Minttuinen meloni-kurkku-retiisisalaatti eli ihanat köksät terassilla

Kun juhannuksen juhlalounas oli lopuillaan se taisi olla V:n isä kun loihe lausumaan:"Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssia... Se on myös yhtä juhlaa!"




Ja juhannuksena, juhannuksena elo oli kyllä yhtä juhlaa juhannusruusujen ja hyvien ruokien tuoksussa. Vaikka juhannusaaton iltana sää olikin suosinut, juhannuspäivän aamulla tilanne ei näyttänyt mitenkään valoisalta; aamupalan aikaan vettä satoi kaatamalla ja olimme jo miettimässä voiko ulos mennä grillaamaan lainkaan. Tuijotimme vain ikkunasta näkyvää harmaata seinää, vesimassaa joka taivaalta valui alas: kaiken tuon märkyyden kuivamiseen lounasaikaan mennessä tarvitaan pieni ihme. Mutta ehkä usko, toivo ja rakk... eikun manaukset auttoivat, koska yhden aikaan sade loppui ja kun kävelin ulos mökistä, koko terassi kylpi auringossa. Me olimme saaneet pienen ihmeemme. Oli suorastaan hämmästyttävää miten auringon paahde oli niin kuuma, että kaikista pinnoista nousi vesihöyryä kuin turkkilaisessa saunassa:)

Siinä silmänräpäyksessä minä istutin joukon ulos ja tein meille kylmät fenkoliset GT:t. Tällä kertaa tein ne mataliin laseihin jäiden kanssa ja käytin juomaan ihan fenkolin suikaleita sekä kipakampaa aji cristal -chiliä. Se toimi todella, todella hyvin!

Paahde oli lopulta niin kuuma, että laitoin salaattilautasen alle viilennyksen...

... Ja kun sitten aurinko oli höyrystänyt pöydät ja lasit kuiviksi me M:n kanssa roudasimme ruuanlaittokoneiston ulos, asetimme lierihatut päähämme ja olimme kyllä oikeat ihanat köksät terasilla;) Ja meillä oli hauskaa. Tietysti, jonkun muun käsitys hauskanpidosta ei ehkä sisältäisi semmoista ainakin kahdeksan ruokalajin lounaan preparointia jokseenkin alkeellisissa olosuhteissa, ulkona. Mutta minusta ainakin on ihan älyttömän ihanaa puuhata hyvän ystävän kanssa auringossa. Kun tuntee toisen niin hyvin, että tekeminen on saumatonta voi keskittyä siihen kaikkeen hauskaan ja hasuun ja nauraa kikattaa siinä kokatessaan vedet silmissä. Tietysti kokkauksen ja lähes taukoamattoman höpötyksen väleihin mahtuu vielä vähän miesten meille tarjoilemaa hyvää, kylmää valkoviiniä ja iloista musiikkia. Siinä terassilla, auringossa kokkaillessa mietin, että nämä ovat niitä elämän parhaita hetkiä, aivan varmasti.




Olen muistaakseni kehunut Marcus Aujalayn kirjaa "med mycket grönt" ennenkin ja jatkan samalla linjalla. Se on yksi parhaita kesäkeittiökirjojani koska joka lukemisella siitä on tullut vastaam raikkaita ja ihania ideoita. Me olimme M:n kanssa kaupassa käydessämme ostaneet vaan lähinnä "kaikkea ihanaa kauden juttua". Tuumasimme toisillemme, että kyllä me näistä sitten jotain keksitään. Oli retiisiä, naurista, melonia ja salaattia, fenkolia ja nektariineja... Kaikkea hyvää. Mutta täytyy sanoa, että Marcus A. oli kyllä tällä kertaa hyvänä apuna keksimisessä.



Bongasimme kirjasta Minttuisen meloni-kurkku-retiisisalaatin vuohenjuustolla. Me unohdimme tästä vuohenjuuston, eikä salaatti oikeastaan sitä edes kaivannut: melonin ja kurkun raikkaus yhdistettynä mintun pehmeään ja raikkaaseen makuun on ihan käsittämättömän hyvä yhdistelmä. Älyttömän kesäinen salaatti. Vaikkei sen nyt olisi pitänyt olla yllätys, minttu teki melonista ja kurkusta salaatissa ihan eri tavalla kiehtovan. Retiisi, jota jostain syystä en osaa käyttää / vähän vierastan oli tässä hyvin tasapainossa. Vielä kun salaattiin tuodaan ryhtiä sekoittamalla limen mehusta ja öljystä kastike, homma ei muuta tarvitsekaan.

Jos haluat tästä ruokaisamman, laita päälle vuohenjuustoa tai vaikka fetaa. Toimii taatusti niinkin. Meillä tämä toimi lisäkkeenä sille sisäfileelle jota sitten lopulta teimme kuten vähän etukäteen speksasinkin. Salaatti on loistava, raikas lisäke ja menee varmasti yhteen niin grillattujen kasvisten, murustetun juuston, lihan kuin kanankin kanssa. Hyvää ja helppoa.

Muista laittaa mintunlehtiä myös salaatin väleihin....

Minttuinen meloni-kurkku-retiisisalaatti vuohenjuustolla tai ilman (riittää lisäkkeenä hyvin 6-7:lle)


1,5 kg pala melonia ohuina viipaleina
1 kurkku ohuina viipaleina
4-6 retiisiä siivuina
nippu mintun lehtiä (5-6 oksaa)
1-2 limen mehu
3 rkl öljyä
mustaa pippuria
suolaa
(vuohenjuustoa murustettuna)

Suikaloi melonit kiekoiksi, poista melonisiivuista kuori ja lohko sopiviksi siivuiksi. Siivuta kurkut ja retiisit ohuelti ja asettele niitä ja mintunlehtiä kerroksittain tarjoilulautaselle. Jos haluat, lisää salaatin päälle myös murustettua vuohenjuustoa.

Sekoita limen mehu, suola, pippuri ja öljy kastikkeeksi. Pirskota kastike salaatille ja tarjoile!

Kävijäarvonnan tulokset

Toivottavasti juhannus sujui teillä kaikilla leppoisasti ja arkeen palataan levänneenä ja kaikin tavoin virkistyneenä? :) No, jos menee enemmän osastolle väsynyt, mutta onnellinen niin sekin kelpaa. Taidan itse kyllä pudota jälkimmäiseen kategoriaan. Juhannus oli kieltämättä varsin iloinen ja rentouttava - lopulta ihan suhteellisen kivaa säätäkin saatiin. Mutta tästä huolimatta tai siitä johtuen tänään oli kieltämättä tavattoman vaikeaa nousta ylös. :)

Mökin netti ei ollut käytettävissä, joten olen joutunut pitämään teitä jännityksessä hieman pidempään. Mutta 300 000 kävijän blogiarvonta suoritettiin juhannuspäivän lounaan jälkeen. Arvonnan onnettarina toimivat ystäväni M, hänen miehensä J ja V:n isän vaimo T.

Pancho toimi virallisena valvojana.

Kirjoitin arpaliput aamupuhteina kun muut juhlijat vielä hoitivat kauneuttaan:) Kirjoitin jokaiseen lippuun järjestysnumeron: otin osallistujien nimet kommenteista järjestyksessä alkaen numerosta yksi. Loppuun lisäsin vielä ne muutamat nimet, jotka ilmoittautuivat pelkästään sähköpostilla. Arvontaan osallistujia oli siis kaiken kaikkiaan 45 kappaletta. Kaikki arpaliput taittelin saman kokoisiksi ja sekoitin pataa huolella ;)




kun liput olivat "vetäytyneet" muutaman tunnin ja onnettaret olivat hyvin ruokittu lounaalla, arvonta suoritettiin tuotteiden esittelyjärjestyksessä: ensin pippurimylly, sitten yrttisakset ja lopulta rikkalapio ja harja.

Ja kuka voitti? Rumpujen pärinää.... Pancho haukahtaa muutaman Andalucialaisen kunniahaukun, käsi kurottaa pataan ja...





Decanterin lahjoittaman Peugeotin pippuri- ja suolamyllysetin voitti arvontaan osallistuja numero 19. Satunnainen!

Seuraavan arvan noustessa arvottiin edelleen Decanterin lahjoittamat Kühenprofin kolmiteräiset yrttisakset ja ne voittivat ... Numerolla 34 kisannut Ansku!

Ja Chez Mariuksen ihanan oranssin rikkalapiosetin voitti arpalipulle 32 nimensä saanut Taina!

Onnea voittajille!

Nyt tarvitsen sitten kaikilta voittajilta sähköpostilla osoitteen, johon tuotteet voi postittaa. Toivon, että laitatte osoitteet tässä viikon aikana, teen varmaan postitukset ja tuotteiden pakkaukset ensi viikonloppuna. :) Mikäli ensi viikon maanantaihin mennessä en ole saanut teiltä osoitetietoja avaan neljännen vara-arvan ja edetään sillä.

Vielä kerran, onnea! :)

Juhannuksen muista ruokaseikkailuista sitten myöhemmin lisää... Ja kerrottavaa riittää kun minut ja M:n laittaa samaan keittiöön! Luvassa on mm. ihanan kesäisiä Marcus Ayjalayn salaatteja, joita teen taatusti uudelleenkin...

Oikein hyvää työviikon tai loman alkua jokaiselle. :)

Edit 28.6.2020: Satunnaisen tavoitettuani kuulin, että hänellä sattumalta on jo useampi pippurimylly. Näin Satunnainen vierailija tekee ennennäkemättömän jalon tempun ja hän antaa nämä pippurimyllyt arvan nro 4 henkilölle. Pienen ekstramuistiaiseni lähetän Satunnaiselle, koska näin lämmin teko ansaitsee minusta ehdottomasti pienen palkinnon. ;) Joten käärin auki arvan numero neljä: Pippurimyllyt saakin osallistujanumerolla 25 kisannut Kata! Eli kata, laitappa minulle osoitettasi mailissa :)

Mitäs juhannuspöytään: ananas-fenkolisalsaa ja sisäfilettä grillistä?

Nyt on manossa ihan hurja arvonta siitä, mitä juhannuksena oikeastaan laittaisi ruuaksi. Listan kärkipäässä on nyt vahvasti ruoka, jota olen tehnyt jo pariin otteeseen suurella menestyksellä, ja tännekin raportoinut jo muutamaan kertaan, nimittäin nigel slaterin tyylillä laitettua sisäfilettä. Tällä kertaa kuitenkin grilliversiona ja ananas-fenkolisalsalla piristettynä.

Te saatatte olla jo ihan kypsiä innostukseeni Nigel Slater - sisäkumiin, mutta minä nyt vaan tykkään tuosta ihan hurjasti. Keväällä sain sitten jossain välissä päähäni, että miksipä se ei onnistuisi grillissä ihan yhtä hyvin kuin pannussa ja uunilla: paahdetaan vaan lihaan suoralla tulella (valjastimme ihan hiiligrillin) hyvä pinta ja sitten nostetaan file epäsuoralle lämmölle n. 10 min tekeytymään. Lopuksi vielä pitkä vetäytyminen; tässä ruuassa ei haittaa, vaikka file olisi tehty jo paljonkin etukäteen. Olennaista on, ettei hosu ja saa kaikkia lihan mehuja leikkuulaudalle.



Ja lopputuloksesta tuli.... jos mahdollista, vieläkin parempaa ja aromattisempaa kuin pannu & uuniyhdistelmällä!

Ananassalsa syntyi ihan vahingossa. V oli ostanut lidlistä euron tarjousananaksen ja fenkoli oli jäänyt yli jostain muusta kokkailusta. Päätin grillata ananaksen ja vähän esikeitetyn fenkolin, kun olin aika epäluovalla tuulella, enkä keksinyt muutakaan. Ei minulla vielä näitä grilliin laittaessakaan ollut selkeää näkemystä siihen, mitä tästä sitten lopulta syntyy. Taisi olla perjantai, väsymys ylinnä ja kellokin aika paljon.



Kun V oli sitten grillannut vihannekset ja katselin niitä siinä edessäni tulin jotenkin sellaiseen johtopäätökseen, että nämä voisivat saada uutta eloa pieniksi pilkottuina ja olla aika hyviä sekoitettuna keskenäänkin. Niinpä pilkoin ananaksen ja grillatun fenkolin sopiviksi pieniksi paloiksi ja sekoitin niiden joukkoon hienonnettua punasipulia ja korianteria, vähäsen hyvää öljyä, lorauksen pehmeää, vaaleaa etikkaa ja cayannepippuria. Vielä ripaus suolaa ja sokeria - ananassalsa oli syntynyt!

Tykkäsin tästä makean paahtuneesta salsasta niin paljon, että sitä on tullut tehtyä jo tässä välissäkin ja taas suunnittelen, että jotain tämän tyyppistä voisi grillistä esiin vetää yöttömän yön mittaan. Lihan päälle voi tirauttaa hieman sitruunamehua tai lehtipersiljasta tehtyä pestoa. Lisäksi tarjosin tämän kanssa beans refritoksia. (jos mietitte mikä se musta kasa "jotain" on kuvissa) ;)




Tuosta setistä tulisi muuten tortillalettujen kanssa ihan jumalaisia wrapseja. Mutta se onkin sitten makuasia, haluatko ahmaista koko ihanuuden lettuun kietaistuna vai nautiskella sen sellaisenaan, jokaisesta syntisestä suupalasta hitaasti nautiskellen....

aika näyttää, mikä on tyyli juhannuksena, minä jatkan täällä menun miettimistä - hyvää juhannusta kuitenkin jo kaikille!

Ananassalsa fenkolilla

1 ananas
1 fenkoli
1 pieni punasipuli
loraus öljyä
pienempi loraus cherryviinietikkaa (tai jotain muuta vaaleaa etikkaa)
kourallinen korianteria tai lehtipersiljaa
cayannepippuria
hippunen suolaa
... ja hyppysellinen sokeria
(chiliä voi myös laittaa jos tykkää että pitää olla enemmän potkua)


Keitä fenkolia 15-20 min tai kunnes se on vähän pehmennyt mutta ei vielä mitenkään täysin löllö. Halkaise fenkoli 4 osaan ja sivele kevyesti öljyllä. Kuori ananas ja poista kova keskiosa.

Grillaa fenkoli ja ananas grillissä niin, että ne saavat makua ja väriä grillistä. Pilko sitten sopiviksi paloiksi ja sekoita mukaan punasipulisilppu ja muut ainekset. Sekoita ja tarkista maku.

Merituuli kutsuu seikkailuun eli broilerin sydämiä, sianposkia ja teellä savustettua kalaa

En voinut vastustaa sanaleikkiä otsikossa;) Kuka muistaa sen nuortensarjan joskus 80-luvulta - "kuka uskoo haikaraa" ? :) Minä seurasin sitä ihan herkeämättä aikoinaan. Se oli niin jännittävä... Krhm, kun tarkemmin ajattelee... Mikäs muukaan se olisi ollut, kuin nuorten dekkari ;)

Mutta asiaan: Merituuli ja Jukka kutsuivat meidät luokseen syömään. Olen aina ihaillut ja ihmetellyt ihmisiä, jotka voivat kutsua luokseen vieraita viideltä arki-iltana. Meille oli todellinen haaste saapua edes ajoissa paikalle (ja kyllä, myöhästyimme!) puhumattakaan, että voisin koskaan järjestää tämän tason illallista töiden jälkeen... Tai ainakaan kutsua ihmisiä viideltä lintsaamatta syntisesti töistä.



Olin niin kiireessä, etten ehtinyt miettiä edes mitään tuliaisia. Kun sain auton pihaan parkkiin, nappasin keittiöstä sakset ja kävin leikkaamassa kimpun kukkia omasta puutarhasta. Hymyilin ihan vähän; tämä on niin mummolta opittua; hänellä on tapana napsia puuatrhasta kukkasia mukaan kylään lähtiessä tai ylipäätään kun hän haluaa ilahduttaa jotakuta....:) Ei se omena näemmä sittenkään kauas puusta putoa...:) Mutta olin onnellinen kukkasista; näissä ainakin on ihan oikeaa puutarhan tuoksua!

"I'm making a note here: huge success."





Luulen, että kenenkään ei ole vaikeaa hyväksyä ajatusta, että on ihanaa mennä jonkun rakkaudella ja ajatuksella valmistamaan valmiiseen pöytään?

Noh, niin vähän ajattelinkin.

Ja vaikka kuinka makaronilaatikko olisi hyvää, kun sitä on syönyt kaksi päivää putkeen se ei enää maistu lainkaan samalle kuin ensimmäisenä päivänä. Olin todella onnellinen tämän pienen visiitin antamasta tauosta keskelle ehkä kesän kiireisintä viikkoa.



Sen lisäksi, etä saimme mennä valmiiseen pöytään, Merituuli oli vielä kokannut iltaa varten herkkuja, joita en ollut koskaan maistanut: friteerattuja nokkosia, grillattuja broilerin sydämiä ja kivipiiroja, uppopaistettuja possunposkia ja mustalla teellä savustettua lohta. Lisäksi tarjolla oli vielä hekullista kaali-nuudelisalaattia, jota olen katsellut pidemmän aikaa "sillä silmällä" (silti saamatta aikaiseksi) ja Sipuloiden blogista jo kauan sitten uteliaisuuteni herättänyttä omenapiirakkaa.

Tarjoilun nähdessäni olin ihan ällikällä lyöty: kaikki ruuat olivat ihan älyttömän hyviä. Ja minä kun olisin ollut varsin tyytyväinen jo pelkästään siihen hyvään seuraan, jota oli tarjolla! Omenapiirakan osalta vielä erikseen todettakoon, että kyllä kannatti puhelimessa lipsauttaa, että V tykkää omenapiirakasta yli kaiken. Tällä harkitsemattomalla lausumalla oli ollut merkitystä jälkiruuan valinnan suhteen... ;)




Noh, miltäs se ny sitte maistu? Rva N käärii hihansa ja analysoi: possun posket olivat ihan herkku vailla vertaa. Maku oli pehmeä ja samalla vahvempi kuin possusssa yleensä; melkein riistainen, pähkinäinen, murea ja erittäin aromikas. V sanoi, että jopa hieman ankkaan vivahtava. Niin tai näin, minä söin ainakin kolme. (!)

Arvuuttelun vastaus: possunposkia friteerattuna!

Jos Merituuli oikaisee minun syöneen noita possun friteerattuja poskia jopa neljäkin, en kiellä. Ne olivat ihan älyttömän hyvin onnistuneita. Keittoaika 180 asteisessa rasvassa oli täysin oikea; liha oli roseeta mutta ei yhtään kuivaa. Näin siitä huolimatta, että palat olivat aika erikokoisia keskenään. Kotikulinaristi huokaa onnesta: ihan mahtavaa.

Jukan friteertuille herkuille keittämä kastike kruunasi nautinnon. Onpa vaan käsittämättömän ihanaa, että on tällaisia uusia ystäviä, tumasin ja siemaisin hieman vakkasuomen panimon pale alea... Keskustellessamme kepeästi elämästä, maailmankaikkeudesta ja ruuasta ;)

Broilerin sydämet olivat myös aromaattisia ja pehmeitä. Ne olivat minusta erittäin maukkaita ja hyviä - rakenne oli jotain maksan ja lampaan paahtopaistin väistä - minikoossa, tietenkin... Voin silti hyvin kuvitella, että jotkut eivät niistä pidä: maku oli samaan tapaan rikas kuin veriletuissa ja suutuntuma kiinteä, mutta murea samaan aikaan, kuten sisäelimistä nyt voisi kuvitellakin. Jos et pidä veriletuista, sisäelimistä tai etanoista on olemassa riski, että et kykene syömään broilerin sydämiä. Ennakkoluulottomuus palkitaan tässä lajissa :)




Merituuli mainitsi, että joku jolle hän oli illan menusta kertonut etukäteen, oli näyttänyt lähinnä säälivältä vieraita kohtaan. Voin kuitenkin täydestä sydämestäni kertoa, että sääliin ei ollut mitään helopsti ymmärrettävää syytä. Pikemminkin syytä olisi kateuteen, jos vierailija on ruuan suhteen yhtään näin utelias kuin me:) Possunposkia pitää kyllä ehdottomasti joskus löytää meidänkin pakastimeemme...

Omenapiiras oli myös ihan omaa laatuaan: tahmaisen ihana pohja yhdistyi pehemäksi paistuneeseen omenaan ja koko komeus kruunattiin täyteläisellä vaniljajäätelöllä. Uh ja oh.

Mustan teen kanssa savustettua lohta sitrussalsalla ja friteeratuilla nokkosilla.... Herkkua.

Ja vaikka kulinaristiset toiveemme oli kohdattu tiistain osalta jo moneen kertaan, paras muisto illasta oli niiden pienten ihmisten ansiota, jotka kertoivat meille äiti- ja isileopardeista ja piirsivät kotiin mukaan vietäviä väritystehtäviä. Mutta oma osansa kuului myös niille vähän isommille, jotka keskustelivat meidän kanssamme elämästä, maailmankaikkuedesta ja ruuasta samalla, kun valmistivat meille erinomaisen illallisen.

Kiitos arkemme piristämisestä Merituuli ja Jukka. :)

Lähinnä makaroonilaatikkoa... !

Onneksi, onneksi alkaa kesälomakausi ja sitten jossain vaiheessa minullekin se ihan oikea kesäloma. Mutta sekin helpottaa ja antaa kummasti työrauhaa kun osa porukasta jää lomille juhannukselta tai viimeistään heinäkuun alusta. Toisaalta sitäkin kiireisempää on sitten aika ennen lomakauden alkua, eikä sattumakaan nyt anna minulle armoa: sairastumiset vaivaavat töissä ja tehtävää riittää.

Kun kiireen keskellä olen lueskellut ihanaa palautettanne arvonnan yhteydessä (vielä muuten ehtii osallistua!) olen harmitellut, etten ole ehtinyt juurikaan istua kirjoittamaan tällä viikolla. Mutta ettei menisi ihan tuhkan heittelyksi, niin kerrottakoon, että kommenteillanne on ollut toisenlainenkin vaikutus: minun alkoi tehdä armottomasti mieli makaroooonilaatikkoa! ;D

Ihan oikeasti, yhtäkkiä sunnuntaina tajusin etten muista koska olisin viimeksi tehnyt makaronilaatikkoa. Kun kaapeista ei tietenkään löytynyt yhtään makaronia tai edes jotain tarkoitukseen kelpaavaa pientä pastaa soitin V:lle, että hakee polttareista kotiin tullessaan jostain makaronia. Sitten tyhjensin jääkaapista kaikki jämät, joita ehkä pitäisi hukata vähitellen ja kaivoin pakastimesta paketin jauhelihaa. Jauhelihaa ruskistaessani mietin sitten makaronilaatikon syvintä olemusta: se on kyllä ensisijaisesti mukavuusruokaa. Se on helpppoa tehdä, siitä tulee ruokaa moneksi päiväksi, kaikki tykkäävät siitä ja se on hyvää vielä lämmitettynäkin.



Mutta makaronilaatikko on tarkka juttu; se on melkein kuin ne äidin lihapullat. Jos menet laittamaan makaronilaatikkoon liikaa viritystä, se ei enää olekaan turvallinen, mukava makaronilaatikko vaan sen olemus muuttuu lasagneen tai pastavuokaan. Ja sitähän ei haluta, kun halutaan makaronilaatikkoa.




Kotikotona äidin makaronilaatikko voidaan tehdä perinteisesti munamaitoon tai lihaliemeen, jolloin jauhelihaan sekoitetaan ruskistamisen jälkeen tomaattipyrettä. Minä aina halusin lihaliemeen tehtyä makaronilaatikkoa, kun olin lapsi ja kieltämättä se on edelleen suosikkini. Jos ette ole koskaan kokeilleet, kokeilkaapa vaikka tuota alla olevaa ohjetta ilman maitotaloustuotteita ja kaatakaa munamaidon tilalle vastaava määrä hyvää lihalientä. Siitä tulee jollain tapaa vähän voimakkaamman makuista ja irtonaisempaa - mutta ah niin hyvää.




Tänään minulla oli maitopurkin loppu ja jämät isosta, muutama päivä sitten avatusta smetanapurkista, jonka "parasta ennen" meni jo. Maistoin ja haistoin smetanaa ja tuumasin, ettei siinä mitään vikaa vielä ole - käytänpä sen pois. Mutta vaikka ajattelin upottaa tähän jämiä, pidin tiukasti kiinni siitä, että makaroonilaatikon henki ja olemus ei saa muuttua liikaa. Tunettamisen jälkeenkin meillä pitää olla makaronilaatikkoa, jota minun niin kovasti nyt äkkiä teki mieli.

Vaikka itse sanonkin, tästä tuli tosi hyvää. Hävettää ihan tunnustaakin, että söin yhdeltä istumalta kaksi lautasellista makaronilaatikkoa ja arvatkaapa olinko ihan pallona sen jälkeen. Hieman savupaprikaa kärjeksi, muskottia syvyyttä tuomaan, yrttejä raikastamaan, etikkaa nostamaan esiin aromeja - smetanaa kermaista fiilistä tuomaan ja vielä aivan vähän, muutama pisara vaaleaa tryffeliöljyä jauhelihaan. Se tryffeliöljy ei saa maistua läpi missään nimessä, mutta se saa ruuan maistumaan jollain selittämättömällä tavalla todella hyvälle - et oikein osaa sanoa miksi se on niin hyvää kuin se on, mutta haarukallinen toisensa jälkeen mietit miten tästä tulikin niin hyvää. Mutta eihän makaronilaatikko sitä tarvitse, jos sinulla ei pulloa satu keittiössä pyörimään... Mutta jos pyörii, kokeilepa laittaa sitä aivan muutama pisara jauheliharuokiin ;)

Ja kun tämän aromaattisen, kermaisen ja tomaattisen makaronilaatikon päälle pursotettiin perinteisesti ketsuppia ja silputtiin vielä herkkää kevätsipulin vartta raikastukseksi - no, se vaan oli hyvää.



Makaronilaatikkoa tunetettuna a la Nelle

600g makaronia
500-600g jauhelihaa
2 isoa sipulia
1 oksa rosmariinia
1 iso prk 140g tomaattipyrettä
200g smetanaa
1 muna
n- 7dl maitoa
n. 2 litraa kasvis tai lihalientä
1 valkosipulinkynsi
3 tl pestoa
3 rkl punaista balsamicoetikkaa
muskottia
1/2tl savustettua paprikajauhetta
n. 1 maustemitallinen tryffeliöljyä
maustepippuria
suolaa
(kasvislientä paiston aikana)

Laita uuni päälle 200 asteeseen.

Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi ja lisää sinne makaronit esikypsennystä varten. Keitä muutama minuutti, niin että makaroni vähän pehmenee, mutta on vielä tosi jämäkkää. Valuta makaronit, mutta säästä johonkin kulhoon kasvisliemi, niin voit tarvittaessa lisätä sitä paiston aikana vuokaan. Jos tekisit tämän lihaliemeen, voisit keittää makaronitkin jo lihaliemessä ja käyttää keitinliemen nesteeksi.

Ruskista jauheliha sipulin kanssa. Lisää sitten valkosipuli, paprikajauhe, reilusti muskottia, maustepippuria ja n. 1 tl suolaa. Sekoita mukaan sitten rosmariini, tomaattipyre ja etikka. Lopuksi lisää jauhelihaseokseen tryffeliöljy.

Sitten lado vuokaan kerroksittain makaronia, jauhelihaa, smetanaa ja pestoa, mikäli sitäkin on jäänyt jämä kaappiin. Jätä päällimmäiseksi kerros makaronia.

Kun vuoka on täynnä sekoita pienessä kulhossa maito ja muna sekä n. 1 tl suolaa. Kaada munamaito vuuan päälle ja laita vuoka uuniin.

Makaronilaatikko vaatii uunissa n. tunnin verran aikaa kypsyä. Kannattaa kuitenkin tarkistaa n. puolessa välissä tarvitseeko laatikko lisää nestettä. Minä lisäsin 2,5 dl kasvislientä makaroneille vielä paistamisen aikana.

Kun pinta on saanut kauniisti väriä, nosta laatikko uunista ja anna vetäytyä n. 10 min. Sitten nautiskele ketsupilla ja kevätsipulin varrella höystettynä.

Ja me söimme makaronilaatikkoa lounaaksi, illalliseksi ja taas lounaaksi ja illalliseksi... Kunnes sitten tiistaina, illalla pääsimme valmiiden lihapatojen äärelle maistamaan jotain, mitä en ollut koskaan ennen syönyt... :)



Osaatkos muuten arvata, mitä tuo herkku on?

Vanilja-raparperishotti ja tytöt tahtoo...

V lähti hyvän ystävänsä polttareihin aamulla ja minä olen yksin, kotona viikonloppua viettämässä pitkästä aikaa. Olen lähinnä haahuillut ympäriinsä pesten pyykkiä, nyppien kukkapenkkiä ja vaan nauttien siitä, että voin ottaa vähän aikaa ihan vaan itselleni ...ja kodille.

Kun on aikaa vähän tarkkailla asioita täälläkin päässä, huomaa kaikkea ihmeellistä: viime vuoden jäljiltä kukkapenkkiin on jäänyt yksi mangoldi. Se on valtava, punavartinen hirviö ;D Miten se onkin kasvanut noin suureksi! Ja yrtit kasvavat ruukuissa hyvin...

Parasta tässä päivässä kuitenkin on, että sain houkuteltua pitkästä aikaa hyviä ystäviäni kaupunkiin kanssani syömään ja istumaan iltaa. Tai no, ei se nyt niin paljon houkuttelua vaatinut, enemmänkin sitä että kerrankin aikatauluihin saatiin sopimaan tälläinen ulkoilutuskierros! Vaikka mökille on tietysti aina kiva mennä, on kyllä ihan terveellistä välillä jalkautua ihmisten ilmoillekin.

Päivän resepti on viime viikonlopun "äijäiltamista" vaikka minusta se sopisi oikein hyvin tyttöjenkin iltaan. Eräällä sankarilla oli mukanaan vaniljavodkaa. Kyllä, juuri niin: vaniljavodkaa. En ollut kuullutkaan sellaisesta tökötistä, mutta sinne se raahattiin minun nenäni alle keittiöön ja varovasti tiedusteltiin jos keksisin siitä jotain drinkinpoikasta.

No, muistatteko kun sanoin, että joskus on kiva kun jääkaapissa on hillottuja raparpereita? ;) Sain välitöntä respectiä osakseni kun kaivoin jääkaapista chilillä maustettuja, vihrepippurisia, piparminttuisia hillottuja raparpereita ja rakensin niistä tämän "raparperipiirakkadrinkin". Pojat tykkäävät aina chilistä;)

Tästä tuli ihan hauska; no, milloinpa vanilja ja raparperi eivät olisi yhteen sopineet? Mutta jäin miettimään, että tästä saisi jälkiruokamaisemman tekemällä raparperin päälle tulevasta siirapista makeamman. Kun tein tuon raparperihillokkeen alunperin, ajattelin lähinnä alkupaloja. Tuo vaniljavodka ei ole oikeasti makeaa, ja kun piparminttu, chili ja vihrepippuri ovat maustaneet raparperia drinkki oli siirapista huolimatta aika raikas; piparminttu ja raparperi tulevat esiin drinkissä. Vaikutelma ole mitenkään hirveän makea. Efektiä tietysti vielä lisää se, että vodka otettiin suoraan pakastimesta ja kylmä aina "syö" vähän makeutta. Maku oli raikas ja yllättävänkin ryhdikäs, eli jos haluat tehdä vaniljavodkasta selvästi makean drinkin, käytä makeampia raparpereja.

Jos siis haluat drinkistä vielä jälkiruokamaisemman, selkeän ja makeamman, raparpereille tuleva siirappi kannattaa keittää aika tiiviiksi. Siirappi kannattaa tällöin maustaa vaniljatangolla ja ehkä lorauksella jotain likööriä (esim. persikkaa) tai punssia.

Drinkkiin voisi kyllä myös ripauttaa hieman fariinisokeria raparperipalan päälle, ennenkuin laitat siirappia kuppiin... Tai jos drinkkiin lisäisi kerroksen vaniljakastiketta! ;) Hm, tuo voisi toimia itse asiassa aika älyttömän hyvinkin... Täytyypä kokeilla näitä seuraavan kerran, kun vaniljavodka eteeni asetetaan.

Joka tapauksessa sain pykertää näitä pojille useamman kierroksen ruuan jälkeen. Empiiriset kokeeni siis todistavat, että drinkki on täysin juomakelpoinen, ehkä jopa erinomainen - riippuen kuinka makeasta tykkäät...:)

Mutta eiköhän oteta sille, naisenergialle ja mukavalle illalle ystävien parissa!


Vanilja-raparperishotti eli raparperipiirakkadrinkki (n. yhteen shottilasilliseen tarvitset... )

1 hillottu raparperin pala
n. 2-3 tl raparperisiirappia purkista
2-3 cl vaniljavodkaa
(voit kokeilla myös lisätä n. 1/2 tl ruskeaa sokeria tai fariiniokeria)
(piparmintun lehti)

Voit joko keittää aiemmin päivällä vaniljalla maustetun sokerisiirapin ja kiehauttaa raparperinpalat nopeasti siinä ja jäähdyttää seoksen, tai käyttää aiemmin tekemiäsi hillottuja raparpereita.

Laita sitten yksi kylmä raparperinpala lasin pohjalle ja mittaa päälle sentin-puolentoista kerros raparperista siirappia, n. 2 tl. Sitten käännä lusikan tausta itseesi päin ja kaada varovasti lusikkaa apuna käyttäen siirapin päälle jääkylmää vodkaa. Nosta lusikkaa ylöspäin sitä mukaa kun lasi täyttyy. Näin siirappi ja vodkakerros pysyvät toisistaan erillisinä. Korista halutessasi piparmintun lehdellä. Tarjoa heti.

p.s. Piparmintun lehti on tuossa vain koriste, ei se oikeasti ehdi maistua jos shotin juo pohjammaan kautta. Piparmintun maku drinkkiin tulee siitä siirapista, mihin käytin piparminttua, chiliä ja kavereita... :)

Kiitos, että käytte kylässä, eli siskotkokkaa rikkoi juuri 300 000 käynnin rajan.

Te olette tulleet tänne nyt yli 300 000 kertaa. Se on jo kyllä minusta pienen muistamisen paikka. :)

Se vajaa 2 vuotta, jonka aikana olette löytäneet tienne tänne, tulleet uudelleen ja jättäneet kommenttejanne on ollut ainakin minulle ihan tavattoman riemukasta aikaa. Olen ilahtunut jättämistänne kommenteista: siitä, että joku on kokeillut ruokaamme toisaalla ja onnistunut. Olen hämmästellyt miten eri puolilta te tulette ja lopulta ollut vain iloinen siitä, että te tulette takaisinkin. Kommentteja oikein odottaa ja hassua kyllä, melkein tuntuu kuin pidempään kommentoineet olisivat jo vanhoja tuttuja.

Uusia juttuja ja niksejä on itsellekin tarttunut mukaan toisista blogeista ja olen huomannut että ruokaan hurahtaneet ovat mukavaa porukkaa. Suhdetta ruokaan ja sen tuotantoon on ehkä pysähtynyt miettimään useammin ja tietysti tästä on tullut myös paikka jakaa arjen ajatuksia ja tapahtumia teidän kaikkien kanssa.



Paljon makuja, paljon muistoja ja ilon hetkiä. Se on kuulkaas meikäläisellä tosissaan kiitoksen paikka.

Mietin pitkään, mitä muuta kuin kauniita sanoja voisin teille kiitokseksi antaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että voisin järjestää pienen arvonnan jossa jakaisin kolme pientä muistiaista, yksi jokaiselle sadalle tuhannelle. Mutta mitä ne voisivat olla? Jotain pientä ja omaa haluan laittaa mukaan, kyllä... Mutta...


...Tuota Riedel - juttua kirjoitellessani mieleen hiipi ajatus, että kun meitä Mimmun kanssa on nyt muistettu tässä lähiaikoina niin monilla mukavilla asioilla, mietin löytyisikö joltain hyvinä pitämiltäni firmoilta halua antaa jotain pientä hyvää lukijoillemme, eli juurikin sinulle. Ja ryhdyin sitten tuumasta toimeen.

Keräsin ylös muutamien sellaisten yritysten nimiä, joissa olen tykännyt/tykkään asioida tai joiden tuotteita olen tilannut. Sitten karsin listaa sillä kriteerillä, että mahdollisten muistiaisten pitäisi olla helposti lähetettävissä, eikä se oikeastaan voi olla ruokaa.

Valitsin listalta muutaman yrityksen alustavan kyselykierroksen vastaanottajiksi ja lähetin näille viestiä varovasti tiedustellen haluaisiko joku heistä kenties lahjoittaa pieniä palkintoja lukijoillemme tähän suunnittelemaani 300 000 kävijän arvontaan.

Olin henkisesti varautunut siihen, että saisin kohteliaita kieltäviä vastauksia tai -vaikenemisia. En arvannut, että jo parilla ensimmäisellä viestillä saisin myöntäviä ja innokkaita vastauksia! Parin tunnin sisään viestien lähettämisestä kahdesta yrityksestä ehdotettiin tarvittavaa määrää palkintoja. Kun tarvitut kolme lahjaa olivat kasassa, kiitin muita viestini saaneita kauniisti ja totesin että toiseen kertaan, ehkä. Mainittakoon nyt tässä etten ajatellut alkaa arvontoja kovin tiuhaan järjestämään, mutta sen lupaan, että jos seitsennumeroiseksi kävijälaskuri kääntyy, niin jotain on viimeistään silloin keksittävä. Tänään olette kuitenkin käyneet siskoskeittiössä kurkkimassa 300 000 kertaa ja se on mielestäni oikein hyvä syy pieneen ilakointiin, eikös? :)

Mutta ketkä sitten olivat listani nopeimmat, suurimmat ja kauneimmat? :) ...Jännittääkö yhtään? Minä olen ainakin odottanut ihan innoissani, että saan kertoa tämän teille. :)





Tänään hemmotellaan vaihteeksi teitä, ehkä juuri sinua :) Tämän arvonnan palkinnot nimittäin lahjoittavat Decanter ja Chez Marius! Minusta on tosi, tosi kivaa, että tällaiset ainakin minulle ensisijaisesti laatua edustavat yritykset lähtivät mukaan niin innolla. Ilolla ja hyvillä mielin siis laitan arvontaan teitä varten saamani palkinnot ja kiitän kauniisti niiden lahjoittajia. On mukavaa voida antaa teille jotain kivaa. :)



Ja palkinnot ovat juuri sellaisia iloisia ja kesäisiä kuten tähän aikaan vuodesta kuuluukin.

Arvottavaksi tulee Decanterilta Peugeotin 200v juhlaväreissä julkaistu ihana pippuri- ja suolamyllysetti vadelman värisenä. Nämä "pösööt" ovat minulle annettujen todistajalausuntojen mukaan oikeasti tosi hyviä myllyjä ja koneistolla on elinikäinen takuu. Ja uutuusväreissä ovat vielä tavattoman sieviä. (arvo 43, 80 eur)







Lisäksi Decanterilta vielä Küchenprofin 3-teräiset yrttisakset, joilla yrttien silppuaminen käy näppärästi suoraan pihalta kerätystä kimpusta. (arvo 14 eur).





Chez Marius taas lahjoittaa arvontaan hyväntuulisen kesän hittituotteensa, hymyilevän rikkalapion ja luudan, jolla kesäkeittiön pöytäliinalta voi helposti pyyhkiä pois muruset. Tälläisen tarvitsisin varmaan itsekin mökille!




Ja minä, minä lupaan lähettää palkinnon voittajalle sinne, minne posti sen vain suostuu kuljettamaan. Kyllä, tarvittaessa myös ulkomaille. Kaikkiin paketteihin koitan vielä keksiä mukaan myös jonkin pienen tervehdyksen omasta puolestani. (Jos voittaja on ulkomailla, täytyy sitten katsoa mitä se ylipäätään voi olla)





Tässä arvonnan yhteydessä ajattelin, että olisi mukavaa saada jotain kommenttia tänne näppiksen toiselle puolelle, joko kommenttiloodan kautta tai jos ette halua laittaa julkista kommenttia, laittakaa vaikka viitsiessänne sähköpostia. Pakko ei tietenkään ole, mutta jokainen joka kirjoittelee asioita blogiin on aina tavattoman kiinnostunut kuulemaan mitä ihmiset toivoisivat enemmän/vähemmän ja mikä erityisesti on kiinnostanut aikaisemmin?

Ja olisi tietysti mukavaa kuulla keitä te oikein olette? ... ja milloin löysitte tienne tänne (ja miten).

Lopuksi, tai oikeastaan uuden siemeneksi haluaisin kuulla toiveitanne tulevaan: vaikka tämä onkin harrastusblogi, olen kiinnostumut siitä onko teillä mielessä kenties ihan jokin kehitystoive tai aihe/aihealue, josta toivoisitte meidän kirjoittavan enemmän. En lupaa mitään, mutta palaute ainakin itselleni antaa joka kerran paljon mietittävää mökkimatkoille ;) Se luo uutta intoa miettiä asioita toiseltakin kantilta ja ehkä päätyy myös lopulta keittiöön kun sopiva inspiraatio löytyy.

Laittakaa mahdolliseen viestiinne selvästi esille, jos ette halua osallistua arvontaan. Arvontaa varten kommenttiin tavitaan ainakin jokin nimimerkki, nimi tai muu tunniste, jonka voin raapustaa arpalippuun. Anonyymit huom, varmin tapa hoitaa tunnistaminen (niin että minäkin tiedän kuka kukin on) on laittaa mahdollisen julkisen kommentin lisäksi sähköposti-ilmoittautuminen arvontaan. Kun en ole aikaisemmin arvontaa järjestänyt, en tiedä miten usein joku ilmoittaa virheellisesti olevansa joku muu kuin on.

Osallistumisaikaa on n. viikko ja mukaan arvontaan otetaan kaikki ne vastaukset jotka ovat tulleet kommentteina tähän postaukseen tai sähköpostiimme viimeistään 25.6.2010 klo 23:59 Suomen aikaa.

Mukaan ei tietenkään oteta niitä kommentoijia, jotka haluavat jäädä arvonnan ulkopuolelle, perheenjäseniämme (sori V! ) ja juhannusvieraitamme - jääviyssyistä...

... Koska juhlallinen arvonta suoritetaan juhannuksena 26.6.2010. Mikäli mitään kummallista (esim. netti ei toimi juhannuksenviettopaikassa) ei tapahdu, tulokset julkaistaan samana päivänä. Voittajilta tarvitsen sitten sähköpostilla tarkempia tietoja siitä, mihin osoitteeseen paketti lähetetään. Toivon, että onnettaren suosikit laittavat yhteystietonsa minulle juhannusjuhlista palattuaan, viimeistään viikon sisällä arvonnasta. Näin saan paketit lähtemään vielä hyvin ennen lomani alkua. Saamiani tietoja ei luovuteta eteenpäin minnekään, minä hoidan postituksen itse.



Siltä varalta, että joku voittajista ei ilmoittaudu tai muuten etukäteen toimita osoitettaan nostetaan arpakulhosta valmiiksi yksi ylimääräinen, neljäs arpa. Tuo arpa jää salaisuudeksi jos kaikki 3 pakettia saadaan lähtemään hyvässä järjestyksessä. Mikäli kaikkia osoitteita ei toimiteta tai tulee kiistaa siitä, kuka oikeastaan voitti jonkin palkinnon, ylimääräinen arpa avataan ja kiistakapulaksi muodostunut tai lunastamatta jäänyt palkinto lähtee tälle onnekkaalle. (eiköhän nyt ole kaikki speksattu vähintään riittävästi?) * :)

Ja ettei se tärkein unohtuisi markkinahumun alle; koko tämän touhun tarkoituksena on siis sanoa konkreettisesti: kiitos teille uusille ja vanhoille, tutuille ja tuntemattomille. Ilman teitä ja kommenttejanne tämä blogi olisi vain reseptivihko ja itseni tuntien se olisi varmaan jäänyt kaiken kiireen jalkoihin. Sillä, että tulette takaisin, osallistutte ja kommentoitte on oikeasti suuri merkitys sille, että istun alas ja alan kirjoittaa. Se tekee blogista elävän.

Kiitos siis teille - ainakin 300 000 kertaa.

Arvontapäällikkönne (monessakin mielessä),

Nelle



*Osallistuminen arvontaan ei sitouta teitä siskoskeittiön kestotilaukseen. Ei ostopakkoa!

Pitaleipää grillissä eli kanan kaverit

.. Nyt kun ilta jo alkaa pimentyä ja yökaste laskeutuu täällä Espoossakin, ehdin taas istua toviksi tarinoimaan.

Kuten siis taisin jo mainita, viikonlopun kaljatölkkikanalle tehtiin kaveriksi paljon grillattuja kasviksia. Mutta minulla oli myös harhanäky (tai visio) leipätaskuista, mihin koko komeuden voisi tunkea. Olen nyt onnistuneen grillipizzan jälkeen ollut niin grillileivonnan lumoissa, että halusin kokeilla pitaleipien tekemistä grillissä.



Ajatus oli, että voisimme tehdä pitaleivästä taskuja ja tunkea niihin kanaa, grillikasviksia ja ylettömät pallot tsatzikia. Koko komeuden voisi sitten syödä sottaisesti ihan käsin. Olihan vieraana raavaita miehiä, joten evään pitää olla vähän rosoista, savuista, syötävissä kaljan kanssa ja siinä pitää olla PALJON valkosipulia. :) Check, check, check ja check. ;)

Arvatkaa, kuka unohtaa aina pukea essun päälleen ja sotkee vaatteensa kokatessa...

Kun pojat hääräsivät kanan paisto-ohjeiden kimpussa, säätivät audiota mieleisekseen ja availivat purkinavaajalla kaljatölkkejä minä vaivasin pienen pitataikinan. Alunperin etsin jotain ohjetta pitaan, mutta selattuani muutaman ohjeen läpi, ne kaikki vaikuttivat minusta aika perusvaalean leivän ohjeilta. Ninpä sovelsin sitten ja sen johdosta tarkkoja määriä ei ole saatavilla. Jos käytätte jotain englanninkielistä reseptiä, kannattaa aina varautua laittamaan enemmän vettä kuin ohjeessa sanotaan; suomalaiset jauhot vaativat enemmän nestettä.

Taikinaa vaivaillessa siirryin toki ulos, kuuntelemaan poikien juttuja. Kun olin aikani vaivannut, taikina alkoi irrota kädestä ja tuomitsin sen vaivaantuneeksi. Sitten jätin taikinan nousemaan ja pilkoin vihannekset grilliin. Vihanneksille surautin öljystä, etikasta, yrteistä, chilistä ja valkosipulista jonkinlaisen marinadin, jota vihannesten pintaan siveltiin paiston aikana.

Vähän liian ohuita pita-leiviksi, myönnän...

Kun taikina oli ainakin kaksinkertaistunut ja kaikki muu oli melkein valmista, pyöräytin pieniä leipäsiä taikinasta. Sen virheen tein, että jätin pitaleivät hieman liian ohuiksi; osa ei ollut riittävän paksuja halkaisemiseen. Ei se tosin poikia haitannut, joku totesi, että kun päälle sivelee voita se on kuin naania: "...Ja naan, se on herkkua!"

Mutta V ja grilli tekivät niille ihmeitä!

Vaikka ei nyt ole antaa reseptiin tarkkoja määriä niin kirjoitin tämän, jotta kokeilisitte grillissä leipomista. Se on kivaa ja näin kesällä aikamoinen bonus, kun uuni ei ruokaa paistaessa kuumenna koko asuntoa.

...Ja lopputulos oli palkitseva ja runsas:)

Voitte käyttää näihin leipäsiin tätä ohjetta (samantyyppiseen ohjeeseen lisäsin kyllä öljyä enemmän) tai vaikka keittokulhoihin käyttämääni bertinetin vaalean leivän ohjetta, jolla tulee älyttömän hyvää leipää. ... Tai sitten voitte seurailla naan - ohjetta ja tehdä suosiolla ohuempia leipiä, joihin ruuan voi kääräistä. Kaikista tulee varmasti ihan hyvää grillissä. Tsatziki taas syntyy näin. Ja kyllä, minä sulatin poikien leiville vähän voita ja laitoin muutaman oksan timjamia sekaan sulatuksen aikana. Miettikää; sulaa timjamivoita grillipitalla, kanaa, grillikasviksia ja tsatzikia. Mitäs sitä nyt sitten muuta paljon tarvitaankaan?

Olutta, sanoisi joku.

Miesvieraita mökillä eli kaljatölkkikanaa

Meillä oli viime viikonloppuna mökillä pelkkiä miesvieraita. Minun on ainakin pari vuotta pitänyt kokeilla ns. kaljatölkkikanaa, jossa kanaa grillatessa sen sisään laitetaan puolillaan oleva tölkki kaljaa. Ja kun mökille sitten könysi tälläinen "äijäkaarti" ajattelin että mikäs sen sopivampi aika kokeilla tätäkin. Tuollainen hieman rivon näköinen viritys nyt on varsin miehisen oloinen ohjelmanumero ;)




Ja kyllä, näiden grillaamisessa riitti pojille iloista puuhaa ja hihiteltävää jokseenkin loputtomasti. Sain kyllä joitain vähemmän painokelpoisia otsikkoideoitakin tälle postaukselle, mutta onneksi en muista niistä yhtäkään. Pojilla oli joka tapauksessa silminnähden kivaa; poppi soi ja grilli tirisi.



Miehet etsivät tähän vinkkejä netistä - ilmeisesti useammasta ohjeesta joista minulla ei ole mitään käsitystä. Idea kuitenkin on, että kun kanan sisällä olevassa oluttölkissä kalja kiehuu ja höyrystyy se pitää kanan mehukkaana sisäpuolelta. Tölkkiin voi sujauttaa myös vähän mausteita, jolloin höyry tietysti kuljettaa myös makuja ja tuoksuja kanan sisälle. Päättelin, että kaljaan laitettavien mausteiden pitäisi varmaan olla aika vahvan makuisia, että niistä ylipäätään on mitään iloa. Valkosipuli olisi varmaan käynyt hyvin myös, mutta koska se ei tullut mieleen juuri silloin; käytin vihreää kardemummaa ja savustettua paprikajauhetta.



Kana onnistui tosi hyvin ja siitä tuli ihastuttavan mehukasta. Kanan pintaan hierottu mausteseos eli rub antoi kanan nahalle ja siiville makua. Pojat saivat äänestää mausterubin makusuunnan - tehdäänkö savuista vai yrttistä? Savuinen sai enemmän kannatusta joten kaivoin esiin savustettua paprikajauhetta ja aloin rakentaa siihen makumaailmaa. Sitruuna oli meikäläisen omaa mieltymystä noudatteleva lisäys, mutta varsin onnistunut: aromaattinen sitruuna kevensi mukavasti paprikaista ja muuten aika tömäkkää mausteseosta.



Jos joku ihmettelee miksi kana on niin oudon näköinen niin se johtuu voista, jota tungin kanan nahan alle. Kun olin hieronut kanoihin mausteseoksen pintaan, sain päähäni, että kanan nahan allekin voisi työntää voita mehevöittämään luomusta. Aina voi liioitella, voihan? :) No, voi suli kyllä aika nopeasti pois, enkä tiedä onko sillä lopputuloksen kannalta niin suurta merkitystä. Tuskin se ainakaan pahensi kanaa;)



Kanan olisi tarkoitus seistä grillissä kaljatölkin päällä "istuskellen". Tämä onnistuu kyllä, mutta kaljatölkin saaminen kanan sisään ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Joka tapauksessa lopulta, kun kana on ängetty tölkkeineen grilliin, se pitäisi saada pysymään pystyssä. Se onnistuu, kun asettelet broilerin jalkoja vähän tukemaan hökötystä. Huolellisesta asettelusta huolimatta toinen kanoista kellahti grillaamisen aikana. Tarkkakorvaiset grillaajamme kyllä huomasivat sen heti ja saivat istuvan kanan jälleen istuvaan asentoon. Kannattaa siis kuunnella tarkasti kolahduksia ja kilahduksia grillistä - kanalle saattaa tulla kesken kaiken hieman hutera olo grillissä, kaljatölkin kanssa. :)





Kaljatölkkikanaa grillissä (2 broileria/kanaa)

2 maustamatonta, raakaa broileria tai kanaa
(voita)

mausetseokseen eli rubiin
(mausteita voi vaihdella sen mukaan mitä mökillä on, paprika, sitruuna ja valkosipuli luovat pohjan)

2 sitruunan kuori
2 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1,5 tl valkosipulijauhetta
2 tl caracole -mausteseosta (tai jauhettuja korianterinsiemeniä ja pippuria)
4 linnunsilmächiliä
1 tl kirveliä tai jotain muuta kuivattua yrttiä maun mukaan
suolaa
pippuria

Lisäksi:
2 tölkkiä kaljaa (pikkutölkkejä)
6 vihreää kardemumman palkoa
1-2 tl savupaprikajauhetta

Pese ja kuivaa broilerit. sekoita sitten kaikki mausteseoksen aineet keskenään ja hiero seos kanan nahkaan, joka puolelle. Tässä vaiheessa voit viipaloida voita ja tunkea sen kanan nahan alle. Laitoin sen kaulan puolelta, että se ei putoaisi heti pois, vaan sulaessaan valelisi rintafileet nahan alla.

Avaa kaljatölkki ja juota puolet tölkistä jollekin halukkaalle juhlijalle tai vaihtoehtoisesti kaada puolet tyhjään kaljatölkkiin toista kanaa varten.




Poista sitten purkinavaajalla kaljatölkin keskusta. Lisää purkkiin 3 vihreän kardemumman palkoa ja reilu puoli tl paprikajauhetta. Valkosipulinkynsiä voinee lisätä myös jos haluaa. Sekoittaminen mausteen lisäämisen jälkeen saa sitten oluen kuohumaan, joten älkää sotkeko vaatteitanne! Toista sama toiselle kaljalle.

Sitten kaljatölkki taiteillaan parhaan kyvyn mukaan kanan sisään ja lopputuloksena kanan pitäisi seistä nätisti tölkin päällä.

Laita grilliin alumiinivuoka ja aseta kanat sen päälle. Tarkoitus on kypsentää kanaa epäsuoralla lämmöllä kypsäksi asti, eli n. 80 asteeseen. Tähän vadittava aika riippuu täysin broilerin koosta; jossain jenkkiohjeessa puhuttiin ihan valtavan kokoisista broilereista joiden kypsymiseen meni tuntitolkulla aikaa. Meillä taisi mennä reipas tunti, tai sitä luokkaa. Paistimittari on ystävä.

Lisäkkeistä tarinoin myöhemmin, on ihan hullun kiireinen viikko ja täytyy singota tuonne toisaalle. Iloista päivänjatkoa jokaiselle!