelleenleipoa sitä mitenkään vaan siirsin sen sellaisenaan uuniin ja paistoin kypsäksi. Siitä tuli ihan unelmasamettista, kosteahkoa ja hyvänmakuista limppua. Sekin on jo syöty.



Tarkkoja jauhomääriä en valitettavasti voi antaa, mutta laitoin ruisjauhoa ehkä 2-3 dl ja hiivaleipävehnäjauhoa loput; sen verran että taikina alkoi ahkeralla vaivaamisella vähän irrota kulhosta. Mutta tämä nyt tällaisena vinkkinä että jos ette ole kokeilleet ja vielä jonkun jääkaapissa mämmirove seilaa niin haistakaa ja maistakaa sitä mämmiä. Jos siinä ei ole hometta tai pahaa makua niin tula tullallaa, tee leiväks vaan, saat lämmintä leipää jos onnistaa. :)

 
Mämmileipätaikina (2 leipää tai pari tusinaa juustopalloja ja yksi leipä - ohje summittainen)

n. 3/4 rovetta mämmiä
3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 rkl fenkolinsiemeniä murskattuna
2-3 dl ruisjauhoa
hiivaleipävehnäjauhoa (sopivasti, jotta taikina jää vielä pehmeäksi mutta sen saa vaivattua hieman kulhosta irtoavaksi. Ehkä 6-7 dl?)

Sekoita vesi ja mämmi tasaiseksi. Lisää seokseen suola, fenkoli ja kuivahiiva. Sekoita ja lisää ruiskjauho. Lisää sitten hiivaleipäjauhoa kunnes taikina on vaivautuvaa, mutta kuitenkin vielä pehmeää. Leipätaikinan kuuluukin tarttua ensin käsiin, mutta vaivatessa se alkaa irrota vähän kädestä ja kulhosta. Kun näin käy, jauhota taikinan pinta ja jätä taikina kylmään kohoamaan yön yli tai useammaksi tunniksi.

Seuravana päivänä leivotaan. Voit tehdä taikinasta joko kaksi leipää tai palloja ja leivän. Pallojen sisään voit laittaa juustojämiä jääkaapista. Juuston kanssa pallon sisään kannattaa leittaa myös erilaisia siemeniä ja vaikka yrttejä.

Pallot uppopaistetaan ainakin 180 asteisessa öljyssä - lämpöä saa olla enemmänkin jotta leivonnaiset eivät ime itseensä niin paljon öljyä. Sopivan kuumuuden minä ainakin tyykkään kokeilla pudottamalla nokareen taikinaa öljyyn ja lämpö on sopiva jos palanen alkaa heti kihistä kovasti ja nousee pintaan paistumaan. :)

Joten anna pallojen nousta. Kun pallot ovat nousseet ja kevyt sormenpään painallus vielä nousee ylös, pallot ovat valmiina piitä paistoon. Niitä paistetaan kunnes vöri on kauniin tummanruskea. Nauti heti ja halutessa tarjoile lisänä juustoon sopivaa hilloa. :)

Limppu taas leivotaan siten, että unohdetaan taikina pöydälle puoleksitoista tuntia ja kuumennetaan uuni 200 asteeseen. Sitten limppu laitetaan uuniin ja paistetaan n. 45 min. Sitten kopistellaan pohjaa, todennäköisesti todetaan että se ei ole vielä ja lasketaan lämpöä 180 asteeseen ja annetaan paistua vielä puolisen tuntia. Leipä on kypsä kun pohjakopisee kumeasti ja leipä on vähän keventynyt.

Tulivuori jäätiköllä eli sitruuna-mämmikakku kinuskilla

Tämän voisi vaikka omistaa Islannille, jäätiköille ja sen tulivuorille. Jos omistaisi, voisi melkein luulla, että kakku kuuluu ollakin tämän näköinen? Eikö.... jooko? ;)

Ei vaadi kovin paljon päättelykykyä, että jos kaataa kermasta hyydytetyn kakun päälle kuumaa kinuskia se sulattaa siihen mahtavat kraaterit? Joka tapauksessa tuo päättelykyky oli minulta täysin hukassa, kun pykersin tätä laitosta pääsiäisillalliselle. Älkää te tehkö samaa virhettä - sitä kinuskia kannattanee hetki jäähdyttää...



Koska olin jo syönyt mämmiä tänä pääsiäisenä ihan sellaisenaan, ajattelin kokeilla (ensimmäistä kertaa elämässäni, muuten) miten se taipuisi tälläiseen sovelmajälkkäriin. Vähän pelotti, mitä siitä tulee - mutta voiko mämmi ja kerma olla koskaan huono liitto?




Siitä tuli tosi hyvää. Eikä teidän tarvitse edes luottaa pelkästään minun sanaani. Rujosta ulkomuodostaan huolimatta kakun maut sopivat älyttömän hyvin yhteen. Eräskin naispuolinen vieras intoutui kehumaan kakkua vanhan pikipöksyn nimellä vahvistettuna, tiedä sitten innoittiko kakun hieman vulkaanista tuhoa muistuttava yleisilme sanavalintaan. ;) Toinen luonnehdinta oli, että tämähän voisi olla tälläinen suomalainen tiramisu. Joka tapauksessa me nautiskelimme koko kakun kahdella istumisella; ensimmäinen otto sunnuntaina ja toinen sitten pääsiäisen maanantailounaalla. Nekin, jotka mämmistä eivät niin yleensä välitä, tykkäsivät tästä.

Limoncellon lisääminen mascarponemousseen oli ihan ykkösidea. Sitruuna tuli esiin vain hieman, sivistyneesti ja pehmeästi. Uskokaa pois kun sanon tai kokeilkaa ihan itse, mutta sitruuna sopi mämmin kanssa hirmuisen hyvin. Kerma ja mascarpone tekivät rakenteesta suussasulavan ja pehmeän, mämmi toi makuun paljon tummia ja ihania aromeja kuin tumma suklaa ikään ja rakenteeseen runsautta.

Pohjan tein viimeisistä joulupipareista - kiitos vaan V:n töihin joululahjasta, nyt koko lahja on saatu tuhottua, syötyä ja ahmaistua alas. Pinnalle sitten sitä kinuskia raidoiksi, tai ainakin melkein.

Tämän kakun päällä oikeasti ON ananaskirsikoita, ei molekyylikeltuaisia... ;)

En tiedä olisinko älynnyt laittaa niitä kristallisoituja orvokkeja ja mintunlehtiä tuohon kakun päälle jos en olisi tumpeloinut tuota kinuskia. Ananaskirsikoita olin kyllä ajatellutkin laittaa - mutta ne kristallisoidut orvokit olivat vähän extraa. Mutta joskus paniikki synnyttää jotain hyvää ja ihanaa, ne orvokit olivat aivan mahtavia siinä päällä. Kohta ne loppuvat, enkä kyllä tiedä mistä niitä saa lisää. Ne voi olla myös aika vaikea korvata millään ihan samanlaisella; sokeroituja manteleita nyt voisi ehkä yrittää...

Ei ne nyt pakollisia ole, niinkun ei moni muukaan asia elämässä. Mutta aika ihania ja rouskuvaisia ne olivat pehmessä, makeassa ja samaan aikaan aromaattisessa kakussa.

Ensi vuonna uudelleen.




Keväinen jäätikkökakku a la Nelle (n. 8:lle)

1 mämmirove (melkein kokonaan)
4 dl kermaa
1 purkki (225g) mascarponea
7-10 rkl limoncelloa (tai kunnes seos maistuu sopivasti sitruunalle)
1 tl vanilijasokeria
2 liivatelehteä (kolmannenkin olisi ehkä voinut laittaa, ehkä)
3 rkl kiehuvaa vettä
50-60g voita (riippuen pipareista vähän, kunnes piparimuru on kostunut voilla)
n. 3-4 dl piparkakkumuruja (n. 170g pipareita)

Kinuski

0.5 dl kermaa
0.5 dl sokeria
1,5 rkl voita
(tummaa suklaata väriksi)

Koristeeksi
minttua
ananaskirsikkaa
kristallisoituja orvokkeja

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Murusta piparit ja sulata voi. Laita piparimuru sulaan voihin ja sekoita kunnes rasva ja pipari muodostaa tasaisesti kostuneen massan.

Laita irtopohjavuuan pohjalle leivinpaperista leikattu ympyrä ja painele piparimuru pohjaksi leivinpaperin päälle.

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljalla ja vatkaa joukkoon mascarpone. Kuumenna vettä ja sulata joukkoon liivate. Kun seos ei ole polttavan kuumaa, lisää siihen huoneenlämpöinen limoncello (jos laitat jääkylmää, liivate ihan varmasti jämähtää).

Sekoita limoncello-liivateseos kerma-mascarponeseokseen. Vatkaa koko ajan, ettei liivate paakkuunnu. Onnistumisessa auttaa myös, jos vaahto ei ole ihan jääkylmää.

Sitten laitetaan keksipohjan keskelle yksi raita kermaseosta ja sen molemmille puolin lusikoidaan mämmiraidat. Sitten uudelleen kermaraidat ja vielä vähän mämmiä. Tähän kuluu n. puolet mämmiropeesta.

Sitten lisää kaikki loppu kermaseos vuokaan, ota tukeva lusikka tai muu väline ja tee siksak - kuviota vuuassa varovasti, niin että saat mämmiraidat vähän sekoittumaan kerman alla. Ainakaan minä en saanut niitä nousemaan nätisti pintaan. Niinpä tein seuraavasti:

Lopulla mämmillä tehdään koristus pintaan: ota teelusikalla mämmiropeesta mämmiä ja tee pintaan vauhdikkaita tai vähemmän vauhdikkaita mämmiraitoja.

Sitten voit nostaa kakun jäähtymään ueaksi tunniksi tai yön yli.

Ennen tarjoilua tee kinuski: mittaa kattilaan sokeri ja kerma. Kiehuta sen verran, että seos alkaa hieman muodostaa hyytymistä kun tiputat sitä veteen. Ei vielä kunnolla, mutta ihan vähän. Lisää siinä vaiheessa voi ja sammuta levy. ja sitten: ellet halua tulivuorenpurkausta jäätiköllä, niin jäähdytä se kinuski hieman.

Valuta sitten n. kädenlämpöinen tai viileähkö kinuski raidoiksi kakun päälle ja koristele ananaskirsikoilla, mintun lehdillä ja kristallisoiduilla orvokeilla, jos sinulla niitä on. Tarjoa limoncellon ja espresson kanssa.