Aprikoosivispipuuro ja Helkan reseptikisa

Tämä on meidän äidin "keksimä" puuro. Tai niin minä sen muistan. Äiti tapasi tehdä vispipuuroa huomattavan usein, kun olimme lapsia. Sitten eräänä sunnuntaipäivänä meillä ei ollutkaan puolukoita. En tiedä miten niin ylipäätään oli päässyt käymään, mutta äiti tarttui pussiin kuivattuja aprikooseja ja pyöräytti niistä vispipuuron. Minä ihastuin siihen heti ja muistijälki on säilynyt mitä, sellaisen arviolta 15v täysin muuttumattomana.

Ja miten nyt tulin ajatelleeksi vispipuuroa, niin se taas johtui Helkassa julkistetusta reseptikilpailusta jota olen pyöritellyt mielessäni. Helkan oma kilpailuryhmä ja ohjeet löytyvät facebookista, mutta tarkoituksena on siis kokata suomalainen perinneruoka tai muuten suomalaisuutta uhkuva ruoka (pääruoka-annokseksi) modernisoituna versiona. Voittoisa ruoka pääsee Helkan listalle ja gloorian lisäksi JOKAINEN osallistuja saa vaivanpalkaksi valintansa mukaan joko viikonloppumajoituksen Helkassa tai 2 hengen illalliskortin ravintolaan. Joten näppis rouskumaan siellä, blogien pitäjät. Ohjeen tekoon on aikaa tämän kuun loppupuolelle (28.2 klo 23:30 mennessä) ja osallistua saa jokainen ruokablogi (1 resepti/blogi). Osallistumisresepti kuitenkin lähetetään supersalaisesti sähköpostilla Helkaan, osoitteeseen marko.virtanen (at) helka.fi. Reseptin lisäksi mailiin pitää liittää kuva annoksesta. Resepti pitää olla oma, mutta ei haittaa jos se on julkaistu aiemmin jo jossain muodossaan.

Noh, modernisoitavia perinneruokia miettiessä kannattaa käydä kurkkimassa myös vaikka wikipedian listaa perinneruuista ja suosittelen, että mikäli lista on puutteellinen käykääpä samalla täydentämässä sitäkin - etenkin naiset! Kuulemma naisten osuus Wikipedia - artikkeleiden kirjoittajista on vähemmistö joten ei muuta kuin tilastoja parantamaan, hop hop.

Mutta eilen minä siis mietin perinneruokia ja suomalaisia ruokia ja lopulta tein vispipuuroa. Voi että, miten hyvää se taas pitkästä aikaa olikaan jääkylmän maidon kanssa. Ja paljon helpompaa kuin lumen luonti :) Joten nyt vaan etsimään kaapista ne loput joululta jääneet aprikoosipussin loput ja vispipuuroa tekemään. Hyvää pakkaspäivää kaikille.



Aprikoosivispipuuro (suuri kattilallinen)

2 dl mannasuurimoita
200g kuivattuja aprikooseja
1,5 l vettä (+ 1-2 dl jos tarvitsee)
0,5 dl sokeria
hippunen suolaa

Laita kattilaan vesi ja kuivatut aprkoosit. Kiehuta hiljakseen n. 30 minuuttia tai kunnes aprikoosit ovat ihan pulleita ja pehmeitä.

Soseuta aprikoosit veteen sauvasekoittimella, nosta kattila takaisin liedelle ja lisää koko ajan sekoittaen mannasuurimot. Mikäli näyttää siltä, että keittelyn aikana vedestä on haihtunut paljon ja/tai puuro jämähtää heti tosi kiinteäksi lorauta sekaan 1-2 dl vettä. Puuron ei ole tarjoitus olla mitenkään jämäkkää.

Hauduttele puuro kypsäksi välillä sekoitellen, tämä vie ehkä 10-15 min (kypsymisaika löytyy pussista).

Lisää sitten puuroon hippunen suolaa ja sokeri. Tarkista maku ja jätä puuro jäähtymään.

Puuron saa vispattua sitä kuohkeammaksi mitä paremmin se on ehtinyt jäähtyä.

Ennen tarjoilua vispaa puuro kuohkeaksi sähkövatkaimella ja tarjoile jälkiruokana tai välipalana jääkylmän maidon kanssa. Ihanaa.

Spelttipuuroja

Olen saanut Uuden Mustan riisin vaihtoehto-testauksen myötä valtaisan puuroinnostuksen! En yleensä tee itse puuroa ja oikeastaan pidän vain ohrauunipuurosta tai jouluisesta riisipuurosta. Pidän riisi- ja ohrapuurosta erityisesti rakenteen vuoksi, jyvät eivät yleensä menetä koostumustaan ja tuntuvat suussa mukavalta.

Nyt kun olen ollut viettämässä syyslomaa vanhempien luona, olen miettinyt pääni puhki mitä sellaista voisin tehdä testiin liittyen spelttihelmistä, mistä isäkin pitäisi. Ajattelin että, puuroa nyt ainakin kannattaisi kokeilla isä kun on suuri kaurapuuron ystävä. :)

Äiti teki kesällä aivan ihanaa mustikkapuuroa kaurahiutaleista ja vehnäjauhoista. Hän sai idean tähän siitä, että kaurahiutaleita oli tosi vähän ja aamupalaa oli kuitenkin saatava nälkäiselle joukkiolle. Puuro oli suorastaan menestys ja kaikki pitivät siitä hurjasti. No, varmasti mustikka sopisi speltinkin kanssa yhteen?

Ihan ongelmitta nämä puurokokeilut eivät ole sujuneet.. Ensinnäkin on hyvä ottaa huomioon, että kaurahiutaleet kypsyvät paaaaljon nopeammin kuin spelttihelmet. Aloitimme äitin kanssa tekemään puuroa illalla, puuro oli kuitenkin valmista vasta aamulla.. Yhdentoista aikaan illalla totesimme että siirretäänpäs puuro puurokeittimeen hautumaan (levy sammutettuna) ja mennään nukkumaan - katsotaan sitten aamulla mikä on tilanne.

Okei, puuro näytti vähän epämääräiseltä ja lievästi radioaktiiviselta, mutta hyvää se oli! Erityisesti maidon kera nautittuna.

Seuraavana päivänä isä sitten päätti osallistua testiin tekemällä kaurahelmistä aamupuuron tavallisten kaurahiutaleiden sijaan. Puuro oli laitettu tulille kello 05:30. Kello 07:00 keitos oli kuulemma kovin irtonaista ja puurosta ei ollut tietoakaan. Vanhemmat lähtivät sitten töihin ja saivat onneksi eilisestä mustikkapuurosta aamupalaa. Puurokattila ja minä jäimme kotiin vielä hetkeksi ja ihmettelin vähän, että ei kaurahelmien kypsyminen nyt niin kauaa voi kestää.. Jätin asian kuitenkin "hautumaan" ja iltapäivällä sitten katsellessani puurokattilaa ja spelttipussia, totesin että isi taisi tehdä aamupalaa spelttihelmistä kaurahelmien sijaan. :D Puurokeittimeen joiksikin tunneiksi jätetty puuro olikin oikein hyvää (ja kypsää).

Eli: spelttihelmistä tulee oikein hyvää puuroa hauduttamalla. Puuroista tuli mieleen riisipuuro sen rakenteen vuoksi. Speltistä tehty puuro pitää rakenteensa kuitenkin paremmin kuin riisi ja siksi sen voi jätttää melko huoletta hautumaan pidemmäksikin aikaa. Speltti sopisi varmasti tattarin tapaan uunipuuroksikin hyvin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että speltti vaatii pitkän haudutusajan.

Mustikkapuuro speltistä

1 litra vettä tai maitoa (käytimme vettä, mutta maidosta tulee parempaa)
n. 3 dl mustikoita (tuoreita tai pakaste)
2 dl spelttihelmiä
1 tl suolaa
2 rkl sokeria

Kuumenna neste kattilassa ja lisää kaikki aineet sinne. Hauduta pitkään esimerkiksi puurokeittimessä. Haudutusaika on puurokeittimellä tehtäessä ainakin 1,5 tuntia, mutta vielä parempaa tulee jos puuron jättää 1,5 tunnin jälkeen keittimeen hautumaan yön yli. Tietenkin levy sammutettuna! Tarjoile kylmän maidon kanssa.

Spelttipuuro

1 litra maitoa
2 dl spelttihelmiä
1 tl suolaa

Lisää kaikki aineet puurokeittimeen ja anna kiehua vähän reilu tunti, jonka jälkeen sammuta levy ja jätä puuro hautumaan keittimeen muutamaksi tunniksi. Tarjoile kylmän maidon, kiisselin tai voin kera.

Rimakauhua ja rakkautta suhteessani kaurahelmiin, eli kaura-omppupaistosta

Tässä testaillessa näitä riisin lähivaihtoehtoja olen tullut miettineeksi tätä meidän suhdettamme riisiin. Tai oikeastaan sen suhteen puuttumista. Olen nimittäin joutunut toteamaan, että me emme (hämmentävää kyllä) juurikaan syö riisiä.

Intialainen tulee syötyä naanin kanssa, kiinalaista en oikeastaan ole edes yrittänyt tehdä kotona, thai -wokkijutut menevät yleensä nuudeleiden kanssa, texmex syödään wrapeista ja lopulta ne paikat, mihin meillä riisiä useimmiten käytetään ovat riisipuuro ja sushi.

Minä pidän kaurasta ja suurella mielenkiinnolla pyörittelin Lassilan kaurahelmipussia kuin kultakimpaletta jo heti testin alkumetreiltä asti. Mutta kun rupesin oikein miettimään, että mitä hauskaa ja jännää kaurahelmistä keksisi, olin päätyä ajatuksineni jonkin sortin umpikujaan. Tiesin jo Uuden Mustan keskusteluista, että kaurasta tulee oikein hyvää lisäkettä, joka sopii makunsa puolesta varmasti moneen paikkaan. Halusin kuitenkin, että ruoka jota teen, olisi meille tyypillistä ruokaa. Sellaista, jossa kauran seassa on paljon makuja ja jossa se kaura on osa itse ruokaa. En halunnut käyttää näytepussia tekemällä keitettyä lisäkekauraa, koska emme me oikeastaan syö lisäkeriisiäkään - ainakaan kovin usein. Sitäpaitsi, tuumailin, kaurasta voisi tulla jotain hyvää makeanakin.

Omena-kaurapaistos toimii myös kaurahelmistä, mutta alkukypsennys kannen alla voisi olla paikallaan.

Ja kun olin pyöritellyt kaura-ajatuksia koko viikon, hipeltänyt pussia ja ajatellut itseni tainnoksiin, olin jo suoraan sanottuna lauantaiaamuna aika kypsä koko jyvätestiin. ;) Olin ajatellut itselleni päättämättömän köksän rimakauhun! Onneksi lopulta nälkä voitti ja aamupalaa oli saatava. Tuumasin, että kauraa käytetään nyt helppoon aamupala-annokseen ja muita mahdollisia käyttökohteita mietitään sitten myöhemmin.

Meillä kaurasta tehdään yleensä puuroa ja omenapaistosta, joten päätin tehdä jotain siitä välistä - niistä aineista mitä nyt sattuu olemaan.

Kaurahelmet olivat pienempiä kuin kuvittelin. Mietiskelin, että näiden kypsyminen ei tosiaan ihan hurjaa aikaa taida tarvita. Eikä välttämättä hurjaa määrää nestettäkään. Ja niinpä laitoin kaurahelmet likoon kylmään veteen siksi aikaa kun tiskasin ja annoin uunin kuumentua. Sitten pilkoin ison kasan omenoita (4-5 keskikokoista kaupan omenaa) ja ladoin vuokaan vuorotellen omenoita, hieman lionneita kaurahelmiä (yht. n. 2-3 dl), voita ja sitruunatimjamia samaan tapaan kuin kaurahiutale-omenapaistosta tehdessäni. Vähän makeudeksi fariinisokeria, vajaan desin loraus omenamehua perään ja uuniin.

Laskeskelin mielessäni, että kun laitoin suhteessa niin paljon omenoita, niistä pehmentymisen aikana vapautuva neste varmaan imeytyy kauraan ja pehmentää sen mukavasti. Ja kun puuro-paistokseni kypsyi uunissa, tein sen kanssa tarjolle ihan perinteistä vaniljakastiketta. Tänään voippujen jälkeen tarjolla siis aamupalan jälkkäriä!

Omenainen uunipuuro mehuun keitettynä voisi olla jonkin aamun hitti ihan sellaisenaan, kanelilla ja sokerilla syötynä...

Kaurahelmien rakenne on tosi kiva, totesimme omppujuttua syödessämme. V tykkäsi irtonaisuudesta. Minustakin helmissä oli hauskan runsas suutuntuma, ei niin paljon kuin ohrassa, mutta miellyttävällä tavalla pehmeämpi kuin riisissä.

Teelmäkseni muistutti omenapaistosta, mutta oli rakenteeltaan kuitenkin "ohrapuuromaisempi". Tietysti tuollainen makea, omenainen ja rakkaudella, aidosta vaniljasta tehdyllä vaniljakastikkeella silattu herkku nyt maistui meille oikein hyvin. Jäin vaan miettimään, että tuo olisi voinut olla vielä hauskempi aamupala, jos olisin vaan tehnyt siitä mehuun keitetyn omenaisen uunipuuron lisäämällä omenien ja kaurahelmien sekaan vain kunnolla mehua. Nyt osa helmistä oli paisunut puuromaiseksi, mutta etenkin paistoksen pinnassa helmet olivat selvästi kuivempia. Ainakin kannella paistos olisi kannattanut peittää. Puurona tämä olisi ihan selvästi omanlaistaan. Voin ja sokerin määrääkin voisi puuromaisemmassa versiossa hyvin vähentää.

Mutta tällä paistoksella se rimakauhu oli voitettu taas tältä erää ja aloin miettiä, miten kaurahelmet ilmestyisivät pöytäämme lauantailounaalle. Ja ilmestyiväthän ne, joskaan eivät ehkä ihan siinä muodossa, kuin alun perin suunnittelin...

Tattariuunipuuroa ja puolukkakiisseliä

Sisko tuossa jo kertoikin että, osallistumme Uuden Mustan "riisin lähivaihtoehdot" testaukseen. En ole koskaan käyttänyt tattarisuurimoita, spelttihelmiä tai kaurahelmiä. Ja kun tarkemmin asiaa mietin, niin ohrahelmetkin ovat uusi tuttavuus. Ennenkö yksikään postin pakettikortti oli kilahtanut postilaatikkoon, mietin että mitähän tästäkin tulee: enhän edes tiedä miltä tattari maistuu! Aika jännittävä projekti ainakin minulle siis.


Oli kiva odotella tuotteita saapuvaksi. Olikin aika hurjaa, kun tulin kotokotoa takaisin Tampereelle ja sain hakea postista kolme pakettia! :) Neljäs paketti tulikin sitten seuraavana päivänä. Paketeissa oli tuotteiden lisäksi mukana pieniä lappusia ja vihkoja, joissa oli muutamia reseptejä, tervehdyksiä ja tietoa tuotteista. Vihot olivat oikein tervetulleita, niistä saa mukavasti vinkkiä ja tietoa. Erityisesti mieltä lämmitti Keskisen myllyn viesti, jossa he kertoivat tattarin puintipäivän (9.9.2010).


Aloitin tuotetestauksen mielestäni mielenkiintoisimmasta eli tattarisuurimosta. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että teen uunipuuroa, jostakin testattavasta tuotteesta ja kun paketin mukana tulleessa kirjeessä oli sitten mukana reseptikin tattariuunipuuroon, pääsin maistelemaan miltä tattari maistuu.

Testattavat tuotteet rivissä

Tattariuunipuuron maku oli vähän ehkä vahvempi, tummempi tai pähkinäisempi, kuin ohrauunipuuron. Tattari säilytti muotonsa pitkän haudutuksen jälkeenkin, eikä puurosta tullut sellaista pehmeää mössöä. Luulin, että puurosta olisi tullut vaaleanpunaista kun käytin hylamaitoa, riisipuurolle kun käy aina niin. Puurosta tuli kuitenkin ihan kauniin väristä.


Metsässä on muuten puolukoita vieläkin. Käytiin äidin kanssa poimimassa muutamia litroja puolukoita (ja samalla sitten vähän suppiksiakin!) ja sain pussillisen mukaan. Tein puolukoista puolukkakiisseliä, joka oli ihanan raikasta ja sopi hyvin lämpimän uunipuuron seuraksi.

Eli, rohkeasti vaan kokeilemaan tattaria. Tämä uunipuuro on loistava vaihtoehto esimerkiksi riisipuurolle ja se valmistuu ihan itsekseen uunissa. Tattari on luontaisesti gluteeniton ja sopii siksi myös keliaakikoille.

Tattariuunipuuro
1 l täysmaitoa
2 dl tattarisuurimoita
0,5-1 tl suolaa
voita uunivuuan voiteluun

Voitele uunivuoka, lisää aineet kulhoon ja sekoita vähän. Laita uuniin 175 ° noin 2-2,5 tuntia. Noin tunnin jälkeen kannattaa kurkata uuniin ja rikkoa pinta, jotta maito ei kuohu uuniin. Lisäsin folion vuuan päälle kun pinta alkoi näyttää hyvältä.

Puolukkakiisseli
1 l vettä ja lisäksi vähän suurustamiseen
3 dl puolukoita
0,5 tl suolaa
1-2 dl sokeria (maun mukaan, laitoin itse vähän reilun desin)
n. 3-4 rkl perunajauhoja

Laita vesi ja puolukat kattilaan ja keitä niin kauan että puolukat alkavat hajoilla ja neste on muuttunut punaiseksi. Siivilöi puolukat pois nesteestä ja laita neste takaisin hellalle ja kattilaan. Mausta 'puolukkamehu' suolalla ja sokerilla ja anna sen kiehahtaa uudestaan. Tee suurus: n 1dl kylmää vettä ja sekoita perunajauhot joukkoon. Ota kattila pois liedeltä. Kaada suurus kiisselin joukkoon vähitellen ja koko ajan sekoittaen/vatkaten. Anna kiisselin jäähtyä ja tarjoile lämpimän uunipuuron kanssa.

Saukkolan maalaispuodin kaurahiutaleet

Muistatteko, kun mietin millaisia ostamani Saukkolan maalaispuodin kaurahiutaleet olisivat puuroksi tehtynä? Mietin, muistuttaisivatko ne isän joskus aikoinaan itse teettämiä kaurahiutaleita, joista tehdystä puurosta tuli ainakin omissa muistoissani valtavan ihanaa pitkällä hauduttelulla?

Ero normaaleihin kaupan kaurahiutaleisiin oli valtava; isän teettämistä hiutaleista tehdyssä puurossa hiutaleet turposivat suuriksi ja maukkaiksi. Ne olivat melkein pikkusormenpään kokoisia meheviä möykkyjä vielä haudutuksen jälkeenkin.

Puuroainesta ei muuten tarvinnut laittaa edes niin paljon kuin ohje sanoo, koska minä ainakin nautin itse tehtyjen hiutaleiden upeasta rakenteesta. Keittämällä puuron vähän löysempänä, ihanan suussasulava rakenne korostuu ja makua ehtii jotenkin maistellakin enenmmän.

Kaurapuuron rakenne on karkeampi, kaurahiutaleiden hautuessa hitaasti kokonaisina.

Noh, löysinkö minä sitten lapsuuteni unelmakaurahiutaleita? Vastaus Saukkolan luomuhiutaleiden osalta on kyllä. Ne kaurahiutaleet ovat juuri sellaisia kuin isä joskus hankki ja muistelemalla isän oppeja kaurahiutaleiden määrästä sain niistä aikaan loistavaa puuroa.

Isä tiesi sanoa, että eron tekee myös osittain esikypsennys. Normaalit Eloveenat esikypsennetään höyryllä, jolloin niiden haudutusaika kyllä lyhenee, mutta puuron rakenne ja makukin kärsii. Kaurahiutaleet murentuvat keitettäessä ja puurosta tulee helposti tahnamaista mössöä. Näissä ostamissani luomukaurahiutaleissa esikypsennystä ei ole tehty, joten puuroa tulee hauduttaa hiljaisella lämmöllä puolisen tuntia. Hätäisen hommaa tämä ei siis ole, mutta lopputulos palkitsee vaivan. Ai-van ihanaa puuroa jossa on sitä paljon haikailemaani makua ja rakennetta.

Kaurapuuroni tarjosin rva R:n tuliaisina tuomien mustikoiden, hunajan ja aivan kypsien persikkasiivujen kanssa. Ja mukavaa oli, että isä, jota voisi hyvällä syyllä kutsua oikeaksi kaurapuuromestariksi, oli meidän muiden lailla erittäin tyytyväinen aamupuuroonsa.

Joten: tämän kokemuksen perusteella suosittelen kyllä Saukkolan luomupuodin kaurahiutaleita ihan kaikille puuroista pitäville... Kokeilkaapa joku sunnuntai, kun ehditte haudutella puuronne ihanan kermaiseksi herkuksi.

Luomuhiutalepuuroa (n. 6:lle)

1,5 litraa punaista maitoa (joko osittain tai kokonaan)
5 dl esikypsentämättömiä luomukaurahiutaleita
n. 1,5 tl hyvää mineraalisuolaa, esim. ruususuolaa

Kiehauta maito teflonkattilassa (muttei liedelle!;) ) ja sekoita siihen kaurahiutaleet. Kun puuro kiehuu, siirrä se aivan pienelle lämmölle haudutuslevylle (minä siirsin sen mökillä kaasulta sähkölevylle jonka laitoin n. 2-3:lle - skaala sähkölevyssäni menee välillä 1-12).

Kun puuro juuri ja juuri kuplahtelee harvakseltaan, anna sen hautua puolisen tuntia välillä varovasti sekoittaen.

Lopuksi lisää suola ja tarjoa voisilmän tai vaikka itse poimittujen mustkoiden kanssa.

Riisi-raparperi-rusinaa eli äidin kevätherkku

Meidän äiti on tavannut joka kesä tehdä klassikkoherkkuamme riisi-raparperi-rusinaa. Kyllä, sitä kutsutaan meillä tuolla nimellä, enkä minä sille muuta nimeä tiedä. En itse asiassa tiedä edes, onko kyseessä jokin äidin ja mummon oma luomus, sillä vastaavaan ruokaan en ole muualla törmännyt.

Meillä se on kuitenkin kuulunut aina koko perheen suosikkeihin ja sitä on syöty jälkiruuaksi, aamupalaksi ja välipalaksi. Yleensä sitä tehdään valtava kattilallinen kerralla, sillä tämä ruoka vaan paranee kylmänä.



Minulla tähän ruokaan assosioituvat hyvin vahvasti sadepäivät ja aamukasteinen puutarha mistä raparperia mennään hakemaan yöpaidassa ja kumisaappaissa, sateenvarjolla tai ilman. Aamuun heränneessä puutarhassa on ihanaa. Kiurut laulavat ja ilma on ensin paksuna tuomen tuoksua. Vähän myöhemmin alkaa kukkia pehmeämmän tuoksuinen omena, joka saa kaikki lähitienoon mehiläiset ja kimalaiset kokoontumaan sankoin joukoin omenapuihin. Omenan kukintaa ei voi kuvitella ilman poukkoilevaa surinaa ja pörinää.

Mutta omena ei kukkinut vielä viime viikonloppuna. Ei paljon puuttunut, mutta ei ihan vielä. Vaelsin yöpaidassani raparperipuskalle ja leikkasin poikki aamukasteen vielä kostuttamia varsia.

Leikkasin samalla myös raparperin kukinnot pois

Minua hymyilytti, kun tajusin hyräileväni samaa laulua kuin joka kerta raparperia leikatessani: "äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen...". Sen lisäksi, että leikkasin raparperia olin äidin kasvimalla.




Jotain rauhoittavaa siinä on, kun voi valetaa avojaloin lapsuudenkotinsa puutarhassa ja etsiä kevään ensimmäisiä kukkasia. Tupaan tullessa voi sitten tarttua siihen samaan sokeripurnukkaan, jonka sisältä sokeria on ripotettu viilille, puurolle ja auringon lämmittämiin, juuri poimittuihin marjoihin ihan lapsesta asti. Ennen marjojen tuloa lapsuudenkotini kesä maistuu riisi-raparperi-rusinalle.

Tässä ruuassa yhdistyy todella hauskasti rusinan makeus ja raparperin hapokkuus. Riisi-raparperi-rusina on jotain puuron ja paksun kiisselin välistä, sillä riisinen "kiisseli" saostetaan sopivan sakeaksi perunajauholla tai maizenalla. Lopputulos on minusta parhaimmillaan kylmänä, maidon kanssa nautittuna.

Kun heräsin vanhempieni jo lähdettyä työmaalleen, mutta paljon ennen omaa pesuettani, ajattelin yllättää heidät tekemällä äitini herkkuruokaa aamupalalle. Vaikka ensireaktio oli varovaisen epäluuloinen, maistettuaan kaikki pitivät tästä välittömästi. A ihastui tähän niin paljon, että pyysi saada tätä herkkua pari kertaa lisääkin. Kysyttäessä nuorimies ilmoitti seuraavanakin aamuna haluavansa aamupalaksi riisi-raparperi-rusinaa. "Voidaanko tätä tehdä joskus kotona Espoossakin?"

Jos ette ole kokeilleet, kokeilkaapa. Aineet eivät paljoa kustanna jos pihassa sattuu kasvamaan raparperia. Tässä ruuassa määrät eivät ole koskaan niin tarkkoja. Riisiä tarvitaan se puolitoista desiä, mutta raparpereja voi käyttää sen verran kun on, ei kuitenkaan ihan valtavasti.

Nuorempia raparpereita voi laittaa vähän enemmän, vanhemmissa maku on jo sen verran hapokas että pari, ehkä kolmekin isoa vartta riittää kattilalliseen hyvin. Muistathan muuten, että raparperin kanssa kannattaa käyttää teräskattilaa.



Vettä laitoin hanasta sen verran raparperien päälle, ettei kattila kiehu yli. Luulen, että sitä meni reilu litra, ehkä puolitoista. Sokeria voit lisätä vielä lopuksikin, jos tykkäät tai sitten syödessä oman annoksen päälle. Suurusta laitetaan mukaan sen verran, kuin paketissa neuvotaan kiisselille. Arvioi suuruksen tarve käyttämäsi nestemäärän mukaan.

Voit myös tehdä niinkuin meidän äiti: sekoittaa epämääräisen määrän perunajauhoa ja vettä jossain kipossa ja sitten lisätä vesi-perunajauhoseosta kiisseliin ohuena nauhana, koko ajan sekoitellen. Suurusta lisätään juuri sen verran, että rusinat eivät enää uppoa kattilan pohjalle. Kiisseli on valmis kun se saostuessaan jaksaa juuri ja juuri kantaa rusinat. :)

Riisi-raparperi-rusinaa (2l kattilallinen)

4-6 pienehköä raparperin vartta (ehkä 400-500g?)
n. 1,3l vettä
n. 2,5 dl sokeria tai maun mukaan
1,5-2 dl tavallista puuroriisiä
ripaus suolaa
perunajauhoa tai muuta suurusta (paketin ohjeen mukaan n. kiisselille tarkoitettu määrä)

Kuori suuremmista raparpereista vähän kovaa pintaa pois ja pilko sitten kaikki raparperit n. 1 cm pituisiksi palasiksi.

Laita parin litran kattilaan raparperi, sokeri, riisi, rusinat ja lisää vettä siten, että kattilaan jää kunnolla kiehumisvaraa. Reilu litra - puolitoista on sopivasti.

Keitä seosta välillä sekoittaen, kunnes riisi on kypsää, muttei hajonnut ja raparperi vähän hajonnut ja täysin pehmeää. Tähän menee n. 20 min.

Lisää sitten kattilaan suurus paketin ohjeen mukaan. Lopputuloksesta saa tulla paksua kiisseliä. Anna jäähtyä ainakin hieman ja tarjoile maidon ja sokerin kanssa.

p.s. kysyin äidiltä, tietääkö hän mistä resepti on peräisin. Äiti sanoi, että hänen isänsä äiti tapasi tehdä tätä ruokaa kun hän oli lapsi. Äitikin epäili, että resepti voi hyvin olla alunperin jonkin esiäitimme kehittämä. Joka tapauksessa se on vanha, kulkenut pitkään suvussa eikä parempaa referenssiä ole saatavissa :) Aika hauska juttu joka tapauksessa!

Ruismannaa ja odottelua

Minä tiedän, että raksu on jo matkalla. Minä odotan, että raksu soittaa ja ilmoittaa olevansa Helsinki-Vantaalla. Keittelen sitruunachutneytä ja imuroin. On oikeastaan aika hankalaa vain olla ja odottaa. On paljon helpompaa puuhata. Laitan teeveden tulelle ja ajoitan ruismannapuuron niin, että se on valmista suurinpiirtein kun ovi käy ja pääsiäisen vietto voi alkaa... :)

Joten lyhyestä virsi kaunis tänään:


Törmäsin sellossa Riihipuodin myllyn ruismannasuurimoihin. Minusta konsepti oli kiinnostava: tuote on luomua ja 100% ruista. Puurostakin tuli hauskaa: keitin sen juhlan kunniaksi täysmaitoon ja maku on jotain ruispuuron, mannapuuron ja hyvän kaurapuuron välistä. Ainakin omaan makuuni käy ihan hyvin, että mannapuurossa on makua. Rukiisen pohjamaun vuoksi tämä oli silti minusta melkein parempaa voisilmällä kuin hillosilmällä.

Ruismannapuuro (4:lle)

1 l vettä tai maitoa
2dl ruismannasuurimoita (veteen 2,5)
1 tl suolaa

Kuumenna neste kiehuvaksi. Vatkaa vispilällä suurimot maitoon tai veteen, lisää suola. Nosta puuro pois levyltä ja anna vetäytyä 20 min kannen alla. minä peitin kattilan lisäksi pyyheellä.

Tämän jälkeen vatkaa paisuneet suurimot tasaiseksi liemeen. Tarjoa.

Ruismarjapuuro, ihan umpiperinteinen sellainen

Aamiaiseksi ruismarjapuuroa. Se hautuu liedellä itsestään ja maistuu ihanalle kylmän maidon kanssa. Nämä on näitä mun lapsuudesta jääneitä himoruokia. Äiti on aina ollut ihan hypnoosissa puolukan nähtyään. Tämä siis tarkoittaa, että hän on aina ollut ja on edelleen täysin pitelemätön puolukanmetsästäjä, niin että puolukoita on ollut saatavilla joka syksy runsain mitoin. Aina lapsena tätä äidin uupumatonta innostusta ei oikein osannut arvostaa - koska tottahan sinne metsään piti avuksi ja seuraksi mennä ;) Näin aikuisena tietysti olen iloinen, että metsä ei ole vieras paikka. Mukana on roppakaupalla syksyisiä muistoja puolukoista kuuraisella mättäällä kun aurinko aamulla sulattaa ensimmäisen pakkasen puremia verenpunaisia marjoja. Sammal höyryää ja hiljainen metsä tuoksuu raikkaalle.

Mutta mikäs sen ihanampaa kuin juuri poimituista puolukoista tehty ensimmäinen puolukkasurvos tai puuro. Jotenkin ne puolukat ovat tuoreena vielä niin herkän ja ihanan makuisia. Pakastettujen puolukoiden osalta ruismarjapuuro on loistava käyttökohde - syksyä ja tuoreita marjoja voi sitten muistella tätä lusikoidessaan :)

Ruismarjapuuro (n. 4:lle)

250g puolukkaa
n. 4 dl ruisjauhoja
n. 1-1,2l vettä
1 tl suolaa
n. 0.5 dl sokeria tai maun mukaan.


Keitä puolukoita vedessä 10 min tai kunnes ovat antaneet makunsa ja värinsä veteen. Nyt laitoin tähän jo vähän sokeriakin sekaan, vaikka sen voi lisätä myös vasta lopuksi. Siivilöi puolukkavesi talteen ja puristele kaikki mehu puolukoista mukaan lusikalla. Puolukat voi halutessaan jättää puuroon, jolloin tietenkään ei tarvitse siivilöidä. Mutta yleensä siivilöin, ettei jää kirpakkoja sattumia.


Nosta puolukkamehu liedelle ja sekoita ruisjauho puolukkaliemeen koko ajan vispaten. Puurosta saa tulla aika sakeaa tässä vaiheessa. Määrät ovat sillä tavoin ohjeellisia, että voit lisätä jauhoa desi kerrallaan ja katsoa koska puuro on sopivan jämäkkää. Ruisjauhoissakin on eroja, mutta minulla suhteet olivat tuota luokkaa. Pitkän keittelyn aikana puuro sitten lientyy ja muuttuu rakenteeltaan oikeanlaiseksi.



Hauduta puuroa kannen alla 1,5-2h hiljaisella tulella, välillä sekoittaen. Jos et aio syödä puuroa heti, peitä puurokattila vielä parilla pyyhkeillä, niin saa hautua jälkilämmöllä siihen asti kunnes ruokailun hetki koittaa. Puuro on melkein sitä parempaa mitä pidempään hautuu.

Tarjoa kylmän maidon kera.

Sitruunainen mannapuuro villivadelmalla ja rosmariinilla

Leipää ei ollut. Taaskaan. Eikä jogurttia. Aamupalaa oli saatava.

Pyörittelin tuossa tammikuun ruokahaasteen yhteydessä mielessäni myös sitruunan lisäämistä mannapuuroon, mutta koska olin jo kirjoittanut luumupuuron valmiiksi ja se on vuosien varrella hyväksi ja uskolliseksi koettu resepti niin se ansaitsi tulla ilmoitetuksi tähän jaloon kilpaan.

Tämä nyt innovoitu mannapuuro oli kuitenkin myös ihan erinomainen aamun piristys. Kävisi myös jäähtyneenä kivasti jälkkäriksi vaikka vadelmakiisselin parina. Maku melkein paranee kun puuro jäähtyy sanoo hän ja välipalastaa samaisella puurolla.



Rosmariini saattaa olla jonkun makuun liiankin vahva mauste. Jos haluaa miedomman rosmariinin maun, sitä voi keittää vaikka pakastevadelmien kassa hetkisen ja poistaa sitten oksan ja lisätä valmista vadelmahilloa mukaan. Me kyllä tykättiin rosmariinista ihan näinkin - au brutal. Tuore timjami ja erityisesti sitruunatimjami kävisi tähän myös loistavasti.


Mannapuuroa sitruunalla, rosmariinilla ja vadelmalla
1 litra maitoa
1,5 dl mannasuurimoita
1 tl suolaa
1 sitruunan kuori raastettuna
3 rkl sitruunan mehua
2 tl hunajaa (voi laittaa enempikin jso tykkää)
rosmariinia
vadelmahilloa

Kuumenna maito kiehuvaksi ja lisää siihen mannasuurimot ja raastettu sitruunan kuori. Keitä hiljaisella lämmöllä kunnes puuro sakenee, n. 10 min. Mausta suolalla, hunajalla ja sitruunan mehulla. Jos haluat voit säätää sitruunan ja hunajan määrää ylöspäin. mannapuuro kyllä kestää aika paljon sitrunaa ja hunajaa ennenkuin mausta tulee mitenkään liian sitruunainen. Maista ja etsi oma mielikohtasi :)

Tarjoa puuro vadelmahillosilmällä ja tuoreen rosmariinin kanssa.

Luumupuuro

Tässä arkinen ja konstailematon, mutta toivottavasti monelle käyttökelpoinen resepti tammikuun ruokahaasteeseen puuroista. Olin itse asiassa jo ennen haasteen julkistamista ajatellut jakaa kannsanne tämän suosikkipuuroni, niin että tämän täytyy olla enne!:) Koska monella on varmasti vielä jääkaapissaan luumupussien ja -hillojen jämiä joulun valmisteluista, tähän ne voi maukkaasti hukata.

Tämä resepti syntyi joskus opiskeluaikana kun ei ollut paljon varaa muuhun aamupalaan kuin kaurapuuroon ja jossain vaiheessa siihen vaan alkoi kaivata vaihtelua. Toinen suosikeistani siihen aikaan ja vielä nykyäänkin on omenapuuro, mutta siitä ehkä myöhemmin. Hyvä puoli tässä kaurapuuroversiossa on, että koska sitä ei tehdä maitoon se ei pala pohjaan niin helposti ja lapsi, joka inhoaa veteen keitettyä kaurapuuroa syö tätä hyvällä halulla ja mutisee hyväksyvästi että on hyvää. Auttaa myös ummetukseen ;)

Ohje on sinänsä viitteellinen - voit käyttää pelkkiä luumuja jos haluat tai vaikka pelkkää luumuhilloa jos haluat. Määriä täytyy tietenkin vähän rukata jos jätä toisen pois. Parasta tätä tulee jos käytät kuivattuja luumuja joko pelkästään tai hillojämien kanssa. Jos hilloa ei ole, voit lisätä reippaammin hunajaa ja ehkä pari luumua...

Luumupuuro (2:lle)
5 dl vettä
6 luumua (kuivattuja)
1 iso ruokalusikallinen luumusosetta (tai maun mukaan)
1 kunnon teelusikallinen hunajaa
n. 2 dl kaurahiutaleita
suolaa


Pilko luumut saksilla kolmeen tai neljään osaan ja laita ne kiehumaan veteen. Kiehuta luumuja kannen alla kunnes ovat hajonneet hieman ja värjänneet veden ruskeaksi. Lisää kaurahiutaleet, hunaja ja luumusose. Pienennä lämpöä ja hauduta puuro kypsäksi.

Mausta puuro hippusella suolaa. Vajaa puoli teelusikallista riittänee, koska luumussa on paljon aromia, mutta maun mukaan. Maista ja lisää jos haluat. Voit halutessasi lisätä vielä luumusosetta.

Parhaimmillaan puuro on omasta mielestäni nautittuna jääkylmän maidon kanssa, mutta kuvassa on nuoren herran lautanen - hän halusi puuronsa päälle ehdottomasti hunajassa ja kanelissa marinoituja saksanpähkinöitä. :)