Halloumia mintulla ja vihreällä kardemummalla

Tästä tuli viikonlopun ruokahitti. Eipä se paljon muuta mainosta kaipaa. Yksinkertaista ja poskettoman hyvää.

Idea lisätä vihreää kardemummaa halloumin sekaan on jäänyt mukaan jostain, muttei voi muistaa mistä. Nyt kuitenkin kävin terrorisoimassa myös terhakkaana ponnistavaa minttupuskaa ja tälläinen siitä syntyi.



Hunajalla, mintulla ja kardemummalla maustetut halloumit (4-6:lle)

2-3 pakettia halloumijuustoa
n. 0,5 dl oliiviöljyä
n. kolme -neljä vartta minttua
kolme ruokalusikallista vihreitä kardemummia
1,5 rkl juoksevaa hunajaa

Sekoita öljy ja hunaja kulhossa. Laita sekaan mintun lehdet.

Kuori vihreät kardemummat paloistaan ja laita ne morteliin. Kuori lähtee helpommin, kun rikot palkoja ensin vähän morttelissa ja sitten ravistelet ja riivit siemenet mortteliin. Murskaa kardemummaa hieman ja kaada mukaan hunaja-öljyseokseen.



Huuhtele halloumit juoksevassa vedessä jos tykkäät että ovat liian suolaisia. Viipaloi halloumit paksuhkoiksi siivuiksi ja kääntele halloumia kunnes se on marinadissa joka puolelta.




Laita halloumit syrjään maustumaan ainakin tunniksi. Saattoivat olla meillä pidempäänkin odottelemassa ilta-auringon säteitä.



Sen jälkeen grillaa halloumiin kauniit raidat ja tarjoa raikkaan salaatin kanssa tai osana mixed grilliä.

Ryytimaan kevät - kasvun aika

Nyt siellä kasvaa juttuja. Minitomaatti kukkii, viininsuolaheinä vihertää ja kaikkialta pukkaa pieniä taimia.



Olen kylvänyt juttuja jo sinne ja tänne, myös ilman aitauksia. Korianterit näyttävät innokkailta ja kurkkuyrttikin on hyvässä vauhdissa. Krassia kasvaa toisaalla ja minttu on löytänyt uuden kodin ja näyttää erittäin terhakalta. Lipstikka on jo lähinnä valtava.



Istuttamani pavut eivät osoita itämisen merkkiä ja pensastomaatin taimet ovat kadonneet jonnekin edes kuolleita lehtiä jättämättä, muttei hätää - kotona on vielä muutama koulutettu ja vahvempi yksilö. Kokeilen laittaa vielä ne penkkiin kunhan ehdin.



Ruohosipulia kasvaa villinä joka paikassa. Kesä tulee.

Kanaa saltimbocca ja kvinoa (quinoa) raparperilisäkkettä

Oli ilta. Myöhäinen ilta. Oli nälkä, kova nälkä. Ja sitä raparperia. Mainitsin jossain kommentissa tuossa aikaisemmin, että teimme mimmun kanssa yhtenä päivänä possun sisäfilettä jonka kanssa oli raparperiä. Tai no, mimmu sen oikeastaan teki, kun olin kiinni töissä. Pääsin kuitenkin maistelemaan lopputulosta. :) Mietin, että ohje toimisi varmaan aika hyvin perunamuusin kanssa, mutta hieman minusta raparperin maku jäi irralliseksi siitä possusta kuitenkin, vaikka sinänsä ruoka ihan hyvää oli.

Kotitaloustieteisiin sekaantunut ystäväni M harmitteli tuossa taannoin, kun Suomessa ei ole tarjolla Englannissa paljon käytettyjä makeampia, pimeässä kasvatettuja raparpereita. Kupletin juoni on kai se, että annetaan kevätauringon herättää taimi ja laitetaan se sitten kasvamaan vartta johonkin pimeään. Näin kasvatettu raparperi ei muutu lainkaan vihreäksi vaan pysyy pehmeämmän makuisena koko kasvuaikansa. Nämä tässä ohjeessa käyttämäni raparperit olivat kuitenkin niin nuoria ja hentoja, että suurin osa oli kokonaan punaisia varsia. Äidillä on ihan valtava raparperipenkki ja kävin kotikotona käydessäni raparperivarkaissa äidin kasvimaalla :)

Tein yhden epäonnistuneen yrityksen yhdistää parsaa ja raparperia, jossa lopputulos oli lähinnä kummallinen;) Tästä sensijaan tuli hyvää. Raparperi tarvinnee jotain pehmeän makuista kaverikseen ja pähkinäinen kvinoa sekä melkein makeat punaiset linssit sopivat siihen hyvin. Oman osansa makupalettiin tuo myös runsas, paahdettu voi yhdistettynä valkoviiniin. Tuo yhdistelmä harvoin pettää.

En tullut punninneeksi tarkkaan kvinoan, linssien ja raparperin määrää, mutta laitoin linssejä ja kvinoaa n. yhtä paljon. Raparperia tuli ruokaan joku 4 pientä, punaista vartta eli n. 2 isompaa raparperin vartta.



Olen tehnyt kanaa tällä tavoin jo joskus kauan sitten, mutta nyt ohje muistui mieleeni kun jäkaapissa oli kanaa. Kuulin muuten, että jotkut valmistajat saattavat liottaa kanan maustamattomia pihvejä suolaliemessä ennen pakkaamista. Jos aiotte käsitellä itse ostamaanne kanaa kotona, kannattaa tarkistaa mitä valmistusaineluettelossa on. Jos kana on valmiiksi suolattu tehtaalla, sitä ei oikein onnistu marinoimaan enää kotona (kana on kyllästynyt suolaliemellä) ja etenkin tässä ruuassa kun kana kääritään suolaiseen kinkkuun, suolaa voi tulla liikaa. Monesti kanaa ostaessa tulee vaan katsottua että joo, ei ole marinoitu ja heitettyä kärryyn. En ollut osannut ajatella, että kana voi olla suolattua.


Kanaa saltimbocca (n. 4:lle)

Paketti kanan filepihvejä, au naturel (4 kpl)
1 paketti serranoa tai procuttoa
salvian lehtiä (8 kpl)
4 pientä keväistä raparperin vartta tai 2 isompaa
n. 1,5 dl kvinoaa huuhdottuna kylmässä vedessä
n. 1,5 dl linssejä huuhdottuna kylmässä vedessä
n. 30g voita
n. "lasillinen" valkoviiniä - lorautin pullosta suoraan pannulle, ehkä n. 1,5 dl.
vettä
pippuria
(suolaa)

Laita huuhdotut linssit ja kvinoa uunivuokaan. Laita jokaisen kanafileen päälle kaksi salvian lehteä ja kääri kana kahteen siivuun serranoa tai procuttoa. Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen. Keitä vettä vedenkeittimellä kiehuvaksi nopeuttaaksesi valmistumista koska olet hurjan nälkäinen. Voit kaataa jo desin-puolitoista vettä linssien ja siementen päälle, pilkkoa pinnalle huuhdellut, ohuelti kuoritut raparperit ja nostaa vuuan uuniin odottamaan kanoja.

Kana oli jäätynyt jääkaapissa ja koska kello oli paljon, täydellisestä kokkauksesta oltiin kaukana, mutta hyvää oli silti!

Kuumenna pannu tosi kuumaksi ja laita puolet voista pannulle. Anna voin sulaa ja lisää sitten 2 filettä pannulle. Paista fileisiin kauniin ruskea pinta ja siirrä paistuneet fileet siementen päälle odottamaan. Lisää loppu voi ja toista sama lopuille kahdelle fileelle. Lopuksi kaada valkoviini pannulle ja kun valkoviini ja voi ovat sekoittuneet kaada liemi pannulta kanojen ja linssien päälle. Tarkista, että nestettä on vuuassa n. kanoihin asti, että linsseillä ja kvinoalla on jotain mitä imeä itseensä.

Anna kanan kypsyä loppuun ja kvinoan kypsyä uunissa n. 20 min. Kvinoan voi tehdä myös kattilassa tai vettä kiehauttamatta, mutta kylmällä vedellä kvinoa kpysyy uunissa pidempään ja kana saattaa jo ehtiä kuivamaan.

Koska olin laiskalla päällä arvostin kovasti tälläistä "yhden vuuan ruokaa". Raparperistä tuli voin ja valkoviinin hellimänä oikein hyvää ja se sopi makuna yhteen pähkinäisen kvinoan kanssa ihan loistavasti. Salvia ja serrano sopivat makuyhdistelmään myös loistavasti.

Paremman arkiruuan kanssa voit tarjoilla vaikka vihreää salaattia kirsikkatomaateilla ja avokadolla.

Linssitäytteistä kalkkunaa jallulla ja rommilla - eli Nellen uunikalkkunaa

V tarrautui tarjouksessa olleeseen Lidlin pakastekalkkunaan. Sitä on nyt sulateltu kaikessa rauhassa pari vuorokautta ja lopulta kalkkuna oli sulaa. Naureskelimme, että nyt pitäisi olla sellainen valtava upporasvakeitin, jollaista emme meinanneet todeksi uskoa kun moisen ihmeen näimme joskus netissä. Tässä versiossa käytetään ihan uunia n. 170 asteessa.

The New Basics Cookbook (Rosso & Lukins) toimi suunnannäyttäjänä kalkkunan kanssa toimintaan. Kirjassa oli useita ohjeita ja paljon vinkkejä valmistukseen. Kalkkunan olisi mm. voinut upottaa tähtianis-punaviinimarinadiin vuorokudeksi jos olisi ollut asialla ajoissa, mutta aina ei voi muistaa.

Idea kuitenkin kuulostaa niin hyvälle että laitan sen korvan taakse tulevia aikoja varten. Muutenkin sovelsimme kirjan ideoita vapautuneesti ja korvasimme marinadissa käytetyn bourbonin jallulla ja rommilla eikä siihen marinointiaineeseen lopulta tullut sitä ketsuppiakaan ;)

Täytteestä tuli ihan täydellisen ihanan makuista ja sitä kannattaa isolle porukalle varata enemmänkin. Kolmelle tuo riitti hyvin, mutta kuudelle täytettä on vähänlaisesti - ainakin jos tarjolla ei ole muuta lisäkettä kuten keitettyä riisiä tai ohraa. Pannuun muodostuu ihana voi-valkoviiniliemi jota voi käyttää kastikkeena jos tarjoat kalkkunan kanssa riisiä.


Voiteluun käytetty marinadi oli tosi onnistunutta, mutta seuraavalla kertaa taidan kyllä lisäksi upottaa linnun marinoitumaan ennen paistoa. Se auttanee omalta osaltaan lintua pysymään mehukkaana paiston aikana.




Paistoaika täyteylle kalkkunalle on (Rosso & Lukinsin kirjan mukaan) n. 15 min per pauna, eli tuolla tavalla laskettuna tuo kalkkuna olisi saanut köllöttää uunissa puolisentoista tuntia. Käytännössä kalkkuna vaati kuitenkin melkein 3h, ennenkuin paistilämpömittari kipusi 82 asteeseen, eli kypsään lintuun. Pitkään paistoaikaan vaikuttanee myös se, että kalkkuna ei ehtinyt sulamisessaan ihan huoneenlämpöön asti ennen paistamista. Kalkkuna oli uuniin mennessään n. 14 astetta, vaikka se oli täytetty lämpöisellä täytteellä.

Seuraavaa kalkkunaa ajatellen: en tiedä olisiko kalkkuna pitänyt vaan rohkeasti ottaa pois uunista kun mittari näytti 79 astetta n. varttia aikaisemmin. Yleensä lämpö saattaa kivuta vielä vähän uunista pois ottamisenkin jälkeen. Kalkkuna oli hyvää, mutta perfektionistinen piirteeni sanoo, että lintu oli ehkä aavistuksen kuivan puolella kaikesta voitelusta huolimatta.

Voitelin lintua alussa ja sitten puolen tunnin välein plus valelelin sitä sulalla voilla aina 15 min soosilla voitelun jälkeen (eli suomeksi: noin vartin välein voitelin tai valelin lintua uunissa koko paistoajan). Käytin kaiken soosin voiteluun.



Linssi-paprikatäytteistä kalkkunaa jallu & rommiglaseerauksella (n. neljälle - kuudelle, lisäkkeistä riippuen)

1 kalkkuna (3,4 kg)
3 sipulia
2,5 paahdettua paprikaa
1 paahdettu valkosipuli
1 sellerin varsi
1,5 dl linssejä (huuhdottuna)
n. 0.5 dl salviasilppua (tuoretta salviaa)
n. 1- 1,5 dl lehtipersiljasilppua
mustaa pippuria myllystä
suolaa

(+ 0.5-0.7 dl valkoviiniä tai vaikka kasvislientä)

Glaze - eli pintaan sutikoitava soosi:

1 iso purkki tomaattipyrettä tai 2 pientä purkkia (eli n. 140g)
n. 4 rkl punaviinietikkaa (maista soosia ennen käyttöä ja lisää tarvittaessa vielä 1-2 rkl)
1 rkl muscavado - sokeria (tai muuta ruskeaa sokeria)
1,5 tl orange pepper - maustetta
0.5 dl oliiviöljyä
0.5 dl yhdentähden jallua
0.5 dl tummaa rommia (esim. Matusalem tms halppis)

200g voita paistoastiaan ja kalkkunan päälle - käytetään paistoaikana linnun valeluun


Halkaise paprikat ja poista siemenkodat. Voitele paprikat öljyllä ja laita paahtumaan uuniin. Paprikoita paahdoin uunissa grillivastuksella ehkä n. 7 min kunnes pinta oli saanut mustia läikkiä. Nostele kuumat paprikat kippoon ja peitä kelmulla (tai laita ne pakastuspussiin). Paprikoiden pitäminen omassa höyryssään auttaa irrottamaan kuoret.

Pilko sipulit tikuiksi. Kuullota niitä öljyssä n. 10 min kunnes ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Voit kaataa paprikoista pellille jääneen öljyn ja mehun sipulien päälle (shall not waste!). Älä pidä hellaa liian kovalla (max. puolella teholla), etteivät sipulit rusketu ja pala.

Kuori hieman jäähtyneet paprikat. Paahdoin yhteensä 4 paprikaa, mutta kaksi olisi varmasti riitänyt ohjeeseen. Täytettä jäi lopulta yli ehkä n. 2,5-3 dl. Eli tuolla ohjeella täyttää isommankin kalkkunan. Koska olen käytännön ihminen ja halusin kaiken täytteen kypsäksi, joten kaadoin loput täytteet paiston loppupuolella kalkkunan pellille kypsymään linnusta valuneissa nesteissä.

Kun sipulit ovat kuullottuneet purista sekaan paahdettu valkosipuli, kuoritut paprikat, silputut yrtit, mustapippuri ja suola. Laitoin ehkä 2/3 tl suolaa täytteeseen.Huuhtele linssit kylmäsä vedessä ja sekoita ne keittämättöminä täytteeseen. Näin linsit imevät kaikki ihanat kalkkunamehut kypsyessään.



Huuhtele kalkkuna ja poista kalkkunan sisältä sisäelinpussukka (jos siellä sellainen on). Huuhtelun ajaksi ja pussukan poistamiseksi voit joutua avaamaan kalkkunan jalat. Tee se varovasti ujuttamalla kalkkunan jalat nahan alta rikkomatta nahkaa. Haluat laittaa jalat takaisin kuvan asentoon kun lintu on täytetty. Kuivaa kalkkuna talouspaperilla. (sisäelimille emme nyt keksineet mitään, vaikka epäilemättä niistä voisi varmasti valmistaa myös ruokaa.)


Täytä kalkkuna niin suurella määrällä täytettä kuin saat mahtumaan. Linnun paistamiseen kannattaa varata kunnolla aikaa - paisto hidastuu loppua kohti ja viimeisen 10-12 asteen nousu vei melkein sen kolmannen tunnin.


Sivele lintu kauttaaltaan kastikkeella. Pilko voi linnun päälle ja ympärille ja laita paistimittarilla varustettuna paistumaan 170 asteeseen. Kun lintu oli paistunut 1,5h lisäsin lopun täytteen uunivuokaan. Tässä yhteydessä lisäsin myös valkoviiniä kaatamalla sitä suoraan linnun sisään, täytteen päälle ja vuokaan. Määrä on noin -arvo saattaa olla että sitä meni vähän enemmänkin, muttei kyllä ainakaan desiä enempää. Lopulta kaikki neste on kuitenkin se, mikä jää kastikkeeksi vuokaan, ettei haittaa vaikka sitä on vähän reilumminkin.

Kalkkunasta tuli kyllä tosi hyvää, etenkin täyte oli ihan nappiin onnistunutta. Lintu olisi mielestäni voinut jäädä vielä aavistuksen kosteammaksi, vaikka tosiaan voitelin ja valelin sitä kastikkeella ja voisulalla vartin välein. Kalkkunan marinointi saattaisi tosiaan tuoda lisää sitä kaipaamaani mehukkuutta....

Niin nälkä oli kalkkunan valmistuttua, että unohdimme ottaa kuvan kokonaisesta linnusta ;) noh, ihan kauniin värinen se kuitenkin oli mitä annoskuvasta voikin ehkä vähän arvioida...


Kalkkunan kanssa oli tarjolla alkosta bongattu uutuus Pinot Noir - Del Fin Del Mundo. Viini korosti hienosti salvian makuja ja oli täyteläisen metsämarjainen. Oikeastaan näin jälkikäteen mietittynä maussa oli mielestäni pikemminkin kypsää pensasmustikkaa. Tykkäsimme siitä tosi paljon. Varmasti tästä muodostuu yksi kesän lintuviinisuosikeistamme. Pullo ehti olla kunnolla auki (n. tunnin?) ennen viinin nauttimista.

Paistoajan venyessä nostimme pullon ulos odottelemaan, että viini ehtii hieman viilentyä. Meillä on näin kesän tullen sisällä monesti niin lämmin, että tuollainen herkkä pinot ei tykkää mielestämme ollenkaan huonoa jos on nautittaessa paremminkin siinä 16-18 asteen kieppeillä 22-24 asteen sijaan. Viinille säilytyksessä on muuten paljon huonompi, että lämpötila vaihtelee kovasti kuin, että se on tasaisesti sama - vaikka vähän liian korkeakin. Tämä löytö nyt ei kuitenkaan ehtinyt muutamaa päivää kauempaa meillä asustella ennen juoduksi tulemista :)

Jos emme dekantoi viiniä, kaadamme yleensä sitä hieman lasiin niin, että pullossa oleva viinin pinta pääsee kapeasta pullon kaulasta alspäin, leveämmälle tasolle. Näin viinillä on enemmän hengityspintaa pullossa. Jos pullo on kaulaan asti täynnä, se ei pääse hengittämään kunnolla vaikka olisi auki.

Kalkkunan kanssa tein ihan vihreää salaattia. Okei, taas maniskoita, tiedän... :) Jos näette jo punaista mansikoista niin myös pensasmustikat olisivat sopineet tämän vihreän lisäkesalaatin kanssa, etenkin kun viinissä oli samoja aromeita.

Hyvää ja ymmärtääkseni varsin kesäistä viikonloppua kaikille ja onnea uusille ylioppilaille!

Paahdettu.. eikun savustettu paprikajauhe - suositeltava hankinta:)

Teimme löydön. Savustettu paprikajauhe löytyi kaupasta (Sellon Citymarket) ja sitä on nyt käytetty innokkaasti paikkaan jos toiseenkin. Eilenkin tein ihan tavallisia lihapullia sika-nauta jauhelihasta ja kun tuli joskus sanottua että sitruuna-kermakastike voisi olla ajatuksena kiva, niin näin tapahtui. Lopputulos oli toooosi hyvää. Arkiruoka sai ihan uuden elämän tämän paprikajauheen kanssa :)

Mulla oli valtava määrä tarjousjauhelihaa, josta tein pullia pakastimeenkin - sitä jauhelihaa oli varmasti kilo. Siihen määrään laitoin n. 1,5 kukkuraista teelusikallista tätä ihmejauhetta. Se oli juuri sopivasti. Nauroinkin, että silloin kun päättää ettei mittaa ja kuvaa niin tulee jotenkin poikkeuksellisen hyvää ruokaa:)

Jos joku haluaa tehdä saman tyyppistä niin tässä aineet suurin piirtein.



Nellen sitruunalihapullat ottoII - nyt sitruunakastikkeella

n. 1 kg sika-nautajauhelihaa
n. 300g creme fraichea (tai keräillyt creme fraiche- ja smetanapurkin loput jääkaapista)
2 munaa
2 kevätsipulin vartta
n. 100g aura - juustoa muruisina
1 sitruunan kuori ja mehu
1 rkl vaaleaa balsamicoa
1,5 tl (kukkuraisia) savustettua paprikajauhetta
2 rkl sinapinsiemeniä
1,5 dl silputtua lehtipersiljaa
mustaa pippuria myllystä
n. 1,5 tl suolaa
valkosipulijauhetta (ehkä n. 1,5 tl?)
voita paistamiseen


Kastikkeeseen:
0.5 dl kermaa
3 valkosipulin kynttä kokonaisena, mutta lyöty rikki
2 linnunsilmächiliä
1 iso oksa lehtipersiljaa
1 sitruunan kuori
mustapippuria myllystä.

Sekoita lihapullataikinan ainekset hyvin ja tee taikinasta pieniä palloja. Paista runsaassa voissa. Paista lihapulliin väri ja laita ne kastikkeen kanssa uunivuokaan. Nosta vuoka 200 asteiseen uuniin aina kun paistat uuden satsin pullia. Anna pullien muhia kuumenneessa kermassa (viimeisen erän jälkeen) n. 15-20 min tai kunnes pullat kypsyvät.

Tarjoa suosikkilisäkkeesi kanssa. Sorry, no pics.

Savustettua nieriää - ensikertakokeiluja savustuslaatikon kanssa ja fiilistelyä

Muistan varmaan aina sen ruostuneen, mustan laatikon joka vanhempieni mökillä lepiäsi rannan tuntumassa vuosia hiljalleen hajoten - ennenkuin se joskus salaperäisesti hävisi. Isä kertoi, että se on vanha savustusuuni, jota joskus oli käytetty pikkusinttien savustamiseen. Muistan kyllä haavielut siitä, miten isä joskus oli syönyt hyvää savukalaa, mutta en muista että olisimme koskaan savustaneet mitään. Pikkuisia ahvenoita, joita narrasimme ongella kyllä grillailtiin meidän lapsukaisten iloksi. Voi miten hyvää olikaan itse pyydystetty ja grillattu ahven merisuolalla maustettuna kun sitä oli odottanut hyttysten keskellä grillistä tulevaksi. Eikä yhtään ollut piikkistäkään - ehei ;)

Veikeät nieriät

Savustamisesta on piirtynyt mieleeni auringon lämmössä vähitellen hilseentyvä mattamustaksi muuttunut savustuslaatikko. Mystinen musta laatikko joka laiskana kesäpäivänä kiehtoi lapsukaisen mieltä. Kun V sitten raahasi kotiin jostain halpakaupasta mielijohteesta hankkimansa savustuslaatikon olin kyllä heti juonessa mukana. Seuraavalla kauppakeikalla ostin parit pienet nieriät ja leppälastua. Muistelin vielä Vellipoika - blogin voitokasta savustelupostaustakin, mutta koska olimme intternetin saavuttamattomissa jälleen kerran (kiitos vaan verkko-operaattorille) - en päässyt tarkistamaan valistuneempia vinkkejä asiaan. Noudattelimme sitten jokseenkin savustuslaatikon mukana tullutta ohjetta.

Ensin pesimme ja kuivasimme kalat. Sitten savustuslaatikkoon laitettiin reilu sentin kerros leppälastuja ja pari teelusikallista sokeria - palasokeria kun ei ollut. V sai päähänsä napsaisita vielä pienen katajanoksan mukaan savustuslaatikkoon kun oli nähnyt niin tehtävän.



Olimme laiskoja ja sijoitimme savustuslaatikon kaasugrilliin, josta vain poistimme toiselta puolelta ritilän.

fish in da box

Ohjeessa neuvottiin, että kalaa tulee pitää tulella n. 20 min. Ilmeisesti kaasugrillin tuli ei oikein riittänyt, koska savua tuli oikeasti tosi vähän. Pidensimme hieman paistoaikaa, mikä ei varmaan ollut niin hyvä idea lopulta kuitenkaan - koska kala olisi voinut jäädä hieman tuoreemmaksi. 20 min olisi varmaan ollut hyvä aika - mutta kovemmalla tulella?


Lisäksi tuo halppissavulaatikko selvästi meni kieroon kun se kuumennettiin. No, tokko se savustuksen laatuun vaikuttaa, mutta panostamalla laatikkoon muutaman euron enemmän voisi ehkä saada hankittua jopa muodossaan pysyvän savustusvälineen. Mutta voihan sellaisen hankkia jos oikein innostumme savustelusta ja tuo lahoaa lopullisesti!:)

Sokerilla on midaksen kosketus?

Myös katajanoksa aiheutti jännittävän efektin. Siitä tulee savuun aika terävä kärki. Seuraavalla kerralla taidamme kyllä jättää katajat rauhaan ja savustella fisua avoimella tulella. Suosittelen silti kokeilemaan, iloisista nieriöistä tuli hauskan kuparinvärisiä ja maukkaan makuisia. Erityisen mukavaa oli, kun jämäkalasta syntyi seuraavana päivänä smetanan, limen, paprikan ja kevätsipulin kanssa varsin maistuva kalasalaatti jota olisi voinut käyttää vaikka suolaisena lettutäytteenäkin!

Appelsiinipastaa vuohenjuustolla, parsalla ja mansikoilla

Hieman piti sunnuntaina herkutella ja teimme pitkästä aikaa pastaa. Ostin tähän tarkoitukseen lähikaupastamme löytynyttä Strangozzi all´arancia -pastaa. Kyseessä on paksumpi spaghettimainen nauhapasta, jossa on appelsiinin aromia. Keittoaika pussissa on 15 min mutta keitin taas tavoilleni uskollisena sitä vähemmän, n. 10 min.

Tämä pasta on loistava vaihtoehto niille, jotka inhoavat kermaisia vuohenjuustokastikkeita, mutta pitävät erityisesti raikkaista mauista ja siitä, että pasta on vain pyöräytetty oliiviöljyssä ja hedelnmäiset maut tulevat esille.

Viikonlopun herkkuruokailun kunniaksi joimme pastan kanssa "mustaa viiniä" eli alkon uututta Heartland -punaviiniä joka herättänee kyllä mielipiteitä, jos sattuu tykkäämään ranskalaisista perinteisemmistä viineistä. Tämä ei ole mitenkään erityisen perinteinen ja rauhallinen punaviini, mutta me pidimme siitä. Vahva mustaherukkaisuus taittuu mukavan pehmeäksi ja eukalyptus ei jyrää koko viiniä. Kyseessä on varsin moderni ja raikas viini, joka tykkää olla ruuan parina. Mietin, että jatkoa ajatellen tämä viini sopisi hyvin myös salviaisen possun kaveriksi...


Olin paahtanut valkosipulia jo edellisenä iltana erääseen vähemmän onnistuneeseen raparperikokeiluun... ;) Asiasta askel sivuun: minua vähän harmittaa, että raparperia käytetään niin vähän muuhun, kuin makeaan. Itse asiassa ongelman nosti esiin joskus Suu auki -blogin pitäjä yhdessä ruokakeskustelussa syksyaikaan. Siitä lähtien asia on vaivannt minua, että kiitos vaan tästäkin ;) Rosmariini ja raparperi sopivat muten hyvin yhteen - tein viime syksynä raparperihilloa rosmariinilla ja se oli menestys. Ehkä samaa ideaa voisi jalkauttaa johonkin suolaiseen ruokaankin...


Mutta päivän agendaan: jos sinulla ei ole paahdettua valkosipulia, laita valkosipuli uunivuuassa 200 asteeseen n. 25-30 min paahtumaan. Leikkaa poikki vaakasuunnassa ja purista kynnet käyttöösi. Samalla kertaa voit laittaa uuniin paahtumaan myös kesäkurpitsakuutioita, jotka olet pyöräyttänyt riivityissä salvianlehdissä, oliiviöljyssä, 1 tl juoksevaa hunajaa ja ripauttanut niiden päälle vähän suolaa. Omani olivat peräisin edellisen päivän ruualta ja saivat näin uuden elämän pastan seassa.


Appelsiinipastaa ja vuohenjuustoa (kolmelle)

½ pss appelsiinipastaa (eli n. 250 g tai neljä myttyä nauhapastaa)
3 kiekkoa vuohenjuustoa
3 tl hunajaa
2 persikkaa
n. 9 vihreää parsaa
n. 8 mansikkaa
kolme "kourallista" vuonankaalia koristamiseen
3 rkl balsamicoa
½ paahdetusta valkosipulista
hyvää neitsytoliiviöljyä
oliiviöljyä
n. 1,5 dl paahdettuja kesäkurpitsakuutioita (ks. yllä)

Laita vesi kiehumaan pastaa varten. Laita uunin grillivastus kuumenemaan. Kun vesi kiehuu laita siihen teelusikallinen suolaa ja pastat. Keitä pastoja 10 min.

Kun pastat kiehuvat voit huuhdella vuonankaalin, pilkkoa persikat venemäisiksi lohkoiksi, siistiä parsat ja preparoida mansikat. Laita vuohenjuustokiekoht leivinpaperille tai teflonpellille ja voitele toinen puoli hunajalla.

n. 5 min ennen kuin pasta on valmista laita vuohenjuutso uuniin ja anna hunajan saada kaunista väriä grillivastusten alla. Laita pelti lähelle vastuksia.

Laita parsat kuumalle pannulle ja valuta päälle oliiviöljyä. anna paistua n. 1,5 min ja käännä sitten parsat. Kun olet kääntänyt parsat laita pannuun lämpiämään myös persikan lohkot ja paahdettu valkosipuli. Lisää balsamico ja laita pannun päälle kansi. Anna paistua vilä pari minuuttia ja sammuta sitten levy. Sekoita joukkoon kesäkurpitsakuutiot ja pidä kansi päällä kunnes pasta on valmista.

Kun pasta on kiehunut aikansa, valuta vesi pois, rouhi päälle mustapippuria, kaada päälle ohuena nauhana hyvää neitsytöljyä ja ripauta suolaa. Sekoita.

Annostele lautasille pastaa, parsa-persikkalisäkettä, mansikoita, vuonankaalia ja päällimmäiseksi paahtunut vuohenjuustokiekko. Kuvassa oleva kiekko ehti viipyä uunissa hieman liian pitkään (ensin matalammalla lämmöllä ja vasta sitten grillivastuksella... ) ja pehmeni vaikeasti siirrettäväksi. Jos haluat, voit toki laittaa juuston alle myös paahtoleipäviipaleen, mutta mielestäni maku on parempi ilman.

Lorauta juuston ja lisukkeiden päälle vielä hyvää öljyä, hieman suolaa ja mustaa pippuria. Nauti hyvän leivän kanssa tai ilman.