Grillattu mustekala on uusi musta!

Toissaviikolla huomasin neuvovani kaveriamme FB:ssä mustekalan grillaamisessa. Samalla tajusin, että aiheesta ei ole blogissakaan yhtään mitään, vaikka lonkeroisia silloin tällöin keittiöömme eksyykin. Tuumasin, että asiaan on saatava muutos myös siksi, että neuvoessani tajusin itsekin googleavani ohjeita ja miettiväni mikä ohje se olikaan jolla tätä elukkaa edellisen kerran tehtiin.

Mustekala laitetaan mausteineen kattilaan ja peitetään juuri vedellä. 

Näitä pääjalkaisia syötäviä otuksia on useampaa sorttia, niinkuin kalojakin. Ja luonnollisesti jokaiselle on omat valmistus- ja preparointivihjeensä. Toisin kuin kalmari, tämä mustekala (octopus) on yleensä lähes suoraan valmis kattilaan kun sen kaupasta ostaa. Usein poistettavaksi ei ole jäänyt kuin eläimen kova, papukaijan nokkaa muistuttava suu, jonka löytää kun työntää vaan sormensa lonkeroiden keskellä olevaan suuaukkoon.

Mustekalan suu on pieni, kaksiosainen kova "nokka" jonka saa pois suun kautta. 

Komissario Nardonessa kalastaja antoi Nardonelle lahjaksi mustekalan ja neuvoi dekkariamme pieksemään tuoretta mustekalaa jotta siitä tulisi mureaa. Vaikka ajatus kalastajan juuri antaman eläimen mureuttamisesta rantakiviin pieksemällä onkin romanttinen, se on samantyyppistä taikauskoa kuin korkin lisääminen keitinveteen. Taiat ovat täysin tarpeettomia kunhan mustekala saa hissukseen kiehua tarpeeksi pitkään ennen kuin se grillataan. Riittävän pitkä keittäminen pehmentää kyllä lonkerot ja lopputuloksena on oikein mureaa mustekalaa. Koko homman voi tehdä vaikka edellisenä päivänä jolloin mustekala jätetään jääkaappiin odottamaan keitinliemessään grillaushetkeä ja valmistus on tosi helppoa ja nopeaa.

Meikäläisen mustekala oli perattu valmiiksi, pää oli viilletty auki ja kaikki poistettu. 

Minä olen ostanut pakastettuja mustekaloja joko umpijäisinä blokkeina tai tiskistä kohmeisena. Molemmissa tapauksissa mustekalan annetaan ensin sulaa, mutta pakastetut ovat kyllä ololeet minusta tosi laadukkaita ja herkullisia niistä on tullut grillattuna joka kerta. Mustekaloja on eri kokoisia ja vaikka lonkeroisen koko saattaa tuntua valtavalta, se menee kokoon keitettäessä. Tämä meille kolmelle hyvin lounaaksi riittänyt pääjalkainen oli n. kiloinen kaveri ostettaessa.

Mustekalan päälle kannattaa laittaa kevyt paino, jotta se pysyy kiehuessa veden alla. 

Mustekelan päälle olen laittanut yleensä jonkinlaisen painon kun olen sitä keitellyt. Keittoaikana vesimäärää kannattaa tarkkailla, sillä mustekalan koosta riippuen keittoaika voi vaihdella puolesta tunnista puoleentoista. Näillä meikäläisen suht kookkailla mustekaloilla ollaan yleensä menty sinne lähemmäs puoltatoista tuntia. Mustekala on kypsää kun terävän veitsen kärki menee pistettäessä vaivatta sisään lonkoeron lihaan.

Kypsä, keitetty mustekala. 

Kun mustekala on kypsää, sen annetaan jäähtyä liemessään ja nostetaan kylmään odottamaan grillausta. Keitettäessä mustekala tosiaan kutistuu tosi paljon ja siitä kiloisesta tuli ihan hyvä lounas meille kolmelle; jos lisukkeet olisivat olleet vähän täyttävämpiä siitä olisi kyllä syönyt neljäkin.

Mustekala kuivataan ennen grillausta jotta se oikeasti ruskistuu. 

Ennen grillausta mustekala kuivataan, sivellään kevyesti öljyllä ja maustetaan suolalla ja pippurilla.

Kun väri on kaunis, mustekala käännetään ja grillataan toiseltakin puolelta. Vaikka koko elukan voi syödä, lonkerot ovat paras pala. 

Sitten vaan grilliin ja suoralla tulella nopeasti väriä molemmille puolille. Viimeistely lehtipersiljalla ja lisukkeina tarjottiin grillattua parsaa ja sydänsalaattia sekä sitruunalohkoja.

Grillattu mustekala (yksi isohko mustekala)

1 isohko mustekala (meillä n. kiloinen)
3-4 timjamin tai sitruunatimjamin oksaa
1 laakerinlehti
1 rkl, n. 20 mustaa pippuria
1 tl suolaa
1 kokonainen valkosipuli, leikattuna kahtia niin että kaikki kynnet puolittuvat
1 luomusitruuna halkaistuna

Grillaukseen:
oliiviöljyä
mustaa pippuria
suolaa

Tarjoiluun:
lehtipersiljasilppua ja sitruunalohkoja

Sulata mustekala jos jäässä. Tarkista onko se perattu ja ellei, leikkaa päähän viilto ja poista sisälmykset. Usein tämä on tehty valmiiksi. Poista nokkamainen suu jos sitä ei ole poistettu, tunnet sen työntämällä sormen eläimen suuhun. Mustekalaa ei ole tarpeen mitenkään nylkeä, eikä edes piestä vaan tämän jälkeen se on valmis keitettäväksi.

Laita mausteet, valkosipuli ja halkaistu sitruuna kattilaan, mustekala niiden päälle ja kaada päälle vettä niin että mustekala juuri peittyy. Laita pieni paino mustekalan päälle jotta se ei nouse pois vedestä.

Anna kiehua pienellä tulella hiljalleen n. 60-90 min kunnes veitsen kärki uppoaa helposti lonkeroon.

Jäähdytä liemessään ja säilytä kylmässä kunnes aiot tarjoilla mustekalan.

Ennen grillausta kuivaa mustekala, sivele lonkerot öljyllä ja mustalla pippurilla. Grillaa suoralla, kuumalla hiilloksella molemmin puolin kunnes lonkeroihin tulee kaunista väriä.

Mausta suolalla, koristele lehtipersiljasilpulla ja tarjoa sitruunalohkoja mustekalan kanssa. Lisukkeeksi esimerkiksi grillattua sydänsalaattia ja grillattua parsaa.

p.s. jos teet parsaa ja sydänsalaattia, grillasimme ensin parsat, sitten siirsimme ne epäsuoralle lämmölle. Sitten oli mustekalan vuoro ja lopuksi salaatti. Kannattaa kokeilla sekä mustekalaa että sydänsalaatin grillausta, herkkua ihan vaan öljy-suola-pippuri käsittelyllä!

Banaanileipä

Jos ne banaanit olisivat olleet yhtään kypsempiä, ne olisivat valehtelematta varmaan  madelleet ihan itse bioastiaan. Ne olivat pikimustia ja pehmeitä. Yhden kuoressa taisi olla jo homeläikän alkuakin. Ainoa syy, että edes haaveilin niiden avaamisesta oli jokin Netfilixistä talvella nähty kokkiohjelma, jossa huippukokki vakuutti että juuri tällaisia täydellisten ruokaan käytettävien banaanien tulee olla. Ja toden totta, kun leikkasin saksilla vanhan ihmisen nahkaa muistuttavan, kurttuisen ja pehmeän pötkylän, sisältä löytyi ihan oikean banaanin näköinen banaani. Se ei ollut mustaa; pehmeää kylläkin mutta ei mitenkään vastenmielistä ja tuoksui raikkaalle.

Juuri sellaisista toivonsa jo menettäneistä banaaneista banaanileipä pitääkin tehdä.

Tämä on toinen kerta pienen ajan sisään kun päädyn Sikke Sumarin ohjeen puoleen. Edellisellä kerralla tein Siken ohjeistamana Mika Pikkis Tuomolan briossisämpylöitä joista tuli ihan täydellisiä. Niinpä suhtauduin luottavaisesti kun Sikke kertoi tehneensä Nigella Lawsonin banaanileipää menestyksekkäästi. Ja kyllä, olen Siken kanssa samaa mieltä myös siitä, että minusta tämä on kyllä kakku ennemmin kuin leipä, monessakin mielessä. Mutta eipä tehdä termistä ongelmaa, tähän ylikypsät banaanit voi hyvin hukata ja tämä maistuu hyvin vaikka sellaisenaan teekupillisen tai maitolasin kanssa.  

Oikein hyvä siitä tuli, lapsena jenkeissä asunut miehenikään ei keksinyt siitä mitään moitittavaa. Lisäsin taikinaan vähän manteleita murskattuna ja korvasin kaakaonibsit palalla rouhittua tummaa suklaata. Mittasin jauhot vaa-alla grammalleen, mutta vähän jäin miettimään että osan jauhoista (kaksinkertaisessa annoksessa ehkä parisen desiä) olisi voinut laittaa sivuun ja lisätä siitä sitten vasta silmämääräisesti lopuksi. Alkuperäisessä Nigellan reseptissä oli kaksi munaa, Sikellä yksi iso eli jos munat ovat pieniä, käytä surutta kaksi. Tuolla jauhomärällä taatusti onnistuu ja tulee ihan kuohkea kakku, mutta melkein tekisi vähän mieli nipistää siitä jauhosta ja/tai laittaa se toinenkin muna.

Mehevämmän kakusta saa myös kun muistaa kytätä kypsymisaikaa tarkkaan; jokainen uuni on yksilö eli kypsennysaika on aina viitteellinen. Paras kypsyys on kun kakku jää sisältä kosteaksi mutta se ei enää juuri ja juuri tartu puutikkuun. Minun uunissani kakku vaati lisää aikaa; lopuksi peitin sen leivinpaperilla ettei pinta pala.

Minulla oli neljä banaania joten tein reseptin kaksinkertaisena. Lopun kakun voi hyvin pakastaa myöhempää herkuttelua varten, mutta kakku säilyy kyllä hyvin pakattuna viileässä viikonkin... Tai säilyy ja säilyy. ;) Sen verran kakun kanssa kannattaa malttaa, että sen pitää jäähtyä kokonaan ennen kumoamista ja parhaimmillaan se on levättyään hyvin käärittynä yön yli kun maut oikein tasaantuvat vielä.

Tässä siis ohje vaikkapa sunnuntaiaamupalalle!

Nigellan banaanikakku (yksi vuokaleipävuoka)

2 ylikypsää banaania
1 iso kananmunaa (alkup. 2 isoa munaa)
2 dl maustamatonta jogurttia (juoksevaa)
1,20 dl mietoa oliiviöljyä tai auringonkukkaöljyä
325g vehnäjauhoja
200g raakasokeria (tavallinenkin käy)
1 ja 1/4 tl leivinjauhetta
1 tl leivinsoodaa
2 tl kardemummaa
50g suklaanibsejä


Muusaa banaanit haarukalla. Lisää sitten vatkaimella vatkaten munat yksi kerrallaan. Lisää sitten jogurtti ja öljy edelleen voimakkaasti sekoittaen. Yleiskone on tässä kätevä, vinkkaa Nigella mutta myös toinen käsipari myötämieliseltä perheenjäseneltä on hyvä apu.

Mittaa kuivat aineet toiseen kulhoon ja sekoita. Lisää seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa leipävuoka leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Paista 170 asteessa n. 1h (mutta kokeile tikulla jo aikaisemmin, n. 45-50 min kohdalla  kakun kypsyyttä ja ota heti pois kun tikku tulee puhtaana ulos). Meillä 45min kohdalla kakku oli vielä täysin raaka keskeltä.

Peitä kakku sitten leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä jäähtymään vuuassaan.

Hyvin pakattuna kakku säilyy viikon verran viileässä, parhaimmillaan levättyään yön yli.

Mahtavaa perunasalaattia pekonilla, ruohosipulilla ja turkkilaisella jogurtilla

Oi kun söpöjä! Oi kun ihania, aattele, nyt saa jo uutta perunaa. Nää on varmaan ihan just nostettukin. Oi nam. Uusia, kotimaisia perunoita... 

Älä keitä uusia perunoita liikaa, jotta maku säilyy parhaana mahdollisena. 

Käykö teille koskaan niin, että konsepti uusista perunoista saa torimyynnissä aikaan välittömän hanki nyt - mieti myöhemmin - reaktion? Ja sitten kotona heräät tajuamaan että joo, uudet perunat on ihan kiva mutta silli ei ehkä iskekään just nyt. 

Niin, ja ne potaatit tarttis kuitenkin syödä uusina, kun ne ovat parhaimmillaan...  Joo, mulle kävi niin viime viikonloppuna. 

Perunasalaattiin riittäisi varmasti myös pelkkä ruohosipulikin, mutta käytin yrttejä paljon, koska kesä! 

Mutta, pelko pois! Ei hätää! Jamie-tube pelasti minut ja minä pelastan nyt sinut, sillä tämä perunasalaatti on nopsa tehdä ja näillä helteisillä keleillä ihan takuuvarma hitti. 

Savuisa pekoni tekee perunasalaatista hellepäivänä mukavan suolaisen ja ruokaisan. 

Unohda majoneesi, unohda kirkas perunasalaatti happoineen ja suolakurkkuineen, nyt tulee kermaisen jogurttinen, raikkaan yrttinen ja mahtavan savuisa potaattisalaatti - pekonilla, kuinkas muuten. :) Ja tämän voi tosiaan tehdä ad-hoc, sillä yrtit kasvavat ainakin meillä jo tässä vaiheessa ihan villinä pitkin pihaa. 

Perunat voi pilkkoa, tai jos ovat pieniä laittaa kokonaisinakin. 

Vähän olin kieltämättä hämääntynyt että miksi en itse ole tätä älynnyt kun olen suuri jogurttisen perunacurryn ystävä. Jogurtti on niin ihanan raikastakin... Luulenpa, että tästä syntyy kesän aikana useampikin muunnelma, sillä salaatin sekaan voisi hyvin laittaa vaikka fetaa ruokaisuutta lisäämään. Puhtaasti kasvisversiota voisi kokeilla vaikka savuhilmalla? Mutta mikseipä sekaan voisi nakata myös vaikka paahdettuja manteleita tai karamellisoituneita porkkanoitakin... 

Tämä on nopsa tehdä, herkullinen ja ihanan raikas lauantailounas vaikka sellaisenaan - hyvän viinilasillisen kanssa. Nauttikaa helpoista herkuista! 

Perunasalaatin voi koristella kukkasin ja yrtin oksin. Lisää ruokaisuutta saa esim. fetasta. 

Mahtavaa kesäistä viikonloppua!

Perunasalaattia jogurttikastikkeella (4:lle lisukkeena, ehkä kolmelle pääruuaksi) 

n. 1 kg uusia perunoita 

nippu ruohosipulia 

tupsu mäkimeiramia, timjamia ja rosmariinia (voit käyttää mitä sinulla on, lehtipersiljakin olisi oiva)

loraus, n. 3 rkl oliiviöljyä 

1 pkt pekonia 

2 kevätsipulia varsineen (säästä yrttien ja ruohosipulin kukkasia koristeluun) 

n. 2,5 dl turkkilaista jogurttia (en mitannut, käytä maun mukaan / sen verran että perunat ovat jogurtissa kauttaaltaan)

suolaa

pippuria

Laita kattilaan vettä kiehumaan. Pese perunat ja liehauta ne kypsäksi vähällä vedellä, n. 15 min. 

Kun perunat kiehuvat, lenkkeile kallioille keräämään yrttejä ja ruohosipulia. Haalittuasi kasaan n. peukalon paksuisen kimpun ruohosipulia ja kourallisen muita yrttejä, palaa keittiöön, huuhtele ja silppua yrtit kulhoon ja lurauta niiden päälle öljyä. Yrtti- ruohosipulisilppua oli ehkä n. 1,5 dl yhteensä.

Siivilöi perunoista kuuma vesi ja sekoita potaatit yrtti-öljyseokseen kuumina marinoitumaan. Voit halkoa potaatit tässä välissä jos haluat. 

Kun perunat hieman marinoituvat ja jäähtyvät on hyvä hetki kypsentää pekoni. Silppua pekoni saksilla pannuun ja lastalla palasia erotellen ruskista pekoni rapsakaksi. 

Laita astiaan pari kerrosta talouspaperia, valuta ensin enin pekonirasva pois ja kippaa sitten pekoni talouspaperin päälle. Sekoita pekoni perunoihin. 

Silppua kevätsipulin varsi ja hienonna mukula oikein ohueksi siivuksi. Sekoita sipulit perunoihin ja lisää turkkilainen jogurtti. 

Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita kunnolla. Tarkista maku ja lisää suolaa jos tarvitsee. 

Koristele astia sitten yrttien ja ruohosipulin kukilla. Tarjoa heti kylmän rose - viinin tai hyvän oluen kanssa. Lisäksi voi tarjota myös saaristolaisleipää ja voita.